Part 8
Kuka kyrsän kylässä syöpi, se huolen kotia wiepi.
Kuka solmi kananmunan, kiersi köyttä ruumenista?
Kuka tiesi, kenkä luuli lapsen orwoksi tulewan?
Kuka tiesi, kenpä luuli peipoisen ylenneheksi, ketonurmen kaswaneeksi, lapsen laihan paisuneeksi?
Kuka tiesi kunki mielen, kenkä kenenki sydämen?
Kuka uskoi, kenpä luuli: kiiskistä kalan tulewan, ahwenesta aimo ruoan, leiwän särpimen särjestä?
Kukapa kylleä kysypi, olewata onnahtapi?
Kukapa tässä kukkunepi, kenpä kielin laulanepi, kun tämä kana katopi, munalintu muunnahtapi?
Kukapas kissan silmät pesi, 2900 jos ei itse wiitsi?
Kukas keksi köyhän lapsen kesannolla kenkiwäksi, rannalla rakentawaksi?
Kukas tyytymättömän täytti?
Kukkis pois, torpan kukko, tassimasta talon kanoja.
Kukko jywään tulepi, kananpoika uutisehen.
Kukko kylän ilmoittaa, haukkuu koira korwessaki.
Kukko lauloi Kuurin maassa, kana kaakotti Wirossa.
Kukko on päällä kurjanaki, kana alla armonaki.
Kukko sulla, kukko mulla, kukko meillä kummallaki.
Kukko teille, kukko meille, kukko kaikelle kylälle.
Kukko sanoo: ruoki minua Sipin 2910 päiwään asti; heitä sitte hännästä hankeen.
Kukkupi käkeä kaksi kahden puolen kaiwotietä; satuin noita kuulemahan, hywä oli kuulla kummaistaki.
Kukkuu käki kurjallenki, heläjäpi herjällenki.
Kuku kultainen käköinen, helkyttele hietarinta kultoa kujoiset täynnä, hopehia tanhuaiset!
Kulkiessa matka kuluu, wiipyessä wiikon päiwät.
Kulta kylmä kumpaliksi, wilu waimoksi hopia.
Kulta ruskia, ruis ruskiampi.
Kultaa kewäinen ruoho, tautia talwenalainen.
Kultaa yössä kuluu.
Kultainen kotielanto -- Ah kulta!
Kuluu aika seisottuna, 2920 sen paremmin istuttuna.
Kuluu kuikistellenki, menee maistellenki.
Kuluu pidettäwä, otettawa onnahtaa.
Kuluu päiwä pilwessäki, ikä ilman naimattaki.
Kuluu päiwä pilwessäki, ikä yksipuolisnaki.
Kuluu päiwä pilwessäki, murenee murehessaki.
Kumartapi kuusen latwat, järähtäpi järwen rannat kuningasten kulkiessa, waltojen waeltaessa.
Kumma kuusinen lusikka, katajainan kauhapahka.
Kumman kulkewa näkepi talon toisen tyttäressä.
Kumman kuulepi Jumala: lukianko, laulajanko.
Kummat kulkewa näkepi, 2930 kymmenet kylänkäwiä.
Kummiksi on kurki puussa, imeeksi waris wesillä.
Kun ei auta armo luojan, ei auta oma yritys.
Kun ei kylmä kynteliltä, ei palele paawalilta; kylmää kynnet kyntäjältä, warpahat wakoajalta.
Kun ei kylmä kyntelinä, ei palele paawalina; ei ole hellet heinäkuulla, lämmin keskellä keseä.
Kun ei nuorra wiiwykkiä, ei ole wanhana waraa.
Kun ei tapaa hamarasta, niin jääpi terällenki.
Kun ei wappuna waossa, niin ei pouka pohtimessa.
Kun ennen kuoltiin, niin wiiltiin.
Kun ensimäinen lumi aidan rakoja tukkii, silloin on wanhoilla akoilla hywä kylwää.
