Part 30

Chapter 302,414 wordsPublic domain

Kyllä tieän horkan synnyn, Arvoan alun katalan: Horkka on tuulen tuu'ittama, Vilun ilman viihyttämä, Tuulen tuoma, veen vetämä, Kovan ilman kohti saama, Tullut tuulen tuppurissa, Ahavan rekira'oissa, Vasten meitä vaivaisia, 10 Kohti koitopäiväisiä.

8. Hylkeen synty.

Mies on nousevi merestä, Aallosta ylenteleikse, Meren luotojen lukia, Veen kalojen katselia, Kuus' on kukkia käessä, Kuus' kunki kukan nenässä, Kaikk' on täynnä raaniloita, Ne on hyytyi hylkehiksi. Hyle poika pyöreäinen 10 Meren ympäri meniä, Meren nurmen nutturainen, Hylkynä sinun isosi, Hylkynä sinun emosi, Hylkynä sinä itseki, Mene tästä, kunne käsken, Meren mustahan mutahan, Sinisen saven sisähän, Lohikäärmehen kitahan!

Toisin:

5. K. o. kuppia (kukkoa) k. 8. Siit' o. h. hylkeheksi. 12, 13. Hylky isäsi, hylky emosi,

9. Ihmisen synty.

Ihminen ihala ilme, Sukukunnan suuri luomus, Tehty on mullan kakkarasta, Mullan kaakusta rakettu, (Sille Herra hengen antoi, Luoja suustahan sukesi).

10. Kaalimadon synty.

Pulleroinen, palleroinen, Mato musta, maan näköinen, Tietähän sinun sukusi: Sinervö sinun isosi, Sinervö sinun emosi, Sinervöisiä sisaret, Sinervöinen muu sukusi, Sinervö sinä itseki. Kun ensin emosta synnyit, 10 Kuuntelime, kääntelime, Kuulin nurmelta nurinan, Notkon pohjalta porinan, Kulisten menit kulohon, Helähellen heinikkohon.

Toisin:

7. Sinervö sukusi suuri,

11. Karhun synty.

Miss' on otso synnytetty, Mesikämmen käännytelty? Tuoll' on otso synnytetty, Mesikämmen käännytelty, Luona kuun, tykönä päivän, Otavaisten olkapäillä. Sielt' on maahan laskettuna Sisälle salon simaisen, Vierehen vihannan viian, 10 Maksankarvaisen malohon. Sinisirkku metsän neiti Tuu'itteli, liekutteli, Kultaisessa kätkyessä, Hihnoissa hopeisissa, Alla kuusen kukkalatvan, Alla pensovan petäjän. Siitä otso ristittihin, Harvakarva kastettihin, Korvalla tulisen kosken, 20 Pyhän virran pyörtehellä. Ken rupesi ristijäksi? Itse Himmerkin kuningas, Tuo rupesi ristijäksi, Harvakarvan kastajaksi, Neitsy Maaria emonen, Pyhä piika pikkarainen, Sepä kummiksi kuvautui, Sekä kantoi kastehelle. Mikäs pantihin nimeksi? 30 Lullamoinen, lallamoinen, Karva kaunis röyhetyinen, Mesikämmen källeröinen.

Toisin:

5. L. k., malossa p. 8, 9. Sisähän s. s., V. metisen v. 11. S. m. eukko 16. A. penseän (pienoisen) p. 22, 23. Juhannes jumalten pappi Ristiäksensä lupasi, 19-24. Tuolla Juortanin joella (joessa) P. v. pyörtehessä, Itse oli Ristus ristimässä Kaikkivalta kastamassa,

Otsoseni, ainoiseni, Mesikämmen kaunoiseni, Kyllä mä sukusi tieän, Miss' oot otso syntynynnä, Saatuna sinisaparo, Jalka kyntinen kyhätty: Tuoll' oot otso syntynynnä Ylähällä taivosessa, Kuun kukuilla, päällä päivän, 10 Seitsentähtien selällä, Ilman impien tykönä, Luona luonnon tyttärien. Tuli läikkyi taivahasta, Ilma kääntyi kehrän päällä, Otsoa suettaessa, Mesikkiä luotaessa. Sieltä maahan laskettihin Vierehen metisen viian, Hongattaren huolitella, 20 Tuomettaren tuu'itella, Juurella nyrynärehen, Alla haavan haaralatvan, Metsän linnan liepehellä, Korven kultaisen kotona. Siitä otso ristittihin, Karvahalli kastettihin, Metisellä mättähällä, Sarajoen salmen suulla, Pohjan tyttären sylissä. 30 Siinä se valansa vannoi Pohjan eukon polven päässä, Eessä julkisen jumalan, Alla parran autuahan, Tehä ei syytä syyttömälle, Vikoa viattomalle, Käyä kesät kaunihisti, Soreasti sorkutella, Elellä ajat iloiset Suon selillä, maan navoilla, 40 Kilokangasten perillä; Käyä kengättä kesällä, Sykysyllä syylingittä, Asua ajat pahemmat, Talvikylmät kyhmästellä, Tammisen tuvan sisässä, Havulinnan liepehellä, Kengällä komean kuusen, Katajikon kainalossa.

