Part 11

Me istahdimme pieneen, hospitaalin luona olevaan puistikkoon ja katselimme alkuasukkaita, jotka kulkivat melkein katkeamattomana jonona juuri siitä ohitse, kauppahallien ja suuren Messenil-nimisen neekerikylän väliä, joka on kaupungin laidassa. Enimmäkseen olivat ne naisia, päinvastoin kuin Beirassa, jossa näimme ainoastaan miehiä. Kaikki kantoivat päänsä päällä taakkaa. Hedelmäkoreja, mattoja, puita, riissilyhteitä, ja varsinkin vettä, valtavissa kulhoissa ja maljakoissa. Siinä meni nuori tyttö, kantaen päälaellaan ainakin 20 kg tuota nestettä. Hän melkein horjui ja vyötärön liikkeistä saattoi päättää, miten raskas oli kantamus, puhumattakaan vielä tasapainon säilyttämisestä. Kotvan ajan kuluttua tuli sama tyttö takaisin, kantaen nyt kulhoa syrjittäin päänsä päällä, ja keinuili yhtä varmasti ja malttavana kuin äsken kaivolle, saadakseen kulhon uudestaan vettä täyteen ja mennäkseen auringonpaahteessa nääntyen takaisin kylään.

Moinen kantaminen ja alinomainen vaarinpito tasapainosta luovat kuvaamattoman viehättävän käynnin ja viivat, jotka saisivat tuhat kalpeaa prinsessaa kalpenemaan vielä hiukan lisää. Neljä kristittyä maskuliinia päätti pitää siinä esteettistä pöytäkirjaa. 200:sta Moçambiquen negritasta kävi 182 kauniimmin kuin useimmat europattaret, mitä olemme nähneet. Loput 18 olivat väsyneitä vanhuksia. Suklaanruskeassa naissaatossa, joka alinomaa vaihteli, liikkui myöskin ylen arvokkaasti arabialaisia ja indialaisia kauppamiehiä, ensinmainituilla tavallisesti päivänvarjot kädessä. Useimmat heistä kuljettivat varmaa hyvinvoinnin symboolia, arvokkaasti vyötettyä vatsaa, ja he puhuivat aina suoraan eteensä, katsomatta toisiinsa. Siellä täällä kiiruhti heidän ohitseen valkeain herrainsa lähettämänä joku suaheli, ja musta sotilaspatrulli marssia tömisti päävahtiin, khaki-uniformuissa ja pitkävartiset saappaat jalassa, pieni portugalilainen jefreitteri sivusmiehenä. Joku ricksha vilahti vielä siellä täällä, mutta niin täydellisesti verhottuna, ettei sisältöön voinut tutustua.

Merkillisen näköisiä olivat neekerinaiset, joilla oli liidunvalkeat kasvot, maalatut jollakin riissivärillä ja joskus rannukkaat kuin Uuden Seelannin entisten asukkaiden tatuoidut naamat sotaan lähdettäessä. Me koettelimme kauan turhaan saada selvää, mitä tämä merkitsi. Kasvojen pöhöisten yksityiskohtain ja koko tyypin keralla teki moinen jauhoinen päällyssively klownin ja vanhan ruumiin kamalan yhteisvaikutuksen. Eräässä kaupassa saimme viimein tietää, että neekerit olivat viettäneet äskettäin uskonnollista sydäntalven juhlaansa, jolloin nuorten naisten on tapana valkaista naamansa. Rannut, joita olin luullut tahallisiksi koristeiksi, olivatkin vain jälkiä raaviskelusta, naisten keskenään suorittamasta pakina-hetkillä kaivolla.

Hyvä oli, että sain sen tietää. Miten helposti olisikaan voinut käydä niin, että jokin nuori esteetikko tai etnoloogi olisi saanut minulta kotimaassa hienon viittauksen käyttämään erinomaista väitöskirjan aihetta: "Moçambiquen neekerinaisten ornamentaalinen taide, verrattuna maorien tatuoimiseen. Lisiä kysymykseen bantu-heimojen oletetusta siirtymisestä Melanesiasta Afrikaan." Hän olisi kiittänyt minua, pistänyt pillit pussiin ja matkustanut näiden kalkilla rapattujen Dulcineain luokse. Ja matkustanut ensimäisessä tilassa takaisin Suomeen ja ampunut itsensä.

