Part 2

Kivillä istuen sanottiin tietäjien kulkeneen yli jokien ja järvien ja heidän henkensä ruumiista erillään matkustaneen muilla kaukaisillaki paikoilla tietoja saamassa ja sitten jonkun tiiman perästä jälleen yhdistyneen ruumiisen. Semmoiseen henkimatkaan olivat jonkun taikarunon hiljaisella hyrinällä valmistauneet, siitä tainnoksiin joutuneet eli "loveen langenneet" ja sillä aikaa, kun henki itsepäällänsä kulki, ruumiin, kuin hengetön ruumis ainaki, kuolleena maanneen, sitten hengen matkoiltaan palattua jälleen vironneen.

Ei tainnutkaan kaikilla tietäjillä sitä mahtia olla, että saivat henkensä ruumiista erillänsä asioita tiedustelemaan, jonka tähden heidän piti turvautua muihin keinoihin. Semmoisia tavallisimpia olivat aaveet ja ennustukset, jotka näkymättömäin henkien eli haltiain vaikuttamina toisinaan eri tiloissa ilmautuivat ikään kuin itsestään, ett'ei ihmisen sitä varten tarvinnut mitään tehdä. Niitä oliki koko joukko ja monenlaisia, niinkuin niitä kansassa vieläki kyllin löytyy ja vaarissa pidetään.

Toinen varta vasten tiedon hankkimiseksi tehty ja käytetty laitos oli arpa, eri paikoilla erilainen. Sitä varten muutamin paikoin laskettiin seula alassuin lattialle tahi pankolle ja sen pohjalle pantiin neljälle eri haaralle vähäsen suolaa, leipää, hiiltä ja savea, suola ja leipä vastatusten ja samoin hiili ja savi. Otettiin sitten harja, ja jos vaan saatavissa oli, semmoinen, jolla oli kolme kertaa harjattu ruumiin päätä. Sitten pistettiin rihma- eli säijeperäinen neula lujasti kiinni harjan varren päähän, arpoja tarttui neulan säikeesen, asetti harjan keskelle seulan pohjaa ja alkoi lukea arpasanoja. Minnepäin harja sitten hänen lukiessaan nuljahti, jos suolaan, leipään, hiileen tahi saveen päin, siitä arvattiin asian laita erinäisissä tiloissa.

Toisentapainen arpalaitos oli seuraava. Otettiin seula, jonka ulkolaitaan kiinni lyötiin keritsimet (lammassakset) ja vastapäiselle sisäpuoliselle laidalle pantiin vihkisormus ja pystössä seisova harja. Sitten joku pisti etusormensa keritsimen perään, ja hänen niin ojennetulla käsivarrella kannattaessansa seulaa rustinginensa kysyi arpoja, esimerk. mistä joku tauti oli alkunsa saanut ja mitenkä se oli päättyvä, mitenkä aivottu matka tahi muu yritys oli menestyvä, mihinkä kadonnut eläin oli joutunut, kuka oli jonkun kärsityn onnettomuuden matkaan saattanut tahi jotaki varastanut j.n.e., nimittäin toisensa perästä kaikki epäluuloiset ihmiset tahi muut kohdat, jotka arveli syynä johonki olleen taikka joista ilman tahtoi tietoa saada. Kun sattui todellisen nimittämään, kääntyi seula itsestänsä ja antoi sillä tavoin tiedon asiasta.

Toiset taas panivat seulan sisälle villalankaisen kerän, keritsimet, harjan, vihkisormuksen ja virsikirjan, löivät ulkopuoliseen laitaan tavalliset sakset, joiden perärenkaasen arpoja ja hänen kumppaninsa pistivät etusormensa vastatusten ja niin kädet suorana kannattivat seulaa, joka samoin kuin vastamainitulla edelliselläki tavalla liikahtamalla antoi vastauksen kysymykselle. Muutamat luulivat myös, kun virsikirjan seulasta ottivat ja aukaisivat, eteen sattuvan virren kolmannesta värsystä voivansa jotain päättää.

