Part 9

Montakohan _aitoruotsalaista sanaa jää ruotsinkieleen?_ -- jos luetaan pois _lainasanat_; toisin sanoen ne ruotsinkieleen tunkeutuneet 37,000 lainasanaa, mitkä Ekborn sanakirjassaan[71] sellaisiksi leimaa ja jotka todella sellaisia ovatkin.

Mutta antakaamme Gottlundin jatkaa äsken keskeyttämäämme esitystään. Hän lisää:

'Jos tähän vielä lisätään nomineissa pronominalisuffiksin lisäämisen kautta syntyneet kaksinkertaiset taivutusmuodot (minkä johdosta jokaisesta taivutussijasta syntyy kuusi uutta muotoa), niin nousee perussanasta _yksi_ johdettujen erilaisten sanataivutusten lukumäärä

summaan 165,724,

joista kukin eri muoto on ainakin merkitysvivahdukseltaan erilainen.

Tosiaankin on jo yhden ainoan sanan hedelmällisyys ihmeteltävä, kun otetaan huomioon, että useissa kielissä itse perussanainkaan lukumäärä ei nouse näin suureksi. Ja kuitenkaan emme ole tähän lukeneet monia tähän kuuluvia karjalaisia verbimuotoja, eikä niiden johdannaisia.

Tästä kaikesta ehkä oltaisi taipuvaisia arvelemaan, että suomenkieli olisi vaikeata ja että sen oppiminen olisi milt'ei mahdotonta. Päinvastoin on se sangen helppoa. Kunhan tuntee vaan verbien taivutusohjeen ja nominien taivutusmallit, voipi taivuttaa mitä sanoja hyvänsä. Emme tunne mitään kieltä, joka siinä suhteessa olisi niin säännöllistä kuin suomenkieli, jossa on niin harvinaisen vähän poikkeuksia. Mitähän kieltä voitaisiinkaan verrata suomalaisten kieleen, mitä sen lähteitten rikkauteen ja kielen uusiin lähteisiin tulee?

Arabiankielikään, jota pidetään rikkaimpana itämaisista kielistä, ei ole tähän vähintäkään verrattavissa, ja jos puhutaan kreikan- ja saksankielten taipuvaisuudesta uusien käsitteiden ilmaisemiseksi, niin ei silloin vielä ole otettu selvää suomenkielestä.

Todistuksena suomenkielen ijästä on se, ettei siinä ole juuri nimeksikään -- ainakin on varsin harvoja -- yhdistettyjä sanoja, ellei oteta lukuun viime aikoina muodostettuja; mikä osottaa, etteivät suomalaiset tunteneet sanojen yhdistämisen taitoa (eikä tarvetta) yhdistettyjen käsitteiden ilmaisemiseksi. Kuten kiinalaisella vielä tänäkin päivänä on erikoinen yksinkertainen merkki (kirjain) jokaista sanaa varten, niin on suomalaisellakin varma sana kutakin käsitettä -- myöskin yhdistyneitä käsitteitä -- varten; ja siitäpä selviääkin miksikä suomenkielessä on niin paljon perussanoja ja minkä vuoksi _tämän kielen myös täytyy olla peruskieli monelle muulle kielelle_, eikä mikään muista kielistä muodostunut kieli.'

Tällaista lausui C.Ä. Gottlund! -- Näin selvästi on siis jo vuonna 1834 lausuttu, että suomenkieli on Europan alkuperäinen kieli, kaikkien europalaisten vanhin äidinkieli. Ja miten pitkälle olemme nyt, Herran vuonna 1915, päässeet? Siihen, että tätä tutkimuksen tulosta epäilevät nekin henkilöt, joilta voisi odottaa tutkimusten laajentamista ja tulosten vahvistamista!

On omaksuttu yleiseksi mielipiteeksi, että koska pronssikauden Suomessa löydetyt esineet ovat sen aikaisten esineitten kaltaisia, joita on löydetty Ruotsissa, jossa pronssikaudella on puhuttu muka ruotsia, niin on muka ruotsia puhuttu Suomessakin niillä seuduin, missä sellaisia esineitä täällä on löydetty.

