Part 17
Äsken ämmä hawasi, kun puoli päätä paloi.
Äsken ämmä äiän tiedät, kun sä kannat kaksoisia, koet kolmia kotia, hattupäitä hautaelet.
Äsken ämmä äänen nosti, koska kukkaro katosi.
Äyri äijistä pojista.
Äyri ämmällä rahaa, ei siaa sillenkään.
Äyri äyrin takaa saattaa.
Äyri äyristä tulepi, 6730 jywä toisesta jywästä.
Äyrin tawara kaswaa, äyrin tawara katoaa.
Äyristä tuhannen alku.
Äyristä taalaria tehdään.
Äyrittäin tuhannet tulewat.
Äänettä on hulluki wiisain.
Ääni ämmälle tulepi, keringille keikahtapi.
Öillä päiwät jatketaan, petäjällä pellon siemen.
Öillä päiwät jatketaan, pärehillä pitketään.
Öillä päiwät jatketaan, weisuilla wähät oluet.
Öillä päiwät jatketaan, 6740 wirsillä Jumalan wilja.
Öillä yötyrit ajawat, pimiässä pilloniekat.
Lisäntöjä
Nämä sananlaskut on koonnut Opettaja Sortawalan Koulussa C.F. Melart.
Aamusta ei pidä päiwää kiittää, ensi wuonna morsianta.
Aarteina welka miehen takana.
Ahnas ottaa juoksewaltaki sudelta hännän.
Ahneen silmät ei täydy muulla, kun mullalla.
Aika aikaa kutaki, sanoi pässi päätä leikatessa.
Aina haukkuu arka koira, panettelee paha toista.
Aina koski kohisepi, aina ärisee älytöin.
Aina on Herra neuwon seppä, Jumala hywäntekiä.
Aina on tauti tiinehessä, 6750 yskä wanhassa akassa.
Ajatellen arwoansa kukin paetkoon pahuutta.
Ei elo hirwitä.
Ei henki lähde herkkuin tähden, eikä päiwiin pahoin tähden.
Ei herroille paljon pidä; kun puikolla silmään pistää, niin suuttuwat.
Ei hoppuu, kun leipä loppui, äsken hoppu, kun tupakka loppui.
Ei hullua herraksi panna.
Ei huonolle maalle paljon hallaa pidä.
Ei ilmaa säkkiin panna.
Ei kaatunut wesi saa astiaan.
Ei kahta: hywä ja joutu. 6760
Ei kahta hywää: nuorta miestä ja rukiista leipää.
Ei kahta päätä yhdellä miehellä.
Ei kaikki ole miehet hattupäät.
Ei kaikki päiwät ole päälletyksen.
Ei kaikki pääse kalawesille, eikä kirkon naapuriksi.
Ei kangas karilla joudu, keträwarsi keikahilla.
Ei kannettu wesi kaiwossa kestä, eikä pantu mieli päässä.
Ei katti kaikkia saa, mitä naukuu.
Ei koira pahaksi pane, kun leiwällä lyödään.
Ei kowaosainen kohta kuole. 6770
Ei köyhän tähteistä, eikä waiwaisen hywänteosta.
Ei köyhän welka wiikoksi jouda.
Ei lapselle saa kaikkia antaa, mitä anoo.
Ei leikattu leipä yhteen saa.
Ei leipä leikaten pahene.
Ei leipä leikillä tule.
Ei leipä lopu syömiseen, mutta saamiseen.
Ei likasta wettä pidä pois kaataa, ennenkun puhdasta siaan saadaan.
Ei lintukaan ylemmäksi lennä, kun siiwet kantawat.
Ei luku rakkautta riko. 6780
Ei maantie makaa.
Ei maata alemmaksi saa mennä.
Ei merta kirweillä täytetä.
Ei mieron wene terwaa saa.
Ei ole herraa weneessä.
Ei ommel waatetta pilaa.
Ei pahaa pidä pahalla kostaa.
Ei paljon pahaksi pidä.
Ei purewa koira hauku.
Ei päätä oteta päättömältä. 6790
Eipä kerskaa kelpo rikas, täysi kukkaro kilisee.
Ei raataja maata walitse.