Kun et saata, niin syötä. 2940
Kun hullu markkinoille tulee, silloin saksa rahoja saapi.
Kun hullu wiisasta neuoo, wiisas willihin tulepi.
Kun härkä kyntelinä räystään alta juo, silloin maariana kukko janoon kuolee.
Kun jouhi saadaan, niin hewoista tehdään.
Kun jääpi terältä, niin jääpi hamaraltaki.
Kun kaikki yhden kiwen päälle sylkee, pian se kastuu.
Kun kaksi warasta riitelee, niin talonpoika lehmänsä saa.
Kun kauhalla aljetaan, niin lusikalla lopetetaan.
Kun kerran tulee aljetuksi, niin aina tulee annetuksi.
Kun kissa karhuksi kaswaa, 2950 waro silloin silmiäsi.
Kun kissa karhuksi pääsee, niin kaiken karjan tappaa.
Kun kissasta karhu kaswaa, niin hän kaiken karjan kaataa.
Kun koiraski kowan näkee, wielä seli munan tekee.
Kun konna pääsee korrelle, niin hän pyytää orrelle.
Kun kowaaki kalwetaan, totta siitä hiukka lähtee.
Kun kowan näkee, niin koiraski kantaa.
Kun kowan näkee, niin koiraski pojan tekee.
Kun kukko Sipin päiwänä kulpasta juo, niin maariana isosta allikosta.
Kun kynsi kaswaa, niin kynä katoo.
Kun kynsi katoo, niin kynä kaswaa 2960
Kun kynä katoo, niin kynsi kaswaa.
Kun käsi hywän tekepi, sitä silmä katselepi.
Kun käteen, niin kärsään.
Kun laiska liikkeelle lähtee, niin hän kotonsa koipee.
Kun lapsi saa, mitä itkee, niin se on ääneti.
Kun lie tosi, niin seisokoon; kun lie walet, niin waipukoon.
Kun mies wanhenee, niin tarha pienenee.
Kun minä kuolen kuulu piika, katonen kasariwaski, jääwät sulhoiset surulle, miehet mielimurtehille.
Kun minä suutuin surwomasta, wäsyin wettä kantamasta, suurus suustani putosi, hywä leipä leuoiltani.
Kun nurkka palaa, niin on toinenkin waarassa. 2970
Kun ohran hiukset näkywät, warresta silloin wiikatteesi.
Kun oisi kiwi leipänä ja wesi juomana, sitte laiskan elää kelpoaisi.
Kun oisin paimenna poloinen, eli paimenen tytärnä, kuuluisi kulosta ääni, heläjäisi heinikosta.
Kun oisin poikana poloinen, kalki jousen kantajana, ei ne pyyt pyhää pitäisi, orawaiset oisi jouten.
Kun olin ennen nuorra miessä, miekkani kädessä kääntyi, kun kewyisin haawan lehti, eli leppäinen palikka.
Kun olin ennen nuorra miessä, nuorra miessä naimatonna, moni katsoi muotohoni, warteheni walkoitteli.
Kun olin ennen nuorra miessä, sylen syöksin keihäswartta peltohon alaperähän, maahan mättähättömähän.
Kun olin miessä nuorempana, hersyin heinän karwaisena: aidan kolkat woita lypsi, kiwoiset muni munia.
Kun olin miessä nuorempana, toki tunsin laskuwäylät, kosket kulkia osasin: tousa oli toisessa kädessä, toisella pidin pereä.
Kun olin miessä nuorempana, 2980 tunsin mie tupakan juoda, piipun suussani piteä.
Kun olin miessä nuorempana, wielä wiinan juomatonna, piti piikaiset hywänä, waimot pääni walkiana.
Kun olisi -- Kun oisi.
Kun olisin -- Kun oisin.
Kun on kaukana, niin ammoo, kun on likellä, niin puskee.
