Part 6

Ja Ah Chun istui tupakoiden ja puhalteli savukiemuroita. Niiden hän näki muodostavan kasvojen piirteet, jotka kuvasivat Tou Shueytä. Tou Shuey oli palvelijattarena hänen setänsä talossa Kantonissa ja ansaitsi vuoden työstä yhden dollarin. Ja hän näki nuoruutensa kuvastuvan savukiemuroissa, sen nuoruuden, josta hän yli kahdeksantoista vuotta oli kuluttanut setänsä pelloilla. Ja nyt hän, Ah Chun, talonpoika, antaa tyttärelleen myötäjäisiksi kolmensadantuhannen sellaisen vuosiorjuuden palkat. Ja tyttö oli vain yksi tusinasta. Eipä tuo ajatus kuitenkaan herättänyt hänessä ylpeyttä. Se ajatus huvitti häntä, ja nauraa hörähtäen hän sai mamma Chunin heräämään haaveiluista, joiden ukko tiesi oleksivan niissä sielun salakammioissa, joihin hän ei ollut koskaan tunkeutunut.

Mutta Ah Chunin lupaus kulki kuiskeena kapteeni Higginsonin tietoon. Ja tämä unohti amiraaliarvonsa sekä ylhäisen sukunsa ja otti vaimokseen kolmesataatuhatta dollaria sekä hienon ja sivistyneen tytön, jossa oli yksi kolmaskymmeneskahdesosa polyneesialaista, kuudestoistaosa italialaista, saman verran portugalilaista, yksitoista kolmaskymmeneskahdesosaa englantilaista ja amerikkalaista sekä puoleksi kiinalaista verta.

Ah Chunin anteliaisuus teki vaikutuksensa. Hänen tyttärensä tulivat äkkiä aviokelpoisiksi ja halutuiksi. Clara oli seuraava, mutta piirihallituksen sihteerin muodollisesti häntä kosiessa Ah Chun ilmoitti, että hänen täytyy odottaa vuoroaan, kunnes Maud, joka oli vanhempi, tulisi ensin naiduksi. Se oli ovelaa menettelyä. Koko perheelle kävi asia tärkeäksi. Maudin tieltänaittaminen tapahtuikin kolmessa kuukaudessa. Ned Humphrey, Yhdysvaltain siirtolais-asiamies, oli se onnellinen. Mutta nuoren parin täytyi valittaa myötäjäisiä, sillä Maudille annettiin vain kaksisataatuhatta. Ah Chun selitti, että hänen alkuperäinen anteliaisuutensa oli raivannut tien auki ja että hänen jäljelläolevat tyttärensä saivat odottaa yhä alenevia hintoja.

Clara seurasi Maudia ja sen jälkeen kahden vuoden aikana oli häitä myötäänsä Ah Chunin huvilassa. Sillä välin ei hän itse ollut toimettomana. Liikeyrityksiin kiinnitetyt summat otettiin ulos toinen toisensa jälkeen. Hän myi vähitellen pois osuutensa eri liikeyrityksissä; mutta askel askeleelta, ettei se synnyttäisi hintojen laskua markkinoilla. Hän luovutti suuret alueensa käsistään. Lopulta hän myi jo häviölläkin. Tämän kiireen aiheuttivat ne pilvet, joiden nousun hän näki jo taivaanrannalla. Silloin kun Lucille naitiin, kaikui hänen korvissaan riitelemisen ja toraamisen melu. Ilma oli sumea juonitteluista ja vastahankkeista, kun he koettivat hyötyä hänen suosiostaan ja vehkeilivät toinen toistaan vastaan. Kaikki se ei ennustanut rauhaa ja lepoa, jota hän oli aikonut vanhoiksi päivikseen.

Ah Chun joudutti ponnistuksiaan. Pitkän aikaa hän oli ollut kirjevaihdossa Shanghaissa ja Macaossa olevien pääpankkiensa kanssa. Jokainen höyrylaiva oli jo monta vuotta kuljettanut hänen pankkisijoituksiaan koskevia maksumääräyksiä. Ne käsittivät yhä suurempia nippuja. Hänen kaksi nuorinta tytärtään olivat vielä naittamatta. Hän ei odottanut, vaan lupasi heille myötäjäisiksi satatuhatta kummallekin, mitkä summat olivat Hawaiin pankissa ja nostettavina heidän hääpäivänään. Albert otti käsiinsä, Ah Chun & Yungin liikkeessä johdon, kun Harold, vanhin, mieluummin otti neljännesmiljoonan ja muutti Englantiin asumaan. Charles, nuorin, sai satatuhatta ja lähti lukemaan lakimieheksi, tietysti Keeleyn opistoon. Mamma Chunille annettiin huvila, vuoristotalo Tantaluksessa uuden merenpuolisen palatsin korvaukseksi, jonka Ah Chun myi hallitukselle. Lisäksi mamma Chun sai puoli miljoonaa rahassa hyvin sijoitettuna. Ah Chun oli nyt jo valmis särkemään probleeminsa pähkinän. Eräänä kauniina aamuna perheen ollessa koossa aamiaisella hän oli pitänyt huolen siitä, että kaikki hänen vävynsä ja tyttärensä olivat saapuvilla hän ilmoitti päättäneensä palata esi-isäinsä maaperälle. Kauniissa lyhyessä puheessa hän selitti pitäneensä yllin kyllin huolta perheestään ja esitti heille elämisenohjeita, joiden hän arveli auttavan heitä elämään keskinäisessä sovussa ja rauhassa. Sitä paitsi hän antoi neuvoja liikeasioissa vävyilleen, teroittaen heidän mieliinsä kohtuullisen elämän ja vannojen rahasijoitusten merkitystä sekä antoi heille hyviä tietoja laajasta kokemuksestaan teollisuuden ja kaupan tilasta Hawaiilla.

