Chapter 2
Onko hyvä hevonenkin huoliksi, sitä minä, kun itse näihin aikoihin asti olen hevosetonna ollut, en tiedä sanoa, jos kohta tunnenkin muutamia, joilla on sekä hyvistä että huonoista hevoisista huolta, siksikuin taas ne myödyiksi tahi vaihdetuiksi saavat.
57. Ken mitä teki kesällä, vielä tahtoo talvellakin.
On yhtä kuin jos sanoisit: mihin tapaan kerran harjautuu, siitä on vaikea luopua. Katseltakoon siis, ettei kesätyöksi oteta, mikä talveksikin ei auta. Muuten taitaisi käydä kuin muinen heinäsirkan. Hän lauleli kaiken kesänsä työtönnä ja oli talvella nälkään kuolla. Hädässään kävi hän muurahaiselta apua hakemaan. "Anna veikkonen, jotain einehen apua; en ole suuruksen suremata viikkokautena nähnyt". -- "Mitä sä kesällä teit," kysyi toinen, "kun nyt niin tyhjä olet?" -- "Mitä mä kesällä tein -- laulelin," vastasi sirkka. -- "Niin miksi et nyt siis tanssi," sanoi muurahainen, "ei laulusta tanssimatta." -- Montako heinäsirkkaa Suomessa?
58. Kevätrusko talven jatko, syysrusko kesän jatko.
Niin olen kuullut sanottavan ja toisillakin sanoilla: Lämmintä syksyrusko, talven jatkinta keväinen. Jos niin oileekin, en varmaan sanoa tiedä.
59. Kiertää ja kaartaa, kuin Lempo lautamiestä.
Emme tiedä, missä tilassa Lempo lautamiestä kiersi, vaan niin on tapa sanoa, kun joltakulta ei saa rauhassa olla.
60. Koira on suden sukua, korppi haukan heimolainen.
Tällä verrataan pahoja ihmisiä, jotka keskenänsä riitautumatta puoltavat toinen toistansa ilkeydessä.
61. Koivun oksa konnan palkka, nuora pettäjän perintö.
Niin toki toivoisimme ja voisi se niin paras olla.
62. Kovin kielti Väinämöinen, epäsi suvannon sulho, atroa poron perästä, Lapin maasta taikinoa.
Tällä vertaillaan kaikkia tapauksia, joista ei mitänä nähdä syntyvän, jos kohta ken yrittäisikin. Alkuansa mahtaa tämä sananlasku ynnä moni muu olla osa jostakin pitemmästä runosta, joka nyt paitsi näitä sanoja on joutunut unhotuksiin taikka ei vielä ole kerätyksi saatu.
63. Kultainen kotielanto! jos on vaikea vatsalle, niin on helppo hartioille.
Hyväpä asia onkin, lasten kotona pysyä, eikä toisinaan ilman pakkoakin, talosta erota.
64. Kumma kuusinen lusikka, katajainen kauhapahka.
Näillä sanoilla verrataan toisinaan muitakin kummia, oudonlaisia näöksiä.
65. Kun ei nuorna viivykkiä, ei oo vanhana varoa.
Peräti vastoin sanotaan: naida nuorena pitääpi, ett' on vara vanhanakin, ja myös näilläkin sanoilla: saapi kaikkia katua, paitsi nuorna naimistansa, aikaisin alottamista. Millä puolella tässäkin asiassa oikeus, jääköön meiltä päättämättä. Vaan sen toki arvaammekin, ettei olekaan paljo apua siitä, että nuori väki, tuskin naimisikään päästyänsä, heti naikin, vaikk'ei ole mitänä tavaraa koottu uuden talouden alkeeksi. Olemme kuulleet mainittavan muutamasta seurakunnasta, jossa oli senlainen keskinäinen välipuhe ja suostumus toimeen saatu, ettei kenenkään naida, ennen jonkun vähän tavaraa koottuansa, jolla voisi vähintäänkin vuoden elää. Eikä saanut kukaan huoneesensa ottaa niitä, jotka vasten tätä suostumusta naimisiin menivät. Emme tiedä, liekö toki oikein sovelias semmoinen suostumus ollut, vaan se on tiedoksemme tullut, että samassa seurakunnassa oli tavallista vähemmin köyhiä ja kerjäläisiä. Ja semmoisista sulhasmiehistä ei enää kuultu konsa puhuttavan, joilla oli:
_Lainatakki, lainatakki, lainakinnahat kädessä, lainakihlat kintahissa_.