Huomattava oli europalaisten puute tässä vanhassa loukossa. Portugalilaiset eivät, kuten boerit, pelkää sekoittumista alkuasukkaihin, ja äpärä-tuotantoa on harjoitettu täällä varsinaisitta esteittä, vaikka valkoihoiset ja puolivalkeat ovatkin suuria neekerien sortajia ja orjakauppiaan piiskan viuhina kuuluu Moçambiquessa yhä vielä luonnonääniin. Eräällä keski-ikäisellä rakastavaisella viljelysten isännällä, joka asuu lähimmällä kohtaa mantereella, on autentisesti 178 lasta, kaikki puoliverisiä. Mutta näitä rivejä julkaistaessa on tieto jo huomattavasti vanhentunut.

Joku ehdotti, että kävisimme vaihteen vuoksi kuvernöörin luona vieraisilla. Tällaisia käyntejä kuulutaan suvaittavan mielellään ja ovat ne muistorikkaita. Seremonia olisi kuitenkin vaatinut mustaa pukua, ja se masensi meidät. Kun hikoilee jo ohuimmassakin säädyllisyyden sallimassa valkeassa puvussa, on mustassa puvussa marssimisen ajatuskin sietämätön. Me heilutimme siis vain ystävällisesti kättämme hallitusherran auringonhautomaa asumusta kohti ja laahustimme kylki edellä hitaasti pitkin kapeita varjopaikkoja, joita jotkut räystäät loivat. Kunnioitus kaupungin mahtimiestä kohtaan kasvoi suunnattomasti, kun eräs tullivirkailija ilmoitti meille, että mainittu mies kantaa yli miljoonan vuosipalkkaa. Tosiaan, hyvä korvaus tästä maanpakolaisuudesta. Sittemmin saimme kuitenkin kuulla, että hän oli tarkoittanut miljoonaa reissiä, mikä on noin 5,000 markkaa. Meitä ilahutti, ettemme menneet niin yksinkertaisen herran vieraaksi.

Palatessamme laiturin luokse, kohtasi meitä kiljuna. Vedessä portaitten juurella kuhisi kymmenkunta neekeriä, jotka puivat nyrkkejään ja huusivat ja viittoivat. He tahtoivat kantaa meidät ja eräitä muita matkustajia purteen. Laskuvesi pakotti erään tottelemaan. Ei ole mukavinta hommaa ratsastaa neekerillä. Kannettavaa ei oteta selkään "suolasäkkinä", mikä temppu olisi mukavinta, vaan hänen täytyy istua kahden otuksen päällä yhtaikaa. Nämä lykkäytyvät tiukasti vieretysten ja kietovat kätensä toistensa ympärille. Matkustaja ottaa istuinpaikan heidän päittensä välissä, eikä hänellä ole jalkain eikä käsien pidikettä. Jos toinen miehistä vähänkin liukahtaisi, kellahtaisi kannettava suoraan kauniille korallivuoteelle. Toveri Hetzog koetti pidellä kiinni kantajan korvista, mutta niiden öljyisyys voitti hänen sormiensa nipistysvoiman. Vihdoin pääsimme kuitenkin pienen moottoriveneen tuo, joka vei meidät suurempaan samanlaiseen ja se jälleen laivalle. Nuo 12 à 14 neekeriämme juoksivat kauas mereen perästä, vaatien kiivaasti "six penceä" yli taksan. He roikkuivat kiinni venheen reunassa, ja heistä näytti kuin olisimme heistä pääsemättömissä.

