Part 33

Kasvoi muinoin kaunis tammi, Yleni vihanta virpi, Hietaharjun hartehilla, Kultakunnahan kukuilla; Olovahka oksiltansa, Leveähkä lehviltänsä, Latva täytti taivahalle, Lehvät ilmoille levesi, Peitti päivän paistamasta, 10 Kaihti kuun kumottamasta, Otavat ojentumasta, Tähet taivon kulkemasta. Vilu viljalle tulevi, Kamala ve'en kaloille, Outo ilman lintusille, Ikävä imehnosille, Kun ei päivyt paistakkana, Eikä kuutamet kumota, Vasten noita vaivaisia, 20 Kohti koitopäiväisiä. Etsittihin tuota miestä, Haettihin miestä mointa, Ku tuon tammen taitteleisi, Puun sorean sorteleisi, Vierottaisi puun vireän, Raataisi rutimon raian. Eipä löytty raatajata, Puun murskan murentajata; Ei ollut sitä urosta, 30 Ei niin miestä urheata, Ollut ei omassa maassa, Suloisessa Suomenmaassa, Kaunihissa Karjalassa, Eikä tullut tuonnempata Ruotsinmaasta rohkeasta, Vienosta Venäjänmaasta, Tämän riikin riitamaasta, Joka taisi tammen kaata, Ruhtoa rutimon raian, 40 Satalatvan langettoa. Nousipa merestä miesi, Uros aalloista yleni, Ei tuo ollut suuren suuri, Eikä aivan pienen pieni: Koko korttelin pituinen, Vaimon vaaksan korkeuinen, Maljan alle maata mahtui, Seulan alle seisomahan. Tukka oli kannoilla takana, 50 Parta polvilla e'essä, Rautahattu hartioilla, Rautasaappahat jalassa, Rautarukkaset käessä, Rautakirjat kintahisssa, Rautavyöhyt vyölle vyötty, Rautakirves vyön takana, Rautavarsi kirvehessä, Rautaponsi varren päässä. Hivelevi kirvestänsä, 60 Tahkaisi tasatereä, Rautaisella kalliolla, Vuorella teräsperällä, Viitehen vironkivehen, Kuutehen kovaisimehen, Seitsemähän sieranpäähän, Kaheksahan kanturahan; Yöt ou kirvestä hiovi, Päivät vartta valmistavi. Sai kirves hivelleheksi, 70 Varsi valmistelleheksi, Jo uros uroksi pääsi, Mies on mieheksi rupesi: Jalka maassa teutaroipi, Päähyt pilviä pitävi, Niin on paistoi partakarvat Kuin on lehto liepehellä, Niin on tukka tuuhottavi Kuin on männikkö mäellä. Astua lykyttelevi, 80 Käyä kuukahuttelevi, Leveillä liehumilla, Syltä on housut lahkehista, Puoltatoista polven päästä, Kahta kaatehen rajasta. Astui kerran, astui toisen, Tavottavi tammen luoksi, Yhen polki jalkojansa Hienoiselle hietikolle, Toisen polki jalkojansa 90 Maalle maksankarvaiselle, Jo kerralla kolmannella Tuli tammen juuruelle, Väkähille puun punaisen, Ikuisille ailahille. Iski kiinni kirvehensä, Tammehen tasateränsä, Läksi lastu puun kylestä, Pirastihen pintalastu, Senpä tuuli tuonne kantoi 100 Suurelle meren selälle Väinämöiselle venoksi, Purren puuksi laulajalle. Iski vielä kerran, toisen, Eipä ollut aikoana, Taittoi tammen, maahan kaatoi, Latvoin suurehen suvehen, Tyvin kohti koillisehen, Kaiten kaarnapohjosehen. Katselevi lastuloita 110 Vieremillä puun punaisen, Tammen laajan tanterella, Itse tuon sanoiksi virkki: "Saisipa tästä tarvespuita Oksista tasaisen tammen; Kenpä oksan ottanevi, Se otti ikuisen onnen, Kenpä lehvän leikannevi, Leikkasi ikuisen lemmen, Ken se latvan taittanevi, 120 Se taittoi ikuisen taian." Mi oli lastuja pironnut, Mikä pääsnyt pälkäreitä, Aaltojen ajeltavaksi Meren selvällä selällä, Niitä aaltonen ajeli, Meren läikkä läikytteli, Tuulen henki heilutteli, Vesi rannalle vetävi, Pitkän niemosen nenähän, 130 Rantahan pahan pakanan. Hiien piika pikkarainen, Vaimo valkean verevä, Se oli poukkujen pesiä, Räpähien räiskyttäjä, Pitkän portahan nenässä, Suuren laiturin laella. Tuopa lastuset tapasi, Pilkkoi ne pilastehiksi, Leikkoi lehmän lastusiksi, 140 Kokoeli konttihinsa, Kantoi kontilla kotihin, Pitkäkielellä piha'an; Koppoi lastut kontistansa, Kaatavi ne kartanolle. Kolme on veljestä ko'issa, Ne tuosta kyselemähän: "Mitä noista noita saisi, Kuta keito kallitseisi?" Kapo tuon sanoiksi virkki: 150 "Jonki noista saaja saapi, Miesi taitava takovi, Saapi noita nuoleksia, Lempo lehtikeihäitä, Pikatuoni pistoksia." Päätyi Hiisi kuulemassa, Sai paha tähyämässä, Pani poikansa pajahan Vanumahan nuolen päitä, Takomahan keihäitä. 160 Läksi poikanen pajahan, Poika nuolia tekevi, Vanuvi vasaman päitä, Laati piiliä pinosen, Ko'on nuolia kovia, Takoi tuuria tusinan, Teki kimpun keihäitä, Oksista tulisen tammen, Äkähistä puun punaisen; Tehnyt ei suurta eikä pientä, 170 Teki kesko keihäitä, Joilla pisti mies-satoja, Tuhansia tuikutteli. Otti piru pistimensä, Keito keihä'ät tapasi, Keikutteli keinojansa, Äijytti äkähiänsä, Pistokseksi ihmisille, Ammukseksi raavahille: Ei hän Hiisi tuosta huoli, 180 Kunne nuolensa lähetti, Saiko sarviraavahasen, Hevosehen hirvisehen, Vaiko ihmisen iho'on, Karvahan kavon tekemän.

