Part 36

3, 4. Viron akka, rilli vaimo, Vaimo vanha raivopyörä, 8. J. k. kannen päällä, 17. Tekevi p. m. 20. S. t. o. tehtyänsä; 26. Tuli polttavi tupani, 28. Vesi viepi salvokseni. 30. A. o. olollansa

41. Suolan synty.

Mist' on synty Suomen suolan, Kasvanta rajun rakehen? Tuost' on synty Suomen suolan, Kasvanta rajun rakehen: Ukko taivahan jumala, Itse ilman suuri herra, Iski tulta taivahassa, Kyven kirposi merehen, Sepä aalloissa ajeli, 10 Rakeheksi raukieli; Siitä syntyi suuret suolat, Kasvoi raskahat rakehet.

42. Tammen synty.

a.

Oli ennen neljä neittä, Kolme kuulua tytärtä, Sininurmen niitännässä, Korttehen kokoannassa, Nenässä utuisen niemen, Päässä saaren terhenisen. Niitit päivän, niitit toisen, Niitit kohta kolmannenki, Minkä niitit, sen haravoit, 10 Kaikki karhille vetelit, Laitit heinät lallosille, Sataisille saprasille, Siitä suovahan kokosit, Saatoit sankapieleksihin. Jo oli nurmi niitettynä, Heinät luotu pielin pystyin, Tuli Turjan Lappalainen, Nimeltä tulinen Tursas, Tunki heinäset tulehen, 20 Paiskasi panun väkehen. Tuli tuhkia vähäinen, Kypeniä pikkarainen, Tytöt tuossa arvelevat, Neiet neuvoa pitävät, Kunne tuhkat koottanehen, Poron pohjat pantanehen: "Noistapa puuttuvi poroa, Lipeätä liuvahtavi, Pestä päätä Päivän poian, 30 Silmiä hyvän urohon". Tuli tuuli tunturista, Kova ilma koillisesta, Tuonne tuuli tuhkat kantoi, Porot koillinen kokosi, Nenästä utuisen niemen, Päästä saaren terhenisen, Korvalle tulisen kosken, Pyhän virran vieremille. Tuuli tuopi tammen terhon, 40 Kantoi maalta kaukaiselta Korvalle tulisen kosken, Pyhän virran vieremille, Heitti paikalle hyvälle, Maan lihavan liepehelle. Nousi tuosta nuori taimi, Vesa verraton vetihe, Siitä kasvoi kaunis tammi, Yleni rutimon raita, Latva täytti taivahille, 50 Oksat ilmoille olotti.

Toisin:

2. Kuusi k. t. Neljä neittä, kolm' urosta, 3. Yhen niityn (niemen) n. Meren rannan n. 14. Panit pankapieleksihin. Siitä pistit pieleksihin. 17. T. Lappi Turjan maalta, 19, 20. Se heinät tulehen tunki, Ilmi valkean v. 20. Vihantana (vihantaiset) valkeahan. 22. K. kourallinen (joukkarainen), 27, 28. N. tuhkia tulevi, Lipusia selviävi, 28. Poroja pölähtelevi, 31, 32. T. t. Tuuloksesta, Ahava Anuksen maalta, 37, 38. Äärelle Aluejärven, Meren lahen liettehelle. Niemelle nenättömälle, Tasaiselle tanterelle. 46. V. virkeä v.

b.

Oli ennen neittä neljä, Koko kolme morsianta, Yhen korttehen koissa, Yhen karvan katkaisussa, Äärellä tulisen niemen, Tulikaiskun kainalossa. Neiet heiniä tekivät, Kokoelit korttehia, Niitit suuren, niitit pienen, 10 Niitit kerran keskilaaun; Jonka saivat niitetyksi, Heti ruoposit ru'oille, Laposille laajittelit, Tuhansille tukkusille, Pistit pielien välihin, Sa'an saapran pohjasille. Tuli poika Pohjolasta, Lapsi täyestä Lapista, Se heinät porolle poltti, 20 Kypenille kyyätteli, Pani tuhkat tuohisehen, Porot konttihin kokosi. Tuosta tuhkat vietänehen, Kylvettänehen kypenät, Ääreltä tulisen niemen, Tulikaiskun kainalosta, Pohjan peltojen perille, Lapin laahtotanterille, Maan on mustihin mutihin, 30 Vaaran vankan rintehesen; Kasvoi siihen suuri tammi Yleni vihanta virpi, Olovampi oksillehen, Leveämpi lehvillehen.

