v. 1836 toimittamassaan yllämainitussa tarkastuksessa muistutti

arkkipiispa Melartin "sattuneesta syystä papistoa pitämään huolta siitä, ettei rahvaan yksityisissä hartausseuroissa mitään muita kirjoja saa käyttää, kuin tarkoitukseen sopivia". Kolme vuotta myöhemmin teroitti piispa Ottelin Luopioisissa pitämässään tarkastuksessa papistolle "miten välttämätöntä olisi, että joka seurakunnan kirkkoherra tarkasti valvoo semmoisia muista seurakunnista tulleita henkilöitä, jotka ylentävät itsensä uskonnonopettajiksi". Samaa tarkkaa silmälläpitoa todistaa eräs arkkipiispa Melartinin Grönbergille noin v. 1841 kirjoittama kirje, jossa hän varoittaen puhui Tampereella leviävästä herännäisyydestä hänelle saapuneista valituksista. Ehkä teki Grönbergin jyrkkä vastaus hyvän vaikutuksen arkkipiispaan, koska tämä ei muihin ehkäisemiskeinoihin ryhtynyt. [Ylläolevat tiedot Länsi-Hämeen herännäisyydestä olen koonnut J. V. Vallinheimon ansiokkaasta julkaisusta "Kuvauksia muutamain Keski-Hämeen seurakuntain uskonnollis-siveellisistä oloista IV", Kirkkohist. Seuran Pöytäkirjat IX; sitäpaitsi Adolfine Meurmanin kirje J. Grönbergille 1844; A. Meurmanin, Rosa Riddelinin, J. Grönbergin y.m. kertomukset.]

Jos Länsi-Hämeen seurakunnista siirrymme itäänpäin, kohtaa meitä jo Päijänteen tienoilla yhä huomattavammaksi kasvanut renqvistiläinen liike. _Petäjävedellä, Korpilahdella, Jämsässä, Sysmässä, Hartolassa, Kangasniemellä_ löytyy rukoilijoita, jota paitsi Ruotsalaisen herännäisyys on saanut jalansijaa näillä seuduin. Mikkelin tienoilla on, niinkuin ennen olemme nähneet, rukoilijain luku vielä suurempi ja järjestyneisiin joukkoihin ryhmittynyt. Heidän alansa ulottui vielä 1840-luvun keskipaikoilla Joroisiin, Hankasalmelle, Pieksämäelle ja Rautalammelle (katso I osa, s. 325). Mutta viimemainittuihinkin seurakuntiin oli Ruotsalaisen oppi levinnyt. Että liike näissäkin seurakunnissa, jotka eivät suinkaan ole Savon herännäisyyden pääpaikkoja, oli päässyt syvään juurtumaan kansaan, osoittaa muiden todistusten kera sekin, että Joroisten kappalainen K. E. Vargentin