Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Part 31
Mist' on synty syysmaolla, Tapa talvikäärmehellä? Tuost' on synty syysmaolla, Tapa talvikäärmehellä: Kihokuola Aijön poika, Tuo kiltto kivellä istui, Nukkui kaltto kalliolla; Tuop' on tuosta vierähtävi Pohjaispuolelle kiveä, 10 Kino tippui kiian suusta, Kuona konnan leukaluilta, Senpä Syöjätär havaitsi, Söi kinon kiven kylestä, Sylkäisi kinon vesille, Lapahutti lainehille. Kuola kulkevi merellä, Vieri laatta lainehilla, Vaahti vankoilla vesillä, Tuli tuuli, tuon kokosi, 20 Ajoi aalto kalliolle, Putken rautaisen sisähän, Paksun heinän paltehesen. Siit' on synty syntynynnä, Siitä kasvo kasvanunna; Mist' on tuolle henki saatu, Mistä viskattu vihoja? Tuolt' on sille henki saatu Sekä viskattu vihoja, Tuolta helvetin tulesta, 30 Pahan vallan valkeasta.
Toisin:
5. Ikoma kivellä istui, 5, 6. Kihama (Kilamo) kivellä istui, Kaltto istui kalliolla, 15. Lävähytti (laski kuolan) 1. 16. Kupla k. m. 18, 19. V. aaltojen selällä, Tuuli sen tukkuhun kokosi,
d.
Mato musta maan-alainen, Toukka tuonen karvallinen! Tieän mä sinun sukusi, Kanssa kaiken kasvantosi: Syöjätär sinun emosi, Vetehinen vanhempasi. Souti Syöjätär vesiä, Tulikulkku turjutteli, Venehellä vaskisella, 10 Punaisella purjehella; Sylki Syöjätär vetehen, Laski laatan lainehille. Tuota tuuli tuu'itteli, Veen henki heilutteli, Tuu'itteli vuotta kuusi, Senki seitsemän keseä, Selvällä meren selällä, Lake'illa lainehilla, Vesi sen pitkäksi venytti, 20 Päivä paistoi pehmeäksi, Ve'en tyrsky tyyräeli, Aalto rannalle ajavi, Meren hyrsky hylkeävi, Puun on paksun pallehille. Kulki kolme Luonnotarta Rannalla meren rapean, Meren pauhun partahalla, Ne tuon rannalla näkivät, Sanoivat sanalla tuolla: 30 "Mipä tuostaki tulisi, Kunpa Luoja hengen loisi, Silmät päähän siunoaisi?" Sattui Hiisi kuulemahan, Mies häjy tähyämähän, Itse luojaksi rupesi, Antoi Hiisi hengen tuolle, Syöjättären sylkemälle, Konnan ilkeän kinalle; Siitä kääntyi käärmeheksi, 40 Muuttui mustaksi maoksi.
Toisin:
11, 12. Hänpä päätänsä sukivi, Hapsiansa harjoavi, Haihtui haiven harjastansa, Hivus vierähti vetehen, 12. Lapa lieto (lievo, livo) l. 13, 14. T. t. tutjutteli, Meri lieto liekutteli,
e.
Kivun tyttö, kuolon neito, Tuop' on nurmelle nukahti, Kaatui maalle kaltosalle, Kirjavan kiven kylelle; Tuli suuri tuulen puuska, Iästä vihainen ilma, Teki neien tiineheksi, Kostutti kohulliseksi. Siitä syntyi syntyminen, 10 Sikisi paha sikiö, Sai käärme kähisemähän, Kusiainen kulkemahan, Matamahan maan matonen, Pienen neulan pistämähän Joko ihmisen ihoa Tahi karvoja kapehen.
Toisin:
6. I. iso vihuri, 14. P. n. neulomahan
f.
Kasvoi puu pyhällä maalla, Putki maalla puhtahalla, Nousi putki puuta vasten, Sara sammalen varassa, Piru putkehen puhalsi, Solahutti sormuksehen, Siitäpä mato sikesi, Suikulainen, puikulainen, Vääntyi siitä värttinäksi, 10 Siitä kääntyi käärmeheksi, Maan päällä mateliaksi, Tiellä teukalehtajaksi.
