Part 10

Mato musta, maan näköinen, Toukka tuonen karvallinen, Kuppelo kulon alainen, Herja heinän juurehinen, Läpi mättähän meniä, Puun juuren pujottelia! Kuka sun kulosta nosti, Heinän juuresta herätti, Maan päällä matelemahan, 10 Tiellä teukalehtamahan; Kuka nosti nokkoasi, Kuka käski, ken kehotti, Päätä pystössä piteä, Kaulan vartta kankeata Vasten käskyä Jumalan? Luojapa sinun kirosi Mahallasi maata käyä, Maa käyä, kivi kalua. Käskikö sinun isosi 20 Tahi vaati vanhempasi Tähän työhön törkeähän, Paljolta pahantekohon, Kun sä koskit kielelläsi, Ilkeä ikonillasi, Vainko teit omalla päällä, Oman oikkusi perästä? Pure kurko poikiasi, Omia tekemiäsi, Ele ihmisen ihoa, Karvoja kavon tekemän!

Toisin:

3, 4. Kulkia k. a., Heitto h. j.

b.

Mato musta maanalainen, Harmaja havun alainen, Maan on sammalen alainen, Lehon lempi lierukainen, Hivusletti Hiien immin, Paholaisen partakarva, Aholaisen aian vitsas, Rumalaisen roukkupuola, Pirun piiska, Hiien ruoska, 10 Pahan hengen paian nauha, Lepiköissä lenteliä, Pajustoissa puuhailia, Läpi aitojen ajaja, Läpi kannon kaivelia! Ken sun, mammo, maasta nosti, Kuka heinistä herätti, Kartanolla kapsamahan, Rikoilla ripuilemahan, Kielin pienin koskemahan, 20 Suin matalin maistamahan? Ken käski pahalle työlle, Työlle kehnolle kehotti, Isosiko vai emosi, Vaiko vanhin veljiäsi, Vai nuorin sisariasi, Vaiko muu sukusi suuri, Kun tulit tulen näköisnä Vainko rauan karvallisna, Purit ihmisen ihoa, 30 Karvoa kavon tekemän? Luulitko puuta purrehesi, Pajun juurta pannehesi, Kun purit ihmisen ihoa, Karvoa kavon tekemän!

Toisin:

4. Lehen lemmen (lemmon) lielakoinen, 5. Hiien immen rintarisku, 7, 8. Ahkolaisen aian vitsa, Roomalaisen karjaruoska, 10. P. h. paian rihma, 15. Kuka mammon m. n. 31. Tiesitkö (toivoitko) p. p.

c.

Mato musta, kyy viherä, Kyy vihainen kyykeröinen, Haamu haltian näköinen, Aave aian vierellinen, Raippa raunion alainen, Kieppi kannon juurehinen, Läpi turpehen tulia, Maan päällä matelehtija, Puun oksalta puotteleija, 10 Päälle heinän heitteleijä! Joko söit syötäväsi, Haukkasit halun perästä, Kun purit elävä raukan, Raavas raukan runnistelit, Lehmän nänniä näpistit, Maistelit mahan alusta? Mik' on sun vihoihin viennä, Häpeihin hämmentännä, Ken sun konnusta kohotti, 20 Herätteli heinikosta, Alta kulmun kulkemahan, Maan päällä matelemahan, Pään kurjan kujertamahan, Suun mustan mutelemahan, Ken se kieltäsi kehotti, Kuka käski käyriölle, Kun tulit kovin vihaisna, Äreänä ärtelihet, Lehmän nänniä näpistit, 30 Raavas raukan runnistelit?

Toisin:

1. M. m. kyy punainen, 7, 8. Alta t. t., M. p. makuuttelia, 23. P. kullan k. 26. K. sinun syyttä käski,

d.

