Part 10
Mieli wiety, pää jätetty, 3770 hirtetty humala hurja.
Mieltä ei panna puntarilla, kaata ei kauhalla älyä.
Mieltä kerjätessäki tarwitaan.
Mieltä melkiä pitäpi: sitä aina tarwitaan.
Mieltä miesi tarwitsee, taitoa tawinki poika.
Mieltä on urohon päässä, woimoa härjän otsassa.
Mies kaswaa, hammas karkenee.
Mies, kuin puheensa pitää, waimo, kuin sukkansa sitoo.
Mies kun köyhtyy, pöksyt löyhtyy.
Mies käski koiraansa, koira häntäkarwojansa.
Mies köyhtyy, pöksyt löyhtyy. 3780
Mies luotu akan waraksi, akka lasten wartiaksi.
Mies lyö, koira härisee.
Mies maallansa -- Maallansa.
Mies makaa, onni walwoo.
Mies makaa, waatet walwoo.
Mies mennessään, koira tullessaan.
Mies mennyt, mela pudonnut, wenet haapainen hajonnut.
Mies meren takana, surma seljän takana.
Mies miehen tuntee, tupakan suuhun tunkee.
Mies miestä, kaksi karhua wastaan. 3790
Mies miestä koittelee, toinen toista woittelee.
Mies miestä wastaan, susi sikaa wastaan.
Mies minua talottaa: sanoi karhu warpuista.
Mies musta, leipä walkia.
Mies nuori sakon wetäpi, orit aidan karkoapi.
Mies on luotu liikkuwaksi, waimo pirtin wartiaksi.
Mies on mies woitettunaki.
Mies paikkansa pitää.
Mies pohatta naidessaan, tyttö terwet tullessaan.
Mies rikas rahoja täynnä, 3800 tasku täynnä taalereita.
Mies rukka soutelee, mieli rukka melailee.
Mies se, joka mielensä hallitsee.
Mies se, joka sanansa pitää.
Mies se, joka syksyisen päiwän puheensa pitää, kewäisestä ei puhumistakaan.
Mies se karhun kaatelee, metsän onnen ottelee.
Mies se on metsän käwiä, uros korwen kolkuttaja.
Mies syöpi, mies saapi, miehelle antapi Jumala.
Mies tulepi neuotusta, koira neuomattomasta.
Mies tulee räkänenästä; ei tule tyhjän itkiästä.
Mies tulee räkänenästä, 3810 toinen holjan toljanasta, waan ei tyhjän naurajasta.
Mies tuntee neitoisensa, neitoinen kyperäpäänsä.
Mies wanha oluen juopi, lahopuu weden wetäpi.
Mies wieras minun opetti kengän kylmän kenkimään, rätin märjän mähkimään.
Mies wieras wian näkepi waimon wierahan tytössä.
Mies wieras wilusti lausui, wilummasti waimo wieras: nosti witsalla unesta, kadikalla karkotteli.
Mies woitettu, kun woittamatonki.
Miessä nuorta naimatonna, sukatonna, paidatonna.
Miestä asiaan tarwitaan, tekee työtä tyhmempiki.
Miestä myöten miekka wyöllä, kilpi kantajan mukahan.
Miestä päiwäksi, koiraa wiikoksi, 3820 hewoista kylän wäliksi.
Miestä päiwäksi, koiraa wiikoksi, naista kaikeksi iäksi.
Miestä toiwoin pojastani, eipä miestä tullutkana.
Miestä toiwoin pojastani: pian söi, wälehen kenki, pian pistihen pihalle.
Mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan.
Mikä huutain tulee, se wiheltäin menee.
Mikä lie minusta nähty, kuka kumma keksittynä, kun ei naitu naintawuonna, otettu oritkesänä.
Mikä lie minusta nähty, kuka kummainen katsottu, kun ei naitu naapurihin, otettu omille maille.
Mikä lie minusta nähty, kuka kummainen katsottu, kun ei naitu naintawuonna, kirkiwuonna kihlattuna, wiety wiimeissä kesänä.
Mikä lie pinossa puuta, koiwua kokematonta, sekin tyttöä talossa, piikoa pitämätöntä.
