Part 3

_Verenjuoksun_ seisattumiseksi haavasta tehtiin kolmanteen hirteen maasta lukien reikä, johon verta salvattiin leppäisellä naulalla. Myös siten ehkäistiin verenjuoksua, että painettiin mynttiraha veren lähtöpaikkaan ja sen päälle pantiin kalannahkainen kalvo veren sulkusanoja lukiessa. Jos juoksua ei saatu niillä keinoilla tukkeutumaan, pantiin potilas vasta lämmitetyssä saunassa laattialle tehtyyn vuoteesen maata, peitettiin vällyillä, joiden päälle loitsija äkki arvaamatta karahutti lapiollisen tulen-hehkuvia hiiliä pesästä, jotta poteva hyvin säikähtyisi, niin siitä tulen voimalla veri seisahtuisi, vaikka haava olisi noita- tahi kiroraudanki saattama. Sanotaan verenjuoksun myös siitäki lakanneen, jos potilaalle sidottiin oikein puhtaan tytön kehräämää rihmaa vasemman käden nimettömän sormen ympäri, mutta sitä varten eivät puhtaatkaan tytöt mielellään ruvenneet rihmaa kehräämään, kun vaan suotta olisivat pilkan-alaisiksi tulleet, jos veri ei siitäkään olisi ottanut tyrehtyäksensä.

Muutamat loitsijat veren juoksua tukkiessaan ottivat vanhasta lukosta ruostetta ja tomua, jotka sitten ynnä niihin juoksutetun ja seotetun veren kanssa rautaisessa elukan kellossa, luottimessa tahi valinkauhassa poltettiin karreksi ja pantiin haavaan. Toisinaan loitsijat verihaavaa voidellessaan ja sitoessaan voitelivat ja sitoivat myös haavantekiän kirveen, veitsen tahi muun teräkalun, joka sai siteessä maata, kunnes haava parani. Mutta ilman kaikkia näitä puuhia sanotaan loitsusanain yksinänsä luettuna oikein karaistulla äänellä ja karstimielellä ehkäisneen verenjuoksun, jos onni muuten oli myötämöillään.

_Umpijuoksussa_ eli veritaudissa, kun veri ei tullut haavasta, vaan suusta, sieramista tahi muualta, tehtiin halaistusta haapaisesta vesasta kolme koperoa, pantiin suoloja niihin, sidottiin toinen toiseensa kiinni kolmella lepänvarvulla ja paahdettiin liesihiilustan päällä niin paljon kuin taidettiin, ett'eivät suolat vaan lieteen menneet. Ne niin paahdetut suolat sitten pantiin paloviinaan ja syötettiin sairaalle.

_Vesitaudissa_ sanottiin sairaan saavan hyvän avun tulipalosta otettuin hiilten syömisestä.

_Ähkyvaivan_ poistamiseksi otettiin yhdeksän pientä leivän palaista, joihin luettiin ähkysanat yhdeksän kertaisesti ja jotka siten voimistettuina syötettiin ähkyn vaivaamalle ihmiselle. Sen tehtyä puhallettiin hänen oikeaan sierameensa ja sanottiin: "tuossa, ähky, on sun henkes." Sitten puhallettiin myös vasempaan ja sanottiin: "tuossa, ähky, on sun voimas." Siitä oli ähkyiselle hevosellenki apua, muutamat sen lisäksi syöttivät sille hämähäkin kinaa eli lukinverkkoa, otettu kolmannen laattian-alaisen hirren salvoimesta, tuvan pöydänpäisestä nurkasta, ja toiset leikkasivat oikeasta etu- ja vasemmasta takajalasta pienen lihasipaleen kummastaki suolan seassa sisään annettaviksi.

Seuraavat varomis- ja muut taikakeinot, joita yksinkertaiset, typerät ihmiset paikoin vieläki arvossa pitävät ja noudattelevat, lienevät myös vanhoilta loitsijoilta perityt, jos niihin ei enää nykyaikoina mitään loitsijan tointa ja apua kysytäkkään.