Eri arpomisen tapaa oli se kun päreestä tehtiin pivollinen pieniä puikkoja, kukin omalla merkinnöllänsä, ja niistä sitten arpasanat luettua ulos otettiin yksi, jonka merkinnöstä päätös arvattiin. Eri tapa myös päivänkukkasesta arpominen, kun siitä nyäistiin toinen toisensa perästä pari, kolme tahi useampaa kukkalehteä, kukin lehti eri merkinnöllä, jotka merkinnöt samassa järjestyksessä annettiin seuraavillenki yhtä monelle lehdelle ja niin niitäki seuraaville aina viimeiseen lehteen asti, jonka merkinnöstä päätettiin, mitenkä asian kävisi.

Pohjolan emännän arpomisesta kerrotaan Kalevalan 18 runossa, vv. 561-584, sen siis taidamme siksensä heittää ja niin myös monet muut myöhempiin aikain arpomiset, niinkuin sulatun tinan veteen valamisesta, kahviporosta, viinan helmeistä j.n.e. Se vaan lopuksi mainittakoon, että muinais-aikoina arpominen tavallisesti päätettiin uhraamisella, erittäinki jos arpa lupasi hyvää.

Muutamat ovat arvelleet vanhoilla Suomalaisilla noitatrummunki käytännössä olleen, mutta siitä asiasta vanhat runot eivät tiedä mitään. Olisihan niin mainiosta arpomia-aseesta, kuin Lappalaisten noitatrumpu oli, pitänyt jäämän jotain jälkiä, vaan kun niitä ei tavata, jota vastoin muista arpomistavoista kylliksi kerrotaan, niin melkeinpä siltä näyttää, kuin olisi se hoku, että Suomalaisetki ennen vanhaan viljelivät noita-trumpua tullut siitä, kun luultiin heitä, niinkuin monessa muussa taikauksessa vetivät Lappalaisille vertoja, ei noitatrummunkaan suhteen huonompia olleen. Semmoiset paikkain nimet, kuin esimerk. _Koutaniemi_ Paltamon pitäjässä, jossa noitatrummun lappalainen nimi _govdes l. gobdas_ kuvailee, eivät kuitenkaan voi mitään parempaa selitystä asiassa antaa.

Sairaiden parantaminen, tautien ja kipujen poistaminen, johon työhön loitsijoita enimmiten tarvittiin, tapahtui parhaiten kylpysaunassa, joka sitä varten lämmitettiin niin salaa kuin mahdollista oli, ett'eivät kateet ja muut pahan suovat saisi tietoa ja tulisi työtä pilaamaan. Lämmityspuiksi olivat ukon ilman särkemät ja aallon rannalle ajamat puut parhaita; synnytystuskia varten piti ne pilkkoa riihen perimmäisestä parresta, lemmen nostossa puista, jotka ikäänkuin humalanvarsi seipään ympäri olivat toinen toiseensa kierustainneet ja takeltuneet. Kylpyvesi noudettiin pohjaiseen päin juoksevasta joesta tahi purosta ja erittäinki, jos koskea oli lähellä, siinä syntyvistä soreista ja kuplaimista; kelpasipa hyvän luonto-lähteenki vesi toisinansa, kun vaan tipahutettiin kolme kertaa, vähä kullaki erällä, takaisin tahi vuoltiin kultaa taikka hopeata ottopaikkaan, jota sanottiin veden ostamiseksi. Myös pesuveteen, missä sitä tarvittiin, vuoltiin välistä kultaa tahi hopeata, niin erittäinki äsken syntyneen lapsen pesuun, jotta siitä kasvaisi lempeäluonteinen ihminen, jota varten toiset pitivät mehiläispesää veteen pantuna vielä tehokkaampana. Kylpyvastaksi otettiin kolmen (tahi yhdeksän) verotalon maalta kolmioksaisia koivun varpuja, joita sanottiin _kirovarvuiksi_, ja lempeä tytöille loitsiessa tehtiin vasta erittäin kolmella (kolmen) tienhaaralla kasvaneista varvuista ja vastan sisälle pantiin kolme pohjoispuolelle puuta kasvanutta puun kopraa (vesatukkua puun juurella).

