v. 1898 tuliseen riitaan Hancockissa tapahtuneiden rettelöiden

vuoksi. Burman oli seurakunnan enemmistön puolella. Hänet valittiin seurakunnan puolesta yhdeksi edusmieheksi kirkolliskokoukseen, mutta sieltä karkoitettiin hänet pois, vaikka olikin laillinen edusmies. Puoluekiihkossa ei yleisiä parlamentaarisia sääntöjä muisteta!

August Edwards toimittaa nyt "Amerikan Sanomat" nimistä lehteä Ashtabulassa Ohiossa. Lehti on jo paljon levinnyt halpahintaisuutensa vuoksi, vaikka onkin vielä aivan nuori.

Fitchburgissa Massachusettsissa ilmestyy "Idän Uutiset" J. W. Lähteen toimittamana. Astoriassa ilmestyy uusi, "Lännetär" niminen lehti.

Olen jo ennen maininnut "Raittiuslehdestä", jota kustantaa Veljeysseura, ja Calumetin naisyhdistyksen julkaisemasta "Naisten Lehdestä".

Kaunokirjallisuutta erityisesti edustavia lehtiä on 32-sivuinen viikottain ilmestyvä aikakauskirja "Romaanijakso", joka ilmestyy Brooklynissa saman kustannusyhtiön toimesta kun Siirtolainenkin, ja "Novellilehti", jota New Yorkissa kustantaa toiminimi Hornborg & Co.

Olen tahallani jättänyt hengellisen sanomalehdistön edustajan, "Paimen-Sanomat" tässä nykyisten sanomalehtien luettelossa viimeiseksi. Tätä en tee sen vuoksi, että lehti olisi vaikutukseltaan vähäpätöisin, vaan koska sen toimittajat tahtovat erottaa lehtensä jyrkästi muista sanomalehdistä.

Jo v. 1888 alkoivat evank.luterilaiset papit J. K. Nikander ja K. L. Tolonen julaista "Paimen-Sanomia", joka tarkoitettiin käsittelemään hengellisiä asioita. He hankkivat painokapineita sekä pienen painokoneen. Jo siihen aikaan oli hengellisen sanomalehden tarve tuntuva, mutta kumminkin kysyttiin rohkeutta näiltä yrittäjiltä, kun uskaltautuivat lehden toimittamiseen muun paljon työnsä ohella. Suomisynoodin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa v. 1890 tunnustettiin lehti sen kirkkokunnan äänenkannattajaksi.

Hengellisen sanomalehden alalla ei ole Paimen-Sanomat puhtaasti pysyneet. Nykyisin on siinä ollut tavallisesti ensin joku saarna, joka onkin usein ollut ainoa puhtaasti hengellistä sisältöä. Sisäsivuilla on toimituksen lausumia ajatuksia Amerikan suomalaisten yleisistä kysymyksistä, enimmäkseen tuomitsevia paloja muita sanomalehtiä tai toimittajille vastenmielisiä persoonia vastaan. Sanoja ei ole siinä punnittu eikä "arvonimiä" säästetty. Näiden jälkeen tulee kirkollisia ja lähetysuutisia, sekä lopuksi yleisiä uutisia kuten muissakin sanomalehdissä.

Kun on moitittu, että lehti on hengellisen sisältönsä supistanut vähiin ja sen sijaan tunkeutunut yhteiskunnallisiin y.m. riitakysymyksiin, ovat toimittajat puolustautuneet sillä, ettei heillä ole maallikkolehteä näitä tarkoituksia varten. Ja arvatenkin sen vuoksi ovat he olleet puuhassa perustaa myös maallikkolehden. Jos tuon kautta Paimen-Sanomain oma sisältö puhdistuisi, olisi uusi lehti hyväkin olemassa.

Paimen-Sanomilla sen vähäisestä tilaajamäärästä huolimatta on ollut suuri, ehkäpä ei aina kiitettävä merkitys Amerikan suomalaisten kehityksessä. Se on ollut suurena vaikuttimena siihen kamalaan puoluetaisteluun erittäinkin kirkollisella alalla, mikä siirtolaistemme keskuudessa vallitsee. Epäilemättä on lehden toimittajilla ollut paras tarkoitus auttaa siirtolaiskansan kulkua eteenpäin hyvässä ja oikeassa suunnassa, mutta kun ei hetkelliselle kiukulle ole rajoja pantu, on vaikutus ollut huono.

Palataksemme maallikkolehtiin on niidenkin keskinäinen politiikka ollut kaikkea muuta vaan ei mallikelpoista. Riita ja tora on useissa niissäkin vienyt suuren osan lehden sisältöä. Yleisistä asioista puhuttaessa on liian paljon sorruttu persoonallisiin parjauksiin. Onpa välistä toisen lehden asioista pidetty parempaa huolta kun omista. Tässä suhteessa on nyt hieman toivoa parempaan. Amerikan suomalaisilla sanomalehtimiehillä on elokuussa v. 1898 ollut ensimmäinen yhteinen kokous, jossa on suostuttu tuota epäkohtaa korjaamaan. Sen jälkeen ovatkin maallikkolehdet näyttäneet olevan erittäin puhdassisältöisiä persoonallisiin parjauksiin nähden.

