Chapter 3

141. Suu saatti suden ritahan, kieli kärpän lautasehen.

Moniki onnen etsossa löytää surmansa.

142. Sykysyinen suuri kakku kevähäksi keijattaapi.

Senpätahden pitäisikin syksystä aikain katsottaman, ettei liioin tavaroita meneteltäisi. Eläjänkin talon pitäisi aina muistaa, että köyhempiäkin aikoja saattaa tulla, ja näiden varaksi talteen panna, mitä saattaa.

143. Synti puuron purennasta, kaksi ilman nielennästä.

Taitaisi toivoa lukija tässä selvitettävän, miten puuroa pitäisi syödä, koska syntiä tulee jos puree, syntiä jos purematta nielet. Vaan työläs on meidän selvittää mitä itse emme älyä. Yritimme kyllä kerran koetteeksi ilman synnittä puuroa syödä, vaan siitä syömisestä ei ollut vatsalle siksi paljo hyvää, että toiste yrittäisimme. On monta muutakin toimitusta elossa senlaatuista, ettei tiedä, teenkö vai heitänkö tekemättä. Kaikkia niitä vertaillaan tällä sananlaskulla.

144. Syöpi leivän survoisenki, kun on miestä mielin määrin, omin ottamin urosta.

Sananlasku päättää köyhemmänkin suodun ja mielenmyötäisen miehen olevan paremman, kuin muka rikkaan pakolla otetun. Miten lienee, heitän peräti naisten huoleksi, itse tuumailla ja arvaella.

145. Syöpi toukat senkin kielen, jok'ei puhu polvenahan, selvitä sinä ikänä, kuulu kullan valkiana.

Kielaiden puheliaiden puolustus niitä vastaan, jotka soimaavat heitä paljon puhumasta.

146. Söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä vaaterievut.

Nälkäisen sanat hyvän ruoan pariin päästyänsä.

147. Talon kautta talvitietä, naurishalmehen kesällä.

Sillä tavalla kukin työnsä laittaa, millä näkee paremman olevan.

148. Tapa varren kaunistaa, eikä karva kauniskana.

Koreilijoiden mieleen otettavat sanat.

149. Tauditta vanha kuolee, tuuletta pölhö kaatuu.

Kuvailee ei olevankaan vanhoilla pitkän elämän toivoa.

150. Tehty työ alotetusta, valmis vaimo kosjotusta.

Toiset sanovat kosjotusta, toiset toisin ja rumemmasti, kuin mitä kirjaan voi panna. Monta muutakin sananlaskua on Suomalaisilla, jotka osottavat töiden aloittamista myöten tehdyiksi tulevan.

151. Tekevä torainen vaimo, talon vaimo tappelija.

Ei pahaa, ettei hyvää matkassa.

152. Tie käydä, hako levätä, havun vierus viehkuroida.

Ottelivat kerran sanoillaan kaksi miestä, köyhät kumpikin. Vaan toinen kuitenkin, joka oli parempi olevinaan sai viimmein toisellensa lausuneeksi: "mikä sinä oletkin mokoma; ei sinulla ole mitikänä, mitä taitaisit omaksesi sanoa." Siihen vastasi toinen: "on kyllä ja paljoki, ensiksi _reppu seljässäni, kädessäni saua ja sitte: Tie käydä, hako levätä, havun vierus viehkuroida_."

153. Toivoo köyhä hyötyvänsä, poteva paranevansa.

Silloin vaan ei olekaan enää paljoa koko elämästä, kun toivokin on kadonnut; sillä toivopa on ihmisen viimeinen etu.

154. Toki tunnen tullin panna, hankkia venehen hangan, vaikkei kaartana venettä.

Moni moittii toisen töitä ja laitoksia, vaikkei itsessä olisi sinnepäinkään tekijätä. Eikä olekaan mikään mahdoton asia huonommankin paremman töissä moitinnon aineita löytää, jota nykyinen sananlasku kuvailee. Itseämmekin taidamme vielä monesti saada tullinpaniohin ja hanganhankkijoihin vertailla.

155. Tuosta tunnen tuhman miehen: vuoli kieron kirvesvarren, väärän värttinän rapasi; tuosta tunnen tuhman vaimon: syltyssä sukat jalassa, lakki päässä kallollahan.

Jokainenkin tutaan töistään ja olennostaan.

156. Tuosta tunnen tuhman miehen: vuoli kieron kirvesvarren, väärän värttinän rapasi (vanutti); tuosta tunnen tuhman vaimon: ahtoi riihen rippupäihin, syltyssä sukat jalassa, lakki päässä kallollahan.

Kylläkin kerraksi tuntomerkkejä, eikä tosiaankaan aivan tyhjiä.

157. Tyhmä töitänsä kehuupi, viisas ei virka mitänä.

Miten lienee; vaan vähä kyllä taitaakin kehumisesta töille apua eli kaunistusta tulla, jos ilman eivät ole hyvät ja kauniit.

158. Työlle saattoi Väinämöinen, lauloa lotaisemahan.

Sanovat toisinaan laulajat niitä vastaan, jotka soimaavat heitä aikansa tyhjissä loruissa kuluttamasta, niin laulujansakin työksi vertaillen. Toiset taas toisellakin mielellä kuvailevat tällä sanalaskulla, ei olevankaan suuresti apua esi-isäimme työtaidosta, jos ei aikaa voittain itse paremmiksi opita.

159. Työ tekevän, kisa näkevän.

"Kyntämistä niin vaikeaksi työksi hoetaan" -- sanoi kerran pieni varsa -- "minä tässä olen kaiken päivän äitini kera vakoa kävellyt, en koko työtä minänä pidä".-- "Niin toki oletkin", vastasi emo, "_kävellyt, et kyntänyt_; siinä se erotus, lapseni".