Sinä vanha maan matonen, Maan rikka, manalan rikka, Pihan rikka, pellon rikka, Rikka kaiken ristikansan, Alla aitojen asuja, Lahokannon kaivelia, Kulon kultaisen alainen, Pinon pitkän vierehinen, Pettäjä ijän ikuinen, 10 Petit meitä ennen muita, Petitpä esi-isämme, Valehtelit vanhempamme, Petit Luojan kaikkivallan, Itse julkisen Jumalan: Lupa sulle annettihin, Lupa kulkea kulossa, Mataloita maan sisässä, Vaan ei annettu lupoa Ruveta rumille töille, 20 Käyä töille törkeille. Ethän kulkenut kulossa, Mateloinut maan sisässä, Kun rikoit ihon imeisen, Turmelit emosen tuoman! Miksi nostit norpoasi, Kuksi päätäsi kohotit, Ylemmäksi heinän juurta, Heinän juurta, maan mätästä, Liikuttelit liiroasi, 30 Kärseäsi käännyttelit, Irvistit ikeniäsi, Suutasi pahoin pitelit, Teit paljolta pahoa, Äijältä tihua työtä, Pahoin sulle, pahoin mulle, Pahoin meille kummallenki? Miksi pistit, kun ma kielsin, Miksi maistit, kun manasin? Ei sua käskenyt isosi, 40 Ei isosi, ei emosi, Tekemähän näitä töitä, Ristittyä rikkomahan, Kastettua kaatamahan, Tehtyä teloamahan.

Toisin:

2, 3. M. r., mannun r., P. r., p. toppa, 28. H. j., marjan vartta, 35, 36. Paha s., paha m., Paha m. k. 40. Eikä valta vanhempasi,

e.

Mato musta maasta nousi, Etana ve'en emiltä, Puremahan, pistämähän Tuota ihmisen ihoa. Jouhikyy, kanaljan poika, Miksi teit tihua työtä? Tule nyt työsi tuntemahan, Myrkkysi mykäisemähän, Veä myrkkysi välehen, 10 Saata sappesi kotia, Tahi huuan huijahutan Isälleni Jesukselle, Muorilleni Maarialle, Näkemähän näitä töitä; Se sun myrkkysi mykäisi, Sappesi kotia saatti, Syösti syömäsi syvähän, Puremasi purkaeli, Pihisti sun pihtimesi, 20 Ja kavensi kalpimesi.

f.

Mato musta, kyykeröinen, Kyykeröinen, kääkeröinen, Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan, Oisiko kirjavan kipeä, Tahi mustan muikkoama; Jos olet pannut, niin paranna, Jos sa koskit, niin kohenna! Lienet hampahin hakannut, 10 Tahi iskenyt ikenin, Eli kielin keipatellut, Eli purstoin puikkaellut, Tahi hengin huokununna, Ota pois omat kipusi, Veä myrkkysi vetenä, Maitona pahat panosi, Alle haikuhammastesi, Kupuhusi kultaisehen, Vaskisehen vatsanasi, 20 Saata sappesi sisähän, Alle viien vyöllisesi, Kuuen kultarenkahasi; Kun lienet punaista purrut, Punaisehen puuttukohon, Lienet hieltänyt hipiän, Hipiähän hiutukohon; Syämetön pakahtukohon, Syämellinen säästyköhön! Kun ma etsinen emosi, 30 Haen valta vanhempasi, Vielä turvut tuskihisi, Paisut pakkopäivihisi, Äksyihisi äksyelet, Halkielet haikuihisi, Eikä ruumis immen tuoma, Ei karva kavon tekemän; Katkeat häjy kaheksi, Konna kolmeksi muruksi, Kuin on leppäinen kalikka, 40 Tahi kuusinen korento.

Toisin:

5, 6. Kirjavanko lie k., Vainko m. m. 9-12. Kun sa lienet purstoin pannut, Tahi hampahin hakannut, 14, 15. O. p. o. vihasi, V. m. vetehen, 28. S. sääntyköhön! 31, 32. Itse paisut (painut) pakkoihisi, Turvat (tuivut, tummut) tuskapaikoillesi, 34. Haluihisi halkielet, 35, 36. Ei ruumis elävä raukan, Karva luontokappalehen; 37. 38. K. paha pakana, K. kolmeksi murenet,

g.

Matoa on monen näöistä, On sinistä, on punaista, Ompi kellan karvallista, Kirjavan kiven näöistä, Vaan ei tuon pahan tapaista, Eikä kammon karvallista. Kyllä mä sukusi tieän, Sinun, sykkä, synnyntäsi: Maast' on synty suuremmaisen, 10 Suuremmaisen, pienemmäisen, Maastapa sinäki synnyit, Maa isosi, maa emosi, Maa on valta vanhempasi, Multa sinä, multa minä, Maata yhteistä elämme. Se oli sinun sukusi, Annas katson karvojasi, Luettelen luomuksesi. Koht' on karvasi luettu, 20 Minkä karva lienetkänä, Sininenkö vai punainen, Vai on kellan karvallinen, Vainko valkean verevä, Räkkirauan karvallinen, Sinervöisen sirkun karva, Vainko kaiken ilman karva, Taivahan sinervä karva, Karva kaiken jyttynäinen, Kaikkien kavetten karva, 30 Hiien karva kaiketikki, Pirun karva pinnahainen, Pahan karva pannahainen.