Näytämme kuitenkin tässä koristeen, niin kutsutun kierrekoristeen, joka nähtävästi esittää kokoon käärittyä lassoa[72] eli heittohihnaa, jota lappalaiset käyttävät porojaan kiinni ottaessaan. Se puhuu paremmin kuin muut sellaiset aiheet lappalais-suomalaisen muinaiskultuurin vaelluksista vanhimman pronssikauden aikana kautta Europan kaikkien maiden; ainapa Egyptistä ja vanhasta Aasiasta Perä-Pohjolaan saakka.

Tuolla Pohjolassa tätä koristetta vieläkin käytetään, kuten selviää oheen liitetystä kuvasta N:o III, hopeainen rintaneula; -- sama koristeaihe näkyy eräässä Lapinlahdelta löydetyssä pronssikauden neulassa, N:o I. Ja sama koriste, melkeinpä aivan tarkalleen samanlainen, on löytynyt Ranskasta (N:o IV); sekin on pronssikaudelta.

Jos nyt samankaltaisen koristeen löytyminen samanaikuisista muinaislöydöistä on todistuksena siitä, että samaa kieltä on puhuttu kaikkialla, missä tällaisia koristuksia tavataan, niin voimme, viittaamalla kuvioissa II ja V esiintyviin kierrehihnakuvioihin, sanoa että suomalais-ugrilaista kieltä puhuttiin Sveitsissäkin pronssikaudella, sillä kukaan ei kaiketi väittäne, että päinvastoin Rammansaarella Suomessa, mistä pronssikoriste N:o II on löytynyt, olisi pronssikaudella puhuttu raeto-romanilaista eli sveitsiläisten myöhäisempää kieltä. Tästä johtuu, että samaa (suomen)kieltä puhuttiin siis myös Skandinaviassa ja Saksassa tämän varhaisemman pronssikauden aikana --; vertaa kuvioita VII ja X, johon belgialainen muunnos VIII liittyy.

Mihinkä ikänänsä katselemmekin, tapaamme saman kulmurin kaikkialla Europassa pronssikauden alussa, ennenkuin mitkään n.s. kansallisuudet olivat ehtineet syntyä ja asettua asumaan nyt mainitsemiimme maihin.

Meidän kamariviisaat muinaistutkijamme, jotka luulevat voivansa sivuuttaa sellaiset tiedemiehet kuin G. Kossinnan, O. Almgrenin ja J. Ailion, iskevät siis ilmaan, kun he tyytyvät vertaamaan esim. kuvioita X ja I toisiinsa ja siitä päättelevät, että Lapinlahdella Suomessa puhuttiin pronssikaudella -- ruotsia! Jos asianlaita olisi siten, niin olisi kaiketi Mykenaissa (entisessä Troijassa, Vähässä Aasiassa) -- katso kuvio IX -- myös puhuttu ruotsia! Mahtaneeko professori T.E. Karsteenkaan tohtia väittää sellaista.

Sen sijaan oli _Pelaskien_ Homeron aikainen Välimeren kultuuri, (kuviot XI ja IX), sangen läheinen esiroomalaiselle eli _etruskilaiselle_. Meistä onkin erittäin hauskaa saada näyttää, että samat suomalais-ugrilaiset koristeet tavataan myös Etruskien keskuudessa.

Kuvio XII on siis kaunis muinaistieteellinen lisäke parisilaisen professorin Jules Marthan kielitieteelliseen todisteluun siitä, että Etruskienkin kieli oli suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluvaa kieltä!

