Part 6

Kuinka silloin lauletahan, Ja kuten kujerretahan, Kun aika tosin tulevi, Hätäpäivä päälle saapi? Noin silloin sanottanehen, Tosin tutkaeltanehen: Tulkohon Jumalan tunti, Apu Herran auvetkohon, Tämän puskun puskiessa, 10 Ilkeän alustaessa, Hätäisen huutaessa, Pakkoisen parkuessa! Huuti, huuti, Hiitten hurtta, Raukea, Manalan rakki, Kannettua kaatamasta, Tehtyä teloamasta! Ollet Hiisi helvetistä, Tai piru Pimentolasta, Josko pienin perkeleitä, 20 Tai jaloin saatanoita, Mene, Hiisi, helvettihin, Perkele, Pimentolahan, Siellä sua kaivatahan, Tuloasi vuotetahan; Siellä itkevi isosi, Välittävi vanhempasi, Verisillä vuotehilla, Punaisilla polsterilla.

Toisin:

8. Herran tahto tammokohon, 9. T. p. puskuessa, 13. H. h. Hiien koira, 20. Jaloimpia saatanoita,

14. Kerskaussanoja.

a.

Ei minua noiat noiu, Eikä laula Lappalainen; Itse noiun noitujani, Lapehin lapehtiani, Katehelta silmän kaivan, Noialta nenän nutistan, Olkohonpa mies-eläjä, Mustapintainen musikka, Tahi vaimoinen eläjä, 10 Velho ruskeaverinen, Valkeanverevä vaimo, Veret kaikk' yhen tekevät. Kun ma lähen laulamahan, Saan itse sanelemahan, Laulan halki hartionsa, Puhki leukansa puhelen, Paian kauluksen kaheksi, Rikki rintalastasesta; Siit' on laulan lakin päähän, 20 Siitä laulan alle lakin Vihkon Viipurin matoja, Joukon jouhikäärmehiä, Joilla syötän syöjiäni, Purioitani puretan, Syötän konnat koipinensa, Sisiliskot siipinensä, Käärmehet käpälinensä, Maot mustat muojuinensa, Parahille tietäjille, 30 Noi'ille, kaehtijoille.

Toisin:

18. R. rintansa repäisen; 25. S. k. karvonensa.

b.

Ei minua laula Lappi, Eikä tunge Turjalainen; Itse laulan Lappalaisen, Sekä tungen Turjalaisen, Salasyöjäni sanelen, Vihan suovan sorruttelen, Soille karjan käytäville, Pahan paikan portahaksi, Sorkkihin sotahevosen, 10 Kavioihin vainovarsan, Suin sytehen, päin savehen, Hampahin vesihakohon, Kynsin kylmähän kivehen, Sormin suohon sammalihin; Koprin kuumihin poroihin, Kypenihin kyynäsvarsin, Sylin paatehen paha'an, Sinisen kiven sisähän.

c.

En mä tänne tullutkana Tieottani, taiottani, Ilman innotta isäni, Varuksitta vanhempani, Miesten syöjien sijoille, Urosten upottajille. Uuhi uunna syötäköhön, Rieskana revittäköhön, Vaan ei mies minun näköinen, 10 Eikä mies pahempikana, Uros untelompikana. Minua on vyötty miesten vyöllä, Pantu miesten palkimella, Solmittu uron solilla. Jo minua noiat noitui, Koki kolme Lappalaista, Kolme noitoa kovoa, Yheksän yli pahoa, Kolmena kesäisnä yönä, 20 Yheksänä syksy-yönä, Aivan alkosen alasti, Rikorihman kiertämättä; Senpä hyötyivät minusta, Sen verran minusta saivat, Min kirves kivestä saapi, Napakaira kalliosta, Järky jäästä iljanesta, Tuoni tyhjästä tuvasta.

Toisin:

1. En oo tänne lähtenynnä 5, 6. M. syöjähän kylähän, U. upottajahan. 16. Noiat noitui, näit näkiät, (N. n., kyyt kiroili), 19, 20. Yhtenä kesäisnä yönä, Kolmasti k. y., Yheksästi s. 21. Iholla alastomalla, Alasti vesikivellä, 22. Riporihman tehtysättä;

d.