Toisin:
7. Siitä silkkuna s.
g.
Mato musta, kyy viherä, Toukka tuonenkarvallinen, Kyllä mä sukusi tieän, Tieän kaiken kasvantosi, Mist' olet kyhätty kyhjö, Kusta sykkö synnytelty: Tuonen akka rautahammas, Koukkusormi, käykkäleuka, Keträsi kesoisen päivän, 10 Sykysyisen yösyämen, Veri kuorsi kuontalosta, Vaskisesta värttinästä, Siit' olet kyhätty kyhjö, Siitä sykkö synnytelty.
Toisin:
6. K. syppy s. 11. V. k. kuortanosta,
h.
Kehnot käärmettä rakenti, Kyhjöt kyytä keträeli; Sai käärme rakennetuksi, Kyhätyksi kyy vihainen, Yhtenä kesäisnä yönä, Sykysyisnä vietinkinä. Mist' on pää pahalle pantu? Pää pahan pavun jyvästä; Mist' on aivot ankeloisen? 10 Virran vankan vaaluvista; Mist' on silmät siitoalla? Lemmon liinan siemenistä; Mist' on korvat konnan päässä? Lemmon koivun lehtosista; Mist' on kuonoa kohettu? Tuonen tuuran taittumasta; Mist' on suuta suunniteltu? Suu solesta Syöjättären; Mist' on kieli keksittynä? 20 Keion keihä'än kärestä; Mist' on hampahat haettu? Neuloista Manalan neion; Mist' on ilkeän ikenet? Ikenistä Kalman immen; Mist' on raatoa rakettu? Pahan immen palmikosta; Mist' on selkä seisotettu? Hiien hiiliseipähästä; Mist' on häntä häikiöllä? 30 Hiusletistä Hiien neien; Mist' on suolet solmittuna? Vyöltä Hiien vyöllisistä; Mist' on henki heittiöllä? Hiien hiiliahjoksesta; Mist' on tunto turmiolla? Kuohusta tulisen kosken; Mist' on syyetty syäntä? Syöjättären syänkävystä; Mistä viskattu vihoja? 40 Vaahesta vihaisen virran.
Toisin:
8. P. p. pataranista (patarämästä); P. pantu pataranoista; Pahasta patalohista; Pahan miehen (hengen) peukalosta; Paulan päästä paitulaisen; Välisestä Väinöttären; Paholaisen paian tupsu; Pohjan neien rintarisku; Rintasolki Syöjättären; Ritikaisen rintasolki; Vyölappa joentakaisen; 9. M. o. a. annettuna? 10. Kosken kuohusta kovasta; Kuohusta tulisen kosken; Ve'en vankan vääntehestä; 11. M. o. s. siunaeltu (siunattuna)? M. o. s. sirrittävät? M. o. siihen silmät saatu? 12. Silmät simpukan jyvistä; Silmä silpukan (silkkunan) kivestä; Toinen kullan hernehestä; (Toinen rauan (Riian) hernehestä); Silmä kuulkonan (kuukunan) kivestä, Toinen rauan suurimasta; Silmä kullan (Tuonen) simpukasta, Toinen tuomen marjasesta; (Toinen liinan siemenestä); 13. M. o. k. korjaeltu? 14. Pantu on pajun lehistä (nenästä); Korvat lammin korttehista; 15. M. o. tuohon turpa saatu? M. o. turpa turmiolla? 16. Paholaisen paulan päästä; 18. Suu Lemmon sulan kynästä; 18. Syöjättären rintasolki; 19. M. o. k. keitolaisen (kelvottoman)? M. o. k. keiaheltu (keisattuna)? M. o. k. keion (kehnon, konnan) suussa? 20. Keitolaisen (Keion poian) keihä'ästä; Keihä'ästä Äijön poian; Äiön äimän (tuuran) taittimista; Kieli Lemmon (Keion) keihä'ästä; Miekasta tuliterästä; Miekasta Kalevalaisen (Kalevan poian); Hivuksista Hiien neien, Karvasta emäkapehen; Hivuskarva Hiien neien; Se on Hiien heinähanko; Hiitolaisen heinähanko, Piitolaisen pistinrauta; Pikatuonen pistinneuvo; Keiolaisen (Keion poian) kenk'oranen, Toinen haara kieltä tuotu, Saatu Väinölän suasta; 21. M. o. h. häjyllä? 