Part 32

Tietähän oluen synty, Juoman alku arvatahan: Ohrast' on oluen synty, Humalasta julki juoman, Vaikk' ei tuo ve'että synny, Eikä tuimatta tuletta. Humala, Remusen poika, Piennä maahan pistettihin, Kyynä maahan kynnettihin, 10 Viholaisna viskottihin, Vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Siitä nousi nuori taimi, Yleni vihanta virpi, Nousi puuhun pienosehen, Kohti latvoa kohosi. Osmon ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän, Ohra kasvoi kaunihisti, 20 Yleni ylen ehosti, Osmon uuen pellon päässä, Kaskessa Kalevan poian. Osmotar oluen seppä, Kapo kaljojen tekiä, Otti ohrasen jyviä, Kuusi ohrasen jyveä, Seitsemän humalan päätä, Vettä kauhoa kaheksan, Panevi pa'an tulelle, 30 Laittoi keiton kiehumahan. Keitti ohraista olutta Kerkeän kesäisen päivän, Sai oluen keitetyksi, Vaan ei saanut käyneheksi. Arvelee, ajattelevi, Mitä tuohon tuotanehen Oluelle käyttimeksi, Kaljalle kohottimeksi. Näki maassa palkoheinän, 40 Poimi maasta palkoheinän, Hieroi kaksin kämmeninsä, Hykersi käsin molemmin, Molempihin reisihinsä, Hieroi nää'än kultarinnan. Sanoi tuon on saatuansa: "Näätäseni, lintuseni, Mene tuonne, kunne käsken, Metsän synkkähän salohon, Jossa tammat tappelevat, 50 Kovin ottavat orihit, Käsin vaahtea valuta, Koprin hiivoa kokoa, Oluelle käytteheksi, Kaljalle kohotteheksi!" Näätä nöyrä neuvottua Jopa juoksi, jotta joutui, Pian juoksi matkan pitkän Metsän synkkähän salohon, Missä tammat tappelivat, 60 Kovin ottivat orihit. Valui vaahti tamman suusta, Kuola kuonosta orihin, Sen kantoi kavon kätehen, Toi olalle Osmottaren. Kapo kaatoi kaljahansa, Osmotar oluehensa; Sai olut pahantapainen, Pani miehet mieltä vaille, Mielipuolet meuhomahan, 70 Hullut huppeloitsemahan, Lapset laitti itkemähän, Muun kansan murehtimahan. Kalevatar kaunis neiti, Tyttö sormilta sorea Sekä liukas liikunnalta, Aina kengältä kepeä, Liikkui sillan liitoksella, Keikkui keskilattialla, Näki lehen lattialla, 80 Poimi lehen lattialta. Katselevi, kääntelevi, "Mitä tuostaki tulisi Kavon kaunihin käsissä, Hyvän immen hyppysissä?" Kantoi sen kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin; Kapo kaksin kämmeninsä, Hykersi käsin molemmin, Molempihin reisihinsä, 90 Mehiläinen siitä syntyi. Mehiläinen liukas lintu Sep' on lenti, jotta joutui, Pian lenti pitkän matkan, Välehen välin lyhenti, Saarehen selällisehen, Luotohon merellisehen, Nurmelle mesinukalle, Simapellon pientarelle. Kului aikoa vähäisen, 100 Pirahteli pikkuruisen, Jo tulla tuhuttelevi, Saaha saaveroittelevi, Toi simoa siivessänsä, Kantoi mettä kaapussansa, Sen kantoi kavon kätehen, Hyvän immen hyppysihin, Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa. Siitä nousi nuori juoma, 110 Yleni olut punainen, Puisen uuen uurtehessa, Korvon koivuisen sisässä; Sai olonen valmihiksi, Metu miesten juotavaksi.

Toisin:

2. Alku taarin a. Mistä syntyi julki juoma: 22. Kalevaisen kaskimaalla, 23, 24. O. pani olutta, Kalevatar vettä kantoi, 34. Ei saanut hapanneheksi. 43. Reisihinsä reikutteli, 55. N. n. neuvottava 90. Mehiläisen synnyttävi. 101. J. t. tuputtelevi (turahtelevi, hyryttelevi), 102. S. hyppelöittelevi (vihmeröittelevi), Käyä kähveröittelevi (kääveröittelevi, käärämöittelevi, kääkeröittelevi, käärähyttelevi), 110. Y. kavesten kalja,

b.