Nämät valmistustyöt asianomaisilla ja muutoin hyvin salaisesti tehtyänsä, alkoi loitsija varsinaisen toimituksensa. Sitä varten saunaan tultuansa hän vastallansa aluksi pyhki saunan lavon, seinät ja la'en ja manasi kovasti kaikki kateet ja pahansuovat pakenemaan. Muutamat jo silloin, toiset vasta myöhemmin, ottivat luontonsa karastamiseksi veitsen tahi muun teräraudan, jota puraisivat kolmesti ja varustuivat kolmella pintapäreellä ja kolmella lastun pirsteellä saunan kynnyksestä loitsusanoja lukeaksensa, jota tekivät, ensin hiljaisemmalla mutinalla lukien veden, tulen ja löylyn sanat ja sitten sairasta kylvettämään, sivelemään, hieromaan, mittelemään ja mikä milläki tavalla muokkaamaan ja puoskaroimaan, ruvettua kovalla ja korkealla äänellä väliin sylkäistä tupsahuttaen ja hampaitansa yhteen hivoen, väliin jalkaansa maahan polkien tahi ylös hypähtäen ja ruumistansa sinne tänne mutkistellen kuin raivossaan oleva vimmastunut, väliin keskeyttäen lukunsa syvillä huokauksilla ja ääntämällä "hoh, hoh tahi öh, öh, öh, anna hengellisen huokua!" Loitsijan piti tavalla tahi toisella saada luontonsa nousemaan, innostumaan ja karastumaan niinkuin se hänellä lukunsa alla nousiki ja innostui, jos ei ennen niin haltioihin saatto- ja seuraavissa sanoissa, jotka hän äänsi niin raivosasti, että sairas kyllä säikähtyi. Semmoista säikähyttämistä eli luonnon liikuttamista loitsijat tarkottivatki, kun pitivät sitä hyvänä apukeinona työnsä menestymiseen, milt'ei yhtä tärkeänä, kuin sairaan täydellistä luottamusta heidän taitoonsa ja voimaansa.

Missä järjestyksessä loitsija taikasanojansa luki, on vaikea sanoa, sillä, jos jotain järjestystä laisinkaan oli, se ei kaikilla ollut yhtäläinen. Jos jotain haavaa sairaassa oli, niin ainaki löylyn sanat luettiin kohta estämiseksi, ett'ei löyly niihin menisi, ja sitten, jos ei jo sitä ennenki, perustus-, varomus- ja kateensanat, niiden jälkeen, jos vika oli tuttua laatua, niinkuin esimerk. tulen, pakkasen, pistoksen, ähkyn, riiden, maahisen, koin, hammasmadon saattamissa vaivoissa, käärmeen ja muiden elävien vahingoittamissa, raudan, kivien ja puiden loukkaamissa, tuli niiden synnyt luettavaksi, mutta, kun syntyä ei tietty, alkuperäisyys tiedusteltavaksi. Siitä edelleen luettiin epäjärjestyksessä, kuin kuki muisti ja katsoi tarpeelliseksi, rukous- ja päästösanoja, työnsä korjaus-, vihotus-, luovutus-ja muita sivuilla 20-55 tavattavia sanoja. Työnsä päätteeksi moni loitsija myöhempinä aikoina luki Herran siunauksen ja seotti lukuunsa muitaki kristinopin lauseita ja nimiä, isämeidän rukouksen, neitsy Maarian, Jortaninjoen, joista ei kuitenkaan runon ijän vuoksi voi muuta päättää, kuin että lisäykset ovat paavin-opin aikana entisiin pakanallisiin runoihin liittyneet.

Sairasta kyllin kylvetettyänsä ja muokattuansa loitsija leikkasi vastan pieniksi palasiksi ja kätki ne laattian alle. Sitten saunasta lähdettyänsä löi ruoskalla kolme kertaa maata ristin, miksi hyväksi, en tiedä.

Viat ja taudit loitsijain tiedosta olivat kahta eri laatua: _jumalan-taudit ja panentataudit_. Jumalan tauteja olivat ne, jotka kohtasivat vanhoja, ikäloppuja taikka joista ilmanki jo edeltä päin voitiin päättää, että olivat kuolettavaisia. Panentataudit, joita myös rikkeiksi eli poikenluomiksi nimitettiin, olivat vihamiesten, kateiden ja muiden pahansuopain hankkimia noitain ja velhoin avulla taikka soista, maista, metsistä, kalmistoista, hetteistä, vesistä, ilmasta, tuulesta ja muista paikoista niissä elustavain haltiain laittamia, vrt. s. 11-14 ja 322-328. Semmoisia loitsijain mielestä useammat taudit olivatki ja niitä he kyllä kerskasivat parantaa voivansa. Jos parannusta ei kuitenkaan tullut, niin syynä siihen oli joko se, että tauti vastoin heidän edellistä luuloansa oli jumalantauti taikka että sairaalla oli vastustajana joku väkevä vihamies, joka johonki erinäiseen paikkaan kätketyillä kalmanluilla, kidutuspihdeillä taikka muilla noituuskoneilla oli hänen terveytensä rikkonut, ja jotka välttämättömästi olisi löydettävät ja hävitettävät tahi niiden laittajata itseänsä varten muuanne muutettavat.

