v. 1538 siitä käskyn, ja suomalaiset eli ruotsalaiset kirkonmenot

tulivat siaan. Sitä myöten kun Vesteroosin Riikinkokouksessa oli päätetty alettiin nyt Suomessa hävittää luostareita: Turun Dominikaniluostari paloi (v. 1537) ja siinä oliki sen loppu; Franciskani-luostari Raumassa herkesi ja tehtiin Kirkkoherran maaksi (v. 1538); kumpanenki luostari Viipurissa sorrettiin (v. 1541) ja niistä käytettiin kivet ja tiilet kaupungin sekä linnan muurein parantamiseksi. Munkkeja muutettiin tavallisesti papeiksi maaseurakuntihin. Myös nähdään pispan ja Tuomiokapitulin jäsenten vievän osan saatavistansa rahassa, jyvissä, suola- ja kapakalassa j.n.e. Kuninkaalle Tukhulmiin, ynnä alhaisempainki pappein antaman osan tuloistansa kruunulle; ja Kuningas muistuttaa uudistetuilla käskyillä rahvasta tihunnin tarkasta maksamisesta. Kirkon omaisuuksia ja vapaamaita vedetään kruunun alle. Kaikki nämät omat myös seuroja viimmemainitun Riikinkokouksen päätöksestä.