Mikä lienehe minulla, 3830 waan en terwet liene'kään: mies werewä wieressäni, ilo mennyt mielestäni.
Mikä maariana malolla, se wappuna waolla.
Mikä miehissä saadaan, se miehissä syödään.
Mikä nuolulla saadaan, se nuolulla syödään.
Mikä on köyhin köyhimmiä, waiwaisimmia wajawin: se on ahnet tyytymätön, sillä on puutos puuttumaton.
Mikä otti kärpän pinon raosta?
Mikä sodassa saadaan, se sodassa syödään.
Mikä tapa tallukkaana, se sama emäsikana.
Mikäs köyhän häwitti, jos ei tyhjä toiwo?
Milloin laiska työn tekepi: talwella ei tarkene, kesällä ei kerkiä, syksyllä on suuret tuulet, kewäällä wettä paljon.
Milloin laiska työtä raatoi: 3840 talwella on wilu wihakka, kesällä palawan pakko.
Milloin lientä leiwän kanssa, milloin leiwättä lihoa.
Milloin puski, milloin nuoli.
Millä ei ole alkua, sillä ei ole loppua.
Miniästä mieli karwas, pojasta iäinen itku.
Minkä huiskit hunnutonna, senpä huiskit huoletonna; minkä liikut liinatonna, liikut liioitta sanoitta.
Minkä hywin teet, sen hywin edestäsi löydät.
Minkä koski tuo, sen wirta wie.
Minkä käsi tekee, sen jalka kantaa.
Minkä liikut liinaisissa, liikut liioissa sanoissa; minkä paukut palttinassa, paukut mielessä pahassa.
Minkä saapi wuolemalla, 3850 sen syöpi nuolemalla.
Minkä tähden Mikko souti: sen tähden, kun seljälle joutu.
Minkä wanha raatoi, sen antoi kuin Jumala; minkä wanha söi, sen poltti, kuin tuli.
Minkä wanha wanhanee, mieli myötään menepi.
Minulla woitto, sinulla kunnia.
Minun on turwa turpehessa, armo kirkon aidan alla.
Minä herra, sinä herra: kumpi meistä kontin kantoi.
Minä mies merellä, sinä manni manterella.
Minä muita, muut minua, koko mailma toinen toista.
Minä muita, muut minua, kylän waimot toinen toista, palkatta panettelewat.
Minä olen miesi, sen sika'i tiesi. 3860
Missä kissa, kun hiiret pöydällä?
Missä miehiä, siinä mieliä.
Missä monta lääkäriä, siinä waara ja wahinko, kulut, suuret kustannukset.
Missä wäkiä, siinä leipiäki.
Missä'i miestä mainitaan: maalla'i, merellä'i, waan ei tuonen turpeessa.
Missäs harakka, jos ei sian tappajaisissa.
Missäs koira wanhenee, jos ei yksiä jälkiä juostessaan.
Missäs köyhä häwiää, jos ei warrotessansa.
Missäs köyhä muussa häwiää, jos ei toiwossa, rikkaaksi tulewansa.
Missäs lika, jos ei rattaassa. 3870
Missäs piika wanhenee: toiwoo saawansa, pelkää jääwänsä.
Mistä hoikin, siitä poikki.
Mistä miehet kotoisin, sieltä naiset sukuisin.
Mistä otti: leiwän korwessa.
Mistä outo tiesi: tuli tupaan, meni pesään.
Mistä tyhjä röyhtelee?
Mistä waimo kotoisin, sieltä mies sukuisin.
Mistäs woi lehmättömälle?
Mitenkä käwi kärpän nylky, orawasta nahkan otto.
Mitä emä edellä, 3880 sitä porsaat perässä.
Mitä emä laulaa, sitä poika wisertäpi.
Mitä enemmän elää, sen kummempia kuulee.
Mitä enemmän elää, sen usiamman kärpäisen näkee.
Mitä harwoin pidetään, se kauan kestää.
Mitä hukka hukasta, karhu kaksihäntäisestä?
Mitä isä ikänsä, sitä poika polwensa.
Mitä koira ei näe, sitä ei hauku.
