Part 2

_Rouva äyriäinen_. Kohtuullinen elämä on pitänyt muodon —

_Krumm_. Ja taloudellinen ahkeruus.

_Rouva Äyriäinen_. Kehumatta itseäni, sitä ei minulta ole puuttunut, avaimeni kalisevat kaiken päivää. Mutta onpa siitä myös jotain hyötyäkin ollut. Taivas ei ole ahkeruuttani palkitsematta jättänyt, ja jos joskus vielä päättäisin mennä pyhään avioliittoon —

_Krumm_. Oi, päättäkää!

_Rouva Äyriäinen_. Minun puolisolleni ei kävisi pahoin.

_Krumm_. Riemuvaunuilla kuljettaisiin!

_Rouva äyriäinen_. Laatikot täynnä liinavaatteita, ottamatta lukuun —

_Krumm_. Monta laatikkoa?!

_Rouva äyriäinen_. Arkut täynnä hopeakaluja, ottamatta lukuun —

_Krumm_. Monta arkkua?!

_Rouva äyriäinen_. Onpa vielä puhdasta rahaakin vähäinen summa —

_Krumm_. Puhdasta rahaakin?! Oi, te hurmaatte minua!

_Rouva äyriäinen_. Joka antaa kahdeksan prosentin koron.

_Krumm_ (itseksensä). Rouva ei ole juuri hulluin. (Ääneen.) Teidän jalkainne juureen —

_Rouva äyriäinen_. Oi, oi! Miten minulle käy? Miesolento minun jalkaini juuressa! Minä vaivun — vaivun —

_Krumm_. Minun syliini! Minun te olette! Minä teidät pidän! Rakkauden liitto on solmittu!

_Rouva äyriäinen_. Minä tulin niin hämilleni, huumauksiin —

_Krumm_. Oi, antakaa minulle myöntävä vastaus noilta suloisilta huulilta.

_Rouva äyriäinen_. Pyydättekö sitä oikein todenperästä?

_Krumm_. Te lumoojani, saatatteko vielä epäillä?

_Rouva Äyriäinen_. Voisi luulla, että ainoastaan laatikot, ainoastaan arkut —

_Krumm_. Oi kuinka suuresti te loukkaatte minun puhdasta sydäntäni!

_Rouva Äyriäinen_. Mutta pappila, jos en olisikaan pastorin leski?

_Krumm_. Ken hyvänsä te olla mahtanette, tuo vastustamaton sulous —

_Rouva äyriäinen_. Viehättävää houkuttelua, Tässä on käteni, tässä sydämeni —

_Krumm_. Ja suudelma, — ensimäinen —

_Rouva Äyriäinen_. Kasvoni tulena kuumottavat — mutta pitää totella. (Kurottaa huulensa suuteloon.)

_Krumm_. Se rahasumma, kuinka paljon sitä on?

_Rouva Äyriäinen_. Kaksikymmentätuhatta markkaa.

_Krumm_. Ja kahdeksan prosentin korot?

_Rouva Äyriäinen_. Kahdeksan prosentin.

_Krumm_. Kiiruhdan aukaisemaan matkakirstuni, kultainen sormus on sen pohjalla kätkettynä, menen sen noutamaan, pistän sen paikalla tuohon hienoon sormeen, ja sunnuntaina vaalisaarnan jälkeen luen itse kuulutuksen. (Lähtee.)

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

Rouva Äyriäinen. Sitten Majuri ja Amalia.

_Rouva Äyriäinen_. Minun omani! Minun omani! Aha, pastorin rouva, te arvelitte kai, kun olette muutamaa vuotta nuorempi minua, ettei minusta ole mitään pelättävää. Mutta kas meillä on vielä ominaisuuksia, jotka nuoren miehen niin hurmaavat, että hän meidän jalkaimme juuressa matona matelee. Jaa, polvillansa on hän kontannut minun edessäni, sitä ei signalisti milloinkaan tehnyt.

_Majuri_. No, rouva Äyriäinen?

_Amalia_. Mitenkäs on käynyt?

_Rouva Äyriäinen_. Voi, armollinen herra! Voi rouva pastorska! Mitä pitää minun sanoa? Minun hehkuvat kasvoni, minun ujoksuva katsantoni selvästi osoittavat, mitä täällä on tapahtunut.

_Majuri_. Tuhattulimmaista? Hänen ujoksuva intonsa?

_Rouva Äyriäinen_. Minun syyni ei se ole, kun rouva on niin tahtonut.

_Amalia_. Se on totta, minä olen luopunut oikeuksistani.

_Rouva Äyriäinen_. Ellei herra majurilla mitään ole —

_Majuri_. Ei mitään, ha, ha, ha!