22. Hiien neion neulasista; Okahista Tuonen otran, Ripsistä vihannan viljan, Toiset puolet hampahia Tuonen hauvin hampahista; Pellon pienistä kivistä; 23. M. o. isketty i.? 24. I. Tuonen neion; Ikenet emäkavoista (-kaloista); Orahista Tuonen touvon (otran), Helpehistä Hiien kauran, Putkelle punelevasta, (Putkehen puhelevasta), Verihinsä vierivästä; Vehnän vienosta jyvästä, Kauran hienon helpehestä, Ruuaksi rupeavasta, Verissänsä vierevästä; 25. M. o. tuohon ruumis saatu? 26. Raato Lemmon raivon päästä (rairon päästä, raapuista); Viholaisen virven päästä, Paholaisen paulan päästä; Kyröläisen kyntöruoska, Virolaisen aian vitsa; Kyytöläisen (Kyynäläisen) kyntöruoska, Ahtolaisen aian vitsa; Ahikaisen (Ahottaren, Ajattaren) aianvitsa, Manalaisen matkasauva; Virolaisen virsun paula, Kerolaisen kehrävarsi; Kengän paula Keitolaisen, Rihmaletti Lempolaisen; Hivusletti Lemmon neien, Palmikko pahan sikiön; Hivuskarva Hiitolaisen, Pannahaisen partakarva; 27. M. o. s. siunattuna? 28. Vyö vyöltä Tapion vaimon, Paitulaisen paita vyöhyt; Se on Hiien hiili- (heinä-) hanko, Pahanhengen paistinvarras; Kapo oli tielle kaatununna, Impi ilman nukkununna, Viini vaskinen selässä, Nuoli vaskinen sisässä, Siit' on selkä suoritettu, Siitä tehty selkäruoto; 29. M. o. h. häälättynä, Pursto puuhattu pahalle? 30. Pahasta pajuvesasta; Paholaisen palmikosta; Tupesta Kalevan poian; Paitulaisen (Paholaisen) paian nauha; 32. Pahan (Hiien) vyöltä vyöllisiä, Helmasta heliseviä; Paitulaisen paitavöistä; 33. M. o. h. häikiöllä (heitettynä)? M. o. tuolle henki saatu? 34. Henki Hiien hiiloksesta; Henki helvetin tulesta, Saatanan sysimäestä; Henki höyrystä pahasta, Hiien kosken kuohunnasta; 38. Syöjättärestä syäntä; Syän pantu Syöjättären; Syöjättären syänkäpynen, Mammottaren maksan kirppa; 40. Vipahasta Hiien virran.
22. Liinan synty.
a.
Paloi ennen paljon maita, Paljon maita, paljon soita, Pahana palokesänä, Tulivuonna voimatonna. Jäi paikka palamatonta Suurimmalla suon selällä, Tuiman tunturin laella, Kahen kantosen lomahan, Koivun kolmen juuren alle. 10 Kannon juuri kaivetahan, Sieltä löytyi liinan siemen Tuonen toukan kätköksestä, Maan matosen säilöksestä. Vene vanha poltettihin Korvalla tulisen kosken, Tulikosken kääntehellä, Tuli tuhkia läjänen, Koko kuivia poroja, Purren puisen polttamilta 20 Venehen kyettämiltä. Siihen liina kylvettihin, Kylvettihin, kynnettihin, Yhtenä kesäisnä yönä, Siitä silloin taimi nousi, Kasvoi pellavas perätön, Yhtenä kesäisnä yönä.
Toisin:
5. J. vähän p. 12, 13. T. t. kätkösestä, M. maon varustamista. 16. T. kääntämällä,
b.
