vv. 1816--1852 määrättiin Ruijan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän halki

Tonavan suuhun asti, ja jonka työn muistoksi tänne on pystytetty kivipatsas, jonka päällä on vinoon asetettu pronssinen maapallo. Se kyllä olisi sietänyt katselemista. Patsaassa on sekä latinainen että norjalainen päällekirjotus, vaan merkittävää on, että niitten maitten joukossa, joitten halki linja on käyty, ei ollenkaan mainita Suomea. _"Per Norvegiam, Sueciam et Rossiam"_, sanoo kirjotus, ovat _"trium gentium geometrae"_ määränneet kaaren. Suomi on ystävällisesti pistetty Venäjän kotkan siipien turviin.

Suomesta puhuen löytyi Hammerfestissä v. 1875 suomalaisia 309 henkeä; maaseurakunnassa sitäpaitsi 21, yhteensä siis 330. Suomi-kirjassa 1870 niiden lukumäärä ilmotetaan v. 1855 olleen 356, joten näyttää niinkuin suomalaisuus Ruijan pääkaupungissa olisi vähenemään päin. Tässä on kuitenki sama muistutus tehtävä kuin äskön Kistrannista puhuttaissa, että paitsi puhtaita suomalaisia myöski sekarotuiset ovat lukuun otettavat, ja niitä oli v. 1875 Hammerfestin kaupungissa 163 ja maaseurakunnassa 121. Jos edellisistä luetaan toinen puoli eli 81, jälkimäisistä 2/5 osaa eli 48 suomalaisiksi[27], tekisi siis suomalaisten lukumäärä Hammerfestin kaupungissa: 309 + 81 = 390 henkeä eli lähes 1/5 osa kaupungin koko väkiluvusta; maaseurakunnassa 21 + 48 = 69. Molemmissa seurakunnissa yht. 459 henkeä. Tämän mukaan ei suomalainen väestö olisi vähenemässä, eikä niitten suomalaisten puheesta, jotka satuin kaupungin sataman rannalla tapaamaan, tuntunutkaan niinkuin suomen valta olisi siellä alenemaan päin.

Valtiopäivämiesvaali Ruijan läänin maalaiskuntain puolesta oli iltapäivällä ennen tuloamme toimitettu kaupungissa maaherra J. _Blackstadin_ edessä ja kun Repvågissa meistä eronneet valitsiamiehet olivat ajoissa perille ennättäneet, oli vaali päättynyt kahen hallitusta kannattavan miehen vaalilla. Kaikki 16 Haakon Adalsteinissä seurannutta valitsiamiestä oli nim. kuningasmielisiä ja valitsiamiehiä yhteensä ei ollut kuin 25. Noista 9:stä muusta oli kuitenki 5 eli 6 vapaamielisiä, niin että jos edellämainitut 16 eivät olisi vaaliin kerjenneet, olisi sen päätös ollut toinen. Maaherran kohteliaisuus Holmia kohtaan, kun hän käski höyryn kapteenia odottamaan tätä kuusi tiimaa, saapi kai siitä selityksensä, että Holm tiettiin olevan hallituksen kannattaja.

Nimismies Klerk, joka myös oli valitsiamies, arveli vaalin johosta, että kun se oli ensimäinen (muistaakseni) koko maassa, sillä tulisi olemaan jossaki määrin ratkaiseva merkitys, kuningasmielisiä kaikissa paikoin rohkaisemalla. Tämä arvelu kuitenki petti, sillä niinkuin tiedetään tuli enemmistö valtiopäivillä hallituksen vastustajia.

Hammerfestistä Tromssaan. Alattio. Tromssa.

