Part 1

SUOMEN KANSAN MUINAISIA LOITSURUNOJA

Toim.

Elias Lönnrot

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 62. osa.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1880.

SISÄLLYS:

Esipuhe.

Yhteisiä sanoja:

1. Loitsian perustussanoja. 2. Varomussanoja. 3. Kateensanoja. 4. Kostosanoja. 5. Alkuperäisyyden tiedustaa. 6. Työnsä korjaussanoja. 7. Vihotussanoja. 8. Luovutussanoja. 9. Kyydityssanoja. 10. Kipusanoja. 11. Nuhdesanoja. 12. Haltioihin-saattosanoja. 13. Hätäsanoja. 14. Kerskaussanoja. 15. Asetussanoja. 16. Uhkasanoja. 17. Manaussanoja. 18. Kiinnityssanoja.

Päästö- ja parannuslukuja:

1. Ampiaisten ja muiden hyönteisten pistämissä. 2. Ampa- ja puskutaudeissa, kohtauksissa. 3. Hammastaudissa. 4. Hiiden rikkeissä. 5. Hinkuyskässä. 6. Kalman rikkeissä. 7. Karhun ja suden repimissä. 8. Kiven loukkaamissa. 9. Kuppataudissa. 10. Kupua ja paiseita loitsiessa. 11. Käärmeen puremissa. 12. Leinissä. 13. Liikoja pois leikatessa. 14. Loukkausvioissa. 15. Nikotuksessa. 16. Niukahuksissa. 17. Painajaisen ahdistaessa. 18. Paleltaneen vioissa. 19. Pistoksissa. 20. Puun loukkaamissa. 21. Raanin vaivoissa. 22. Raudan loukkaamissa. 23. Riisivioissa. 24. Rikkeissä. 25. Rutossa. 26. Sampaissa. 27. Siikasen vammassa. 28. Silmäkipeissä. 29. Sisiliskon puremissa. 30. Suden repimissä. 31. Synnytystuskissa. 32. Syyhelmässä. 33. Tartunnaisissa. 34. Tulen viottamissa. 35. Värin veden polttamissa. 36. Vasken loukkaamissa. 37. Verenjuoksussa. 38. Vesi taudissa. 39. Yskässä. 40. Ähkyvaivoissa.

Taikasanoja:

41. Arpaussanoja. 42. Hevosen pureman sanat. 43. Hevosen seisotussanat. 44. Hiirensanat. 45. Hämähäkinsanat. 46. Jousensanat. 47. Juohtomiehen sanat. 48. Juurimadon sanoja. 49. Jäniksensanoja. 50. Kalastussanoja. 51. Karhunsanoja. 52. Karjansanoja. 53. Keihäänsanat. 54. Koiransanoja. 55. Kärpänsanat. 56. Käytteensanat. 57. Käärmeen lumoomasanat. 58. Lain lumoussanat. 59. Lampaansanat. 60. Lapsen kylvetyssanat. 61. Lapsen viihdytyssanoja. 62. Lemmen nostosanoja. 63. Lemmen vierotussanat. 64. Leppälinnun sanat. 65. Linnunsanoja. 66. Linnunkuvan rakennussanat. 67. Luteensanat. 68. Läävämadon sanoja. 69. Löylynsanoja. 70. Haitosanoja. 71. Metsänsanoja. 72. Metsänpalosanat. 73. Oluensanat. 74. Oravansanoja. 75. Pakkasensanoja. 76. Rihmasanat. 77. Ruosteensanoja. 78. Salvusanoja. 79. Sammakonsanat. 80. Sateenpoistosanat. 81. Sotaanlähtösanoja. 82. Suden manaussanat. 83. Suolain lukemissanat. 84. Terveyssanoja. 85. Torakansanat. 86. Tuulensanat. 87. Tuulikonsanat. 88. Vedenlukemissanat. 89. Vesillä-matkustajan sanoja. 90. Vipusanat. 91. Voiteensanoja.

