Part 11

Pakkanen, Näräpän poika, Talvipoika hyypelöinen, Minne nyt sinun manoan? Tuonne ma sinun manoan Pohjan pitkähän perähän, Lapin maahan laakeahan! Hyvä siell' on kylmän olla, Vilun ilman viivytellä: Siellä tanteren tasotat, 10 Tapat petran taljoihinsa, Syöt likeltäsi lihoa, Luuta luotasi lokerrat. Kun sa et totelle tuosta, Niin tuonne sinun manoan: Pakkasen maon maha'an, Vilun viiman heltehesen. Kun siell' et sijoa saane, Mene tuonne, kunne käsken, Ylös pilvihin pakene, 20 Talven ilma taivahalle, Rikkomasta ristittyä, Kastettua kaatamasta!

Toisin:

10, 11. T. p. palkimessa, S. vaivatta l.

c.

Kotihisi konna mennös, Maahasi paha paetkos; Sitte sinne tultuasi, Maahasi paettuasi, Kylmä siellä suuret kylmät, Täyet pakkaset palele; Kylmä kattilat tulelle, Hiilet uunin lietoselle, Leipä kylmä kiukoahan, 10 Käet naisen taikinahan, Utarihin uuhen maito, Poika neitosen povehen, Pirttihin pätevä poika, Koiran pennut penkin alle, Kasin lapset karsinahan, Vatsahan hevosen varsa! Et sinä sitä totelle, Toki tieän toisen keinon: Tungen sun tulisijahan, 20 Vaivuttelen valkeahan, Hiien hiilien sekahan, Lemmon liesi kiukahille; Ajan alle kuuman ahjon, Asetan alaisimelle, Sepän panna paljallansa, Vasaralla valkkaella, Panna paljalla lujasti, Vasaralla valkkaella. Et totelle tuotakana, 30 Vääjänne väheäkänä, Vien suusi suven sijahan, Kielesi kesän kotihin, Jost' et pääse päivinäsi, Selviä sinä ikänä.

Toisin:

9. Kylmä leipä pätsisehen, 13. P. pätöinen p. 15. Kokon 1. lattialle, 21, 22. Sepin h. s. Alle ahjon Ilmarisen; 23, 24. Siellä tongeite tulehen, Aseta a.

19. Pistoksissa.

a.

Piru piiliä takovi, Lempo lehtikeihäitä, Saunassa savun seassa, Keskellä meren selosta. Itse meiän Herra Jesus Meni saunahan saloa, Keksi Lemmon kiukahalta Kärestävän keinojansa, Nuoliansa nostelevan 10 Vasten meitä vaivaisia. Itse meiän Herra Jesus Sylin nuolihin ajoihen, Käsivarsin keihäisin, Ne syyti meren selälle, Alle aaltojen syvien; Ei niitä merestä löytty.

Toisin:

4. K. m. napoa. 8. Terästävän k.

b.

Piru piiliä takovi, Äkähiä ärryttävi, Tuolla Hiitolan pajassa, Lapin laahtotanterilla. Satuinpa minäki sinne Äsken päänä eillisenä Pirun piiliä tehessä, Äkähiä ärryttäissä, Teetin pihet pikkaraiset, 10 Atulat alinomaiset, Joilla nouan noian nuolet Sekä ampujan asehet, Ihosta inehmo raukan, Emon tuoman ruumihista.

Toisin:

2. Ä. Äijön poika, Lehtikorva-keihaitä, 11. J. nostan (nopon) n. n.

c.

Voi sua, noita, nuoliasi, Velho, veitsirautojasi, Piru pitkä, piiliäsi, Lempo, lehtikeihojasi! Ota pois omat pahasi, Asehesi ampujainen, Piru piilisi tavota, Keitolainen keihääsi, Ihosta imehno raukan, 10 Emon tuoman ruumihista! Ammu tuonne nuoliasi Pahoihin pajurosoihin, Soihin mättähättömihin, Peltoihin alaperihin, Vuorihin teräksisihin, Rautaisihin kallioihin; Ammu kyitä käärmehiä Vuoren rautaisen raossa; Tahi nouse taivahalle, 20 Ylös ilmahan pakene, Pilviä pitelemähän, Tähtilöitä tuikkimahan!