Toisin:

22. A. h. haaraniekan, 36. Lupais käyä k. 40. Kisakangasten p.

Astui impi ilman äärtä, Neiti taivahan napoa, Kävi pilven piirtä myöten, Taivahan rajoa myöten, Sukassa sinertävässä, Kirjavassa kaplukassa, Villavakkanen käessä, Karvakoppa kainalossa, Viskoi villan pään vesille, 10 Laski karvan lainehille, Selvälle meren selälle, Lake'ille lainehille. Noita tuuli tuu'itteli, Ilma lieto liikutteli, Ve'en henki heilutteli, Viinnä villakuontalona, Kuunna pellavaskupona, Ranualle salon simaisen, Nenähän metisen niemen. 20 Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, Juoksi vyöstähän vetehen, Sukkarihmasta sulahan, Vyölapasta lainehesen, Koppoi kuontalon vesiltä, Villat hienot helmoihinsa, Nuot on liitti liukkahasti, Kapaloitsi kaunihisti, Vaahterisehen vasuhnn, 30 Kätkyehen kaunoisehen. Siitä kulki kuusikkohon, Sinisen salon sisälle, Kummun kultaisen sivulle, Alle vuoren vaskirinnan, Näki kuusen kukkalatvan, Kukkalatvan, kultalehvän, Nostatti kapalonuorat, Vitjat kultaiset kuletti, Oksalle olovimmalle, 40 Lehvälle leveimmälle. Tuu'itteli tuttuansa, Liekutteli lempeänsä, Alla viien villavaipan, Alla kaattuan kaheksan, Sisällä salon sinisen, Kehän kultaisen kes'ellä, Siinä otsosen sukesi, Jalokarvan kasvatteli, Petäjäisessä pesässä, 50 Kutiskossa kuusisessa. Kasvoi otso kaunihiksi, Yleni ylen ehoksi, Lyhyt jalka, lysmä polvi, Tasakärsä talleroinen, Pää levyt, nenä nykerä, Karva kaunis röyhetyinen. Ei ollut vielä hampahia, Eikä kynsiä kyhätty, Mielikki metsän emäntä 60 Itse tuon sanoiksi virkki: "Kyheäisin kynnet tuolle, Kanssa hampahat hakisin, Kun tuo ei vioille saisi, Painuisi pahoille töille." Niin otso valansa vannoi Polvilla metsän emännän, Eessä julkisen Jumalan, Alla kasvon kaikkivallan, Ei tehäksensä pahoa, 70 Ruveta rumille töille, Itse oli Luoja tuomarina, Luojan lapset lautamiesnä. Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, Läksi hammasta hakuhan, Kynsiä kyselemähän, Pihlajilta pinkeiltä, Katajilta karkeilta, Jukaisilta juurikoilta, 80 Kesun kannoilta kovilta; Eipä sieltä kynttä saanut, Eikä hammasta tavannut. Honka kasvoi kankahalla, Kuusi kummulla yleni, Hongassa hopeaoksa, Kuusosessa kultaoksa, Ne kapo käsin tavotti, Niistä kynsiä kyhäsi, Niitä liitti leukaluuhun, 90 Ikenihin istutteli. Siitä laski lallokkinsa, Ulos lempensä lähetti, Pohjan maita polkemahan, Saloja samoamahan, Pani suota sotkemahan, Viitoa vitaisemahan, Ahoviertä astumahan, Kangasta kapuamahan, Vaan ei antanut lupoa 100 Tulla karjan käytäville, Karjan kellon kuuluville, Tiukujen tirinä-maille.