Toisin:

6. Tuliniemen tutkamessa. Tuliniemyen nenässä. 12, 13. Rukoloille rutjokselit, Lapehille laskettelit, 16. Panit saapralle sa'alle. Sait sa'alle saapraselle. Saaprahan savottelivat. 17, 18. Lentipä Lapista lintu, Tuli kokko Turjan maalta, 19, 20. Poltti heinäset poroksi, Kypeniksi k. 21-30. Kokosi kypenet tuosta, Kaikki tuhkat tuohisehen, Ne kypenet kylvettihin, Tuhkat tuonne heitettihin, Portin Pohjolan etehen, Kirjokannen kynnykselle (kynnysalle); 30. V. v. liepehesen; 33, 34. Olovainen oksiltansa, Leviäinen lehviltänsä.

c.

Kyllin itki Kyytöläinen, Kovin vaivainen valitti, Suon selällä, maan navalla, Kaiken kankahan perällä, Kyynel tippui silmästänsä, Toinen toisesta norahti. Vesi tippui tilkkasina Maaemähän jalkoihinsa, Tuosta juoksevi jokina, 10 Virtoina viraelevi, Siitä lammiksi lavahti, Järveksi järähtelevi, Viimein miestihe mereksi, Lakaisihe laineheksi. Syntyi siitä merta kolme, Vettä kolme vörsteleikse, Lainetta lakaeleikse, Kyytöläisen kyynelistä. Kasvoi siihen hietaharju, 20 Salasaari siunautui, Tuosta nousi hietavuori, Kunnas kultainen yleni, Meren kolmen hiertehesen, Lainehen lakaisimehen. Olipa sitten neittä neljä, Nepä löysi tammen taimen, Veivät maalle kasvajalle, Hietasaaren liepehelle. Siitä kasvoi puu kamala, 30 Ylentihe tasma tammi, Ohovampi oksillehen, Lehillehen liukkahampi.

Toisin:

1, 2. Mitä i. K., Kuta (mato) v. v. 16, 17. V. k. hierteleikse (siunautui), L. rapaeleikse, 23, 24. M. k. hiertimelle, L. lakaisimelle. Ve'en k. pyörtehesen, L. jakaimehen, 26. Löyettihin lemmen lehti, Lemmen lehti, tammen lastu, 28. Aholle ylentäjälle (ylenevälle).

d.

Nousi neitonen norosta, Immikkö märältä maalta, Neiti lämmin lähtehestä, Sinisukka suon sopesta, Neiti musta, pää keritty, Tyttö nilki nänniköinen, Vakka vaskinen käessä, Suka kultainen vakassa. Impi päätänsä sukivi, 10 Hapsiansa harjoavi, Kiven kirjavan selällä, Palavassa paahtehessa, Vierellä villaisen virran, Jalon kosken kotvasessa; Siiastansa pii pirahti, Taittui taina harjastansa, Siitä kasvoi kaunis taimi, Suorinen vesa sorea, Vierellä vihaisen virran, 20 Kosken korvalla kovalla, Kasvoi tammi kukkalehvä, Kukkalehvä, rautatarha, Latva tarttui taivosehen, Oksat pilviä piteli.

Toisin:

7, 8. Vakka vaskinen k., Suka vaskinen v. 11, 12. Kaunoisella kammallansa, Kalanluisella sualla, 15, 16. Hivus päästänsä hivahti (solahti) Haihtuihaiven (haimen) hapsistansa. 19. Pyhän virran viertimellä,

e.

Pellervoinen pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, Kun se ennen maita kylvi, Sekä maita, jotta soita, Sai se puut ylenemähän, Vesat nuoret nousemahan, Yks' oli tammi taimimatta, Juurtumatta puu jumalan. Heitti hellan vallallensa, 10 Olevalle onnellensa, Kului yötä kaksi, kolme, Saman verran päiviäki, Läksi tuota tietämähän, Onko tammi taiminunna, Juurtununna puu jumalan; Ei ole tammi taiminunna, Juurtununna puu jumalan. Heitti hellan vallallensa, Olevalle onnellensa, 20 Outti vielä yötä kolme, Saman verran päiviäki, Läksi tuota tietämähän Yön takoa kohta kolmen, Viikon päästä viimeistäki, Jop' oli tammi taiminunna, Juurtununna puu jumalan, Vesa Jesuksen vetämä, Maasta mannun kasvattama; Kuka siitä oksan otti, 30 Se otti ikuisen onnen, Kuka siitä lehvän leikkoi, Se leikkoi ikuisen lemmen.