Mitä koira kunnialla, kuta mies häjy häwyllä?
Mitä kukko noukahtaa, se kanahan kajahtaa.
Mitä kuulupi kylään, 3890 naapuriin napsahtaa.
Mitä käsi tekee, sitä silmä näkee.
Mitä köyhä kirwehellä, kuta silmällä sotia?
Mitä köyhän koreudesta: löttöwirsut jalassa.
Mitä köyhän kynnännästä, waiwaisen wakoannasta: kun kynti kylän akoille, mieron miehille wakoili.
Mitä lassa lausutahan, miessä mielehen tulepi.
Mitä lehmän lypsännästä, kun maitonsa maahan kaatoi.
Mitä miehen mustuudesta, kun on muuten mieltä päässä.
Mitä miehen mustuudesta, makkaran kiweryydestä?
Mitä miehen mustuudesta, urohon mataluudesta, että on miesi metsän käypä, uros ilweksen wetäwä.
Mitä nuorena oppii, 3900 sen wanhana muistaa.
Mitä nuori oppii, sen wanha pitää.
Mitä on hullun mielessä, se on hullun kielessäki.
Mitä outo tietää: tulee tupaan, istuu syömään.
Mitä paksumpi, sitä parempi.
Mitä paljosta kalusta, koska päällä martahalla, sydämellä sairahalla.
Mitä pappi paremmalleen woipi?
Mitä pitkästä iästä, koska suurella surulla.
Mitä puuttuu, se parataan: kun herätään, niin halataan.
Mitä päiwiä idässä, kaikki läntehen lahoowat.
Mitä päässä päiwän kaiken, 3910 sitä yölläki unissa.
Mitä rikas huolii: panee woita kaalihinki.
Mitä rikas paistaa, sen köyhä maistaa.
Mitä se haittaa, jos talonpoika tyttärensä naittaa?
Mitä silmä näkee, sitä käsi tekee.
Mitä suu makiata, sitä watsa täynnä.
Mitä takana puhutaan, siihen takaa wastataan.
Mitä tiessänsä näkepi, sitä maassansa sanopi.
Mitä wielä: wettä tiellä, kaksin kerroin kohwa päällä.
Mitä wuohen määkymästä, kun ei kaurihit kojoa.
Mitäs huono huokaelet, 3920 kun on turwa kelkassasi.
Mitäs köyhä kylässä käy: suu auki säkki sisälle.
Mitäs muuta, kun kättä myllyssä?
Mitäs rikas muuta köyhän tekee, kun potkaisee.
Monen leipä -- Ennen leipä.
Monena mies eläessänsä: milloin kyydillä ajapi, milloin toista kyyditsepi.
Moni enkeli edessä, takana tuli punainen.
Moni hullu maan päällä: tupa tehty jään päällä; käy kylässä kysymään, pitääkö sen pysymään.
Moni hurskas huoran poika, ääretön äpärä lapsi.
Moni kantaa witsaa omaan selkään.
Moni laitos kiitollinen, 3930 moni kiitos laitollinen.
Moni matkassa tulepi joutawalle juomarille: kinnas kirpoopi kuhunki saapukka johonki saapi.
Moni matkassa tulepi, tapahtupi taipaleella.
Moni meitä muistelepi koiruudella, konnuudella, miehuudella ei milloinkaan.
Moni miehestä menepi, urohosta urkenepi, poika polwikautenansa, wiimein konna kuoltuansa.
Moni mies eläessänsä: koiran häntä kuoltuansa.
Moni muita naittelepi, itse naisi naittajaki.
Moni muolla mulkosilmä, kotonansa kyynysilmä.
Moni neiti naitaisi, harwat ilman heitettäisi, jos takki tawat sanoisi, paitakerta kertoaisi.
Moni on illalla iloinen, aamulla alakuloinen.
Moni on kaunis katsannolta, 3940 äsken tyly työnteolta.
Moni on neito naitaissa, orpana otettaissa, portto pois ajettaessa, luosku luowuteltaessa.
Moni soisi nuori neito, miehelähän mentyänsä, olewansa ison kodissa, armahan emonsa luona.
Moni wanhaksi waropi, mutta ei pääse puoletkaan.