Ei minuhun piilit pysty, Terärauat tee tehoa; Ei ne pysty noian nuolet, Eikä tietäjän teräkset; Terän vennoksi vetäisen, Kären käännän käppyrähän; Mull' on hiekkainen hipiä, Rauankarstainen kamara, Runko tehty tervaksista, 10 Hongan oksista osattu. Jos tahon tasoille panna, Miesten verroille veteä, Laulan noiat nuolinensa, Ampujat asehinensa, Velhot veitsirautoinensa, Tietäjät teräksinensä, Rutjan koskehen kovahan, Kinahmehen kauheahan, Alle koprun korkeimman, 20 Alle pyörtehen pahimman, Keskelle kosken kiviä, Palavia paateroita, Tulena palelemahan, Säkehinä säihkymähän. Siellä noiat nukkukohot, Siellä maatkohot katehet, Kunnes heinä kasvanevi, Läpi pään, läpi kypärin, Läpi noian olkapäien, 30 Läpi hartiolihojen, Noialta makoavalta, Katehelta nukkuvalta.

Toisin:

7-9. M. o. hiekasta h. R. karstasta kamento, Min' oon t. t. 17. Turjan (Tuonen) k. k.

e.

En ma sitten lienekkänä Mies mieheksi mainittava, Emän tehtoisen tekemä, Vaimon varman sonattama, Jos ma syyttä syötänehen, Rieskana revittanehen. Min' oon noian nnorin poika, Vanhan arpojan vasikka, Kävin ennen seppälässä, 10 Kävin ennen, kävin eilen, Vieläpä tänäki päänä, Teräksiä teettämässä, Rautoja rakentamassa. Teräksestä kengät teetin, Paian vaskesta valatin, Jott' ei pysty noian nuolet, Noian nuolet, velhon veitset, Tietäjän teräs-asehet. Minkä noiat noitunevat, 20 Kunka nähnevät näkiät, Tienkäviät temmannevat, Lappalaiset lausunevat, Kotihinsa koitukohon, Majahansa maatukohon; Noitukohot itsiänsä, Laulakohot lapsiansa, Sukuansa surmatkohot, Heimoansa herjatkohot! Itse noita noivukohon, 30 Tienkäviä kääntyköhön, Käsikannus kaatukohon, Langetkohon Lappalainen, Tekemihinsä terihin, Luomihinsa kykkäröihin, Noita nuolihin omihin, Tietäjä teräksihinsä, Velho veitsirautoihinsa, Lappalainen lauluihinsa!

Toisin:

15. P. rauasta rakensin, 31. Kannuskäsi k. 35. Itse noita nuolihinsa,

f.

Ei minussa miestä liene Syvän synnyn tietäjätä, Vaan kuitenki kaikitenki Vielä nyt iällä tällä, Kun saanen sanelemahan, Lähtenen puhelemahan, Ei minua syyttä syöä, Eikä tau'itta tapeta. Ken mua kovin kokevi, 10 Sen koen minä kovemmin; Mie kun miksiki rupean, Kummaksi kuvaeleime, Nurin nuttuni mutelen, Väärin käännän vaatteheni, Saan ma tieot tietäjiltä, Otan mahin mahtajilta, Laulan noiat nuolinensa Min mikäli, kun kukali, Sorkin suohon sortuvaksi, 20 Kankahalle kaatuvaksi, Niittyhyn nivuslihoista, Kankahasen kainaloista; Laulan leuvan liettehesen, Parran paikkahan paha'an; Tulen tungen noian suuhun, Tervan tietäjän kitahan, Jokohan kuivi noian kulkku, Lakahtui Lapilta kieli, Syöä Tuonen toukkasien, 30 Maistella Manan matosten.

g.

Minä mies Jumalan luoma, Tekemä hyvän tekiän, Kahen kantama kapehen, Luoma kolmen Luonnottaren, Noiun noiat, näen näkiät, Laulan kaikki Lappalaiset, Laulan Hiiet hiihtämähän, Saan pahat pakenemahan, Maille kuulumattomille, 10 Nimen tietämättömille; Panen surman suitset suuhun, Kalman kahlehet olalle, Kivikontin selkähänsä, Rautaharkon hartioille, Tungen suohon soiluvihin, Umpilampihin upotan.