Kuten tunnettua, on myöskin professori _Arthur Gleye_ Tomskissa, kahdessa kirjoituksessa "_Krettscke Studien_" (Kretalaisia tutkimuksia) I-II (Tomsk 1912-1914), verrannut pelaskien kretalaista viivakirjoituskieltä fennisiläiseen ja erittäinkin länsi-suomalaiseen kieleen. Huomaamme prof. Gleyen tutkimusten osottavan nerokasta tutkijasilmää näiden kielien aikaisempiin kehitysmuotoihin nähden. Kun professori Gleye nähtävästi on tullut samoihin tuloksiin kuin muutkin europalaiset kuuluisuudet, joiden lausuntoja tässä kirjassa olen julkaissut, palaamme seuraavissa vihkoissa hänen muinaiskreikkalaisuutta koskevien tutkimustensa tuloksiin.

Meidän täytyy kustannusten välttämiseksi, ikävä kyllä, jättää sillensä enempi kuvallinen todistelu, vaikka tiedämmekin, että muinaistiedettä koskeva keskustelu ilman havainnollisia välikappaleita ei ole vakuuttavaa laatua.

Mutta lukijan tulee muistaa, että meitä vastassa on koko yhdistysryhmä "Viikinkipoika ja Kumpp." Helsingissä, ja ettei meillä ole käytettävänä miljoonarahastoa, kuten totuuden vastustajilla on. Jos käytettävänämme olisi jokin rahasto, olisi meidän sangen helppo kasata kuvienkin avulla sellainen joukko kansantieteellisiä, antropologisia ja historiallis-maantieteellisiä todistuksia, että koko indogermanilainen otaksuma (hypoteessi) romahtaisi päälleen -- paperikoriin.

Kun suotta on tuhlata niin paljon kirjoitus- ja painomustetta, jotta olisi voitu näyttää maamme alkuasukkaiden olleen ruotsalaisia, niin emme kuitenkaan saata olla tässä esittämättä -- kuvana -- erästä sellaista alkuasukasta, kuva II a.

Se on kuvattuna eräässä Suoniemeltä (Räisälästä) löydetyssä muinaisesineessä siten kuin kuva I a osottaa.

Siitä oikealle kädelle olemme piirtäneet vähän enemmän luonnonmukaisen kuvan siitä henkilöstä, jota tuntematon taiteilija muinaisessa Suoniemessä on käyttänyt mallinaan.

Kuten kuvasta käy selville, on tässä kysymys täysiverisestä lappalaisukosta, jota ei kukaan, ei parhaalla tahdollakaan, voi katsoa germaniksi tahi ruotsalaiseksi.

Näyttääksemme, ettei lappalaisten "lasso"-koristeiden yhtäläisyys Suomessa ja kaikkialla Europassa sekä Mykenessä, Vähässä Aasiassa, ole satunnainen, kuvaamme tähän vielä juuri Vähässä Aasiassa, Schliemannin Troijassa toimittamissa kaivauksissa löytyneen esineen ja kehotamme lukijaa tarkoin vertaamaan tämän esineen muotoa ja siinä ilmenevää koristeellista peruspiirrettä, kuva IV a, kuvaan III a, joka näyttää melkein kaikin puolin yhtäläisen, Lapinlahdella löydetyn pronssikauden esineen.

Onhan Suomessa löydetty esine paljoa yksinkertaisempi, mutta koristeen sekä muoto että peruspiirre on aivan sama, ja osottaa se, että esi-isämme vielä perimmässä Pohjolassakin takoivat koristeita samalla tavalla kuin heidän ammon aikaiset esi-isänsä Välimeren rantamilla olivat tehneet.

Ei kaiketi kuparipronssi-, kulta- ja aseseppä Ilmarinen suotta ollutkaan suomalaisten runouden päähenkilöitä. Agricolan kirjoituksista tiedämme, että hämäläiset pitivät Ilmarista -- miehisen käsityön taitavana takojana -- suuressa kunniassa, samoin kuin he kunnioittivat hänen vanhempaa veljeään, henkisen työn ja runojen seppää, Väinämöistä. Mutta näiden suurien esi-isäin laulujen oli väistyttävä paavin tieltä ja vetäydyttävä Venäjänpuolisen Karjalan synkkiin korpimaihin.

Venäläisille siis, ehkä tietämättään, on tuleva kunnia siitä, että he katoamasta ovat pelastaneet koko keltiläisen Europan suurimman ja vanhimman kansallisepoksen.

