Part 7
Kaksin on aina kaunihimpi, kaksin kaiketi parempi: kaksin on kalat wedessä, kaksin ilman lintusetki, kaksin aidan seipähätki.
Kaksin on kalat meressä, kolmen kuorrehet kahulla.
Kaksin täällä kaikki owat, kaksinpa kalat meressä, kaksin ilman lintusetki.
Kaksittain kaikki paras: kaksi orrella pysypi.
Kala kaunis kiitetähän, korkiassaki kodissa, wesiwelli heitetähän, matalampihin majoihin.
Kala kaunisna pitäpi, weden wilja wirkiänä.
Kala lauluhun tulepi, weden koira weisuhunki.
Kala se on kiiskiki, 2480 lapsi se on tytärki.
Kalalle kala käskee, liha linnun pyydykselle.
Kalalle kala wetäpi, lintu linnun soitimelle.
Kalan pyyntö kaiotellen, lewitellen lehmän anti.
Kalan pyyntö kansallisen, metsänkäyntö miehellisen.
Kalatuutta Kauko itki, kalakonttinen seljässä, weli toinen werkotuutta, werkkotakkainen seljässä, kolmansi osan kowuutta osallisna ollessansa.
Kalja köyhän juowuttaa.
Kalja nauraa oluen töitä, wesi wiljan wirkkehiä.
Kaljalla työt tehdään, oluella pidot pidetään.
Kalkinen kahdesti naipi, kolmasti kowa-osainen.
Kallis kauppa rahattoman, 2490 waikka hahden partahalla.
Kaltinen -- Kalkinen.
Kalu katsoa pitäpi, ennen saatu säilyttää.
Kalu mielen muuttaa.
Kalu työn tekee, ei mies.
Kalua kuollessaki tarwitaan.
Kalutaan lihawan luuki, syödään liha laihemmanki.
Kamala kirnua nuolla: ei mahu pää, eikä ulotu kieli.
Kanan kauppa orren alla, neidon nelisnurkkaisessa.
Kanan laulu, piian nauru, niitä ei tarwita talossa.
Kanat orrelle, laiska työlle. 2500
Kansa kahta, sota kolmea.
Kantaneehan suo warista, suo warista, maa jänistä, nurmi nuorta neitokaista, pelto pieniä kanoja.
Kapia kalainen pöytä, lewiämpi leipäpöytä.
Kapia kasakan -- Kaitainen kasakan.
Karhu on karkia metsässä, karhun rauta karkiampi.
Karhu on karkia metsässä, miehen hirmu hirwiämpi.
Karja kirjawa kedolla, ihmisen ikä kirjawampi.
Karjassa talon juuri, emännässä karjan juuri.
Karkko wettä waitelepi, kaikki karkkoset janowat.
Karpiosta kalja pannaan, 2510 olut tyyris tynnyristä.
Karso kahtia näkepi, silmäpuoli sinne tänne.
Karttusa kansan käsi on.
Karwa katehen silmään, noki noidan sieramihin.
Karwainen tämä kalaksi, suolainen sianlihaksi.
Kasariwaski ja rikkaan lapsi.
Kastekortta katsotahan, etähältä etsitähän, apilahat aidan alla.
Kastupi kiwiki wiimein, kuhun aina syljetähän.
Kaswaa kiwinen pelto, waan ei kaswa kakkarainen.
Kaswaa lapsi kannetusta.
Kaswaa rupinenki porsas, 2520 waan ei karwoitu keralla.
Kaswot piian puhetmiehet.
Katista karhu paisuu.
Katkera kahdesti naida, kolmasti kosissa käydä.
Katselee kissaki muurin takaa.
Katso eteesi, sanoi jänö pojalleen: jo sinulla on niin suuret silmät päässä, kun minullaki.
Katso kalusi, muista murusi, ajattele asiasi.
Katso koiraa kuonoon, ele karwaan.
Katso omasi, ele toisen omaa.
Katsoo kattiki kuninkaan silmiin, jos ei muolta, niin uunin päältä.
Katsoo lehmäki uutta konttia. 2530
Katti yksin saaliinsa syö, köyryselkä sitteki on.
Kattila hywä tulella, jospa wettä kiehukahan, emäntä hywä talossa, waikka ilman astukahan.