Noitia ja muita pahansuopia vastaan. Jos varotaan talossa käyvältä noidalta tahi myrrysmieheltä jotaki pahaa, niin viskataan kauhalla tahi piekalla hiiluksesta otettua tulista tuhkamujua hänen jälkeensä, kun hän on lähtenyt. Se saattaa noitumansa pahan seuraamaan häntä itseänsä. Samoin viskataan kolmesti tulista tuhkaa sen perästä, jolta peljätään pahaa silmäystä. Se, joka varoo itseänsä noidutuksi, ottakoon suoloja liinaiseen riepuun ja hierokoon niillä päänsä, keskiruumiin ja jalat ympäri kiertäen kaksi kertaa myötä- ja kolmannen vastapäivää niin, että hikeä lähtee suoloihin, ja jos tietää, kuka noitui, vieköön suolat noidan kaivoon tahi semmoiseen paikkaan, jossa se tulee avojaloin käymään.

Jos vaimo oli noitumisella miehestään vierotettu, piti miehen, jos tahtoi häntä entiselleen saada, ottaa vaimonsa kenkään vettä, juoda se ja sitten yli vasemman olkapäänsä viskata kenkä pois.

Jos riihi oli noiduttu, ett'ei puitaissa eli tapettaissa saatu tavallista jyvämäärää, piti se elon sijasta ahtaa kuusen havuilla ja ne tappaa, niin riihi korjautui.

Tuuliaispäähän, jossa arveltiin jonkun noidan tahi pahan hengen lentävän, piti sylkeä kolme kertaa, niin se ei voinut mitään vahinkoa saattaa. Muuten oli hyvä varjeluskeino noitia ja niiden saattamia turmioita vastaan kääntää paitansa tahi turkkinsa ja sukkansa nurin, varustaita teräksellä ja tulikivellä. Siihen, kellä oli ukontaltta eli -nalkki taskussa, ei voineet mitkään noidan nuolet eikä muut pahansuopain rikkeet pystyä.

Tarttumista vastaan. Kun joutui vieraassa saunassa kylpemään tahi muuten vieraissa paikoissa pelkäsi jotain pahaa tarttuvan, piti vasemmasta kainalosta haistaa omaa hikeänsä, sitten ei tarttunut vaikka missä oleskeli. Ahmalon eli silmäräähkän tarttumista vastaan piti kolmesti painaa silmiänsä vasemman käden nimettömällä sormella.

Keräjiin lähtiessä piti varustaita pienillä pyöreillä kivillä, joita sanottiin käärmeen keräjäkiviksi, myös korpin- tahi kotkan-kivillä; niin voitti asiansa, oli mikä tahansa. Käärmeen keräjäkivi, jota kiitettiin hyväksi moneen muuhunki taikatoimeen, sanottiin olevan pieni soikeanpyöreä, silonen kivi, jonka käärmeet keväällä jättivät keräjäpaikkaansa.

Vieraasen paikkaan tahi vieraalle maalle tullessa piti, ennenkuin astui jalkansa siihen, uhrata mynttiraha tahi muu mitalipalanen, joka nakattiin maahan sanoessa: "terve maa, terve manner, tervehempi tervehtäjä!" Samoin piti veteen lähtiessä sitä ennen veden haltialle jotain uhriksi veteen panna.

Vilustumista vastaan kylmiltä tuulilta ja pakkaselta viskattiin matkoille lähtiessä hehkuvia hiiliä pohjoseen päin. Lieneekö seki jotain uhrintapaista tuulten ja pakkasen haltioin hyvittämiseksi ollut.