Toisin:

10. Paikoille papittomille; 11, 12. P. s. suitsiloihin, K. rautakahlehisin, 15. Soihin sammalettomihin,

h.

Ei minua noiat noiu, Eikä temmo tietomiehet, Tällä tiellä kuolevaksi, Matkalla masenevaksi, Nuorena nukahtavaksi, Verevänä viereväksi; Pesip' on emo minua, Alasti alakivellä, Kolmitse kesäisnä yönä 10 Joka tiellä tietäjäksi, Joka maalla malttajaksi, Kotonani laulajaksi, Ulkona osoajaksi. Jopa ennen aikoinansa, Jo minua noiat noitui, Noiat noitui, kyyt kiroili, Mielivät minua panna, Uhkasivat uuvutella, Soille sotkuportahiksi, 20 Silloiksi likasijoille, Vaan minäpä mies mokoma En tuossa kovin hätäillyt: Itse loime loitsijaksi, Sain itse saneliaksi, Lauloin laulajat parahat Pahimmiksi laulajoiksi, Sian nahkan silmillensä, Koiran nahkan korvillensa, Jalkahan kiviset kengät, 30 Kivikintahat kätehen, Kiviharkon hartioille, Päähän paasisen kypärin.

Toisin:

10, 11. Tievesillä tietäjäksi, Maavesillä mahtajaksi, Suovesillä soittajaksi, 31, 32. Tinariipan rinnoillensa, Kivilakin päälaelle.

i.

Noin ne miehet miettinevät, Akat kanssa arvelevat: Ei minussa miestä liene, Lapin virren laulajata, Vaan kuitenki, kaikitenki Annas katsoa, kokea, Kumman kynnet kilpistyvi, Kumman jätkyvi jäsenet, Noustessa nokimäkeä, 10 Kipuvuorta kiivetessä. Enkä viitsi viisastella, Panen tarkkoja tosia: Jos on teillä tietäjiä, Tahi mailla mahtajia, Tahi noitia noroilla, Kateita kaikin paikoin, Kivet suuhun syrjin syöstän, Paaet lappehin lapelen, Noi'ille noroperillä, 20 Katehille kaikin paikoin. Kuullen noian noituvaksi, Katehen karehtivaksi, Tulpan tungen kulkkuhunsa, Huulet survon huhmaressa, Kielen pieksän petkelellä, Hampahat kivellä jauhan, Mielen malttamattomaksi, Korvat kuulemattomaksi.

Toisin:

8. E. varpahat vajovat, 13, 14. J. o. tiellä t. T. maalla mahtajia, 17, 18. Paaen painan noian suuhun, Kiven tietäjän kitahan, 18. P. l. latelen, 24. Nuolen noian sieramihin,

k.

Min' oon poika Pohjolaisen, Turjalaisen tuuvittama, Lappalaisen liekuttama Rautaisessa kätkyessä; Ukko räyski taivahalla, Ukko räyski, maa järisi, Vennä vettyi Luojan pilvet, Tulla taivonen särähyi, Tätä lasta luotaessa, 10 Ilmoille suettaessa. Sen nyt mieheksi sanoisin, Urohoksi arveleisin, Joka jouseni vetäisi, Kiveräni kiinnittäisi; Äsken päänä eilisenä Sylen syöksin keihäsvartta Peltohon saviperähän, Maahan aukerettomahan, Kynsin lypsin kyyt vihaiset, 20 Käsin käärmehet pitelin, Tuhat miestä miekottelin Yhtenä kesäisnä yönä; Kävin kontion kotona, Kirjokarhun kartanolla, Panin suet suitsiloihin, Karhut rautakahlehisin, Emälemmon liekapuuhun, Hiien hirtehen ripustin.

Toisin:

2. Tyrjälaisen t.

l.

Eipä Hiitto tiennytkänä, Mi hippo minusta syntyi, Mi kapo minusta kasvoi; Jos minun tuho tulevi, Jo silloin tuho tulevi, Jo tuho tuhannen miehen, Sa'an miehen miekallisen. Hiis' on hirveä metsässä, Minä Hiittä hirveämpi, 10 Karkea emäkekarhu, Minä kahta karkeampi. Ei mua liioin linnat estä, Aiat rautaiset aseta, Kiskon mie kiviset linnat, Portit auki pongahutan, Ratkon aiat rautaisetki, Teräksiset tieltä temmon; Panen noiat nukkumahan, Katehet makoamahan, 20 Etiseltä ilmaltani, Takaiselta puoleltani, Kupehelta kummaltaki. Jos noiat kohotteleikse, Katehet kavahteleikse, Tuotan mie kokon tulisen, Vaakalinnun valkeaisen, Nuot on noiat noppamahan, Katehet kaottamahan.