Loitsulukujen ja muiden edellä mainittuin toimitusten ohessa oli loitsijoilla myös joitakuita lääkkeen tapaisia sekä sisään annettaviksi että ulkopuolisiksi voiteiksi. Semmoisina muutamat heistä eri tarpeissa viljelivät vettä, lunta, jäätä, maitoa, mettä, pihkarasvoja, suoloja, voita, saipuata, kalanrasvaa, elävää hopeata ja muita aineita, joiden kaikkien, niin sisällisten kuin ulkopuolistenki, piti olla _luetut eli katsotut_ s.o. loitsusanoilla voimistetut, jos vaan tahdottiin jotaki vaikuttamaan. Luetuita suoloja eli _lukusuoloja_ yksinänsä käytettiin pistoksiin ja moninaisiin muihin tauteihin sekä syötäväksi että ulkovoiteeksi. Se vielä sitäki enemmin lisäsi lääketten voimaa, jos oli ukontalttaa, josta muruja vuoltiin niiden sekaan. Niin sanovat myös luetun eli katsotun leipäpalanki syötynä parantavan monta sairautta. Lääkkeihin ja voiteihin katsojan eli lukijan piti toimittaa se työnsä kotalieden, tuvan hiiluksen tahi muun tulisijan lähellä taikka lakeisen alla tuvassa; tehosa oli myös saunan löylyssä lukeminen. Muutamat panivat kirveen lukemisen ajaksi jalkainsa alle. Lääketten ja voidetten lukemalla voimistamista pidettiin niin tärkeänä, että vielä nytkin Venäjän Karjalassa tämän kirjottajalta kysyttiin apteikin lääkkeistä, jos jo olivat katsotut (luetut).

Luultavasti viljeltiin myös muitaki lääkkeitä loitsulukuin apukeinona. Ainaki osottaa monen kasvin nimi, niinkuin _ajosheinä, alvejuuri, hammasruoho, hökäheinä, keuhkolehti, koisonpuu, leiniruoho, pistosheinä, ramparuoho, riidenmarja, riisiheinä, ruttojuuri, vatsaruoho, yskäheinä_ ja monet monituiset muut, että niitä on lääkkeiksi käytetty, vaan kukapa muu niitä vanhoina aikoina olisi käyttänyt, kuin esivanhempaimme ainoat lääkärit, loitsijat ja tietäjät?

Lisäksi siihen, mitä jo on sanottu vikojen ja tautien loitsimisesta, tulee mainita, että loitsijain siinä työssä oli paljo muitaki taikatemppuja vaariin otettava [kansakoulun opettaja Laitisen antamien ja muilta saatuin tietojen mukaan], jotka ei kuitenkaan kaikilla olleet yhtäläiset.

_Hammastaudissa_ otettiin hampaan kaivimeksi säystä eli pirste kirkon kynnyksestä tahi kirkkotarhassa kasvavan pujoheinän juuresta, jolla kaivettiin hammasta verille asti, jonka tehtyä kaivin vietiin entiseen paikkaansa. Myös koiran kulmahammasta pidettiin hyvänä hampaan kaivin-aseena. Se veri, mikä hampaasta oli saatu tihkumaan, koottiin sitä varten vesihakoon (liekoon) tahi uhripuuhun, johon karhun pääkallo oli kiinnitetty, tehtyyn reikään ja lyötiin siihen pihlajaisella tapilla lujasti kiinni hammas taudin sanoja luettaissa. Kuuluu sekin auttaneen, kun otettiin kolmesta yksinäisen pihlajan oksasta puikko kustaki, niillä kaivettiin hampaan juurta että veri läksi, ja puikot sitten naulattiin seinään tahi puuhun tehtyyn reikään loitsusanat luettaissa.

_Keltataudissa_ piti syötämän keltasirkkunen, niin parani.

_Kaulakupua eli kaulapahkaa, kupukaulaa_ loitsijat painelivat vasemman käden nimettömällä sormella kupusanoja lukiessaan.