Kuormat matkoilla varjeltiin varkailta kalmanluilla ja erittäinki kuolleen pääkallolla kätkettynä kuorman alle. Ruis-aumain säilymiseksi hiiriltä pantiin sen pohjaan kivi, jota hiirien käskettiin kaluamaan. Huoneen vakuuttamiseksi tulipalosta oli ukontaltta hyvä varjelus-ase, jonka avuksi muutamat kalkkisotkusta kuvasivat ristin ulkopuoliseen seinään tulisijan kohdalle. Karjan varjelemiseksi käärmeiltä piti elukoille antaa suoloja, joihin oli käärmeensanat luettu kolmen- taikka vieläki paremmin yhdeksänkertaisesti. Metsänpedoilta rauhottamiseksi piti elukat voidella hylkeenrasvalla, jota myös karhun poistamiseksi laitumelta ja halmeista piti siellä täällä tahria puihin ja halmemaiden aitoihin, vieläpä niissä kasvaviin äärimmäisiin elo-korsiinki.

Karjan talvionneksi navetta syksyllä pestiin yhdeksällä lehtisellä vastalla, sitten ammuttiin kolmesti läpi navetan ja pantiin elävää hopeata, hampun siemeniä ja suoloja joka hinkaloon.

Kun ostoeläin ei tahtonut suostua uudessa paikassa pysymään, mentiin sen vanhaan kotipaikkaan, otettiin kolmivitsaisesta aidasta alimmainen vitsa, pantiin eläimen sarveen tahi päähän ja sanottiin: "pyri tuon verran entiseen paikkaasi, minkä tuo vitsaski sarvessasi (päässäsi, kaulassasi)!"

Laskiaisviikolla noidat ja velhot kävivät toisten taloin navetoissa, sieltä maito-, voi-, villa- ja muuta karjan onnea itsellensä tahi jollekulle toiselle muuttamaan, leikkelivät karvoja ja villoja, vieläpä pieniä lihapalasiaki elukoista, joita luulivat onnen seuraavan sinne, mihin niitä veivät. Pääsiäisaamuna puhalsivat sarviin ja torviin, jotta koko siltä alalta, jossa torvi kuultiin, maito-, voi- ja muu karjan onni siirtyisi siihen paikkaan, josta ääni lähti. Juhanusyönä kävivät jyväonnea toisten pelloista ja halmeista itsellensä tahi muille muuttamaan.

Erityiseksi maidon ja voin lisääjäksi laitettiin Paran kuva, pääksi pantiin kerä, kalsu rangoksi, värttänät sääriksi. Kädet tehtiin vääristä pajuista ja jalat koivun konkelosta. Mutta hyvä talon tonttu ilmanki muita vehkeitä kantoi kaikenlaista tavaraa taloon.

Kun nuorikko tuli taloon, piti kynnykselle panna vihko, jossa oli yhdeksän erilajista kasvia, ja hänen sen ylitse sisään astua.

Kovassa kotiin-ikävässä vieraalla maalla piti lähteä pari virstaa kävelemään ja takaisin tultua rohkeasti yli kynnyksen astuttua sanoa: "terve maa, terve mantu! * on minun isäni, * on minun emoni, * on oma nimeni" (* * * merkitsevät kunki nimeä).

Lempeä vierottaissa eli naimisonnea ottaissa piti saada vasta, jolla tyttö oli kylpenyt, ja kätkeä se sikolättiin. Lempeä nostaessa pantiin kylvettämisen jälkeen tytölle kaulaan orihevosen länget ja vaskikello, joka kolmessa ruumiin vedossa oli hevosen kaulassa ollut; niin työnnettiin tyttö saunasta.

Kun vastasyntynyt lapsi ensikerran oli pesty, puettiin hän harakka-paitaan s.o. liinaiseen riepuun, jonka keskelle oli leikattu pään reikä. Siinä se sai kolme yötä olla, sitten paita vietiin seipään päähän ja jätetiin harakkain hyväksi.

Kaadettu karhu tuotiin juhlallisesti kotiin ja sitten, kun karhun peijaiset oli pidetty, saatettiin pääkallo ja kiinnitettiin kunniallisesti johonki pitämyspuuhun. Peljättiin karhun haltian suuttuvan ja pahoin kostavan, jos karhua ei kuoltuansaki kunnialla kohdeltaisi.