Kun on kurja kumpalina, niin on karhu kantapäillä.
Kun on kuusen kaatajata, kyllä on oksan ottajata.
Kun on liki, niin puskee, kun on kaukana, niin ammoo.
Kun on miniä mielellinen, niin on lanko laadullinen.
Kun on oikein Otawa, sarwet suoraan suwehen, pursto perin pohjaisehen: silloin nuorten nousuaika, wanhojen lepuu-aika.
Kun on onneni kowempi, 2990 niin on suuni rohkiampi.
Kun on peukalo urosta, niin on naista naukiampi.
Kun on puola puolikypsi, niin on pelto kokokypsi.
Kun on päiwä puolessa, niin on nälkä suolessa.
Kun on pääsnyt suusta, niin pitää päästä kukkarosta.
Kun on ruossa, niin on reessä; karhella kahden isännän.
Kun on ruossa, niin on reessä, ylisellä pieleksessä.
Kun on usma uunna wuonna, silloin halla heinäkuussa, talwi keskellä keseä.
Kun on wampa warpahassa, sydäntäki syytelepi.
Kun on ämmä puhetmiesnä, niin on piru konttimiesnä.
Kun pää poikki pannaan, 3000 jo silloin jalatki jokeen joutaa.
Kun rikkaat riitelewät, silloin köyhä rauhan saapi.
Kun rupesi, niin repesi.
Kun tahdot talwisen waimon, ota olkihuonehesta, riusan warresta walitse, kiwenpuusta kihlaele.
Kun tulee alotetuksi, niin tulee kulutetuksi.
Kun tulee otetuksi, niin tulee annetuksi.
Kun tulepi tuskan soutu, hätäpäiwä päälle saapi, silloin luotan luojahani, turwaan Jumalahani.
Kun tämä kana katopi, punaposki pois tulepi, siwu tästä tiet tehdään, rannan kautta raiwataan.
Kun tämä kana katopi, tämä lintu liikahtapi, niin tämä kartano katopi, tämä linna liikahtapi.
Kun työ loppuu, loppuu leipäki.
Kun warkaat riitelewät, silloin 3010 talonpoika hewoisensa saa.
Kun wäärän puun pesään panee, wähempi muita mahtuu. Kuni korennot kolisi, sini räätikät menestyi.
Kuningas kurjaki kotonansa.
Kuningasta kuuleminen, herroja kumartaminen.
Kuningasta kuuleminen, waltoa wapiseminen.
Kunis huiskat hunnullisna, sinis huiskat huolellisna; kunis liikut liinallisna, liikut liioissa sanoissa.
Kunnia edellä käypi, tapa tallustaa jäljessä.
Kunnia hywä tapa, ehkä yksin huonehessa.
Kunnia hywä tapa, puuro hywä ruoka.
Kunnia hywä tawaksi, 3020 wiljawuosi wierahaksi.
Kunnia hywä tawara, hywä wieras wiljawuosi.
Kunnia sille, jolle kunnia tulee.
Kunniaa sonnin suuret sarwet.
Kunniaksi härjällä suuret sarwet.
Kunniata Kaian kaikki: wyöllähän kodan awaimet.
Kunpa nyt oisi suuta korwiin ja watsaa polwiin, sanoi kerjäläinen munarokkaa syödessä.
Kuolema kowinta työtä, majan muutto surkeinta.
Kuolema on kuuro ja sokia: ei kuule, eikä näe, koska häntä rukoillaan.
Kuolema ruton seassa, uni torkan portahalla.
Kuolten koira tapansa heittää, 3030 paha koira ei kuoltenkaan.
Kuolten työ loppuu.
Kuoltuansa koira paranee.
Kupu syöpi kukkaisetki, watsa waskirenkahatki.
Kurja akkaki aseetta.
Kurja hankahan kutoja, waiwainen wenetten seppä.
Kurjaki kotonansa kuningas on.