Moniki pohatan poika kowin on kodiltaan kopia, suwultansa sangen suuri.
Moniretkinen asia, monimutkainen jokiki.
Monta ei neittä naitaisi, harwo wietäisi wihille, jos hamoinen haastelisi, paita eljet ilmoittaisi, nuttu nukkerehteleisi.
Monta juojalle tulepi: eli kintahat katoopi, eli koira kengät syöpi.
Monta juonta juopuneella: ei tiedä mitä tekepi, joko itki, eli nauroi.
Monta juonta juopuneella: ei ole yhtäkään hyweä.
Monta juonta juopuneella: 3950 muuna itkee, muuna nauraa.
Monta kantoa kaskella, kaikki ei koiwun kantoloita; äiä neitoa kykällä, ei kaikki hywäntapoja.
Monta koiraa kirjawata, sata wuohta yhdenmoista.
Monta mielehen tulepi, monta mielestä menepi, kulowettä kulkiessa.
Monta muoria minulla, monta leiwän leipojata.
Monta muoria minulla, monta muoriteltawata: en tiedä kuta kumarran -- kumarran wähä kutaki.
Monta mustoa merellä: ei ole kaikki hylkehiä.
Monta ojaa pienykäistä suuren joen kaswattawat.
Monta on monessa, paljo on paksussa.
Monta on mutkaa joessa, monta retkeä asiassa.
Monta on mutkaa matkassa, 3960 monta Mattia maantiellä.
Monta on mutkaa matkassa, pahan miehen retkessä: milloin rätti räisähtää, kullon paula paukahtaa.
Monta on tiellä tengelmystä, matkoissa isot imehet.
Monta on tuulta tuulewata, monta saapoa sadetta päälle lapsen armottoman, warattoman waimo päälle.
Monta pienoista ojaa suuren kosken kaswattawat.
Monta syytä porsahalla: maa kylmä, kipiä kärsä.
Monta tietä pienellä eläimellä.
Monta tuima niitä saapi, joita ei tuhma tunne'kaan.
Monta tuima näitä saa: sanoi sontiainen, kun pään seinään lenti.
Monta wuohta yhdenmoista, sata wuohta sarwipäätä.
Monta wäärää wakoa 3970 kiwiteillä kynnetähän, monta wäärää waloa lakiteillä wannotahan, monta neittä kaunistaki kosketaan isän kotona.
Morsian mokalla huulen, kaaso kallalla kypärän.
Muilla on kauhtanat komiat, sinertäwät silkkiwiitat; mulla nuttu nukkawieru, takki tappuran näköinen.
Muilla on pitkät piipunwarret, kopat kouran täyteiset; minä tynkyllä typytän, nahkawarrella naputan.
Muilla on tässä mustat kengät, saappahat soman näköiset; minä wirsussa witistän, tuohikengässä kiristän.
Muilla onni työn tekepi, haltia rahan hakepi; minun onneni makaapi, haltiani hairoapi.
Muille nauraa pitäpi, ei emoisen tyttölöille, ei waimon watsan wäelle.
Muinaiset ajat paremmat, päiwät kahta kaunihimmat, päiwän laskut laupiaammat, koriammat huomenkoitot.
Muinan meille yö tulepi, muinan päiwä walkenepi.
Muista kummat kuulukohon, hätäkellot häilyköhön; ei emoisen tyttölöistä, ei waimon watsan wäestä.
Muistan lasna olleheni, 3980 muistan lasna, muistan naisna, en neinnä sinä ikänä.
Muistan murrin syntyneen, karwakoiran kaswaneen.
Muita naipa naittelepi, itse naida pyytelepi.
Mulla on tuuli turwanani, waranani wastaranta.
Multa on tuuli turwan otti, wastaranta wallan woitti.
Muna neuoo kanaa.
Muna on monasti wiisaampi kun kana.
Munan tuo, kanan wie.
Muodoksi molemmat silmät, työn tekepi toisellaki.
Muodossaan muna parempi, kanan saalis kaunihimpi.
Muoto ei panna murkinaksi, 3990 kaunis karwa kattilahan.
Muoto meillä mullin mallin, elämä edestakaisin.