Ei rahalla silmiä ole.
Ei se koskaan nälkään kuole, joka anella osaapi.
Ei se ole mies, joka rahan saapi, waan se, joka rahan pitää.
Ei se sillen haise, millä saadaan.
Ei se toista auta, ken ei ole itse hätää nähnyt.
Ei siitä ole unta, ei nälkää.
Ei sokia taida sokiaa taluttaa.
Ei surman jalka jyskä. 6800
Ei syöpä siaa katso, maata kuolewa walitse.
Ei taikaa kangella käännetä.
Ei tauti karwaa kaunista.
Ei tekemätöntä hywää, ei pesemätöntä puhdasta.
Ei tekewältä työ lopu.
Ei terwe lääkäriä tarwitse.
Ei tiellä tatti kaswa.
Ei tulella tähdettä ole.
Ei työ tule tekemättä.
Ei uhkaten sotaan mennä. 6810
Ei waaraa toisen weneessä, turwaa toisen tyttäressä.
Ei wanhasta ole konkaria.
Ei wanhasta teinistä pappia saa.
Ei wesi wäkiä anna.
Ei yhden syytä, kun kaksi tappelee.
Ei yhtä päätä kahdesti leikata.
Ei yksi iäti kestä.
Ei yksi pääskynen kesää tee.
Ele ennen älähä, kun kolahtaa.
Ele wirttä wäärin laula, 6820 ellet oikein osaa.
Elo elon luokse pyrkii.
Ennen kauppa rikki, kun mieli rikki.
Harwoin härkä keräjästä palajaa.
Harwoin korpit hallistuwat, harwoin pahat paranewat.
Hellä hepo warsahansa, leskiwaimo lapsehensa.
Hepo paljon warsoja tekee, waikka ei länget päästä lähde.
Herkut ruumiin runtelewat, kiitos pahentaa paraanki.
Hipiä lämpimän tuntee.
Hullu itsiänsä kiittää.
Huora toista luulee, warsa toista a<d<j<<. 6830
Hupaan meni hywät humalat märänneihin maltasihin. Hywä huttu huomenaki.
Hywä häjyn oma lapsi, ruokkii poikansa petokin.
Hywä hännäkäs hewoinen, paha waimo palmikoinen.
Hywä kutsuin kulkea.
Hywä lapsen lassa olla, kuin on wanhempi warana.
Hywä myötäinen menoissa, kultainen kohtuuden mitta.
Hywä on hammas leukaluussa, paha kielen kantimessa.
Hywä on housuissa näppiä lyödä.
Hywä on toista sanoa, 6840 paha panna itseänsä.
Hywä pitkän pinon wieressä lastuja poimia.
Hännässä on koiran ilo, hullu nauraa hampaillensa.
Hätä kädessä, härkin piwossa.
Iltawirkku, aamutorkku, se tapa talon häwittää.
Itkien emolta ruoka, maanetellen wierahalta.
Itse ilossa sydämen on jo hinta hywän työmme.
Jo se joutaa, ketä pappi soutaa.
Joka kirkolla on omat waiwaiset.
Joka on jalo pellollansa, siltä ei puutu puhdas leipä.
Joka pitää pitkät sormet, 6850 pitäköön pitemmän selän.
Jolla on wähä wiisautta, ei se tunne tyhmyyttänsä.
Jolta kunnia katopi, se on kaikki kadottanut.
Juomari pullista juopuu, waan ei täydy tynnyristä.
Juopuneena tekee, selwänä wastaa.
Juopunut on Jumalan luoma, ei sillä ole mieltä, eikä huolta.
Jälestä Ruotsi wiisas.
Kaikissa näissä ollaan, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.
Kaikki sulhaset rikkaat, kaikki wangit köyhät.
Kankea on kuiwa oksa, tyhmä ylpeä tawoissa.
Kansalla karhuki kaadetaan. 6860
Kansan kattila sakia.
Kantaja takkansa tietää.
Kaunis kakku päältä nähden, eht' on alta akanainen.
Kaunis kiitos edellämme, paha takana pahennus.
Kauppa ei ole Jumalan tekemä.
Kello näyttää ajan kulun, oma oksa wuosikunnat.