Kattila pataa panee: musta kylki kummallaki.
Kattila pataa soihmaa: sinä musta, minä walkia; yhden mustat on molemmat.
Kattilansa ala kukin walkiata korjaa.
Katumaksi nainen kaunis, sitä kaikki kauloapi; huoleksi hywä hewoinen, sitä rikas riitelepi.
Kammoiksi waimo kaunis kainun miehen kainalossa, huoliksi hywä hewoinen huonon miehen soimen päässä.
Kauan kauas käetään, kauan kaukana ollaan.
Kauanko makkaralenkki koiran kaulassa.
Kauanko walet koiran kaulassa. 2540
Kauanko wiisi miestä wirstaa käywät.
Kauas hywä sanoma kuuluu, paha paljoa etemmä.
Kauas kaukainen sanoman wie.
Kauas kuuluu karjan torwi, pitemmälle piian wirhe.
Kauas käetään, porstuasta palataan.
Kauas wiisas katselepi, etemmä ajattelepi.
Kaukaa paha tuodaan, lähes hywä heitetään.
Kaukaa wiisas maalle kaartaa.
Kaukaa wiisas puuhun nousee.
Kaukana ammoo, likellä puskee. 2550
Kauneutta kaksin silmät, työn tekewi toisellaki.
Kaunis kaakku päältä nähden, ei ole siunattu sisältä.
Kaunis kaakku päältä nähden, kowin kuorelta siliä, waan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren.
Kaunis kaakku päältä päin, akanainen alta puolin.
Kaunis kaikkein mielen noutaa.
Kaunis kaikki woittaa.
Kaunis katsoo karwansa, ruma työhön rupee.
Kaunis kaupoille parempi, ruma töille runsahampi.
Kaunis lapsi: henkeä waja.
Kaunis nuori, ruma wanha. 2560
Kaunis on hywän muotoinen.
Kaunis on kala wedessä, kaunihimpi kattilassa.
Kaunis on kantoki, kun kaunistetaan.
Kaunis on katsella parempi, ruma työhön rohkiampi.
Kaunis on kattila tulella, waikka wettä kiehukahan, tarpehen talossa waimo, waikka ilman istukohon.
Kaunis on kaula liikutella, kun on kaula kaunistettu.
Kaunis on teiri kattilahan, repo kaunis kaupunkikin, neiti nuori wuotehelle.
Kaunis on waimo kartanossa, lapsi pieni lattialla.
Kaunistuu kantoki, kun karwitaan.
Kaura miehen werkaan saattaa. 2570
Kauroilla kutsutaan, kannuksilla ajetaan.
Kauroilla ottaa, kannuksilla ajaa.
Kauroja kakarin suuhun, käen suuhun hernehiä.
Keittää hulluki huttua, mutta ei taida tamputtaa.
Keittää köyhä kärsii, waan ei kärsi jähdyttää.
Keitä munaa, et saa lientä, neuo hullua, et saa mieltä.
Keitä wähä ja hywää, pane minun kuppi täyteen.
Kekriksi kettu kengän rujeensa myö.
Kekrinä kelläki, jouluna jollaki, pääsiäisnä päätymisen.
Kelkka pilkkaa tekepi 2580 talonpojan puure'estä.
Kellä ei liene muuta huolta, se poikansa naittakoon.
Kellä ei liene muuta työtä, se talonsa muuttakohon, kalujansa kannelkohon.
Kellä ei suurta kellaria, sillä ei suurta kunniata.
Kellä kieli kerkiämpi, sillä maito makiampi.
Kellä ukko, sillä lukko.
Kelpa'aa ketun eleä, metsän wiljan wilwotella: pohjatuuli, päiwäpaiste.
Kelpasi ennen kestin käydä, kestin käydä ja kisata: markan maksoi mallaskappa, killingin humalanaula.
Kelpasin minä kesällä, pädin päiwäpaistehella; tuli talwi, ei tahdottu, sydänkuilla ei syötettynä.
Ken edelle ennättäpi, sitä ei jäljelle jätetä.
Ken ei anna annetusta, 2590 se ei anna aitastansa.
Ken ei kissaa elätä, hiiriä elättäköhön.
Ken ei mahdu marjamaalle, se käyköön karjamaalle.