Toisin:

6. Ammuksesi amputauti, 8. Keito lehtikeihä'äsi, 11. Tunge tuonne turmiosi

d.

Miten nyt nostan noian nuolen, Keion keihä'än ylennän, Tempoan terävän rauan, Veän pois pahan vekaran, Ihosta imehno raukan, Kavon tuoman ruumihista? Olipa iho imehnon, Tahikka kahimon karva, Se sieltä perittänehen, 10 Nuoli nouateltanehen, Sanan voimalla Jumalan, Herran hengen säätämällä. Kun ei minussa miestä liene, Ukon pojassa urosta, Tämän nuolen nostajoa, Vasaman varottajoa, Mustakylki Vennon härkä, Jok' on sitkeä sivulta, Varsin vahva vartalolta, 20 Suonilta kovin sorea, Se nyt tänne täytyköhön, Nuolia näpistämähän, Keihä'itä kiskomahan, Piikkiä tavottamahan; Se ennen ison ajalla Oli nuolten noutajana, Okahien ottajana, Ampurauan raastajana, Ihosta imehno raukan, 30 Emon tuoman ruumihista. Kun ei siitä kyllin liene, Ompa härkä Hiitolassa, Satasarvi saatanassa, Jonk' on suu satoa syltä, Kita kolmen kosken verta, Se nyt tänne täytyköhön; Sehän nuolia vetäisi, Jukkoselkä junkuttaisi, Syämestä särisemästä, 40 Alta nahkan naukumasta, Syämeltä kivuttomaksi, Vatsalta viattomaksi. Kun ei siitä kyllin liene, On susi Manalan mailla, Karhu Kalman kankahalla, Ylen ääretön äkämä, Sepä tänne täytyköhön Noian nuolen nostajaksi! Kun ei siitä kyllin liene, 50 Omp' on poika Pohjolassa, Mies pitkä Pimentolassa, Sepä tänne täytyköhön Tämän nuolen nostajaksi, Väkärauan vääntäjäksi! Kun ei siitä kyllin liene, Ei totelle tuostakana, Pirulass' on pitkät miehet, Hirmut Hiiessä urohot, Pirujen pesäsijoilla, 60 Hiien hinkalon e'essä, Kaikki nuolet nostamahan, Keihä'ät kerittämähän.

Toisin:

1, 2. M. n. nuoli nouttanehen, Vekara ve'ettänehen, 12. H. h. huovunnalla, Pyhän Synnyn voiman kanssa. 27. Äkähien o. Nuolten nystyjen nenässä, 32, 33. Hiitolass' on Hiien koira, O. hirvi H. Jukkoselkä Juuttahassa, 48. Nostamahan noian nuolet! 60. Lummekoirien koissa,

e.

Piru piikkijä takovi, Kärestävi keihäitä, Vasten ihmisen ihoa, Karvoja kavon tekemän; Minun on piikkini parempi, Teräkseni tehtosampi, Se on rauasta rakettu, Teräksestä tienaeltu, Pirun on piikki pihlajasta, 10 Tahi koivusta koettu. Piru kun pisti yksin pistoin, Minä pistän kaksin pistoin; Piru pisti kaksin pistoin, Minä pistän kolmin pistoin; Piru pisti kolmin pistoin, Minä pistän neljin pistoin; Piru pisti neljin pistoin, Minä pistän viisin pistoin; Piru pisti viisin pistoin, 20 Minä pistän kuusin pistoin; Piru pisti kuusin pistoin, Minä pistän seitsemillä; Piru pisti seitsemillä, Minä pistän kaheksilla; Piru pisti kaheksilla, Minä pistän yheksillä; Piru pisti yheksillä, Minä pistän kymmenillä; Piru pisti kymmenillä, 30 Mie saoilla saikkaelen, Tuhansilla tuikkaelen, Pistän alta terveheksi, Keskeä kivuttomaksi, Päältä nuurumattomaksi.

Toisin:

11, 12. Jos sä pusket yksin puskin, M. pusken k. puskin; j.n.e. 22. M. p. seitsen pistoin; 30, 31. Minä pistän saoin pistoin, Tuhansilla tuiviloitsen,

20. Puun loukkaamissa.

a.