Rukouksia:

1. Aamulla. 2. Aarnihaudan-ha'ussa. 3. Ammuksissa. 4. Ampiaisia vastaan. 5. Hammastaudissa. 6. Hevosen puolesta. 7. Härjän puskemavioissa. 8. Luontomatkoilla. 9. Jäniksiä pyytäissä. 10. Kaalimatoa vastaan. 11. Kalastaissa. 12. Karhua pyytäissä. 13. Karhua vastaan. 14. Karjan puolesta. 15. Keräjissä. 16. Koiraa kiihottaissa. 17. Koiraa vaikistaissa. 18. Koskea laskiessa. 19. Kovissa tuskissa, kivuissa ja vaivoissa. 20. Kupua loitsiessa. 21. Kylvöä tehdessä. 22. Käärmettä lumotessa. 23. Lehmän-annin puolesta. 24. Lempeä nostaissa. 25. Lempeä vierottaissa. 26. Liikalihoja karsiessa. 27. Linnustaissa. 28. Maata pannessa. 29. Matkalle lähtiessä. 30. Metsästäissä. 31. Niukahuksissa, luu- ja suonivioissa. 32. Oinaan ja pukin pukkimissa. 33. Olutta pannessa. 34. Onnen puolesta. 35. Oravia pyytäissä. 36. Painajaista vastaan. 37. Paiseissa ja raveissa. 38. Pakkasta vastaan. 39. Peuraa pyytäissä. 40. Pistostaudissa. 41. Pyssyä lumotessa. 42. Pyydyksiä pannessa. 43. Rekikelin tarpeessa. 44. Revonpyydössä. 45. Rikkeissä. 46. Saarvanpyydössä. 47. Sadetta poistaissa. 48. Sairaita loitsiessa. 49. Salvaessa. 50. Sidettä laittaessa. 51. Siikasen vaivassa. 52. Sikojen puolesta. 53. Sodassa. 54. Sotaan hankkiessa. 55. Suksia valmisteissa. 56. Suuteluksissa. 57. Synnytystuskissa. 58. Taloa asettaissa. 59. Tartunnaisissa. 60. Terveyssaunasta. 61. Terärautaa valmistaissa. 62. Tulenvioissa. 63. Tulta lumotessa. 64. Uhri toimissa. 65. Varkaanviemää peruuttaissa. 66. Varkaita varoessa. 67. Varoitessa. 68. Verenjuoksua sulkiessa. 69. Vesimatkoilla. 70. Vettä voimistaissa. 71. Vihollista vastaan merellä. 72. Voidellessa. 73. Vuoden tulosta.

Syntyjä:

1. Ampiaisen synty. 2. Etanan synty. 3. Hammasmadon synty. 4. Hauvin synty. 5. Hevosen synty. 6. Hirven synty. 7. Horkan synty. 8. Hylkeen synty. 9. Ihmisen synty. 10. Kaalimadon synty. 11. Karhun synty. 12. Keräjäin synty. 13. Kissan synty. 14. Kiven synty. 15. Koin synty. 16. Koiran synty. 17. Koivun synty. 18. Korpin synty. 19. Kuvun synty. 20. Kyykäärmeen synty. 21. Käärmeen synty. 22. Liinan synty. 23. Läävämadon synty. 24. Maahisen synty. 25. Noidan synty. 26. Nuolien synty. 27. Oluen synty. 28. Pakkasen synty. 29. Pistoksen synty. 30. Puiden synty. 31. Kaanin synty. 32. Raudan synty. 33. Riiden synty. 34. Rikkeitten synty. 35. Ruosteen synty. 36. Rupien synty. 37. Sian synty. 38. Siikasen synty. 39. Sisiliskon synty. 40. Suden synty. 41. Suolan synty. 42. Tammen synty. 43. Tijasen synty. 44. Tulen synty. 45. Vasken synty. 46. Veden synty. 47. Veneen synty. 48. Verkon synty. 49. Viinan synty. 50. Voiteen synty. 51. Ähkyn synty.

Oudonpuolisia sanoja.

Esipuhe.