Muoto on Herran muokkama, kaswo Kiesuksen kanima.
Muoto on parempi, kun waatet.
Muotoa molemmat silmät, ajaa asian yhdelläki.
Mureheksi muru piwossa.
Murehena hywä pala takana.
Muret miehen mustuttaa, kaswon kaidaksi tekepi.
Muret muodon mustuttaa, saapi kaswon kalweheksi.
Muret mustaksi wetäpi, huoli muita hoikemmaksi, ikäwä iättömäksi, tauti talwen karwaiseksi.
Muret tuopi mustan muodon, 4000 huoli harma'an hapenan.
Muret tuotti mullan karwan, pahat päiwät pitkän parran, huoli harma'at hiwukset.
Murkina, kun syödään, puolinen, kun pidetään, ilta itsestään tulepi.
Muru mieli muukalaisen, paha mieli palkollisen.
Musta kenkä köyhtyessä, sametti saristuessa, werkawaatet wanhatessa.
Musta maannehen sia, matala laiskan tiiski.
Musta minä muiden nähden, walkia oman emoisen.
Musta on Mustalaisen jouluki.
Musta on unoisen silmä, mustempi unen näkiän.
Musta piru ainaki on, huhtapiru sitä'i mustempi.
Musta tie kotahan wiepi, 4010 toinen kippa kellärihin.
Mustat mulla muutki päiwät, mustapa minä itseki.
Mustikka ei mäkeä muuta, maita ei mansikka pahenna, wattu ei waaroa alenna, puola ei polta kankahia.
Muu maa mustikka, oma maa mansikka.
Muuahtalla mulkosilmä, kotosalla kyynysilmä.
Muulloin mukki tapettu, weret wielä kankahalla.
Muun maan mustikka, oman maan mansikka.
Muunna lientä -- Milloin lientä.
Muunna wiljemmin, muunna wajemmin.
Muunna wiljoin, muunna waiwoin.
Muuriainen munansa kantaa, 4020 wähä waimo lapsensa.
Muut istuu iloitsemahan, minä istun itkemähän.
Muut kaikki pahan tekepi, minä yksin syyn alainen.
Muut kuulee kirkon kellon, minä kurja karjan kellon.
Muut miekkoiset mieroa käywät, minä raukka riihtä puin.
Muut ne ei minua tunne, kun ne kaksi kappaletta: alimainen aidan witsas, perimäinen pellon seiwäs.
Muut ne ei minua tunne, mie waan muita tunnustelen.
Muut ne kaikki katosala, minä raukka räystäsala.
Muut ne kulkewat kotihin, minä wieno wierahasen, koito kylmähän kotihin.
Muut ne wellowat werassa, sametissa saatteleksen; minä en saa saraistakaan, tammaa en tappuraistakaan, pidä en piikkoista hametta.
Muut nukkui, minä makasin: 4030 kissat lakki lapsen maidon.
Muut näkewät papin parran, minä kurja kuusen latwan.
Muut raukat rahalla juowat, minulle ilman annetaan.
Muut sanowat saamiansa, tuomiansa tunnustawat; minä sanon saamatuutta, tuomatuutta torkuttelen.
Muut syöwät murukaloja, minä kiiskiä kitustan.
Muut tässä olutta juowat, minä wettä wiilettelen.
Mykkä wiisas, hullu wäkewä.
Myöhäinen herrain kiiret.
Myöpi maa myöjänsäki, ostaa ostajansaki.
Myöten päiwää myllyt käywät, akat wastoin wirtoaki.
Myötä köytetty menepi, 4040 tielle jääpi köyttämätön.
Myötä onni kuusellaki, kanssansa katajallaki.
Myötä on onni kuusessaki, keralla karangassaki.
Myötä-maa re'en wetäpi, wasta maa pidättelepi.
Myötämäessä auttajia, wastamäessä ei ketään.
Myötänsä paha tapa wie.
Mämmi saattapi mäelle, puuro puita nylkemähän, wellinki welalliseksi, kaali kartanolliseksi.
Määrä suussa, siemyys tuopissa.
Naapuri naittaa, naapuri laittaa.
