Part 34

Itse ilmoinen Jumala, Tuo Ukko, ylinen Luoja, Hieroi kahta kämmentänsä Vasemessa polven päässä, Siitä syntyi neittä kolme, Koko kolme Luonnotarta, Rauan ruostehen emoiksi, Suu sinervän siittäjiksi. Neiet käyä notkutteli, 10 Astui immet ilman äärtä, Utarilla uhkuvilla, Nännillä pakottavilla, Lypsit maalle maitojansa, Uhkutit utariansa, Lypsit maille, lypsit soille, Lypsit vienoille vesille. Yksi lypsi mustan maion, Vanhimpainen neitosia, Toinen puikutti punaisen, 20 Keskimäinen neitosia, Kolmas valkean valutti, Nuorimpainen neitosia. Ku on lypsi mustan maion, Siitä syntyi melto rauta, Ku on puikutti punaisen, Siit' on saatu rääkyrauta, Ku on valkean valutti, Siit' on tehtynä teräkset. Oli aikoa vähäisen, 30 Rauta tahtovi tavata Vanhempata veljeänsä, Käyä tulta tuntemassa. Tuli tuhmaksi rupesi, Kovin kasvoi kauheaksi, Poltti soita, poltti maita, Poltti korpia kovia, Oli polttoa poloisen Rauta raukan veikkosensa; Rauta pääsevi pakohon, 40 Pakohon ja piilemähän Pimeähän Pohjolahan, Lapin laajalle perälle, Suurimmalle suon selälle, Tuiman tunturin laelle, Jossa joutsenet munivat, Hanhi poiat hautelevi. Rauta suossa soikottavi, Vetelässä vellottavi, Piili vuoen, piili toisen, 50 Piili kohta kolmannenki, Ei toki pakohon pääsnyt Tulen tuimista käsistä, Piti käyä toisen kerran, Lähteä tulen tuville, Astalaksi tehtäessä, Miekaksi taottaessa. Susi juoksi suota myöten, Karhu kangasta samosi, Suo nousi suen jaloissa, 60 Kangas karhun kämmenissä, Kasvoi rautaiset karangot, Teräksiset tierottimet, Suen sorkkien sijoille, Karhun kannan kaivamille. Tuop' on seppo Ilmarinen, Taki taitava takoja, Oli teitensä käviä, Matkojensa mitteliä, Joutuvi suen jälille, 70 Karhun kantapään sijoille. Näki rautaiset orahat, Teräksiset tierottimet, Suen suurilla jälillä, Karhun kannan kääntamillä, Sanovi sanalla tuolla: "Voi sinua rauta raukka, Kun olet kurjassa tilassa, Alahaisessa asussa, Suolla sorkissa sutosen, 80 Aina karhun askelissa; Kasvaisitko kaunihiksi, Koreaksi korkeneisit, Jos sun suosta suorittaisin, Sekä saattaisin pajahan, Tunkisin tulisijahan, Ahjohon asetteleisin?" Rauta raukka säpsähtihe, Säpsähtihe, säikähtihe, Kun kuuli tulen sanomat, 90 Tulen tuiman maininnaiset. Sanoi seppo Ilmarinen: "Et sä synny rauta raukka, Ei sinun suku sukeu, Eikä kasva heimokunta, Ilman tuimatta tuletta, Ilman viemättä pajahan, Ahjohon asettamatta, Lietsimellä lietsomatta; Vaan ellös sitä varatko, 100 Ellös olko milläskänä. Tuli ei polta tuttuansa, Herjaele heimoansa; Kun tulet tulen tuville, Hiilisehen hinkalohon, Siellä kasvat kaunihiksi, Ylenet ylen ehoksi, Miesten miekoiksi hyviksi, Naisten nauhan päättimiksi." Senpä päivyen perästä 110 Rauta suosta sotkettihin, Vetelästä vellottihin, Saatihin saven seasta; Itse seppo suossa seisoi Polvin mustassa murassa Rauan suosta raaettaissa, Maan murasta muokattaissa, Otti rautaiset orahat, Teräksiset tierottimet, Suen suurista jälistä, 120 Karhun kantapään tiloista. Se on seppo Ilmarinen Siihen painoi palkehensa, Siihen ahjonsa