Toisin:

2. Y. v. virvi, 5, 6. Olovampi o., Leveämpi l. 7, 8. L. tirppoi t. (tarttui taivosehen), L. pilvihin ylettyi, Latvan taivolle levitti, Oksat ilmoille ojenti, 9, 10. Esti p. p., Kuu raukan k. 10. Kuun kätki (Luojan) k. Kuutosen (kuutamot) k. 14. Kavelo (kavela) v. k. 15. Ilman linnuille ikävä, 17, 18. Kun ei konsa (armas) päivyt paista, Kuuhut kultainen (eikä kuutamet) k. 25. V. p. vihannan, 37. Kahen r. r. 41, 42. Mies pieni (musta) merestä nousi, Ukko a. y. Ukkonen (pikku mies) merestä nousi, U. aaltojen kes'estä, Nousi rautamies merestä, Rautasuinen, rautapäinen, 43, 44. Eikä uro aivan s. E. uro aivan p. Eikä aivin suurimpia, E. aivin pienimpiä: 45-50. Ukko yhtä kyynärätä, Parta kahta kyynärätä, Vähän kuollutta parempi, Kaonnutta kaunosampi, 49. Hivus k. t 51. Ve'en hattu (vaskihattu) h. 52, 53. Ve'en saappahat j., Ve'en kintahat k. 54, 55. Ve'en k. k., Ve'en v. v. v. 56-58. Ve'en k. v. t, Ve'en v. k., Ve'en p. v. p. 63, 64. Viiellä virosimella, Kuuella kuluttimella, 65, 66. Seitsemällä sieran päällä, Kaheksalla kannikalla; 71, 72. J. u. u. muuttui (urosta läksi), Mies on miehelle pätevi: 79, 80. A. on keikotteli, K. kulleroittelevi, 82, 83. S. suusta housun lahke, Puolentoista p. p. 86. Tallustavi t.l. 87. Y. astui j. 89. T. astui j. 91, 92. Astui kerran kolmannenki Juurelle tulisen tammen, 98. Pirastaikse (jo pirahti) p. 105-108. Taisi (tahtoi) tammi kallistua, Lysmyä rytimön raita; Tyven työnti pohjosehen, Latvan suurelle suvelle. 115. K. tuosta oksan otti, 117. K. tuosta lehvän leikkoi, 119, 120. K. tuosta lastun lappoi, Se lappoi i. t. 121-124. Mikä l. pirosi, M. pääsi p. Nepä tuuli tuonne tuopi Keskelle (aalloille) Aluejärven, 129. Tuonen mustahan jokehen, Saattavi sarajokehen, Kahen kallion välihin, Vuoren kolmen koukkehesen, 135. Tuonen mustassa joessa, 143, 144. Loi ne kontista pihalle, Kaatoi lastut k. 147, 148. "M. n. n. teetät, K. k. kallihtutat?" 152. S. n. nuolipuita, 154. Pirulainen pistosneuvot. 155, 156. P. piru k., Perkele t. 160, 161. Poika läksi Pohjan maalle Nuolia te'ettämähän, 163. Nuolen päitä nuljuttavi, 179, 180. E. h. H. tuota tieä, Kunne nuoli mennytkänä,