Ken ei palaa paina, sitä pala painakohon.
Ken ei syötä koiraa, se warasta syöttäköhön.
Ken ensin kowan kokepi, saapi pehmiän perästä.
Ken hywin tekee, paremmin eestänsä löytää.
Ken hywän hirwen hiihtää, se hywän taljan makaa.
Ken hywät tawaksi saapi, Suomen suot siltoapi.
Ken istupi wyö sylissä, kauan housut kainalossa, wiikon wirsua tekepi, kauan tuohta katselepi.
Ken kaikki makiat maisti, 2600 kaikki karwahat kakasi.
Ken kaikki pyhät pitäpi, se kaikki näljät näkepi.
Ken kaikki työt tekepi, se kaikki kowat kokepi.
Ken kallihin antaa, se kaunihin kantaa.
Ken kuin mahtaa, se niin ahtaa.
Ken kuin tahtoi, se niin ahtoi.
Ken kunnialla elää, se kunnialla kuolee.
Ken kyllin kesällä kyntää, jouten joulua pitäpi.
Ken kyllin kylässä juopi, se huolen kotia tuopi.
Ken mitä kaapii, se sitä saapi.
Ken mitä teki kesällä, 2610 wielä tahtoo talwellaki.
Ken on riski riiteliä, se on riski riihen puija.
Ken pahan tawat sanopi, se taiwaan tähdet lukepi, meren aallot arwoapi.
Ken teki ketä -- Ken mitä teki.
Ken tuutipi poikalasta, sepä totta torjuttapi; ken se tuutipi tytärtä, se waan tyhjää tekepi.
Ken tywen typyttelepi, latwanki laputtakohon.
Ken werassa, se welassa.
Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.
Kenen jalka kapsahtaa, sen suuhun napsahtaa. Kenen jalka sonnassa, sen suu raswassa.
Kenen oma, sen armas, 2620 kenen armas, sen kaunis.
Kenen on kello -- Jonka kello.
Kenen ruoka, sen ruoska, kenen tuoppi, sen tupakka.
Kenenkä hewoinen suossa, se lähinnä nostamassa.
Kengätön kesällä kettu, kengätön on talwellaki.
Kenkki kenkkiä kysypi, hywä työ toistamista.
Kenkki kenkkiä waatii, hywä päiwä wastausta.
Kenkki kenkki waatii, hywä sana wastinnetta.
Kenkä jalan mukaan.
Kenpä köyheä käkisi, lehmitöntä leyhkäsisi.
Kenpä moittipi keseä, 2630 ken hyweä hylkäisepi.
Keppi on kelwoton tueksi, sana sairahan waraksi.
Kernas köyhä kuolemahan, walmis waiwainen sotahan.
Kerran eläwän silmät nähdään, ei kuolleen koskaan.
Kerran hywänä, kaksi pahana, iän kaiken ilkiänä.
Kerran keksiä pitäpi, toisen kerran kellistellä.
Kerran kurki puuhun, silloinki jalka poikki.
Kerran köyhä köykähtää, ei siiwolleen silloinkaan.
Kerran köyhä lehmän tappoi, nahan pitkäksi wenytti.
Kerran köyhä löyhähtäpi, senki kostohon kowahan.
Kerran saapi orja lemmen, 2640 orja lemmen, wanki wallan; ei miniä milloinkaan, pojan waimo polwenaan.
Kerran, toisen, köyhä käypi rikkahan owen etehen.
Kerran, toisen, köyhä rukka syöpi wiimeisen weronsa, aiwan ainoan palansa.
Kerranko mies muonasta luikkaa.
Kerta joulu wuodessa.
Kerta kekriä pidetään, toinen kerta kellistellään.
Kerta käydään Kemissä, toinen kerta Torniossa.
Kerta mies petetään, waan ei enää toista kertaa.
Kerta miestä merkitähän, kerta miestä, kuu hewoista, wuosikausi morsianta.
Kerta riihen tappajana, kaksi kaalin appajana.
Kerta syntynyt kuolee. 2650
Kerta wiisaski petetään.
Kesti kestiä kysypi, hywä pöydän pää pyhiä.
Kesti kestiä waatii, pöydän pää pyöräystä.
Kestää Turun ämmän kirkon käynti.
Kesä keikkuen tulepi, talwi suuta muitsistellen.