asetti, Suurille suen jälille, Karhun kannan hiertimille; Rauan tunkevi tulehen, Lietsoi yön levähtämättä, Päivän umpehuttamatta, Lietsoi päivän, lietsoi toisen, 130 Lietsoi kohta kolmannenki, Rauta vellinä venyvi, Kuonana kohaelevi, Venyi vehnäisnä tahasna, Rukihisna taikinana, Sepon suurissa tulissa, Ilmi valkean väessä. Siitä seppo Ilmarinen Katsoi ahjonsa alusta, Mitä ahjo antanevi, 140 Palkehensa painanevi. Ensin saapi rääkyrauan, Sitten kuonaisen kuletti, Siitä valkean valutti Alisesta lietsimestä. Siinä huuti rauta raukka: "Oi sie seppo Ilmarinen Ota pois minua täältä Tuskista tulen vihaisen!" Sanoi seppo Ilmarinen: 150 "Jos otan sinun tulesta, Ehkä kasvat kauheaksi, Kovin raivoksi rupeat, Vielä veistät veljeäsi, Lastuat emosi lasta." Siinä vannoi rauta raukka, Vannoi vaikean valansa, Ahjossa, alaisimella, Vasaroilla valkkamilla: "En mä liikuta lihoa, 160 Enkä verta vierehytä; On mun puuta purrakseni, Haukatakseni hakoa, Närettä näpätäkseni, Kiven syäntä syöäkseni, Ett' en veistä veljeäni, Lastua emoni lasta. Parempi on ollakseni, Ehompi eleäkseni, Kulkialla kumppalina, 170 Käyvällä käsiasenna, Kuin sukua suin piellä, Heimoani herjaella." Silloin seppo Ilmarinen, Takoja ijän ikuinen, Rauan tempasi tulesta, Asetti alaisimelle Rakentoa raukeaksi, Takoa teräkaluiksi, Keihä'iksi, kirvehiksi, 180 Kaikenlaisiksi kaluiksi. Takoa taputtelevi, Lyöä helkähyttelevi, Vaan ei kiehu rauan kieli, Ei sukeu suu teräksen, Rauta ei kasva karkeaksi, Terä rauan tenhosaksi. Siitä seppo Ilmarinen Arvellen ajattelevi, Mitä tuohon tuotanehen 190 Ja kuta ve'ettänehen Teräksen tekomujuiksi, Rauan karkaisuvesiksi. Laati pikkuisen poroa, Lipeäistä liuvotteli, Siitä koitti kielellänsä, Hyvin maistoi mielellänsä, Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei nämät hyvät minulle Teräksen tekovesiksi, 200 Rautojen rakento-maiksi." Mehiläinen maasta nousi, Sinisiipi mättähästä, Lentelevi, liitelevi, Ympäri sepon pajoa; Senp' on seppo Ilmarinen Käski käyä metsolassa, Tuoa mettä metsolasta, Simoa simasalosta, Teräksille tehtäville, 210 Rauoille rakettaville. Herhiläinen Hiien lintu, Hiien lintu, Lemmon katti, Lensi ympäri pajoa Kipujansa kaupotellen, Lentelevi, kuuntelevi Sepon selviä sanoja Teräksistä tehtävistä, Rauoista rakettavista. Tuo oli siiviltä sivakka, 220 Kynäluilta luikkahampi, Tuop' on ennätti e'ellä, Nouti Hiien hirmuloita, Kantoi käännellen kähyjä, Maon mustia mujuja, Kusiaisen kutkelmoita, Sammakon salavihoja, Teräksen tekomujuihin, Rauan karkaisuvetehen. Itse seppo Ilmarinen, 230 Takoja alinomainen, Luulevi, ajattelevi, Mehiläisen tulleheksi, Tuon on mettä tuoneheksi, Kantaneheksi simoa, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kas nämät hyvät minulle Teräksen tekovesiksi, Rautojen rakennusmaiksi." Siihen kasti rauta raukan, 240 Siihen tempaisi teräksen, Pois tulesta tuotaessa, Ahjosta otettaessa; Siitä sai teräs pahaksi, Rauta raivoksi rupesi, Veisti raukka veljeänsä, Sukuansa suin piteli, Veren laski vuotamahan, Hurmehen hurajamahan.