Humala huhusi puusta, Vesi virrasta vihelsi, Ohra pellon penkereltä: "Konsa me koolle saamme, Milloin yhtehen yhymme, Konsa toinen toisihimme, Kekrinäkö, joulunako, Vaiko vasta pääsiäisnä; Yksin on elo ikävä, 10 Kahen kolmen kaunosampi." Hyvä on tyttö Pohjan neiti Arvelee, ajattelevi, "Mitä tuostaki tulisi, Jos ma nuot ko'olle saatan Sekä yhtehen yhytän, Laitan toinen toisihinsa." Punalintu puusta lauloi: "Saisi noista julki juoma, Tulisi hyvä olonen, 20 Tekiälle taitavalle, Oikein osoajalle." Hyvä on tyttö Pohjan neiti Poimivi humalan päitä, Otti ohrasen jyviä, Vettä virran pyörtehestä, Ne hän yhtehen yhytti, Saatti toinen toisihinsa, Keitteäksensä käkesi Puisen uuen uurtehessa, 30 Korvon koivuisen sisässä. Kuu kiviä kuumettihin, Salo puita poltettihin, Kesä vettä keitettihin, Talvi pantihin olutta; Punalintu puita pilkkoi, Västäräkki vettä kantoi, Mehiläinen mettä tuopi Nosteheksi nuoren juoman. Tuosta nousi nuori juoma 40 Korvon koivuisen sisässä, Kuohui korvien tasalle, Ärjyi päälle äyrähien, Tahtoi maahan tyyräellä, Lattialle lasketella. Tuosta tuima tunnettihin, Tunnettihin, tuomittihin, Arveltihin aikanansa Kaata maahan maan hyväksi, Kaata ennen kasvamatta, 50 Suureksi sukeutumatta. Hyvä on tyttö Pohjan neiti Itse tuon sanoiksi virkki: "Voi poloinen päiviäni, Voipa töitäni typerä, Kun panin paha-olosen, Tavattoman taarin laitoin: Ulos korvosta kohosi, Lattialle lainehtivi." Punalintu puusta lauloi, 60 Rastas räystähän rajalta: "Ei ole paha-oloinen, On juoma hyvä-oloinen, Tynnyrihin tyhjettävä, Kellarihin käytettävä, Tynnyrissä tammisessa, Vaskivannetten sisässä." Taari lausui taitavasti, Itse virkki, noin nimesi: "Paha on olla puolikossa 70 Tapin vaskisen takana; Kun et laita laulajoita, Istuta iloitsioita, Ulos tyrsin tynnyristä, Pois pakenen puolikosta; Rikki potkin puolikkoni, Pois ma pohjani porotan, Menen toisehen talohon, Yli aian naapurihin, Jossa juoahan ilolla, 80 Ja remulla reiatahan." Se oli oluen alku, Sekä alku että synty; Mistä sai hyvän nimensä, Mistä kuulun kunniansa? Virkkoi kissa kiukoalta, Kasi lausui lautsan päästä: "Kun tuo lie hyvä-oloinen, Olut olkohon nimensä!" Siitä sai olut nimensä, 90 Sekä kuulun kunniansa, Kun oli hyvä-oloinen, Hyvä juoma hurskahille, Fani naiset naurusuulle, Miehet mielelle hyvälle, Hurskahat iloitsemahan, Hurjat hoiperoitsemahan.

Toisin:

2, 3. Y. kaivosta syvästä, O. p. pientarelta: 5. Konsa koolle ja koholle, 7, 8. Joulunko pitkinä pyhinä, Pääpyhinä p. 11. Osmotar oluen seppä 33. Meri v. k. 36. Tijanen pani olutta, 61, 62. E. o. pahantapainen, O. j. hyväntapainen, 65, 66. Nassakassa t. Tapin vaskisen takana. 68. Ylen virkki viisahasti: 71, 72. K. e. l. laulajata, I. iloitsiata, 85, 86. Punalintu puusta lauloi, Rastas räystähän rajalta: 95, 96. Hurskahat ilottelevi, H. tappeloittelevi.