Ellei Venäjän valtaa olisi ollut, olisivat germanilaiset voudit, pyövelit ja teurastajat tunkeutuneet aina Vienanmerelle saakka. Silloinpa olisivat Europan viimeiset, keltiläisen suuruusajan muistot olleet vaan kirjoittamattomana muistona.

Kirjasessa "Svenskt i Finland" soinnuttaa C.A. Nordman, kirjoituksensa lopussa, laulua: "on eloni aaltonen vaan", seuraavasti:

"Ruotsalainen heimo Suomessa näyttää rantalaineelta. Kohisten vierii se rantaan esihistoriallisena aikana, sitten se vetäytyy rautakaudella takaisin, voittaa taasen kun ristiretkeilijäin kilvet ja kypärit välkkyvät ja jää vuosisadoiksi ylläpitämään länsimaista sivistystä Itämaissa."

Niinpä tosiaan! Meidän sivistyksemme on ollut aaltojen välissä aina siitä saakka, kun germanit esiintyivät tämän maailman näyttämölle, mutta se aikakausi, jolloin ruotsalaisten "länsimainen sivistys" on pystynyt vastustamaan meidän, vanhemman itämaisen sivistyksemme uudelleen nousua, on nyt loppumassa.

Minäkin lopetan nyt tämän ensi vihkoni siihen vakuutukseen, että "Itämaa" (Suomi) ei enää kaipaa sitä lainetta, joka "historian lasilla katsoen" on täälläkin ollut "veren ja kyynelten karvainen" ja joka kohta vaipuu takaisin -- väkijuomiinsa.

Kohta nousee "Itämaasta uusi sivistysaalto, joka vierii viikinkien ja heidän louhikäärmekylvönsä ylitse. Sitenpä taasen toteutuu se totuus, joka, jos mikään, on tällä taivaankappaleella ikuinen. Sen totuuden lausuvat suomalaiset vielä tänäkin päivänä sanoilla: "idästä päivän nousu" -- "Oppineille" me saman totuuden lausumme sanoilla:

EX ORIENTE LUX.

Viiteselitykset:

[1] Haaraniska = haarniska; siitä ruotsalainen: harnesk ja saksalainen: Harnisch, jotka merkitsevät samaa kuin haarniska.

[2] H-äänne vieläkin katoaa, esim. ranskankielessä; tahi muuttuu g-ääneksi, kuten venäjänkielessä. Esim.: Hanko; ranskalainen lausuu: 'Anko; venäl. kirjoittaa ja lausuu: Gange.

[3] Itä-Intialaisten vanhojen, pyhien kirjojen kieli.

[4] Tacitus = roomalainen historioitsija, noin 100 v. jälkeen Kr.

[5] Esim. suomeksi _aurinko_, hepreaksi _aur'_ = valo, päivä, tuli j.n.e.

[6] Täten luuli "ruotsalainen kansanpuolue", joka asuu Helsingissä, voivansa tukahuttaa totuuden ja syvät synnyt.

[7] "Ruotsalaista Suomessa".

[8] Suomen ruotsikot.

[9] "Peloittavana lapsena" = lapsekkaan suorasukaisena.

[10] Osakkeiden korkoliput.

[11] Löytyy todistuksia siitä, että hän ainakin yritteli puhutella suomalaisia sotamiehiä 30-vuotisessa sodassa suomeksi. Miten hyvin puhe sujui, siitä ei liene tietoja. _Suomeni, muist_.

[12] Kirjoittaja, hra Ekholm, ei näy tietävän kiellon tarkoitusta. Tarkoitus oli saada suomalaiset työmiehet mukavasti pois. Tiedettiin etteivät he alistu, vaan ennen lähtevät. Niinkuin lähtivätkin. -- Päästiin suomalaisista! (Suoment. muist.)