Koiran lumomista varten piti olla varustettu kouran täydellä päistäriä, jotka olivat otetut kolmen loukun alta. Kun sitten näki koiran tahi kuuli haukkuvan, piti kolmannesta aidan raosta alta päin lukea lumoussanat, viskata päistäret tuuleen ja sanoa: "niin on hienot hampahasi, kuin on hienot kourassani." Aita ei saanut olla mikä hyvänsä, vaan sen piti juosta kiinni johonki huoneesen siinä talossa, jonka koira lumottiin.

Tulipaloa pysäyttäissä käytiin kolme kertaa valkean ympäri ja luettiin tulen syntysanoja.

Kaalimatoa kuin myöski juuri- ja lehtimatoja poistaissa loitsija kiersi paikan kolme kertaa, ensin myötäpäivää, sitten vastapäivää ja viimeisen kerran taas myötäpäivää, mutta metsänpuolimaisessa sivussa piti yksi kohta kiertämättä jättää veräjäksi, josta mato pääsisi metsään loikomaan.

Ruostetta ohrasta poistivat samalla tapaa, kuin kaalimatoaki. Ohrapeltoa kiertäessään leikkasivat sirpillä ruosteisia tähkiä ja pieksivät niitä sitä varten otetulla kolmella lepänvarvulla. Tämä työ oli tehtävä aamulla ennen einettä. Noin poistui punainen eli rautaruoste. Valkeata ruostetta karkotettiin siten, että lasipalanen kädessä kierrettiin kolme kertaa ohramaata, paikoin muillaki keinoilla. Kun ohranpäät ensin valkenivat ja sitten mustuivat n.k. syyspäiksi, otettiin kolme tähkää, sidottiin punaisella langalla yhteen ja vietiin riihen parsille.

Varas saatiin seuraavalla tavalla varastamansa peruuttamaan. Otettiin sen huoneen kynnyksestä, josta varastettu oli, ja paikasta, missä varkaan viemä kappale oli ollut, kolme hienoa pirstaletta kumpaisestaki, sidottiin yhteen punaisella langalla ja vietiin hautausmaalle. Se luultavasti oli jotain uhrintapaista, jolla keijuset kehotettiin varasta vaivaamaan ja pakottamaan häntä varastamansa takaisin viemään. Toinen takaisin saattokeino oli seuraava. Mentiin sunnuntaina saarnan-aikana kellotapuliin, näpähytettiin vasemman käden nimettömällä sormella kolme kertaa vanhimman tahi suurimman kellon laitaan ja sanottiin: "herätä kaikki hautaan soittamasi kuolleet varkaan kimppuun!"

Hyvää kalastus-onnea varten oli onki tehtävä nuppineulasta, jota kolmena sunnuntaina oli pidetty kirkon kynnyksellä.

Jos heitti kolme suolaraetta ahjoon, jossa rauta oli kuumenemassa, niin voi sitä sitten tulikuumana vetää läpi kouransa, ett'ei polttanut vähääkään, kun vaan sanoi: "ei rauta tulinen, tulisempi minä olin jo ennen syntymätäni."

Juohtoväkeä loitsija kiersi kolmesti loitsusanoja lukiessansa. Sen tehtyä ei tarvinnut mitään pahaa matkalla peljätä.

Kun kotiinsa manattu paha oli sinne tullut ja ruvennut nostajaansa eli lähettäjäänsä vaivaamaan, niin sen saattama kipu, vihotus ja ajettumus kohta alkoi masentua; samoin kävi, jos loitsija uhka-, manaus- tahi muilla sanoilla ja keinoilla oli pahantekijän käärmeen, koiran taikka muun elävän hengiltä saanut. Muutamat loitsijat uhkasivat saattaa itse pahantekijänki paikalle tulemaan, jos vika ilman ei paranisi.

Otollisin rukousten, kuin monen muunki taikatyön aika oli torstai-iltana tahi sunnuntai-aamuna. Ukkoa ja muita rukoillessansa loitsijat eivät kuitenkaan tarkottaneet muuta, kuin että tulisivat johtamaan ja auttamaan heitä, sillä itse tekivät, mitä jumalaltansa rukoilivat.

