v. 1869, työskenteli ensi vuosina kahdellatoista eri rautatiellä

Mississippivirran länsipuolella ja tuli sitte piirustajaksi ja kirjanpitäjäksi Jones & Murphy yhtiön maakauppakonttoriin Dallasin kaupungissa Texasissa, jossa toimessa oli ollut kuusi vuotta, kun rupesi uuden suomalaisen lehden toimittajaksi. Kysyttiin koko joukko uskallusta ja uhrausta siirtyä varmasta toimesta niin epävarmaan, kun suomalaisen sanomalehden toimittaminen oli vielä silloin Amerikassa. Nytpä tulikin Leinoselle toteennäytettäväksi voiko suomalainen lehti elää uudella mantereella. Hän oli Amerikasta kirjoittanut tietoja ja kuvaelmia "Oulun Viikko-Sanomiin" ja "Keski-Suomeen" ja se lieneekin ollut aiheena siihen miksi arveltiin hänen soveltuvan uuden lehden toimittajaksi. Halua hänellä oli sanomalehtitoimeen, koska lähti koettamaan outoa ammattia, jonka onnistuminen oli hyvin epäiltävä.

Pienesti oli alettava, kun kansaa oli vähän ja sekin niin jyrkästi erimielistä. Heinäkuun 4 päivänä 1879 ilmestyi "Amerikan Suomalainen Lehti" ensi kerran uuteen eloon Calumetissa. Lehdessä oli neljä sivua ja neljä palstaa sivulla. Tukalat oli olosuhteet, joissa tämä lehti alkoi ilmestymisensä.

Leinonen otti yhtiön painokapineet ensin vuodeksi ilman vuokraa, sitoutuen vastaamaan lehden tuloista ja menoista eikä julkaisemaan uskonnollisia kiistakirjoituksia. Kun yhtiön osakkeita olivat ostaneet kummankin puolueen miehet, niin hänen ensimmäinen aikeensa luonnollisesti oli, että lehden olisi pitänyt kelvata molemmille, jotka yhteensäkin olivat niin harvalukuiset, että ensimmäiselle puolivuodelle ilmestyi vaan kolmisensataa tilaajata. Jos lehteä ei olisi tilattu niin suuressa määrässä sukulaisille ja ystäville kotimaahan, niin ei näinkään pienen lehden julkaiseminen olisi kannattanut.

Ei kulunut monta kuukautta, kun jo tuli selville, että lehden "kultainen keskitie" oli mahdoton. Puolueet olivat todellisuudessa ryhtyneet lehden hommaan saadakseen sen avulla toisensa kukistetuksi. Mutta heti huomattiin, että lehti ei sitä tarkoittanut. Laestadiolaiset olivat enemmistönä sekä kirjapainoyhtiössä että paikkakunnalla ja osoittivat he valistuksen harrastusta lasten kirjojen painattamisella y.m. Niinpä "Amerikan Suomalainen Lehti" näitä puolsi. Mutta kun puoluesota oli suuri, heti evankelisluterilaiset syyttivät lehteä "hihhulilaisuudesta" ja alkoivat työskennellä sitä vastaan. Se sai lehden vielä enemmän kääntymään laestadiolaisten puoleen.

Silloin evankelisluterilaisista etevimmät Calumetissa alkoivat tuumaella, että "oma äänenkannattaja" on saatava keinolla millä hyvänsä. Amerikan suomalaisissa on se aina ollut omituisuutena, että eri puolueet eivät yhteistyössä ole voineet menestyä, vaan kukin on tahtonut puuhata omassa leirissä ja pitää "omaa äänenkannattajaa". Ja puolueet aina ovat koettaneet toisilleen vastapainoa nostaa. Nyt alettiin puuhaella "Uuden kotimaan seuraa", jonka tarkoituksena oli ruveta kustantamaan suomalaista evank.luterilaista lehteä Minneapolissa. Siinä aikeessa saatiin kerätyksi kolmisen sataa dollaria yritykseen. Edellämainittu kelloseppä August Nylund, joka ei ollut uskaltanut ruveta A. S. Lehden toimittajaksi, silloin kun sitä hänelle tarjottiin, rohkeni nyt käydä uuden puuhan etupäähän. Hän lähti Calumetista Minneapoliin, otti Fred. Karisen latojaksensa ja alkoi kesällä 1881 julkaista "Uusi Kotimaa" nimistä lehteä. Nylund oli siivo ja hiljainen mies. Hänen lehdessään ei alkanut näkyäkään toivottua puolustusta evank.luterilaisille eikä mitään surmaa laestadiolaisille, joten lehden pystyttäjät pettyivät toiveissaan ja muutamien kuukausien kuluttua lehti kuoli varojen puutteessa, kun ei saanut perustetulta seuralta jatkuvaa aineellista kannatusta.