[13] Mitenkä esim. Turun puolen rannikkopitäjissä vielä 30-40 vuotta sitten suurissa herraskartanoissa herrat ja ruotsalaiset "pehtorit" kohtelivat alustalaistaan -- se sietäisi eri teoksen. (Suoment. muist.)

[14] Suomen suurin matkustajalaiva.

[15] "Ruotsalaisen kansanpuolueen" johtomies, ent. "Nya Pressenin", nyk. "Dagens Pressin" päätoimittaja.

[16] Esim. _Nurmen_ Pekka; siitä: Nurmén, Normén, _Norrmén_.

[17] Tästä ja seuraavastakin käy ilmi, ettei kirjoittaja ole huomannut -- ulkomailla paljon asuneena -- "kieliriidan" alkusyytä. Kieliriitahan tässä maassa syntyi siitä, ettei kansan valtavan enemmistön kielelle suotu yksinkertaisimpiakaan oikeuksia. Sivistynyt luokka vastusti -- sivistystä, kansan enemmistön sivistämistä, mikä luonnollisesti voi tapahtua ainoastaan kansan enemmistön kieltä ylemmissä oppilaitoksissa käyttäen. Rumin lehti ruotsalaisen sivistyksen historiassa on epäilemättä suomenkielen yksinkertaisimman oikeuden ja suomenkielisten oppikoulujen henkeen asti vastustaminen. Kieliriita -- suomalaisten puolelta -- oli siis "riita" sortoa ja pimeyttä vastaan. (Suoment. muist.)

[18] Paljon on totta näissä sanoissa. Ruotsinkielen rakenne on jo jättänyt ehkä korjaamattomissa olevia, rumia jälkiä suomenkielen käyttöön. Puheessamme, kirjallisuudessamme, mutta erittäinkin virkakielessämme nuo tartunnan jäljet näkyvät. Koskahan meillä ilmestyy pätevä, lujakourainen suomenkielen "svetisismeistä" puhdistaja? Onhan jo yritetty, mutta elämän urakakseen olisi jonkun pätevän otettava tuo puhdistustyö. (Suoment. muist.)

[19] Jälempänä näemme mitenkä kirjoittaja arvelee toisenkin keisarisuvun nimen muodostuneen suomenkielestä. (Suoment. muist.)

[20] Kauvas länteenkin on suomalainen asutus ulottunut, koskapa uudempi saksalainen tutkimus väittää asukkaiden sveitsiläisten järvien päälle rakennetuissa paalukylissä olleen suomalaisia. (Suoment. muist.)

[21] Vuoksenkylä Kristianian lähellä on nyt "Voksenkol(len)".

[22] Professori, muinaistutkija, Ruotsin valtionarkiston hoitaja. (Suoment. muist.)

[23] Ruotsalainen sana _gård = talo_, kartano, (piha) -- on siis muodostunut suomalaisesta sanasta _kartano_.

[24] _Urala_ = Urainen vuoriharjanne = _Ural'_.

[25] Fennisein asutuksista Skandinaviassa lähemmin vastaisuudessa.

[26] Kiinna = kiinni, kiinteän muurin sulkema alue, nykyinen vanha Kiina.

[27] Suomaatar = Sumatra. -- Vertaa: Ilmatar = Imatra.

[28] W-kirjainta ei tässä riimukirjoituksessa ensinkään ole -- sillä v-kirjaimeksi merkitty ei sitä ole. "Germanit" ovat sen jäljennökseen lisänneet.

[29] Suomalainen nykyinen muoto: "Jalmari" on siis lähinnä alkumuotoa: Jalomeri. Eiköhän Jalomeri suomalaiselle olisikin sopivampi kuin Jalmari, jonka merkitys on ollut käsittämätön! (Suoment. muist.)

[30] Luonnonkansojen kesken olivat ihmisten nimet luonnosta otetut ja kuvasivat useinkin nimitetyn ominaisuuksia. Amerikan intiaanikertomuksista tunnemme kukin sellaisia ihmisten (päällikköjen) nimiä: "Istuvahärkä", "Kotkansilmä", "Rohkeasusi", "Ryömiväkissa" y.m. ovat tuttuja intiaanikertomuksista. Vähemmin sotaiset suomalaiset käyttivät kauniimpia nimiä, kuten Kalevalastakin käy selville. (Suoment. muist.)