e.

Kasvoi ennen suuri tammi, Virpa virhetön yleni, Tuo tammi pahantapainen, Päivän peitti latvallansa, Lehvillänsä kuun kehitti, Otavaisen oksillansa. Vaikea valotta olla, Ikävä imehniskoilla, Ilman päivän paistamatta, 10 Kuutaman kumottamatta, Eikä tullut tuota miestä, Ei sitä emosen lasta, Nuorisosta nousevasta, Eikä varsin vanhastosta, Joka tammen taitteleisi, Puun murhan murenteleisi; Ei ollut omalla maalla, Näillä raukoilla rajoilla, Kahen Karjalan välillä, 20 Kolmen riikin riitamaalla. Etsittihin maitten päältä, Viiestä pitäjähästä, Kuuen kirkon kuuluvilta, Kun ei löytty kuitenkana, Haettihin taivahasta. Tuli ukko taivosesta, Luultavasti luottavainen: Syltä rinnoilta leveä, Sylt' on hattu harteilla, 30 Kahta kaatiot jalassa, Kirves kultainen olalla, Varsi kulta kirvehessä, Hopeata ponnen päässä. Katseleikse, käänteleikse, Astui yhen jalkojansa Pajupehkon penkerehen, Toisen astui jalkojansa Juurelle mehevän tammen. Hakkasi mehevän tammen, 40 Tasalatvan taskutteli, Latvan iskevi itähän, Tyven luopi luotehesen. Minkä tuosta lastun laski, Se on lammin lumpehiksi, Minkä oksia pirotti, Ne merelle mesteleikse Meren aaltojen ajella, Meren tyrskyn tyrskytellä. Tuli rakki rantahinen, 50 Juoksia joen sivuinen, Se juoksi kivi kiveltä, Hyppäsi havu havulta, Näki mustasen merellä, Nouti mustasen mereltä, Kantoi keiolle kätehen, Häjyn miehen hyppysihin. Keito tuon käsin tavotti, Katselevi, kääntelevi: "Tuostapa nuolia tulisi, 60 Vasamoita valmistuisi." Vuoli piiliä pinosen, Kolmisulkia kokosen, Yhen tammen taittumista, Puun murskan murenemista. Minkä saatti valmihiksi, Sen pojat sulittelevi Peipun pienillä sulilla, Varpusen vipusimilla, Sian karjun harjaksilla, 70 Hämähäkin höytyvillä. Kolm' on poikoa pahalla, Ruhjo yksi, rampa toinen, Kolmas on peri sokea, Ruhjo jousen jännittäjä, Rampa piilien pitäjä, Ampuja peri sokea. Ruhjo jousen jännittävi, Antoi ampujan kätehen. Ampuja peri sokea 80 Koittelevi nuoliansa Pitkin soita, pitkin maita, Pitkin pitkiä pihoja, Ampui nuolen yksikannan Ylähäksi taivosehen, Pilvihin pirajavihin, Hattaroihin pyörtevihin; Taivas reikihin repesi, Ilma kaikki ikkunoiksi, Itse tuon sanoiksi virkki: 90 "Se nuoli mänösi sinne, Ei sitä peritä sieltä, Ei tarkoin taho takkana." Ampui nuolen kaksikannan Maa-emähän jalkoihinsa, Maa alla pakahtelevi, Maan on mullat murjahteli, Paaet vahvat paukahteli, Kivet rannalla rakoili; Se nuoli mänösi sinne, 100 Ei sitä peritä sieltä. Ampui nuolen kolmikannan Tuohon Pohjolan mäkehen, Kohti vuorta korkeata, Vasten varvikkomäkeä. Ampui kilveten kiveä, Kalvatellen kallioa, Se kivestä kilhuksihe, Kalliosta kalhuksihe, Tahtoipa tavata siitä, 110 Luoa luontokappaleita, Käyä ihmisen iho'on, Karvoihin kavon tekemän; Vaan sill' ei sijoa siellä, Se sieltä perittänehen.