28. Pakkasen synty.

a.

Pakkanen pahansukuinen Ja poika pahantapainen, Joko nyt sanon sukusi, Kuuluttelen kunniasi? Tieän mä sukuperäsi, Tieän kaiken kasvantosi. Pakkanen pajoilla syntyi, Kova ilma koivikolla, Ikiturmasta isästä, 10 Emosta epattomasta, Kylmän ruoppahan kylellä, Jäisen kaakun kainalossa. Ken se pakkasen imetti, Kovan ilman koitutteli, Kun oli maammo maiotonna, Emonen utaretonna? Käärme pakkasen imetti, Kova ilma koitutteli, Käärme syötti, kyy imetti, 20 Mato maiolla piteli, Utaresta uuttomasta, Nännillä nenättömillä; Pohjaistuuli tuu'itteli, Vilu ilma viihytteli, Pahoilla pajupuroilla, Soilla räykymättömillä. Siitä kasvoi karkeaksi, Yleni ylen jaloksi, Sai poika pahantapainen, 30 Tuli turmion alainen. Ei ollut nimeä vielä, Pojalla epäpäöllä; Sitten lapsi ristittihin, Alle kastin kannettihin, Lähtehelle läikkyvälle Kultakallion navalle, Nimi pantihin pahalle, Ylettihin riiviölle, Pantihinpa pakkaseksi, 40 Korvien kohottajaksi, Kynsien kivistäjäksi, Vaatijaksi varvaspäien.

Toisin:

9. Isästä iki pahasta, 41. K. kyseliäksi,

b.

Tuop' on musta Pohjan akka. Raani pakkasen emonen, Istuihe itähän rinnoin, Selin tuulehen makasi, Katseleikse, käänteleikse, Katsoi kaarnapohjosehen, Kuinka kuu kehälle nousi, Päivä kaarelle kavahti; Teki tuuli tiineheksi, 10 Päivän koitto kohtuiseksi. Mitä kantavi kohussa? Kantoi kolme poikalasta; Synnytteli poikiansa, Laa'itteli lapsiansa, Pohjolan koan perässä, Pimentolan pirtin päässä. Kutsui Luojan ristimähän, Jumalan nimeämähän, Kun ei Luoja tullutkana, 20 Itse risti riiviönsä, Yhen pani Tuulettaren, Toisen pani Viimattaren, Viimeisen vihaisen poian Sen panevi Pakkaseksi, Joka kynsiä kysyvi, Alta jalkoja anovi.

Toisin:

2. Ulappalan umpisilmä, 23. Kolmannen Puhurin p.

e.

Häitä Hiitola pitävi, Paha joukko juominkia, Tappoi häiksehen hevosen, Pioiksensa pitkäharjan, Veri tuonne viskottihin Hiitolan pajan perähän; Nousi tahna taivahalle, Auer ilmahan yleni, Siitä pilviksi pirahti, 10 Paneutui pakkaseksi. Lumikki hevosen varsa Sep' on Pakkasen imetti Utaresta uhkuvasta, Näkyvillä nännillänsä, Pakkanen paha sikiö Halki hartiot imevi, Utaren u'uttomaksi, Nännitki nenättömiksi. Sai poika imetetyksi, 20 Ristityksi, kastetuksi, Hopeaisella joella, Kultaisella lähtehellä; Kuljus pantihin nimeksi, Kuljus poika Pakkaselle, Kuljus Pakkanen itseki, Kuljuksia muu sukunsa. Vei tuon Luoja taivosehen, Vaan Kuljus ajattelevi: Läyli on olla lämpimässä, 30 Palavassa pakko suuri. Loip' on Luoja lähtehesen, Asui Kuljus lähtehessä, Kesäkauen kellitteli. Virkki Luoja taivahasta: "Nouse pois nyt nuori poika Tannerta tasottamahan!" Läksi Kuljus lähtehestä, Alkoi aloilla asua, Veräjillä viehkuroia, 40 Puut puri lehettömiksi, Heinät helpehettömiksi, Ihmiset verettömiksi.