66. Kun on kurja kumppalina, niin on karhu kantapäillä.
Hyvin muistossa pidettävä sananlasku kumppaleja valitessa.
67. Kun on peukaloi urosta, se on naista naukiampi.
Niinpä kyllä ei taidakaan moni tyttö naidessa paljon lukua pitää, mimmoisen saapi, kun vaan saapikin miehen.
68. Kun on usma uunna vuonna, silloin halla Heinäkuussa, talvi keskellä keseä.
Niin sanotaan, vaan muuten ei aina ole ilmanmerkkeihin ja vanhoin sanoihin luottamista.
69 Kuultuahan koirai haukkuu, eikä aina nähtyähän.
Saahan maailman asioista haastella, vaikk'ei kaikkia oikein tunnekaan.
70. Kuuluu kurikan ääni, naulan päähän napsuttaa.
Pienempikin on suuri vielä kehnompansa rinnalla.
71. Kuuro päiveä kuluupi, hyvä hetki heijattaapi, köyhän miehen kenkiessä, vaivaisen vatustaessa.
Meneekin varattomalla eli köyhällä usein alkeessa sama aika, mikä varallisella työn täyttäessä. Huoneensa lämmitteeksi pitää hänen puut metsästä hankkia, eineruokansa vedestä eli petäjästä, juhta peltonsa kyntämiseksi kylästä ja samaten siemen kylvöksi. Hänen näitä vielä hankkiessansa on jo rikas lämmittänyt huoneensa, syönyt eineensä, kyntänyt ja kylvänyt maansa. Saksan, Venäjän, Ruotsin ja muilla vakautuneilla kirjakielillä olisi usein jo koko sivu kirjoitettu, Suomalaisen vielä ensimmäisiä sanoja ajatellessansa. [Siihen aikaan.]
Yhtä tavoittelee seuraavakin:
_Vaivaisen vara ve'essä, toisen vaivaisen kylässä, autunhan aitassansa_.
72. Kyll' on tielläkin tiloa, jos on vartta virsullakin.
Tuskin taitaa kellekään siksi tavarata kokoutua, ettei tietäisi, minne panna.
73. Kyllä elävä kuolevansa tuntee.
Voi jos useammin muistaisikin kuolevansa!
74. Kyllä kova kenkä jalan sylkyttää.
Kova onni opettaa ylävänkin tasaisesti elämään.
75. Kyllä maalla majaa on.
Näyttää kuitenkin toisinaan, kuin ei olisi kylliksi, joka taitaa siitä tulla, että kaikki eivät tyydy pienempään, kohtuulliseen majaan. Makedonian mainio kuningas, Suuri Aleksanteri, vielä lasna ollessaan, rupesi itkemään, kuultuansa tähtienkin taivahalla olevan täytetyitä ihmisillä eli muilla elävillä, samatenkuin tämä meidän asuttavamme maakin. Opettajan kysyessä, mitä itki, vastasi poika sitä itkevänsä, kun vielä ei ollut tämäkään maa kokonaan hänen allansa ja niitä kuitenkin löytyisi useampia, joihin ei millään pääsisi. Suurenko majan maalla jätti semmoinenkin mies toisille ihmisille? --
76. Kyllä syötävä kuluu, otettava onnahtaa.
Pahoin sentähden tekee, joka ei kuluvan sijaan hanki uutta.
77. Kyllä vesi juomaksi, jos kivi leiväksi.
Voipi yhden rinnalla toinenkin mahdoton asia tapahtua.