Kuin silloin sanottanehen, Miten tutkaeltanehen, Kun on koski koivun poski, Potkaisi petäjän poski, Emäpuu pahan tekevi, Tahi varpa vamman lyöpi? Noin silloin sanottanehen, Noin on tutkaeltanehen: Puu puhas Jumalan luoma, 10 Kanto Herran kasvattama! Et sä silloin suuri ollut, Kun sa kummusta ylenit, Nousit maasta mansikkana, Mesimarjana metsästä, Kasvoit tuulen tuuvittaissa, Vilun ilman viihyttäissä, Liehuit lehtenä lehossa, Häilyit korvessa havuna. Miksi teit tihua työtä, 20 Katkoit kalman karvallista, Rikoit ihmisen ihoa, Karvoa kavon tekemän? Vie nyt viitahan vihasi, Korpehen kovat panosi, Kankahalle katkomasi, Taikka toisin toimittelen: Tyven kaivan kankahasen, Latvan alho'on asetan.

Toisin:

5. Kun on puu p. t. 10. Vesa Jesuksen vetämä, 15, 16. Kun sua tuuli tuuvitteli, Vilu ilma viihytteli, 17, 18. L. maassa lehtisenä, H. haonna kankahalla. 25. K. karkeasi,

b.

Pitäköhön puu pahansa, Varpa vammansa, vihansa; Minkä puu pusertanevi, Varpa vamman tuottanevi, Mesi puusta pursukohon, Sima jääköhön sijahan. Jos tyvi pahan tekevi, Latva mettä keittäköhön, Simoa sulaelkohon, 10 Kipe'ille voiteluksi, Pahoille parantehiksi; Latvapuu pahan tekevi, Tyvi mettä työntäköhön, Simoa sirettäköhön. Min keskus pahentelevi, Sen ääret parannelkohon; Min ääret pahentelevi, Sen keskus parannelkohon; Min juuret pahan tekevi, 20 Sen oksat parantakohon; Min oksat satuttanevi, Sen juuret parantakohon; Min syän pahentanevi, Sen pinta parantakohon; Min pinta pahentelevi, Sen syän parannelkohon; Omp' on syämessä simoa, Mesilammit laitasilla, Kipe'ille voiteluksi, 30 Pahoille parantehiksi. Metiset on varsilatvat, Metisemmät latvan latvat; Metiset on varsityvet, Metisemmät tyven tyvet; Metiset on varsihavut, Metisemmät havun havut; Metiset on varsilehet, Metisemmät lehen lehet; Metiset on varsioksat, 40 Metisemmät oksan oksat; Metiset on varsijuuret, Metisemmät juuren juuret.

Toisin:

1, 2. P. p. vihansa, V. vaivansa, kipunsa; 4. Tahi varpu vammannevi, 7, 8. Kun tyvi p. t, L. m. kantakohon, 12. L. teki pahoja, 28. M. latvasella, 39. M. o. emän oksat,

c.

Moni puu pahan tekevi, Moni varpa vamman luopi. Kun paju pahan tekevi, Koivupuulle mainitahan, Koivupuu imehtelevi, Työn pahan kohentelevi. Hakopuu pahan tekevi, Lehtipuulle mainitahan, Lehtipuu imehtelevi, 10 Työn pahan lepyttelevi. Lehtipuu pahan tekevi, Hakopuulle mainitahan, Hakopuu imehtelevi, Työn on pahan hautelevi. Emäpuu pahan tekevi, Oksapuulle mainitahan, Oksapuu imehtelevi, Työn pahan ojentelevi. Oksapuu pahan tekevi, 20 Emäpuulle mainitahan, Emäpuu imehtelevi, Työn pahan kehittelevi. Emäpuul' on mettä kyllin, Sekä oksilla simoa, Tekemillensä pahoille, Luomillensa kykkäröille: Päivänä jo eillisenä Satoi mettä latvoillensa, Latvoiltansa oksillensa, 30 Oksiltansa juurillensa. Juuret kasvoi hienot heinät, Hienot heinät, pienet putket, Täynnä mettä ja simoa, Joista voie keitetähän, Puun pahan pusertamille, Luomillensa kykkäröille.

Toisin:

6. Koivupuu kohentakohon. 7. Havupuu p. t. 10. Lehtipuu lepytelköhön. 14. Havupuu hautokohon. 18. Oksapuu ojentakohon. 22. Emäpuu parantakohon.

21. Raanin vaivoissa.

a.