Uhraamasta ja muitaki taikatöitä tekemästä palatessansa loitsija ei saanut taaksensa katsoa; se olisi koko työn mitättömäksi tehnyt.

Loitsijat ja erittäinki kuoharit työhön ruvetessansa lukivat aina kateen sanat hyvin karaistulla mielellä pahain silmäntelijäin pelvoksi, varsinki jos joku toinen oli tiettyvissä, joka myös mielellään olisi tainnut työhön lähteä.

Sammatissa Maaliskuulla 1880.

E. L.

Yhteisiä sanoja.

1. Loitsian perustussanoja.

a.

Kuin silloin sanottanehen, Miten tutkaeltanehen, Kun aika tosin tulevi, Hätäpäivä päälle saapi? Jo minä poloinen poika, Jo olen joutunut johonki, Näille töille työlähille, Vallan töihin vaikeisin, Puutteita purkamahan, 10 Päätteitä päästämäkän, Rikkeitä riisumahan, Vastuksia voittamahan. Nyt minua tarvitahan, Tarvitahan, vaaitahan, Syvän synnyn tietäjäksi, Ison pulman purkajaksi: Ruvennenko, rohtinenko, Tarttunenko, tohtinenko, Käsin ruttohon ruveta, 20 Käsin käyä perkelehen, Rumalaista rutjomahan, Ponnetonta polkemahan? En minä mitänä voine Ilman armotta Jumalan, Toimetta totisen Luojan; Avun Luoja antakohon, Avun Herra heittäköhön, Avun suokohon Jumala, Saatua minun sanani, 30 Käytyä minun käteni! Jesuksen on suu sulava, Suukseni sukeutukohon, Jesuksen käpeä kieli, Kielekseni kääntyköhön, Jesuksen sopeat sormet, Sopikohot sormikseni; Mihin ei sanani saane, Saakohot sanat Jumalan; Kuhun ei kääntyne käteni, 40 Käyköhöt käet Jumalan; Mihin ei sormeni sopine, Sopikohon Luojan sormet; Mihin ei henki höyrähtäne, Herran henki höyrytköhön!

Toisin:

37. M. saanevi s. 39. K. e. käteni käyne, K. kääntänen käteni, 43. Mihin henki höyrynevi.

b.

Armoa minä anelen, Huojennusta huokaelen, Ylähältä taivosesta, Luota Luojan kaikkivallan, Mistä armot annetahan, Huojennusta hoivatahan, Ovet armon auki käyvät, Turvat tuttavat tulevat. Herra hoivan heittäköhön, 10 Avun tuokohon Jumala, Minun silmin nähtyäni, Mielin arvaeltuani, Suin sulin puheltuani, Hengin huokaeltuani, Käsin päälle käytyäni, Sormin suoriteltuani! Saakohon minun sanani Läpi luun, läpi jäsenen, Läpi lämminten lihojen, 20 Läpi suonten soljuvien, Iho'on imento raukan, Emon tuoman ruumihisen!

Toisin:

1-4. A. m. anoisin, Hoivoa rukoeleisin, Isoltani Jesukselta, Emoltani Maarialta, 8. Merkit t. t. 15, 16. Kourin korjaeltuani, S. suorusteltuani, Peukaloin pieltyäni!

c.

Suutani sovittelen ma, Säveltäni säätelen mä, Kolmasti koan ovella, Viiesti veräjän suulla. Niin on lämpimät sanani, Kuin on luotu saunan löyly, Vesi viskattu viaton, Läpi kuumista kivistä, Kivistä kivuttomista, 10 Paasista pakottomista; Suu mulla Jumalan luoma, Kieli Jesuksen tekemä; Minkä suustani sanelen, Sen suusta sulan Jumalan, Minkä kerron kielestäni, Sen kielestä suuren Luojan, Minkä parrasta pakisen, Alta parran autuahan; Jos on mulla suu sulava, 20 Sulavampi suu Jumalan, Jos on kieleni käpeä, Käpeämpi Luojan kieli, Jos on kaunoinen käteni, Käsi Herran kaunoisempi, Jos väkeni voimallinen, Väkevämpi Kaikkivallan.