78. Käsi kaunihin tekevi, sitä silmä katselevi; suu sanan hyvän puhuvi, sitä mieli muistelevi.
Vertaus, kun kauniita laitelmia nähdään, tahi kauniita lauselmia kuullaan.
79. Käypi viisaskin vipuhun, hullu huhtovi sivute.
Velvollisuutemme kyllä on aina eteemme ajatella. Jos vielä sittekin toisinaan onnettomasti sattuu, niin levottavaa kuitenkin on tietää tehneensä, mitä ihmisen mukaan taisi.
80. Lapsi suuhun suurimmankin, piika päähän pienimmänkin.
Niinpä lieneekin tapa lapsilla kaikki, mitä eteen sattuu suuhunsa koota, eivätkä heitä mielellänsä tytötkään, mitä vaan koreudeksi päähän eli muulle ruumiille kelpaa.
81. Laulu laiskana pitävi, virret työtä viivyttävi.
Niitä koskeva, jotka laulun työnänsä pitävät, ei niitä, jotka töidensä välistä ja ilman huviksensa laulavat. Katso slku n:o 57.
82. Laulu työksi huokeampi, luku sielulle parempi.
On hengellisistä lauluista ja luvuista ymmärrettävä.
83. Leikki se kun leipä loppuu, se tuska kun tupakka loppuu.
Useinkin tapahtuu, ettei tähdellisimmistä asioista pidetä samaa huolta, kuin tyhjistä, joutavista.
84. Lempo suota souti, Hiisi hiihtäköön suloa.
Sanotaan välistä, kun mahdottomia töitä eteen sattuu.
85. Liian saapi liikkuvainen, enemmän etsittelevä.
Aivan sopivat sanat sillä mielessä pitää, joka elää aikoo.
86. Lintu laulaa kielellänsä, kurja kuki kurkullansa.
Ei pidä parempata keltään toivoa, kuin saada voipi. Jopa on siinäkin itsekullekin tekemistä, kun saantoansa myöten työt toimittelee.
87. Lintu on luotu lentämähän, huolellinen laulamahan.
Sanoo yhtä luonnollisen, kuin linnulla lennon, olevan laulannon huolellisella. Ja kenpä tuota ei toisinaan olisi itsessänsäkin havainnut, ei tyhjiä tämänkään sanalaskun kuvailevan.
88. Lupa koiran luuta purra, hirven hankea hypätä.
Oli vanha sotamies, Ryöni nimeltä, joka kerran pyhäiltana muutamassa talonpirtissä yhtäläiseen jaaritteli muinoisista, sekä tapahtuneista, että tapahtumattomista asioista. Saksankin sodassa oli ampunut vihollisen päämiestä vasempaan silmään, jotta luoti takaraivosta ulos käyden yhdellä vauhdillansa vielä kaatoi monta muutakin miestä. Kuningas tämän nähtyään oli siitä hänen kohta kotiinsa vienyt ja käskenyt puolisonsa antaa hänelle aika viinaryypyn sanoen: "tänä päivänä on Ryöni miehen työn tehnyt". Oli myös kuningas ostanut kiväärin häneltä ja maksanut siitä kymmenen riksiä ja sijaan toisen, pianpa pikkuista paremman, hänelle ilmaiseksi lahjoittanut. Toisen kerran lihan puutteessa oli soman keinon Ryöni keksinyt, lihaa kylliksi sekä itsellensä että muille saada. Tiettyänsä vesilintuin ahnaita sianlihalle olevan, sitoi pienen palasen sitä pitkän pikinuoran päähän, niin rannalta ulommaksi viskoen. Heti tuli yksi linnuista ja söi lihan. Vaan kovin rasvainen ollen tämä ei kauan pysynytkään linnun vatsassa, ennenkuin kävi toista tietä ulos, niin lintu nuoraan puetettuna. Yhdestä ulostulleen langan nieli toinen ja niin yhä toiset, välistä viisin kuusinkin sillä tavalla yhteen nuoraan puettuen, jotka kaikki arvattavasti olivat hänelle tulevia. Mitä muitakin tosijuttuja vielä pakistessaan ja väen hartaasti kuunnellen, sanoi viimein eräs toinen mies: "ja tuonlaisia, hyvät ystävät, kehtaatte kuunnella!" Siihen vastasi joku muista kuulijoista, sanoen: "lupa koiran luuta purra, hirven hankea hypätä".
