Part 1

Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen

TÄHTISEN PERHE JA TILHISPESÄ

Kirj.

Toini Topelius

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1893.

Esipuhe vanhemmille.

Ne kertomukset, jotka tässä esiintyvät kirjan muodossa, ovat aiotut lapsillemme 10:stä ikävuodesta 16:teen. Ne ovat ennen olleet painetut Helsingissä ilmestyneessä nuorison lehdessä "Nya Trollsländan" ja esiintyvät ilman minkäänlaisia vaatimuksia, sekä eheyden että kertomuksen juonen suhteen.

On aivan luonnollista, että kertomuksiin, jotka ovat ilmestyneet paloiteltuina, monesti pitkiltä väliajoilla, helposti tulee puutteita ja aukkoja, joita tekijä ei parhaimmallakaan tahdolla jälestäpäin ole voinut korjata. Aikomus onkin vaan ollut tarjota nuorisollemme huvittavaa lukemista ja samassa kyhätä kuva koulunuorisosta meidän aikanamme.

Helsingissä Lokakuulla 1892.

TÄHTISEN PERHEEN MATKA ITALIAAN.

Ensi viikolla lähdemme me Italiaan, mamma, -- sanoi patruuna Tähtinen rouvalleen hyvin päättäväisen näköisenä. -- Sinä ja minä, Angelika, Kasimir, Max ja pikku Eufrosyne. Se tekee lapsillekin hyvää päästä vähän muita maita katselemaan; se on niin sivistyttävää. Saviniemen navetta kyllä matkan maksaa. Katso nyt että joudumme valmiiksi: ruudukkaisia matkavaatteita pitää meidän kaikkien saada, se näyttää niin englantilaiselta. Hyvästi nyt, minä menen tilaamaan paikkoja "Döbeln'issä".

Tämä uutinen räjähti kuin pommi rouva Tähtisen hilla- ja sallaati-astioiden keskelle. Hän istui juuri keittiökamarissa eräänä lämpimänä syyskuun iltapäivänä sitelemässä häränrakkoja hilla-astioihin, ettei niiden sisältö homehtuisi.

Hyvä ihme, mikä kiire hänelle nyt tuli! Pitihän hänen vielä hankkia kotimies talveksi, antaa ero palvelijoille, sijoittaa kukat tuttavien luo, kääntää nurin koko talo, hankkia matkavaatteita koko joukolle, käydä jäähyväisillä ja... Niin, vaikein asia oli pesu, mitenkä saisi nyt enää vaatteet silitetyiksi. Saattoipahan kuitenkin hätätilassa pistää jonkun raudan matkalaukkuun ja sitten voisi Angelika auttaa häntä silittämään heidän hotelleissa viipyessään.

Uutinen matkasta teki erinomaisen vaikutuksen lastenkamarissa. Angelika sisko seisautti ompelukoneen ja lensi äidin kaulaan. Kasimir ja Max, jokapäiväisellä kielellä Kasse ja Masse, päästivät indiaanin-tapaisia huutoja paljaasta ihastuksesta ja pikku Eufrosyne, joka ei ymmärtänyt syytä koko tähän melskeesen, yhtyi siihen hänkin voimiensa takaa.

Mikä paikka se Italia oli, sen tiesi ainoastaan Angelika, joka kartalla oli nähnyt, että se oli saappaan näköinen. Kassen ja Massen mielestä oli se ihan samaa, jos he menisivät Siperiaan, Madagaskariin tai Italiaan, kun vaan pääsivät koulusta ja saivat nähdä kalkkalokäärmeitä, indiaaneja ja tulivuoria. Ja pikku Eufrosyne luuli että se oli sama kuin istua äidin sylissä ja laulaa: "souda, souda saareen, tuo sieltä marjoja."