Kolmantena päivänä, sittekun Taanasta oli lähetty, kuljettiin Hammerfestistä Tromssaan, jolla välin höyry kävi seuraavissa paikoissa: _Hasvikissä_ Söreian eteläpäässä, _Aksuvuonossa_ (Oksfjord) Alnasnjargan pohjoisrannalla, jonka perukkaa 2--3,000 jalan korkuiset, vedestä pystysuoraan nousevat tunturit ympäröivät ja jonka suussa Ruijan rikkaimmaksi mieheksi kehuttu kauppias, _Buch_, asuu, _Bergsfjordissa_ samoin Alnasnjargan pohjoisrannalla, vaan vähän lännempänä Aksuvuonoa; siitä näki jonkun matkan päässä röysteisen, sinertävän jäätikön, joka juoksee, s.t.s. hiljaisesti liikkuu länteen päin, kunnes pudottelee jäätelinsä korkealta ilmasta alas Jökulfjordiin niemen länsirannalla; se taitaa olla Skandinavian ainoa jäävirta, _Lappeassa_ (Loppen), jossa on samannimisen pitäjän kirkko, _Kieruassa_ (Skjerfö) ja _Kalsassa_ (Karlsö), niin ikään pitäjiensä kirkoilla, kaikki kolme pienokaisia saaria. Kieruaan tullessa kuljetaan _Naavuonon_ (Kvenangerfjordin) suun poikki ja matkalla Kalsaan _Jyykeän- ja Ulvusvuonojen_ suitten poikki, joitten välistä siintää Jivgnnjargan 2,000 jalkaa korkea niemennenä _Lyngs-tuen_. Kalsasta kuljettiin ensin, jollen aivan erehy, tuota kaltaista salmea Ringvadsön ja Reinön välissä, jonka vihantia, niityiksi raivatuita rantoja oli yhtä outo kuin miellyttävä katsella Tenojoelta tänne asti kestäneitten kallioiden perästä, sitte Grötsuntia länsipuolella _Stuorranjargaa_ eli niinkuin suomalaiset sanovat _Isonientä_, ja viimein Tromssan salmea Tromssaan, johon tultiin sunnuntaina 6 p. elok. klo 11 illalla. Hammerfestin ja Tromssan väli on ainoastaan 25 meri- eli 16 maapenikuormaa, vaan yhtäkaikki oli matkalla viivytty lähes vuorokausi, kun höyrylaiva oli käynyt siksi monessa paikassa ja sitä paitsi Aksuvuonossa oli 5--6 tiimaa saatu odottaa pikkuhöyryä "Nor", joka kulkee Hammerfestin ja Alattion väliä ja Aksuvuonossa tapaa isot höyryt; se oli nyt matkavuoroissaan myöhästynyt senkautta, että edellisenä päivänä oli Repvågista käynyt noutamassa valtiopäivämieselektoreja Hammerfestiin.

_Alattioon_ ei Haakon Adalstein poikennut ja se oli vahinko, koska Alattion seutu, jota yksimielisesti kiitetään Ruijan kauniimmaksi paikaksi, siten jäi näkemättä. Sinne kuljetaan Hammerfestistä ensin sitä salmea. "_Strömmen_", Virta, joka on Valassaaren ja Seilannin välissä ja jossa valaskaloja ennen aikaan kävi hyvin paljon, sitte Seilannin ja Vuorjenjargan väliin tulevaa salmea, _Vargsund_. Paitsi viime mainitun salmen kautta on Alattionvuono yhteydessä valtameren kanssa kahen toisenki "mahtavan" salmen kautta, _Rognsundin_, joka on Seilannin ja Stjernön välissä, ja _Stjernmndin_, joka on Stjernön ja Aluasnjargan välissä. Alattionvuonon länsirannalla pistää maahan ensin pitkä ja kaitainen _Lankovuono_ (Langfjord), sitte lyhempi _Talmulahti_ (Talvig), jonka rannalla Talmulahen pitäjän kirkko seisoo, "in reizender Lage", niinkuin Bædeker sanoo; itärannalla on pienempiä vuonoja. _Kaamavuono_ (Komagfjord) _Liinavuono_ (Lerrisfjord) y.m. Perukassa vuono jakaantuu tuon 700 jalkaa korkean _Pyhävaaran_ (? _Bassevarekin_, norjaksi _Kongshavnfjeldin_) kautta kahteen haaraan, idempään, _Rässivuonoon_, Rafsbottn, johon Alattionjoki vetensä laskee, ja lännempään _Bossakoppaan_, jonka sisin perukka on nimeltä _Kaavuono_. Bossakopan rannalla on samanniminen kylänpaikka, kuulusa suurista talvimarkkinoistaan; lähellä kylää on Alattion uusi kirkko. Kaavuonon pohjoisrannalla on englantilaisten omistama Kaavuonon vaskitehas. Alattionjoen suussa on kylä nimeltä "Elvebakken", -- paikan suomalaista nimeä en tiedä -- jonka asukkaat melkein yksistään ovat suomalaisia. Varsinki kauniiksi kiitetään jokilaaksoa viimemainitusta kylästä ylöspäin: reheviä laidun- ja niittymaita, vaihetellen viljavien ohra- ja kaurapeltojen sekä verraten laajain pottumaitten[28] kanssa, ulottuu virstottain pitkin jokivartta; tuuheoita koivikoita näkyy siellä täällä ja paitsi koivua tapaa myöski muita lehtipuita, niinkuin haapaa, pihlajaa, tuomea; ja ylempänä vuorten syrjillä kasvaa vankat mäntymetsät. Puhumatta lakoista, mustikoista ja puoloista kypsyy täällä myöski viinimarjat, vaaraimet ja vatukat; kryytimaissa mansikatki. Ja tämä kaikki Lapin takana 70 asteen leveydellä!