Silloin nousi eräs meidän ei muuten kovin korkealle arvioitu portugalilais-herramme ylös, viittasi jonnekin ja huusi "_papa_". Sillä oli ihmeellinen vaikutus. Kaikki huutajat mykistyivät yhtaikaa, heittäytyivät irti ja uivat ja juoksivat maata kohti kuin henkensä edestä. Meille kaikille oli uutuus ja aivan taivaallinen ihme, että pelkästään Hänen Pyhyytensä Paavin nimellä saattoi ajaa käpälämäkeen neekereitä.

Portugalilainen ilmoitti kuitenkin, että suahelilainen sana "papa" merkitsee _haikalaa_ ja että hänen oli aina tapana peloittaa sillä vesineekerejä. Moçambiquen edustalla kahlaaminen on tosiaankin melkoisen uskallettu teko. Me saimme kuulla paljon sellaisia seikkailuja. Niinpä oli kerrankin monta haikalaa yhtaikaa töytännyt suurta kantajaparvea kohti. Syntyi pakokauhu ja kaksi neekeriä pudotti painavan englantilaisen rouvan veteen. Silloin kääntyi yhtäkkiä koko kalaparvi takaisin ja pakeni merelle. Josta päättäen näyttää siltä kuin käsite _mama_ -- niin, millaisiin hartaihin mietelmiin tässä joutuisikaan! Erään toisen kerran kuului haikala nielleen ramman miehen puujalan. Mies pelastettiin, mutta alkoi ankarasti valittaa, kun huomasi, kumpi jalka häneltä oli viety. Sillä puujalka oli ontto ja sen sisään oli ladottu kokonainen omaisuus kuparilantteja.

Oli vahinko, ettei saanut pysähtyä jotakin päivää pitemmäksi aikaa tuohon kumman jäykistyneeseen kaupunkiin, joka on nyt kaikkein eristetyimpiä ennen yhtä suuressa arvossa olleista. Mutta Tabora oli kärsimätön, hän tahtoi viimeinkin päästä Madagaskarin leveysasteelta ja portugalilaisilta aro-rannoilta. Lähimpänä pää maalina oli nyt Zanzibar, aivan päiväntasaajan paikkeilla, ja siellä oli uusi taivas hohtava, uusi maa vihannoiva, uudet ilman rannat ilahuttavat janoista katsettamme.

Kaunis ja pitkä merimatka oli edessä ja me ositimme sen joutilaat hetket musiikinviljelyyn ja suahelinkielen tutkimiseen. Mitä ensimainittuun toimeen tulee, olimme saaneet laivalle jotakin uutta ja huomattavaa lisää: nuoren, viulua soittavan professorinrouvan, naimisissa Johannesburgissa, miehen nimi Young, vaimo syntyisin Wildner Würzburgista. Hän ei ollut mikään tavallinen hyvälajinen viulutantti, vaan mestari, jonka musiikkilaukussa oli m.m. Sibeliuksen viulukonsertti, koirankorvilla varustettuna -- huomatkaa se -- ja varsinkin Kreislerin kappaleita hän soitti niin hyvin, että saattoi tulla hiukan hassuksi mielihyvästä, suuressa määrin myöskin viulun ansiosta, joka oli 5-numeroinen kalleus.

Mitä taas tuohon toiseen tulee, on annettava kunnia pakollisille, alkuperäisille pakinoille neekerien kanssa niissä neljässä satamassa -- Zanzibar, Dar-es-salam, Tanga ja Kilindini, -- joiden vitsaukseksi pian olemme joutuvat. Seidelin epäkäytännöllistä suahelinkielen oppikirjaa vedettiin esiin monta kappaletta, ja eräät meistä ottivat berlitzintunteja välikannen miehistöltä. Ensimäinen, mitä sain tietää, oli, että tyttö, nainen, vaimo, isoäiti ja anoppi kuuluvat suahelinkielellä bibi. Tällainen lumoava kollektivismi lupasi parhainta, mitä kielen muihin osiin tulee.

Me olimme nyt parhaillaan tropiikissa. Kaikki ventilaattorit hyrisivät vuorokauden päästään, ja eräs lähetystö varustautui jo anomaan kapteenilta n.s. yöpaita-lupaa, jolla ymmärretään oikeutta käydä mainitussa asussa kävelykannella -- naiset ala- ja herrat ylähangan puolella, -- ja hätätilassa heittää paita mereen. Lähetystö ei kumminkaan päässyt koskaan perille, se meni hajalleen baarin ovella.