Toisin:

10. Karhu karkea metsissä, 27, 28. Syömähän kylän kiroja, Kylän noiat nokkimahan.

m.

Oli ennen aikoinansa, Oli mulla musta koira, Rakki rauan karvallinen, Aina portilla asuva, Veräjillä viereksivä, Rautaisissa kahlehissa; Se oli linnoilla lihonnut, Kaupungissa kasvateltu, Viisikymmentä keseä, 10 Saman verran talviaki, Katehen koan etehen, Vastuksien vainioille, Kateita kaatamahan, Vastuksia voittamahan.

Toisin:

4. A. uksilla a. 10. Yheksän yrön ikeä,

n.

Kolm' on koiroa minulla, Jotka linnassa lihotin, Kaupungissa kasvattelin, Ajat kaiket kahlehissa; Yks' on irvi, toinen ärvi, Kolmas on puritsa koira; Niillä syötän syöttäjäni, Puretan purettajani, Lihan syötän, luun puretan, 10 Veren hangelle hajotan.

Toisin:

2, 3. Lihotettu linnan päällä, Kahlehissa kasvatettu 5. Y. o. rikki, t rakki, Y. o. liukki, t laokki, Y. o. haukku, t raukku, Y. o. vippo, t vappo, 6. K. o. verinen k. 7, 8. Joilla s. syöttäjiä (syött&jäiset), P. purettajia (purettajaiset),

o.

Ei minusta miehen toisen Kenkiminen kenkihinsä, Paneminen pauloihinsa, Kengin kenkäni lujaksi, Panen paulat kiinteäksi, Pistän piilin permantohon, Varatammen tanterehen, Ett' ei noita kyllin söisi, Velhot viljalta vitoisi. 10 Kun ei siitä kyllin liene, On mulla ori punainen, Hevonen hyvännäköinen, Joll' on lampi lautasilla, Vesi selvä selkäluilla, Lähe länkien sijalla, Josta velhot vettä juovat, Lappavat kylän katehet, Tulikulkut kuihuavat. Vaan eipä noita tiennytkänä, 20 Jopa join minäki siitä Ennen noian nousematta, Katehen havahtamatta, Tein kintahat kivestä, Someresta sormikkahat, Joilla kyyt käsin pitelin, Koprin käärmehet kokaisin; Otin kyitä kymmenkunnan, Satakunnan käärmehiä, Kerallani kulkemahan, 30 Kanssani samoamahan, Edelläni juoksemahan, Vieressä vaeltamahan, Syömähän kylän kiroja, Lausehia lappamahan.

Toisin:

17, 18. Lappalaiset laikkoavat, T. kiukuttavat (kuikkaisevat). 27, 28. Kytkin k. k. Pion täyen käärmehiä,

p.

Jopa ennen aikoinansa Tuli kolme kohtausta Mun poloisen pään varalle, Yksi tuli suota myöten, Toinen muuta maata myöten, Kolmas tuli vettä myöten. Mikä tuli suota myöten, Se ompi korentokulkku; Mikä tuli maata myöten, 10 Se on väärä vemmelkulkku; Joka tuli vettä myöten, Se oli kovin kohtauksista. Vaan minäpä mies mokoma En tuossa kovin hätäillyt: Otinpa kokolta koprat, Havukalta haarottimet, Toiset koprat kontiolta, Karhulta käet kämeät, Joilla konnan kopristelin, 20 Ilkeän iki asetin. Niillä mä pusersin puskut, Niillä taitoin tau'in nuolet.

Toisin:

22. N. t. t. juonet.

q.