Kesä kerkeimmällään, nälkä närkeimmällään.
Kesää kekriin, syystä jouluun, äsken talwi tassahtaa.
Kettu on koiralle sukua, korppi haukan heimolainen.
Ketuilla ketut pyytään.
Ketulla on kewiät kengät, 2660 ne ei pauka pakkaisella, ei kolka kowalla säällä.
Ketä kerran keksitään, sitä aina arwellaan.
Kewiät on lesken -- Leskellä on kewiät.
Kewäinen kehno ilma, hyweä ajattelepi.
Kewät keikkuen tulepi, talwi suuta wääristellen.
Kewätrusko talwen jatko, syysrusko kesän jatko.
Kewätsadet kaswattaa, syyssadet kadottaa.
Kewättä kynteliltä, syksyä Uolowilta.
Kewäällä on kelta kaunis, syksyllä matara kaunis.
Kewään jatkoa talwiset tuulet.
Kielellänsä lintuki laulaa. 2670
Kieli kellosta putosi, katoi ääni kalkkarasta.
Kieli kärkkäältä palaa.
Kieli on köyhällä rahaa, suu kurjalla kunniata.
Kielsi wanha Wäinämöinen atroa poron perästä, Lapin maasta taikinata.
Kielsi wanha Wäinämöinen eloa emännätöntä, koiratonta kartanoa.
Kielsi wanha Wäinämöinen itsemennyttä manalle, omin tunnoin tuonelahan.
Kielsi wanha Wäinämöinen humalassa huutamasta, wiinassa wiheltämästä.
Kielsi wanha Wäinämöinen kukkaroa paikattua wyöltä miehen naimattoman.
Kielsi wanha Wäinämöinen kullalle kumartamasta, hopialle horjumasta.
Kielsi wanha Wäinämöinen 2680 siian suolta suolimasta, syömästä kalan kutuja.
Kielsi wanha Wäinämöinen tytöstä emon tukia, wanhan äitinsä waroa.
Kielsi wanha Wäinämöinen wanhan nuorta tahtomasta, kaunista käkeämästä.
Kielsi wanha Wäinämöinen wenehessä wieremästä, purressa parahtamasta.
Kielsi wanha Wäinämöinen wesillä wiheltämästä, lainehilla laulamasta.
Kielsi wanha Wäinämöinen yksin öillä kulkemasta, maantiellä makoamasta, sydän-yöllä soutamasta.
Kielty on kaupalta rahaton ehkä hahden partahalla.
Kielty on kissa kellarista, piski piimähuonehesta.
Kielty on kissa kirkosta, pääsee koira jolloin kulloin.
Kierielee kanan munaki.
Kieriwät munatki pesässä. 2690
Kierrä minua, ele kiroa: sanoi kiwi kyntäjätä, niini köyden wääntäjätä.
Kihku lapsen kirkkoon, kihku kirkosta kotihin.
Kiiskinen kaloja wanhin, wata wanhin pyydyksiä, pata wanhin astioita.
Kiitellen kissa poikia tekee.
Kiitos ruoasta, tupakka kiitoksesta.
Kiittäin pahat naidaan, hywät ilman kiittämättä.
Kiittäin tyhmä työnsä tekee.
Kiittää wuohiki wierasta.
Kiitä huomena hewoista, partasuuna poikoasi, tyttöäsi miehelässä, itseäsi ei ikänä.
Kiitä huomenna hewoista, 2700 wuonna toissa morsianta, kolmanna kotiuroa, partasuuna poikoasi.
Kiitä illalla ilmaa, harmaapäänä poikoasi.
Kiitä kiiskistä -- Kiitä sääskistä.
Kiitä kiwistä maata, laita lantta sawea.
Kiitä miestä, ele kylää.
Kiitä muille muita maita, itselle omia maita.
Kiitä paarmaista keseä, mäkäräistä wuoden päätä.
Kiitä peltoa kiwistä: se ei siementä kadota.
Kiitä pientäki hepoa, pyri suurenki rekehen.
Kiitä sääskistä -- Kiitä paarmaista.
Kiiwas akka kirnutessa, 2710 olutta pannessa äkäinen, koko lempo leipoessa, wasta wiisas wuotehella.
Kipaten kiltaan, kontaten kotia.