Toisin:

4. S. m., j. puita, 9, 10. H. herjan valloillensa, Oleville onnillensa, 25. J. o. t. kasvanunna,

43. Tijasen synty.

Tieän mä tijasen synnyn, Mist' on tehtynä tijanen, Lintu pieni pistettynä: Paju ensin puita syntyi, Paju puita, mätäs maita, Otsonen metsän omia, Ilman lintuja tijanen. Papelo pajusta lähti, Rutta raiasta putosi, 10 Aholle alastomalle, Siit' on tehtynä tijanen, Lintu pieni pistettynä.

Toisin:

4. P. ennen p. s.

44. Tulen synty.

a.

Tulta iski ilman Ukko, Valahutti valkeata, Miekalla tuliterällä, Säilällä säkenevällä, Ylisessä taivosessa, Tähtitarhojen takana. Saipa tulta iskemällä, Kätkevi tulikipunan Kultaisehen kukkarohon, 10 Hopeaisehen kehä'än, Antoi neien tuu'itella, Ilman immen vaapotella. Neiti pitkän pilven päällä, Impi ilman partahalla, Tuota tulta tuu'ittavi, Valkeaista vaapottavi, Kultaisessa kätkyessä, Hihnoissa hopeisissa; Hopeiset hihnat helkkyi, 20 Kätkyt kultainen kulisi, Pilvet liikkui, taivot naukui, Taivon kannet kallistihe, Tulta tuu'iteltaessa, Valkeata vaapottaissa. Impi tulta tuu'itteli, Valkeaista vaapotteli, Tulta sormin suoritteli, Käsin vaali valkeaista, Tuli tuhmalta putosi, 30 Valkea varattomalta, Kätösistä käänteliän, Sormilta somittelian. Kirposi tulikipuna, Suikahti punasoronen, Läpi läikkyi taivosista, Puhki pilvistä putosi. Päältä taivahan yheksän, Halki kuuen kirjokannen. Tuikahti tulikipuna, 40 Putosi punasoronen, Luojan luomilta tiloilta, Ukon ilman iskemiltä, Puhki reppanan retuisen, Kautta kuivan kurkihirren, Tuurin uutehen tupahan, Palvosen laettomahan; Sitten sinne tultuansa Tuurin uutehen tupahan, Panihe pahoille töille, 50 Löihe töille törkeille: Riipi rinnat tyttäriltä, Käsivarret neitosilta, Turmeli pojilta polvet, Isännältä parran poltti. Äiti lastansa imetti Kätkyessä vaivaisessa Alla reppanan retuisen; Siihen tultua tulonen Poltti lapsen kätkyestä, 60 Puhki paarmahat emolta, Meni siitä mennessänsä, Vieri vieriellessänsä, Ensin poltti paljon maita, Paljon maita, paljon soita, Poltti auhtoja ahoja, Sekä korpia kovasti, Viimein vieprahti vetehen, Aaltoihin Aluejärven. Tuosta tuo Aluejärvi 70 Oli syttyä tulehen, Säkehinä säihkyellä, Tuon tuiman tulen käsissä, Ärtyi päälle äyrästensä, Kuohui päälle korpikuusten. Kuohui kuiville kalansa, Arinoille ahvenensa. Viel' ei viihtynyt tulonen, Aalloista Aluejärven Karkasi katajikkohon, 80 Niin paloi katajakangas, Kohahutti kuusikkohon, Poltti kuusikon komean, Vieri vieläki etemmä, Poltti puolen Pohjanmaata, Sakaran Savon rajoa, Kappalehen Karjalata. Kävi siitä kätkösehen, Piilojansa piilemähän, Heittihe lepeämähän 90 Kahen kannon juuren alle, Lahokannon kainalohon, Leppäpökkelön povehen, Sieltä tuotihin tupihin, Honkaisihin huonehisin, Päivällä käsin pi'ellä Kivisessä kiukahassa, Yöllä lie'essä levätä Hiilisessä hinkalossa.