Alattiosta kulkee Koutokeinon kautta valtatie Suomeen. Koutokeinoon käytetään kahta eri tietä: lyhempää läntisempää, joka kulkee tuon 2700 jalkaa korkean _Nuppivaaran_ ynnä muitten tunturein poikki ja on 18 penik. pitkä, sekä itäisempää, 22 penikuorman pituista pitkin Alattion jokea ja _Maasin_ kautta, jolloin koskein välttämiseksi Alattiosta lähettäissä kuljetaan _Peskaalas-tunturin_ poikki. Talvella Alattion markkinain aikana joulu- ja maaliskuun alussa on näillä teillä vilkas liike, kun sisämaasta ja Suomen ja Ruotsin puolelta viedään alas voita, lihoja ja lintuja (metsikanoja, riekkoja) ja tuodaan takaisin jauhoja, kaloja ja kolonialitavaroita. Toinenki valtatien tapainen kulkee Alattiosta itä-etelään päin Jetsjärven kautta _Kaarasjoelle_, 20 penik. pitkä.

_Alattion_ väkiluku teki v. 1875 yhteensä 2389 henkeä, joista 716 suomalaista, 178 lappalaista, 461 sekarotuista ja siis 1034 norjalaista. _Talmalahen_ väkiluku teki 2146 henkeä, joista 155 suomalaista, 740 lappalaista, 435 sekarotuista ja 816 norjalaista. _Koutokeinon_ väkiluku oli 719 henkeä, niistä 18 suomalaista, 651 lappalaista, 38 sekarotuista ja 12 norjalaista; lappalaisista oli 488 paimentolaisia (tunturilappeja).

_Tromssa, Tromsö_, lienee alkuaan suomeksiki samoin kuin norjaksi merkinnyt sitä pienenlaista _saarta_, joka on yläpuolella Paatsivuonon suuta mantereen (Stuorranjargan) ja Kvalön välissä; nyt samalla etupäässä tarkotetaan sanotulla saarella löytyvää _kaupunkia_. Saari on noin penikuorman pituinen ja parin virstan levyinen, ulottuen etelästä pohjoiseen, 1--2 virstaa leveän salmen, Tromssan salmen, Tromsösundin, kautta erotettu mantereesta. Se on toisenlaatuinen kuin muut Ruijan saaret sen puolesta, että on verraten hyvin matala, vaan mataluutensa johosta se myöski on toisia viljavampi: vihannat niityt peittävät sen rantoja ja paitsi koivua siinä myöski kasvaa pihlaja ja tuomi. Kaupunki on rakettu Tromssan salmen varrelle, saaren itärannan eteläpuoleen. Jos saari on sievä, täytyy sanoa, että kaupunki ehkä on vielä sievempi; kadut olivat leveöitä ja puhtaita ja rakennukset, jotka haminassa ja vähän ylempänä rannasta kulkevan pääkadun varrella olivat oikein komeoita ja suuria, useat kolmikertaisia, alakerrat laitetut loistaviksi kauppabutikeiksi, olivat syrjäisemmissäki kaupungin-osissa hyvässä kunnossa pidettyjä, laudotetuita ja maalatuita. Kirkkotori oli tehty puilla ja pensaskasveilla istutetuksi kauniiksi esplanadiksi. Länteen käsin maa kaupungista vähitellen kohoaa kankaaksi, joka rajottaa näkö-alaa sinne päin, vaan idän puoleen silmä ihastuneena kiintyy vastapäätä kaupunkia salmen toisella rannalla nousevaan, noin 4000 jalkaa korkeaan, ikuisella lumella ja jäällä peitettyyn _Tromstindin_ mahtavaan tunturiin. Vaikka katselin kaupunkia sateisen yön hämärtävässä valossa, en voi muuta sanoa kuin että se teki erittäin miellyttävän vaikutuksen, ja aivan perustetuksi myönnän sen ihastuksen, jolla norjalaiset sekä suullisesti että kirjallisesti puhuvat tästä "_ultima Thulen_ pääkaupungista".