[31] "Kotilinna" oli muinoin sillä saarella, jossa Kronstad'tin kaupunki nyt on. Nimi siirtyi itse saarelle, jonka nimi on vieläkin "Kotiin".

Samoin on muodostunut Mäkilinna = Mäklin, Ruusulinna = Roslin y.m. Kaikki -"liinit" sukunimissä eivät kuitenkaan ole linna-sanasta muodostuneet. (Suoment. muist.)

[32] "Nuorra (nuorena) vitsa väännettävä". Suomal. sananlasku, joka tarkoittaa lasta ja sen kasvattamista.

[33] Vanhassa saksankielessä on kuningas: "Kunink". (Suoment. huomautus).

[34] Huom.: Pallastieno, Pallastunturi, Pallas Athenae (Minerva).

[35] Sitäpaitsi on Preussin pohjoisosassa kymmeniä suomalaisia paikannimiä.

[36] Piispa Ulfvilan gotilainen raamatunkäännös.

[37] Lukijat hyvin muistanevat, että ruotsikkomme mielellään puhuvat suomalaisten olevan "mongoleja". No, mitäpä tuosta, jos niinkin olisi; eihän meidän tarvitsisi sukulaisiamme, esim. japanilaisia, niin hävetä kuin "germaneja". -- Omituista vaan on ettei tieteellisesti tutkittaessa suomalaisissa havaita mongolin merkkejä nimeksikään.

[38] Esim. Europassa latinan ja etruskien kielet y.m.

[39] "Pyrenean" vuoret, ranskaksi: les _Pyrennais = Pyrynnäiset_. Siellä vallitsevat pyryt (ikuinen lumi).

[40] Niinpä ruotsikot oikein "tieteellisesti" ovat "todistaneet", että esim. Teerijärvi on "Terjärf", Rekipelto on "Rejpelt" y.m. hullutusta.

[41] "Häpeä sille, joka siitä pahaa ajattelee". -- Englantilaisen "Sukkanauharitarikunnan" tunnuslause ja tunnuslause Englannin vaakunassa. (Suoment. muist.)

[42] Uusmaalainen ylioppilasosakunta lienee koonnut kansan suusta noin 17,000 sanaa, mutta suurin osa niistä on sellaisia, joita ymmärretään vain harvoissa seuduissa ja niitä käytetään varsin harvoin.

[43] Suomennos ei kaikin paikoin kyllin valaise tämän kansanlaulun alkuperäistä heikkoutta.

[44] Totta kaiketi! -- jos tytöllä on arkullisia -- rahaa!

[45] Alkuperäisessä ruotsinkielisessä sanotaan tähtien putoavan kuin _korret_ maahan!

[46] Kalevala 44: 77-334. On syytä lukea kuvaus sieltä, -- ja uudelleen lukea!

[47] "Iliadin" ja "Odysseian".

[48] Prof. Reuter kirjoitti tämän v. 1889.

[49] Suomal. Kirjallisuuden Seuran tallessa on koottuja satuja noin 20,000 kappaletta. (Suoment. muist.)

[50] Antropologia = oppi ihmisestä.

[51] Kuinkahan monet ruotsalaisiksi lukeutuvista suvuista tässä maassa todella ovat ruotsalaisia? On ihmeellistä, että niin perin harva voi näyttää sukuaan kauvemmas taaksepäin kuin sata tahi pari sataa vuotta, jolloin suvun kanta-isä oli -- supisuomalainen talonpoika!

[52] Belgian muuttaminen rauniokasoiksi, "Lucitanian" upottaminen y.m., y.m. ei vielä merkitse "maailman voittamista".

[53] Mitenkähän olisi ruotsalaisten käynyt esim. Leipzigin ja Lützenin luona, Lech-virralla y.m. ilman suomalaisia? (Suoment. muist.)