No, -- pappa Tähtinen hommasi matkapassia, matkarahaa ja matkakirjallisuutta sekä ison punaisen Baedeker'in oppaaksi. Mamma täytti matkalaukut, kuusi luvultaan ja pisti niihin muun muassa kaksi silitysrautaa, viisi nukkea, papan musteastian, Angelikan luistimet ja oman majavannahkapuhkion. Ja ihmeen pian ne laukut tulivat täyteen. Angelika viivoitti itselleen päiväkirjan ja osti Gulliverin matkat matkalukemiseksi Kasselle ja Masselle. Pikku Eufrosynelle osti hän kaksikymmentä sokurimuru-tötteröä annettaviksi pienissä osissa, ahneuden ja työttömyyden parantamiskeinona.

Ruudukkaiset vaatteet tulivat kotiin ja huomattiin erittäin komeiksi. Kaikki oli nyt valmista ja eräänä tyynenä syyskuun yönä nousi koko Tähtisjoukko höyrylaiva "Döbeln'iin", joka ei juuri koskaan ollut niin loistavaa lastia vastaanottanut.

Yö oli hiljainen ja tyyni, lapset nukkuivat ja Kasse kuuli unissaan propellin sanovan: "jop' olette täällä, jop' olette täällä..."

Massesta taas tuntui aivan kuin se olisi lisännyt: "sepä kumma!... sepä kumma!... sepä kumma!"

Muuta erinomaisempaa ei tapahtunut matkalla Tukholmaan, kuin että pikku Eufrosyne erään kerran vieri alas portaita myöten salonkiin ja että Kasse luovutti ihka uuden hattunsa Ahvenan meren haueille.

Kaksi päivää kesti matka, jonka kuluessa ei kukaan joutunut meritaudin uhriksi, ja sitten astuivat ystävämme maalle Tukholman satamassa, jossa tullinuuskijat, kantajat, ajopelit, poliisit ja muut vilisivät kuin muurahaiset pesänsä ympärillä. Tullimies tarkasti hyvin toimessaan kaikki kuusi matkalaukkua, ei koskenut vaan lasten makeispusseihin. Pappa huusi "vossikkaa" ja matkue liikkui Kuningattaren kadulla olevaan hotelliin päin.

Matkalla huomautti Masse että ihmiset täällä puhuivat ihan kuin ruotsalaisessa teaatterissa.

-- Niin, -- tuumasi Kasse, ehkä heidän esi-isänsä ovat olleet teaatterilaisia.

Hotellissa, jossa asettuivat kahteen suureen huoneesen, tekivät pienet Tähtiset kaikenlaisia havaintoja. Siellä saattoi loihtia esiin toisen mamsellin toisensa perästä sillä vaan, että painoi nappia seinässä. Siellä saattoi katsella koko Kuningattaren katua ylöspäin ja alaspäin ikkunaan kiinnitetyssä heijastuslasissa. Siellä saattoi vetää avaimia vaatesäiliöiden laatikoista ja jouhia samettisohvista hevosenhäntiä tehdäkseen. Eläköön vapaus, arveli pappa, kun Masse sukkasillaan ajeli koiraa pitkin talon käytäviä.

Mamman ja Angelikan piti nyt ruveta silittämään, sillä toinen puoli Eufrosynen esiliinoista, Massen paidoista ja papan kauluksista olivat jääneet silittämättä. Sitä paitse puoli tusinaa mamman aamumyssyjä. Kasse sai painaa nappia ja sisään astui yksi noista koreista mamselleista, joka näytti happamelta kuullessaan, että tahdottiin tulta uuniin. Suurella vaivalla saatiin vihdoin raudat kuumiksi. Mamma ja Angelika laittoivat itselleen silityspöydän eräästä sängynpohjasta ja kahdesta tuolista ja kaikki lapset seisoivat siinä ympärillä katselemassa. Äkkiä heräsi pappa, joka oli nukahtanut sohvalle kasvot nenäliinan peittäminä, hirveästä hätähuudosta. Innostuneena auttamaan oli Masse pistänyt käpälänsä niin lähelle silitysrautaa, että tämä sähähti vihasta ja kävi kaikkien hänen viiden sormensa ylitse. Kun pappa hyökkäsi paikoiltaan, näki hän Massen, itkien tuskasta, tanssivan yhdellä jalalla, sillä välin kun Angelika hämmästyksessään pudotti silitysraudan ja poltti kolon hienoon mattoon.