Tromssa sai kaupungin-oikeudet v. 1794, vaan eli samoin kuin Hammerfest ensi alusta kituvaa elämää, niin että siinä vielä v. 1818 vain oli 35 taloa (Friis) s.t.s. noin 3--400 henkeä. Viime aikoina seki sentään on rohkeasti edistynyt, vieläpä rohkeammin kuin muut Ruijan kaupungit, niin että siinä v. 1875 oli 5,409 henkeä. Kaupungissa asuu Tromssan läänin _maaherra_ ja Tromssan hippakunnan _piispa_. Kauppiaita oli Tromssassa v. 1875 102, joista 75 tukkukauppiasta; Ruijan kolmessa toisessa kaupungissa oli kauppamiehiä sanottuna vuonna yhteensä ainoastaan 72, joista 38 tukkukauppiasta. Etevimmiksi Tromssan kauppiaiksi sanottiin P. _Hansenia_, Kr. _Dreijeriä_ ja _Holstia_. Kaupungissa on _kansakouluopettajaseminari_ ja kymnaasi; kirkkoja oli muistaakseni kolme, niistä yksi _katolinen_. Kymmenkunta vuotta taapäin perustettiin kaupunkiin _museo_, joka on lähellä kaupungin komeaa vierasten majaa, _grand hotel_, ja varustettu arvokkailla luonnon- ja kansantieteellisillä esineillä. _Vesijohto_ on laitettu kaupunkiin vähän lännempänä olevasta järvestä. Tämän järven ympärille Tromssan pohatat ovat rakentaneet huviloita, niin sieviä puutarhoillensa, että Friisin arvelun mukaan niiden ei tarvitsisi hävetä Kristianiankaan seuduilla olemasta. Jos lukia suvaitsee muistaa, että Tromssassa ollaan 69° 38' asteen leveydellä, siis yhtä pohjoisessa kuin _Utsjoella_, ei hän varmaan voi olla kaikesta tästä kummiinsa joutumatta.

Omituista on, että ihanalla Tromssalla entiseen aikaan on ollut, sama maine kuin Blocksbergilla Saksassa eli Blåkullalla Ruotsissa, niin että sinne on luultu velhojen ja noitien juhla-öinä kokontuvan syömään, juomaan ja mässäämään (Friis); jonka taikauskon perintönä ehkä on pidettävä, että länsi-Ruijan suomalaisetki puheessaan käyttävät tuota suomalaisen korvalle outoa sanaa "trolli". Kenties asia on siten selitettävä, että Tromssan saaren kauneus pisti lappalaistenki silmään, kun he poroineen tulivat Tromstindin kupeelle, että he juhliensa viettopaikaksi valitsivat tuon kauniin saaren, ja että nämät juhlat, joihin arvaten joku epäjumalanpalvelus oli yhistetty, näyttivät norjalaisille niin eriskummaisilta, etteivät he voineet pitää juhlanviettäjiä muuna kuin noitina.

Näkö-alaa Tromstindin harjulta muuten kiitetään verrattoman laajaksi ja ihanaksi, ja semmoinen se mahtanee ollaki. Itään päin tulee Ulvus- ja Muskuvuonojen taa Jyykeänniemen valkoselkäinen alppijakso; pohjassa päin kiiltävät _Skulgamtunturit_ Ringvatsön etelärannalla; länsi-etelään käsin tulee _Bensjordtind_ mantereen päähän Paatsivuonon suun tuolle puolen, ja lännessä kulkee pitkin Kvalön saarta alppiharju, josta _Vastindin, Blaamandin_ y.m. tunturit kohottavat huippujansa ilmaan. Syvällä jalkain alla Tromstindin juuren ja Kvalön välissä lepää sinisten aaltojen sylissä Tromssan viheriä saari, ja Kvalön tunturein takaa siintää valtameren ääretön vedenpinta.

Tromstindin eteläpuolella on Tromssan laakso, _Tromsödalen_, johon vierasten matkustajain on Tromssasta tapa poiketa lappalaisleiriä katsomaan. Kesäksi nimittäin Tromssan laaksoon aina tulee muutamia ruotsin lappalaisperheitä Karesuvannosta Muonionjoen varrelta, tuoden muassaan 4--5000 poroa.