Kellä on ruutia, se ampuu.
Ken antaa työn, antaa leiwänki.
Ken huolella saapi, se huoleta syöpi.
Kenen rokka, sen tupakka. 6870
Kenen wettä soudan, sen wirttä laulan.
Ken on köyhä, pitää olla nöyrä.
Ken toista takaa, pankoon kätensä kormannoon.
Ken wasikasta waiwan näki, sillen satakerta kelpajapi.
Ken wierasta hewoista sukipi, saapi karwat waiwastansa.
Kieli kansat yhdistäpi.
Kieli maan leikkaa.
Kipinä kewäinen sade.
Kirjain kautta tyhmä mieski wilpelepi wiisautta, niinkuin kunki kirkkaudensa saapi auringon säteistä.
Kirweissä on toisen kipu. 6880
Kohisee kiwinen koski, wiallinen wihastupi.
Koiraki kopia kodissaan.
Koira liikkaa konsa tahtoo.
Koira weljensä tuntee.
Konnut pahat kaupoissansa, koirat riitaiset rualla.
Kontu omansa perii.
Kowa kowaa wasten, ämmän pää kiweä wasten.
Kowa kuolla nuoruudessa, wanha näänty waiwatoinna.
Kuka kuuseen kokottapi, katajahan kapsahtapi.
Kukot puulle, laiskat työlle, wiriät makaamaan. 6890
Kulkia kahdesti naipi, kolmesti kowaosainen.
Kulkien kautta epäilyksen tie on pitkä taiwasehen.
Kumisee tynnyri tyhjä, kerskaa tyhmä taidostansa.
Kun koiraa wäkisin metsään ajetaan, sitä myöten se orawaa haukkuu.
Kun olis korppi tuomarina, niin ei kukaan hewoisella ajaisi.
Kun on kala huokia, niin on liemi huokiampi.
Kun on kirwes toisen jalassa, niin on kannon päässä.
Kun selkäkenossa keträtään kyyryselässä kudotaan.
Kun turkkipäällä toukoa pannaan, niin paitasilla leikataan.
Kun wiisasta neuoo, niin wiisas tulee villii. 6900
Kuorma kulkee liikutellen, sanat sopiwat tawaten.
Kurjat täällä toiwottomat, tyhmät turhaa toiwowaiset.
Kussa rahtu rakkautta, siinä siunaus lähellä.
Kusta on ennen oja käynyt, siitä nytki nirottapi.
Kuuset paukkuin palawat, hullut kehuen kulkewat
Kyllä kantoki kaunistuu, kun kaunistetaan.
Kyllä korppia olisi; jos olisi haiskaa.
Kyllä kuiwa rikka helmasta karisee.
Kyllä kukolla wirsiä on, jos laulaa tahtoo.
Kyllä syyhyminen kynnet löytää. 6910
Kylläinen on tiukku.
Kyyhkynen kylässä, kontio kotonaan.
Kärsii köyhä keittää, waan ei kärsi jäähdyttää.
Käsi kättä noutaa.
Köyhä mies on käsitöinnä, kuiwa kuusi karsittuna.
Köyhän ryki ja rikkaan tauti owat kuuluisat.
Lahja ompi lupauski, puhe pidetty parempi.
Lauman surma laiska paimen, paha pappi sielun surma.
Liika surma liikkujalla.
Lisänä on mahonki maito. 6920
Lopussa kiitos seisoo.
Luottaa kun pukki suuriin sarwihinsa.
Lyöty arka, hellä parkuu.
Maassa on työ matalanki, ei ole puussa pitkänkään.
Maassa työtä matalallenki.
Maa tuopi maatessaan, pelto piehtarojessaan.
Matala kanto reen kaataa.
Matalasta aidasta jokainen ylitse käypi.
Matka kiittää ewäitänsä.
Merkki on meidän lampaissa, 6930 pykälä kylän piioissa.
Miekka maassa miehettömän.
Mies rukka soutelee, mieli rukka melailee.
Mies se, joka mielensä hallitsee.
Mies se, joka sanansa pitää.
Mies silmiin, asia mieleen.