August Nylund oli kotoisin Kiuruvedeltä ja oli keski-ikäinen mies Amerikkaan tullessaan. Paitsi isältään opittua kellosepän taitoa oli hän ollut kauppapalvelijana, jopa Ivalossa kullanhuuhtojanakin ja tunsi myös hiukan lääkärin tointa. Hän ei jättänyt lehtihommaansa kuolleeksi, vaan matkusteli suomalaisten asuinpaikoilla Minnesotassa, tehden sitä kansalaisille tunnetuksi. Muutamien kuukausien kuluttua sai hän sen uuteen eloon Minneapolissa. Jonkun ajan perästä alkoi Minneapolis tuntua hänelle sopimattomaksi paikaksi, siinä kun on niin vähän suomalaisia. Hän muutti lehtihommansa suureen New York Millsin suomalaiseen siirtokuntaan. Ennen pitkää kyllästyi hän siihenkin, kun alkavat asukkaat olivat niin vähävaraisia. Hän muutti hommansa suurella kulungilla Astoriaan. Kauvan ei hän viipynyt sielläkään, vaan tuli takaisin New York Millsiin, jossa Uusi Kotimaa ilmestyy vieläkin. Parina vuotena julkaisi Nylund painossaan ensimmäistä Amerikan suomalaista novellilehteä "Aamuruskoa", joka oli kiitettävä sikäläisiin oloihin verrattuna. New York Millsissä kuolikin August Nylund ja lehtihomma jäi hänen poikiensa jatkettavaksi. Vanhin pojista, August, on liikkeen johtajana. Itse eivät he ole sanottavasti ottaneet osaa lehden toimitukseen, vaan ovat pitäneet apulaisia, joista mainittakoon J. W. Lähde, John R. Heino, ja aivan äskettäin oli toimittajana lyhyemmän aikaa ylioppilas Väinö Andelin. Lehti on aina välttänyt riitakirjoituksia ja sen vuoksi on niin paljon kun mahdollista ollut puuttumatta Amerikan suomalaisten edistysharrastusten selvittelyyn ja ohjaamiseen, seikka, joka ei suinkaan ole ollut lehden arvolle eduksi, mutta jonka takia myös on se saanut olla enemmän rauhassa. Lehdellä on hyvin vähän ansiota siihen henkiseen edistymiseen, mikä Amerikan suomalaisten keskuudessa on tapahtunut, mutta myös hyvin vähän syytä siihen sekasortoon, joka siirtolaistemme oloissa vallitsee. Suurempaa virkeyttä on lehti osoittanut Yhdysvaltain valtiopolitiikassa ja onkin Minnesotan valtiossa saavuttanut republikaanipuolueelta tunnustusta. Niinpä yksi lehden toimittajista John Heino sai palveluksistaan, joita oli tehnyt republikaaneille, Wm. McKinleyn tultua presidentiksi nimityksen ylitullimestarin apulaisen ja rahastonhoitajan virkaan siinä piirissä, johon kuuluu Minnesotan ja Dakotain valtiot. Tämä on korkeimpia valtiollisia nimityksiä, mitä suomalaiset ovat vielä saaneet.

