Part 13
Ruho rammalla saadaan, silmäpuolella sokia.
Ruja rammalle menepi, sokialle silmäpuoli.
Rukawaara ruskia, kompakko korkia, wesi alla walkia.
Ruma työlle rohkiampi, kaunis kaupoille parempi.
Ruma työllä runsahampi, kaunis katsoa parempi.
Ruma työtä kiirehtii, kaunis warttansa kalipi.
Ruoaksi welliki rupiaa.
Ruoassa henki on.
Ruoassa työn alku, 5050 juomassa puheen alku.
Ruoassa työn alku, työssä talon alku.
Ruoka ensimäinen, työ jälkimäinen.
Ruoka muodon muodostaa, waatet warren kaunistaa.
Ruoka muotoa, waatet wartta.
Ruoka niin, kuin wieras.
Ruoka orjan ensimäistä, palkka ansion perästä.
Ruoka ruumiin tekepi, waatet warren walmistapi.
Ruokarauha linnassaki.
Ruoki minua Sihwerin päiwään, heitä sitte hännästä hankeen: sanoi kana.
Rupi rikkahassa, paiset pajarissaki. 5060
Ruskia repo kuoltuansaki.
Ruumensäkki ruunan wyöllä, kakkara orihin wyöllä, rahatasku tamman wyöllä.
Ruumis terwet, ruoka makia.
Ruunaa rupeamaksi, miestä päiwäksi.
Ruunun rotta, woudin kissa.
Ruwessa porsas kaswaa, läskinä liha syödään.
Ruwet työttömän käsissä, rakot laiskan kämmenpäissä.
Ryhmys rähmys työn tekepi, kaunis katsoo karwoansa.
Rypee pestyki sika rapakossa.
Ryppylakki liinawaimon, 5070 puulukko sepän emännän.
Ryyppy ryypylle wetäpi.
Rähmi kirjawa kesällä, ihmisen ikä kirjawampi.
Räkänenästä mies tulepi, waan ei tyhjän itkiästä.
Saa -- Saapi.
Saadakseen kissa naukuu, ottaakseen koira haukkuu.
Saalis miehen yllyttää paljoaki pyytämähän, liikoa himoamahan.
Saalis miehen yllyttää pyhänäki pyytämähän.
Saalis säkkiin pannaan, ei waiwa.
Saamisessa saukon ruoka.
Saamiset luodut lapset, 5080 syömiset hywät ewähät.
Saaneella osa on, ei ansainneella.
Saaneen hywä, säästäneen parempi.
Saaneen sia, ei ansainneen.
Saanunna sika jänistä, jänis puuhun päästyähän.
Saanut saappaat pitäpi, saamaton rajaiset kengät; köyhä käypi kengättäki, wirsussaki wiipottapi.
Saapas jalassa -- Saappaassa jalan.
Saapi hiihtäjä hikensä, jauhaja jalon wäkensä, riihen puija lämpimänsä.
Saapi hiihtäwä hikensä, willan lyöjä lämpimänsä.
Saapi nähdä kumpika meistä toinen on.
Saapi olla lähtemättä, 5090 ei saa olla wiipymättä.
Saapi panna patoa monta yhdelle tulisialle, waan ei monta morsianta yhden yljän wuotehelle.
Saapi pyytäwä pyyn poikiaki.
Saapi saatua siiwollaki syödä.
Saapi se syitä, joka lasta piestä tahtoo.
Saapi sihwilä siansa alla muiden astioitten.
Saapi siiwilä siansa päällä muiden läntymysten.
Saapi surma saunastaki, ottapi owen takaa.
Saapi tyhjän tekemättä, kowan onnen ostamatta.
Saapi tyhjän tekemättä, walehen watomattaki.
Saapi työ tekiänsä, leipä syöjänsä. 5100
Saapi weljen wehnäisillä, sisaren sianlihalla.
Saapi woilla wierahia, oluella ystäwiä.
Saappahassa jalan jatko piian pienen pintelissä.
Saappahassa menee, wirsussa palajaa.
Saas tästä suuni parka, waikka itse ilman jäisin.
Saattapi hywä Jumala hywänki talon emännän säätä säkki kainalohon, kontti selkähän kohata.