Toisin:

11, 12. Suun on luonunna Jumala, Herra hengen antanunna; 19, 20. J. o. m. s. suloinen, Suloisempi s. J.

d.

En puhu omalla suulla, Puhun suulla suuremmalla, Maarian sulalla suulla, Herran hengellä hyvällä, Lämpöisellä läyhyttelen; En liiku omin lihoini, En väiky omin väkini, Liikun Luojani lihoilla, Väikyn väellä Kaikkivallan. 10 Minkä suustani puhunen, Sen puhun Jumalan suusta, Minkä kielestä keritän, Kielen Jesuksen nenästä, Minkä päästäni panelen, Sen päästä parahan Luojan, Min minä pesen ve'ellä, Pesen Jesuksen verellä, Huuhon Herran hurmehella.

Toisin:

1-5. E. p. omasta suusta, P. suusta puhtahasta, Vaikutan valantehesta, M. sulasta suusta, L. läiköttelen; 7-9. E. värky (värvi) o. v. L. Jesuksen l. Pyhän Hengen voiman kautta.

e.

Ei ole tässä nuorisossa, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa, Tämän pulman purkajaista, Tämän lastin laskiaista, Kykkärän kerittäjäistä, Nämät on kykkärät kyläiset, Vaan ei vastukset kotoiset.

f.

Kun ei lie minussa miestä, Niin panen parempiani, Nostan maasta mannun eukot, Hiekasta hevos-urohot, Väekseni, voimakseni, Tuekseni, turvakseni, Tässä työssä työlähässä, Tässä tuskassa kovassa. Kun ei lie minussa miestä, 10 Ukon pojassa urosta, Nouskohon norosta miehet, Miekkamiehet liettehestä, Kankahasta kalpamiehet, Hevosväki hiekan alta, Jok' on viikon maassa maannut, Kauan lieossa levännyt, Pojan ainoan avuksi, Miehen kuulun kumppaliksi!

g.

Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tämän päästön päästäjäistä, Tämän rienan riisujaista, Louhi, Pohjolan emäntä, Tule päästöt päästämähän, Nämät rienat riisumahan! Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, 10 Päivätär, pätevä neito, Tule päästöt päästämähän, Nämät pulmat purkamahan, Kykkärät kerittämähän! Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Kave eukko, luonnon tyttö, Kave kultainen, korea, Tule päästöt päästämähän, Rikkeitä riisumahan, 20 Kiehittämähän kiroja! Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tule, Hiisi, Hiitolasta, Jumaloista jukkaselkä, Tämän jakson jaksajaksi, Kauhean kaottajaksi!

Toisin:

23, 24. Onhan Hiittä Hiitolassa, Jumalata taivahassa, Otan Hiien Hiitolasta, Tahi taivahan Jumalan,

h.

Kun ei lie minussa miestä, Ukon pojassa urosta, Tulkohon joku jumala Kaikki päästöt päästämähän, Kaikki pulmat purkamahan, Kaikki jaksot jaksamahan, Mennä suuren, mennä pienen, Mennä pitkän perkelehen, Syömästä, kaluamasta, 10 Ristittyä rikkomasta, Kastettua kaatamasta, Tehtyä teloamasta!

i.

Kysyn Luojalta lupoa, Kaikki vallalta varoa: Ruvennenko, rohtinenko, Tarttunenko, tohtinenko, Tähän työhön työlähäsen, Raatehesen raskahasen, Saaessa sotahan surman, Kera tau'in tappelohon, Kiroja kehittämähän, 10 Päätteitä päästämähän. Jos ei minussa miestä liene, Ukon pojassa urosta, Käsin ruttohon ruveta, Käsin käyä tappelohon, Saatan sanan Luojan luoksi, Kirjan Jesuksen kätehen, Pääni päällä taivosessa, Joka pilviä pitävi, Haitukoita hallitsevi, 20 Poutapilvissä asuvi, Alla taivahan tasaisen; Otan Luojan loitsimahan, Jumalan puhelemahan, Kaikkivallan katsomahan.