XVI.

Viimeinen luku.

1.

[Tekijä ei itse ehtinyt viimeistellä tätä kirjaansa. Korrehtuuria luki hän 9 arkkia. Loppuluku ei tullut valmiiksi. Se on yhdistetty seuraavista aineksista: tekijän lähimpiä sodan puhkeamisen jälkeisiä päiviä koskevista muistiinpanoista, yksityiskirjeestä, jossa selostetaan matkaa Zanzibarista Liverpooliin; eräästä "I dag"-pakinasta Dagens Pressissä, jossa kuvaillaan matkaa Tukholmasta Raumalle. -- Viivan alle on lisätty eräitä huomautuksia, Ruotsalaisen painoksen kustantaja.]

_Zanzibar_: Kaupungin historia.

Zanzibarin nimi oli muinoin suuri, suuri kuin Indian. Silloin merkitsi Zendj-bar "Mustain maata" ja käsitti koko Itä-Afrikan, somali- ja galla-heimojen ynnä neekerien maan. Punaisesta merestä Sofalaan ja niin kauas sisämaahan saakka kuin kifarun kaksisarvinen kuono antoi orjanpyydystäjäin samota. Vihreä korallisaari Bagamoyon-lahdessa, saari, jolla on nyt yksinään tämä nimi, oli ainoastaan vartiopaikka valtakunnan portilla ja niiden pitkäin horjuvain dhowien [latinapurjeella varustettu indialainen jaala. Suom. huom.] satama, jotka kurkien kiilana tulivat monsuunin keralla Rangoonista, Bombaysta, Goasta ja Maskatista.

Portugalilaiset, jotka uskollisesti seurasivat Vascon peräsimen poreita, ottivat 1503 Zanzibarin omakseen. Mutta täällä ei ollutkaan hurskaita kafferiraukkoja, jotka olisivat ällistellen huolineet kaiken, mitä sinne tuli. Täällä kohtasi heitä Islam. Vuosisatoja kestäneen, hetkeäkään pysähtymättömän taistelun jälkeen arabialaisia vastaan hellittivät portugalilaiset vuonna 1729 otteensa ja Zanzibar joutui arabialaisten omaksi.

Seyyid Said'in (k. 1856) valtaistuimelle noustessa alkaa nykyinen hallitseva dynastia. Sen aikana on Zanzibar vähitellen menettänyt itsenäisyytensä. Sultaani Alin valtaistuimella ollessa ottaa Englanti (brittiläis-saksalainen sopimus v:lta 1890) Zanzibarin suojelusvaltiokseen. Nykyinen sultaani on saanut puhtaasti englantilaisen kasvatuksen. Vuodesta 1908 on saarella ollut englantilainen piispa.

Zanzibarin väestön muodostaa 10,000 Maskatin arabialaista, hallitseva luokka; 70,000 indialaista ja muutamia satoja europalaisia. Väestön suurin osa on neekereitä, osaksi vapaita suahelejä, jotka ovat kaikki muhamettilaisia, osaksi epävapaata orja-asutusta, sekajuurta. -- Zanzibarin kaupungissa on n. 100,000 asukasta, joista 50,000 indialaista ja 5,000 arabialaista; loput neekereitä. -- Zanzibarissa ilmestyy sanomalehti "Gazette for Zanzibar and East-Africa."

* * * * *

Yleissilmäys, -- pittoreski, mutta hiukan roskainen. Sultaanin palatsi, rautaverantoineen, näyttää tavara-varastolta tai makasiinilta.

Petolinnut satamassa.

Sukeltajapoikia, kolme ulvoen pienessä venheessä, soutivat käsillään. -- Täällä ei haikaloja!

Kamatavaran kauppiaita laivaan: hinduja, guaneeseja. Heidän tukkalaitteensa.