Toisin:

1-8. Yrjänä ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, 1-17. Kulki Kuihtana vesille, Laski villoja vesille, Kuppaeli kuontaloita, Nuot on kulki kuusi vuotta, Seuloi seitsemän keseä, Kulki pellavaskupona, Vieri villakuontalona, 19. Nenähän pakananiemen. 20, 21. Neitsy Maaria emonen, Pyhä piika pikkarainen, Maaria metinen neiti Näki villanpään vesillä, 44. A. kaapuan k. 49, 50. Alla tammisen talahan Salakaarten kartanossa. 50. Kirjavassa kammarissa. 89. Sekä hankki hampahia, 89, 90. Niist' on hammas ensimmäinen, Ensimmäinen, viimeinenki.

Muistan, murri, synnyntäsi, Maan kamala kasvantasi: Tuoll' oot sykkö syntynynnä, Maan kamala kasvanunna, Pohjan pitkässä perässä, Lapin laajassa salossa, Leppävaaran liepehillä, Havuvaaran harteilla, Putkinen sinun isosi, 10 Putkitar sinun emosi, Putkisia muu sukusi, Putkinen sinä itseki. Sie olet saatu sammalilla, Kasvanut kanervikoissa, Paksussa pajupehossa, Tiheässä tuomikossa, Pohjaispuolella puroa, Päivän puolella mäkeä; Olinpa minäki siellä 20 Ylimmäisnä lautamiesnä Tevanoa tehtäessä, Haavasta rakettaessa. Lavekämmen Pohjan eukko Pään mäkäisi mättähästä, Selän hongasta hotaisi, Hampahat vesikivestä, Silmät kuutilon kivestä, Korvat kengän telluksesta; Siitä ristille ritaisi, 30 Sekä kantoi kastehesen.

Toisin:

1, 2. M. murrin syntynehen, Pahan karren kasvanehen, 7, 8. Kolmen koivun juuren alla, Kahen kannon kainalossa, 11, 12. Hongistossa sun s. Petäjikössä pesäsi. 17, 18. Suojapuolella kiveä, Pohjan puolella mäkeä; 24. P. m. maakivestä (pääkivestä), 27, 28. S. kuutaman k. Jalat villakuontalosta;

12. Keräjäin synty.

Teki perkele pesänsä, Paha pahnansa panetti, Maanherran majan sisähän, Tuomarin tuvan etehen, Nimismiehen niskan päälle, Lautamiesten lattialle, Pispan pitkihin hijoihin, Papin paian kanluksellen, Siinä latoi lapsiansa, 10 Siitteli sikiöitänsä, Riioiksi rikasten miesten, Keräjiksi kansan köyhän.

Toisin:

11, 12. Herroille herukkeheksi, Häviöksi k. k.

13. Kissan synty.

Kyllä tieän kissan synnyn, Halliparran hauteleman: Kissa on saatu kiukoalla, Nenä neittä, pää jänistä, Häntä Hiien palmikkoa, Kynnet kyitä käärmehiä, Jalat muita muuramia, Muu ruumis suen sukua.

Toisin:

2. Parta on hallin h. 5. H. käärmehen kähyä,

14. Kiven synty.

Kivi on Kimmon Kammon poika, Maan muna, kakara pellon, Kimmahattaren tekemä, Vuolahattaren vanuma, Syöjättären syänkäpynen, Mammottaren maksan piippu, Äijöttären kasvattama, Perna pienen Joukahaisen.

Toisin:

1. E. Kimman Kamman (Kääjän) p. K. kiikko mammon (Lemmon) p. K. Kimman mamman maksa (maksi), 2. Pellon perna, mannun maksa, 3. Huorahattaran t. 5, 6. S. syänkeränen (syämen syrjä), M. m. pilkku,

Ken kiven kiveksi tiesi, Kun oli otraisna jyvänä, Nousi maasta mansikkana, Puun kylestä puolukkana, Taikka häilyi hattarassa, Piili pilvien sisässä, Tuli maahan taivahasta, Putosi punakeränä, Kaaloi kakraisna kapuna, 10 Vieri vehnäisnä mykynä, Läpi pilvipatsahien, Puhki kaarien punaisten, Hullu huutavi kiveksi, Maan munaksi mainitsevi.