Miestä myöten ripeys, taloa myötea kaakku.
Mikä jääpi terältä, se jääpi hamaralta.
Mikä liikkuu, se läikkyy.
Mikä suden suussa, se suden hännässä.
Mikä tänäpäiwänä maksetaan, 6940 sitä huomena ei kysytä.
Milloin miniä kiitetään, pojan lasta ei polwenaan.
Missä hepo piehtaroipi, siihen karwa kariseepi.
Mitä enemmin kissaa silitetään, sen ylemmäksi se häntänsä nostaa.
Mitä selkiänä mielessä, se juopuneena kielessä.
Mitä siitä lehmästä, joka maitonsa kaataa.
Mitä sodassa saadaan, sitä sodassa syödään.
Mitä wanha syöpi, menee kuin hukkaan, mitä wanha tekee, antaa kuin Jumala.
Monena mies eläissään, koirana kuoltuansa.
Monta maalla wiisasta, kun wahinko merellä tapahtuu.
Monta Mattia maantiellä. 6950
Märkään kaikki tarttuu.
Nauraa hywälle, nauraa pahalle Suomalaisen sanalasku.
Nauraa lapsi syötyänsä, wanha yöt lewättyänsä.
Nauroksi köyhä kuolee.
Nauta yksin nautitsepi, seurass' ihminen iloinen.
Neidon mieli miehelle korkiastaki kodosta, mataloihinki majoihin.
Niin kauan lapsi, kun lattialla, niin kauan poika, kun polwen päällä.
Niinkuin ruoka syntyy, niin se syödään.
Nuori terwe syötyänsä, wanha yön lewättyänsä.
Nälkä pereihen tora. 6960
Nöyrällä hewolla on hywä ajaa.
Ohut karja ostajalla, wajaa karja waihtajalla.
Oma ruoska, wieras hewoinen.
Oma waiwa opettapi toisen waiwaa tuntemahan.
On maata raatajalle, wäljää wettä soutajalle.
Onni osa rehellisen, riemu woitto rauhallisen.
Opettajan omat jäljet owat opille kehoitus.
Oppinut tuntepi opit, wiisas ymmärtää enemmin.
Ota wettä kaatunutta.
Paha luulo petetyllä, 6970 pelko kielensä polttajalla.
Paha paljon lupailia, hywä puheinsa pitäjä.
Paha puhe pahan suussa, nuokassa wariksen nimi.
Paha purepi sanoilla, koira hampailla kowilla.
Paha walo warkahalle, päiwän koitto pettäjälle, paha walitus pahoille.
Paljon koira haukkuu, enemmin tuuli kantaa.
Paljon nuorena kaunihita, paljon wanhana pahoja.
Paljon talossa tekemistä, paljon koissa koskemista.
Paljon työtä orjuudessa, enemmin emäntyessä.
Paljon äiti kaunihimpi, waan ei kuiten armaampi.
Palttina kudettaan kiittää, 6980 leipä hierejauhojansa.
Paniaisiks' köyhän panos menee.
Parain welka maksettuaan.
Parempi hywä sowinto, kun paha ystäwyys.
Parempi kauppa rikki, kun mieli rikki.
Parempi, kun kallis kulta, ompi puhdas omatunto.
Parempi kuolla nuorena, kun nälkään.
Parempi mies kojassa, kun korwessa.
Parempi on katsoa naurawan suuhun, kun itkiän.
Parempi on pio totuutta, kun kyynärä wääryyttä.
Parempi paikka, kun paljas. 6990
Parempi ruumis, kun waate.
Parempi waraa pitää, kun jälkein katua.
Pellon mukaan siemen paras, luonnon mukaan miehen wirka.
Pian näkyy kullan pilkka, pian wika wiisahalla.
Pian paha tapahtupi, kauan haawa kirwelepi.
Pitää kuningaski kulunsa.
Pojasta polwi muuttuu, latwasta laki kääntyy.
Puhtaus on paras lahja, siinä on wara waiwaisenki.
Puolihullu puheissansa wasta on wiisas maatessansa.
Puulla pirtti lämpiäpi, 7000 tawallansa talo eläpi.
Raha rakas rikkahalle, watsaparka waiwaiselle.