Toisin:

16. Siin' o. s. s. 22. V. o. vasken k. 23. V. v. valeva, 26. Karva kaiken ilmallinen, 32. Karva kaiken perkelehen.

h.

Tuonen toukka, maan matonen, Kyy vihainen kyymeläinen, Tieän mä sinun sukusi, Vaan en konna karvojasi, Onkohan se Hiien karva, Pirun karva, pilven karva, Tuulen karva, tuiskun karva, Sään karva, satehen karva, Lumen karva, luskan karva, 10 Maan karva, mataran karva, Puun karva, kanervan karva, Pajun karva, tuomen karva, Lepän karva, lemmen karva, Kukan karva, kullan karva, Kulon karva, kellan karva, Kiven karva, kannon karva, Rauan karva, vasken karva, Maholehmän maion karva, Sinen karva, sirkun karva, 20 Kaiken ilman kaaren karva, Karva taivahan yheksän, Enkä huoli karvoistasi, Minkä karva lienetkänä, Itse karvasi valitse!

Toisin:

10, 11. M. k., mannun k., Suon k., k. k. 12. P. k., pahan k. (Tulen k., t. k.) 13. Lehen k., l. k. 15. K. k., heinän k. Helyn k., heinän k. Kuloheinän kuiva k. 17. Karva kaskisen kapulan,

i.

Kun oli Herra hengen luonut, Luoja käärmehen kuvannut, Pyynnön Pietarin perästä, Luonut hampahat häjylle, Saanut kielen keion suuhun, Silmät päähän siunannunna, Niin tuo lausui suuri Luoja, Sanoi santta Pietarille: "Koita Pietar sormellasi, 10 Mik' on mytty mättähällä!" Santta Pietari paneikse Koittamahan sormellansa, Pisti suuhun peukalonsa, Kätens' otsahan ojensi. Niin se ilkeä itikka Pani sormen Pietarilta; Tuli tuska Pietarille, Alkoi Ristusta rukoilla: "Ota Herra henki tuolta, 20 Luoppa konna kuolemahan!" Niin sanovi suuri Luoja, Vastasi vakaa Jumala: "Emmähän molemmin tehne Yhen päivän valkeuella, Sekä henkeä suvanne Että luone kuolemahan; Jo minä sanoin sinulle: Pahasta paha tulevi, Kipu ilkeän kinosta, 30 Konna konnan oksennosta." Santta Pietari sanovi, Rutosti rukoelevi: "Tee nyt sitten terveheksi Herran hengellä hyvällä; Kun sa Herra hengen annoit, Luo kanssa katsesanoja, Mikä neuvoksi hyväksi Näissä konnan koskemissa!" Olipa aikoa vähäisen, 40 Niin se raukka maan matonen Pani Jesuksen hevosen, Rikkoi ruunan Ristukselta, Puhki puisen tallin sillan, Läpi ruuhen vaskipohjan. Niin sanovi suuri Luoja, Puhuvi puhas Jumala: "Mato musta maanalainen, Toukka tuonen karvallinen, Miksi teit tihua työtä, 50 Katkoit tuonen karvallista? Heinissä sinun sijasi, Asuntosi alla aian, Sinne siirräite välehen, Alas kursohon kuoite, Piilojasi piilemähän, Töitäsi häpeämähän!"

Toisin:

3. Käskyn P. p. 8. Virkki Ristus P. 9, 10. K. suuta s. Eikö pure sormeasi! 12. Koitti suuta s. 16. Puri s. P. 18. Ristusta rukoelevi: 33. Teeppä Herra t. 36. Luo Luoja (tuolle) puhesanoja, 44. Puhki soimen v. 51, 52. Kulossa (konnussa) s. kotisi, Kivi kirja kartanosi (linnasesi), 54. Tungeite kulohon kurja,

k.