Kurjalla ei ole kotia, katalalla kartanoa.
Kurjella on kumia kulkku, kajawalla pitkä kaula.
Kurjen teitä kulkeminen, käyminen kärjen uroa.
Kurki laiskan pellon sonnittaa. 3040
Kurkko-huttu, huora-emäntä.
Kussa ei ole pelkoa, siinä ei ole häpyä.
Kussa ei ole pelkoa, siinä ei ole toiwoa.
Kussa haaska, siinä korpit.
Kussa kaakku leiwotaan, siinä toista toiwotaan.
Kussa kaakku syödään, siinä kaksi saadaan.
Kussa kipu, siinä käsi, siinä silmä, kussa armas.
Kussa kotka lounahtaa, siinä linnut pienemmätki.
Kussa laki lakkaa, siinä waiwaisuus alkaa.
Kussa minun kultani kuiskuttaa, 3050 sinne minun silmäni luikuttaa.
Kussa on Jumalan kirkko, pirun on kappeli likellä.
Kussa on musta kauhan warsi, siin' on laiska piian warsi.
Kussa on syömärit urohot, siin' on koirat koukkuseljät.
Kussa on waimot wattikkaiset, siin' on waiwaiset wasikat.
Kussa pelko lakkaa, köyhyys tykö pakkaa.
Kussa peura pehtelepi, siihen karwa katkeapi.
Kussa työ tehdään, siinä ruoka syödään.
Kussa woitto, siinä'i wahinko.
Kussa wähä kimalaisia, siinä wähä hunajata.
Kuta en kuulle laulajaksi, 3060 enkä tienne tietäjäksi, sen minä siaksi laulan, muutan mullan tuhmniaksi.
Kuta kukko noukahtaa, se kanahan kapsahtaa.
Kuta wanhempi pukki, sitä kowempi sarwi.
Kuteelleen kangas kaunis, leipä hieretjauhoillehen, neiti kaswanaisillehen.
Kutojaansa tutkamensa, luojaansa kerinpalaiset.
Kutsumaton wieras, keittämätön rokka.
Kuu kesään kirwiäisestä, wähä wästäräkkisestä.
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipoisesta, wiikkokausi kiwenwiasta, yksi päiwä pääskyisestä, wästäräkistä ei wähäkä.
Kuu leiwosta kesähän, puoli kuuta pulmoisesta, wiikko wittalintuisesta, tuskin päiwä pääskyisestä.
Kuu lierusta kesähän, wiikko wittalintuisesta.
Kuuloansa koiraki haukkuu, 3070 ei aina näkemiänsä.
Kuultelee hywää syömätönnäki.
Kuultuansa koira haukkuu, eikä aina nähtyänsä.
Kuuluisa rikkaan tauti, mutt' ei köyhän kuolemaka.
Kuuluu kurikan ääni, naulan päähän napsuttaa.
Kuuluu kuuman kuikkuna, waikk' ei mämmin mähkinä.
Kuuluu rikkaan potiki, ei köyhän kuolokaan.
Kuumeheksi kuun kehikko, poutimoiksi päiwän sääri.
Kuumeheksi kuun kehäinen, sateheksi päiwän sappi.
Kuuntelee, kun torutaan, kääntelee, kun lyödään.
Kuuro päiweä kulupi, 3080 hywä hetki heiahtapi, köyhän miehen kenkiessä, waiwaisen warustaessa.
Kuuro päiweä kulupi köyhän kauan kengittäissä: milloin rätti räpsähtää, kulloin paula pauskahtaa.
Kuuro päiweä kulupi laiskan kauan kenkiessä.
Kuuron pilwestä satapi, kajanneesta kaiken päiwän.
Kuusen juuret kuiwettuwat, waan ei kuiwu kyyneleni.
Kuuset paukkaen palawat, ämmät ähkäen eläwät.
Kuwa kaunis syömättä, mutta ei ihminen.