Veneellä maihin, kisuahelit soutivat. Suoraan hietarantaan.

Kävelyretki kaupungilla. Posti. Sultaanin kuva. Rahahämmennys.

Kauppapuodit. Tinkiminen. Taktiikka. Sen tulos. Tavaravarastot. -- Arabialaisia. Indialaisia.

Kadut. Väentungos. Pittoreskeja paikkoja. Vanhoja torneja, joissa kasvoi puita. Sisiliskoja. Leikkauksilla koristettuja ovia. -- _Keltaisia_ vankeja.

-- Basaarikatu. Indialaisia. Arabialaisia. Tyyppejä. Naisia. Eräät hunnuissa. Kaivolla riitelevät naiset. Valokuvaamisen pelko. Ruokatavarat.

Saksalainen klubi. Africa-hotelli.

Tuoksu kaupungilla: neilikalta, copralta, kurryltä.

Jättiläisbanaaneja. Iilimatoja. Suuria mandariineja. Kokosmaitoa.

Zanzibarilainen lääkäri. Näytti äkäiseltä.

Huvimatka autolla. 28 mailia. 7 henkilöä 30 rupies.

Kuvaus (tohtori, Hoffmann, Beuster toisessa, rva Tuaillon, Sachers, Beetzs ja minä toisessa).

Hyvä vauhti. Oikea filmi-matka. Taitavat chauffeurit (indialaisia).

Palmuja, manjosia, neilikkapuita, neekerimajoja. _Meri_.

Nummea, pensaita, joki, lumpeita. Vanha sultaanin palatsi. Punaisia kukkia. "Vaahtohedelmiä". Mehiläispesä.

Zebu-härkiä, vuohia, kanoja. Harvassa siistiä, hyvinpuettua väkeä. Mainio matka (klo 3-1/2 6).

_Sekalaista_: Rva Tuaillonin apinanpurema.

Kopran valmistus (Viidenvuoden vanha palmu, 5 mk vuodelta) (3 rupl.)

Neilikkain käsittely.

Klo 8:n laukaus.

Iltavalaistus sultaanin palatsissa.

Gerlach ja Aga-Khan (viimemainitun huolet).

_Aga-Khan_. Aga Sultan Mahomed Shah, s. 1875. on profeetan tyttärestä polveutuvaan Fatimidien suvun päämies. Aga-Khan johtaa yleis-indialaista muhamettilaisten yhdistystä (perustettu 1906), joka toimii vilkkaasti m.m. hankkiakseen Indian muhamettilaisille valtiolliset oikeudet ja hävittääkseen heidän valtiollista ja yhteiskunnallista välinpitämättömyyttään. Uskonnollisena johtajana on Aga-Khanilla lukuisasti puoluelaisia, n.k. ismaelilaiset muhamettilaiset, Itä-Afrikassa, Keski-Aasiassa ja Indiassa. Hän on perusteellisen länsimaisen sivistyksen saanut mies, m.m. suorittanut juristohtorin Cambridgessa. Aga-Khan on indialainen Bombayssa ollessaan, halliten siellä palatsissa, jonka brittiläinen hallitus on antanut hänen käytettäväkseen, ja tyypillinen englantilainen urheilija ja klubimies Englannissa.

Sotauutisia illalla.

"Elisabeth" -- "König" -- Bombay.

Pikku saaret (Böcklinin malliin). --

Valkeita aaseja -- yksi musta -- keskolaisen hyvä aasi.

_Matka meren poikki Dar-es-salamiin_. Laivassa 370 indialaista, jotka kävivät osoittamassa kunnioitusta Aga-Khanille.

Tappelu paikoista etuluukulla. Pilvenä erivärisiä mattoja kummaltakin puolelta. Eri arvoisiin kasteihin kuuluvia naisia. 15-vuotias vaimo, jolla oli kolme lasta. -- Koriste vasemmassa sieraimessa (timanttejakin). -- Koko näyssä tavaton väriloisto. Myöhemmin telttakatto verhoksi. -- Ei paljon meteliä.