Toisin:

5, 6. Ylähällä (ylähänä) t. T. tasalla. 6. Kolmannessa kerraksessa. 13. N. päässä pitkän pilven, 18. Hihnoilla hopeisilla; 19, 20. H. h. hölkkyi, Tuuti k. k. 22. T. k. katkieli, 30. Kiero- (kisko-) silmältä kipinä, 34. Tuikahti tulisoronen, 37, 38. Läpi t. y., Puhki k. k. 51-53. Rikkoi r. t., Neitosilta nännit näppi, Poltti pohkeat pojilta, 62. V. aina vierressänsä, 67. V. vierähti v. 68. Karkasi (karskahti) meren karihin, Selvälle meren selälle, Aalloille Alava- (Alimo-) järven. 84-86. P. p. Ruotsinmaata, Verstalta Venäjänmaata, Sakaran syvän Savoa (Savon neniä), Kahen puolen Karjanmaata. 95. P. pivon p.

b.

Ei tuli syviltä synny, Eikä kasva karkealta, Tuli syntyi taivosessa, Seitsentähtyen selällä, Siell' on tulta tuu'iteltu, Valkeaista vaapoteltu, Kultaisessa kursikossa, Kultakunnahan kukulla. Kasi kaunis, neito nuori, 10 Tulityttö taivahinen, Tuopa tulta tuu'ittavi, Vaapottavi valkeata, Tuolla taivahan navoilla, Yllä taivahan yheksän, Hopeaiset nuorat notkui, Koukku kultainen kulisi, Neien tulta tuu'ittaissa, Vaapottaissa valkeaista. Putosi tuli punainen, 20 Kirposi kipuna yksi, Kultaisesta kursikosta, Hopeaisesta sulusta, Ilmalta yheksänneltä, Kaheksannen kannen päältä, Läpi taivahan tasaisen, Halki tuon ihalan ilman, Läpi ramppalan ovista, Läpi lapsen vuotehesta; Paloi polvet poikuelta, 30 Paloi paarmahat emolta. Se lapsi meni manalle, Katopoika tuonelahan, Kun oli luotu kuolemahan, Katsottu katoamahan, Tuskissa tulen punaisen, Angervoisen ailoissa; Märäten meni manalle, Torkahellen tuonelahan, Tuonen tyttöjen torua, 40 Manan lasten lausuella. Emopa ei manalle mennyt; Akka oli viisas villikerta, Se tunsi tulen lumoa, Valkeaisen vaivutella, Läpi pienen neulan silmän, Halki kirvehen hamaran, Puhki kuuman tuuran putken, Kerivi tulen kerälle, Suorittavi sommelolle, 50 Kierähyttävi keräsen Pitkin pellon pientaretta, Läpi maan, läpi manuen, Työnti Tuonelan jokehen, Manalan syväntehesen.

Toisin:

1, 2. E. t. syvästä s., E. k. kauheasta. 8. Kultakunnasten kukuilla. 9. Katrinatar neiti kaunis, Katrina kipokaponen, 15, 16. H. orret n., Kokka k. k. 19. P. punakeränen, 28. L. l. kätkyestä; L. lemmen v. L. vaimon vaattehista; 36. Vaikeissa valkeaisen; 41-44. Emopa enemmän tiesi; Ei mennyt emo manalle, S. tiesi (taisi) t. manata, Sekä valkean varoa, 44. Kekälehen kierrätellä, 47. Läpi kuuen kuokan silmän, Puhki pellon pientaresta, 53, 54. Liemon vienohon vetehen, Aalloille Aluejärven. (Laitti järvehen Halevan). Selvälle meren selälle, Keskelle Kalevan järven.

e.

Tuttava tulosen synty, Panun alku arvattava: Tulonen Jumalan luoma, Luoma Luojan valkeainen, Syntyi Jesuksen sanasta, Jumalan sulasta suusta, Päällä taivosen yheksän, Taivaspuolen kymmenettä. Neitsy Maaria emonen, 10 Pyhä piika pikkarainen, Tuop' on tulta tuu'ittavi, Sekä vaali valkeaista, Tuvassa ovettomassa, Aivan akkunattomassa; Kantoi tulta tuohisella, Koivun kuorella kuletti, Tuliniemen tutkamelle. Tuossa tuli ristittihin; Kukas kummiksi tulelle, 20 Vateriksi valkealle? Tuli neito Pohjolasta Lävitse lumisen linnan Hyisen hettehen navalta, Jäisen kaivon kainalosta, Se kärsi käsin ruveta, Sekä sormin kosketella. Juhannes parahin pappi Se on poian ristinynnä, Nimi pantihin panuksi, 30 Tuloseksi tuikattihin, Päivällä pi'eltäväksi Kehän kultaisen sisässä, Yöllä piileteltäväksi Tuhkaisessa tuhniossa.