Kuwa syömättä eläpi, miesi leiwällä, lihalla, puurolla, kalarokalla.
Kuwaisensa kukkoki tekee.
Kuwuksi kulon kewäisen, sykysyisen taudiksensa.
Kuwustansa kukko laulaa, 3090 wihkostansa lehmä lypsää.
Kydyn kytken kynnyksehen, nadon naittelen kylälle, anopen susille syötän, apen karhuille rewitän.
Kydyt kyinä kynnyksessä, nadot nauloina owissa.
Kyliä myöten kerjääjä kulkee.
Kyljet luita werkkaisemmat.
Kylkehen kyläinen ruoka, se kohti kotoinen ruoka.
Kylkehen kyläinen syönti, äsken kohtuhun kotoinen.
Kyllin syönyt röyhtelee, nälkäistä näännyttää.
Kyllä aika tawaran nauttii.
Kyllä aina antaa saapi.
Kyllä akoilla unia on, waiwainen ne kaikki selitti. 3100
Kyllä eläwä kuolewansa tuntee.
Kyllä eläwä palawansa tuntee.
Kyllä etsiwä hewoisen kaupan löytää.
Kyllä helisewä hyppääwiä saa.
Kyllä hepo kannuksen tuntee.
Kyllä hewoinen ajajansa tuntee.
Kyllä hipiä lämpimänsä tuntee.
Kyllä huntu huolta tuopi, palttina pahoa mieltä, liina liikoja sanoja, pellawa perättömiä.
Kyllä huoli wirttä saapi, muret wirttä muistuttapi, kaiho kantapi sanoja, mielalaiset arweloita.
Kyllä hywin syöden kalua menee; 3110 elää köyhä wähälläki.
Kyllä hywin eläissä paljoki kuluu.
Kyllä hywä hewoinen pian pyrystä päästää.
Kyllä hywä hiljaisensa takaa saa, waan ei paha pikaistansa.
Kyllä hywä itsensä lyöpi, paha ei lyödenkään parane.
Kyllä hywä lapsi itse witsansa tuopi.
Kyllä hywän pinon tykönä on hywä lastuja poimia.
Kyllä hywästäki kuollaan, pahastaki parataan.
Kyllä hywää jäämänki on.
Kyllä härkä häntänsä tarwitsee, jos ei ennen niin kesällä.
Kyllä härkä juuret syö, kun kukka 3120 maahan saa.
Kyllä härkä jäniksen tapaa, jos ei muolla niin kattilassa.
Kyllä häpeemättömän hywä elää on.
Kyllä häwyttömän elää kelpaa.
Kyllä ikä tawarata kokoo, waikka ei tawara ikää lisää.
Kyllä ilma ääntä wetää.
Kyllä jalan juuressa kunki tauti on.
Kyllä jalka kengän sioittaa.
Kyllä Jumala hywä mies on: korjaa monta pahaa miestä.
Kyllä Jumala luodut lapset ruokkii.
Kyllä Jumala omansa korjaa. 3130
Kyllä Jumala Tiituksen löytää, jolla kostaa pahoja töitä.
Kyllä Jumalalla päiwiä on.
Kyllä kaksiki sammakkoa yhteen kaiwoon mahtuu.
Kyllä kantawa kuormansa tuntee.
Kyllä kesä kasteensa kuiwaa.
Kyllä kesä kuiwaa, minkä kesä kasteleeki.
Kyllä kieletön menepi, kunne mieletön ajapi.
Kyllä kipiä lämpimänsä tuntee.
Kyllä kirweswarsi tapoja antaa.
Kyllä kitua kestää. 3140
Kyllä koira haawansa nuolee.
Kyllä koira koiran tuntee, keri keksii kumpalinsa.
Kyllä koira ontuu, koska tahtoo.
Kyllä koira päänsä silittäjän tuntee.
Kyllä koira weljensä löytää.