Toisin:

9, 10. A. i. i. viertä, Neiet taivahan napoa, 18. Se on neiti vanhimmainen, 19, 20. T. on tuli p. (veripunaisen, -sekaisen), Se on neiti keskimäinen, 22. Se on neiti nuorimmainen. 24. S. s. mellot rauat, 25. Joka (mikä) puotti p. 26. S. o. saatu rääsy- (ruoste-) rauta, S. o. ruostehet rakettu, Rauan kuonat kuohuteltu, Se on kuonat kuohutteli, 28. S. o. tiettävät (saatuna) t. Kohettuna rauan syöntö. 32. K. t. tuntemahan. 34. Tuli päästänsä pahaksi, 53. P. tulla toinen kerta, 59. S. kääntyi s. j. (S. liikkui s. jälessä), 65, 66. Vaka vanha Väinämöinen, Tietäjä ijän ikuinen, 70. Yhtyi karhun jälkilöille, 74. K. k. kiskomilla. 79. S. s. susien, 84. Jos ma sun pajahan veisin, 86. Asettaisin alle ahjon? 90. T. tuimat m. 93. E. s. s. sikiä, 99. V. ele sitä sureksi, 104. Valkean varustimille, 110, 111. R. s. sotketahan, V. vellotahan, 128. P. huokaelematta, 148. Suusta valkean v. 156. V. rauta vaikeasti, 159, 160. Ei käennyt koskevansa Iho'on imehno raukan, 163. Pajun juurta pannakseni, 171. K. syöä omaa sukua, 186. T. rauan ei tekey. Ilman veessä kastamatta, 206. K. mennä metsolahan, 214-218. Katselevi, kääntelevi, Katseli katon raosta, Alta tuohen tuijotteli, Rautoja rakettavaksi (-via), Teräksiä tehtäväksi (-viä). 219. Se o. sievä siiviltähän (siiviltä siveä), 222. Viskoi H. h. 225. K. kutselmoita, Viholaisen vingermiä, 227, 228. Seppojen pajan ovelle, Kaatoi karkaisuvetehen. 228. Raualle karasvetehen.

b.

Kyllä tieän rauan synnyn, Arvoan alun teräksen: Toisin ennen tuulet tuuli, Toisin ennen säät sävisi, Maata kuokki koivun latvat, Peltoja petäjän kerkät. Tuuli silloin kuusi vuotta, Seurui seitsemän keseä, Tuuli taittoi tammen latvat, 10 Rutaisi ruhevat raiat, Maasta mättähän mäkäisi, Tuopa myöstihe merelle, Siitä saari siunautui Meren selvälle selälle, Saarelle salo sorea, Salohon sileä nurmi, Siihen kasvoi kaksi neittä, Koko kolme morsianta. Niinpä neiet astunevi 20 Niitylle nimettömälle, Istuivat itähän rinnoin, Etelähän päin elivät, Lypsit maalle maitoansa, Niitylle nitusiansa. Läksi maiot vieremähän, Vieri soita, vieri maita, Vieri auhtoja ahoja, Vieri suolle mättähäsen, Metisehen mättähäsen, 30 Kultaisehen turpehesen. Siitä syntyi rauta raukka, Siitä syntyi ja sikesi, Suon sisällä, maan navalla, Maalla keskikorkealla, Kasvoi rautaiset orahat, Miehen peukalon pituiset. Vaka vanha Väinämöinen, Tietäjä ijän ikuinen, Oli teitensä käviä, 40 Matkojensa mitteliä, Löysi rautaiset orahat, Teräksiset touvon taimet, Katselevi, kääntelevi, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitkä nää on toukojansa, Ja kutka orahiansa? Jotain noistaki tulisi, Luona taitavan takojan." Kokosi ne konttihinsa, 50 Kantavi sepon kätehen; Tuop' on seppo Ilmarinen Etsivi pajan sijoa, Löysi maata pikkuruisen, Notkoa ani vähäisen, Johon painoi palkehensa, Johon ahjonsa asetti, Vaan ei kasva rauta raukka, Sukeu suku teräksen, Pajassa ovettomassa, 60 Ahjolla tulettomalla; Puita puuttui rauan seppä, Tulta rautojen takoja. Saapi puita, tuopi tulta, Vaan ei vielä rauta synny, Kun ei liene lietsojata, Palkehella painajata. Otti orjan lietsomahan, Palkkalaisen painamahan, Katsoi ahjonsa alusta, 70 Lietsimensä liepehiä, Jopa syntyi rauan synty, Sikesi suku teräksen.