Toisin:

5. L. k. kaotti, 16. P. lihavan liitteleisi; 27. Mujuiseni, muotoiseni, Kaiken karvani näköinen, 31. 32. Vaskikirves olkapäällä, Vaskivarsi k. 46. N. m. miesteleikse (miestelihe) Ne on miehiksi merelle, Urohiksi lainehille 50. Juoksevi j. sivua (sivutse), 61. V. p. pivosen, 63, 64. Korvalla tulisen kosken, Rautalammin reunamaalla. 68. V. vivustimilla (vivusimilla, vivuttimilla), Hyvän linnun höyhenillä, 71-73. K. o. p. pirulla, Ruhja (rujo, ruho) y., r. t. K. verisen sokeli, 84. Päänsä päälle t. 87, 88. Tahtoi taivonen haleta, Ilma kaikki ikkunoita, 94. Alle jalkojen omien, Se on vasten maata mennyt, 95. Maapa aukesi kaheksi, 95, 96. Tahtoi maa pyhä puheta, Maa muruiksi (murjaksi) muljotella, 102. T. Hiitolan m. 103, 104. K. maata k., V. rauaista m. 105-109. A. kilpoten kivehen, Kaipotellen kalliohon, Tuo k. kiljausi, K. kaljausi,

d.

Kasvoipa tulinen tammi (Tulisella tanterella), Tuli poika Pohjolasta, Uros kylmästä kylästä, Pikku kelkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa, Varsi kyynärän pituinen, Terä vaaksan korkeuinen, Terä uusi, varsi vanha, 10 Uuet kintahat käessä, Vanhat kirjat kintahissa. Se kärsi käsin ruveta Puimahan tulista puuta, Säkehistä särkemähän, Tuon pilkkoi pirakkehiksi, Leikkoi lehmilastusiksi. Ne tuuli merehen tuopi, Meren aaltojen ajella Tuonen mustahan jokehen, 20 Manalan alusvetehen; Niist' on noita nuolet saapi, Pirulainen pistosneuvot. Piru piiliä tekevi, Lempo lehtikeihäitä, Oksista tulisen tammen, Puun pahan pirakkehista, Pajassa ovettomassa, Ilman ikkunattomassa; Pirahti pirulta piili, 30 Lehtikeihäs Lemmon luota, Iho'on imento raukan, Emon tuoman ruumihisen.

Toisin:

23. P. tuuria takovi, 30. L. Lemmon pääsi,

e.

U'utar on luonnon tyttö, Terhetär terävä neito, Seuloi seulalla utua, Terhenistä tepsutteli, Nenässä utuisen niemen, Päässä saaren terhenisen, Siit' on synty polttelulla, Polttehilla, pistoksilla, Ihossa alastomassa, 10 Vaivaisessa vartalossa.

30. Puiden synty.

[K. erittäin tammen synty.]

a.

Sampsa poika Pellervoinen Kesät kentällä makasi Keskellä jyväketoa, Jyväparkan parmahalla; Otti kuusia jyviä, Seitsemiä siemeniä, Yhen nää'än nahkasehen, Koipehen kesäoravan, Läksi maita kylvämähän, 10 Toukoja tihittämähän. Kylvi maita kyyhätteli, Kylvi maita, kylvi soita, Kylvi auhtoja ahoja, Panettavi paasikoita. Kylvi kummut kuusikoiksi, Mäet kylvi männiköiksi, Kankahat kanervikoiksi, Notkot nuoriksi vesoiksi. Noromaille koivut kylvi, 20 Lepät maille leyhkeille, Kylvi tuomet tuorehille, Pihlajat pyhille maille, Pajut maille paisuville, Raiat nurmien rajoille, Katajat karuille maille, Tammet virran vierimaille. Läksi puut ylenemähän, Vesat nuoret nousemahan, Tuuliaisen tuu'ittaissa, 30 Ahavaisen liekuttaissa, Kasvoi kuuset kukkalatvat, Lautui lakkapäät petäjät, Nousi koivuset noroilla, Lepät mailla leyhkeillä, Tuomet mailla tuorehilla, Pihlajat pyhillä mailla, Pajut mailla paisuvilla, Raiat mailla raikkahilla, Katajat karuilla mailla, 40 Tammet virran vieremillä.