Tromssa on melkein aivan norjalainen kaupunki. V. 1875 siinä oli suomalaisia ainoastaan 98 henkeä ja lappalaisia vain 8; sekarotuisia 64. Tromssansalmessa ei ollut suomalaisia kuin 11 henkeä. Tromssaan ei kuitenkaan suomalaisten asutus lopu, joku määrä heitä vielä löytyy länsi-etelään päin siitä. Niin oli vuonna 1875 suomalaisia _Paatsivuonossa_ 64 henkeä, _Malangissa_ 20, Malanginvuonoon laskevan _Maals-elvan_ ja tämän lisäjoen _Bardu-elvan_ varrella 118, _Hillesössä_ 32, _Senjen_ saaren kahessa pitäjässä, Bergissä ja Tranössä 239, _Lenvikissä_ 73, _Salangissa_ 47, _Ibestadissa_ 62, Sandissa, Trondenäsissä ja Kvedfjordissa 14; yhteensä 675 henkeä. V. 1855 oli Tromssasta alaspäin ainoastaan 248 suomalaista (Suomi, 1870), ja suomalaisten lukumäärä täällä päin näyttää siis olevan kasvamaan päin. V. 1875 oli sitäpaitsi sekarotuisia vastaluetetuissa pitäjissä 1,431.

Tromssan lääni, jonka ainoa kaupunki Tromssa on, ulottuu Alnasnjargalta pohjoispuolelle Ofoten-lahtea 68° 30' asteen leveydelle. Vaikka kooltansa pienempi Ruijan lääniä on se kuitenki kolmatta vertaa väkirikkaampi: v. 1875 siinä luettiin 54,019 asukasta, kun Ruijan läänissä vain oli 24,075. Tromssan läänistä etelään päin tulee Tromssan hippakunnan kolmas lääni, _Nordlannin_ amtti, joka ulottuu 68° 30' asteen leveydeltä 65:lle asteelle saakka, siis Oulun tasalle; hallituskaupunki on siinä _Bodö_ Saltenfjordin suussa (67° lev.). Mainittavia paikkoja Nordlannin läänissä ovat _Fagernäs_ Ofoten-lahen perukassa, johon Luulaja--Ofotin rautatie on aiottu päättyväksi, kalastuksesta tunnetut _Lofoten-saaret_, joitten kahen eteläisimmän välissä vaarallinen _Malström_, Myllyvirta, pauhaa. _Salt-_ eli _Storströmmen_ Saltenfjordin suussa, samanluontoinen vaan vielä kauheampi virta kuin Malström, ja _Svartisen_ Saltenfjordista etelään päin, noin 7 penik. pitkä, 2--4 leveä, lumi- ja jääkenttä, joka peittää keskimäärin 4000 jalan korkuista tunturimaata. Mal- eli Saltströmiä ovat Kalevalan laulajat luultavasti tarkottaneet puhuessaan "Ruijan koskesta kovasta, palavasta pyörtehestä"; karjalaisille nämät seudut eivät ole olleet tuntemattomia, niinkuin arvaa siitäki, että karjalainen siirtokunta 13:lla vuosisadalla asettui Malangiin. -- Väkiluku Nordlannin läänissä v. 1875 oli 105,141 henkeä. Etelä-osa Nordlandia oli ennen vanhaan nimeltä _Haalugaland_ (Helgeland), johon Oulun ja ruotsinpuolisen Kainuun läänien asukasten esivanhemmat, kainulaiset, aikanaan tuo tuostaki tekivät sotaretkiä tunturein poikki.

Tromssasta annetaan ulos tietääkseni kolme sanomalehteä: _Tromsö-posten, Tromsö Amts-_ ja _Tromsö Stifts-tidende_.

Lyhyt luku Ruijan kalastuksista.

Tromssa on Ruijan maakunnan läntisin kaupunki ja koska nyt olemme siihen tulleet, heittäkäämme yleinen katsahus Ruijan kalastuksiin. Norjan virallinen tilasto tarjoaa hyviä lähteitä tämmöiseen katsahukseen[29].

Niinkuin edellisessä usein jo on mainittu, on pääkalastus Ruijassa _turskan_ pyynti, jota varsinki harjotetaan keväällä vaan vähin jo talvellaki. Pyydetty määrä teki vuosikymmenenä 1873--1882 keskimäärin 15 1/4 miljoonaa kappaletta turskaa; suurin saalis, 23 1/2 milj. oli v. 1880, vähin, 5 l/4 milj., v. 1876. V. 1882 teki saalis 7 1/4 milj. Turskan saalis koko Norjasta oli vuosina 1872-1880 keskimäärin vuodessa 54 1/4 milj. kapp., joten saalis Ruijasta siis oli lähes 28%. (Ruijalla tässä ja seur. sivulla tarkotan _lääniä_).