Muitakin tyhjiä, joutavia eli mielettömiä töitä ja niiden tekijöitä olemme välistä kuulleet tällä sananlaskulla verrailtavan.
89. Luu lihan valitsijalle, kuori leivän alkajalle.
Sanotaan kun joku omaa hyväänsä kovin katsoo. Pitäisikin semmoisille vaikka ainakin luu lihasta, kuori leivästä palkinnoksi joutua. Niin taitaisivat oppia, ei aina omaa etuansa, vaan muidenkin ja yhteistä hyödytystä kartuttamaan.
90. Lämmin laiskan syödessään, vilu työtä tehdessään.
Taitaan kyllä toisinaan todeksi havaita.
91. Meren kierrät, miest' et kierrä.
Joka kerran on kostonhimoisen vihamiehen saanut, elköön toivokokaan aina välttää voivansa. Meidän keskellä, samatekuin muissakin asullisissa, sivistyneissä kansoissa, on kuitenkin laki paras kostaja, ettei niin ollakaan kostonpyytäjiä, kuin eräissä toisissa, esimerk. Arabian kansan keskessä, jossa poika, ja vielä pojankin poika usein kostaa isänsä eli iso-isänsä puolesta, jos itseltä eläissään mitä kostamatta jäi. Muutoin kaikki kostonpyyntö on, jos ei juuri luonnoton, kuitenkin synniksi luettava, vältettävä. Sillä kosto on Jumalan ja Esivallan, vaikkei pidä niittäkään kostoa kellenkään toivoa, koska on paljoa kauniimpi Vapahtajan esimerkillä vihollisellensakin hyvää toivottaa ja rukoilla Jumalaa kääntämään heidät paremmalle tielle, etteivät vasta vahingoittaisi ketänä pahuudellaan. Se on Kristinuskovaisella sopivin kosto.
92. Miehen mitta, miehen määrä, vaan ei miehen mieltä päässä.
Lienee kyllä semmoisiakin maailmassa, joihin tämä sananlasku sopii. Vaan toivottava olisi jokaiseltakin, että varoisi itseänsä sen alaiseksi tulemasta,
93. Miehittäin on myllyn käynti, vaimottain on lehmän lypsy.
Jos leipää ei talossa, niin syy miehissä; jos karja kehno, vika vaimoissa.
94. Mielellään koira merrassa, kun kauniisti kannetaan.
Suosio ja hyvä oletus tekee vaikeammatkin tilat kärsittäviksi, jos ei mieluisiksi.
95. Missä koira vanhaneisi, jos ei juostessaan jälessä.
Itsekunki ikä kuluu työssään, sillä jäljessä juoksemistapa koiran työksi verrataankin. Toisella mielellä taasen sanotaan:
_Missä koira vanhaneisi, jos ei yksiä jälkiä juostessaan_.
Sillä vertailee rahvas itseään sellaisissa laitoksissa, joita usein pitää uudelleen tehdä eli parannella.
96. Missä monta lääkäriä, siellä vaara ja vahinko, kulut, suuret kustannukset.
Päättäisimmekö valeeksi koko tämän sananlaskun.
97. Moni vanhaksi varoopi, mutt'ei pääse puoletkana.
Niidenkin hyvin muistettava asia, jotka elävät toisinaan, kuin ei tulisi vanhanakaan loppua.
98. Monta syytä porsahalla: maa kylmä, kipiä kärsä.
Tällä vertaillaan vastahakoisia työntekijöitä, jotka mitäkin yrittäessä aina esteitä löytävät, ja niiden tähden mielellänsä heittäisivät ja heittävätkin koko yritteensä.