Koiska juoksi koiskotellen, Pitkin tietä roiskotellen, Seisoi Ukko tien ohessa, Kysyi Ukko koiskaselta: "Minne koiskanen menevi, Kunne konna kulkemassa?" "Tuonne kulkenen kylähän, Kylän luita luhtomahan, Lihoa hapattamahan, 10 Jäseniä jäytämähän." Sanoi Ukko koiskaselle: "Ei sinua sinne täy'y Ristittyä rikkomahan, Kastettua kaatamahan, Mene helvetin tulehen, Pahan vallan valkeahan, Riko ristimättömiä, Kaa'a kastamattomia!"

Toisin:

1, 2. Koiska juoksi tietä myöten, 6. K. koiska k. 8, 9. Menen luuta luistamahan, L. liottamahan (likistämähän),

b.

Jesus kävi tietä myöten Kanssa kielikumppalinsa, Pienen Pietarin keralla, Koi vastahan tulevi. Sai Jesus sanelemahan, Kysyvi kovasti koilta: "Mihinkäs menet matonen, Kunnes toukka toukkelehat?" Koiska vastaten sanovi: 10 "Tuonne mä menen kylähän, Nuoren luuta luusimahan, Lihoa märättämähän, Jäseniä järsimähän, Kynsiä kolottamahan." Niin Jesus kovasti koille: "Ei koiska kylähän joua Kylän luita rikkomahan, Lihoja litistämähän; Mene tuonne kiven alle, 20 Painu alle paaen paksun, Kiru siellä kinnahainen, Paru siellä pannahainen, Kuss' ei konsa kuu kumota, Eikä aurinko valosta!"

Toisin:

7. Minnes menet koiska konna, 9. Kosta v. s. 11. Menen luita ruhtomahan, 16. E. kosta k. j.

c.

Hos sinua, koito koihka, Ilkeä mato manalan, Raani poika raaollinen, Tuulen vilkka, ve'en vilkka, Meren luotojen lukia, Aaltoloien arvelia, Miksi tulit tälle maalle Kylän luita rikkomahan, Lihoja hapattamahan, 10 Kalvoja kaluamahan? Pois minä sinun manoan Puremasta, nielemästä, Luumuruja lohkomasta, Lihoja lipaisemasta, Niveliä nilkomasta, Kalvoja kaluamasta. Tieän sykkä synnyntäsi, 20 Maan kavala kasvantosi: Tuoll' oot sykkö syntynynnä, Maan kavala kasvanunna, Suurella meren selällä, Ulapalla aukealla. Sinne mä sinun manoan, Sinne tungen turmioita, Meren mustihin mutihin, Pimeihin pyörtehisin, Hiekkoihin helisevihin, Kaisloihin kahisevihin; Siellä etsiös sijasi 30 Syvimmän meren sisästä! Jos siell' et sijoa saisi, Tuonne ma sinun manoan Juortanin jokiperille, Pyhän virran pyörtehisin. Kun ei siitä kyllin liene, Mene puuhun, mene maahan, Koita vuorelle kovalle, Kirjavalle kalliolle; Siellä kiusoa kiviä 40 Sekä paasia pakota, Lohko louhia kovia, Kavertele kallioita, Elekä elävän luita, Kavon kantaman lihoja, Ei luita luvatta syöä, Ei liioin lihoakana! Ja kun et sitä totelle, Tuonne ma sinun manoan Rautaisehen puolikkohon, 50 Rautavannetten sisähän, Jost' et pääse kuuna päänä, Ilmesty sinä ikänä. Ele toivo torstakia, Pyhäiltoja ikävöi, Torstakit toruttelevi, Pyhäillat itkettävi; Siellä koikka keitetäkän Ristittyä rikkomasta, Kylän luita louhtamasta, 60 Lihoa hapattamasta.

Toisin:

1-10. Voi sinua raani raiska, Raani raiska, raatokoira, Joko nyt syömähän rupesit Ihoa imehno raukan? 3. R. p., raukka poika, 6. Aaltojen ajattelia, 12. Syömästä, kaluamasta, 33. J. jokien suihin, 51. J. e. kuulu k. p. 55. T. torottelevi,

d.