Amerikan suomalaiset sanomalehdet ovat niin hyvin toimitustavalleen kun ulkomuodolleenkin eroavat Suomen lehdistä. Sikäläinen sanomalehti on tavallisesti 8-sivuinen. Ensimmäisellä sivulla on yleiset uutiset ja neljännen sivun alussa on n.k. editoriaaliosasto. Siinä toimitus lausuu lyhyissä pätkissä ajatuksiaan päivän kysymyksistä. Sitte seuraa varsinaiset artikkelit. Viimeisellä sivulla on paikkakunnan uutisia.

Ilmoituksia silmätessä tuntuu omituiselta n.k. "halutaan tietoja" osasto. Siinä hajaantuneet suomalaiset kyselevät toistensa osoitteita. Poika kysyy siellä isäänsä, sisar veljeään j.n.e. Näitä tällaisia kysymyksiä saattaa olla satakuntakin ja yli yhdessä numerossa.

Suomalaiset siirtolaislehdet ovat lukijainsa kanssa vilkkaassa vuorovaikutuksessa. Oikein ihmetyttää se into, millä lukijat eri paikkakunnilta antavat uutisia ja tietoja lehdellensä. Enimmäkseen tekevät he tätä ilman mitään aineellista korvausta. Nuo "kansankirjeet" muodostavat tärkeän osan sanomalehden sisällöstä. Mutta niissä myöskin usein piilee riidan itu. Paikkakunnallisia puolueriitoja koetetaan niihin sukelluttaa ja toimituksen on usein vaikea niitä eroittaa, vaikka tarkempiakin oltaisiin kun mitä on tavallista.

On moitittu kovin Amerikan suomalaista sanomalehdistöä kelvottomuudesta. Paimen-Sanomissa oli joku aika sitte yleensä mailman sanomalehdistöstä sekä erittäinkin Amerikan suomalaisesta seuraava lausunto: "Aikamme sanomalehdistö on uskottomuuden lapsi ja uskottomuuden palveluksessa se on. Sanomalehdistöttä olisi paljon vähemmän paheita harjoituksessa sekä paljon enemmän sivistystä. Sanomalehdistö turmelee kaikki. Se on tullut ihmiskunnan kiusaksi ja vaivaksi. Sanomalehdistöllä on halu hävittää usko ja lihottaa kukkaroaan. Toimittajat tietävät itsekin olevansa vääryyden palveluksessa, mutta häpeävät kerjätä eivätkä viitsi kaivaa, työtä tehdä, niin ruvetaan vääryydellä henkeään elättämään".

Tarvitsematta ruveta mailman yleistä sanomalehdistöä sekä erittäin Amerikan suomalaistakaan tällaisia lausuntoja vastaan puolustamaan on kumminkin siirtolaistemme sanomalehdistöstä mainittava, että se on läpeensä uskonnollisten asiain puolustamisen pohjalla. Uskonnon asioissa niin sanottuja "vapaamielisiä" kirjoituksia ei niissä näe ollenkaan. Siinä suhteessa ovat ne jyrkästi konservatiiveja. Pikemmin voisi moittia, että niissä on aitohengellisiä asioita käsitteleviä, puolikypsyneitä kirjoituksia enemmän kun mitä yleensä on maallikkosanomalehdissä tavallista. Seurakuntia ne kaikki kehoittavat innolla perustamaan, kirkkoja rakentamaan ja pappeja hankkimaan.

Melkein kaikki Amerikan suomalaisten sanomalehtien toimittajat ovat ehdottomasti raittiita ja käytännöllisessäkin elämässä ovat innokkaita raittiusasian ajajia. Myös työväki useissa kirjapainoissa on ehdottomasti raitista. Paikkakuntainsa seurakuntaharrastuksien eturiveissä myös sanomalehtien toimittajat työskentelevät. Niinpä näyttävätkin he harvalla poikkeuksella hyvää esimerkkiä kansalle.

Vaikka Amerikan suomalaisessa sanomalehdistössä onkin myös moitteen sijaa, on se tuntuvasti parempi esimerkiksi skandinaavialaista siirtolaissanomalehdistöä, kuten edellä olen osoittanut. Yleensä sanomalehtimiehet toiminnallaan kulkevat siirtolaistemme valistustyön etupäässä. Kun sikäläiset sanomalehdet eivät ole ainoastaan toimittajainsa, mutta myös lukijainsa luomat, ovat ne selvinä kuvauksina siirtolaiskansamme kehityksestä. Ja sitä mukaa kun kehitys jatkuu, jota sanomalehdet lämmöllä edistävät, häviää sanomalehdistöstäkin ainakin nykyiset puutteellisuudet.

Muuta omaa kirjallisuutta, paitsi sanomalehdet, on Amerikan suomalaisilla vähän. Kumminkin hankitaan jotenkin suuressa määrässä kirjallisuutta Suomesta. Useiden sanomalehtitoimistojen yhteydessä on kirjakaupat. Melkein jokaisessa suomalaisessa pesäpaikassa on hyvin varustetut kirjastot, joita viljellään uutteruudella. Moni on kirjallisuuden viljelemisen kautta kehittänyt itseään erinomaisesti.