Toisin:

4. P. pitkäjouhen, Murkinoiksi (ruuiksensa) mustan ruunan, 6. Pohjolan p. p. H. koan etehen; 7, 8. N. höyry t., Utu i. y. 11-13. L. tytär Tapion Imetteli poikoansa Rippuvilla rinnoillansa, 17. Utaretki päättömiksi, 21-22. Tuolla Jortanan j. Pyhän virran pyörtehellä; 23. Kuhjus p. n. 24-26. Kuhjus -- Kuhjuksia

29. Pistoksen synty.

a.

Kasvoi ennen kaunis tammi, Vesa verraton vetihe, Kovin kasvoi korkeaksi, Latvoin taivolle tavotti, Piätti pilvet juoksemasta, Hattarat hasertamasta, Puolen päiveä pimitti, Kaihti maata kolmanneksen. Nuoret neuvoa pitävät, 10 Ikäpuolet arvelevat, Kuinka kuutta oltanehen, Päivättä elettänehen, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla Pohjanmailla. Kaivattihin kaatajata, Pahan tammen taittajata, Etsittihin, eipä löytty, Haettihin, ei havaittu; Ei ollut väessä tässä 20 Sitä miestä meiän maalla, Urohoisessa väessä, Miehisessä joukkiossa, Tämän tammen taittajata, Puun solean sortajata. Nousi musta mies merestä, Uros umpilainehista Eikä suuri, eikä pieni, Uros keskikertahinen, Pystyn peukalon pituinen, 30 Kolmen sormen korkeuinen, Kirves kirjattu olalla, Kirjavarsi kirvehessä, Päässä paasinen kypärä, Jalassa kiviset kengät; Tuopa tahtoi tammen kaata, Ruhtoa rutimon raian. Astua teputtelevi, Käyä kääkälöittelevi, Astui puun on juuruelle, 40 Ison tammen taittamille; Laski puuta kirvehellä, Tarpaisi tasaterällä, Iski kerran, iski toisen, Iski kerran kolmannenki, Tuli tuiski kirvehestä, Panu tammesta pakeni. Lastut puusta pyörähteli, Lohkarehet lonkahteli, Niitylle nimettömälle, 50 Maalle mättähättömälle, Tuonne toisia pirosi, Ylen laajalle levisi, Selvälle meren selälle, Ulapalle aukealle. Niin kerralla kolmannella Jopa taittoi tammen poikki, Rutaisi rutimon raian, Puun vihannan vierähytti, Tyvin illisti itähän, 60 Latvoin luopi luotehesen, Poikki Pohjolan joesta, Sillaksi ikuhiseksi, Mennä miehen matkalaisen Pimeähän Pohjolahan. Mi oli lastu lonkahtanut, Mestattu meren vesille, Meren selvälle selälle, Lakeille lainehille, Sitä tuuli tuu'ittavi, 70 Meri lieto liikuttavi, Aalto rannalle ajavi, Meren tyrsky tyyreävi, Lahtehen nimettömähän, Nimen tietämättömähän, Jossa Hiitola asuvi, Paha kansa kaupitsevi. Hiien koira rautahammas, Rannan juoksia ikuinen, Joutui rannat juoksemassa, 80 Someret sirottamassa, Keksi lastun lainehilta, Koppoi lastun lainehilta, Tuon kantoi kavon kätehen, Hiien immen hyppysihin. Kapo tuota katselevi, Katselevi, kääntelevi, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuostapa jotain tulisi, Kun oisi sepon pajassa, 90 Miehen mahtavan käsissä; Saisi noita nuolet tuosta, Ampuja iki asehet." Sattui kehno kuulemahan, Mies paha tähyämähän, Tuon paha pajahan kantoi, Tuosta nuolia tekevi, Vasamoita valmistavi, Pistokseksi ihmisille, Hevosille ammukseksi, 100 Äkähiksi raavahille. Piru piiliä tekevi, Äkähiä äiteröivi, Vuoressa teräksisessä, Rautaisessa kalliossa. Teki piiliä pinosen, Ko'on nuolia kovia, Pajassa ovettomassa, Ilman ikkunattomassa, Päät tekevi tervaksesta, 110 Varret tammesta vanuvi, Oksasta tulisen tammen, Väkähästä puun punaisen. Silitteli nuoliansa, Silitteli, sulitteli, Pääskyn pienillä sulilla, Vipusilla viirulinnun. Mistä sai sulitusrihmat? Tuolta sai sulitusrihmat Hivuksista Hiien immen, 120 Hapsista halukapehen. Sai nuolet sulinneheksi, Millä noita karretahan? Kyyn on käärmehen kähyillä, Maon mustilla mujuilla. Katsoi kaarensa parahan, Siihen jäntehen panevi Hännästä uve-orihin, Karvoista emäkapehen. Koppovi tulisen jousen, 130 Jännitti tulisen jousen Vasten polvea vasenta, Alta oikean jal'ansa. Otti nuolen orheimman, Valitsi parahan varren, Oikaisi tulisen jousen, Olallehen oikealle, Ampui nuolen ensimmäisen Ylähäksi päänsä päälle, Sinisehen taivosehen, 140 Pitkän pilven rannan päälle. Tahtoi taivonen haleta, Ilman kaaret katkiella, Ilman riehtoset revetä, Ilman kansi kallistua, Tuskissa tulisen nuolen, Äkähissä Äijön poian; Se nuoli peräytyi sinne, Jott' ei kuulu kuuna päänä. Ampui tuosta toisen nuolen 150 Maahan alle jalkojensa, Tahtoi maa manalle mennä, Mäet mullaksi mureta, Hietaharjut halkiella, Kankahat kaheksi mennä, Tuskia tulisen nuolen, Säkeniä puun punaisen; Se sinne iki peräytyi, Ett' ei kuultu kuuna päänä. Ampui kohta kolmannenki 160 Viimeisen vihaisen nuolen, Halki maita, halki soita, Halki synkkiä saloja, Vuorehen teräksisehen, Rautaisehen kalliohon; Nuoli kilpistyi kivestä, Kalpistihe kalliosta, Meni ihmisen iho'on, Vaivaisehen vartalohon. Se piili perittänehen, 170 Nuoli nouateltanehen, Sanan voimalla Jumalan, Aina Herran armon kautta.