Sepä koko ilve! Kaikki lapset itkivät. Massen käsi oli tulipunainen ja pappa sai maksaa 30 kruunua matosta.

Kun vihdoin kaikki olivat rauhoittuneet ja Masse raukka oli saanut laastaria ja konvehtia, meni Tähtisen perhe Kansallismuseoon. Masse ja Kasse, jotka olivat sotkeneet sanoja _museo_ ja _menageria_, luulivat täällä saavansa nähdä joukon villiä eläimiä häkeissä ja nolostuivat hirveästi, kun vaan huomasivat vanhoja vaatekappaleita, nahkavarustuksia, pyssyjä sekä täytetyitä hevosia. Ei sekään auttanut, että pappa selitti niiden kuuluneen Kustaa II Adolfille, Kaarlo XII:nelle ja kuningatar Kristiinalle, pojat olivat kuitenkin pettyneet toiveissaan.

Angelikaa itketti pikkuisen, kun hän näki Kustaa II Adolfin hevosen ja tarjosi salaa yhden kruunun vahtimestarille, jos vaan saisi ottaa jouhen hevosen hännästä kotiin lähetettäväksi paraimmalle ystävälleen.

Masselle ja Kasselle oli koko tämä matka hirveän kärsivällisyyttä kysyvää, sillä pappa kertoeli heille koko ajan tapauksia historiasta.

Kun vihdoin oli tarpeeksi katsottu ja ihailtu, kutsui pappa perhettään päivällisille. Se oli huvi, jota Masse ja Kasse käsittivät. Heidän mieleensä johtui heti kermamunkit vattusyltin kanssa, tortut, kreemi ja sokerileivokset. Vahvemmista ruuista he eivät huolineet.

-- Enpä ole koskaan tietänyt, että Moses on ollut Ruotsissa, -- ihmetteli Masse, kun he ajoivat "Mosebakke'n" ohitse.

-- En minäkään, -- myönsi Kasse, -- mutta sanoihan pappa, että meidän piti päästä ulkomaille sivistymään.

Päivälliseksi saatiin sekä kananpoikapaistia, kermamunkkeja, pasteijia että muuta hyvää. Kaikki kävi hyvin, paitse että pikku Eufrosyne sai sopan väärään kurkkuun ja suihkutti lihalientä mamman viheriäiselle silkkimekolle ikäänkuin pieni valaskala. Masse sai lohenruodon kurkkuun, Angelika sisko takoi häntä selkään, vaan Masse syytti kipeää kättään siitä, ettei ollut voinut oikein perkata kalaansa.

Seuraavana päivänä lähdettiin rautatiellä ajamaan Malmö'hön. -- Mitä? -- huudahti pappa säikähtyneenä. -- Kymmenen kruunun ylipaino? -- Kaskaitako? Ovatko meidän matkalaukut niin raskaat? Mitä sinä sitten olet pannut niihin, mamma rukka?

-- En mitään muuta kuin mitä me tarvitsemme, -- vastasi mamma rukka. -- Enhän minä voi olla ilman puhkiota, kun meidän täytyy viipyä koko talvi Italiassa. Angelika luistelee niin mielellään ja silitysrautoja täytyi meidän ottaa mukaan pesun tähden.

-- Nyt ne ovat maksaneet minulle neljäkymmentä kruunua, -- änkytti pappa ja maksoi.