Elköön sinun joukossas löytykö yhtäkään ennustajaa, päivän valitsijaa tahi tietäjää tahi velhoa tahi lumojaa tahi noitaa tahi merkkein tulkitsijaa tahi joka jotaki kuolleilta kysyy, sillä jokainen, joka senkaltaisia tekee, on Herralle kauhistus.

5 Moseksen kirjan 18: 10-12.

Jos esi-isillämme alkuansa lienee ollutki parempi tieto Jumalasta ja hänen vaikutuksestansa maailman hallinnossa, niin se tieto vähitellen hämmentyi tarusekaiseksi taika-uskoksi, joka esivanhemmillamme pakanuuden aikana oli vallallansa. Jumalan nimen tosin silloinki tunsivat, mutta sillä nimellä kunnioittivat monenlaisia henki-olentoja, joilta toivoivat jotain apua tahi pelkäsivät jotain pahaa itsellensä. Voimallisinta niistä kutsuivat _ylijumalaksi_ eli erityisnimellä _Ukoksi_, ja hänen valtansa alaisia tavallisimmasta _haltioiksi_, välistä myös jumaliksi.

Näitä haltioita, mitkä hyviä, mitkä pahoja, luultiin koko luonto täynnänsä olevan, ilmassa, maassa ja maan allaki. Ei ollut järveä, saarta, nientä ja lahtea, ei metsää, korpea, suota, kangasta, ahoa ja laaksoa, ei mäkeä, vuorta ja kukkulaa, ei lähdettä, puroa, jokea ja koskea, ei puuta, ruohoa ja kukkasta, ei ihmistä eikä muuta elävää, jolla ei olisi ollut erityinen oma haltiansa. Vedellä ja raudalla, tulella, tuulella ja pakkasella, vieläpä semmoisillaki olennoilla, kuin uni ja kuolema, oli oma lähimmäinen haltiansa. Näiden haltiain luultiin itsekunki voivan vaikuttaa hyvää tahi pahaa niin omalla alallansa kuin syrjäisillenki, johon niitä tarpeen mukaan hyvityssanoilla, rukouksilla ja uhreillaki kehotettiin, välistä myös nuhde- ja uhkaussanoilla taivutettiin. Muutamilla haltioilla oli suurempi piiri kuin toisilla, niin esimerkiksi _Tapiolla_ suurempi kuin _Hongattarella, Pihlajattarella_ ja muilla eri puiden haltioilla, mutta kaikki olivat he ylijumalan _Ukon_ vallan alaisina, jonka puoleen siis rukouksissa käännyttiin, kun muusta ei tullut toivottua apua.

Tämmöinen ylimmiten oli esivanhempaimme taika-uskonto, joka oli heidän mieleensä niin syvälle juurtunut, että jälkiä siitä vieläki tavataan, vaikka kristinoppia jo niin monta vuosisataa on Suomenkansalle saarnattu. Näistä jälkijäännöksistä on tämä taikarunosto syntynyt, joka siinäki tarkotuksessa on koottu ja nyt ilmaantuu, että neki, jos niitä vielä maassa löytyy, jotka muistamatta, mitä Moseksen 5 kirjan 18 luvussa, vv. 10-12 sanotaan, taikauskolle jotain arvoa antavat, tulisivat tuntemaan, mihin hairauksiin ihminen joutuu, kun sillä ei ole Jumalan sanaa johtajana, ja sentähden vanhain taikausten turhuuksista luopuneina vakautumaan Jumalan meille ilmottamassa ainoassa oikeassa uskossa. Toivottavaa vaan olisi, että yhtä hartaasti ja uskollisesti, kuin esivanhempamme tietämättömyydessänsä rukoilivat ja palvelivat luultuja epäjumaliansa ja haltioitansa, heidän jälkeisensä muistaisivat rukoilla ja palvella yhtä ainoata oikeata Jumalaa, ja sen sijasta, kuin esivanhempamme kääntyivät luulojumalainsa ja haltiainsa puoleen, turvautuisivat yhteen ainoaan totiseen Jumalaan.