99. Monta vääreä vakoa kiviteillä kynnetähän: monta vääreä valoa lakiteillä lasketahan.
Toivoisimme maamme ja Suomen kansan kunniaksi jälkimmäisen puolen tästä sananlaskusta valheeksi, emmekä voi oikein ymmärtääkään, miten se voisi tosi olla.
100. Mull' on tuuli turvanani, varanani vastaranta.
Niin sanovat köyhät taikka muuten onnettomat, joilla on työläs nähdä, mistä apua eli turvaa saada.
101. Muut miekkoset mieroa käyvät, minä raukka riihtä puin.
Ei olekaan muka kaikkein elo ja onni yhtäläinen.
102. Muut ne kaikki katos-ala', minä raukka räystäs-ala'.
Vähäonnisen sanat, jolla ei ole kattoa päänsä päällä.
103. Niin on hännätön hevonen, kuni pirtti porstuaton tahi piika pintilätön, esiliinaton emäntä.
Näyttää mitä talonpoikainen rahvas paikoin emäntiensä ja tyttöjensä somuudeksi vaatii.
104. Niin on niittyjen asiat, kuin on niityt aidalliset.
Koskee erittäin talon, jos toisinaan muihinkin toimiin. Sen nyt tietää jokainen, että työt menestyvät sitä myöten, kuin niitä huolella ja uutteruudella toimitetaan.
105. Nuorra naista kiitetähän vanhana sotaurosta.
Ei yksi eikä toinen ikä ole itsestänsä kiitettävä, vaan sen mukaan, mitä kultakin iältä vaaditaan.
106. Olkoon osa kokolla kiekin saamista kaloista, ilman linnun iskemistä, varpusen varustamista.
Kellä ei itsellänä ole suuresti tavarata, siltä ei pidä toisen anoa. -- Kiekki = lokki t. tiira.
107. On hyvällä montakin nimeä, pahalta katoaa ainoakin.
Hyvää kuullaan kiitettävän, kehnosta ei mainita mitänä.
108. On sitä mieltä metsolla, jos metsonkin ampujalla.
Ei kenkään ole yksin viisas; löytyy toisiakin.
109. Onni orjana pitääpi, onni orjan käskijänä.
Jopa päätettäisikin meidän joutavia loruavan, jos isäntäin onnen rinnalla kiittäisimme palkollisten onnea. Mutta usein kuitenkin on palkollinen isäntäänsä onnellisempi ja monikin palkollinen itse isännäksi tultuaan samassa tuli näkemään uusia vaivoja, outoja, ennen tuntemattomia huolia ja murehia. Kukin virka, kukin onni maailmassa on kiitettävä; joka ei tyydy yhteen, harvoin tyytyy toiseenkaan.
110. Oppien ne sepätkin tulevat.
Eipä siis pidä oppia ylenkatsoa, taikka oppineen paljon opistansa kerskailla, koska toki muutki voivat oppien sepiksi päästä.
111. Otavass' on orjan merkki, ei kuussa eikä kukossa.
Niin taitaa orjilla ja vaivaisilla usein ollakin otava merkkinä, koska vaan eivät joka yöksi pääsekään huoneessa nukkumaan.
112. Paha ompi vaimon valta, kahden valta varsin hullu.
Tämän asian mietinnän kokonansa heitämme muille, liekö tosi, vaiko valhe.
113. Pah' on mieli paitulaisen palanutta paitoansa.
Pahaksi kyllä tulee rikkaankin mieli vahingostaan.