Toisin:

5-8. S. J. sylistä, Herran hengestä hyvästä. P. tahrahan kaheksan, Ilmalla yheksännellä. 21-24. T. n. taivosesta, Impi ilmasta aleni,

d.

Höyhenys Panuttaria, Lemmes Lentohattaria, Kantoi kohtua kovoa, Ympäri yheksän kuuta, Kun lähestyi saamisaika, Kohtunsa kevennysaika, Juoksi vyöstähän vetehen, Vyölapasta lainehesen, Siinä lapsensa latovi, 10 Siinä poian synnyttavi. Ei kärsi käsin piellä, Eikä koprin kuopotella, Tuosta tuttihin tuleksi, Varottihin valkeaksi. Kenpä tulta tuu'itteli? Se koito kesyen tyttö, Tuop' on tulta tuu'itteli, Valkeata vaaputteli, Venehessä vaskisessa, 20 Kuutissa kuparisessa, Tynnyrissä rautaisessa, Rautavannetten välissä, Siinä kantoi kastehelle, Siinä ristille riputti.

Toisin:

2. L. Lankahattaria, 8. Sukkarihmasta sulahan, Kengän kau'olta merehen, 20. Ruuhessa teräsperässä, 21, 22. Vaskilampahan vatsassa, Kultavuonan vuotellessa,

e.

Iski tulta Ilmarinen, Välkähytti Väinämöinen, Rahin rautaisen nenässä, Kultahisen kammin päässä, Elävällä ennuksella, Palavalla maan maolla; Iski tulta kyntehensä, Järskytti jäsenihinsä, Ilman rauatta rapasi, 10 Piittä, taulatta tavotti. Tuiskahti tuli punainen, Kirposi kipuna yksi, Päältä polven Väinämöisen, Ala kaiten Ilmarisen, Maahan alle jalkojensa. Vieri siitä viertessänsä Pitkin pitkiä pihoja, Pitkin pellon pientaretta, Selvälle meren selälle, 20 Lakeille lainehille; Poltti aitan ahvenilta, Kiiskiltä kivisen linnan. Takaturma Äijön poika Kun tunsi tulen tulevan, Valkean alas valuvan, Kouristi tulen kovasti, Tuon on tunki pakkuloihin, Koivun känsihin kokosi. Siitä on tulosen synty, 30 Siitä valkean si'entö, Näille raukoille rajoille, Poloisille Pohjan maille.

Toisin:

2. Välkytteli (väisähytti) V. 4. Petäjäisen pienan päässä, 5, 6. Kirjavalla käärmehellä, Matavalla m. m. Veitsellä nykänenällä, Kuraksella kultapäällä; Kolmella kokon sulalla, Viiellä vipusimella; 8. Järkytti (jätkytti) j. Kolahutti kolmin sormin, 21, 22. P. a. ahvenia, Kiiskiä k. l. 22. Evän kaikilta kaloilta. 26. Koki ottoa kovasti, 28. K. kääpihin keräsi.

f.

Se varsin valehtelevi, Tyyni tyhjeä latovi, Joka tulta arvelevi, Väinämöisen iskemäksi; Tuli on tullut taivosesta, Panu pilvissä rakettu, Se on poika aurinkoisen, Armas auringon sikiö, Tehty taivosten navoilla, 10 Otavaisten olkapäillä. Siell' on tulta tuikuteltu, Varvenneltu valkeaista, Luona päivän, kuun malossa, Kehän kultaisen kes'essä, Suun alla sulan Jumalan, Alla parran autuahan. Sielt' on tullunna tulonen Puhki pilvien punaisten Yläisistä taivosista 20 Alaisihin maaemihin; Taivot reikihin repesi, Ilmat kaikki ikkunoihin, Tulta maahan tuotaessa, Valkeaista vaaittaissa.