On vielä toinenki syy näiden taikarunojen kokoamiseen ja ilmiantamiseen vaikuttanut. Samoin kuin ikäihmisen mieli toisinaan peräytyy lapsuutensa aikoja muistelemaan, kansatki haluisesti tahtoisivat tietoja muinais-ajoistansa. Historiallisten asiatietoin ohessa keräävät kaikenlaisia aineellisia muinoksia, usein syvästäki maan sisästä, jotka antaisivat jotaki johtoa tutkinnoillensa. Niitä on Suomenki kansalla, mutta verrattomasti rikkaampi on se hengellisistä mainoksista, jotka ilmaantuvat sen vanhoissa runoissa, sananlaskuissa, tarinoissa ja itsessä kielessäki.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on muiden isänmaan entisiä ja nykyisiä oloja valaisevain tointensa ohessa jo monena vuosikymmenenä kokoillut, mitä tietoja nykyisinä aikoina kansan keskellä vielä säilyisi esivanhempaimme muinais-uskostaki niin Suomessa kuin myöski Inkerinmaalla ja Venäjänpuolisessa Karjalassa, joissa Suomenkansaa elää. Kokoelmainsa seassa on myös paljon taikarunoja, jotka nyt tässä ilmaantuvat ynnä niiden kanssa, joita ennestään löytyi painettuina Porthanin, Lencquistin, Gananderin, von Schröterin ja Topeliusen, kuin myöski _Kantele_ ja _Kalevala_ nimisissä kirjoissa, ja Arwidssonin, von Beckerin ja Fettmannin käsikirjotuksissa. Ne jotka myöhempinä aikoina Kirjallisuuden Seuran puolesta ovat runoja keräilleet, taikka jotka ilman ovat niitä Seuralle lähettäneet, ovat A.F. Ahlman, A.E. Ahlqvist, O. Berg, A. Berner, A.A. Borenius, J.Fr. Cajan, M.A. Castrén, K.R. Ehrström, D.E.D. Europaeus, neiti Charlotta Europaeus, A.W. Floman, A. Genetz, J.K. Heinonen, A. Härkönen, H. Laitinen, W. Lavonius, J. Länkelä, A. Meron, J.W. Murman, B.A. Paldani, O. Petterson, Fr. Polén, A. Puhakka, K.W. Regnell, H.A. Reinholm, J.W. Roschier, A. Rothman, E. Rudbäck, J. Saksa, F. Saukko, F.A. Saxbäck, Z. Sirelius, K. Slöör, O. Streng, K. Stråhlman, Th. Tallqvist, A. Törneroos, O. H. Wares.

Nämät näin useammalta haaralta kootut runo-aineet ovat tähän taikarunostoon käytetyt sillä tavoin, että useampia, välistä parikymmentäki sama-aineista runoa on yhteen sovitettu täyttämään toinen toisensa vaillinaisuuksia, sillä yhdeltä kertojalta ei runoa koskaan saa niin täydellisenä, ett'ei siihen jäisi lomapaikkoja, useinki muistamattomuudesta, usein myös siitä syystä, että pelkää runon hänen omissa tarpeissansa voimattomaksi tulevan, jos sen kokonansa toiselle antaisi. Mutta jos se toinen ei ole häntä itseänsä vanhempi, ja vaan kolmeki sanaa jättää pois, niin se hänellä itsellänsä pysyy voimassansa ja toinen saa sen yhtä voimattomana, kuin Väinämöisen runo venettä tehdessä oli, joka "uupui kolmea sanoa". Ne sanat, jotka yhdeltä kertojalta jäävät pois, taidetaan kuitenkin saada joltakulta toiselta, joka pidättää toisia sanoja kertomatta, ja näin voipi runo, useampia sama-aineisia toisihinsa vertomalla, täydelliseksi tulla.