Sisarekset Sotkottaret, Kälykset käpeät naiset, Nuo on löysi Tuonen toukan, Tuonen toukan, maan matosen, Kahen kantosen välistä, Kolmen koivun juuren alta. Toukka Tuonen poltettihin, Maan matonen paistettihin, Ilkeä kisistettihin, 10 Kypeniksi kypsettihin, Portin Pohjolan e'essä, Lapin lastutanterilla; Tuli tuhkia vähäisen, Hieman hienoa poroa. Minne tuhkat pantanehen? Tuhkat tuonne kannettihin Peltohon saviperähän, Vaaran vankan liepehesen, Tuohon liina kylvettihin 20 Tuonen toukan tuhkasihin, Kypenihin maan matosen, Siitä nousi nuori taimi, Pensi pellavas peritön, Liina liitoton yleni, Yhtenä kesäisnä yönä, Kahen päivyen välillä.
Toisin:
2-4. Ijankaikkiset kälykset, Löyettihin T. toukka, T. toukka, m. matonen, 8. M. mato kyetettihin, 10. Kyy vihainen k. 11. Juurella kesuen kannon, 22. Tuosta n. hampun t.
c.
Kuoli muulloin musta ruuna, Vaipui valkea hevonen, Nurmelle nimettömälle, Maalle tuntemattomalle, Luilla nurmi vierrettihin, Hara vanha poltettihin, Akka vanha korvettihin. Tuli tuhkia vähäinen, Sai poroa pikkuruinen, 10 Tuohon liina kylvettihin; Yöllä Liiko liinan kylvi, Kauko päivän kasvatteli.
Toisin:
6. Raana v. p. 11. Y. Liito l. k.
23. Läävämadon synty.
a.
Piika istui pilven päällä, Kapo kaaren kannikalla, Neito päätänsä sukivi, Hapsiansa harjoavi, Kammalla kasarisella, Hopeaisella sualla; Taittui haara harjastansa, Kammastansa pii mureni, Selvälle meren selälle, 10 Lakeille lainehille. Tuota tuuli tuu'itteli, Ve'en henki heilutteli, Rannalle kiven kolohon, Paaen paksun partahalle. Siitä vääntyi värttinäksi, Sekä kääntyi käärmeheksi, Kujahan kurettelihe, Läävähän lähettelihe, Kujan kulmujen sekahan, 20 Alle heinän helpehien. Siitä luorihin lorahti, Sisiliskona sivahti, Alle parsien panihe, Maholehmän maion alle; Asui akkojen jaloissa, Aina naisten askelilla, Maitomaljalle mateli, Voikiulut keiahteli.
b.
Akka salmen korvallinen Oli päätänsä sukiva Harjalla hopeisella, Kuparisella sualla; Taittui taina harjastansa, Suastansa pii pirahti, Tuolle laajalle lahelle, Selvälle meren selälle, Tuulen kutiteltavaksi, 10 Aaltojen ajeltavaksi. Tuuli tuota tuu'itteli, Aalto rannalle ajeli, Siit' on synty syysmaolla, Tavat talvikäärmehellä, Joka läävässä lätivi, Alla nurkkien nutivi.
Toisin:
14. Alku t.
c.
Kuutar itki kultiansa, Päivätär hopeitansa, Kyynel tippui silmistänsä, Vierähti vesipisara, Kaunihille kasvoillensa, Kaunihilta kasvoiltansa Riveälle rinnallensa, Tuosta vierähti norohon; Siitä kasvoi kaunis tammi, 10 Yleni vihanta virpi. Mies pieni merestä nousi, Aalloista ylenteleikse, Tuskin korttelin pituinen, Vaimon vaaksan korkeuinen, Pikku kirvehyt käessä, Kirjavarsi kirvehessä; Tuopa taisi tammen kaata, Puun sorean sorrutella, Mipä tuosta lastu lähti, 20 Se merehen mestattihin, Vesi sen vaaheksi valutti, Aalto rannalle ajeli. Akka vanha raivokerta Oli sotkut sotkemassa, Räpälehet räpsimässä, Tuon kokosi konttihinsa, Pisti pitkäkielehensä, Kantoi kontilla kotihin, Pitkäkielellä piha'an, 30 Etanoiksi tehtäväksi, Toukiksi suettavaksi. Kaatoi kuohun kontistansa, Nakkasi navetan luoksi, Kujan kulmujen sekahan, Peittävi pihan rikoilla, Kattoi kartanon kuloilla, Tuosta tuo suku sikesi, Kasvoi valkea matonen, Läävässä läkerteliä, 40 Sonnassa sokertelia, Matelia maitomaljan, Kiulun korvan kierteliä.