Rahassa tämä saalis, heti pyydettyä myötynä, teki (maksojen y.m. kanssa) Ruijassa keskimäärin vuodessa 8,680,000 ja koko Norjassa 14,400,000 kruunua.

Kesäkalan, etupäässä _saidan_, pyyntimäärää Ruijassa en ole tilastossa löytänyt ilmotetuksi, vaan sen raha-arvo teki esm. v. 1880 788.000 kr. eli enemmän kuin puolet koko maan kesäkalan pyynnin arvosta (1,448,000 kr.). Vuosikymmenenä 1860--1878 tämä arvo Ruijassa vuosittain teki 706,000 kr.

_Lohen_ ja _taimenen_ pyynnin arvoa Ruijassa ilmotetaan vv. 1869--1878 keskimäärin vain 3,000 kruunuksi, joka tuntuu niin vähältä, että olisi taipuvainen luulemaan ilmotusta ereykseksi. Todenmukaisemmalta kuuluu maaherran ilmotus tästä pyynnistä v. 1878, jolloin oli saatu 1138 viekoa lohta (ja taimenta), raha-arvossa laskettua 13,646 kruunuksi. Pääpyyntipaikkoja olivat Taana (500 viekoa), etelä-Varanki (350 v.), Kistranni (150 v.) ja Talmulahti (60 v.). Lohensaalista koko Norjasta vv. 1869--1878 ilmotetaan keskimäärin 336,000 kruunuksi.

_Holkerinpyynti_ tuotti vuosina 1873--1878 keskimäärin 4,179 tynnyriä maksoja, joitten arvoa rahassa laskettiin 92,649 kruunuksi. Suurin saalis oli v. 1873 eli 6,363 tynnyriä, arvattua 154,000 kruunuksi, vähin v. 1877 eli 2,344 tynnyriä (48,500 kr.)

Pyynti _Huippuvuorilla_ ja _Novaja Semljan_ luona tuotti vuosina 1871--1878 keskimäärin 122,250 kruunua. V. 1878, jolloin saaliin arvo teki 92,000 kr., pyydettiin 363 mursua, 3,676 hyljettä, 69 merikarhua, 789 peuraa sekä 3 (valkeaa) delfiiniä, jonka ohessa kerättiin 13 viekoa höyheniä. Pyytöön lähetään sekä Hammerfestistä ja Alattiosta että Vesisaaresta.

_Valaskaloja_ saatiin Varangissa vv. 1874--1877 keskimäärin 40 kappalta, joitten arvo laskettiin 80,000 kruunuksi. V. 1878 saalis teki 135 valasta ja 266,000 kr. V. 1882 saivat Vesisaaren Sanoman mukaan Ruijassa: Sv. Foyn 3 laivalla 99 kapp., Karsten Bruun Rautavuonossa 1 laivalla 16, kapteeni Evensen samassa paikassa 1 laivalla 62, kapteeni Ellefsen Vuoreijassa 1 laivalla 59, kapt. Gerh. Sörensen myöski Vuoreijassa 2 laivalla 83; sitäpaitsi kapt. Berg Syltefjordissa, 1 laivalla 26, kapt. Hansen Magerössä 1 laivalla 8 ja kapt. Bull Söreijassa 1 laivalla 40. Yhteensä 393 valasta, joka 2000 kruunun mukaan kappaleelta tekisi 786,000 kr.

Yksi kalastus vielä on mainitsematta, nimittäin _rasvasillin_, jota länsi-Ruijassa vähin harjotetaan. Se antoi vv. 1876--1878 keskimäärin 11,400 tynnyriä eli raha-arvossa 80,000 kr. V. 1878 oli tulo vähin, 41,000 kr.

Tulon kaikista Kuijan läänin kalastuksista läänin maaherra v. 1878 arvelee tehneen:

Talvi- ja kevätpyynnistä .......... kr. 2,069,000. Kesä- ja syyspyynnistä[30] ........ " 771,000. Sillinpyynnistä ................... " 41,000. Holkerinpyynnistä ................. " 48,000. Pyynnistä ulompana jäämeressä[31] . " 110,000. Valaskalanpyynnistä ............... " 266,000. Yhteensä kr. 3,305,000.

Tämä summa on kuitenki vähempi kuin keskimääräinen tulo edellisten kaheksan vuoden saaliista, joka teki 4,077,250 kr. Vaan turskan saalis v. 1878 oli alle keskinkertaisen (12 milj.) _Neljäksi_ miljonaksi kruunuksi saattanee siis ainaki lukea vuotista tuloa kalanpyynnistä Ruijassa.