Saattapi hywä Jumala panna rengin re'en perähän, kannoille kasakkamiehen.
Saattapi hywä Jumala tehdä orjasta emännän, piiasta elon pitäjän.
Saattapi hywä Jumala tehdä orjasta isännän kasakasta kaupan miehen.
Saattapi hywä Jumala 5110 yletä aletun mielen, aleta yletyn mielen.
Saatu on saalis suurempiki wähemmälläki wäellä.
Saatu säkkiin pannaan, ei wasta toiwotettu.
Sadetta sykysyrusko, talwen jatkoa kewäinen.
Saita aina säkkinsä pohjan löytää.
Saita leipiä lukepi, arinalla arwelepi.
Saiwar saalas, täi tekiä.
Sakia on kansan kattila.
Sakiampi on kansan, kun yksinäisen kattila.
Sakiampi weri, kun wesi.
Sakoisampi sawi, kun santa hiekkapellolla. 5120
Samasta koirasta karwoja, josta haawaki.
Sametti saristuessa, musta kenkä köyhtyessä.
Sammuu syöjäin tuli, wiriäpi tappeliain.
Sampo wanhani sanoilla, lahoi Louhi luottehilla, wirsillä Wipuinen kuoli, leikin lyöden Lemminkäinen.
Sana pääsee suusta, kun kärppä, siitä tulee isoksi, kun härkä.
Sana sanasta, kaksi paraasta.
Sanasta miestä, sarwesta härkää.
Sanasta sana itää, kypenestä maa kytee.
Sanoi wanha Wäinämöinen: ei sitä pitäisi syödä siian suolta, hauin wuolta, ahwenen alaista puolta, kuujaisen kutumätiä.
Sanoista sodat tulewat, 5130 kipenistä maat kytewät.
Sanoo antan't antaneensa, waan ei syönyt saaneensa.
Sappi särjen -- Rinnassa särjellä.
Sarka werka köyhän miehen, waski waiwaisen hopia.
Sata luuta hauin päässä: ne kaikki nimellisiä; puoli porsaan kyljessä: ei ole niillään nimeä.
Sata on surmoa urohon, tuhat miehen kuolemata.
Sata päätä lappeessa, tuhat ämmän seikeessä.
Sata sauoa sataa, tuhat keppiä tulepi myöhäselle murkinalle.
Sataa sawinen pilwi, muiten musta hirwittää.
Sataa sawinen pilwi, musta pilwi peljättäpi.
Sataen suwet tulewat, 5140 kesäpäiwät kerkiäwät.
Sataen suwi tulepi, wuoten wesi lankiapi.
Sateheksi päiwän sappi, poudaksi kuun kehä.
Sateheksi syksyruskot, talwen jatkoksi kewäiset.
Satehella sika wiisas, ehtoolla laiska wiriä.
Satehet suwen saattawat, satehet lopettawatki.
Sattumoissa saukon ruoka.
Saua paljo maita käypi, sana paljoa enemmän.
Sawolainen pulloposki syöpi puuron leiwän kanssa, meriläinen mekkotakki syöpi liemen leiwättäki.
Sawu seppäin pajassa: sen sepät suwatsewatki.
Se ei syynä, mikä wikana. 5150
Se elähti, kehen kolahti.
Se ensin jauhattaa, joka ensin myllyyn tulee.
Se eteen: keppi käteen, miesi matkaan, säkki selkään.
Se huoli, sanoi sepän muori, kun wasikka kuoli.
Se huolta häwinnehellä: syöminen, makoaminen, kylän penkki istuminen.
Se hywin syö, joka harwoin saa.
Se hywä talon emäntä, ilo kaikelle kylälle, osa'a oluen panna, wirutella wiinakullan.
Se ikänsä elää, joka aikansa wälttää.
Se kanaan koskee, kun kukko kurahtaa.
Se kissa naukuu, kellä on hiiri suussa. 5160
Se kissaa kiittää, jolla ei muuta eläintä ole.
Se koira wingahtaa, johon kapula koskee.
Se koira winkasi, johon kalikka käwi.
Se kosken tawat tietää, joka korwalla asupi.
Se kun on Maariana malon päässä, se on Wappuna waon pohjassa.
Se kypsen maistaa, joka keitetyn paistaa.