_Kohtauksissa, ammuksissa_ ja muissa äkillisissä taudin puuskissa mittaeltiin vaaksalla sairasta ristin vasemman jalan isonvarpaan päästä oikean käden keskisormen päähän ja samoin oikean jalan isosta varpaasta vasemman käden keskisormeen. Jos pituus oli yhtäläinen, niin ei ollutkaan kohtaus, vaan muu tauti, mutta pituuden erotessa varmaan oli kohtaus, joka luovutus-, manaus-, uhka- ja muilla sanoilla pakoteltiin väistymään. Hevosen ammuksissa likistettiin sieramia yhteen, että hevonen päristäisi. Pistettiin sitten tupakkaa sieramiin ja saatettiin taas päristämään. Se työ piti tehtämän sillä paikalla, jolla hevosta oli ampunut.

_Korvansärkyä_ parantaissa pantiin elävää hopeata korvaan ja pieni pumpulinen tahi villainen tukko sen päälle. Jos korvaa oli siksi särkenyt, että ryökää tuli suuhun, niin elävä hopeaki meni suuhun, muuten se nousi tukkoon.

_Kulkurokossa_ voideltiin rokkoja viinalla.

_Kovissa kuoleman tuskissa_ kierrettiin sairasta virsikirjalla kahdesti myötä- ja kerran vastapäivää. Sanotaan senki helpottaneen tuskia, jos heitti kissan kuolevan rinnoille.

_Kuumetaudissa_ piti sairaan juoman vettä pohjoseen pain juoksevasta virrasta, joesta tahi purosta.

_Käärmeen puremia_ parantaissa otettiin elävä sammakko tahi kala, raapaistiin siitä paikasta, mihin käärme oli puraisnut, vähä verta, joka pantiin sammakon tahi kalan suuhun. Vähän aikaa sitten niillä purema-paikkaa likisteltyä ja pideltyä ne elävinä vietiin veteen. Toiset nylkivät käärmeen, jonka talilla sitten voitelivat haavaa ja sitoivat nyljetystä käärmeestä puraisemalla otetun lihapalasen sen päälle. Hyvänä voiteena pidettiin myös suolatonta voita, johon käärmeensanat oli luettu. Kynsilaukkaa nautittiin sisällisesti. -- Muutamat loitsijat mahdistansa kerskaten sanoivat sen ei liioin voivan käärmeen puremaa parantaa, joka ei osanne yhdeksällä eri lailla käärmeensanoja lukea.

_Lasten levottomuutta ja yön-itkua_, jos oli helpompaa laatua, poistettiin sillä, että kierrettiin lasta kirveellä kolme kertaa, jonka jälkeen kirves pantiin lapsen pään alaisen alle. Jos siitä ei ollut apua, pantiin lapsi käsikiven päälle, toisella kädellä pidettiin siinä, toisella pyöritettiin kiveä. Sill'aikaa joku toinen kävi kolmesti huoneen ympäri ja kysyi joka kerta ovelta: "mitä jauhat?" johon pyörittäjä vastasi: "Jauhan yön itkettäjäistä, päivän valvotteliaista, maalta rauhan raastajaista, tai vahan tavottajaista." Samalla tavalla lapsi autetaan kierosilmäiseksi tulemasta, mutta silloin pyörittäjän tulee vastata: "Jauhan päätä pyörivätä, silmiä läpäjäviä."

Jos lapsi oli kovemmin sairas, lämmitettiin sauna ja kylpyveteen pantiin ruskea sammakko, jonka selkään vasemman käden nimettömän sormen kynnellä oli piirustettu viisikanta. Jos sammakkoa ei saatu, pantiin joku mynttiraha sen sijasta. Sitten lasta kylvettäissä loitsija luki kateen-, suutelus- ja muita sanoja, niiden ohessa näinki: Jos olet suilla suuittuna tahi saatettu sanoilla, pahasilmäisten panoilla, katehisten katseloilla, nyt mä karsin, nyt mä katkon, pulmasäkit puhki ratkon." Sitä jonkun ajan tehtyä ja useampia kertoja sormiensa välitse sylkäistyä loitsija pisti kaksi vasemman kätensä sormea lapsen suuhun ja nosti kitalakea ylöspäin. Sitä tehdessä joku toinen loitsijan kanssa yksissä puuhissa oleva kulki kolme kertaa ympäri saunan ja kysyi joka kerralla oven raosta: "mitä teet?" joihin kysymyksiin loitsija vastasi: "Nostan yön itkettäjäistä, päätä pyörimättömäksi, aivoja asettumahan." Lopulta vietiin vasta ja kylvetysvesi sammakkoineen, rahoineen ja viskattiin tielle lausuen: "ahavalle liiat linnut (lennot), tuulille pahat pakinat!" Jos korppia, variksia tahi harakoita kohta jälkeen lensi niiden luo, oli se hyvä merkki lapsen pikaisesta paranemisesta.