Naarat naisista ylinnä, keuhkot keittokattilassa.
Nahka herra wettä wastaan on. 4050
Nahka raadosta rahaa on.
Naida nallinki pitäpi, saada waimo waiwaisenki.
Naida nuorena pitäpi; wielä on wara wanhanaki.
Naimaton mies ja hännätön koira.
Nainen kuoli: nauha taittui; mies kuoli: talo häwisi.
Nainen naista soimatkaan, nainen naista; toinen toista, elkähän tytär tytärtä, neiti neittä morsianta.
Nainta nuorella iällä, kuolema ikälopulla.
Naisesta naurawasta, orihista ontuwasta, miehestä makaawasta: warjele tuli punainen.
Naisilla on pitkä hiwus, lyhyt mieli.
Naitaa piika päänsä harjaa. 4060
Naittaissa kalua kyllin, kihlaittaissa killinkiä.
Napaskossit naitetaan, itse naiwat ilkiwallat, miehet naiwat mieltä myöten.
Narri naistansa kehupi, epäkelpo lapsiansa.
Narri nimen antaa, mies nimen kantaa.
Narriksi itse narraaja, pilkaksi pilkan tekiä.
Nato naisista parahin, nadon tyttö neitoisista.
Naura hywälle, naura pahalle, naura naisen kuolemalle.
Naura, naura; et nauraen mieltä päähäsi saa.
Naurattaa naisten neuot, waan ei miesten milloinkaan.
Nauretaan naineita, 4070 itketään kuolleita, wuosikausi kumpiaki.
Naurismaan kautta tie suorin on.
Nauru hywälle, nauru pahalle, nauru keskinkertaiselle.
Nauru hywää, nauru pahaa, nauru köyhän kuolemata.
Nauru köyhän -- Ilo köyhän.
Nawan alla naisten nauru, helmoissa tytärten herja.
Nawat syöpi nauriiton, kuoret kuopaton purepi.
Nawetasta naisen löydät, riihestä riwahkan piian, joka on joutuisa jalalta, sormilta hywin soria, askareihin aina walmis.
Ne on miehet mielelliset, jotka katsowat etensä.
Neiden mieli miehelään, tapa toiseen taloon.
Neitsyelle nöyrä olla, 4080 taputella, suuta nuolla.
Neitsyt neljän lapsen äiti, wasta waimo wiidennellä.
Neittä katsotaan nenästä, jaloista jaloa miestä.
Neittä päähän katsotaan, jalkoihin jaloa miestä.
Nenä lyhyt tulialla, silmä pitkä odottajalla.
Nenä saapoa näkypi, takaraiwo lähtewätä.
Neuo hullua: ei saa mieltä; keitä munaa; ei tee lientä.
Neuo niisiin tulepi, kun on kangas kaitehessa.
Neuo nuottaan tulepi, toinen neuo taikinaan.
Neuo tuhmaa: ei tuhma opi; keitä munaa: ei muna pehmiä.
Neuo työn tekee, ei wäen paljouskaan 4090
Neuolla työt tehdään, ei wäen wäkewyydellä.
Neuon neitoinen pitäpi: kun ei naida, ompi ilman.
Neuon neitoinen pitäpi, tuuman tyttö tietelepi: sukasta säkin tekepi, kakustansa kantoneuon.
Neuot nuottoa pitäpi, toiset neuot taikinata.
Niin härjätki, kuin miehetki: hywällä hywät, huonolla huonot.
Niin jauhan isän kiwiä, kun lehteä lennätellen; wäännän wierasta kiweä, kun on wuorta wieritellen.
Niin kauan oppia, kun ikääki.
Niin kuokitaan, kuin ruokitaan.
Niin käydään, kuin käytetään.
Niin köyhä elää, kuin märkä palaa. 4100
Niin laki, kuin luetaan.
Niin metsä wastaa, kuin huuhutaanki.
Niin miniä miehelässä, kuin wanki Wenäehellä, waan on wahtia wajalla.
Niin minun emoni heitti, kuin on wäärän wärttinänsä.
Niin minun isoni heitti, kuin on kieron kirweswarren.
Niin monta mieltä, kuin päätä.