_Koriste sieraimessa_. Laivassa olevilla intialaisilla naisilla oli vasemmassa sieraimessa metallinen levy, aineesta, joka oli sitä kalliimpaa, kuta ylhäisempää kastia naiset olivat. Ylhäisimmillä heistä se oli kultaa ja jalokivillä koristettu.

(Eri-tapoja puhua viittoilemalla: neekeri, arabialainen, juutalainen).

Eräät käyttivät hyväkseen tilaisuutta ja möivät appelsiineja.

Karanteenilääkäri kysyi, ovatko nuo 370 terveitä! (Tämä olisi pitänyt todeta 3 1/2 tunnissa!)

_Dar-es-salam_, heinäkuun 31 päivä. Zanzibarissa jo sotahuhuja (Itävalta-Serbia).

Satamaan tullessa kohtasi meitä risteilijä Königsberg (Me seisoimme laskuvesi-ankkurissa). Se pysähtyi ja lähetti luoksemme venheen. Huom. Miesten matalat olkihatut mustin nauhoin ja reunoin, pelastusvyöt ympärillä! Soutu ylen täsmällistä.

Ilmoitettiin, että Königsberg oli saanut määräyksen lähteä täysin taisteluvalmiina satamasta merelle. (Myöhemmin kerrottiin, että myöskin Taboraa oli varoitettu uiskentelevain miinojen paikoista.)

Idyllisen kaunis satama. Palmuniemiä. Suuria adansonioita, monta kappaletta. Siistejä taloja. Kirkkoja.

_Adansonia_. Baobab -- l. apinanleipäpuu. Lehdettömänä enimmän osan vuotta ja kantaa lukuisat hedelmänsä paljain oksin. Baobab on paksuin kaikista tunnetuista puista, päärungon halkaisija 6-8 m. jopa enemmänkin. Sen korkeus on n. 4,5 m., mutta monet oksat kasvavat aina 20 m. pituisiksi. Ne leviävät rungosta joka taholle ja tekevät puun kaukaa katsoen pienen metsikön näköiseksi.

Lukuisasti virallisia soutuvenheitä (tullin, luotsin, lääkärin, hallituksen, postin j.n.e.).

Yksityisiä huutoja: "Ist das Bier kalt?"

Eräät kaupunkiin. Nyt vakavampia sotahuhuja. Toistaiseksi kuitenkin rauhallista. (Silloin oli perjantai-ilta. Sunnuntaina elokuun 2 päivä aikoi Tabora jälleen lähteä.)

Lauantaiaamuna, elokuun 1 p:nä ilmoitus laivalla: "Wegen der drohenden Kriegsgefahr müssen sich die Passagiere jederzeits bereit halten, sofort an Land zu gehen." [Sota-uhan johdosta tulee matkustajain milloin tahansa olla valmiita oitis lähtemään maihin.]

Se herätti melkoisen yleistä hermostusta.

Minä kaupunkiin. Järjestettyä, mutta saksalaista. Vankeja kahleissa, työssä.

Lisälehti! (Saksan kysymys Venäjälle.) Neekerit jakoivat.

Käynti sanomalehden kirjakaupassa.

Samoin Bezirksamtissa, piiritoimistossa (kellään ei aikaa!).

Melkein koko päivän ainaista levottomuutta. Alakuloisuutta.

Ryntäys pankkeihin. Valituksia vahingoista rahaa vaihtaessa.

Beuster hotellinsa verannalla. Tarjosi minulle ystävällisesti sänkypaikkaa huoneessaan.

Takaisin laivalla. Tavarain sullominen laukkuihin. Matkareppuja ostettiin. Huhuja -- "Venäjä 70,000 miestä Itävaltaan, -- Ranska julistanut sodan -- mille kannalle Englanti asettuu?" --

Ilmoitus: "lähtö todennäköisesti sunnuntaina klo 12." Tahallinen yllätys.

Joka signaali laivalla tuotti levottomuutta: _Nyt_ se tuli, nyt meidän täytyy lähteä maihin.