Toisin:

1. Pellervoinen pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, 1-4. Ahti poika pellervoinen, Sep' on ennen maita kylvi, Itse vanha Väinämöinen, Tietäjä ijän ikuinen, Itse ilmoinen Jumala, Luoja luonnon kaikkivalta, Kunerva Kanervan poika, Tuop' on ennen maita kylvi, 7, 8. Kynsille kesäoravan, Talvikärpän (kärpän hännän) mustasille, Kärpän nahkan nauttiohon (nauttehesen), 10. Ahoja (notkoja, mantuja) t. 25. Pajakat nätäperille, 27, 28. L. lehmus (lentys, lännys) kasvamahan, Puu puhas ylenemähän, 19, 20, 22, 23, 25 maalle; 34-39 maalla.

b.

Semmerpoika vemmeroinen Sep' on ennen maita kylvi, Norot kylvi, nousi koivut, Mäet kylvi, kasvoi männyt, Kummut kylvi, kasvoi kuuset, Harjut kylvi, kasvoi haavat, Kasvoi pienoiset petäjät, Vesat vaivaiset vetihe, Kasvoi hongat hotjamoiset, 10 Ison ilmaiset petäjät, Kasvoi tuomet, kasvoi tammet. Kasvoi kankeat katajat, Katajahan kaunis marja, Tuomehen hyvä he'elmä. Virkki Luoja taivahasta, Puhuvi puhas Jumala: "Kaikki on puut Jumalan luomat. Kaikkivallan kasvattamat, Tuulettaren tuu'ittamat, 20 (Ahavaisen akkiloimat), Vilun ilman viihyttämät, Pakkasen imettelemät".

Toisin:

1, 2. Suon neiti, kanervan poika, Lähti maita kylvämähän, Kyyni kulki kankahia, Kyyni kylvi kankahia, 7. K. penseät (pehmeät) p. 10. Ihon ilmoiset p.

e.

Susi juoksi jäätä myöten, Hauki ui alatse jäätä, Suelta karisi karva, Hauvilta haleva hammas; Kati kaunis, neiti nuori, Tuop' on karvan jäältä poimi, Tyven kaivoi kankahasen, Ukon mustihin mutihin, Latvan alho'on asetti, 10 Tuuli latvahan puhuvi. Siitäpä se synty syntyi, Siitäpä suku sikisi, Kasvoi siitä huolen honka, Mesilauhto metsolassa, Hongattaren huojuttama, Lemmettären liekuttama, Kankahattaren kajuma, Tuulettaren tuudittama, Vilun ilman viihyttämä, 20 Pakkasen imettelemä.

Toisin:

2. H. uipi jään alatse, 7. Pisti karvan k. 14. M. metsolasta, 15, 16. H. hniskuttama, L. liejuttama,

d.

Punaposki Tuonen poika, Potki potkunsa vetehen, Hapahansa harjun alle, Nenähän tulisen niemen, Tuliniemen tutkamehen. Sai sieltä tulisen hauvin, Nousi maalle keittämähän, Hauvin hampahat karisi Niitylle nimettömälle, 10 Nimen tietämättömälle, Nousi siitä suokaranka, Vetihen vesa punainen, Siitä kasvoi kultakuusi, Kuusi kulta kukkalatva.

Toisia:

3. H. h. päähän,

e.

Pohjan neiti mustaposki Kynti soita, kynti maita, Kynti viimein vieruksetki, Soilla kasvoivat kanervat, Pajut pienoiset puroilla, Koivut notkoilla kohosi, Mäkilöillä männyt nousi, Kuuset kummuilla yleni.

f.

Kave juoksi soita myöten, Juoksi soita, juoksi maita, Juoksi alhoja ahoja, Karisteli karvojansa, Viskoi maahan villojansa, Siitä sitten synty syntyi, Siitä kaikki puut sikesi, Siitä joutui jolhat hongat, Pensoi penseät petäjät, 10 Kasvoi kuuset kukkalatvat.