Nimittäin Ruijan _läänissä_; Ruijan _maakunnassa_ se tulee vähän, vaikkei paljo isompi. Tromssan läänin kalastukset tuottivat esm. v. 1880 602,000 kr., vaan siihen ei tuloa holkerin- ja mursun y.m. pyynnistä ole luettu, niin että tämän kanssa koko tuloksi saanee laskea 7--800,000 kr. Jos tätä summaa sopii pitää läänin keskimääräisenä tulona ja siitä luetaan läänin Ruijaan kuuluvan osan hyväksi esm. 300,000 kr., tekisi kalanpyynnistä lähtevän tulon määrä koko _Ruijan maassa_ vuosittain lähes 4 1/2 miljoonaa kruunua eli noin 6 milj. markkaa. Siihen ei ole otettu pyynti kotitarvetta varten.

Huomattava kuitenki on, että mainittu summa osottaa ainoastaan juuri merestä saadun ja siis _valmistamattoman_ kalan arvoa. Kun kala ja muu saalis on kaupankaluksi ennätetty saada, on sanottu arvo noussut paljo suuremmaksi. Sen voipi nähä Ruijan neljästä kaupungista tapahtuvan _viennin_ suuruudesta, joka esm. v. 1881 oli seur.:

Tromssasta ................. kr. 1,196,300. Hammerfestistä ............. " 1,351,300. Vuoreijasta ......... ...... " 1,635,800. Vesisaaresta ............... " 2,198,600. Yhteensä kr. 6,382,000.

Kalan ja muun merestä lähtevän saaliin osaksi saanee tästä summasta lukea ainaki 6 milj., koska Ruijasta ei muuta mainittavaa kalua ole ulkomaille vietävää. Pyydetyn kalan y.m. arvo olisi siis ulosvietäissä enennyt kolmannella osallaan, joka osa jääpi kauppiasten omaksi, niinkuin valmistamattoman kalan arvo jääpi pyytömiesten vaivain palkaksi.

Vienti yleensä, niin kalatuotteiden kuin muiden tavarain, koko Norjasta teki v. 1881 120 milj. kruunua, joten vienti Ruijasta oli vähän enemmän kuin 1/20 osa eli 5,32 %. Ruijan väkiluku ei kuitenkaan v. 1875 eikä siis luultavasti v. 1881:kään ollut kuin 1/40 osa eli 2,6 % koko valtakunnan väkiluvusta -- Ruijan maakunnassa oli v. 1875 47,149 ja koko Norjassa 1,806,900 henkeä -- ja vienti Ruijasta lienee siis v. 1881 suhteellisesti ollut _kahta_ suurempi kuin muusta Norjasta. Kaloja vietiin yleensä Norjasta ulos v. 1881 42 miljonan arvosta, kalanmätiä, maksoja ja kalaguanoa 2 1/2 milj. sekä traania ja ihraa 5 1/2 milj. arvosta, kaikkiaan 50 miljonan arvosta. Ruijan 6 milj. tekee tästä viennistä 12 %.[32]

Vielä paremman käsityksen Ruijan viennin suuruudesta saamme, jos vertaamme sitä esm. Oulun läänin vientiin. Oulun läänin viennin arvo teki v. 1881[33]:

Oulusta .................... 6,493,430 m. Praahessta ................. 724,253 " Kemistä .................... 795,442 " Torniosta .................. 1,694,269 "

Siis yhteensä 9,707.394 markkaa eli ainoastaan 772,594 m. enemmän kuin Ruijasta, jonka vienti suomen markoissa tekee (à 1:40) 8,934,800 m. Oulun läänin väkiluku v. 1881 oli kuitenki 207,782 henkeä, siis 4 vertaa suurempi kuin Ruijan.

Ruijan kala viedään suurimmaksi osaksi ulos ainoastaan kuivattuna, jolloin se Norjassa kulkee nimellä "törfisk", kapakala. Muualla Norjassa turska taas enimmästi sekä kuivataan että suolataan ja kutsutaan silloin "klipfisk". Jälkimäisen vienti on ylipäänsä kolmatta vertaa suurempi kuin ensimainitun; niin vietiin esm. v. 1877 45 milj. kilogrammia "klipfisk" ja 21 milj. kilogr. "kuivaa" kalaa, v. 1881 42 milj. kilogr. edellistä ja 19 milj. kilogr. jälkimäistä. _Kuivan kalan vienti_ Ruijasta oli 1000-kilogrammissa:

V. 1877. V. 1881.

Tromssasta .............. 3,861. 1,945. Hammerfestistä .......... 2,842. 1,357. Vuoreijasta ............. 1,296. 1,483. Vesisaaresta ............ 1,643. 2,206.