Toisin:
23-27. A. v. villikerta, Se oli sotkujen pesiä, Räpähien räiskyttäjä (räiköttäjä), Vaahen koppi koprihinsa, Koprillansa konttihinsa, Portto Pohjolan emäntä Oli sotkuilla oleva Paitojansa purkamassa, Vaskivakkanen käessä, Johon kuohua kokosi, Ve'en vaahtea valutti, 27. Keräeli kesselihin, 31. Maan maoiksi luotavaksi, 33. Riputteli rikkoihinsa, 40. S. soristelia,
d.
Susi juoksi jäätä myöten, Hauki uipi jään alatse, Suen suusta kuona tippui Tuon halean hauvin luille; Tuonpa tuuli maalle tuopi, Ve'en henki heiluttavi, Aalto rannalle ajavi, Vaaheksi kiven kolohon. Annikki Ahimon neiti, 10 Aina sotkuilla asuja, Tuon kokosi konttihinsa, Kantoi läävän karsinahan, Tuostapa tuo synty syntyi, Tuostapa paha panihe, Pikku valkea matonen, Lumenkarva luikeroinen.
e.
Portto Pohjolan emäntä Oli päätänsä sukiva, Hapsiansa harjoava, Letti päästänsä putosi Selvälle meren selälle, Ulapalle aukealle, Tuonp' on tuuli maalle työnti, Raju kantoi kalliolle. Hiien piika pikkarainen, 10 Vaimo valkean verinen, Katselevi, kääntelevi, Sanovi sanalla tuolla: "Portto Pohjolan emäntä Tuon on heitti helmoistansa, Viskoi tuonne villojansa, Katkoi karvoja vesille, Jotka tuuli maalle työnti, Raju kantoi kalliolle; Mitä nyt tuosta tehtänehen, 20 Ja kuta kuvattanehen, Hivuksista herjan vaimon, Mieron porton palmikosta?" Istui kyhjö kynnyksellä, Kehjo keskilattialla, Vähjö väännähti perässä, Istuivat itähän rinnoin, Etelähän päin elävät. Sanoi kyhjö kynnykseltä, Kehjo keskilattialta, 30 Itse istara perästä: "Noista toukkia tulisi, Sukeutuisi maan matoja." Tytöt kyitä ketreävät, Vattuloivat maan matoja, Pyöri lumpio lujahan, Vääntyi värttinä kovahan, Maan matoja kyttäessä, Keträtessä käärmeitä. Se oli alku tallitoukan, 40 Synnyntä pahan sikiön, Sikopahnassa sikisi, Kasvoi lammaskarsinassa, Sykysyisillä rikoilla, Talvisilla tanterilla. Tuo oli työnsä ensimmäinen, Jonka joutuen käkesi: Puri Ristuksen hevosen, Kaatoi varsan Kaikkivallan, Läpi luisen tallin sillan, 50 Puhki soimen vaskipohjan.
Toisin:
1-3. Kyhjy päätänsä sukivi, Hapsiansa harjoavi, Selvällä meren selällä, 4. L. lemmolta p., Hivus Hiien tyttäreltä, Hivus hiieltä p. Letti Lemmon tyttäreltä, 16. Povestansa mieron portto, 23-26. I. kyhjä (kyhjy, kyyjä, kyytö, kyykky) k. Kehju (kähjö, keito) k. Vähjy väännälti p. 25. Y. maassa väänälteli, Itse istara (kullero) p. Nuorimmat (nuoramo) perisopessa, Sokea pajan (tuvan) sopessa, 33. T. k. kyttelevät, T. kyttävät matoja, 34. Keträsi ketulan vöitä, Koston loimia lokatti, 39, 40. Siitä syntyi talvitoukka, Mato musta maasta nousi, 42. K. lampokarsinassa,
f.