Kyllä kotohiiri korren murentaa.
Kyllä kowa kenkä jalan sylkyttää.
Kyllä kowa puolensa pitää.
Kyllä kuiwa rikka hännästä heltii.
Kyllä kukolla wirsiä on. 3150
Kyllä kulta iltaisella, huora, luisku huomenella.
Kyllä kuollut kuuntelee, mitä jäänyt huutelee.
Kyllä kuollut paikkansa pitää.
Kyllä kurki niittää, minkä kurki sonnittaaki.
Kyllä kuulen torwen äänen, waikk' en näe soittajata.
Kyllä kuulepi Jumala ilmanki kuuluttamatta, näyttämättäki näkepi.
Kyllä kuuluu: sanoi paimen pilliänsä.
Kyllä kuuluu: sanoi torwen tekiä.
Kyllä kyntäjät eläwät, atran painajat asuwat, koska me meriset miehet aina aikahan tulemma.
Kyllä kypsi kerkiäpi 3160 waimon antawan kädestä.
Kyllä laiskalla pyhiä on.
Kyllä lapsi sen tuntee, joka päätä silittää.
Kyllä leipä syöjän saapi, wehnäleipä liiatenki.
Kyllä limpa linnun saapi, kampura kalan hakepi.
Kyllä luoja luodun tuopi, antaa aiwotun Jumala.
Kyllä luonto luoksi tuopi, oma weri ottelepi, lämpöinen lähentelepi, liinahursti liittelepi.
Kyllä luu lihan kaswattaa.
Kyllä lyhyt siihen raiskan maasta saa, kun pitkä tähden taiwahasta.
Kyllä lyöpä aseen löytää.
Kyllä maa miehen pettää, 3170 kun mies maansa pettää.
Kyllä maa omansa perii.
Kyllä maalla majaa on, suolla kurjenki sioa.
Kyllä maalla wiisaita on, kun wedellä wahinko saapi.
Kyllä mahtuu kaksiki sammakkoa pappilan kaiwoon.
Kyllä mailma masentaa.
Kyllä mailma nuijii.
Kyllä mailman ranta miehen käymään opettaa.
Kyllä mailmaan ääntä mahtuu.
Kyllä makaawalla unta on.
Kyllä matalaki kanto kuorman kaataa. 3180
Kyllä matka kuormaa lisää.
Kyllä menewän matka joutuu.
Kyllä miero waiwaisensa waalii.
Kyllä mies jäljestäki kelpaa.
Kyllä mies meren kiertää, ei kierrä wahinkoansa.
Kyllä monta kirjawaa kissaa Suomessa on.
Kyllä monta wuohta yhdenmoista on.
Kyllä munatki pesänsä hierelee.
Kyllä muolla -- Moni muolla.
Kyllä mykkä mielensä nouteen tuntee. 3190
Kyllä mäki welkansa maksaa.
Kyllä märkä maa weden wetää.
Kyllä neitsyt neuon tiesi: kun ei naitu, oli ilman.
Kyllä neuo niisiin tulee, kun on kangas kaitehessa.
Kyllä neuo tuuleen tulee, kun wenet wesille saapi.
Kyllä on aamuja idässä, ehtoita luotehessa.
Kyllä on aikoa idässä, idän päässä huomenia.
Kyllä on juonia joella: joka mutka soutamista.
Kyllä on ketulla mieltä, mutt' on surma sukkelampi: milloin wiskopi wipuhun, saattapi satimen alle, kullon raudat rapsahtapi, pahat sangat paukahtapi.
Kyllä on ketulla mieltä, 3200 paljo juonia pahalla.
Kyllä on kihlan kantajata, taalarin taritsiata, ei ole lapsen syöttäjätä, ei emon elättäjätä.
Kyllä on kiukaita, jos kissojaki.
Kyllä on korppia, kussa raatoja.
Kyllä on käskiän wäkeä, lainan ottajan eloa.