Toisin:

4. P. juuresta p. Yleni ylen hyvänä, 5, 6. T. häälyi h., Punapilvien s. Nuoren neitosen nisuissa, Kasvajaisen kainalossa,

15. Koin synty.

Koi syntyi kotalahella Suussa joen Juortanaisen. Huorat huuhtoi huntujansa Joen suussa Juortanaisen, Siitä sitten koi sikesi, Siitä puuttui luun puria, Lihan syöjä, luun puria, Veren uuelta vetäjä, Ilman paalia keittämättä, 10 Vaskella varistamatta, Läksi koira kulkemahan, Sai mato matelemahan, Meni luuta luusimahan, Lihoa liottamahan, Märkinä märättämähän, Panemahan paisumina.

Toisin:

11, 12. Saip' on koina k., Matona m.

16. Koiran synty.

Tuulest' on penuen synty, Ahavasta koiran alku; Louhiatar vaimo vanha, Portto Pohjolan emäntä, Perin tuulehen makasi, Lonkamuksin luotehesen, Teki tuuli tiineheksi, Ahava kohun kovaksi. Mit' on kohtunsa kovana? 10 Kohussansa koiran kantoi, Penun alla pernojensa, Maksoissansa maan itikan, Yksikuisen, kaksikuisen; Kuun on kolmannen lopulla Alkoi luoa luomiansa, Vajennella vatsoansa, Kohustansa koiran luopi, Penun alta pernojensa, Ken kantoi kapalorievut, 20 Lapsen karkean kapalon? Haivon akka raivokerta, Se kantoi kapalorievut, Liinoissansa liekutteli, Helmoissansa heilutteli, Laitti poian polkemahan, Villahännän viitomahan. Pohjolan parahin neiti, Sepä seisoi seinänvieret, Asui ikkunan alukset, 30 Simoa sulaelevi; Sima hyytyi hyppysihin, Jolla voiti hampahia, Tuli koira kunnollinen, Sai sepeli siivollinen, Jott' ei syö vähäistäkänä, Pure pikkuruistakana.

Toisin:

1, 2. Tuulelt' o. p. s., Ahavalta k. a. 2. Penun päivän paistamasta; 3, 4. Untamolan (Ulappalan) umpisilmä, Uppo Väinölän sokea, Penitar valio vaimo, Peniatar pieni vaimo, 4. P. P. sokea, 9. Mitä tuon kovana kohtu? 12. Makuutteli maksoissansa, 19. K. k. kapalonuorat, 21. Havon a. r. 25, 26. Pani p. p., Viluhännän v.

Kyllä tieän koiran synnyn, Arvoan alun penikan: Tehty on rikkatunkiolla, Vainiolla valmistettu, Yheksän isän aloa, Yhen äitin synnyttämä. Manuhutar maan emäntä Pään mäkäisi mättähästä, Sääret hankki seipähistä, 10 Korvat lammin lumpehista, Ikenet iästä iski, Turvan tuulesta rakensi.

17. Koivun synty,

Neitonen norolla istui, Hienohelma heinikossa, Itkeä tihuttelevi, Kyynel vieri kyykerteli Punaisilta poskipäiltä Maa-emähän jalkoihinsa, Pyöreämpi pyyn munia, Raseampi rastahien. Siitä kasvoi kaunis koivu, 10 Yleni vihanta virpi, Vesa manteren vetämä, Tuulettaren tuu'ittama, Latva täytti taivahalle, Oksat ilmoille olotti.

Toisin:

2. Punaposki poimetteli, 9, 10. S. k. k. taimi (tammi), Y. metinen mänty, 11, 12. Tuuliainen tuu'itteli, Taivonen vesin valeli, Tuulettaren tuu'ittama, Pakkasen imettelemä,

18. Korpin synty.

Kyllä tieän korpin synnyn, Syöjän synnyn arvaelen, Mist' on saatu musta lintu, Kusta korppi kasvatettu: Konnan korppi, Lemmon lintu, Ilkeämpi ilman lintu, Se syntyi sysimäellä, Kasvoi hiilikankahilla, Kerätty kekälehistä, 10 Sysipuista synnytetty, Pää pantu patapaloista, Ruho Lemmon rukkipuusta, Pursto Lemmon purjehesta, Kontit puista konkeloista, Vatsa vaivaisen säkistä, Suolet Lemmon neulikoista, Perä ilman renkahasta, Kupu kattilaranista, Kaula Hiien kangaspuusta, 20 Nokka noian nuolen päästä, Kieli Kirkin kirvehestä, Silmät kuukkalan kivestä.