Sanomalehti Siirtolaisen kustannusyhtiö harjoittaa jo jotenkin suuressa määrässä myös kirjankustannusta, mutta arvokkaampaa omatakeista kirjallisuutta se ei ole vielä voinut kustantaa, kun menekki sellaiselle olisi ollut liian vähäinen. Romaaneja ja kertomuksia, käännöksinä englannin y.m. kielistä on useampia painosta ilmestynyt sekä myös joku alkuperäinen kyhäelmä. Pienempi Yhdysvaltain historia, perustuslait y.m. sellaista on ilmestynyt sekä käytännöllisiä kirjoja sellaisia kun suomalais-englantilainen sanakirja, keittokirja, lääkärikirja y.m.

Kaunokirjallisuudesta, jota suomalaiset ovat Amerikassa julaisseet, on erittäin mainittava Kalle Kosken (toimittaja Haapakosken) kokoelma alkuperäisiä runoja, joiden joukossa on monta arvokastakin.

Kaikista merkeistä päättäen on omatakeinen kirjallisuus nousemassa Amerikan suomalaisten keskuudessa. Nykyisin on kirjoja julaistessa otettu etusijaan kirjan menekki ja vasta toisessa sijassa sisällinen arvo. Tähän on pakoittanut se, että kustantaminen verrattain pienelle siirtolaisjoukolle tulee jotenkin kalliiksi. Mutta tässäkin suhteessa on kehitystä parempaan päin näkymässä.

Arvostellessa valistustyötä Amerikan suomalaisten keskuudessa on otettava huomioon työvoimien puute. Vähän on Amerikkaan mennyt sellaisia suomalaisia, jotka itse ovat opillista sivistystä enemmälti saaneet, ja niistä sinne menneistäkään eivät kaikki ole antautuneet eivätkä ole soveliaitakaan valistustyön alalle.

Kansa itse ei Suomesta lähtiessä ylipäätään ole ollut valistuksen ja opillisen sivistyksen harrastaja. Aineelliset asiat ovat johtaneet valtameren taakse. Mutta, ilahuttavaa kyllä, siellä on jommoinenkin joukko herännyt haluamaan valistusta ja koettavat voimainsa mukaan itseään kehittää. Jo tämäkin tosiasia puhuu siirtolaistemme puolesta, vaikka toiselta puolen on kyllä monet suomalaiset Amerikassa kehittyneet himojensa hillittömyyteen.

Siirtolaistemme elämään lähemmin tutustuessa valtaa meidät pikemmin sääli kun tuomitsevaisuus, sääli siitä että kansalaisemme ovat siellä kaukaisella maalla oman onnensa nojassa ilman ulkopuolista hoivaa. On väärin tuomita heitä, vaikka eivät aina pyrinnöissään oikeaan osaisikaan. Jo se, että heillä kenenkään käskemättä ja ohjaamatta on kauniita henkisiä pyrinnöitä, todistaa hyvän harrastuksen olevan heissä voitolla. Vaikka heillä onkin vielä, kuten luonnollista kehitysaikana tuollaisissa oloissa, paljon riitaisuutta ja erimielisyyttä harrastuksissaan, on se merkki omantakeisen arvostelukyvyn nousemisesta. Ja kansa tai kansan-osa, joka on tällaiseen tuntoon herännyt, ei voi puolueriidoissa menehtyä, vaan kestää se ne, joskin yhdeltä puolen uhrauksilla, kumminkin toiselta puolen saaden kokemusta. Niin pääsee se kulkemaan valoisampaa tulevaisuutta kohti. Jo nyt Amerikan suomalaisten riennot osoittavat, että Suomen kansan ei tarvitse hävetä valtameren takana olevaa osaansa. Sitä leiviskäänsä, mitä siirtolaiskansallemme on annettu, hoitaa se ylipäätään hyvin. Kun siirtolaiskansa ei ole mitään muuta kun osa Suomen yleisestä kansasta, olisihan surkeata, jos sitä täytyisi hävetä, sillä silloinhan olisi kansan hävettävä itseään. Iloisia saamme olla niistäkin edistyksistä, joita kansamme saavuttaa tuolla kansallisuuksien yleisellä kilpakentällä.

Loppuhuomautus.

Painatustyön aikana, joka sattuneista syistä valitettavasti on kauvan kestänyt, on Amerikan suomalaisten elämässä ja toiminnassa kyllä monta huomattavaa tapausta esiintynyt, mutta en ole katsonut voivani enää niitä tähän kirjaan sovittaa, kun olisi alkuperäistä esitystä täytynyt paikoin paljonkin laajentaa. Elämä kaikilla aloilla rientää eteenpäin, olot Amerikan suomalaisten keskuudessa eivät kauvan pysy samalla tasalla. Esityksen täytyy välttämättä pysähtyä johonkin aikaan. Kehitys on ajan huolena.

Nurmes, heinäkuulla 1899.

Tekijä.