Sitten hän kutsui ajurinsa ja ajoi itkevän mamma Chunin seurassa Pacific Mailin höyrylaivalle jättäen taakseen huvilan äkilliseen hämmästykseen. Kapteeni Higginson nosti kovan melun ja vaati uhkakieltotuomiota. Tyttäret vuodattivat runsaita kyyneleitä. Eräs heidän puolisoistaan, entinen liittovaltain tuomari, pani kyseenalaiseksi Ah Chunin selväjärkisyyden ja kiiruhti viranomaisten luo siitä selkoa saamaan. Hän palasi tuoden sen tiedon, että Ah Chun oli käynyt siinä toimistossa jo päivää aikaisemmin tutkituttamassa tilansa. Ei siis ollut mitään tehtävissä, joten he menivät rantaan ja sanoivat jäähyväiset vanhalle pikku miehelle, joka viittasi kädellään kävelykannelta laivan puskiessa keulaansa merellepäin korallikallioitten lomitse.

Mutta vanha pikku mies ei matkustanut Kantoniin. Hän tunsi tarpeeksi hyvin oman maansa ja mandariinien kiristyshalun antautuakseen sille alttiiksi melkoisine omaisuuksineen, joka hänellä oli vielä jäänyt jäljelle. Hän meni Macaoon. Ah Chun oli kauan tottunut käyttämään kuninkaan valtaa ja hän olikin kuin itsevaltias kuningas. Saavuttuaan maihin Macaossa hän meni suurimman eurooppalaisen hotellin vastaanottohuoneeseen, mutta hotellin kirjuri sulkikin häneltä matkustajapäiväkirjan, selittäen, ettei kiinalaisia sinne päästetty. Ah Chun kutsui johtajan paikalle, mutta sai tältä halveksuvaa kohtelua osakseen. Hän ajoi pois, mutta palasi kahden tunnin kuluttua. Nyt hän kutsui kirjurin ja johtajan luokseen, maksoi heille kuukauden palkan sekä erotti heidät toimestaan. Hän oli sillä välin ostanut hotellin itselleen ja asui sen hienoimmassa huoneistossa ne monet kuukaudet, joiden aikana hän rakennutti komean palatsin kaupungin lähistölle. Tällä välin hän tunnetulla kyvyllään koroitti suuren hotellinsa voiton kolmesta sentistä kolmeenkymmeneen.

Ne rettelöt, joita pakoon hän oli lähtenyt, alkoivat aikaisin. Jotkut hänen vävypoikansa sijoittivat rahansa huonosti. Toiset leikkivät voileivänheittoa Ah Chunin myötäjäisillä. Kun Ah Chun oli poissa, niin he alkoivat keinotella mamma Chunin puolella miljoonalla. Eikä tämä ollut omiaan herättämään heissä parhaita tunteita toisiaan kohtaan. Lakimiehet lihoivat heidän riidoillaan. Haasteita ja vastahaasteita olivat oikeuslaitokset tulvillaan. Eikä päässyt poliisioikeuskaan niistä rauhaan. Sattuipa näet ankaria yhteenottoja, joissa kovat sanat ja vielä kovemmat iskut vaihtelivat. Ja kukkaruukkuja heiteltiin lisäämään sanojen tehoa. Kunnianloukkausjuttuja vedottiin oikeudesta toiseen, ja ne riittivät pitämään Honolulun mieluisassa jännityksessä todistajain paljastusten takia.

Mutta palatsissaan, kaiken itämaisen komeuden ympäröimänä, Ah Chun veteli levollisena savuja piipustaan ja kuunteli rettelöiden kaikua meren takaa. Joka ainoan höyrylaivan postissa kulki Macaosta Honoluluun virheettömällä englanninkielellä ja amerikkalaisella kirjoituskoneella kirjoitettuja kirjeitä, joissa hän kehoitti heitä elämään rauhassa ja sovussa. Itse puolestaan hän kyllä on rettelöistä erillään ja hyvin tyytyväinen. Hän on saanut levon ja rauhan. Väliin hän nauraa ja vilkuttaa pieniä vinosilmiään ajatellen tämän maailman menoa. Sillä kaikesta elämästään ja kokemuksistaan on hänelle jäänyt se vakaumus, että — tämä maailma on kovin hullunkurinen.