Toisin:

3. Mistä syöjä maahan syntyi, 5. K. k., lieto l. 9. Kekäleistä keipoteltu, 11. P. p. patarauista,

Hoi sie korppi koito lintu, Korppi kolmen Lemmon lintu, Maassa on sinun majasi, Koivussa sinun kotisi; Kyllä sun sukusi tieän, Kanssa kaiken kasvantosi: Koottu oot koan noesta, Tulipuista tukkueltu, Sysilöistä synnytetty, 10 Pantu kaikesta pahasta, Ruppa Hiien rukkasesta, Sorkat Hiien värttinöistä, Suolet Hiien vyötehistä, Jalat ilman värppänöistä, Kynnet tervastikkusista, Siivet Lemmon viuhkamoista, Höyhen hiilestä hiottu, Korvat koivun lehtilöistä, Silmä Hiien siemenistä, 20 Toinen rautahernehestä, Nokka noian kirvehestä, Kieli kelon keihä'ästä.

Toisia:

10. Pökkelöistä pyöritelty, 16, 17. Siipi L. v., Toinen tuohesta kohlattu,

19. Kuvun synty.

Kupu kumma, Lemmon pahka, Tieänpä sinun sukusi, Mist' oot syplä syntynynnä, Maan kamala kasvanunna, Kertynynnä Lemmon keträ, Hiien pallo paisununna, Tähän hengen huokumille, Kaklan kaloille lihoille: Sumust' on sinun sukusi, 10 Sumusta sinun emosi, Sumusta sinun isosi, Siitä valta vanhempasi, Siell' on viisi veikkoasi, Kuusi kummisi tytärtä, Seitsemän setäsi lasta, Sinne siirtyös itseki Niittyihin nimettomihin, Nimen tietämättömihin!

20. Kyykäärmeen synty.

Yön tyttö, hämärän neito, Pitkän puhtehen pitäjä, Keträsi kivisen langan, Somerisen soilotteli, Kivisellä keträpuulla, Vaskisella värttinällä; Katkesi kivinen lanka, Somerinen sormiltansa, Kiviseltä keträpuulta, 10 Vaskiselta värttinältä. Mi lie päiksi päätynynnä, Siitä sai paha sikiö, Siitä syntyi kyytöläinen, Sikisi mato manalan.

Toisin:

4. Someroisen s. 8. Someroinen lanka sortui,

Vaka vanha Väinämöinen Vuoria hajottelevi, Kallioita kaatelevi, Räntäisissä rukkasissa, Vaskivanttujen varassa; Sai miekan tuliteräisen, Sylkytteli miekkoansa Vuoren rautaisen raossa, Kahen kallion välissä, 10 Louhen viien vinkurassa. Sormus kultainen solahti Vuoren rautaisen rakohon, Kahen kallion välihin, Louhen viien vinkurahan, Siitä sitten sykkö syntyi, Kyhäytyi kyytöläinen.

Toisin:

3. Kallioita vierittävi, 10, 14. Vuoren v. v. 16. Kyhäsitte k.

21. Käärmeen synty.

Tieän sykkö synnyntäsi, Maan kamala kasvantasi, Mistä kyy kulohon synnyit, Mato maalle siunattihin: Sie oot sykkö synnytetty, Maan kamala kasvateltu, Karkealla kalliolla, Matalalla maaemällä. Hiisi juoksi maata myöten, 10 Juoksi Hiisi, maa hikoili, Juoksi soita, juoksi maita, Lapin laajoja saloja, Hiki tippuvi tukasta, Vaahti parrasta valuvi. Uupui julma juostessansa, Väsyi väännätellessänsä, Vaipui vankamo kivelle, Kaatui maahan kalliolle, Menehtyi mäen nenälle, 20 Nurmipaaelle nukahti. Viikon vuorella makasi, Kauvan kallion nenällä, Kovin korskui maatessansa, Nukkuessansa nurisi, Valui kuona konnan suusta, Kina ilkeän kiasta, Vaahti vankasta nenästä, Tölkki Lemmon tölleröstä, Ukon uuelle kivelle, 30 Karkealle kalliolle. Kulki Syöjätär sivutse, Söip' on kuolan kalliolta, Kuola kulkussa kytevi, Hakaroipi hampahissa, Sylki suustansa vesille, Laski kuolan lainehille. Tuota tuuli tuu'itteli, Meren läikkä läikytteli, Selvällä meren selällä, 40 Lapovilla lainehilla; Vesi sen pitkäksi venytti, Ilma väänti värttinäksi, Siitä tuuli maalle tuopi, Vesi niemelle vetävi, Viima viskoi kalliolle, Korkean kiven kolohon; Tuuli sen kovaksi tuuli, Ahavainen kuivaeli, Päivä paistoi käppyrähän 50 Rannalla kiven kolossa, Kiven kirjavan kylellä, Pahan paaen parmahalla. Hiisi siihen hengen antoi, Piru silmät siunaeli, Lempo leukaluut sukesi, Kehno hampahat keräsi. Tuli tuosta tuonen toukka, Tuonen toukka, maan matonen, Syntyi synty käärmehelle, 60 Pahalle nimi panihe.