114. Paha on paljo tyttäriä, poikia pahempi paljo: pellon pieneksi jakavat, isän maansa ilkiäksi.
Tämä jo näyttääkin useammassa paikassa toteen käyvän. Poika tuskin ripille päästyään, anastaa maan isältänsä, joka, vaikka vielä hyvästi kaikenlaisiin töihin ja toimintoihin kykenevä, täten tulee lapsensa elätettäväksi, joutavaksi ja vaan kuolemaan toivotettavaksi hyljyksi. Jos poikia on useampia, riitelevät he keskenänsä paremmasta isännysedusta, perinnönjaosta, ja sananlaskua myöten jakavat isänsä pellon pieneksi taikka keräjissä köyhtyneenä heittävät sen peräti ja lähtevät kululle. Sitten kyllä on:
Hyvä toiste tullaksensa, Kaunis kaaputellaksensa, Isän entisen tuville, Vanhan taaton valkamille, Jossa kaikki puut puhuvat, Mäet männyt muistelevat, Elelmistä entisistä, Ihanimmista iloista.
Meidän seuduilla [Kajaanin puolessa] ei vielä kuitenkaan ole oikein totuttu sillä tavoin elämään -- hyvä jos ei milloinkaan totuttaisi. Vielä olen tavannut vanhoja, harmajapäitä ukkoja, viiden ja kuudenkin kymmenen vuotisia, jotka poikiansa lapsiksi kutsuvat ja nämät taas vanhaa isäänsä lapsellisesti lähestyvät. Hämehessäkin muistan muinoin sellaisen ukon sadepäivänä kaluja pihalta suojaan korjatessaan lausuneen: "Ei tule ihmisiä noista lapsirievuista, kun noin ovat kaikki kalut huiskin haiskin sateen alle jättäneet." Näistä lapsirievuista oli silloin vanhin 60, nuorin 40 vuotinen.
Mikä tästä sananlaskusta tyttäriä koskee, sen jätän heidän mietittäväkseen.
115. Pahoin on tehnyt paljon nainut; ei tunne anoppiansa, eikä naisensa iseä.
Olen kuullut huikentelevaisille nuorille miehille sanottavan ja muutenkin toisinaan sillä mielellä, jolla n:o 56 tässä kokoelmassa taikka, että onkin paras kohtuuteen tyytyä, ei liikoja havitella.
116. Pah' on orja palkatonna, paha paljon palkan kanssa.
Muutamassa lossipaikassa lausuttavan kuultu sananlasku. Lossimies yli luomastaan ei tahtonut tutulta herrasmieheltä maksoa ottaa, johon toinen lausui: "pah' on orja palkatonna j.n.e.," ja sen sanoessaan maksoi hänelle täyden palkan. Eikä vaan pidäkään ketänä tyhjään vaivata, jos toiselta puolen sekin on paha, että ylellisesti kaikista pienimmistäki vaivoista maksetaan, kuten muutamilla rikkailla on tapana. Sillä vaan totutaan toisiltakin ylimääräsiä vaatimaan ja asutaan nurjina, kun sitä aina ei saada. Niin on kohtuus tässäkin asiassa katsottava.
117. Parempi laiha sovinto, kuin lihavakin voitto.
Riitahaluisilla tarkoin mieleen pantava sananlasku.
118. Parempi pahakin leikki, hyveäkin tappeloa.
Kyllä tosi sananlasku ja ehkä toisinaan niiden muistettava, jotka itse, nuoruusikänsä ylimentyä, eivät suvaitsisi nuorten konsa keskenänsä leikittelevän eli muuten iloisina elävän.
119. Parempi pajuinen sauva, kuni miekka markkahinen.
Parempi pajuinen keppi, kuni miekka kultavästi.
Parempi pajuinen linna, kuni vahva vaskilinna.
Nämät jokainenkin sananlasku kuvailevat, köyhempänä elää paremman olevan, kuin rikkaana, ylellisenä, joka vaan useammassa kohdassa onkin tosi. Samalla mielellä tosinaan köyhä sanoo:
_Emmä kaadu korkealta: luudan päältä lattialle_.