On vielä toinenki syy siihen, että taikarunot semmoisina, kuin ne yksityisiltä kertojilta saadaan, ovat vajanaisia. Ne useinki ovat niin toinen toisiinsa sotkeutuneet, että mitä yksi kertoo esimerk. _riiden_ loitsussa, sen toinen lukee _raanin, syyhelmän, maahisen_ tahi johonki muuhun loitsuun, ja yleensä on niissä paljon yhteisiä sanoja. On siis ollut täytyminen mahdollisuutta myöten erottaa paikkaansa, mihin mikin luonnollisesti kuuluu, joka erottaminen ei olekkaan mikään helppo tehtävä ollut, ja sentähden lienee kuta kuinki menestynyt.

Ne useimmille loitsuluvuille yhteiset sanat on myös pitänyt eriksensä ottaa, koska ilman kirjan koko niiden kautta olisi paljon laventunut. Semmoisia ovat ne kirjan alussa tavattavat 11 _perustussanaa_, joista loitsija työhön ruvetessansa, erittäinki sairaita parantaessa, luki yhden tahi useampia; 10 _varomussanaa_ noitia, velhoja ja muita pahansuopia vastaan, ett'eivät voisi loukata, erittäinki matkoille lähtiessä tarpeelliset; 6 _kateen sanaa_ moninaisissa yrityksissä kadehtijain pahoja silmäyksiä tahi muita juonia vastaan, ett'eivät pystyisi työtä turmelemaan; 3 _kosto-sanaa_ peljätykseksi kaikenlaisille vastustajille; 6 _alkuperäisyyden tiedustussanaa_ sairaita loitsiessa, kun taudin synty eli alku on epätietoisna; 3 _työnsä korjaussanaa_, kun loitsija loukkauksia, kipuja, tauteja, käärmeen puremia ja muita vikoja huusatessa, käskee sen, jolta ovat alkunsa saaneet, tulemaan itse niitä korjaamaanki; 5 _vihotussanaa_ käärmeen puremissa ja muissa vihottavissa haavoissa ja loukkauksissa; 9 _luovutus-sanaa_ moninaisissa kivuissa ja taudeissa, erittäinki panenta- eli nostanta-taudeissa, joita tavallisesti myös poikenluomiksi eli rikkeiksi sanotaan ja päätetään vihamiesten noitakeinoilla aikaansaamiksi; 5 _kyydityssanaa_ luetaan luovutus- tahi manaussanain perästä samoissa tiloissa kuin neki; 7 _kipusanaa_ tarpeelliset kipuja, särkyjä ja kolotuksia vaikistaissa; 1 _nuhdesanoja_ käärmeen ja muiden eläväin puremissa, myös hammastaudissa ja moninaisissa kiven, raudan, tulen, pakkasen j.n.e. saattamissa vioissa ja loukkaamissa; 3 _haltioihinsaatto- eli luonnonnostatus- (innostus-)_ sanaa luonnon karastamiseksi sairaita loitsiessa ja itsepintaisia vastuksia poistaessa; 1 _hätäsanoja_ kovissa tuskissa ja taudin puuskahuksissa; 17 _kerskaussanaa_ noitien, velhojen, kateiden ja muiden vastustajien peljätykseksi, oman voimansa julistamiseksi ja luontonsa karkaisemiseksi kuin myöski täydellistä luottamusta voittaaksensa; 2 _asetussanaa_ kovain tuskain asettamiseksi taudeissa; 3 _uhkasanaa_ luovutus-sanain perästä, kun niistä ei ollut toivottua apua; 48 _manaussanaa_ kipujen, tuskien, kirojen, rikkeiden ja kaikkinaisten pahain panosten ja turmioiden muuanne saattamiseksi; 3 _kiinnityssanaa_, joilla pois manattu paha saadaan määrättyyn paikkaansa asettumaan ja siinä kunnekkaan liikahtamatta pysymään.