Kyy vihainen, kyymeläinen, Kyymeläinen, käämeläinen! Pois minä sinun manoan, Ei täällä sinun sijasi. Kule kurja kursikkohon, Heilahuta heinikkohon, Kaaloa kanarvikkohon, Risukkohon aian alle; Tunge pääsi turpehesen, 10 Mätä mattahan sisähän! Mättähässä sun majasi, Alla turpehen tupasi; Jospa tuolta pääsi nostat, Pääsi survon huhmaressa, Pieksän petkelen terällä, Kielesi kivellä jauhan.

Toisin:

2. Kyymeläisen kyntövitsa! 5, 6. K. kurjana kulohon, Mene herja h. 7. Katoa k.

l.

Mato musta maan alainen Kiemura kiven alainen! Tuonne ma sinun lähetän Venosehen pienosehen, Veet väljät vieremähän, Virtaveet vilajamahan, Siell' on vettä juoaksesi, Kun lienet vesimatonen. Vaan kun lienet maan matonen, 10 Mene tuonne, kunne käsken, Veäite villakuontalona, Pavun palkona kuleksi, Kuhaiten kulon sisähän, Helähellen heinikkohon, Pujotellen puistikkohon, Mäkeltäiten mättähäsen, Haon alle hautumahan, Maan alle makoamahan; Siell' on maata syöäksesi, 20 Hakoa havutaksesi. Kun ei siitä kyllin liene, Tuonne ma sinun manoan, Kiven alle kirkumahan, Paaen alle parkumahan. Kiro siellä kinnahainen, Paru siellä pannahainen, Sinä pitkänä ikänä! Jospa sieltä päätä nostat, Kohottelet kuonoasi, 30 Pääsi poikki leikatahan Kymmenellä kynnyksellä, Sa'an salvamen nenällä.

Toisin:

2. Kiekura (kiekara) k. a. 6. Virtahan (virroissa) v. 12. Haavan halkona k. 13. E. kule kulossa, 15, 16. Pujottele p., Mäkelläite m. 23. K. a. kiljumahan (kiiltämähän), 24. Kannon alle kaljumahan.

12. Leinissä.

Hyvä leini, kaunis leini, Maarian makea leini, Lähe pois, palaite muunne! Iski Ukko valkeata Leppäisihin lastuloihin Tinaisella tanterella, Joihin leiniä puhalsin Ihosta imento raukan.

13. Liikoja pois leikatessa.

Puukko pilvistä putosi, Vieri veitsi taivahasta, Taivon taitava takoma, Pää kulta, terä hopea. Putosip' on polvilleni, Käteheni oikeahan, Pää pysyi minun käessä, Terä Luojan kukkarossa; Sillä mä muhkuja mutelen, 10 Sekä juurran juurikoita. Ellös olko milläskänä, En minä sinä ikänä Kuukausin käsin pitele, Vuotta koprin kollottele, Yks' on yrki oltavata, Pikkunen pieltävätä. Enkä mä kovasti koske, Karvahasti karsiskele, Kosken karva korttehella, 20 Vetelen vesisaralla, Veran syrjällä syseän, Sanon tuulen tuulemaksi, Viemäksi vilun vihurin, Raju-ilman ratkomaksi. Missä veitsellä vetelen Eli raualla rapoan, Sima vierköhön sijalle, Mesi päälle virtokohon, Sima rauan suumalohon, 30 Mesi rauan raatehelle! Jos rauta pahoin tekevi, Lempo veistä vierähtävi, Liha Lemmon leikatahan, Paha pannahan kaheksi, Tekemällänsä terällä, Rauallansa raatamalla, Polvella oman emonsa, Oman vanhemman varassa.

Toisin:

1. P. p. putoa, 4. P. kullan, t. hopean. 5. Poikkipuolin p. 8. Kärki Jesuksen käessä; Kärki käessä Kaikkivallan; 17, 18. En minä kovalla k. Enkä karsi karkealla, 20, 21. Vesiheinällä vetelen, Saran s. s. 28. M. jääköhön jälelle, 29, 30. Rautaruoste raiskatahan Valkeassa Väinämöisen. 30. M. r. raantehelle! 35, 36. Omallansa miekallansa, Raualla rakentamalla,

14. Loukkausvioissa.

a.

Ukko Turjasta tulevi, Mies pieni Pimentolasta, Astua tytyttelevi, Käyä nyrkähyttelevi, Suonivihkonen sylissä, Verta kauhanen käessä, Lihalimppu kainalossa, Luuta luikaro pivossa. Tuop' on loihe loitsiaksi, 10 Panihe parantajaksi, Lihat liitti luihin kiinni, Luut liitti lihoihin kiinni, Suonet suonihin sovitti, Verta suonien sisähän.