Yhteensä siis Ruijasta v. 1877 9 milj. 642,000 kilogr., v. 1881 6 milj. 991,000, tehen Ruijan vienti siis koko Norjan kuivankalan viennistä edellisenä vuonna lähes 46%, jälkimäisenä 36,8 %.

_Traania_ vietiin Norjasta ulos: a) medicinitraania (kalanmaksa-öljyä) v. 1877 31,096 hektoliiteriä, v. 1880 33,638, v. 1881 22,006; b) muunlaatuista v. 1877 121,258, v. 1880 134,917, v. 1881 102,910 hektoliiteriä. Yhestä hektoliiteristä (s.o. 38 1/5 suomen kannusta) maksoja luetaan tulevaksi sama määrä traania.

Turskan _mätiä_, jota suolattuna käytetään sardiininpyynnissä syöttinä, ei Ruijasta viedä ulos, koska turska pyydettäissä jo on kutenut. Muusta Norjasta viedyn mädin määrä tekee runsaasti kolmannen osan traanin vientimäärästä.

Suhta turskan ja siitä lähteväin syrjätuotteiden arvon välillä lasketaan niin, että jos mätiä saadaan, itse kala antaa 72,8, maksat 17,6, mäti 8,0 ja päät 0,7 prosenttia, ja jos mätiä ei saada, siis Ruijassa, itse kala 75,9, maksat 23, päät l,1 prosenttia.

Osanottajia lotaturskan pyynnissä oli vv. 1869--1877 keskimäärin 14,205, joilla oli 4055 venettä. Suurin määrä oli v. 1872 eli 16,636, vähin v. 1877, 10,355. Kunki kalastajan osaksi luetaan vuosikymmenenä 1869--1878 vuosittain tulleen 920 kapp. turskaa, joitten arvo ei kuitenkaan nouse kuin noin 180 kruunuun. Hinnat ovat näet Ruijassa sen etäisyyden tähen paljo halvemmat kuin etelämpänä. Kun Lofotissa, joka on vahvin pyytöpaikka, jo mainittuna vuosikymmenenä hinta 100 turskalta keskimäärin oli 30 kr., oli se Ruijassa vain 19 1/2 kr. Hintaan oli silloin luettu myöski maksat, mäti ja päät.

Kesä- ja syyskalan pyyntiä harjotti Ruijassa (läänissä) v. 1878 yhteensä 8269 miestä, joista ulkolaisia (Ruijan ulkopuolelta) 4633. Miehen osaksi tuli arviolta 94 kr.

Rasvasillin pyyntiin samana vuonna otti 1080 miestä 411 veneellä osaa.

Holkerinpyynnissä oli Ruijan läänistä v. 1878 32 venettä 136 miehellä ja 18 alusta 89 miehen väestöllä. Edellisinä vuosina laivain määrä varsinki oli isompi: v. 1876 se teki 31, 165 miehen väestöllä, v. 1874 42 ja 221 miestä, v. 1873 49 ja 262 miestä.

Huippuvuorilla ja Novaja Semljaalla kävi Ruijan läänistä v. 1875 24 alusta 231 miehen väestöllä, v. 1877 20 alusta 203 miehen väestöllä ja v. 1878 16 alusta ja 149 miestä.

Tromssan läänistä kävi v. 1878 35 alusta 158 miehen väestöllä ulompana jäämerellä, joista 33 alusta pyyti: 258 mursua, 2180 hyljettä, 142 delfiiniä, 41 merikarhua, 702 peuraa, 52 viekoa höyheniä, ja 3 milj. kalaa, joista lähti 554 tynnyriä kalanmaksoja ja 508 tynn. holkerinmaksoja. Koko tulo arveltiin 120,000 kruunuksi, jolloin esm. mursu on laskettu 48 kruunuksi, hylje 12 kr., peura 12 kr., vieko höyheniä 48 kr., tynnyri kalanmaksoja 12 kr. ja tynn. holkerinmaksoja 18 kruunuksi.

Kauppalaivoja oli lotaturskan pyynnissä läsnä v. 1877 257, joilla oli 11,600 tonin kantavuus ja 1296 miehen väestö. V. 1878 olivat nämät numerot: laivoja 260, toneja 12,389, miehiä 1342. Suurin määrä laivoja oli v. 1875 eli 356.

_Laivaliike_ yleensä ulkomaan kanssa Ruijan neljässä kaupungissa oli