Seuraantona siitä, mitä edellä on sanottu näiden taikarunoin nykyiseen muotoonsa saamisesta, on mahdotonta nimittää jonkun erityisen runon saamispaikka ja kerääjä, sillä sitä varten pitäisi joka runon juuressa luetella kyllä kymmeniä paikkoja ja kerääjiä, ja kuitenki jäisi vielä useampi paikka nimittämättä, joista sitä myös epäilemättä olisi voinut saada. Taikasanain tavallisimmat saantipaikat löytyvät sillä maan alalla, joka Laatokan luoteisrannoilta Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen pitäjäin tienoilta ulotaikse yhtä suoraan pohjaisluoteista ilmaa kohti Hyrynsalmen ja Suomussalmen pitäjiin ja vielä näistäki paikoista edelleen Pudasjärven, Rovaniemen, Kuusamon, Kemijärven ja Sodankylän pitäjiin, ehkä jo ovatki näissä viidessä viimeksi nimitetyissä paikoissa osiksi hävinneet, osiksi katkelmoituneet ja muuten turmeltuneet. Vielä enemmin unhottuneet ja pahemmin turmeltuneet ovat Oulun läänin etelänpuolisissa pitäjissä, ehkä niissäki vielä katkelmia löytyy, kuin myös maanseljän rajaisissa paikkakunnissa kummallaki puolella aina Satakunnan rajoille asti. Mitä muualla Suomessa taikarunoja löytyy, ne eivät ole minkään arvoisia, eikä niitä sanottavasti tavata Inkerinmaallakaan, jota vastoin ne Vuokkiniemen pitäjässä Kuhmoniemen ja Suomussalmen pitäjien itäisellä rajalla Venäjän Karjalassa ovat samoin kuin kertomarunotki hyvästi säilyneet.

Suurimmaksi osaksi ovat nämät taikarunot perintöä vanhoista pakanuuden ajoista, joihin kuitenki myöhemmin on voinut erityisiä nimiä ja lauseita lisäksi tulla, niinkuin muutamat runot kokonansaki nähtävästi ovat vanhain runoin mukaan myöhempinä aikoina syntyneet.

Taikarunoillansa luulivat esivanhempamme voivansa taivuttaa jumaliansa ja haltioitansa avullisuuteen moninaisissa tiloissa ja tarpeissa, milloin niiden paljaalla, usein monikertaisella lukemisella ja erittäinki rukous- ja hyvityssanoilla, milloin sen ohessa erinäisillä lupauksilla ja uhreilla. Metsän haltioille luvattiin hyvästä saaliista perintökultaa ja -hopeata, josta sitten myös pieniä hitusia heille kaapittiin, lieneepä joskus myös kokonainen kukkoki luvattu ja uhrattu. Karjan keväällä ensikerran laitumelta tultua uhrattiin esikkomaitoa sen menestykseksi ja vuodentulosta syksyllä esikkojyvät riihestä, jotka niin maito kuin jyvätki vietiin jonkun pyhän pitämyspuun juurelle ja annettiin karjan ja vuodentulon haltioille. Myös Ollin päivänä heinäaikana, vuodenalkajais- ja kekrijuhlina syksyllä muisteltiin "näkymättömiä vieraita" s.o. haltioita ruoka-uhreilla. Lähteihin uhrattiin pieniä mynttirahoja, neuloja ja muuta vähäpätöistä tavaraa luultavasti veden tähden, jota niistä loitsutarpeihin otettiin, eikä unhotettu maan-alaistenkaan haltiain hyvittämistä, jos niiden tienoilta arveltiin jotain sairautta tahi muuta pahaa tulleen.

Paitsi sitä, mitä jo sanottu on, palvelivat jumaliansa myös välistä päänsä paljastamalla, polvikumarruksilla, maahan lankeemisilla, pyhissä paikoissa käymällä ja muilla semmoisilla tavoilla, jotka ehkä vasta myöhempinä aikoina olivat käytäntöön tulleet kristittyin jumalanpalveluksen mukaan. Toden mukaisesti esivanhempamme eivät kuitenkaan palvelleet minkäänlaisia kuvia eikä muita hengettömiä kappaleita, sillä vaikka Agricola sanoo: "palveltiin myös paljo muuta, kivet, kannot, tähdet, kuuta", niin ei niitä palveltu, vaan haltiain puoleen, jotka niitä vartioitsivat, toisinaan tarpeen tultua käännyttiin; kivet, kannot j.m. ilman haltioitansa eivät voineet mitään, kun itseki tarvitsivat niiden apua ja suojelemista.