Toisin:

2. M. pitkä P.

b.

Neitsy Maaria emonen, Puhas muori, muoto kaunis, Astui taivahan rajoa, Ilman viertä viiletteli, Suonta vyyhti olkapäällä, Verta vakka kainalossa, Luuta luikkaro käessä, Lihalimpsi hartehilla. Kust' oli suonta sortununna, 10 Siihen suonta solmieli, Mistä verta vuotanunna, Siihen verta vuoatteli, Mistä luuta lutkahtanna, Siihen luuta lukkoeli, Kusta liikkumia lihoa, Siihen liitteli lihoa, Pani paikat paikallensa, Sijallensa siunaeli.

15. Nikotuksessa.

Mene nikka niinistöhön, Minä niinen kiskojaksi, Mene nikka tuohistohon, Minä tuohen kiskojaksi; Mene nikka niinistöhön, Minä niinen j.n.e. (kertoen entiset sanat, kunnes nikka heittää).

Toisin:

1-6. M. n. niineen, M. niinen kantajaksi, M. n. tuuleen, M. tuulen kantajaksi, M. n. niineen, M. niinen j.n.e.

16. Niukahuksissa.

a.

Jesus kirkkohon ajavi, Maaria ma'attelevi, Korealla korjallansa, Punaisella purrellansa. Ajoi kaiten kankahia, Viiton vierikkomäkeä; Pyy pyrähti, maa järähti, Jesuksen veret värähti. Hepo sälkö säikähtihen, 10 Hiveltyi hevosen jalka, Kivisellä kirkkotiellä, Karisella kankahalla. Ken se nyt luvun lukevi, Kuka suonet solmeavi? Kenpä muu, jos ei Jumala: Jesus korjasta kohosi, Maahan astui Maariainen, Suonisystyrä sylissä, Kalvokääry kainalossa, 20 Paikkoja parantamahan, Jäseniä liittämähän, Suonia sovittamahan. Itse suonia siteli, Päitä suonten solmieli, Suonilankoa lukevi, Lukulangat lasketteli. Mist' oli suonta suljahtanut, Siihen suonta solmusteli, Mistä luuta luiskahtanut, 30 Siihen luuta luikahutti, Mistä liutunut lihoa, Siihen liitteli lihoa, Mistä kalvo katkennunna, Siihen kalvon kasvatteli Ehommaksi onnellista, Paremmaksi muinollista.

Toisin:

2. M. möhöttelevi, 10. Hiukahtui h. j. 17. Maaria maahan ryömyllehen, 18. Suonisykkyrä s. 20. Pahoja p. 26. L. laskieli. 27. M. o. s. solkahtanut (soikahtanut), 29. M. l. loukahtanut, 33, 34. M. karvat k., S. karvat k.

b.

Jesus kirkkohon menevi, Maaria messuhan matavi, Aivan aamulla varahin, Sunnuntaina huomenessa, Hevosella hiirevällä, Kalahauvin karvaisella, Lohen mustan muotoisella, Siikasen sileyellä. Ajoi soita, ajoi maita, 10 Ajoi aukeita ahoja, Kalevalan kankahille, Osmon pellon pientarelle; Ajoi siitäki sivutse Heliäistä hiekkatietä, Ajoi pitkän sillan päähän. Tuli työ, satu tapahtui, Sivussa sinisen sillan, Päässä portahan punaisen: Pyy pyrähti, maa vavahti, 20 Jesuksen veret vivahti, Luikahti hevosen jalka, Taittui varsan säärivarsi, Hiekkahan helisevähän, Multahan muhisevahan, Ahin aian kääntimessä, Veitikan veräjän suussa. Jesus maahan ratsahilta, Heittihen hevon selästä Hivellystä katsomahan, 30 Vammoa parantamahan; Itse istuihen kivelle, Paneusi polvillehen, Suonia sovittamahan, Jäseniä jatkamahan. Koppoi jalan kopranansa, Käämi kämmenyksihinsä, Luut panevi luuta vasten, Jäsenet jäsentä vasten, Vereksi punaisen langan, 40 Sinilangan suoniloiksi; Kaikki yhtenen asetti, Sijallensa siunaeli.