Itse vanha Väinämöinen, Se vanha Kalevan poika, Kun ennen sotahan läksi, Kehotteli keinojansa, Sulitteli nuoliansa, Navetassa naisten luona. Sai keihäs kärestetyksi, Nuolensa sulatetuksi, Sylkytteli keihästänsä 10 Peltohon saviperähän; Keihäs katkesi kaheksi, Pura peltohon putosi, Tipahti tinainen naula, Rengas vaskinen valahti, Sekin sontahan solahti Kujan kulmujen sekahan. Siitä sitten sykkö syntyi, Siitä kasvoi liukas lintu, Yleni otus parahin, 20 Lumenkarva luikkalainen.
Toisin:
1, 2. Kullervo Kalevan poika 1-8. Isversko (Istara, Lispori) kävi sotia Kolmekymmentä keseä, Otti keihosen olalle, 13, 14. T. t. neula, Neula valkea v. Sormus kultainen solahti Vyöstä vanhan Väinämöisen, Kolmijatkosta tupesta, 18. S. k. kaunis l.
24. Maahisen synty.
a.
Maast' on maahinen kotoisin, Punapilpero pihoista, Maan vihoista, veen vihoista, Sammakon salavihoista; Siit' on sykkö syntynynnä, Maan kavala kasvanunna, Vaan en tuota tunnekkana, Miten lie nyt tänne tullut, Nousnut ihmisen iho'on, 10 Karvahan kavon tekemän, Tulen moisna polttamahan, Panun laisna paahtamahan, Etanana vai matona, Vainko muuna maahisena. Matalat jalat maolla, Matalammat maahisella: Kun sa lienet maasta nousnut, Niin maahan sinun manoan; Kun liet vieno veestä tullut, 20 Niin vieno vetehen vieri; Kun lienet tulesta tullut, Niin sä tungeite tulehen, Vie vihasi mennessäsi, Ota pois omat pahasi!
Toisin:
12. Palon laisna (valkeana) p.
b.
Vesihiisi vettä souti, Kapo nuori notkutteli, Venehellä vaskisella, Airoilla tinasiloilla, Pääsi maalle mansikkana, Vieri vehnäisnä tahasna; Siit' on maahisen sikiö, Siitä synnyit sykkö raukka, Vaan nyt pois sinun manoan, 10 Ei täällä sinun sijasi, Maass' on maahinen sijasi, Ve'essä vetosen lempo.
25. Noidan synty.
Kyllä tieän noian synnyn, Sekä alun arpojia: Tuoll' on noita syntynynnä, Tuolla alku arpojien, Pohjan penkeren takana, Lapin maassa laakeassa; Siell' on noita syntynynnä, Siellä arpoja sikesi, Hakoisella vuotehella, 10 Kivisellä pääalalla.
26. Nuolien synty.
a.
Honka kasvoi kankahalla, Kipuvuoren kukkulalla, Tuosta noita nuolet laati, Ampuja pahat asehet: Teki nuolen yksikannan Oksista alimmaisista, Teki nuolen kaksikannan Oksista kes'ellä puuta, Teki nuolen kolmikannan 10 Oksista ylimmäisistä; Ampui noita nuoliansa, Äikytti äkähiänsä, Minkä minnekki osasi, Eihän noita tuosta huoli, Käykö ihmisen iho'on, Tahi karvahan kapehen.
b.
Annikki on Saaren neiti Kävi Isteron sotoa, Kirposi tinainen tilke, Hopeinen pääte pääsi, Kahen kallion lomahan, Sen noita käsin tavotti Ennen maahan ehtimistä, Mantuhun rupeamista, Vei sen seppojen pajahan. 10 Sen seppo kaluksi laati, Takoi tuosta noian nuolet, Ampujan pahat asehet; Ampui noita nuoliansa, Ampui nuolen taivosehen, Tahtoi taivonen haleta, (j.n.e. kats. pistoksen synty),
27. Oluen synty.
a.