Hyviä jumalia ja haltioita, jonkalaisia _Ukko, Tapio, Ahti, Vellamo, Sampsa, Metsän emäntä, Mannun eukko, Kuutar, Päivätär_ ja monet muut olivat, loitsijat sekä muut avun tarpeessa rukoilivat ja palvelivat, mutta harvoin, jos milloinkaan, lienevät mitään palveluksentapaista pahoille hengille osottaneet. Niitä semmoisia, kun _Hiisi, Lempo, Piru, Perkele, Louhi, Syöjätär_ ja mitä muita niitä oli, loitsijat enemmin käskemisen eli manaamisen, kuin rukoilemisen ja avuksi huutamisen tavoin kohtelivat, kun vaateivat heitä jotain heidän itsensä laittamaa pahaa panosta korjaamaan taikka myös jotain semmoista jollekulle toiselle hankkimaan.

Taikasanoja ja useampia rukouksia käytti yhteinen kansa yleisesti tarpeissansa, mutta toisia taikarunoja löytyy, joiden käytäntään vaadittiin erityistä taitoa. Semmoisella erityisellä taidolla varustetut olivat ne niin kutsutut _tietäjät, loitsijat, arpojat, poppamiehet, myrrysmiehet, intomiehet, kukkaromiehet, lumojat, taikurit, puoskarit, kuoharit_, joiden joukkoon myös _noidat ja velhot_ nimitettäkööt, vaikka eroavatki edellä nimitetyistä siinä suhteessa, että heidän toimensa ja hankkeensa aina tarkottivat jotain pahaa ja turmiollista, kun niillä toisilla tavallisesti oli jotain hyvää toimenansa.

Näistä heidän nimistänsä muutamia sanoja selitykseksi.

_Tietäjä eli tietomies_ oli se, joka tiesi tahi luultiin tietävän muilta ihmisiltä salatuita asioita. _Loitsija eli loihtija_, jos johtuisi sanasta _luode_, voimallinen taikasana, samoin kuin sanasta _kade_ tulee kadehtija, olisi alkuisin ollut _luodehtija_ ja siitä murteellisesti saanut muotonsa _luoehtija, loehtija, loihtija, loitsija_ niinkuin sana _kadehtija_ toismuotoisesti kuuluu _kaehtija, kaihtija_ (kaitsija). Tämän selityksen mukaan _loitsija_ siis merkitsee sitä, joka voimallisilla taikasanoilla jotaki toimittaa. Voisi _loitsija_-sanan myös johtaa lapinkielisestä sanasta _luoittet_, jolla on päästämisen merkintö, joten loitsija, lap. _luoitte_ tulisi päästäjää merkitsemään. _Arpoja_ on se, joka arvalla jotain tiedustelee. _Poppamies_ venäläisestä sanasta popj, pappi, arvattavasti tarkottaa taikaluvun osaajaa. _Myrrysmies ja intomies_ taikakonsteissa taitava, vrt. lapin sanaa _meuret_, noitua. _Kukkaromies_, varustettu kukkarolla, jossa oli monenlaista taika-moskaa: kalmanluita, karhun kämmenluita, kotkan kynsiä, sammakon luurankoja, käärmeen pääkalloja, talia ja keräjäkiviä, ukontalttoja, kirkon tahi kolmesti muutetun huoneen seinästä saatuja puumuruja, lukusuoloja ynnä muuta törkyä. _Lumoja_, joka taisi koirat, sudet, karhut, käärmeet, nuolet, pyssynluodit, tulen, raudan, pakkasen, kivut, tuomarit ja muut senlaiset, joista jotain pahaa oli peljättävä, tehottomiksi saattaa. _Taikuri_ s.o. taikakeinoja harjottava. _Puoskari_ s.o. hevosten ja muidenki eläväin vikoja huusaileva. _Kuohari_ eli salvuri, joka seki taikauksilla työtänsä toimitteli. _Noita ja velho_ ovat nimensä saaneet, edellinen luultavasti lapin sanasta _noaidde_ ja jälkimäinen venäjän sanasta volhvj, joilla on sama merkintö.