"Tabora" ja saman linjan laiva "Somali" asetetut sotilasjohtoon (kanuunavenhe Möwen).

Kapteeni hermostunut ja kiihtynyt.

Iltapuolella ei mitään uusia tietoja, ainoastaan sähkösanoma, että "kaiser" on pitänyt jumalanpalveluksen, mikä seikka todisti, että sähkölennätin yhä toimi. Kerrottiin aikaisemmin, että yhteys oli katkennut.

Illalla hiukan rauhallisempi tunnelma. Musiikkia. (Myöskin viulu + piano).

_Myöskin viulu + piano_. Tekijän musikaaliset lahjat olivat saattaneet hänet professori ja rouva Youngin seuraan ja hänen oli tapana säestää professorinrouvan soittaessa viulua. Hänen oli siis kiittäminen erikoisesti näitä yhteisiä musiikkiharrastuksia siitä, että professori Young valmisti hänelle mahdollisuuden päästä heidän kerallaan Pegasus-laivalla pois Dar-es-salamista.

Kerrottiin, että Dar-es-salamin langaton lennätin (100 m korkea torni) on ollut _suoranaisessa_ yhteydessä Berlinin kanssa. (Aikaisemmin tunnettua, että Togo oli päässyt yhteyteen.)

Tri Pfaff "König" laivasta (Bombayn linjaa) ja hänen tapansa.

Ihana ilta. Vilkasta lastaamista eräällä rautatien pysäkillä 6 magnesium-soihdun valossa. Hallitus vetäytyy Taboran kylään, sanotaan, ja arkisto y.m. viedään sinne, samoin sotaväki.

Rauhallinen yö.

_Sunnuntaina_, elokuun 2 p:n aamuna. Suloinen, hiljainen päivä. Stewardit saavat lomaa. Se todistaa, ettei tänä päivänä odoteta mitään uutta. ("Tabora" saanut yhtiön määräyksen jäädä toistaiseksi tänne, "Feldmarschall" seisoo Tangassa.)

Mitään postia emme ole saaneet. Kerrotaan, että se toistaiseksi pidätetään.

Luutnantti von Gussmann sai äidiltään Münchenistä sähkösanoman, joka oli lähetetty eilisiltana.

Amerikalainen Quinon ilmoitti minulle, että hän ostaa dhow-jaalan ja purjehtii Zanzibariin (n. 15 tuntia) päästäkseen tästä epämääräisestä odotuksesta. Zanzibarista jatkaa hän Mombasaan ja sieltä englantilaisella laivalla kotiin.

Ilmoitus, että odotusajan epämääräisyyden vuoksi otetaan laivalla käytäntöön yksinkertaisempi ruokajärjestys. Ei kuitenkaan juuri erikoinen.

_Maanantai, elokuun 3 p. ja tiistai 4:s_ kuluivat vaihtelutta -- kunnes tiistai-iltana ilmoitus, että kaikkien matkustavain täytyi lähteä seuraavana aamuna klo 1/2 9 Taborasta.

Kaikki hermostuneessa ja sietämättömässä tunnelmassa, varsinkin sairaat, kuten esim. amerikalainen muotokuvamaalari Besser ja skotlantilainen Afrikan asukas, ukko Bonna (Bonar?), ontuva ja bronkitista sairastava.

_Elokuun 5 p._ Yleinen laivasta lähtö. Minä viimeisenä. Osa nuotteja ja muistoesineitä jäi laivaan. -- Täsmälleen 1/2 9 laski Möwe Taboran ylähangan puolelle ja kiinnitti itsensä siihen.

Sekasorto tullissa.

Hra Betz hankki huoneen Fürstenhofissa minulle ja itselleen (à 7 1/2 rup. = Smk 12 l/2). Hotelli, sen asema ja ominaisuudet. Herra ja rouva, ja "boyt" ja yleisö. Ympäristö: neekereitä, indialaisia, syyrialaisia, kreikkalaisia.

Askari-kulkue. Vangit kantajina.