Kipinästä maa kytepi, tora tappelun tekepi.
Kipiä kiwellä lyöty, kipiämpi kirwehellä.
Kirjawa kesäinen Kiesus, monenmuotoinen Jumala.
Kirjawa keto kesällä, ihmisen ikä kirjawampi.
Kirjawa tikka -- Tikka kirjawa.
Kirjawasta karja kaunis.
Kirki piiassa palapi, kirki piian kintahassa.
Kirkko keskelle kyleä, pappi kirkon partahalle.
Kirkkohon kipiä jalka, 2720 paha jalka pappilahan.
Kirkon kirwes ja rautalapio: ne köyhän welan maksaa.
Kirsi piiasta kirisee.
Kirsi pojassa palapi, paha tammi pakkaisessa.
Kirwes hywä -- Hywä ou kirwes.
Kirwes kyntäjän wasara, tappara kylänkäwiän, kiwi kuokka köyhän miehen.
Kissa kiitellen eläpi, katin poika kaunistellen, koira päätä silitellen.
Kissa köyhän piika, koira köyhän renki, katinpoika palwelia.
Kissa on koiran renki: elää wähemmälläki henki.
Kissa tupahan tulepi: hiiret häihtywät kolohin; uros owen aukasepi, naiset kaikki karsinahan.
Kissa yksin -- Katti yksin. 2730
Kissan ilo hiiren itku.
Kissan kiuas, ämmän loukas, miehen puhdas pöydän pää.
Kissan tullessa tupahan hiiret reikihin menewät.
Kituu toukkaki puun raossa.
Kiusa lankee omaan kuppiin.
Kiwen mie -- Luulin mie kiwen.
Kiwi ei jauha kiewastellen, ilman orjan olkapäittä piian pienittä käsittä.
Kiwi ei jauha kiiwoitellen, heinä ei heitellen ko'ota.
Kiwi ei kiellä kyntämästä, kanto wiljan kaswamasta.
Kiwi on orjan kirjakangas, 2740 saawintanko saumasukka, pankko orjan päänalanen.
Kiwi on orjan kirjawaippa, pätsi orjan päänalanen.
Kiwinen maa wiljan kaswaa, kiukkuinen akka työn tekee.
Kiwinen pelto, kiikkaat housut, wuotawa wene ja riitainen akka, ne on neljä hankalata.
Kiwiä kowaisimetki, maata marjamättähätki, tyttöjä papinki piiat.
Kiwonen kiroelepi kiwen tyhjän jauhajata.
Kodon wilja kaukanaki.
Kohdatten on muilla korjat, minun wäärälten wähäisen.
Kohta lapsi-kuollehella, toinen wäärin mennehellä.
Kohta syöty saatu riista, ajettu hywä hewoinen.
Kohta syöty saatu riista, 2750 maattu entinen emäntä.
Kohtuus paras kustaki, kohtuus hywä makkaroistaki.
Koira haukkui konteloa, wanha piika panteloa.
Koira haukkui, tuuli kantoi tapojani sinne tänne; minä miesi täydellinen.
Koira kodissaan kopia, kukko höystettunkiolla.
Koira koiran tuntee.
Koira kotoansa naipi.
Koira kutsuen tulepi, hywä wieras kutsumatta.
Koira käski hänteänsä, häntä käski karwojansa, karwat alkoiwat kahista.
Koira lyöpi leikkiäki, sika totta tonkaisepi.
Koira nimen antaa, 2760 mies nimen kantaa.
Koira on kowille luotu: kiwille makoamahan, kalliolle kuolemahan.
Koira on suden sukua, korppi haukan heimolainen.
Koira syöpi koipikengät, nauttipi nahan palaiset.
Koira syöpi oksehensa, paha akka antimensa.
Koira welatta elää.
Koira äiän haukkuu, tuuli enemmän kantaa.
Koiralla ei ole kunniata, eikä häjyllä häpyä.
Koiran häntä kosioille, oman kylän ottajille, kun ei tuone tuonnempata, etsine etäämpätä, wetäne weden takoa.
Koiran suuhun hampaat jääwät.
Koiran weitsi wieraan pöytään. 2770
Koiran woitto ensimäinen, miehen woitto jälkimäinen.
Koiraparwi: poikaparwi.