Ei urosta syyttä syöä, Miestä tauitta tapeta, Ei luvatta suuren Luojan, Ilman surmatta Jumalan. Kun ei lie minussa miestä, Tämän tuskan tuntiata, Kykkärän kehittäjätä, Onhan tuossa veikossani, Joka Hiisissä asuvi, 10 Vuorissa vaeltelevi. Sen kun ottanen avuksi, Väekseni, voimakseni, Sitten ei tamminen kurikka Luuta polvesta porota, Eikä vaskinen vekara Veä verta hartioista, Tuulen puuska tuiminkana Hiusta korvilta kohota.

Toisin:

1, 2. Eihän meitä s. s., Eikä t. t. 4. Surmatta jalon J. 17. Ei pohjainen pahinkana

r.

Ei ennen minun isoni, Eikä valtavanhempani, Eikä muu sukuni suuri, Heimokuntani heleä, Nouatellut noian mieltä, Lahjotellut Lappalaista, Kateita kaataessa, Vastuksia voittaessa. Ei silloin sinä ikänä, 10 Elinaikana isäni, Liian voimat liitellytse, Pahan tau'it tartellutse; Läksi liiat liikkumahan, Ouot kummat kulkemahan, Jos oli syämen syöjä, Tahi keuhkon kierteliä, Tahi maksojen maruja, Pernojen pemisteliä, Jos sivujen siirteliä 20 Kulmien kolottelia, Hammasten hajottelia, Leukojen levitteliä. Kun lauloi minun isoni, Hikeytyi nivuksen latvat, Pellot liikkui pientarista, Jäsenistä maa järisi, Vuoret vaskiset vapisi, Hopeaiset horjahteli.

Toisin:

25. Nivelistä linnat liikkui,

15. Asetussanoja.

a.

Himmene jo, Hiien hurtta, Raukea, Manalan rakki, Huikea, häpeämätön, Ristimätön, kastamaton, Ristittyä rääsimästä, Hengellistä hieromasta, Syömästä syänkäpyä, Keuhkoloita kiertämästä, Vatsoa vanuttamasta, 10 Vatsavuolta vuolemasta, Napoa nävertämästä, Ohimoita ottamasta, Sivuja sivertämästä, Selkäluita luistamasta, Jäseniä järsimästä, Luhtomasta luunneniä, Repimästä reisiluita, Sääriluita särkemästä, Käsivartta vääntämästä, 20 Rintoa ritistämästä, Kalloa kaluamasta, Pääkamua karhimasta! Jos ei minussa miestä liene, Vankamoisessa varoa, Niin panen parempiani Tämän pulman purkajaksi, Tämän jakson jaksajaksi, Kauhean kaottajaksi: Mies merestä näytteleikse, 30 Turkkiahan tupsuttavi, Nahkojahan napsuttavi, Syltä housut polven päästä, Kaks' on syltä polven alta; Se nyt tänne täytynevi Tämän pulman purkajaksi, Tämän päästön päästäjäksi. Vaan kun ei totelle tuosta, Eikä vaajanne välehen, Omp' on Syöjätär meressä, 40 Joll' on suu keskellä päätä, Kieli keskellä kitoa, Syönyt on sataki miestä, Tuhonnut tuhat urosta; Se nyt syököhön sinunki Leivän syötäväyestä, Pion piettäväyestä! Jos siitä vähä tulisi, Viel' ei tuostana totelle, Nostan maasta mannun eukot, 50 Pellosta peri-isännät, Kaikki maasta miekkamiehet, Hiekasta hevos-urohot; Nostan metsät miehinensä, Katajikot kansoinensa, Petäiköt perehinensä, Umpilammit lapsinensa, Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Väekseni, voimakseni, 60 Tuekseni, turvakseni, Tässä tuskassa kovassa, Työssä varsin työlähässä. Itse ilmoinen Jumala, Itse vanha Väinämöinen, Itse seppo Ilmarinen, Neki tänne täytynevi Nämät tuskat tuntemahan, Kykkärät kerittämähän, Tätä Hiittä hieromahan, 70 Juutasta rutistamahan.

Toisin:

6. H. herjomasta, 8. K. keittämästä, 11. N. nävertämästä, 15. J. jäystämästä, 16. Luumuruja murtamasta, 20. Rintoja kivistämästä, 22. Pääkalua koskemasta, 65, 66. Neitsy Maaria emonen, Tässä myöskin tarvitahan

b.