Kolme hälyytyslaukausta (= kaikkien asekuntoisten miesten kokoonnuttava rautatieasemalle). Hra Schmudy jätti kapakkansa ja raskaan vaimonsa minun hoitooni. "Jos jotain tapahtuu, viekää hänet katolilaiseen sairaalaan." -- Ei mitään erikoista, ainoastaan tarkastus.

_Elok. 6-7 p._ Englantilaiset näkyvissä. Keskustelua siitä.

Yleistä istumista Kaiserhofin kauniilla terassilla. -- Jalopeuranpentu, kolmen kuukauden ikäinen.

"Patriotischer Abend von Otto Gerlach". -- Tunnelma painostava. Yleinen epätietoisuus. Viranomaisetkin näyttivät sangen hermostuneilta, höyrylaivoja koskevia määräyksiä ja vastamääräyksiä.

Olo Fürstenhofissa sietämätöntä. Kaiken yötä meteliä, huutoja, kiekunaa y.m. Päivällä väen väittelyä alakerrassa.

Valokohtina: keltaiset sisiliskot laipiossa ja kutojalinnut palmussa ikkunani edessä. Sitäpaitsi jokin laji kauniita, kullankeltaisia oriolus-lintuja.

_Dar-es-salam_, elokuun 8. (lauantai).

Laukauksia aamulla (3 saksalaista hälyytyslaukausta, 6 englantilaista täysillä panoksilla, 2 saksalaista lennätintornin räjäyttämiseksi). Suuri hälinä. Neekerien pakokauhu. Englantilaiset ampuivat yli kaupungin (puiston) ja sataman. Ainoakaan heidän laukauksistaan ei sattunut torniin, yksi kulki 30 metrin päästä (likimmäisin, sanottiin). Kerrotaan, että saksalaiset räjäyttivät tornin englantilaisten _vaatimuksesta_. Saksan lippu laskettiin kuvernöörin talon katolta ja samoin väylän suulta ja valkeat liput nostettiin. Kanuunavenhe Möwe (Vermessungsschiff, merenmittausalus) riisuttiin täydellisesti aseista -- sanottiin, että se oli illalla räjäytetty, luultavasti sataman suulla, jossa saksalaiset olivat jo upottaneet erään kuivatelakan, -- ja linjalaivain langattomat lennättimet poistettiin. (Koenig; Feldmarschall; Tabora oli muutettu sairaslaivaksi ja sen molempiin kupeihin maalattu punainen risti, mikä toimenpide tuntui ilveilyltä, koska tuskin sopi odottaa lisäsairaita suurempaa määrää kuin mitä kaupunki saattoi hoitaa omissa lasareteissaan). --

_Dar-es-salam_, elokuun 9 (sunnuntaina).

Jaettiin sähkösanomia, että Ruotsi oli julistanut sodan Venäjälle ja Suomi ja Itämerenmaakunnat muka kapinassa, mikä kaikki tuntui minusta sangen epäuskottavalta. Saksalaisissa tutuissani herätti se kuitenkin suurta tyydytystä, ja minä sain liittolaisen arvonimen.

Ajoin Betzin kanssa klo 9 3/4 Kaiserhofiin. Menin luterilaiseen kirkkoon, jossa alkoi silloin jumalanpalvelus (1/2 10). Sitä kesti n. 1 t. Urkumusiikki oli kaunista, kirkko viileä ja siellä oli hyvä istua, saarna melkoisen ala-arvoinen, pöyhkeilevän isänmaallinen.

Tapasin kirkon ovella Sachersin, sitten Gerlachin ja herrasväki Westhausenin. Joimme omenamehua heidän kauniilla verannallaan. Hra Westhausen ylpeä englantilaisesta kranaatinsirusta, jonka oli saanut muistoksi. Palmujen välistä saattoi nähdä merellä seisovat risteilijät.

Ajoin kotiin Fürstenhofiin aamiaiselle (klo 12). Olin juuri lopettanut, kun Beuster kutsui kirjeellä minua heti Kaiserhofiin. Mahdollisuus päästä Youngien kanssa englantilaisella risteilijällä Zanzibariin.