Koirat haukkuu, kosiat tulee, minä waiwainen alasti.
Koirat kutsuen tulepi, hywät ilman lykkeleksen.
Koiwun oksa konnan palkka, nuora pettäjän perintö.
Koiwusta ruoka, silmästänsä juoma.
Kokenut kaikki tietää, waiwainen kaikki kokee.
Kokille kopu tulepi, kun sika sikunan juopi, porsas wiinan porkkoapi.
Kokki ruokansa kokepi, makiansa maistelepi.
Kokki suolan koittelepi, 2780 puhetmiesi morsiamen.
Kokki teki pöperää, ruoka tuli wetelää.
Kokoa kylä kysypi, waan ei karwan kauneutta.
Kolmannesta kowasta pahaki palaa.
Kolmas wasta tuskan näyttää.
Kolme miestä pienessäki paatissa tarwitaan: yksi syö, toinen soutaa, kolmas peräpuikkoa pitää.
Kolme on katsoa kamala: wenet wedellä soutajatta, hepo tiellä haltiatta, paha waimo wartiatta.
Kolme on kiirettä kesällä: yksi on rutu rukiilla, toinen heinällä helinä, kolmas kallis kauran niitto.
Kolme on koskea kowoa: Hämehessä on Hälläpyörä, Kaatrakoski Kainuhussa, ei ole Wuoksen woittanutta, ylikäynyttä Imantran.
Kolme on koskea kowoa tämän ilman kannen alla, kolme synkkeä saloa, kolme wuorta korkiata.
Kolme on kowin pahoa: 2790 hepo wedellä, wenet tiellä, paha waimo wallan päällä.
Kolme on miehellä pahoa: yksi wuotawa wenoinen, toinen heittiö hewoinen, kolmansi toruja akka.
Kolme yötä itkee tyttöki lapsen itkua; muun aikansa itkee miestä.
Kolmea ei tule uskoa: wenettä wesille, hewoista tielle, waimoa talon päälle.
Kolmea on paha katsoa: olkia kengässä, naskalia taskussa, ementätä ikkunassa.
Kolmikuissa kolkan kuulee, kuusikuissa kukan ottaa.
Kolmisäinen Jumalan köysi.
Kolmiöisen wasikan korsi suussa.
Kompastuu hewoinenki kulkeissaan, saatikka ihminen puheissaan.
Kompastuu hewoinenki -- Erehtyy hewoinenki.
Konkelo koristelepi 2800 wyyhdillä wisun emännän, aiwan karstin kankahilla.
Konna kalja oluen suhteen.
Konna konnan tuntee.
Konna mies aseetonna, paha paimen weitsetönnä.
Konsti kamala asia on.
Kontio kowa metsässä, uron kuolema kowempi.
Kontti konnalla seljässä; jonka saapi konnuudella, sen kokoopi konttihinsa.
Kopia koira kotonansa.
Kopia kutsuttu wieras, ujo outo kutsumaton.
Koreile toisten häissäsi.
Koreutta kirkkokenkä, 2810 siweyttä silkkisukka.
Koria kotoinen leipä, jos on täynnä tähkäpäitä.
Koria kutsuttu wieras, koriampi kutsumaton.
Korjataan pahallaki koukulla uunia, kun ei parempata ole.
Korkia kotoinen kynnys toisen kerran kaswatessa.
Korpi kaapu köyhän miehen.
Korpi kurjalla kotina, salo sauna waiwaisella, kangas kamaritupina.
Korpi luo komian kuusen, kangas kaunihin petäjän.
Korpin nuornaki hewoinen, suden koira wanhanaki.
Korppi kuiwalla ajaa.
Kortta kaukaa haetaan, apilas 2820 aidan wiereen jätetään.
Korwa enemmän maita käypi, kun jalka.
Korwa enimmän maita kulkee.
Korwakuuloonsa koiraki haukkuu.
Kosi kullalla tytärtä, hopialla houkuttele, suosittele sormuksilla, silkkinauhoilla sitele.
Koska aamuna paljo yrttiä kaswaa, silloin siat loistaa.
Koska hyttiset paljo hewoisia leikkaa, silloin on sadet läsnä.
Koska kissa karhuksi pääsee, katso silloin karjasi.