Rautatiellä mentiin huimaa vauhtia. Lapset osoittivat suurta taipumusta pistämään päänsä ulos vaunujen ikkunoista, mutta näppärä Angelika veti niitä aina takaisin, vaikka hänen toisella silmällään piti lukea "Avaraa maailmaa" ja toisella vahtia poikia. Hän halusi suuresti päästä laivaan Malmöön ja Köpenhaminan välillä, että saisi rauhassa kirjoittaa päiväkirjaansa. Mutta voi! Itämeri oli pahalla tuulella ja laiva keikkui kauheasti.

Masse ja Kasse makasivat milloin pöydän milloin sohvan alla tai portailla, harvemmin omilla vuoteillaan. Angelika koetti monta kertaa kantaa lasillisen vettä äidilleen, vaan kaasi sen aina jos johonkin paikkaan. Milloin vanhan rouvan avonaiseen matkapussiin, milloin lukevan neidin syliin tai passarineidin kahvitarjottimelle. Pappa pyysi mammaa sitomaan häntä kiinni sohvan selkälautaan, mutta huomasi vasta silloin, kun oli liian myöhäistä, ettei hän voinut tehdä samaa palvelusta takaisin. Pikku Eufrosyne, joka luuli jotakin hirveää tapahtuvan, huusi koko ajan täyttä kurkkua, ettei häntä voitaisi syyttää olemasta hiljaa, jos onnettomuutta olisi tapahtunut.

Kun Tähtisen perhe astui maalle Köpenhaminaan, olivat kaikki sen jäsenet kalpeat ja väsyneet. Varsinkin oli se seikka tehnyt Kasseen ja Masseen syvän vaikutuksen, etteivät voineet syödä mitään kokonaiseen päivään, vaikka he selvästi olivat eroittaneet biffin hajua.

No, nyt oli kaikki taas hyvin. Mentiin asumaan mukavaan hotelliin _Kongens Nytorv'in_ varrelle ja tehtiin valmistuksia kaupungille menoon. Heti jälkeen puolen päivän istuttiin omnibukseen ja mentiin Tivoliin. Lasten mielestä oli tämä luvattu maa. Siellä oli norsuja ja lämpimiä torttuja, soitantoa ja apinoita, ilotulitusta, karuselli ja suuren suuri ihmisjoukko.

-- Ensin katselemme hiukan ympärillemme ja sitten huvittelemme, -- ehdoitti pappa.

Hän ja mamma menivät edellä. (Pikku Eufrosyne oli jätetty kotiin hotelliin.) Sitten tulivat pojat ja Angelika loistavan iloisina: hän oli juuri Kööpenhaminassa saanut ensimmäisen kirjeen paraimmalta ystävältään, joka oli luvannut kirjoittaa kerran viikossa, koko ulkomaan matkan kestäessä.

-- Eräs herra katselee Angelikaa, -- kertoi Masse.

-- Katseleehan kissakin kuningasta, -- viisasteli Kasse.

Angelika kääntyi ja huomatessaan että eräs vieras herra katseli häntä, punastui hän.

-- Om forlaadelse, -- virkkoi vieras ja nosti hattuaan. -- De har en lille Orm på Deres Kjole.

-- Hän puhuu jotakin käärmeestä, -- kuiskasi Kasse säikähtyneenä,

-- Käärmeestäkö? -- kertoi Angelika vavisten. Hän pelkäsi kauheasti käärmeitä. -- Käärmeestäkö? Missä se on?

-- Tillader De? -- sanoi vieras ja viskasi pienellä kepin liikkeellä jotakin Angelikan hihassa olevasta silkkirusetista.

Tämä oli Angelikalle liikaa. Kirkuen hyökkäsi hän vanhempiensa luo pidellen käsiään kasvojensa edessä, -- Auttakaa! auttakaa! Käärme on purrut minua! Minussa on jossakin käärme. Kuinka kauheaa! Voi, voi, mitä me tulimmekaan tänne!

-- Se oli vaan pieni mato! -- huusi Masse, joka tuli perästä täyttä laukkaa. -- Vieras herra narrasi vaan. Minä näin että se oli mato, kun hän heitti sen maahan.