_Rouva Äyriäinen_. Jaa, jaa, armollinen herra, naurakaa vaan! Oikein totinen rakkaus: sillä hän sanoi selvään, että ellen minä olisikaan pastorin rouva hän minut kumminkin siksi tekisi. Rakkauden siivillä hän on rientänyt kotia noutamaan kihlasormusta ja rakkauden siivillä hän on tuleva takaisin, ja sentähden riennän kammariini etsimään esille sen morsiuspuvun, jossa minut kolmattakymmentä vuotta sitte kainona neitona ensi kerran nähtiin. (Lähtee.)

VIIDESTOISTA KOHTAUS.

Amalia. Majuri.

_Amalia_. Isä kulta, hänestä ei siis ollut mihinkään!

_Majuri_. Valitettavasti kyllä näkyy olevan niin. Jumala suokoon, ettei toinenkin petä toiveitamme!

_Amalia_. Toiveitamme? Minulla ei mitään toiveita ole ollutkaan. (Menee.)

_Majuri_ (yksinänsä). Mitä on tekeminen? Jos toinenkin vaalipappi on yhtäläinen vintiö kuin herra Krumm, niin olen valmis itse hänet naimaan (Ovelle koputetaan.) Tulkaa sisään!

KUUDESTOISTA KOHTAUS.

Fredrik Wahl. Majuri.

_Wahl_ (nöyrästi, mutta ujostelematta ja rohkeasti). Oletteko herra majuri von Murten?

_Majuri_. Olen.

_Wahl_.. Minä olen vaalipappi Wahl.

_Majuri_. Vai niin.

_Wahl_. Sama, joka rohkeni teille kirjoittaa.

_Majuri_. Olen saanut kirjeen.

_Wahl_. Tulen vastausta kuulemaan.

_Majuri_. Mitä kunnianmerkkiä kannatte te rinnassanne?

_Wahl_. Olen saanut sen palveluksestani vapaaehtoisena jääkärinä.

_Majuri_. Mitä, oletteko ollut viime sodassa?

_Wahl_. Olen, herra majuri!

_Majuri_. Olette kai ollut taistelussakin?

_Wahl_. Gravelotte'n ja Sedan'in luona.

_Majuri_. Tervetultua, sotatoveri! Mutta teoloogina —

_Wahl_. Isänmaan puolesta taisteleminen ei ole Jumaluusoppia vastaan.

_Majuri_. Ei tosiaankaan! Te olette minun mieleiseni mies; teidän pitää saada pastorin paikka.

_Wahl_. Minä toivon sen ansaitsevani, mutta en tämän kunniarahan tähden. Katsokaa todistuksiani!

_Majuri_. Niin; saatatte minut oikealle tolalle. Saarnaatte ensi sunnuntaina ja jos talonpoikani siitä saavat lohdutusta, olette te oikea mies.

_Wahl_. Kiitän teitä.

_Majuri_. Tulimmainen! Olinpa unhottamaisillani erään seikan! Oletteko naimisissa?

_Wahl_. En.

_Majuri_. Eikö teillä ole mielitiettyäkään?

_Wahl_ (huo'aen). Ei.

_Majuri_. Mutta pastoriksi päästyänne kuitenkin naitte?

_Wahl_. Tuskin.

_Majuri_. Voisin neuvoa teille hyvän naisen —

_Wahl_. Kiitän.

_Majuri_. Pastorivainajan lesken, nuoren, rakastettavan rouvan.

Wahi, (torjuvasti). Suokaa anteeksi —

_Majuri_. Hänen tähtensä tahtoisin pappilaa vielä melkoisasti parantaa.

Wahi.. Minä tyydyn vähään.

_Majuri_. Ette suostu siis kauppaan?

_Wahl_. En, herra majuri.

_Majuri_. Ja mistä syystä?

_Wahl_. Ei pidä olla vaimoonsa sidottuna viran tähden.

_Majuri_. Mutta jos tuo pastorin paikka ei ilman sitä ole saatavissa?

_Wahl_. Niin luovun molemmista.

_Majuri_. Malttakaa, malttakaa! Jos nainen teitä miellyttäisi?

_Wahl_. Hyvin mahdollista.

_Majuri_. Jos häntä rakastaa voisitte?

_Wahl_. Sitä en voi!

_Majuri_. Eikö teidän iässänne voisi rakastaa?

_Wahl_. Valitettavasti olen jo kerran rakastanut. Se oli tyhmyys; olen sitä katkerasti katunut.

_Majuri_. Teidät on kai petetty?

_Wahl_. Minulla ei ollut mitään oikeutta tyttöön.

_Majuri_. Hän on siis mennyt toiselle?

_Wahl_ (huoaten). Niin!

_Majuri_. Ja sentähden tahdotte jäädä naimattomaksi?