Hyi koi, kupari-koi, Hyi koi, kasari-koi, Hyi koi, malvi-koi, Hyi koi, hopea-koi, Hyi koi, tina-koi, Hyi koi kaikki koi! Tuonne ma sinun manoan Ylitse meren yheksän; Vetehen vesinen koi, 10 Mainen koi maahan, Viiteen viitaan, kuuteen kuuseen, Seitsemähan petäjähän.

Toisin:

11, 12. V. v., kuivaan k., Lakkapäähän p.

22. Raudan loukkaamissa.

a.

Voi sinua, rauta raukka, Hauta raukka, koito kuona, Miksi teit tihua työtä, Työtä tuhmoa tuhersit, Tulit päästäsi pahaksi, Tukastasi turmiolle, Kun sa loukoit luontoasi, Sukuasi suin pitelit? Kyllä sun sukusi tieän: 10 Suo isosi, suo emosi, Ruskomulta muu sukusi, Tuli sun suureksi sukesi, Vesi kastoi karkeaksi, Akka vanha, raivo pyörä, Se sun raivohon rapaisi, Laitti rauan ratkomahan, Terän hietra hilpomahan, Suun sinervän silpomahan.

Toisin:

4. T. turhoa tekaisit,

b.

Voi sinua, rauta raukka, Teräs tenhon päivällinen, Miksi veikkosi vikosit, Suin pi'it oman sukusi; Miksi liikutit lihoa, Sekä verta vuoattelit? Luulitko puuta purrehesi, Koivua kokenehesi, Haapoa hakannehesi, 10 Närettä näpännehesi, Haukannehesi hakoja, Kiven syäntä syönehesi? Etpä puuta purrutkana, Koivua kokenutkana, Haapoa hakannutkana, Närettä näpännytkänä, Etkä haukannut hakoa, Et syönyt kiven syäntä, Kun rikoit ihon imehnon, 20 Katkaisit kahimon karvan, Siitä suonihin panihet, Ja lihoille liittelihet, Veren päästit vuotamahan, Punaisen putoamahan, Ihosta imehno raukan, Vaivaisesta vartalosta.

Toisin:

2. T. terhon (terhun) päivällinen, 3. M. veistit veikkoasi, 4. Leikkasit (laihutit) emosi lapsen; Vahingoitit vanhempasi; 7. Et käennyt (sanonut) koskevasi Iho'on imento raukan, Kun on puuta purraksesi, Koivua kokeaksesi... Tiesitkö (toivoitko) puuta purrehesi Eikö ollut p. purraksesi... 14-16. Et kokenut koivun juurta, Etkä haapoa hakannut, Et näpistänyt närettä, 19. Leikkasit i. i. 19, 20. Turmelit emosen tuoman, Vaimon kantaman kaotit,

c.

Oh sinua, rauta raiska, Rauta raiska, ruoste rukka, Joko nyt suureksi sukesit, Ylenit ylen ehoksi, Syrjimähän syntyäsi, Luontoasi loukkomahan? Et sä silloin suuri ollut, Etkä suuri etkä pieni, Kun sa maitona makasit, 10 Rieskasena riuvottelit, Nuoren neitosen nisissä, Kasvoit immen kainalossa, Pitkän pilven rannan päällä, Alla taivahan tasaisen. Etkä silloin suuri ollut, Et ollut suuri etkä pieni, Kun sa liejuna lepäsit, Seisoit selvänä vetenä, Suurimmalla suon selällä, 20 Tuiman tunturin laella; Susi sotki sorkillansa, Karhu kämmenyisillänsä. Etkä silloin suuri ollut, Et ollut suuri etkä pieni, Kun sa suosta sotkettihin, Maan muasta muokattihin, Saatihin saven seasta, Kassikassa kannettihin, Tuotihin sepon pajahan, 30 Alle ahjon Ilmarisen. Etkä silloin suuri ollut, Et ollut suuri etkä pieni, Kun sa ahjossa ajelit, Kesävoina votkottelit, Venyit vehnäisnä tahasna, Rukihisna ruikalenna, Tuimissa tulisijoissa, Sepon Ilmarin pajassa. Etkä silloin suuri ollut, 40 Et ollut suuri etkä pieni, Kun tulit läpi tulista Alta ahjon Ilmarisen, Kukuit kullaisna käkenä Suussa suurien paletten, Vannoit vaikean valasi, Ett' et veistä veljeäsi, Herjaele heimoasi, Sukuasi suin pitele. Petit jo vaivainen valasi, 50 Söit kuin koira kunniasi, Kun sa veistit veljeäsi, Lastusit emosi lasta.