-- Ehkä hän oli taskuvaras, -- sanoi pappa harmissaan. -- Täällä Tivolissa usein tapaa varkaita.

-- Onko sinulla tallessa kello? -- kysyi mamma huolestuneena. -- Entä medaljongi? Ja kultavitjat kaulan ympärillä?

Angelika koetti nyyhkyttäen taskujaan oliko häneltä jotakin viety, mutta kaikki oli kunnossa ja nyt saatettiin rauhassa jatkaa matkaa. -- Mutta missä Kasse oli? Minnekä oli Kasse joutunut?

Nyt käännyttiin takaisin, huudettiin, etsittiin, hommattiin. Turhaan, Kassea ei näkynyt, ei edes hänen korvan lehteäkään. Kasse oli hävinnyt. Mamma ja Angelika jätettiin Massen kanssa erääsen huvihuoneesen siksi aikaa kun pappa meni telefoonaamaan kaikille tahoille.

Sillä välin kulki Kasse huolettomana eteenpäin päinvastaiseen suuntaan. Ensi hetkenä oli hän hiukan hämmästynyt, kun huomasi eksyneensä omaisistaan, mutta kohta rauhoittui jälleen. Olihan hän kerrankin Kaisaniemellä eksynyt kevätjuhlassa kaikista tovereistaan ja kuitenkin onnellisesti osannut kotiin. Tulisi kaiketi yhtä hyvin toimeen Tivolissa. Ja hauskaahan olisi kerran vapaasti liikkua omin päin.

Kasse kilisteli tyytyväisenä muutamilla kirkkailla vaskirahoilla, joita oli ottanut säiliöstään kotona ja määrännyt huvia varten käytettäviksi ulkomaan matkalla. Hän nautti vähän aikaa positiivin suloisista äänistä ja nauroi täyttä kurkkua eräälle herrasväelle, joka meni kuperkeikkaa karusellissa. Ja tuolla... tuollahan on norsu, ihkaelävänä! Toinen toisensa perään kiipesi ylös portaita myöten, joita kuljettaja piteli ja istui sohvaan, joka oli rakennettu eläimen selkään. Ja sitten sitä mentiin juhlallisesti ja hiljakseen.

Ihastuneena lähestyi Kasse. Sepä olisi jotakin pojille kerrottavaa lomahetkillä! Nyt täytyi käyttää tilaisuutta ja hankkia itselleen oivallisen norsulla ratsastamisen.

Yks kaks joutui hän erään paksun herran ja kahden pienen pojan kanssa norsun selkään. Kuljettaja sanoi: -- _vær kun rolig, min lille Dreng_ -- jonkatähden Kasse luuli että häntä kehoitettiin huvittelemaan, mutta samassa loukkautui siitä, että häntä kutsuttiin rengiksi.

Paksu herra ja hänen poikansa puhelivat lakkaamatta sekä keskenänsä että Kassen kanssa. Vaan koska Kassesta tuntui, että he puhuivat niinkuin heillä olisi tulikuumaa puuroa suussa, jolla pelkäsivät kieltään polttavansa, ei hän ymmärtänyt kerrassaan mitään, paitse sitä kun herra taputteli häntä päähän ja pisti hänelle karamellin.

Kasse tunsi alussa vaan ihastusta ja riemua sekä muisteli "Valkoisen puhvelin etsintää", "Orjapoikia Saharassa" ja kaikenlaisia "hirmuisen" hauskoja kirjoja. Ikävä kyllä, näkyi norsu olevan hyvin vähän huvitettu kuljettamaan taakkaansa ympäri, ja kulki vaan, kun kuljettaja sitä houkutteli sokuripalasilla. Norsun liikkumistapa muistutti myös niin kummallisesti laivan keikkumista matkalla Köpenhaminaan. Tästä rupesi Kasse parka vähitellen tuntemaan itsensä niin alakuloiseksi, ettei karamellikaan maistunut ja häntä hyvin halutti sylkeä sen pois suustaan.