Rehellisen rintaluissa rauha pysyy puuttumata.
Rikkaan riista kuluu, köyhän pää menee.
Rinta suoja sotamiehen, jaloissa jäniksen onni.
Rohkialla waaran woitto, hätäillä hämmentypi.
Saapi leipä syöjiä, työ tekiöitä.
Sana auttaa, sana painaa.
Se parhain nauraa, ken wiimeiseksi nauraa.
Seipäällä wierasta asiaa ajetaan.
Siinä miestä merkitään, 7010 missä korwat leikataan.
Sitte on huulet hukassa, kun kieli maata wetääpi.
Sitte on myöhä myllyyn mennä, kun owat akanat syöty.
Siiwo tarwitaan sikoinki ruoassa.
Sopu tilaa antaa.
Sotamiehen akka, kalamiehen koira, jääwät rannalle raukumaan.
Sulhaisena ilo suurin, toiwottaissa onni täysin.
Sulholla suden ikenet, kosiolla koiran leuat.
Suopi Jumala suuttumaan, waan ei wihastumaan.
Suuhunpäin on sudella hampaat.
Suuren weräjän salpaat, waan et suurta suuta. 7020
Suussa on sääskellä henki.
Suusta neittä, päästä neittä, jaloista jaloa miestä.
Syrjällensä syötyänsä: ken ei palaista paina, sitä pala painakohon.
Syödään häissä wehnästäki.
Syöminen on saamisessa, elämä kylän nojassa.
Taaksensa panee, edestänsä löytää.
Taidossa kunnia kunki, waan ei parran pituudessa.
Taidota on mieli tyhmä, käsi tyhjänä kewiä.
Taito miehellä tawara, toiwo waimon paras turwa.
Taito näkyy taitawalla 7030 taitawaisista tawoista.
Terwe ruumis, sielun rauha, tawara on täydellisin.
Terä miekalla teräwä, kieli häjyllä kamala.
Tie taloon, toinen siwutse.
Tiellä on, tietä kysypi.
Toimesta tunnetaan mieli, käytöksistä jalo järki.
Toiwo ompi waiwaan woide, onnen liianki lisäjä.
Tulee itraa sokianki lusikkaan.
Tulee loukku leipään, jos lapsiki leikatkoon.
Tulee mies meren takaa, waan ei tule turpeen alta.
Tulee wälistä linnaki. 7040
Tuntuuha kuningas kypärästä.
Turhat tyhmän kerskaukset, työ on taidolle todistus.
Turkki on miehen turwa.
Tyhjää jauhain kiwi tylsä, häpiäksi halpa puhe.
Tyhmän täytypi hekkua, wiisas kelpaa hekkumata.
Tyhmät taikoja pitäwät luonnon laatua tutkimata.
Tyttäret owat talon warkaat.
Tywestä puuhun noustaan.
Työ kiittää tekiätänsä, leipä hierejauhojansa.
Työ on palkkansa wäärti.
Työ warajaa uurasta, ei wäkewää. 7050
Työläs köyhänä koreilla, raskas ylpeillä rahata.
Täi miehessä, kirppu koirassa.
Uusi on aina uhkiampi, ehkä on entinen parempi.
Wahinko wiisaaksi tekee.
Wajaalla wiisas ylpeyttä, ylpeä tyhmyyttä täynnä.
Waiwainen on monta wajaa, ei yhtä sianlihaa, tahi kahta kaalinpäätä.
Waiwainen waiwaisen powesta muruja poimii.
Waiwainen warresta wääntää, kun ei saa sormesta nuolta.
Waiwaisella on waski kirkas, autuaalla hopia tumma.
Walistus on sielun silmä, 7060 raamattu sokean saua, tunnon teillä kuljettaissa.
Wanha suola janottapi.
Watsa waiwa nälkäisellä, selkä tyhmän omatunto.
Weri wettä sakiampi.
Wieraaseen ihastuu, takawaraansa peljästyy.
Wähän päiwässä, paljon wiikossa.
Wälein kissa pojat saapi, waan sokiat ne syntywätki.
Ylenkatse köyhän arwo, 7067 raha rikkahan Jumala.