_Maahisen_ poistamiseksi loitsija leikkasi kolme pientä turvetta maasta, sylkäisi kolmesti jokaiselle, joilla sitten hieroi ja paineli maahisen tarttumia paikkoja. Sen tehtyä sylki taas kolmesti jokaiselle, pisti ne entiseen paikkaansa maahan ja painoi vasemmalla kantapäällänsä kiinni. Päätökseksi sekä loitsija että loitsittu vielä sylkäisi kolme kertaa itsekunki päälle.

Toiset loitsijat kaivoivat tuntemattoman sepän tekemällä veitsellä maasta multaa, jolla yhdeksän kertaa painelivat maahista loitsusanoja lukiessa, veivät sitten mullan entiseen paikkaansa ja painoivat vasemmalla kantapaälläan kolme kertaa maahan.

Tulimaahista eli tulenlentoa loitsiessa loitsija otti tuohiropeesen hehkuvia hiiliä ja rupesi niitä pohtamaan muutetun huoneen kynnyksen yli. Jonkun toisen piti silloin kolmesti kysymän häneltä: "mitä seulot?" johon hän joka kerralla vastasi: "tulta ja tulenlentoa."

_Metsännenää_ eli vammaa, joka luultiin metsästä, Metsähiiden juonista, lähisestä karhun pesästä tahi muista sattumista ruumiisen tarttuneen, hierottiin lepänvarvuilla ja viholaispesällä, manattiin sitten kotiinsa metsään palajamaan.

_Nikassa_ piti kertaakaan välillä hengittämättä kolme kertaa perätysten lukea: mene nikka niineen, nikka toinen tuoheen, kolmas koivuun, neljäs neiteen, viies viitaan, kuues kuuseen, seitsemäs seipääsen, kaheksas kannolle, yheksäs uunin päälle, niin nikka lähti.

_Niukahus- eli hivellysviassa_ sovitettiin jäsen sijoilleen ja sidottiin sitten kolme tahi neljä korttelia pitkällä pesemättömällä villaisella langalla, n.k. _niukahuslangalla_. Sidottaissa luettiin niukahussanat yhdeksän, vähintäki kolme kertaa ja manattiin niukahusta lähtemään muilla ja näilläki sanoilla: "lähe tauti, luovu tauti, kolmen karvan koittumalla, solmun yheksän uhalla!" Niukahuslanka valmistettiin etusimmasti torstai-iltana sillä tavoin, että kolmesti muutetun huoneen kynnyksellä tahi kota-lieden ääressä niukahussanoja lukiessa yhteenpunottiin kolme eriväristä, punaista, sinistä ja valkeata villaista lankaa, joka sitten, kun siihen vielä seljän takana oli tehty yhdeksän solmua, käärittiin paperiin, ettei tuuli pääsisi sen voimaa haihduttamaan. Jos sinistä lankaa ei ollut, kelpasi mustaki.

_Paisetta tahi ajosta_ loitsiessa kierrettiin sitä kolmesti vastapäivää vasemman käden nimettömällä sormella tahi saunan kiukaasta otetulla pienellä kivellä, joka sitten vietiin ja sovitettiin entiseen paikkaansa kiukaassa. Toiseen tapaan otettiin muutetun huoneen seinästä tervas-oksa, jota oksaa sitten ja paisetta vuorottaan painettiin vasemman käden nimettömällä sormella paiseensanoja lukiessa. Taikka myös painettiin paisetta käärmeen keräjäkivellä tahi päivän näkemättömillä kalmanluilla tahi vasaralla, jolla oli yhdeksän, vähintäki kolme ruumiin kirstua naulattu. Muutamat voitelivat paisetta ennen käen kukkumista tapetun käärmeen rasvalla ja antoivat perintöhopean kaapetta sisään otettavaksi. Paiseen sydän, kun se ulos saatiin, pantiin hyvännäköisen kepin halaistuun päähän ja keppi vietiin sitten ja heitettiin kulkutielle, että joku kulkija sen siitä ottaisi ja veisi paiseen muassansa.