Toisin:

2. M. kavala (poika kalkki) k. 7, 8. Sileällä k., Mustan korven kainalossa. 15, 16. U. viimein j., V. värvytellessänsä, 18. K. maata (konna, viimein) k. 20. Kutta nurmelle n. 24. N. nurahui, 27, 28. V. v. nokasta, Tölkkä L. töllöröstä, 46. Kirjavan k. selälle (kylelle); 56. Häijy h. k.

Voi sinä paha pakana, Tietähän sinun sukusi: Läksi Juutas juoksemahan, Väipäs väipöttelemähän; Häijy häässä häimertynyt, Pahan työn on tehtyänsä, Juoksi päivän, juoksi toisen, Juoksi kohta kolmannenki, Ilkeä tuli iästä, 10 Konna päivän koitimesta. Matkan pitkän tultuansa, Päivän kolmannen perästä, Uupui Juutas juostessansa, Väsyi väipötellessänsä, Kaatui maahan kalliolle, Retkahti kiviroville, Vaipui vaaran rintehelle, Raukesi rapakivelle; Maatessansa korskaeli, 20 Väkevästi vääntelihe. Jesus tietänsä käveli, Matkoansa mittaeli, Kolmen poikansa keralla, Kahen kielikumppalinsa, Juutas tieltä loikahtihe, Rajakenkä kalliolta, Sai piru pirettämähän, Pötkähti pakenemahan; Läksi kuola konnan suusta, 30 Räkä räivän sieramista, Tuon päivä kovaksi paahtoi, Piru pitkäksi venytti. Santta Pietari näkevi Konnan kuolan kalliolla, Rään pahan rapakivellä; Katselevi, kääntelevi, Mi on mytty kalliolla, Sai tuosta sanelemahan: "Mikä tuostakin tulisi, 40 Ja kuka kuvautuisi, Jos sa Herra hengen loisit, Silmät siunaisit Jumala?" Niin sanovi suuri Luoja, Puhuvi puhas Jumala: "Pahasta paha tulisi, Konna konnan siemenestä, Ilkeä isottomasta, Epatto emottomasta". Santta Pietari sanovi, 50 Kerran toisen kerkeävi: "Luoppas Herra henki tuolle Siunoa Jumala silmät, Anna kulkea kulossa, Helähellen heinikossa, Pujotella puien juuret, Katsella kanervan varret!" Äsken Herra hengen antoi Silmät siunasi Jumala, Pahan miehen oksentohon, 60 Konnan ilkeän kinahan. Siitä sitten sykkö syntyi, Liseni paha litikka, Sai käärme kähäjämähän, Mato musta muikomahan, Mahan maata kulkemahan, Vatsallahan vaeltamahan.

Toisin:

4. V. väipästelemähän (vääpästelemähän); Väikäs väikästelemähän; 13. U. Ruotua j. 15, 16. Jesuksen ilokivelle, Luojan leikkikalliolle, 18. Päivän puolelle mäkeä; 19. Kuollessansa k. 21, 22. Oli meiän suuri Luoja Tietänsä kävelemässä, 25. Piru t. loikastihe, 28. Pötkäisi (mies paha) p. 29, 30. Vuoti (juoksi) k. k. s. Vaahti vankan leukaluusta, 34. Löysi kuplan kalliolta, 36. Kepillänsä kääntelevi, Koetteli sormellansa, 39-41. Jotain tuostaki t. J. kutain k., Kun s. H. h. 1. 43, 44. Jesus vastasi vakainen: "Ei pahalle hengen tarvis, 46. Kipu k. kuoliosta (oksennosta), 55, 56. Pujotellen p. j., Katsellen k. juuret!" 57. Antoi H. h. tuolle, 64. M. m. muikkamahan, 66. Viitoa vitelemähän.