Hän kalpeni yhä enemmän ja kenties miten hänen olisi käynyt, jos ei paksu herra poikineen olisi astunut alas ja Kasse noudattanut niiden esimerkkiä. Herra antoi kuljettajalle hopearahan ja osoitti hymyillen Kassea, joka tällä kertaa ymmärsi tanskankieltä hyvin hyvästi ja vastasi: "kiitoksia paljon".

Sitten meni hän edemmäksi. Päivä alkoi kallistua iltaan päin, mutta ei näkynyt pappa eikä mamma Tähtistä, eikä Angelikaa ja Massea. Mutta Kassepa ei ollut millänsäkään. Hän löysi taskustaan sokerileivoksen, joka oli jäljellä päivällisten ylellisyydestä, hän tuijotti jokaiseen vastaantulevaan, häntä tyrkättiin oikealta ja vasemmalta, hän pakkautui muiden poikain kanssa karusellin luo ja sattui vihdoin sähköradalle.

Kun hän kerran oli ratsastanut norsun selässä, niin minkätähden hän ei koettaisi sähkörataa?

Hän kiipesi rohkeasti erääsen pieneen sievään sohvaan, jossa tuli istumaan selätysten muitten kanssa. Hei! nyt sitä mentiin ympäri aika vauhtia. Kasse nauroi ja taputti käsiään kilvan muiden kanssa, mutta kun hän astui alas, niin kävi hullusti.

Hän maksoi lippunsa ottaen kukkarostaan kirkkaan rahan. Konduktööri katseli sitä, käänteli, rypisti otsaansa ja sanoi jotakin. Mutta koska Kassesta tuntui, että hänelläkin oli kuumaa puuroa suussa, ei poika ymmärtänyt vähääkään, vaan vastasi rohkeasti jo maksaneensa. Nyt tarttui konduktööri hänen kaulukseensa ja ärjyi vihaisesti rahaa osoittaen. Kasse luuli kuulleensa jotakin "poliisista" ja kääntyi levottomaksi. Hän ponnisti päästäksensä irti, mutta ei siitä apua lähtenyt. Eikä sitä tiedä, kuinka Kasselle vihdoinkin olisi käynyt, jos ei eräs herra samalla olisi kääntynyt ja sanonut: -- ah, den lille Dreng! -- Kasse, jolta jo itku oli päästä, tunsi paikalla herran, joka oli puhunut Angelikalle käärmeestä, ja tunsi itsensä hyvin lohdutetuksi. Herra puhui jotakin konduktöörille, puhkesi nauruun ja otti esille kukkaronsa. Konduktööri sai vaatimansa maksun ja Kasse 50-penninsä ja samassa selvisi hänelle, ettei koko maailmassa kelpaakaan Suomen markat ja pennit.

Herra tarttui nyt hänen käteensä, puheli vilkkaasti ja huitoi käsillään. Siitä ymmärsi Kasse yhtä paljon kuin latinalaisesta kieliopistaan. Herra kuljetti häntä sillä välin ristiin rastiin väkitungoksen läpi erääseen huvihuoneesen, jossa pappa ja mamma Tähtinen, Angelika ja Masse syleilivät häntä ilokyyneleitä vuodattaen; viimemainittu halusi hirveästi saada tietää hänen seikkailujaan. Tuo hyväntahtoinen herra oli jälleen tavannut Tähtisiä ja huomannut että he olivat epätoivossa Kassen häviämisestä. Hän oli tuntenut ne ja koettanut lohduttaa, vaikkeivät he juuri paljon käsittäneet hänen puheistaan. Sitten oli hän mennyt tutkimusretkelle Kassen löytääkseen, jonka mamma Tähtinen jo luuli joutuneen hevosten jalkojen alle ja Angelika arveli kuoliaaksi rutistuneeksi väkijoukossa.