Toisin:

6. Raa'antahan raskahasen, Asiahan ankarahan.

k.

Minä mies Jumalan luoma Näitä töitä tehtäessä Aina armolla Jumalan, Toimella totisen Luojan, Jos mulle tuho tulevi, Hätäpäivä päälle saapi, Mistä mä anon apua, Mistä huuan hoivausta, Avukseni, armokseni, 10 Tuekseni, turvakseni, Ett'en seikkoihin sekoisi, Hätihini hämmentyisi? Tuolta ma anon apua, Tuolta huuan hoivahutan, Pääni päältä toivosesta, Isältäni, Luojaltani; Otan ma kurelta kulkun, Kajavalta kaulan pitkän, Joutsenelta juorottimen, 20 Sääkseltä säveän äänen, Jolla huuan huijahutan Ylähälle pääni päälle. Isäni, ikuinen Luoja, Esivanhemman Jumala, Avun mulle antakohon, Turvan mulle tuottakohon, Ett' ei mua syyttä syöä, Eikä tau'itta tapeta, Ei luvatta suuren Luojan, 30 Suomatta jalon Jumalan! Tulkohon Jumalan turva, Apu Herran astukohon, Apu kuusta, auringosta, Apu einetten emistä, Turva luonnon tyttäristä, Vara vaimoista pyhistä!

Toisin:

3, 4. Aina Herran armon kautta, Voimalla isän Jumalan, 6. H. hämmentävi, 9. A. ainokseni, 15, 16. Isältäni Jesukselta, Emoltani Maarialta, 30. Ilman suomatta J. 31. T. J. tunti (Isältä turva), Jumalasta turva tullos, 35. T. onnen t.

l.

Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen Puhun torven taivoselle, Pillin pilvien lomatse; Huutelen hätäisen äänen, Panen äänen pakkoisen, Läpi maan, läpi manuen, Läpi taivahan tasaisen, Josta armot auki käyvät, 10 Rikki vieryvät veräjät. Tuhat tuttua tulevi, Sata Herran sankaria, Ylähältä taivosesta, Alahalta maaemästä, Väeksi vähän urohon, Miehen pienen miehuueksi, Näissä töissä työlähissä, Asioissa ainoisissa.

Toisin:

2. U. heikkohartioinen, U. aivan unteloinen, Huovisheikkoinen hipiä, 4. P. p. lomahan; 7. L. m., l. manalan,

2. Varomussanoja.

a.

Missä mies varoeleime, Uros tuima turveleime? Tuossa mies varoeleime, Uros tuima turveleime, Oven suussa, orren alla, Pirtin pihtipuolisessa, Pihalla kujosen suussa, Veräjissä viimeisissä. Siinä mies varoeleime 10 Vaimollisesta väestä; Ei ole ne varat väkevät, Eikä turvat luotettavat, Niinp' on tuima turveleime, Vaivainen varoeleime, Urohoisesta väestä; Vaatitseime varvikossa, Vitsikossa viititseime, Tien kahen jakaimessa, Sinisen kiven selässä, 20 Heiluvilla hettehillä, Läikkyvillä lähtehillä, Kosken kopruilla kovilla, Ve'en vankan vääntehessä. Siinä mies varoeleime, Uros tuima turveleime, Rautapaitahan paneime, Teräksihin tietteleime, Vaskisukkihin su'ime, Vaskivöihin valmistaime, 30 Veen varalle, maan varalle, Tulen, valkean varalle, Kiven kirjavan varalle, Taivahisen tahkoloille. Rauta on lakki, rautatakki, Rautahattu hartioilla, Rautakin tahat käessä, Rautasaappahat jalassa, Joilla astun Hiien maita, Maita Lemmon leyhyttelen, 40 Ett' ei pysty noian nuolet, Eikä velhon veitsirauat, Ei asehet ampumiehen, Eikä tietäjän teräkset.

Toisin:

8. Selkäaitojen raossa. 22, 23. Koskiveellä kuohuvalla, Kosken kuohuvan kivillä 26. Panupaitahan p.

b.