_Wahl_. Minä voin vain kerran rakastaa

_Majuri_. Saapas nähdä!

_Wahl_. Mutta jos ilmoitan teille, etten milloinkaan ole edes tyttöä puhutellut, ja että hänen muotonsa on tehnyt minuun semmoisen vaikutuksen, ettei viiden vuoden eroaika ole voinut sitä poistaa —

_Majuri_. Ette edes puhutellut?

_Wahl_. Ainoastaan nähnyt.

_Majuri_. Ehkä vaan akkunasta nähnyt?

_Wahl_. Oikein!

_Majuri_ (itsekseen). Tulimmainen! Minä huomaan jotain! (Ääneen.) Ettekö milloinkaan ole tytön kohtalosta sen enempää tiedustellut?

_Wahl_. En; pidän häntä onnellisena, ja jos toisin on, en tahdo sitä tietää.

_Majuri_. Mutta jos hän olisi joutunut leskeksi?

_Wahl_. Tuskin.

_Majuri_. Oliko ylkämies vielä nuori?

_Wahl_. Luultavasti!

_Majuri_. Ettekö ole häntä nähnyt?

_Wahl_. En milloinkaan.

_Majuri_. Ettekä tiedustellut häntä!

_Wahl_. Miksikä?

_Majuri_. Mutta saattehan nähdä kumminkin naisen, jota olen teille puolisoksi ehdotellut?

_Wahl_. Säästäkää minua siitä.

_Majuri_. Hän on luonani täällä.

_Wahl_ Sulkeudun suosioonne! Minä lähden.

_Majuri_. Ette tahdo siis kirkkoherran paikkaa?

_Wahl_ (lähtemäisillään). En.

_Majuri_. No, mutta syöttehän sentään aterian luonani? (Aukaisee Amalian kamarin oven.) Hoi, Amalia, pyytäkää toki tuota vierasta herraa jäämään päivälliselle tänne.

SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.

Amalia. Edelliset.

_Wahl_.. Mitä näen!

_Amalia_. Se on hän.

_Majuri_. Tunnetteko toisenne?

_Amalia_. Olen useampia vuosia sitten —

_Wahl_. Minun vielä ylioppilaana ollessani —

_Majuri_. Asuitte luultavasti vastatusten?

_Molemmat_. Niin — minä — te — hän.

_Majuri_. Ha, ha, ha! Hupaista pakinaa! Lapset, te olette narrinparisia! Herra pastori! Viisi vuotta takaperin mahdoitte kyllä useasti toivoa saadaksenne tunnustaa rakkauttanne tälle kauniille naiselle, mutta sitä ette silloin saanut, nyt sen saatte ja vaikenette —

_Wahl_. Tälle naiselle —

_Majuri_. Joka on juuri se leski, josta puhuin. Kätenne tänne, tyttäreni! Ette ole tämän miehen kanssa vaihtanut vielä sanaakaan — ensimmäinen sananne olkoon: »Jaa».

_Amalia_. Uneksinko?

_Wahl_. Oi, mikä kaunis unelma!

_Majuri_. Uneksikaa sitten ikuisesti!

KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.

Rouva Äyriäinen (hyvin siististi puettuna). Heti jälestä Krumm. Edelliset.

_Rouva Äyriäinen_. Tässä olen. Ja herra vaalipappi Krummkin jo tulla häälyy yli pihan.

_Majuri_. Jahah! Tässä on kahdet naimiset tekeillä.

_Rouva Äyriäinen_. Kahdet? Heh! Mitenkä niin?

_Krumm_ (käyden sisään). Korkealla suosiollanne olen alhaisuudessa taasen rohjennut astua sisään, toivoen kaikki esteet sillä poistaneeni, kun juhlallisesti julistan päättäneeni viedä tämän kunnioitettavan leskirouvan aviopuolisonani kotiani.

_Rouva Äyriäinen_. Minäkin olen asiaa miettinyt ja olen päättänyt —

_Majuri_. Malttakaa! malttakaa! Ensin on pieni erehdys selitettävä. Te luulette tuon rouvan olevan pastorivainajan lesken?

_Krumm_. Kuinkas sitten?

_Majuri_. Se hän kumminkaan ei ole, vaan tämä tässä.

_Krumm_. Tämäkö? No sitä parempi.

_Rouva Äyriäinen_ (kiivastuneena). Mitä parempi.

_Majuri_. Te luulette myöskin olevanne uusi pastori?

_Krumm_. Minä toivon —

_Majuri_. Se ette kumminkaan ole, vaan tämä tässä!

_Krumm_. Kuinka, herra majuri?

_Majuri_. Herra pastori, te kulitte mutkateitä, mutta tämä herra tässä tuli suoraan, ja tästä huomatkaa, että »suorin tie on paras».

(Esirippu alas.)