Se kysyy, joka ei tiedä, se siwelee, joka ei näe.
Se köyttä, mikä kaulaaki.
Se liiket liikunnossa ei warahin nousennossa.
Se lintu, joka kowin warain aamulla visertää, 5170 on usein ennen ehtoota hukassa.
Se matkaan pannaan, joka aikaan tulee.
Se mies, joka kalunsa katsoo.
Se mies, joka paikkansa pitää.
Se neuonsa pitää, joka maansa myöpi.
Se nimen sanoo, kenen lapsi on.
Se nyt seisoo, joka ennen juoksi.
Se on huono lintu, joka ei woi höyheniänsä kantaa.
Se on härkä hännätön, sarwiraawas sarwiton.
Se on sileä, joka ei ole saanut.
Se on tapa Tammelassa: 5180 paras piika pappilassa.
Se on tehty, ku on tehty: lapsi tyttären mahaan tyrät tekiän nahkaan.
Se on tietämätön pojasta, saako partaa, eli jääpi ilman.
Se on työllä katkaistu, ruparuoalla rewäisty.
Se pahalla sanalla muistetaan, joka hywällä saadaan.
Se pilkka, joka korwan leikkaa.
Se saa walitun waimon, joka nai hyljätyn piian.
Se siinä on wäkeä, kun näköäki.
Se suussa, ku sydämessä, se kielessä, ku mielessä.
Se suussa, mikä nenässä.
Se tarkka talon emäntä 5190 itse rihmat kehrääpi, itse kankahat kutopi; kysy ei kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta, pirran piitä naapurista.
Se tarkka talon emäntä wie ei willoja kylään, kuljettele kuontaloita, tappuroita tarjottele.
Se toista uunista etsii, joka itse uunissa asuu.
Se tulee weitseksi wetää, mikä wyölle aikahupi.
Se tuskan tunsi, joka tupen käänsi.
Se työn työksi tietää, joka tupen nurin kääntää.
Se unissa, kun mielissäki.
Se werkaa pitää, joka ei sarkaa saa.
Se ystäwä on, joka hädässä auttaa.
Se älähti, kuhun kolahti.
Sekalainen köyhän säkki. 5200
Sekalainen seurakunta.
Sekö toista taluttapi, joka on itseki ojassa.
Selkä suora, sääret wäärät, kohdalleen kontin kannan.
Semmoiset siat, kun pahnatki.
Sen hepo kotihin tuopi, taluttapi tamma parka, mi rekehen reuotahan, korjahan kohotetahan.
Sen härkä kewäisellä päiwällä niitystä syöpi, minkä heinäajalla wetäisi.
Sen jälkeen lintu kutsutaan, kun poraa.
Sen koira -- Sitä koira.
Sen koira kylässä saapi: kolauksen korwallensa, sinimarjan silmällensä.
Sen käsi alinna, jonka hewoinen suossa. 5210
Sen käsi oma alinna, jonka hepo hettehessä.
Sen lintu tietää, kun kuwussa on, ei sitä, kun noukassa.
Sen on lakki oikiampi, kunka kunnia parempi.
Sen orit kotihin tuopi, liinaharja liuwuttapi, mi on pannahan pajuille, liitetähän liistehille.
Sen saapi, min hiiri kowaisimesta.
Sen saapi sanottuansa, jonka ilman oltuansa.
Sen se kieletön wetäpi, minkä mieletön panepi.
Sen suu nipsaa, jonka jalka kipsaa.
Sen tekepi teiren poika: marjat appapi aholta, suolle soimahan menepi.
Sen teki teiren poika: 5220 appoi marjaiset aholta.
Sen tietää -- Sen lintu tietää.
Sen werta rukouksia, min hywiäki sanoja.
Sentähden kettuki yli tien juoksee, ettei pääse alaitse.
Sentähden sepon wenoinen rinta rautahan rakettu: juosta halki hietaharjut, somerikot soitatella.
Sentähden sepottaretki kituroiwat kihlomatta: syli on syttä hartioilla, waaksi warrella nokea.
Sentähden sepällä pihdet, ettei polta sormiansa.
Sen tähden sepät tekepi rautoja rakoperiä, kiskotulta kirwehiä: palkan uuden saadaksensa.