Toisin:

2. T. t. panevi (puhuvi, sanovi), 5, 6. Tulen synty on t. Panun pilven palstehista, Tuli on tullut Luojan suusta, Parrasta pyhän Jumalan, 7, 8. S. o. p. aurinkoinen, A. a. näköinen, 14. K. k. kuvussa (sisässä), Sinisen kehän sisässä, 18. P. p. puonnut 21, 22. Taivas r. r., Ilma k. ikkunoiksi,

45. Vasken synty.

a.

Itse seppo Ilmarinen, Tuo on taitava takoja, Kävi tietä tiukamaista, Maata maksan karvallista, Tuli kirjava kivonen, Vahatukko vastahansa, Sen seppo tulehen tunki, Alle ahjonsa asetti, Lietsoi päivän, lietsoi toisen, 10 Lietsoi kohta kolmannenki. Siitä seppo Ilmarinen Kallistihe katsomahan Ahjonsa alisen puolen, Päälispuolen lietsimensä, Jo kivi vetenä velloi, Vaha vaskena valuvi. Seppo tempasi tulesta, Vasken alta ahjoksensa, Alkoi vaskea valella, 20 Kattiloita kaikutella.

b.

Hilahatar Hiitten neito, Hiien eukko, Hiien tamma, Nuo kusivat kalliolle, Kusi kuivi kalliolla, Siitä vaskeksi sikesi, Kasariksi kasvaeli, Valui vuoresta vetenä, Kuparina kuumoksesta.

Toisin:

1. H. Hiien n. 7, 8. Vennä on vuoresta valettu, Kasarina kalliosta,

46. Veden synty.

a.

Tiettävä on vetosen synty, Kanssa kastehen sijentö: Vesi on tullut taivosesta, Pilvistä pisarehina, Siitä vuoressa sikesi, Kasvoi kallion lomassa. Vesiviitta Vaitan poika, Suoviitta Kalevan poika, Veen kaivoi kalliosta, 10 Veen vuoresta valutti, Kepillänsä kultaisella, Sauvallansa vaskisella. Vuoresta valuttuansa, Kalliosta saatuansa, Vesi heilui hettehenä, Kulki pieninä puroina, Siitä suureksi sukeni, Sai jokena juoksemahan, Virtana vipajamahan, 20 Koskena kohajamahan, Tuonne suurehen merehen, Alaisehen aukehesen.

Toisin:

15. Ensin h. h.

b.

Vesiviitta Väitön poika, Sinervättären sikiö, Viikon vuoressa makasi, Kasvoi kauvan kalliossa, Vettä synnytellessänsä, Kastetta kyhätessänsä; Vesi kirposi kivestä, Kaatui kaste kalliosta, Surmaksi oman sukunsa, 10 Pään isonsa ottamalla: Märäten meni manalle, Tuhman lailla tuonelahan, Kuoli koiran kunnialla, Penun arvolla aleni.

Toisin:

2. Suoviitta Kalevan poika, 13, 14. K. k. kunniatta, P. auvotta a.

c.

Tulen on synty taivosesta, Rauan alku ruostehesta, Pilvistä vetosen alku; Vesi on vanhin veljeksistä, Tuli nuorin tyttäristä, Rauta kerran keskimäinen. Tämä on vesi Juortanista, Saatu Juortanin joesta, Virrasta vipajavasta, 10 Koskesta kohajavasta; Sill' on Ristus ristittynä, Kaikkivalta kastettuna.

d.

Vesi on poika Vuolamoisen, Vuolamottaren valama, Jesuksen pesuvesiä, Jumalaisen kyyneliä, Neitsy Maaria emonen, Pyhä piika pikkarainen, Tuonut Juortanin joesta, Pyhän virran pyörtehestä.

Toisin:

2, 3. V. tekemä, J. pesinvesiä, 4. Kastamia Kaikkivallan,

47. Veneen synty.

Vaka vanha Väinämöinen, Tietäjä ijän-ikuinen, Teki tieolla venettä, Laati purtta laulamalla, Yhen tammen taittumista, Puun murskan murenemista. Veisti vuorella venettä, Kalkutteli kalliolla, Lauloi virren, pohjan puutti, 10 Lauloi toisen, laian liitti, Lauloi kohta kolmannenki Kokkia kohentaessa, Päitä kaaren päätellessä, Liitellessänsä limiä, Pannessansa parraspuita, Hankoja hakatessansa. Sai venonen valmihiksi, Jok' oli liukas juoksennalta Sekä tuulessa tukeva, 20 Vastatuulessa varava.

48. Verkon synty.

a.