Millä nyt puskuja puserran, Amputautia asetan, Millä nouan noian nuolet, Veän pois veriset neulat, Ihosta imento raukan, Emon tuoman ruumihista? Äsken päänä eillisenä Olin seppojen seassa, Takojien tanterella, 10 Teetin pihet pikkuruiset, Atulat ani vähäiset, Ottorauat oivalliset, Joilla nouan noian nuolet, Keion keihä'ät ylennän; Kovat on koprat kontiolla, Mull' on kolmea kovemmat, Viittä, kuutta vinkeämmät, Millä koprin kohtausta. Vaan jos ei totelle tuosta, 20 Otan koprat kuollehelta, Kahmalot kaonnehelta, Viikon maassa maannehelta, Kourat on kuollehen kovemmat, Kalmalaisen kauheammat. Niillä puskuja puserran, Amputautia ahistan, Vetäisen veriset äimät, Äkä'iset pois ajelen, Sian harjakset sivallan, 30 Ihosta alastomasta, Varsin vaattehettomasta, Panen niillä painajaisen Ala maan, ala manuen, Ala aatran mustan mullan, Ala viien viilinveitsen, Ala vuoren vaskireunan.

Toisin:

2, 3. A. alennan, M. vältän n. n. 11. A. alinomaiset, 15-17. Kovat on minulla kourat, Kauheat on kahmaloni, 20. Saanma k. k. 29. Sivallan sikansa harjat,

16. Uhkasanoja.

a.

Kun et vääjänne välehen, Eronne, emoton rakki, Etsittelen eukkoasi, Muistuttelen muoriasi; Emo ensin lypsetähän, Siitä poika juotetahan Maiolla oman emonsa, Valkoisella vanhempansa. Josp' on et totelle tuosta, 10 Mie sun painelen pajuilla, Pieksän pihlajan vesoilla, Hautelen havun nenillä. Jos ei siitä kyllin liene, Etkä vääjeä välehen, Nostan oinon kierosarven, Härän hankin haatosarven, Panen puskut puskemahan, Saan sarvet satuttamahan. Jos siitä vähän tulisi, 20 Otan koprat kuollehelta, Maan alta manalan koprat, Käet kuokon kalmistosta, Joilla konnat kopristelen, Joilla saatanat satutan. Kun ei tuosta kyllin liene, Otan ma kokolta koprat, Havukalta haarottimet: Onpa kokko, maini kokko, Vellova meren vesillä, 30 Meren aalloilla asuva, Yksi siipi vettä viilsi, Toinen taivasta tavotti. Senpä koprilla kovilla Kohtaukset karkottelen, Mutristelen murhamiehet, Painelen pahantekiät. Kun ei tuostana totelle, Ei erota aiokkana, Otan koprat kontiolta, 40 Veren juojalta vekarat; Kovat on kokolla koprat, Havulinnulla haravat, Koprat on kontion kovemmat, Kynnet karhun kauheammat, Niillä konnan kopristelen, Ilkeän iki asetan. Jos ei jo totelle tuosta, Vielä muistan muunki keinon, Löyän muita luottehia, 50 Vahvempia vastuksia: Ompa mulla musta koira, Karvaturpa karsinassa, Entinen isoni koira, Varsin haukku vanhempani. Suu sen on tulen palava, Kita kiiran lämpiävä, Hampahat kuin hiilihangot, Kieli keskelle sysätty, Syän rauasta rakettu, 60 Suolet vaskesta vatsassa. Söi se jo sataki miestä, Tuhosi tuhat urosta; Sillä mie sinunki syötän, Syötän isosi, emosi, Syötän valtavanhempasi, Sekä muun sukusi suuren; Se sun luinehen purevi, Ruotinehen rouhaisevi, Pään pärisemättömäksi, 70 Hengen huokumattomaksi.

Toisin:

10. Painelen vesipajuilla, 23, 24. J. konnan k., J. saatanan s. 29, 30. Joka vellovi vesissä, Aallon selässä asuvi, 32. T. t. tapasi. 33, 34. Saan minä kokolta kuokat, Havulinnulta haravat, (Linnulta lihan pitimet), Joilla konnat kollahutan, 56. K. kummin lämpiävä, Kuparist' on kulkkutorvi, 61, 62. On syönyt s. m. Turmellut t. u.

b.