Seppä ja pappi ja willan lyöjä: ne kolme kowaa miestä.
Seppä ja sika saapi wanhasta uuden, pappi ja koira haukkumalla ruoan.
Seppä syöpi sammakonki, 5230 kun ei saa sian lihoa.
Seppä syöpi selwän leiwän, auran painaja paremman.
Seppä syöpi selwän leiwän, selwemmän sepän emäntä.
Seppä syöpi selwän leiwän, sepän akka selwän silkan.
Seppä syöpi selwän leiwän, takoja palan patahan.
Seppä tarpehen takopi, tahko karwan kaunistapi.
Seuhtowatpa sepätki, waskirinnat riitelewät.
Seuraa lempoki lautamiestä.
Sia musta maannehella, tiiski laiskalla matala.
Sian pää, matehen maksa, woille wertoa wetäpi.
Sian tiedän, kussa synnyin, 5240 kanssa kaiken, kussa kaswoin, en tiedä sitä sioa, kussa kuolema tulepi, tuonen hetki heiahtapi.
Sian tiedät, kussa synnyit, paikan tiedät, kussa paisuit, se on paikka tietämätön, kussa kuoli kohtaapi, hengen loppu loukahtapi.
Siellä hywä, missä ei meitä: woipuurotki keitetään.
Siellä kylä -- Kylä siellä.
Siellä tuli, kussa sawu.
Siihen karwa karisee, kussa hepo piehtaroipi.
Siihen karwa karwahtaa, missä peura pehtelepi.
Siihen korsi kurahtuu, kussa kuorma kaatuu.
Siihen kurki kuolee, kun suo sulaa.
Siihen käypi käypä härkä, kuhun juoksepi hewoinen.
Siihen köyhä kirwehensä, 5250 kuhun miekkansa kuningas.
Siihen miestä -- Äsken miestä.
Siihen puuhun lintu lentää, kussa urpia näkepi.
Siihen saapi käypä härkä, mihen juoksewa hewoinen.
Siika ei tiedä syöjeänsä eikä piika wiejeänsä.
Siinä härkä yön lepääpi rinnalla hywän hewoisen.
Siinä leipä syödään, jossa leikki lyödään, jossa olutta juodaan, toista aina tuodaan.
Siinä leipä syödään, jossa työ tehdään.
Siinä mies, kussa toinenki.
Siinä miestä -- Silloin miestä.
Siinä naula, kussa tähti. 5260
Siinä näkiä, kussa tekiä.
Siinä on totuus, kussa puntari.
Siinä paha, jossa pannaan, siinä peto, jossa mainitaan.
Siinä paha, kussa pahaa puhutaan.
Siinä pieni pisteleksen, kussa suuri käänteleksen.
Siinä rikkautta, kussa rakkautta.
Siinä susi, kussa mainitaan.
Siinä tarkka tarwitaan, kussa wiisas wastataan.
Siinä waris, kussa muutki linnut.
Siinä wasta kyllä on, josta tähteitä jää. 5270
Siinä wirsta, kussa tolppa.
Siinä wuohi kalwaa, kuhun on kerran kytkettynä.
Siinä yön, kussa yötyy, siinä päiwän, kussa pääty.
Siista kalun kokoo, ei suuri saamuus.
Siitä härkä syö, kusta wetääki.
Siitä jatko, kussa katko.
Siitä siasta kiinni pidetään, joka aidan raosta löytään.
Siitä toinen ruoan syöpi, kun toinen siwutse käypi.
Siitä tunnen -- Tuosta tunnen.
Siitä watsa täynnä, josta suu makia. 5280
Siitä wiisas wirren saapi, josta ei tuhma tunne'kaan, äkkioutoinen älyä.
Siitä ylitse mennään, mistä aita matalin on.
Siiwo työtä kaunihimpi, mieli muistoa parempi.
Siiwo töitä kaunihimpi, muisto mieliä parempi.
Siiwolla sika re'essä, alakärsä ahkiossa, terwatynnyri teloilla.
Sika kaiken kesää kyntää, ei juo jouluna olutta.
Sika koiraa pilkkaa, takareki kelkkaa.
Sika lihawasta hywä on.