Toisin:

1. Vainio vanha, raivopyörä, 4, 5. Tuop' on katkoi (nykki kave) k. Heitti maahan maan hyväksi, 9. Pensyi p. p.

g.

Puu on syntyi puhtahasta, Havulatva lauhkeasta, Honkapuu romentolasta, Mesilatva metsolasta. Honka poika huojulmainen, Se on Hotjan huolittama, Turjalaisen tuu'ittama, Vaaralaisen vaapottama, Vilun ilman viihyttämä, 10 Pakkasen imettelemä, Taivosen vesin valama, Lamposen levittelemä; Nousi maasta mansikkana, Jukapäänä juurikkana, Kasvoi kaksihaarukkaisna, Kolmihaaraisna kohosi, Kasvoi ilman kastehesta, Versoi taivosen ve'estä, Venyi vehnäisnä tahasna, 20 Voimykynä myllötteli. Kuusi kuhjan kähjän poika, Syöjättären synnyttämä, Maajattaren maasta luoma, Sie oot kummun kasvattama, Pellervoisen pensyttämä, Naservaisen naulitsema, Nousit maasta mansikkana, Mesimarjana metsästä, Lävitsesi päivä paistoi, 30 Kuvettasi kuu kumotti, Mätäs juuresi imetti, Tuuli lehvät tuu'itteli.

Toisin:

5, 6. H. p. hotjelmoinen, S. o. H. kasvattama, 6. Hotjan latvasta vetämä, 7. 8. Tuuliaisen (Tuulettaren, Tutjelmoisen) t. Värjäläisen v. 10. Lämpösen i. 18. V. Jesuksen verestä, 20. Rukihisna kykkärennä. 21. K. kumman kääjän (kyhjön kymmön) p. K. kullan keyretyinen, Kuusipuu Jumalan luoma, 25, 26. Pelleroisen p. Nasarvaisen (Natulaisen) nauloama, 28. M. merestä, 29. Latvatsesi (läpi latvan) p. p. 32. T. latvan t.

h.

Honka on poika hotjamainen, Puu puhas Jumalan luoma, Vesa Jesuksen vetämä, Oras onnen ilmi tuoma, Kanarvaisen kasvattama, Kovan ilman kolkuttama, Jonka oksa mettä tippui, Simoa sirahtelevi; Jumala vesin valeli, 10 Pilvi latvasta piteli, Tuuli vartta tuu'itteli, Ilma lieto liikutteli. Koivu kolkan kasvattama Maalla marjan varsikolla Luoma on kolmen Luonnottaren, Poikolaisen pehmittämä; Leppä ei ole puuksi luotu, Eikä puuksi, eikä maaksi, Luotu on vamman vanteheksi, 20 Vikojen paranteluksi, Kipeille voiteluksi, Vammoille valovesiksi.

Toisin:

2. Petäjä J. l. 8. Huuetta narahtelevi; 13. K. kallan k.

f.

Kaikki on puut Jumalan luomat, Paitsi tuo paha pajakka, Se ompi pakanan luoma, Pirulaisen parran karva; Haapa on Hiien hankitsema, Pihlaja pirun tekemä, Tuomi Lemmon tuu'ittama, Kataja Käsösen poika, Leppä Lemmeksen tekemä, 10 Kanelian kasvattama.

Toisin:

2. Yksin t. p. pajahin (pakatsin), Ängelmä pahinta puuta, 3. Pajupuu p. l. 5. H. o. H. hallitsema (huoripoika), 9, 10. L. Lemmesten (Lengeksen) t. Kaljolaisen k.

31. Raanin synty.

Akka vanha villikerta, Tuulen vilkka, veen vilkka, Kaikkien kalojen vilkka, Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikeata, Kolmekymmentä keseä, Saman verran talviaki, Sai viimein vihaisen poian, Lihan syöjän, luun purian, 10 Senpä raaniksi rakensi. Kasvatteli poikoansa, Säilytti sikiätänsä, Verisissä vaattehissa, Hurmehisissa sovissa. Sen sitten lähetti tuonne Syömähän, kaluamahan, Ristittyä rikkomahan, Kastettua kaatamahan, Lihoja märättämähän, 20 Sekä luita louhimahan.

Toisin:

1. A. v. raivokerta (rautahammas),

32. Raudan synty.

a.