Kyllä on käskiän wäkeä, onnettoman olkapäätä.
Kyllä on köyhän kyyneleitä, rikkahan ilopitoja.
Kyllä on maata kyntäjällä, kyliä käweliällä.
Kyllä on maata kyntäwällä, wettä wiljoin soutawalla.
Kyllä on miehiä merellä, lakkipäitä lainehilla.
Kyllä on miestä kirkkomäellä 3210 housu päällä horjumassa, wästi päällä wärjymässä.
Kyllä on monta monessa, paljo papuja padassa.
Kyllä on naidessa eloa, kihlatessa killinkiä.
Kyllä on naittaissa kalua, kihlattaissa killinkiä.
Kyllä on oksan ottajoa, kun on kuusen kaatajoa.
Kyllä on oksan ottawia, kun on tammen taittawia.
Kyllä on päiwiä idässä: kaikki läntehen katoowat.
Kyllä on päiwiä, kun olisi makkaroita.
Kyllä on rikkautta, kussa on rakkautta.
Kyllä on saatuja sanoja, niinkun kuusessa käpyjä, petäjässä helpeheitä.
Kyllä on sielun seulomista 3220 ruumihin rumia töitä.
Kyllä on syystä puuta puida, kewättä ketoa käätä.
Kyllä on tiellä tenkeliä.
Kyllä on tielläki tiloa, jos on wartta wirsullaki.
Kyllä on tulta tuhniossa, tauloa takan läwessä.
Kyllä on työtä kärsiessä, kypsen kyrsän joutuessa.
Kyllä on työtä tekiällä, wettä wiljoin soutajalla.
Kyllä on työtä tiinehessä, joko luo, joko kantaa.
Kyllä on unta makaawalla, wettä wiljoin soutawalla.
Kyllä on wasken walajoa, waikk' ei ole tinan tekiätä.
Kyllä on wirttä laulajalla, 3230 runoja rupeajalla.
Kyllä on yöllä eksyneitä, päiwällä palanneita.
Kyllä on yötä, kyllä jäätä juosta herrojen hewoisten.
Kyllä on yötä, kyllä työtä, kyllä puita ja päreitä.
Kyllä on yötä Uolewista, päiweäki Paawalista.
Kyllä on yötä yökytellä, annan päiwän aikuista.
Kyllä onni työt tekepi, aitta kankahat kutopi, laari langat kehrä'äpi.
Kyllä orit tamman potkun tuntee.
Kyllä paha hewoinen pian päällisensä syö.
Kyllä paha puolensa pitää.
Kyllä paha sanomattaki tulee. 3240
Kyllä pahalla katsojalla warkaita on.
Kyllä pahassa wastus on.
Kyllä palli kansan kirkkoon tuo.
Kyllä papilla puheita on.
Kyllä pidettäwä kuuluu, pieksettäwä pehmiää.
Kyllä pienellä eläimellä monta tietä on.
Kyllä pispalla pappia on.
Kyllä päiwiä kesällä, syksyllä puhteita.
Kyllä päiwä pitkä on, wuosi wieläki pitempi.
Kyllä pääsi pestyksi tulee, kun et 3250 itse saunassa ole.
Kyllä rahalla rihmoja saa.
Kyllä reki warsan tielle opettaa.
Kyllä renki reiän löytää.
Kyllä rikas aina naidaan, mutt' ei köyhä koskaan.
Kyllä rikkailla rohtimia on, kun köyhät kehrätä jaksaa.
Kyllä routa porsaan kotia tuo.
Kyllä rukki ruoan tuopi, kehräwarsi keittämistä.
Kyllä ruoka syöjän saapi.
Kyllä saikka syöjän saapi, juojansa olut punainen.
Kyllä sakko rahoja saapi, 3260 neiden kihla kintahia.
Kyllä sana lewiää.
Kyllä sanan saapi.