Sika muistaa syömisen, unehuttaa lyömisen.
Sika neuoo poikoansa 5290 aidan wiertä astuessa: ele mene poikaiseni köyhän miehen kynnökselle, ele waiwaisen waolle.
Sika paistaa kylkeänsä, paha koira kuonoansa.
Sika syöpi aidattoman, halla myöhäisen panepi.
Sikiäwät työn tekiät, laiskat kaatuwat lakoon.
Sikäli wesa wedäksen, kukali kanto kaswaa.
Silitä kissaa: nostaa häntäänsä.
Silitä, pese sikoa: sika winkupi sikana.
Siliä sowinnon jälki, kaunis taitawan takoma.
Siliämpi siiwen jälki, kun on wastan lehtewänki.
Siliänä lähtee luu koiran kontista.
Siliät sowinnon posket, 5300 kaunis mahtawan tekemä.
Silkit ja sametit on haureuden merkit.
Sille leipä leiwotaan, kulta toista toiwotaan.
Silloin akka autusna, kun on ukko humalassa.
Silloin haaksi haltiaton, kun on kippari kipiä.
Silloin itkin ilman syyttä, ilman waiwatta walitin, kun itkin isän sylissä, paruin äitin paarmohilla.
Silloin kala kiiskistä, mies mielettömästä.
Silloin köyhä keittää, kun kattilan saa.
Silloin köyhä köyhtyy, kun rikas rikastuu.
Silloin köyhä rikas, kun watsa täynnä.
Silloin laki lainehtii, 5310 kun on juomari tuomarina.
Silloin lapsi, kun lattialla, silloin poika, kun polwillaan.
Silloin laulan, konsa joudan, konsa joudan ja kykenen; kun en konsa jouda'kaan, niin en silloin laula'kaan.
Silloin lintu laihimmallaan, kulloin pojat pienimmällään.
Silloin lähtö -- Lähtömieli.
Silloin maammo markan maksoi, kun se nännillä imetti.
Silloin mies humalassa, kun ei tuumaa tuleen näe.
Silloin mies miessä, kun kaksi lakkia päässä.
Silloin miestä merkitään, pukarista punnitaan, kun on tarwes tappeluhun, eli mieli miekkaisille.
Silloin on aika joutawassa, kun on pappi soutamassa, lukkari perän pidossa.
Silloin on huuletki hukaissa, 5320 koska kieli maata kyntää.
Silloin on mieli melkiässä, kun on toisen miehen päässä, wäki wäljässä tilassa, kun on toisen hartioissa.
Silloin on nälkä nähtäwässä, kun on muona muulla maalla, taikina rajan takana.
Silloin on silmä katsomassa, kulloin pyydys pyytämässä.
Silloin on toimi toisahalla, kun on toisessa talossa.
Silloin on tuuma tuonnempana, kun on toisessa talossa.
Silloin paras lakata, koska leikki korkeimmallaan.
Silloin poika -- Silloin lapsi.
Silloin rauha lampahilla, sudet kun keskenään sotiwat.
Silloin seppä takoo, kun rauta kuuma on.
Silloin sika säkkiin, kun päin on. 5330
Silloin taitawa työn tekepi, kun taitamaton hankitsee.
Silloin takoa tulepi, kulloin rauta kuumettuna.
Silloin tali -- Äsken tali.
Silloin waimo waiwan tiesi, koska kantoi kolmikohdun.
Silloin wika myllyssä, koska lyhty lattialla.
Silloin witsa wäännettäwä, kulloin pehmeimmällään.
Silloin ämmä -- Asken ämmä.
Sillä akka woittaa, kun puolen puuta taittaa.
Sillä ei kyllä, kulla ei tähdettä.
Sillä ei paksua paria, 5340 kellä ei paksut aitan parwet, sillä ei laajoa lajia, kellä ei laajat pöytälaudat.
Sillä juttu julkisempi, jolla kantaja parempi.
Sillä kiiret, kellä kihlat.
Sillä pitää oleman paksut sääret, joka woi hywät päiwät kantaa.
Sillä woitto, kellä kunnia.
Sillänsä sianki kärsät, kuin on kerran kesken jäänyt.
Silmä herra, mieli kuningas.
Silmä siistiä kysypi, watsa wadin kantimia, peret pellon antimia.