Niin mun heitti heimokunta, kun orawa kuiwan kuusen.
Niin mun heitti siskoiseni, kuin on kartun kankahalle.
Niin mun heitti weikkoiseni, kun kala kiwisen rannan, lohi luotoisen apajan.
Niin mun siskoni siwusi, 4110 kuin on kieron keträpuunsa.
Niin mä wierin weljistäni, kuin puut pinosta wieri, kiwet saunan kiukoasta.
Niin neiti ison kotona, kuin kuningas linnassansa, waan on miekkoa waja'a.
Niin näkyyki, kuin kuuluuki.
Niin oli entinen eloni, kuin kesäinen päiwän nousu; niin on nyt minun eloni, kuin pimiä pilwen ranta.
Niin ollaan, kuin oletetaan.
Niin on asiat -- Asiat on.
Niin on talotki, kuin pitäjätki.
Niin on hännätön hewoinen, kuin on pirtti porstuaton, tahi piika pintilätön, esiliinaton emäntä.
Niin on lykky lykyllisen, kuin kewäinen päiwän nousu; niin on lykky lykyttömän, kuin syksyinen yö pimiä.
Niin on maalla piikaisia, 4120 kuin merellä siikaisia.
Niin on mieli miekkosien, autuallisten ajatus, kuin kesäinen päiwän nousu, aamun armas aurinkoinen.
Niin on mieli nuoren miehen, kuin on wellowa wetoinen eli aalto altahassa.
Niin on mieli nuoren neiden, kuin wetoinen altahassa: käikkyä läpättelepi.
Niin on neiti luotunaki: taattolasta miehelähän, miehelästä tuonelahan.
Niin on neiti taattolassa, kuin marja hywällä maalla; niin miniä miehelässä, kuin koira pahassa säässä.
Niin on, niin on niitun aidat, kuin on niitun niittäjätki.
Niin on niittuin weräjät, kuin on tylsät kirwehetki.
Niin on niinet pitkät puussa, kuin on niinipuu itseki.
Niin on niittyin asiat, kuin on heinät pieleksessä.
Niin on niittyjen asiat, kuin on niityt aidattomat.
Niin on piika pintilätön, 4130 kuni päitsetön hewoinen.
Niin on pirtti porstuaton, kuin on hännätön hewoinen.
Niin on seppäki -- Sini seppäki.
Niin on tieki, kuin taloki, niin on wyöki, kuin uroski.
Niin on waimoton mies, kuin on hännätön koira.
Niin pahnat, kuin karjaki.
Niin paljo köyttä, kuin kaulaaki.
Niin pitiki pitkän piian: että sai lyhyen miehen.
Niin puhetta, kuin juomistaki.
Niin renki kuokkii, kuin isäntä ruokkii.
Niin rikkaan raswainen, 4140 kuin köyhän raswatonki.
Niin soudan isoni purtta, kun lehteä lennätellen; soudan wierasta wenettä, wedän kuin wesi hakoa.
Niin suu linnulla, kuin linnun pojallaki.
Niin suu sorsalla, kuin salakallaki.
Niin suu särjellä, kuin särjenki poikaisella.
Niin työ, kuin tehdään, asia, kuin ajetaan.
Niin täytyy olla, kuin oletetaan.
Niin wastataan, kuin kysytäänki.
Niin wiisas, kuin wanhaki.
Niin wissi, kuin aamen kirkossa.
Niiniwyö wyöntekiällä, 4150 warpasolki wasken walajalla, rajakengät suutarilla, lainawakka wakkurilla.
Niinkuin korwessa huuhutaan, niin korpi kaikaa; niinkuin tyhmälle puhutaan, niin tyhmä wastaa.
Niitty on pellon emä.
Niitä kaloja saadaan, joita onkitaanki.
Niitä olut tekee, joita ei kalja tiedä'kään.
Niitä woipa tekee, joita paha woidun mieli.
Nilkis, nalkis, naisen kirwes: muunna puuhun, muunna luuhun, muunna keskelle kiweä.
Nilkis, nalkis, naisen kirwes uron uljahan tykönä.
Nippi näpistä tulepi, pikku Heikki leikkilöistä.