Toisin:

9, 10. T. t. t. latvan, R. rotevan raian, 12. Tuohon lietohon m. 16. Salon luoksi nuori n. 17, 18. Kasvoi neittä kaksi, kolme, Sen sileän nurmen päälle. Kasvoi siihen neittä neljä, Neittä neljä ja pahoa. 19. N. n. tuosta astui 22. Päin on päivän koittehesen, 24. Tiputit n. 50. Viepi ne s. pajahan;

c.

Tietähän teräksen synty, Alku rauan arvatahan: Vesi on vanhin veljeksiä, Ranta nuorin veljeksiä, Tuli keito koskimäinen; Vuorest' on ve'en sikiä, Tulen synty taivahasta, Alku rauan ruostehesta. Tuli tuimaksi rupesi 10 Äreäksi ärtelihe, Paha poltti paljon maita, Paljon maita, paljon soita, Poltti auhtoja ahoja, Poltti hietakankahia; Piti piiltä rauta raukan, Eestä veljensä vihaisen. Missä piili rauta raukka, Missä piili sekä säilyi Sinä suurna poutavuonna, 20 Pahana palokesänä? Eipä piillyt rauta raukka Vyöllä vanhan Väinämöisen, Kolmijatkossa tupessa, Ei perän pereäkänä. Eikä piillyt rauta raukka Nuoren neitosen nisissä, Kasvajaisen kainalossa, Pitkän pilven rannan päällä, Tammen latvassa tasaisen, 30 Ei se rauta siellä piillyt, Eikä vielä tuollakana, Sisällä sinisen uuhen, Vaskilampahan vatsassa, Siniporsahan povessa. Ei piillyt meressäkänä, Alla aaltojen syvien, Sisällä sinisen siian, Povessa lohen punaisen, Eikä tarkoin taivosessa, 40 Päällä kuuen kirjokannen, Sisässä sinirasian, Kypärässä kultaisessa. Tuolla silloin rauta piili, Seka piili jotta säilyi, Kahen kantosen välissä, Kolmen koivun juuren alla, Maalla mättähättömällä, Perin tietämättömällä, Jossa pyy pesän pitävi, 50 Kana lapset kasvattavi. Susi nosti suosta mullan, Karhu kaivoi kankahasta, Siihen nousi rautaruoste Ja kasvoi teräskaranko Suen sorkan nostannasta, Karhun kantapään tilasta. Se pajahan vietänehen, Ahjohon ajettanehen; Siitä sitten rauta syntyi, 60 Teräs tiettävä tekeysi.

Toisin:

1, 2. Tiettävä t. s., A. r. arvattava: 5, 6. T. kerran k.; V. o. vetosen synty, 20. Tulivuonna voimatonna? 23. Tuhatjatkossa t. 27. Kasvavaisen k. 34. Punaporsahan p. 42. Kukon kultaisen kuvussa (mahassa). 45. K. kannon kainalossa, 47, 48. Pimeässä Pohjolassa, Lapin laajalla perällä, 50. Kana lapsensa (lapsia) tekevi. Sotka poiat suorittavi. 56. K. kämmenen t.

d.