Koska köyhän pyykki kuiwaa, silloin rikkaan happanee.
Koska naapurin nurkka palaa, silloin on omaki nurkkasi waarassa.
Koska on miekka hullun wyöllä, 2830 silloin werta wuodatetaan.
Koska rikkaat riitelewät, silloin köyhän tukka tuoksuu.
Koska sammakko aamulla paljon parkuu, silloin on sadet läsnä.
Koska sankarit sotiwat, silloin turkan tukka tuoksuu.
Koska tippui tynnyrini, ystäwiä oli yltäkyllin, tuli tytyäksi tynnyrini, ystäwätä ei yhtäkään.
Koska tynnyrini tippui, moni minussa kiinni rippui; olut tynnyristä puuttui, kohta kaikki minuun suuttui.
Koska Urpo turkki päällä, silloin kesä paita päällä.
Koskas helwetti täytyy.
Koskas hywä pahaa tekee.
Koskas laiskan työn teentö: syksyllä lokoa paljon, kewäillä wettä paljon, talwella wilun wihakka, kesällä palawan pakko.
Koskas laiskan työn teentö: 2840 talwella kylmä, kesällä helle, ei koskaan kohda'kuwaista.
Koskas tappi janoaa?
Koskee kowa pappilaanki.
Koskee se hepoon, joka kankeenki.
Koskee se koiraan, joka kalikkaanki.
Koskee se koiraan, joka karwaanki.
Koskee se käteen, joka lyötäwäänki.
Koskee se puuhun, joka lyötäwäänki.
Kosket suuret suljetahan, jaloimmat jaksetahan, waan ei suuta suunnattoman, eikä lemmon leukaluuta.
Koti hywän kiittää, talo hywän tarwitsee.
Koti on muilla koppeloilla, 2850 kartano kanoilla muilla; minä koppelo koditon, minä kana kartanoton, minä pyy pesätön lintu.
Kotihinsa kuollut wiedään.
Kotikauppa paras kauppa.
Kotikissa hiiren ottaa.
Kotikoira woittaa metsäkoiran haukkumasta.
Kotkan tiet on taiwas alla, hahtien jäljet merellä, pojan polut tyttölöissä.
Koto hywä kiittää.
Koto paha muistaminen, pito hywä jättäminen.
Koto sia pahan orpanan.
Koto tähteen sia on.
Kotoansa koiraki kopeilee. 2860
Kotokatti hiiren murtaa.
Kotona kodon sanomat.
Kotona kowan wara.
Kotona kullaki paras.
Kotona lapsi enolassa, tätilässä wieras lapsi.
Kotonansa hywä koira haukkuu.
Kotonansa koiraki kopia.
Koukun sawu henki mulla, maitowelli suurin surma.
Koura kolkkaan, kahmalo keskelle paikkaa.
Kowa kaikkiin koskee, 2870 pehmiä ei puolinkaan.
Kowa kotonsa pitää.
Kowa kowalle wastaa.
Kowa on kuolema kesäinen.
Kowa on surma silmin nähden, kuolema käsin pidellen.
Kowaa kowan ajalla, pehmiämpää perästä.
Kowat on kourat kuolemalla.
Kowin kielti Wäinämöinen, epäsi suwannon sulho, atroa poron perästä, Lapin maasta taikinata.
Kowin korskui konnan ruuna, hirnahti häjyn hewoinen.
Kowuudeksi lumi lehteen.
Kuha kuulu, lahna laaja 2880 wenehessä köyhän miehen.
Kuha suuri, lahna laaja katsoa katehen silmän, wenehessä wierahassa.
Kuhun miekkansa Kuningas, sihen köyhä kirwehensä.
Kuhun puu kaatuu, siinä puu maatuu.
Kuinka lienee kunki laatu eläissänsä ennen saatu, kun pitäpi, niin pysypi.
Kuitu maasta korjataan, tilka maahan heitetään.
Kuitu maasta ottaminen, tilka maahan jättäminen.
Kuka ei kullalle kumarra, horju ääressä hopian?
Kuka Jumalan neuot tiesi?
Kuka kaikkein kielen taitaa, kielen taitaa, mielen noutaa?
Kukan koiran hännän aidalle nostaa 2890 jos ei itse wiitsi?
Kuka kotowarkaan katsoo?