Toisin:

4. S. huomenella, 5. H. hiirikolla, Hiirukaisella hevolla, 17, 18. Sivulla (siklalla) s. s. P. vaajan vaahterisen; Sini sillan tutkamessa, Likasillan liitoksessa; 20. J. syän särähti (tärähti, värähti), 21. Lutkahti (katkesi) h. j. Niukahti (niveltyi) h. j. Hevoselta jalka poikki, 26. Veitosen v. s.

c.

Ukko kirkkohon menevi Satulassa saarnisessa, Hevosella hirvisellä, Hylkehen lihavuuella. Ajoi siltoa sinistä, Kitronin joen ylitse, Ratsasti kivistä tietä Kohti vuorta korkeata; Liukasti hevosen jalka, 10 Taittui tammaksen käpälä, Kahen kallion rakohon, Kiven kolmen koukelohon; Ukko kirposi selästä Maahan laukin lautaselta. Salapoika Vuolervoinen Sep' on suorihen avuksi Suonia sitelemähän, Jäseniä laittamahan; Mist' oli luu lomaksi mennyt, 20 Luu lomaksi, suonet päiksi, Siihen luuta lukkoeli, Siihen suonia siteli, Pujotti punaisen langan, Mustan langan laaitteli.

Toisin:

2. Satulalla sarvisella, 6. Kivisen j. y. 8. Vasten (nousi) v. k. 19. M. o. luuta loukahtanut, 24. M. l. muotoiseksi.

d.

Miss' on suonet solmittuna, Lukulangat laskettuna? Tuoll' on suonet solmittuna, Lukulangat laskettuna, Sivulla sinisen sillan, Päässä portahan punaisen. Ken on suonet solminnunna, Lukulangat laskenunna? Suonetar sorea vaimo, 10 Soma suonten ketreäjä Sorealla ketrinpuulla, Vaskisella värttänällä, Tuolin kultaisen kukulla, Rahin rautaisen nenässä, Se on suonet solminnunna, Lukulangat laskenunna.

e.

Santta Anni, armas neito, Tuo sorea suonten neito, Keträsi punaisen langan, Sinilangan siuvahutti, Langan mustan muiahutti, Keträllä hopeisella, Vaskisella värttänällä, Rattahalla rautaisella; Tuon jalkahan jamosi, 10 Iho'on elävä raukan, Raavas raukan ruumihisen, Tahikka ihmisen iho'on, Kun oli nivel niukahtanna, Jäsenpaikka järsähtännä, Sijaltansa siirrähtännä, Laaultansa loukahtanna.

f.

Vene soutavi vähäinen Pitkän pilven rannan päällä, Venosess' on kolme miestä Suonisykkyrät sylissä, Kalvokääröt kainalossa, Kuka lankoa lukevi, Kuka suonta solmeavi, Ken luita sijottelevi, Noissa suonten sortumissa, 10 Jäsenien järkkymissä.

g.

Tuli poika Pohjolasta, Uros uuesta kylästä; Tuo tulla tuhahtelevi, Astua lykyttelevi, Liutakesseli käessä, Suonivihko kainalossa, Mie noita anelemahan: Anna miekkonen minulle, Miepä noita tarvitseisin, 10 Täst' on suoni sortununna, Täst' on liuta liikahtanna, Tästä kalvo katkennunna.

Toisin:

5, 6. Tuoll' on konttinen selässä, Siinä luuta, siinä muuta,

17. Painajaisen ahdistaessa.

On minulla säkki alla, Säkki alla, säkki päällä, Puntari peräni alla, Johon panen painajaiset, Hiien kuoliat kokoan. Kun ei siit' apua olle, Rahko rautasaappahassa Kiertävi kivistä vuorta, Se panevi painajaiset 10 Alle orren, alle parren, Alle rautaisen katoksen, Alle kellon kielettömän.

Toisin:

9. Pane, Rahko, painon alle,

18. Palelteen vioissa.

a.

Pakkanen Puhurin poika, Talvipoika hyyhetyinen, Jo rikoit ihon imeisen, Turmelit emosen tuoman, Vaimon kantaman kaotit; Meni mies mehettömäksi, Uros uimenettomaksi. Pakkanen Puhurin poika, Tule nyt työsi tuntemahan, 10 Pahasi parantamahan, Jos palelit, niin paranna, Jos sa koskit, niin kohenna, Tahikka sanon emolle j.n.e. k. s. 15.

b.