Toisin:

6. H. hatsertamasta (harittamasta, hatartamasta), 9, 10. Neiet n. p., Orpanat osaelevat (ajattelevat), 11. K. k. lietänehen (eistänehen), 16. Tämän t. t. (Tammen poikki t.) 29, 30. Kesäpaarman paksunainen, Härän kynnen korkunainen, 37. A. tuputtelevi (tuhuttelevi), 37, 38. Tuo tulla tuhutteleikse, K. kääkälöitteleikse, 40. I. t. tasman luoksi, 41, 42. Puipi (lyöpi) p. k., Tammea t. 43, 44. I. k., i. kaksi, Kovin äijä kuin on kolme, 45, 46. T. säihkyi k., Tamu (talu, yty) t. p. 47, 48. Siitä lastuset (lastuja) sirahti, Pirahti (pirosi) sini siparet, 48. L. lohkeavi, 59, 60. Tyven työnnytti (iskevi) i. Latvan laski l. 62. S. iku-sijaksi, 65. M. o. l. tuonne luotu, 70-72. Ilma liika l., Raju r. a., M. t. työnnätteli, 77-80. Pohjan Musti, musta koira, Rakki rauan karvallinen, Päätyi lahta (merta) kiertämässä, Somerta sirehtimässä, 82-84. Tuo lastun mereltä tuopi, Kantavi k. käsihin, Hiitten i. h. 88. Mitä tuostaki t. 90-92. Hyvän mahtajan k. Tuosta nuolia tulisi, Vasamoita valmistuisi, 92. A. hyvät a. 101, 102. P. p. takovi, Ä. ällyttävi, 123. Käärmehen kähitsemillä, 126, 127. S. j. tapasi jouhista ujon upehen, 132. A. kantansa vasemen. 141, 142. T. t. hajota, I. kaari k. 151-153. Maa oli syttyä tulehen, Säkeninä säikehellä, Hietakankahat kat'eta, 163-166. V. hopeisehen, Kivisehen k. N. kilpesi k., Kalpesihe (kalpastihe) k.

b.