Paloi ennen paljon maita, Paljon maita, paljon soita, Pahana palokesänä, Tulivuonna voimatonna, Jäi vähän palamatonta Tuiman tunturin laella, Suurimman on suon selällä. Jäi yksi imehno raukka Paikalle palamatonna, 10 Jo vähän paloi sitäki, Polttelevi polviloita, Kuumotti kuvetlihoja, Kaiempia kantapäitä, Vasemia varpahia; Pahoin poltti varvaspäitä, Kynnet karstoiksi paloivat. Juoksi häässä hettehelle, Kaaputteli karstojansa, Rupiansa ruoputteli, 20 Herehesen hettehesen, Siitä syntyi rauan ruoste, Mura mustan päivyllinen, Herehessä hettehessä, Läikkyvässä lähtehessä.

Toisin:

5. J. paikka p. 10. P. palanehelle, Jo sitäi paloi vähäisen,

e.

Kusta syntyi rauta raukka, Kusta syntyi ja sikesi? Tuosta syntyi rauta raukka, Tuosta syntyi ja sikesi: Kala kultainen kutevi, Lohi luona longottavi, Heiluvassa hettehessä, Läikkyvässä lähtehessä. Sukeusi neljä neittä, 10 Koko kolme morsianta, Kalan kultaisen ku'usta, Lohen luonnon loukkehesta, Rauan ruostehen emoiksi, Suu sinervän siittäjiksi. Neitoset norolla seisoi, Tinarinnat riuvotteli, Pikkaisella pieskarella, Kaitaisella kaiskarella, Siinä rautoa rakensit, 20 Ja terästä teeskentelit, Survoit rauan siemeniä, Telkytit teräsmuruja. Joutuvi jumala tuohon Rauan siementen sijoille, Löyti rauan survimoita, Teräksen tekopaloja, Viepi ne sepon pajahan, Alle ahjon Ilmarisen. Siitä seppo Ilmarinen 30 Tunki ne tulen sisähän, Alle ahjonsa ajavi, Ahjosta alaisimelle; Takoa taputtelevi, Lyöä helkähyttelevi, Hiki tippui luojan päästä, Kaste kasvoista jumalan, Rautoja rakettaessa, Teräksiä tehtäesssä. Siitä syntyi rauta raukka, 40 Rauta raukka, kuona koito, Syntyvi sepon pajassa, Alla ahjon Ilmarisen.

Toisin:

1-12. Kaks' on kättä Jesuksella, Yhenmuotoiset molemmat; Hieroi kahta kämmentänsä, Mukelsi (mykelsi) molempiansa, Siitä syntyi kaksi neittä, Koko kolme Luonnotarta, 19. Tytöt r. r. 22. T. teräspaloja. 34. L. lyngähyttelevi,

f.

Hoi sinua, rauta raukka, Rauta raukka, kuona koito, Kyllä mä sukusi tieän, Sukusi ja syntysiki: Sie olet poika Vuolankoisen, Vuolahattaren tekemä, Isä Vuojolan navoilta, Emä Lemmen lähtehestä; Syntysi on suon navoilta, 10 Suon navoilta, maan navoilta, Suost' isosi, suost' emosi, Suosta kaikki muu sukusi. Kasvoi suosta ruosteheinä, Teräsheinä hettehestä, Tuulettaren tuu'ittama, Lännettären liekuttama; Hölmä Tuonelta tulevi, Maan alta Manalan poika, Löyti suosta ruosteheinän, 20 Teräsheinän hettehestä, Viepi sen sepon pajahan, Alle ahjon Ilmarisen, Sanoiksi rakettavaksi, Teräksiksi tehtäväksi.

Toisin:

5, 6. S. o. (rauta on) p. Vuolahaisen, Vuolahaisen poian poika, S. o. p. vuolankoinen (vuolahinen, vuolamainen), 7, 8. Isärauta suon n., Emarauta l. 8. Emärauta Ruopahatar; Äiti Äijön karsinasta; 16. Lemmettären l. 19. L. s. ruosterauan,

33. Riiden synty.

a.