Pelastaja kutsuttiin teelle ja pappa Tähtinen kiitti häntä saksaksi, jota kieltä hän itsepintaisesti arveli mukavimmaksi käyttää, vaikka tanskalainen useita kertoja vakuutti ei ollenkaan saksaa ymmärtävänsä.

Tuntia myöhemmin oli perhe poistunut Tivolista ja nukkui suloisesti hotellissa kyllästyneenä harhailuretkistä ja seikkailuista.

Otteita Angelikan päiväkirjasta.

3:na päivänä Lokakuuta. Ajoimme me junalla Köpenhaminasta Korsör'iin. Litisti Masse korvansa vaunujen ovessa. Saimme päivälliseksi erästä lajia puuroa, jota nimittivät _röd gröd med flöde_. Minä pidän enemmän uudispuurosta.

P.S. Kaikilla paikoilla Tanskassa on melkein sama nimi. Ne loppuvat kaikki tavuun -- _rup_.

4:nä p. Lokakuuta. Keikkui laiva kauheasti matkallamme Kiel'iin. Iso Belt'illä ollessamme muistui mieleeni Kaarlo X Kustaa Välskärin kertomuksissa. Eufrosyne sai sokurimuru-tötterön, ettei huutaisi.

6:na p. Lokak. säikähdyin oikein käärmettä Zoologischer Garten'issa Hampurissa. Siellä oli myöskin apinoita, jotka voimistelivat ja irvistelivät. Masse olisi ostanut yhden niistä, mutta ne eivät olleet kaupan. Paluumatkalla alkoi sataa. Vettä tuli oikein kaatamalla useain tuntien kuluessa ja uudet ruudukkaiset vaatteemme menivät ihan pilalle. Poikien housut kutistuivat niin että saivat kulkea melkein paljain säärin ja pikku Eufrosynen hame pieneni melkein vyöksi. Mamman hame lyheni niin, että alushameen reuna näkyi ja pappa oli melkein yhtä pahassa pulassa. Mamma piteli viuhkaa silmien edessä ja minä peittelin itseäni päivävarjolla, sillä me häpesimme kauheasti. Olihan se ihan keskellä päivää. Minä astuin eellimmäisenä, sitten tuli pappa ja viimeisenä mamma poikien ja Eufrosynen kanssa.

Hotellissa joimme me teetä, sillä meitä hyvin palelsi ja pappa rukka oli hyvin peloissaan, että ehkä oli vilustunut vatsasta, sillä liivit ja housut olivat hirveästi kutistuneet.

P.S. Pysähdyimme yhdeksi päiväksi ostamaan uusia matkavaatteita.

Köln 10 p. Lokak. Ostimme me kolme pullollista _oikeaa "eau de colognea"_ (nyt olen oppinut sitä oikein kirjoittamaan). Täällä sitä myös kutsutaan "Donner Wetter" -- ei "Kölner Wasser" se oli. Kyyppari sanoi, että vesi Rheinvirrassa Kölnin kohdalla on paljasta _eau de colognea_.

Masse ja Kasse pyysivät saada mennä alas rantaan ja täyttää pullon sillä vedellä, mutta pappa ei luvannut. Täällä ulkomaalla syödään niin kummallista ruokaa. Me emme ole kertaakaan saaneet hapanleipää, ja kun äiti eräänä päivänä pyysi piparruutti-lihaa, toi kyyppari sisään ison vadillisen raakaa hienoksi hakattua lihaa, johon hän oli pannut hirveästi pippuria.

11:sta p. Lok. Näimme me aasia. Pojat kiusasivat pappaa että saisivat ostaa niitä, mutta hän ei luvannut.

P.S. Näimme myös ison kirkon, jota kutsuttiin _dôme_, jossa oli koreita maalatuita kuvia joka ikkunassa.

12:sta p. Lok. (Rautatien vaunuissa.) Ihmiset ovat hyvin tuhmia ulkomaalla. Tänään sanoin minä eräälle kyypparille: -- geben Sie mir ein glas oel. -- Silloin tuijotti hän minuun ikäänkuin tuo Kölnin kyyppari oli tuijottanut mammaan ja toi minulle sitten lasin ruokaöljyä. Rupesin oikein pahoin voimaan, kun näin sen.

