Part 15

[42] Tämä ankannokka Tsadin luona — syntynyt rajajärjestelyiden kautta 1893—94, ja pyöristetty jo 1908 — luovutettiin nyt Ranskan luovutuksia vastaan; 1.2 milj. ha 27½ miljonaa vastaan, ks. Feillet, Congo français et Cameroun allemand, _Revue polit. et parl._ jouluk. 1911, s. 422 n. 2. — Tällaiset maantieteelliset kuviot eivät suinkaan ole harvinaisia alkuisilla kartoilla, missä joet ovat ainoina mukavina kulkuteinä; niinpä on Saksalla Lounais-Afrikassa vielä jäljellä »Caprivinsormi» Sambesia kohti vuodesta 1890, ja samanlaisia maakaistaleita pistää Kongovaltiosta Britannian Keski-Afrikaan (pitkin Luapalan vartta), samoin kuin viimeksimainitulta alueelta Portugalin itäsiirtomaahan (pitkin Schireä).

[43] Hänsch, Die Aufteilung Afrikas, _Geogr. Zeitschrift_, heinäk. 1912; Delbrück, über die Ziele unserer Kolonialpolitik, _Preuss. Jahrb._ maalisk. 1912; Baudin, main. paik. s. 382; Feillet, main. paik. s. 425. Viimeksimainittu huomauttaa, että belgialaisen rautatien päätekohdasta on vain 70 peninkulmaa Taboraan Saksan Itä-Afrikassa, jonne »keskusradan» oli määrä ehtiä 90 peninkulman pituinen matkansa v. 1912. Itse asiassa oli rata Taboraan valmiina jo sen vuoden helmikuussa, _Geogr. Kalenderin_ mukaan 1912.

[44] Ulkonaisessa suhteessa rasittaa Saksan nykyisiä siirtomaita melkein kauttaaltaan se, että niitä vastassa on strategisia asemia toisten valtain hallussa. Niinpä Englannin Sansibar Itä-Afrikan ja Valaskalanlahti Länsi-Afrikan edustalla, Espanjan Fernando Po sekä nyttemmin myöskin Rio Muni Kamerunin edustalla, Yhdysvaltain Tutuila Samoa- ja Guam Karolinien saaristossa.

[45] Jo 11/12 1894 selitti valtakunnankansleri _Hohenlohe_ eräässä ohjelmapuheessa siirtokuntain perustamista kansallis- ja kultturitehtäväksi. Huomattavalla innolla on tätä katsantokantaa sittemmin ajettu. »Mitä siveellisiä ja yhteiskunnallisia tehtäviä vaatii Saksan kehittyminen maailmanvallaksi karsaltamme?» kysyy Rathgen (1900), ja vastaa m. m., että sen täytyy »täyttää osanottovelvollisuus alkeellisten maiden ja kansojen sivistämiseen»; taloudellinen voitto on kannustin ja palkka, mutta ei pääasia. Samaten huomauttaa Arndt (1912), että ulkopolitiikan ei tule olla ainoastaan kauppa- ja valta-, vaan myöskin »kultturipolitiikkaa». Vrt. Hans Delbrückin lausuntoja siirtokuntain perustamisen merkityksestä »kansalliselämälle» _Pr. Jahrb._, nimenomaankin maalisk. 1912, sekä huomautuksia Ranskasta edellä olevassa tekstissä siv. 98.