Siltä armo, keltä hirmu.
Siltään sikoisen kärsä, kuin on kerran kesken jäänyt.
Simo siltoja tekepi, 5350 Martti maata wahwistapi, Antti aisoja panepi, Nikolaus niwopi kiinni.
Sinijuttu kääntyy, kuni kantajat paremmat.
Sini korpi wastaa, kuni korwessa huhutaan.
Sini palkkansa pahalla, kuni palkan ansiotki.
Sini saari suojoapi, kuni saaren puut näkywät
Sini saari suojoapi, kuni siintäwän näkypi, sini äiti armastapi, kuni kuulupi eläwän.
Sini selwempi asia, kuni selwempi ajaja.
Sini seppäki sokia, kuni wiinoa wähäisen.
Sini suuret silmät päässä, kuni otsaki lewiä.
Sini syön kaloja kalki, sini koito kuorehia, kuni notkun nuottapuussa, keikun keskellä wenettä.
Sini weikko werhelepi, 5360 kuni tarwitaan talossa.
Sinne kaakku kannetaan, josta toista toiwotaan.
Sinne laulaja menepi, kunne wirsi wiittoapi.
Sinne mieletön menepi, kunne järjetön panepi.
Sinne naula menee, kunne kurikka ajaa.
Sinne on welka wiimeisenki, osa pojan ainoanki: maan alle mätänemähän, kalmahan katoamahan.
Sinne silmäni palapi, kussa kultani eläpi.
Sinne, tänne, siilon karwa, tuonne, tänne, torwihäntä.
Sinne waaja waipuu, kunne nuia waatii.
Sinne wuoti wuohen silmät, kunne wuoti wuohen wuonat.
Sinnes huoli paimenella, 5370 kunnes kaakku kainalossa.
Sinnes laajat lattiani, kunnes laajat lammin rannat, sinnes oikiat oweni, kunnes oikiat otawat
Sinnes oikia asia, kunnes kantaja parempi.
Sinnes oppia, kunnes ikää.
Sinnes weikko werhoapi, kunnes kuulepi eläwän.
Sinnes äiti armahtapi, kunnes kuulepi eläwän.
Sinulla woitto, minulla kunnia.
Sinä wie minä wikajan, menen puolin mielellänki.
Sinään ruoka syödään, kuin syntyy.
Sisarekset me kälykset, meidän miehet weljeksiä; ken meillä torat torupi, kuka riidat riitelepi?
Sitkaista rykiän tauti. 5380
Sitkiä kesäinen kuolo.
Sitta mieli neidon mieli: muunna mieli miehelähän, muunna mieheltä kotihin.
Sitte kaupat tietään, kun markkinoilta palataan.
Sitte tali nähdään, kun watsa awataan.
Sitä ei silmä itke, kuta ei korwa kuule.
Sitä hiittä hirmuminen, jonka hiiden hirmun alla.
Sitä hepo syö, mitä wetääki.
Sitä Jumala ruokkii, joka maata kuokkii.
Sitä jänö jänölleen, mitä itsellä jänöllä.
Sitä kieletön tekee, 5390 mitä mieletön käskee.
Sitä koira kodoksensa kutsuu, missä yön makaa.
Sitä koiraki kodoksi, kussa on ollu yötä kolme.
Sitä kuningasta kiittää, joka maata siittää.
Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Sitä köyhä kiittää, joka äiän antaa.
Sitä lintu pojalleen, kuta linnulla itsellä.
Sitä maha täynnä, jota suuki makialle.
Sitä minä, kun muutki.
Sitä minä, mitä muutki: syötän suuta eleäkseni, elän kerran kuollakseni.
Sitä myöten kuokitahan, 5400 kuta myöten ruokitahan.
Sitä myöten mylläriä, kun on mylly mieltä myöten.
Sitä myöten silmät suuret, kun on otsaki lewiä.
Sitä porsas, kuta emä.
Sitä puuta puskeminen, johon on kiinni kytkettynä.
Sitä puuta puskeminen, jossa enin einehiä.
Sitä saadaan, kuta onkitaanki.
Sitä sikaa wingutetaan, joka aidan raossa tawataan.