Toisin:

10. Sekä virtasit vetenä, Helhetit kesäherana, 18. S. vennä selkeänä, 21, 22. Kun sun susi suosta nosti, Karhu kaivoi kankahasta. 25, 26. K. s. s. sullottihin, Kankahasta kaivettihin, M. murasta m. Käsin m. m. 27. Koprin mustasta murasta, 34. K. kellottelit, 36. Raikuit rasvan karvallisna, 44. Tuskissa tulen punaisen, 49. Rikoit v. v. 51. Koskas v. v.

d.

Hos sinua, rauta raukka, Mura mustan päivällinen, Kun nyt kasvoit kauheaksi, Väkeväksi vääntelihet! Kun ma muistan muinaistasi, Ajattelen alkuasi: Et sä silloin suuri ollut, Et kovin koreakana, Kun sa rensuit rieskasena, 10 Alla rinnan riuvottelit, Nuoren neitosen nisuissa, Pitkän pilven partahalla. Etkä silloin suuri ollut, Et ollut suuri etkä varma, Kun sa heiluit hettehenä Ja läikyit lähevetenä, Tahi kun jokena juoksit Kylän peltojen perätse, Huuhtoi huorat hurstiansa, 20 Ripakot rapakkojansa, Muutuit tuosta maamuraksi, Ruostemullaksi rupesit, Hirvet hieroi suon selällä, Peurat pieksi kankahalla. Etkä silloin suuri ollut, Etkä äijältä äkäinen, Kun sun sormin suosta nostin, Käsin kuohusta kohotin, Koprin kaivoin kankahasta, 30 Kynsin mustasta murasta, Siitä kannoin kassissani, Asetin sun alle ahjon. Etkä silloin suuri ollut, Et kovin kipusaskana, Kun kävit sepon pajassa Tereäsi teettämässä, Kun sa kuonana kohisit, Voisulana sukkelehit, Ahjossa, alaisimella, 40 Vasarilla, valkkamilla, Kun vannoit valat ikuiset Tulen tuomarin e'essä, Sepon seisonta-sijalla, Takehinta-tanterella, Ett' et herjo heimoasi, Sukuasi suin pitele.

Toisin:

4. Äreäksi ärtelihet! 14. Etkä varsin varmakana, 15, 16. K. s. h. hettehessä, J. l. läheveessä, 16. Läikyit lämminnä lähennä (vetenä) 18. K. aitojen alatse, 19, 20. H. h. huntujansa, Räiskytit räpähiänsä, 27, 28. K. s. s. s. sulloin, K. maasta käännyttelin, 37, 38. Kun sä hyyhmänä hyrähit, Sekä liemenä lirahit, 38. Sekä heiluit voiherana,

e.

Rauta raiska, kuona koito, Teräs hieno, tenhollinen! Suotta suureksi rupesit, Kiusan kasvoit karkeaksi. Kyllä sun sukusi tie'än Sekä kaiken kasvantosi: Suosta on sinun sukusi, Veestä on sinun väkesi; Siellä kasvoit rauta raiska 10 Alahaisessa asussa, Venyit kylmässä ve'essä, Hettehessä herpottelit, Karskuit karjan kynnen alla, Parskuit paimenen jaloissa, Suolla sorkissa sutosen, Revon liivamättähässä. Tulinpa minäki tuonne Rauan syntymäsijoille, Kaivoin sun kamaran alta, 20 Ruopostelin ruostehesta, Kuurasin hevon kusesta, Saattelin sepon pajahan, Sepän panna paljallansa, Vasaralla valkkaella. Siinä vannoit rauta raiska Tehtöäissä teräkaluiksi, Vannoit vaikean valasi Vanhemmalle veljellesi, Eessä julkisen Jumalan, 30 Kengän kau'oilla Kalevan, Ett' et louko luontoasi, Tee vihoa veljellesi.

Toisin:

2. Terä hietra t. 4. Kasvoit aivan k. Kovin k. korkeaksi (karsahaksi). 7. Sumust' o. s. s. 11, 12. V. kylmänä vetenä, Hettehenä helhettelit, 26. Raukalla rajakivellä,

f.