120. Parempi pajussa maata, kuni paimenen sivussa, orpolapsen kainalossa.
Tällä sananlaskulla olen kuullut naimatta jäänytten tyttöjen itseänsä toisinaan lohduttelevan ja epäilemättä olisikin hyvä, jos he sen, vaikka aina, mielessänsä pitäisivät. Vaan valitettavasti runoa myöten:
Kyll' on niitäki kylissä Tyttäriä tyhmempiä, Jotk' ei oota ollenkana Puhemieheltä puhetta. Kesällä kenossa kaulan, Talvella takana silmin, Katselevat, kääntelevät, Kenen keksiä pitäisi; Mies olla mikä hyvänsä, Talon laiska juoppolalli, Eli köyhä kestin poika, Elikkä rahaton renki, Joka vaan vihille veisi Vaikka vaskisormuksella; Jos vuo'en kahen perästä Korjan perä on kotona, Talon turkki tuiskun suoja, Läpilauta lapsenlikka, Käsivirkka kätkyn soutu, Penkki, pankko pöytälauta.
(Korhonen).
121. Petäjäinen peikoleipä lapsen laihana pitävi, kaitana miniän kasvon, pojan kasvon joukeana. -- _Peikoleipä_ = kehno leipä.
Niin toki nähdäänkin erittäinkin näillä pohjaisilla mailla. Talonpoikainen rahvas katsoo usein lihavuuttakin kaunistavaksi, aina muistamatta toista sananlaskuansa: _sika lihavasta kaunis on_. Sentähden vertailevat laihat ihmiset tällä sananlaskulla itsiänsä ja samaten sopii se ilmankin kaikenlaisen voimattomuuden kuvailemiseksi, jonka syytä auttaa ei voi.
122. Puhtaus on puoli leipä, vaivaisellakin varana.
Juteinin _Uusissa Sanalaskuissa, Toinen Lai_, luetaan pian sama sanalasku näillä sanoilla: _Puhtaus on paras lahja siin' on vara vaivaisengin_. Kuten tahansa sanottu on kyllä tosi itse asia ja toivoisimme, missä sitä ei vielä ole havaittu, vasta meidänkin maassa havattavan.
123. Puilla suljen pienen portin, suljen suurenkin veräjän, en sulje pahoja suita.
Hyvin ymmärrettävä ilman kaikitta selvityksittä.
124. Pääsen mä kolmesta pahasta: venehestä vuotavasta, hevosesta heittiöstä, akasta ani-pahasta: venehen tulella poltan, hevosen hukille syötän, akan taudilla tapatan.
Muutamain olen kuullut sanovan: _hevosta pakenevasta, akasta ähisevästä_. Sitä ei taida tarvita muistuttaa, että ei ole kaikkia sananlaskuja seuraamista. Niin eipä nykyistäkään. Vuotavat veneensä kyllä polttakoot tulella ja syöttäkööt susille heittiöt hevosensa, vaan äkisevätä eli muuten pahaa akkaansa ei saakkaan taudilla eli muulla mies tapattaa. Ilman näyttää tämä sananlasku muinaisaikaan syntyneeksi, koska miehellä ei vielä ollutkaan paljo muuta toimittamista, kuin veneensä, hevosensa ja akkansa kera.
125. Raha rikkahan kuluvi, pää menevi köyhän miehen. (Vrt. Rikas pääsi rahallansa, köyhä selkänahallansa).
Ennen oikeuden ja muun hallituksen epävakaisempia ollen taisi niin välistä tapahtuakin, kuin sananlasku lausuu, vaan nykyaikoina jopa lukisimme mahdottomaksi niin konsa käydä. Monta muutakin sananlaskua on Suomalaisilla _lain kumoamisesta, lainehtimisesta, lahjoista_ ja muista, joilla entisaikana toki taisikin perustuksensa olla niin meidän maassa, kuin monessa muussakin. Vanha kreikkalainen viisas aikoinansa vertasi lain hämähäkin verkkoon, johon sääsket ja pienemmät kärpäset puuttuvat, vaan josta isommat kärpäset, paarmat ja kovakuoriset lentävät lävitse, vielä verkonkin mennessään särkien.
126. Riitai vaimojen varoista, miehelähän mentyänsä.
Sitä riitaa, pelkään, monikaan ei pahastu.