Tietäjillä ja loitsijoilla oli hyvin avara vaikutusala, sen mukaan, mitä he itse kerskasivat tahi muut heidän voimastansa tiesivät kertoa. Paitsi sairaiden parantamista, johon työhön heitä tavallisimmasti käytettiin, taisivat he myös ihmisiä ja eläimiä sairaiksi saattaa, laittaa ihmiset vihaamaan tahi lempimään toisiansa, kääntää silmät näkemään outoja olentoja ja korvat kuulemaan olemattomia ääniä, saattaa kielen puhumattomaksi tahi puhumaan toisin, kuin puhuja tahtoi ja aikoi, tehdä ihmiset sokeiksi, rammoiksi, mielipuoliksi, avioelossa riitaisiksi, juomareiksi, tuhlareiksi, varkaiksi, vieläpä muuttaa heidät susiksi, koiriksi, karhuiksi tahi muiksi eläviksi.

He taisivat saattaa hyvän naimisonnen, sovittaa riitaiset pariskunnat, onnistaa kirnumisen, oluenpanon, saipuan keiton ja muut emännyys-toimet, tuottaa karjan-, kalastus-, metsästys- ja vuodentulo-onnen, usein toisistaki taloista, taisivat myös hävittää sen ja toisiin paikkoihin saattaa, pilata lehmät ja vasikat, hevoset ja varsat, siat ja porsaat, lampaat ja karitsat, maidot, voit, villat, pyssyt, nuolet, permet, loukut ja satimet, onget, rysät, merrat, verkot, nuotat, navetat, tallit ja riihet, matta saattavat myös korjata, mitä muut olivat pilanneet.

Varkaan he panivat takaisin tuomaan, mitä oli varastanut, tahi kiinnittymään varastamaansa kaluun, ett'ei pääsnyt irti, ennenkuin omistaja tuli omaansa perimään, saattavat pois-karanneen hevosen tahi muun elukan kotiin palajamaan, antoivat tietoa kadonneista kappaleista, missä ne olivat, käänsivät ilmassa lentelevät noidannuolet, tyrät ja muut pahat hankkeet lähtöpaikkaansa takaisin omain lähettäjäinsä päälle, varjelivat karjan metsänpedoilta, kaalimaat madoilta, touvot ruosteelta, jyvälaarit ja aumat hiiriltä, huoneet tulipalolta, karkottivat luteet, torakat ja muut syöpäläiset huoneista, poistivat vahingolliset tuulet, sateet, hallat ja pakkaset; lujittivat itsensä ja muita velhoja, noitia ja kateita, tarttuvia tauteja, rikkeitä ja kaikkia pahoja vastaan, vieläpä niinki, että taisivat tulikuumaa rautaa paljailla käsillään pidellä, lumoivat käärmeitä ja muita pahoja eläviä, lumoivatpa la'inki ja tuomarit niin, että keräjissä aina pääsivät voitolle, oli asia mikä tahansa.

Näitä ja monta muuta kummaa kerrottiin tietäjistä tahi kuultiin heidän omista kerskauksistaan. Jos sairas asui kaukana tahi muuta estettä oli, ett'eivät pääsneet hänen luoksensa, niin taisivat taudin laadun, mistä se oli alkunsa saanut ja mitenkä päättyisi, sanoa, jos vaan saivat tutkiaksensa jotaki sairaan pitämää vaaterepaletta, paitaa, sukkia, housuja tahi muuta. Muistaki etäisistä oloista ja tulevista asioista kuin myöskin toisten ihmisten ajatuksista voivat tietoa hankkia ja edeltäpäin sanoa, miten joku aivottu matka tahi muu hanke, metsästys, kalastus, oli onnistuva.