160. Vaivasen vara vedessä, toisen vaivaisen kylässä, autuahan aitassansa.

Katso slku. n:o 71.

161. Vaiva vaaralla eleä, vaiva vaaran liepehellä.

Jopa taisikin olla sellainen ihmiselämä, ettei vaivatonta paikkaa löydykään, ja siinä kohdassa sananlasku kyllä tosi on. Vaan ilman vertaillaan sillä niitä, jotka yhä vaivojansa valitellen eivät konsa osaansa tyydy. Sellaisia on monta niistäkin, joilla toisten nähden kaikissa on puuttumaton elo ja yltäkylläsyys, jota vastoin useampia alhaisimmissa ja vajavaisimmissakin tiloissa näemme aina onneensa tyytyvän.

162. Valmis vaivainen sotahan, kernas köyhä kuolemahan.

Vaivaisella sotaan lähtiessä ei ole kodista ja tavaroista suurta huolta, jotka hänen itsensä poissa ollessa voisivat vihollisen käsiin joutua eli ilman menettyä. Sentähden onki köyhäin kansakuntain kaikkina aikoina nähty olleen mieluisia, urhollisia sotijoita, vaan rikkaaksi tultuaan entisen urhollisuutensa menneen.

Tosi myös on sekin, että köyhät ihmiset eivät milloinkaan niin kuolemata pelkää, kun rikkaat, pohatat. He vaan useinkin toivovat Jumalan heitä pian kuolemalla tykönsä korjaavan. On siis siinäkin hyvä etu köyhillä rikasten suhteen. Kun kaikki muut heidän etunsa luetellakseen ottaisi; samassa taitaisi todeksi näyttää, että paljoa parempi on olla köyhänä kuin rikkaana elää.

163. Vie porsas Puolaan, saat sikana takaisin.

Harvoin tuleekin pahasta parempata.

164. Vilu on pirtti virkun vaimon, palava pahan emännän.

Eipä olekaan työnteosta kovin palavassa.

165. Viipyen erät paremmat, kauan ollen kaunihimmat.

Moni toivottaa sitä tätä ja jos jotakin ilman vaivatta saavansa ja jos saisi, luulisi niin onnellisimman olevansa. Vaan tässä luulossaan erehtyvät. Jos kaikki mielentehty heti kynsissä olisi, niin sillä pian hyväkin pahaksi muuttuisi: tulis kultakin kuluksi, hopia hylyksi saisi. Vaan toivotuksilla ei nähtäisi missään loppua, yhdestä ruvettaisiin toiseen, ja niin loppumattomiin saakka. Suurin onnemme on tosiaanki se, että vasta työllä, vaivalla ja yrityksillä saamme mitä toivomme.

166. Voilla voidan voudin rinnan, tuomarin sianlihalla, jottei tuomari toruisi, eikä vouti vormahtaisi.

Vanhanaikainen; sanalasku, jota harvoin nykyaikoina taitaa muistella tarvita.

167. Voipi se hyvä Jumala, hyvänkin talon emännän, säätä säkki kainalohon, kontti selkähän koheta.

Koska niin on, niin ei toki pitäisi kenenkään suuruudestaan eli muusta onnestaan ylpeillä, eikä alhaisempia ylenkatsoa, vaan kiittää Jumalata omasta paremmasta olostansa ja muistaa, ettei milläkään korkeudella asuta niin lujassa ja vahvassa, ettei siitä kerran voisi langetakin. Sanotaankin tuulessa ja myrskyssä puiden vaaroilta ennemmin kaatuvan, kuin alangoilta.

168. Voipi se hyvä Jumala, tehdä orjasta emännän, piiasta elon pitäjän.

Hyvä onkin aina toivoa paremmaksi päästä, jota toivoa meidän maassa ja maan asetuksissa ei ole keltänä kielletty. Muuten löytyy kyllä maailmassa semmoisiakin maita, joissa lapsi on määrätty isänsä onnessa elämään, ei minnekään ylemmäksi yrittämään.

169. Välttää pilkka pienempiki (vähemmältäi), ei korennossa kannettava.

Pienistä leikkipuheista ei toki pitäisikään suuttua; vaan paha ja sopimaton on ketänä oikein rupeamalla pilkata.

170. Yhtyy juokseva johonkin, kunnei käypä kohtoaksen.

Koko elämätä ei taida kuin juoksuksi eli käynniksi vertoa, sillä pysyväistä olentoa täällä ei olekaan. Ihmekö siis, jos elämänjuoksussakin useasti eräisempiinkin seikkoihin yhdytään. -- Kunnei = kunnekin, jos minnekin.

171. Yhtä kaikki yksinäisen: teki työtä eli makasi.

Niin sanotaan, vaikka väärin; sillä ihminen ei ole luotu tänne aivan itsensä tähden, vaan muillenkin hyvää kartuttamaan.

172. Yksin ruoalla parempi, kahden työssä kaunihimpi.

Siitä että yksin on ruoalla parempi, pitää monen työssäkin yksin olla.

173. Yksin työllä tyttäretön, yksin pojiton pinolla.

Köyhäin vertaus, kun täytyy omalla työllä ja vaivalla kaikki hankkia.

174. Äiän tikka puita puipi, ei saa pitkiä pinoja.

Mielettömästä, jos uutterastakin työstä ei ole suurta apua.

175. Öillä päivät jatketahan, virsillä Jumalan vilja.

Köyhääkin elantoa pitää jollakin huvittaa.