127. Rikkaat hyvinkin elävät, köyhät kiljuen perässä.
Tämä kyllä onkin tosi. Rikkaampien esimerkki vetää usein köyhempiäkin samanlaatuiseen elämään niin vaatteissa kuin muussakin elämän kohdassa. Vaan kummalla on syy toista moittia: rikkaillako, joiden esimerkki vaikuttaa pahaa toisissa, vaiko köyhillä, jotka ajattelematta mikä heille sopii tunkevat rikasten jälkeen.
128. Riski vaimo riitelijä, tekevä toruja akka.
Voipi vähä totuuttakin olla tässä sananlaskussa, vaan pahemmin peljättävä on kuitenkin, että riitelijöiltä ja torujoilta akoilta enemmin tulee riidellyksi ja torutuksi, kuin työtä tehdyksi.
129. Saanut saappahat pitävi, saamaton rajaiset kengät, köyhä käypi kengättäkin, virsuttakin vihkasevi.
Hyvä jos niin aina olisi! Mutta useinkin näemme köyhän rikkaamman rinnalla saappaissa käveleväin.
130. Saapi hiihtävä hikensä, riihenpuija lämpimänsä.
Työntekijällä ei joutopäiviä olevan kuvaeleva.
131. Saa tyhjän tekemättäi, valehen vatomattai.
Toiset sanovat: S. t. t., _vannomattakin valehen_, ja kummalla tavalla tahansa osottavat sanat ei tarvitsevan aikaansa tyhjissä yritteissä kuluttaa.
132. Sata on surmoa urohon, tuhat miehen kuolemata.
Ihmisen ei pidä mielentaiten kuoleman käsiksi tunkeuta vaan ei toiseltakaan puolen ylen itseänsä armahdella ja joka askelelta surmaa peljätä, koska samalla alituisella, ylellisellä pelolla hän vaan vaikeuttaisi koko elämänsä ja siitä ei kuitenkaan olisi kuolemata vasten apua.
133. Savu seppäin pajassa, sen sepät suvaitsevatkin.
Ei ketänä pidä työstänsä soimata, jos kohta olisi alhasempikin, eikä kaikki sen ohessa niin siisti ja kaunis katsella, kuin monikin toivoisi.
134. Siellä hyvä, miss' ei meitä.
Monella on tapa elikkä luonto, kaikkialla olla tyytymättömänä ja aina kehua ja ylistää toisen elämätä. Tästä tavastaan on hänellä itsellään enemmin pahaa, kuin kellänä toisella.
135. Siivo työtä kaunihimpi, mieli muistoa parempi.
Välistä olemme kuulleet sanottavan: _muisto mieliä parempi_, vaan kuitenkin lienee mieli eli järki parempi kuin muisto.
136. Sileämpi siiven jälki, kuni vastan lehtevänkin.
Köyhäin kaunis, hiljainen elämä on parempi kuin rikasten loistava, kauas kuuluva.
137. Silloin on toimi toisialla (eli mieli melkeässä), kun on toisen miehen päässä.
Ei vaan taidakaan paljo siitä toimesta olla, jota ei omassa päässä säilytetä, jonka tähden jokaisenkin mahdollisuutta myöten pitäisi kokea omalla toimellansa elää, ei totuttaa itseänsä ylen muihin luottaumaan, sillä itsekullakin on työtä itsestänsä. Toisilla sanoilla kuuluu edellinen sanalasku näin:
_Silloin on tuuma tuonnempana, kun on toisessa talossa, väki väljässä tilassa, kun on toisen hartioissa_.
138. Sillä akka voittaa, kun puolen puuta taittaa.
Miesten pilkkasanat, akkojen johonkuhun miesten työhön ruvettua.
139. Silmä siistillä elääpi, vatsa vadin kantimilla, pere pellon antimilla.
Sentähdenpä pitäisi huolta pitää siisteydestäkin muistaen, että silmäkin tarvitsee elää.
140. Soisi orja yön tulevan, vanki päivän valkeavan.
Eri-tiloissa on ihmisillä eri-toivotuksensakin.