Näin oli jo Suomessa ruvettu kaikkinaisia muuttamaan, mutta ennenkun itse perustus ja päämaali näille muutoksille saatettiin saada varsin käymään, niin oli tarves saada hyviä opettajia maahan. Paraimmat laitokset, joissa opettajia kansalle varustettiin, olivat Turun ja Viipurin koulut, ehkä vielä sangen vaillinaisessa tilassa kumpiki. Turussa oli Teinein eli koulupoikain luku sangen suuri. Ne olivat enimmäksi osaksi täysikasvuisia talonpojanpoikia ja kävivät lupa-ajoilla ympäri pitäjissä, opettain lapsia ja apua kerjäten. Näillä matkoillansa, jotka kauan aikaa jälestäki ja lähemmä'meidän aikoja vielä ovat olleet tavallisina, elivät he usein hyvin irstaisesti ja pahasti, pettivät yksikertaisia talonpoikia j.n.e., jota järjettömyyttä vasten pispat usein antoivat käydä kovia kieltoja. Mutta saadaksensa uskon parantamisen seikan menestymään oli pispa Martiinus Skytte, Kuninkaan suostumisella, lähettänyt erinäisillä ajoilla kahdeksan nuorta miestä, joitten seassa nimitämme Kanuutus Johaninpojan, Thuomas Franssinpojan, Mikhaeli Agrikolan, Paulus Juustenin ja Erikki Härkäpään (Herkepæus), ulkomaalla ja varsinki Vittembergissä oppimaan. Niitten miesten avulla levitettiin nyt puhdas Evangeliumi ympäri koko Suomea ja koululaitokset maassa parannettiin. Thuomas Franssinpoika (Keyoy?), Maisterina palattuansa Vittembergistä, taisi noin v. 1535 tulla Turun koulun Rektoriksi, jota hän paljo paranti ja edesauttoi. Hän kuoli Pastorina Satakunnassa. Mutta erinomattain on Mikhaeli Agrikola muistettava. Hän oli syntynyt Pernon pitäjässä, saanut Viipurin koulussa ensimmäisen oppinsa, sitte tullut Turkuun, jossa hän otettiin pispa Martiinuksen kirjoittajaksi ja sen perästä hänen Kansleriksi eli Sihteeriksi. Ja koska hän Petrus Särkilahden saarnain kautta oli rakastunut Evangeliumin puhdistettuun oppiin, niin vihki pispa hänen papiksi, jonka perästä hän rupesi vireästi saarnaamaan niin Turussa, kun myöskin, pispaa visiteeringeillä seuratessansa, maalla. Tämän perästä tuli hän lähetetyksi Vittembergiin, laveampia tietoja saamaan. Sieltä Maisterina palattuansa sangen kauneilla todistuskirjoilla Lutherukselta ja Melankthonilta Kuninkaalle, asetettiin hän Rektoriksi (Thuomas Franssinpojan perästä?) Turun kouluun, jota virkaa hän lähes 10 vuotta toimitti kiitettävällä innolla. Hän vaikutti sillä ajalla paljo hyvää ei ainoastaan koulupoikain opettamisella, vaan myöskin saarnoillansa, joita hän tiheästi piti. Mutta v. 1548 täytyi hänen, Kuninkaan käskystä, jättää sen virkansa Paulus Juustenille, jonka perästä Agrikola oli, niinkuin ennenki, pispan Kanslerina ja neuvonantajana. Kun pispa Martiinus vanhoilla päivillänsä ei enää voinut virkaansa toimittaa, näemmä Agrikolan Kanuutus Johaninpojan kanssa, joka silloin oli Kirkkoherrana Turussa, käyvän pispan asemesta hiippakuntaa visiteeraamassa. Varsinki on Agrikola kiitollisessa muistossa pidettävä siitä, että hän oli tiettävästi ensimmäinen, joka Suomen kieltä rupesi tutkimaan ja sitä kirjoituksissa käyttämään. Rektorina ollessansa Turun koulussa oli hän jo pränttäyttänyt muutamia suomalaisia kirjoja, nimitäin: Aapisen, Kathekismuksen ("Alku Opista uskoon") ja v. 1544 Rukouskirjan. Tässä Rukouskirjassa tavataan vielä jäännöksiä paavinuskosta e.m. rukouksia Pyhille ja Enkeleille. Sen perästä antoi hän v. 1548 Uuden Testamentin suomeksi, ja seuraavana vuotena "Käsikirjan, Messun ja Passion" — kolme erityistä kirjaa. Pispa Martiinuksen kuoltua olivat Agrikolan kirjalliset työt seuraavat. Davidin Psaltari suomeksi kävi ulos v. 1551. Juusteni sanoo aikakirjassaan tämän kirjan sillä keinoin syntyneen, että kun hän (Juusteni), Rektorina ollessansa Turun koulussa, oli antanut koulupoikain, opetellaksensa kirjoittamaan, kääntää psalmeja suomeksi sen jälkeen kun Lutherus oli alkukielestä ne tulkinnut, niin oli hän jälestäpäin ne käännökset parantanut ja oikassut. Sittä kävi myös Agrikola arvattavasti ne läpi ja antoi parannettuna pränttiin. Samana vuonna kävi präntistä: "Veisut ja Ennostuxet Mosesen Laista ja Prophetaista uloshaetut", jossa kirjassa löytyi Mooseksen Veisut, valitut luvut Isommista Prophetaista ja yhdeksän ennemmäistä Vähempätä Prophetaa. Viimmeiset kolme Vähemmistä Prophetaista, ynnä muutamia kappaleita Mooseksesta, tulivat seuraavana vuotena valkeuteen. Kaikki nämät kirjat präntättiin Tukhulmissa. Jos Suomen kieli vieläki on kankia kirjoituksissa käyttää, niin oli se silloin tiettävästi vielä enemmin, josta Agrikola Uuden Testamentin esipuheessa kirjoittaa (- kun vähän muutamma sen aivan vaillinaisen ja väärän sanain kirjoittamisen laadun -) seuraavalla tavalla: "Että tämän maan kieli on ennen näitä aikoja, juuri vähä, ja lähes ei mitäkän kirjoisa eli pockstavisa pruukattu taikka harjoitettu; niin ota nyt tämä, ehkä kuinga kaltainen hen olis, otollisesta, Herran puolesta." Koko Raamatun pränttäyttämisestä estivät Agrikolata isänmaamme vähäiset varat, josta hän toisen kirjan esipuheessa riimilöien sanoo:

"Ettei me Suomalaiset saa Prentettu koko Biblia; Että me olemma köyhät sangen En senvuoksi epäuskon langen."

Näitä kirjoja pranttäyttäissä ei näyttää Agrikolalla olleen Kuninkaalta apua, vaan omalla huolella ja rahan menekillä, — ehkä kukatiesi, niinkuin pian olisi mieli muutamista syistä arvata, suomenkielen hyljääjitten väijymistenki vaiheella, (jossa kyllä saattoi kiusauksia "epäuskoon lankeemiseen" koko työnsä otollisuudesta ilmautua,) — niitä toimittaneen. Mikä hyöty siitä lähti, kun esivanhempamme nyt saivat tilan itse Raamatuista totuutta tutkia, ja mikä kiitollisuus meillä sen edun varustamisesta Agrikolalle on kannettava, sen tuntenet itsestäsi maanmieheni! Erikki Härkäpää, syntynyt Pernossa, tuli vasta