Kyllä sattuu hepoon, jos kankeenki.
Kyllä se kerkiää: häistä läksiäisiin.
Kyllä se on joutamassa joka on jokia soutamassa.
Kyllä se oras tuntuu, josta touko tulee.
Kyllä se syitä löytää, joka lasta piestä tahtoo.
Kyllä sen neula syö, minkä neula saaki.
Kyllä sen päiwä kuiwaa, jonka yö kastelee.
Kyllä sen wako tuopi, minkä oja wiepi. 3270
Kyllä sihwilä -- Saapi sihwilä.
Kyllä siinä kuulia on, kussa puhujaki.
Kyllä siinä on näkiä, kussa tekiäki.
Kyllä siitä porsaasta sika tulee.
Kyllä sika sukiansa tuntee.
Kyllä silloin papuja tulee, kun papumaa on Marken päiwänä marjametsän wäärti.
Kyllä sitte wiisaita on, kun ensin wahinko tulee.
Kyllä sopu siansa saa.
Kyllä sowinto siaa antaa.
Kyllä sukka suuta saapi, 3280 liinasukka liiatenki.
Kyllä sukka suuta saapi, paha kinnas kännälmystä, tyttöinen torasanoja.
Kyllä Suomi sonnin kuohitsee.
Kyllä susi poikansa ulwomaan opettaa.
Kyllä susi syitä saa, kun mieli lampaan lihaa tekee.
Kyllä syljetty ruoka syödään.
Kyllä syöpä selwittää, purewainen puhdastaa.
Kyllä syötäwä kulupi, otettawa onnahtapi.
Kyllä taiwas sanoja wetää.
Kyllä takaa ajawalla matkaa on.
Kyllä tappi juoda saa. 3290
Kyllä tehty seisoo: lapsi tyttären watsassa.
Kyllä teko puut lappaa.
Kyllä terwetki kuolee, potewaki paranee.
Kyllä tie taloon wiepi, rata köyhän kartanohon.
Kyllä tie tateesen wiepi.
Kyllä tiedän naisten naurun: nawan alla on naisten nauru.
Kyllä tiedän tiedon toisen, taidan taidonki paremman.
Kyllä toisen housuilla hywä tuleen istua on.
Kyllä toisen kukkarosta hywä kauppaa tehdä on.
Kyllä tuoni woiton tuopi, 3300 mana maansa suojelepi.
Kyllä tuulet tulewat, kun wenet wesille saapi.
Kyllä tyhjä kouria antaa.
Kyllä tyhjä kukkaro weden päällä pysyy.
Kyllä tyhjä puolensa pitää.
Kyllä tyynessäki lahdessa kala kutee.
Kyllä työ tekeen opettaa.
Kyllä työ tekiänsä neuoo.
Kyllä tässä tasan pannaan: kaksi miestä ja yksi silmä.
Kyllä wahinko mainimattaki tulee.
Kyllä waka wannoa tohtii. 3310
Kyllä wanhalla wikoja on, ylenkyllältä kipuja.
Kyllä waras weljensä walitsee.
Kyllä wasta, koska kohta.
Kyllä weisaajalla wirsiä on.
Kyllä wesi juomaksi, jos kiwi leiwäksi.
Kyllä wuosi ewäänsä syö.
Kyllä wuosi weronsa wiepi, ajastaika antimensa.
Kyllä wäiwet nautansa tuntee.
Kyllä wälittäin kituaki kestää.
Kyllä wäärä puolensa pitää, 3320 katsokoon suora itsensä.
Kyllä yskän ymmärrän, waikka en rykiä taida.
Kyllä yskän ymmärrän, waikka en taudin tapoja tiedä.
Kyllä yö wartta antaa.
Kyllä ähkää kestää, mitä muuta tullee.
Kylmä kulta kumpaliksi, walju waimoksi hopia; paret piika piskuinenki, waimon lapsi waiwainenki.