Part 10

Pirttivaaran mökin akkuna välähtelee niin somasti kotiin saapuvaa isäntää vastaan ja komeina kaareilevat mahtavat Kolinvuoret tuolla etäällä taivaan rannalla. Ruusuisen hohteen luopi ilta-aurinko Pielisen rauhallisille, välkkyville ulapoille, joiden välillä sinisillä vesillä rusoreunaiset pilvenhattarat näyttävät hiljaa edestakaisin häilyvän. -- Yli selän Ritoniemestä Salmelan herttaisille rannoille asti kulkee rasvatyyni juova ja sorsa, hiljaa kaislikon rinnassa lillien, narahtelee harvakseen. Muuten on kaikki aivan hiljaa, mutta kuitenkin tuntuu siltä, kuin läpi koko luonnon kävisi vienosti lausuttu ja kaino kuiske, niinkuin nuoren immen vastaus sulhonsa sanoihin. -- Aurinkokaan ei tahdo enää malttaa lainkaan maillensa mennä, vaan viipyy viipymistään taivaanrannalla tuolla Kekomäen metsäisellä kiireellä. Viimein se kuitenkin painaksen piiloon etäisten metsien syliin ja ohutta, vaaleata utua alkaa sitte väikkyä niittyrantaisen lahden kaukaisessa perukassa.

Parin hetken kuluttua kumminkin ruskoittaa jo taas kuulakka taivas idän puolelta uuden päivän enteenä -- enteenä rauhaisan ja kauniin kesäisen päivän.