[54] Kerrotaanhan Kalevalassa mitenkä _esi-isäin_ aikana tuvan seinät olivat täynnä naulakkoja miekkoja varten ja mitenkä miekan terissä oli ihmiskalloihin iskemisistä syntyneitä pykäliä. Kyllähän siis suomalaistenkin esi-isät olivat muinaisaikoina yllin kyllin tapelleet. (Suoment. muist.)

[55] Merenlahtia Helsingin kaupungin rannikolla.

[56] Vertaa Kalevalassa: Lapin eli Pohjolan tyttö: Aino.

[57] Jäävi = _jäävä;_ verbistä jään, jäädä. Jäävä eli jäävi, se, jonka tulee jäädä pois eli sivulle. Jäävä-sanasta tulee ruotsalainen "jäfvig".

[58] Ensimäinen, joka vertasi suomenkieltä hepreankieleen vuonna 1696.

[59] Italiassa, Rooman alkuaikoina asunut, sukupuuttoon hävinnyt kansa.

[60] Ja aikaisemmin "feltho".

[61] Tämä leikkiruno, jossa sanasutkaus riippuu ruotsiksi Adam-nimestä, on mahdoton vastaavasti suomentaa. Ruotsia taitava lukija huomaa sukkeluuden alkuperäisestä:

"Adam, den unga hjälte, Han stod i rök och dam -- Ty han var Av -- dam."

(Suoment. muist.)

[62] Ihmistä käsittelevä oppi.

[63] "Druidit" = muinaiskeltiläiset tietäjät eli papit. (Suomentajan muist.)

[64] On erityisesti ruotsinkieltä kuvaavaa, että siinä taistelussa, jota herrat R. v. W. ja lehtori H. Bergroth "Hufvudstadsbladetissa", numeroissa 306-311, 1915, ovat käyneet "ruotsinkielen puhdistamiseksi", vilisee heidän kirjoituksissaan niin paljon muukalaisia sanoja, että ruotsia puhuva kansanmies ei voi näitä kirjoituksia täysin ymmärtää. Näytteeksi _yhdestä_ näistä kirjoituksista, joissa neuvotaan jättämään pois muukalaisuudet ruotsinkielestä, olen, julkisuudessa tehdyn huomautuksen johdosta, merkinnyt sanat: "differentiering", "dialekt", "substrat", "auktoritativt", "axiom", "norm", "konstruktion", "lexikalisk". -- Ei näytä tosiaankaan ruotsinkieli tulevan omillaan toimeen -- puhdistettunakaan. (Suoment. muist.)

[65] "Till Det Kongl. Nordiske Oldskrifts Selskab i Kjöbenhavn." -- Kirjoituksen vanhaa laadintatapaa on suomennoksessa parhaan mukaan koetettu säilyttää. (Suoment. muist.)

[66] Ajan ennen v. 700 e.Kr.

[67] Jotunheimolaiset.

[68] Kota = koti = koto; siitä Göta ja Gotha ynnä Göta ja (s)kot'lantilainen Kot'tage, kotisch, (s)kotisch y.m.

[69] Vertaa: Vasara = _Vasa_. -- Paraske, Parahe, Barahe = _Brahe_. -- Totta = _Tott_. -- Paarre = _Sparre_. -- Kuuskylä = _Koskul_. -- Saarilinna = _Sarlin_. -- Mannerheimo -- _Mannerheim_. -- Valtalinna = _Vallin_, y.m.

[70] Vertaa muinaisen kreikkalaisen historian kirjoittajan Herodotoksen kertomia skyytalaisten henkilöitten sukunimiä: Leipoksain, Arpoksain. Kolaksain, Targitaon -- Targitain = Tarkiain(en) y.m. -- Sellaisiahan esiintyy Itä-Suomessa runsaasti vielä nytkin.

[71] Ekborn. "Främmande ord i svenska språket".

[72] Laskea, laskos, lasko, _lasso_.

End of Project Gutenberg's Suomen kultainen kirja I, by Sigurd Wettenhovi-Aspa