13:sta p. Lok. Oli minulla hirmuisen ikävä. Eufrosyne sai vitsaa, kun oli heittänyt kaksi nukkea ja mamman hatturasian ulos vaunujen ikkunasta.

15:sta p. Lok. Saavuimme me Parisiin. Joimme kahvia eräässä kahvilassa. Saivat pojat uusia hattuja (koira oli purrut rikki Massen hatun ja Kassen hatun vei tuuli, kun hän katseli ulos rautatievaunun ikkunasta).

P.S. Pienetkin lapset osaavat täällä puhua ranskaa.

17:sta p. Lok. Saimme me aamiaiseksi eräitä paistetuita pähkinöitä, joita he nimittävät kastanjoiksi. Niitä syötiin voin kanssa. Masse ja Kasse säästivät omiaan ja söivät niitä sitten rusinoiden kanssa. Kävelimme kaupungilla koko päivän. Pojat saivat ajaa karusellissa, jossa paljon poikia ja tyttöjä istui pienillä puuhevosilla, joita kone kuljetti ympäri piiriä. Näimme myös panoraaman, joka oli isossa pyöreässä salissa ja jossa näyteltiin kuvia Parisin piirityksestä. Siellä oli sotilaita, hevosia, kuulia, painetteja ja kanuunia. Se oli niin luonnollista, ettemme hirvinneet jäädä niitä katselemaan. Pappa sanoi, ettei voinut varmasti tietää mitenkä oli kanuunain laita: joku saattoi niitä erehdyksestä lauaista.

20 p. Lok. Olimme teaatterissa ja näimme kappaleen: Ympäri maailman 80 päivässä. Masse ja Kasse olivat niin ihastuneet norsuihin, hindulaisiin, hevosiin ja siihen somaan miespalvelijaan, jota kutsuttiin Passepartout, että Masse rupesi kahtareisin tuolille ja Kasse seisoi toisella jalalla ja taputteli käsiään. Yöllä näkivät he unta että olivat muka hevosia, ja potkivat toisiaan kauheasti.

* * * * *

Onpa Parisi aika iso kaupunki, ajatteli mamma Tähtinen, joka ennen oli luullut ett'ei mitään kaupunkia voisi verrata Helsinkiin, kun siinä oli Grönqvistin kivirakennus ja komea kapelli esplanaadissa. Täällä näki hän toisen Grönqvistiläisen rakennuksen toisensa perästä ja torit ja kävelypaikat eivät suinkaan olleet kapellia huonompia. Ja voi minkälaisia puotia! Minkälaisia makkaroita ja juustoja! Niitäpä vasta sopisi panna pöydälle siellä kotona, kun olisi vieraita! Hän täytti ajatuksissa tavara-aittansa kaikilla makkarapuotien aarteilla ja olisi vaikka jättänyt silitysraudat Parisiin ja ottanut sieltä lihamakkaroita niin paljon kuin nämä painoivat, jos hän ei olisi muistanut, että heidän vielä täytyi käydä Roman paavia tervehtimässä, ennenkuin saisivat kääntyä kotiin päin.

Niin, saattoihan se Parisi olla kylläkin hyvä, mutta olipa siellä kuitenkin semmoinen kauhea hälinä ja joka hetki täytyi peljätä, että lapset joko eksyisivät tai tulisivat ryöstetyiksi nuoralla tanssijoiksi tai heidän päälle ajettaisiin, joka kaikki oli niin tavallista, (Masse ja Kasse eivät kyllä matkan lopuksi muuta toivoneetkaan kuin että heidät joku ryöstäisi.) Täytyi siis kohta hakea levollisempia paikkoja ja eräänä iltana ajaa hurautettiin yöjunassa Lyoniin.