Neitonen norosta nousi, Hienohelma heinikosta, Jok' on kaunis katsellessa, Ilman ollessa ihana; Se ei suostu sulhasihin, Mielly miehiin hyvihin. Tuli yksi mies turilas, Meri tursas paitulainen, Kyllä kehno keinon keksi, 10 Arvasi hyvän asian: Fani tuolle painajaisen, Saatti nurjan nukkumahan, Laitteli lepeämähän, Nurmelle mesinukalle, Maalle maksan karvaiselle. Siinä neitosen makasi, Teki neien tiineheksi, Kostutti kohulliseksi, Itse ottavi eronsa, 20 Läksi kurja kulkemahan, Vaivainen vaeltamahan. Neiti tuskille tulevi, Kohtu kääntyvi kovaksi, Valittavi vaivoissansa: "Minnekkäs minä piloinen, Kunnes kurjan päivällinen, Näissä pakkopäivissäni, Vatsan vaivoissa kovissa!" Virkki Luoja taivosesta: 30 "Mene portto poikimahan Synkeän salon sisähän, Metsän korven kainalohon! Siellä poiki muutki portot, Lautat lapsia lateli." Meni tuonne toitualle, Kulki rinnoin lipsutteli, Astuvi kivi kiveltä, Harppasi hako haolta, Noien koirien kotihin, 40 Penivillojen perille. Siellä vatsansa vajenti, Sikiönsä synnyttävi, Sai pojan pahantapaisen, Riisipojan riekamoisen, Navan juuren näivertäjän, Selkäluun lokertelian. Etsittihin ristijätä, Kaluajan kastajata, Kaivolla Kalevan poian, 50 Ketaroilla pienen kelkan; Ei sieltä sijoa saanut, Ei kylästä kymmenestä, Saranoilta seitsemiltä. Niinpä riisi ristittihin, Katopoika kastettihin, Rannalla vesikivellä, Yli aallon käytävällä, Lainehen lipottamalla. Oliko vesi punasta, 60 Millä riisi ristittihin? Ei ollut vesi puhasta, Se vesi verensekaista, Huorat pesi huntujansa, Pahat vaimot paitojansa, Nukkavieru-nuttujansa, Hamehia haisevia. Siin' on riisi ristittynä, Katopoika kastettuna, Nimi pantuna pahalle, 70 Nimi riien riiviölle.

Toisin:

1. N. ve'estä (merestä) n. 7. T. sitten m. t. 29. V. Jesus taivahasta: 34. Tammat l. latovi. 36, 37. Juoksi r. r., Hyppäsi k. k. 40. Penivillan vieremihin. Viimein viitahan levisi. 43, 44. S. siellä vihaisen poian, R. riukamoisen, 44. R. riutukaisen, Riutukaisen, räytykäisen, 48. Kalvon syöjän k. 56. Kivellä meren selällä, 56-58. Hiitolan verikoassa Sikoja tapettaessa. 57, 58. Umpilammin lumpehella, Tuvassa ovettomassa, Ihan ikkunattomassa.

b.

Mist' on riisi riivattuna, Pantuna paha etana, Syömähän verinen koira, Hiien rakki raatamahan? Tuost' on riisi riivattuna, Pantuna paha etana, Syömähän, kaluamahan, Puremahan, nietämähän: Korppi koikkui taivosella, 10 Veri noukasta norahti, Petäjäisen pienan päähän, Rahin rautaisen nenähän; Siitä syntyi riisi rietta, Paneutui paha sikiö, Suonia sokertamahan, Verilientä lippimähän, Syömähän syänaloa, Napoa navertamahan, Navan juurta näärtämähän, 20 Selkäluuta luhtomahan, Sivuja sivertämähän, Ohimoita ottamahan, Silmiä siristämähän, Näkimiä näykkimähän, Kulmia kumottamahan, Kulman alla kuohumahan, Joko tyttären tykönä, Taikka poian polviloilla.

Toisin:

9. K. lenti t. 15, 16. Verisuonta sortamahan, V. lakkimahan, 20, 21. S. voitamahan, S. sivelemähan, 25. K. kolottamahan,

34. Rikkeitten synty.