_Paleltuman_ vioissa otettiin hevosen jäätynyttä kusta, jota keitettynä ja siivittynä käytettiin niille voiteeksi.

_Pistostaudin_ lääkkeeksi loitsija leikkasi keritsimillä, pistospaikan kohdalta pienen veritilkun, poltti sen kolmella pintapäreellä tuhkaksi, seotti tuhkan sitä ennen torstai-iltana tahi sunnuntai-aamuna siunattuun eli luettuun veteen, jota sitten valoi kolme kertaa saunan kiukaan läpi, vähä kullaki erällä, kävi sitten palava tuliroihu kädessä ja pistoksen lukua lukien kahdesti myötä- ja kerran vastapäivää ympäri kupin, jossa tuhkalive oli, valeli pistospaikkaa sillä, jonka sairas sitä ennen oli suussansa pitänyt ja antoi sitten lopuksi kaikki rikatki sairaan juotavaksi.

_Polttohaavain_ parantamiseksi loitsija viskasi elävää tulta vasemman olkapäänsä ylitse (pohjoseenpäin), paineli vikapaikkaa pajasta alaisimen vierestä otetulla karstalla, poltti joka puun lajia, joita sen viottavan kuumuuden syntymiseksi oli palanut, ja seotti tuhkan niistä veteen, joka siivittiin ja käytettiin vikapaikoille voiteeksi.

_Riisitautiin_ tehtiin voidetta koiran talista ja riisimarjoista. Hyvä voide oli myös erään hyönteisen suustaan purkama keltainen öljy, jota voideltiin riisitautisen lapsen vatsaan, rintaan ja otsaan, jonka ohessa lasta välimmiten pestiin suokanerva- tahi riisiheinävedessä.

_Rikkeissä_ loitsijat tavallisesti lukivat myös pistoksen syntysanat muiden taikasanain lisäksi, niin erittäinki, jos arveltiin taudin tuulennenästä tulleen.

_Silmäräähkässä eli -paskossa_, jota myös _ahmaloksi ja silmä-pakanaksi_ sanotaan, sairas ensin kylvetettiin, sitten sen silmät pestiin puuvatiin sitä varten otetussa lähdevedessä, jossa oli liotettu vanhan vastan tyvilöitä. Sen tehtyä vesi viskattiin pohjoseen päin ja sanottiin viskattaissa: "ota tuuli tuottamasi, ahavainen antamasi!" Kirkko- tahi maantiellä olevan kuperan kiven seljälle seisahtanutta sadevettä pitivät muutamat vielä tehokkaampana kuin lähdevettä.

_Sivujen rohmautumisissa_ piti jonkun, jota käärme oli purrut, käärmeen puremalla jalalla kolmesti polkea rohmaantunutta sivua muutetun huoneen kynnyksellä.

_Sormikoin eli koison, närin_ vaivatessa tehtiin päreestä pikkarainen huoneenmuotoinen, johon koi manattiin sormesta siirtymään, ja se huone sitten sytytettiin ja poltettiin koineen päivineen. Voiteeksi käytettiin vasken ruostetta, johon koin sanat luettiin.

_Suonenvedossa ja värviäisessä, elohiiressä_, piti sisään ottaa pieniä murenia kolmesti muutetun (kolmannessa paikassa seisovan) huoneen seinästä.

_Synnytystuskissa_ oli monia taikatemppua vaariin otettava. Milloin loitsija terävä viikate kädessä kävi kolmesti vastapäivää ympäri saunan, jossa lapsivaimo makasi, ja kosketteli viikatteellansa seinää, milloin taas äkki arvaamatta murti jonkun kiven kiukaasta alas, jotta synnyttäjä säikähtyisi, jota ilmanki hirveällä luvullansa ja muilla vehkeillänsä koki toimeen saada.

_Syyhelmän_ voiteeksi piti yhteen seottaa yhdeksän eri lajia. Pääaineet olivat suolaton voi, sian ihra, saipua, rikki, ruuti, aluna, tupakan tuhka.