Sitä soutelee wenettä, jonka juoksewan näkepi: sitä neittä naurattapi, jonka naurawan näkepi.
Sitä suu julistelepi, mitä mieli tietelepi.
Sitä suu pakaelepi, 5410 mitä sydän sairastapi.
Sitä syödä mustan miehen, mitä walkian urohon.
Sitä tehdä mustan miehen, mitä walkian urohon.
Sitä waimot ryskääwät, kun piiat pilalle saawat, tytöt nuoret turmiolle.
Sitä watsa täynnä, mitä suu makia.
Sitä wieras kehuu, mitä lähteissänsä saa.
Sitä wirttä laulaminen, mikä mielehen tulepi, sitä wettä soutaminen, jolla juoksepi wenoinen.
Siuna'a jalo Jumala: sinun siunata tulepi.
Siweys armon saa.
Siweys maan perii.
Siwiä sika säkin naapuri. 5420
Siwiä silmän edessä, taikia takaisin puolin.
Siwiä sowinnon jälki, karhia keräjän käynnin.
Siwiä sowinnon posti, kaunis mahtawan tekemä.
Siwu on tehty tie sioille, pellon poikki porsahille.
Siwu tuulet tuulekohon, siwu saakohot satehet, kohda päiwä paistakohon, susi matkan surmatkohon, karhu kuorman kantakohon.
Siwuitse sioilla tiensä, pihan poikki porsahilla.
Sodat sonnasta tulewat, tappelot tadetläjästä.
Sodat uskon suorittapi, tappelot tasottelepi.
Soipa torwi kauas kuuluu.
Soipi wieras, waan ei helise. 5430
Soisi eukko tyttärensä paremmaksi itseänsä, soisi tuomansa hywäksi, kantamansa kaunihiksi.
Soisi jauhoja kiwoisen jauhamatta pyöriwäksi.
Soisi kyntäjä oroisen, jotta ei päiwässä wäsyisi.
Soisi orja yön tulewan, wanki päiwän walkeawan, kyytimies kylän näkywän, matkamies kotinsa saawan.
Soisi soutaja wenehen soutamatta'i juoksewaksi, soisi kyntäjä orihin ajamatta'i astuwaksi.
Soisin miehen werrakseni, en paljo paremmakseni.
Soisin päiwät soitettawan, illat tehtäwän iloa.
Soisin Suomeni hywäksi, kaupunkini kaunihiksi, maani marjan kaswawaksi, itseni imanteheksi.
Soisin Suomessa omassa, soisin Suomenki takana, hywin aina elettäwäksi, kunnialla kuoltawaksi.
Soisit mun wiholliseni, 5440 soisit suohon sortuwani; nämät Herra eksyttäpi, minun päästäpi pahasta.
Sokia emoton soppi, ehkä kuu kumottakahan.
Sokiaki soutelepi, kampuki perän pitäpi.
Sontaa wähä sakko talossa on.
Sopii kaksiki patoa yynnä yksille tulille, mutta ei sowi neittä kahta yhden yljän wuotehelle.
Sopisipa suuta antaa, kun olisi kahden walta.
Soria sotahan kuolla, hemme miekan helskeesen: äkin poika pois tulepi, potematta pois menepi, laihtumatta lankeapi.
Sormet soittajan kuluwat, wäki laulajan wäsypi.
Sormet soutaissa kuluwat, kädet wettä wellotessa.
Sormet soutaissa kuluwat, wäki jauhaissa wäsypi.
Sota kuokkii, rauha ruokkii. 5450
Sota sortaa, rauha rakentaa.
Sotamiehen akka ja kalamiehen koira: jääwät rannalle itkemähän.
Souten on saatu suuret hauit, weden koirat kolkutellen.
Sowinnolla on sia suuri, ahdas riidalla asunto.
Sowitettu on, synnytetty, pakatsin rekipajuksi, tuomi tuopin wanteheksi, kannun laudaksi kataja.
Sowitettu on, synnytetty, pieni suuren wastimeksi, lyhyt pitkän puolisoksi, musta walkian waraksi.
Suatseeko suuret tuota: kolahusta korwallensa?
Suden koira kuoltuaki, miehen waimo wanhanaki.
Suden koira kuoltuaki, pojan piika kelwotonki.