Leinonen jatkoi lehtensä julkaisemista Calumetissa sitkeydellä ja virkeydellä. Lehti isoni vähitellen seitsenpalstaiseksi. Sen mielilauseena oli: "Siveys, vapaus, itsenäisyys". Hinta oli alusta alkaen 2 dollaria vuosikerta ja painettiin melkein koko elinaikansa käsipainolla. Suurin tilaajamäärä sillä oli 800 ja useana vuotena sitä lähetettiin noin 300 kappaletta kotimaahan. Leinonen julkaisi ja toimitti yksinään lehteä 13 l/2 vuotta, kunnes vuoden 1892 lopulla möi sen ylioppilas V. M. Burmanille, jolloin se muutettiin Calumetista Hancockiin ja sieltä jonkun vuoden kuluttua suureen Chicagoon. Burman sai tilaajamäärän nousemaan suureksikin, mutta Chicago ei oikein sopinut julkaisupaikaksi. Lehti myytiin siellä v. 1895 sanomalehti "Siirtolaista" kustantavalle yhtiölle, joka lehti oli tullut enimmän levinneeksi Amerikassa.

Leinonen elää vielä Calumetissa ja on lähelle sitä alkanut uutisasutuksen, jota kutsuu "Rauhalaksi". Hän on Amerikan suomalaisten sanomalehdentoimittajaveteraani ja on nyt myös seurakunnallisella alalla johtavia miehiä. Hän on tunnollinen Suomisynoodin kannattaja, siis ei mikään laestadiolainen. Hän on ladun hiihtänyt myöhemmille toimittajille ja kulettanut lehtensä läpi mitä epäedullisimmissa olosuhteissa.

Suomalaisia lehtiä alkoi vähitellen syntyä aina vaan useampia. Enimmät niistä ovat olleet mitättömiä yrityksiä, alkaneet aina jonkin puolueen mielennoudatteeksi ja ovat kuolleet sitte kun suurin kiihko on laimennut. Muutamat seikkailijat, kuten J. W. Lähde, John Ekman y.m. ovat niitä perustelleet ja räyhättyään paikkakunnalla, kunnes kannatus on loppunut, ovat siirtyneet toisiin paikkoihin yhtä huonolla menestyksellä. Lehtihomma on ollut helppo saada pystyyn, kun on tavaroita saatu velaksi. Mutta kun maksuaika on tullut, on lehdenkin elämä ollut lopussa. Kaikkiaan on Amerikan suomalaisten keskuudessa ilmestynyt ainakin yli 60 suomalaista lehteä, joista nykyään lienee elossa tuskin 15.

Sen vuoksi ei olekaan tarkoitukseni kertoa kaikista noista yritelmistä, vaan mainita edellä esitettyjen lisäksi ainoastaan tärkeimpiä.

Kun suomalaisten elämä Ohion Harborissa rupesi järjestäytymään, alkoi sielläkin ilmestyä suomalaisia lehtiä, joista merkittävimmäksi tuli "Yhdysvaltain Sanomat", joka August Edwardsin erityisen vilkkaalla ja monipuolisella liikejohdolla nousi enimmän levinneeksi suomalaiseksi sanomalehdeksi Amerikassa. Edwardsin myytyä lehden joutui se uuden isännän huostassa rappiolle, mutta sitte yhdistettiin v. 1893 Työmieslehden kanssa, jonka ilmestymisestä erityisesti raittiuden ja Veljeysseuran asiaa ajamaan olen raittiusriennoista puhuessa maininnut. Työmieslehden toimittaja oli sama Fred. Karinen, joka Amerikan ensimmäisenä suomalaisena latojana on tämän luvun alussa mainittu. Karinen oli jo joutunut erimielisyyteen Veljeysseuran johtajain kanssa ja kulki omaa uraansa. Lehtiyhdistyksen nimeksi tuli "Amerikan Uutiset" ja ilmestyi se ensin Minneapolissa, josta v. 1894 muutti Calumetiin, kun Karinen osti siellä ilmestyneen "Kalevan Kaiku" nimisen lehden. Calumet, ollen suurimmalla suomalaisella asutusseudulla, on erittäin sopiva sanomalehden ilmestymispaikaksi. Lehti onkin siellä hyvin edistynyt, jopa niin, että Karinen on uskaltanut ajatella päivälehteä. Viimeisen espanjalais-amerikkalaisen sodan ajaksi rupesikin hän julkaisemaan pientä kuudesti viikossa ilmestyvää lehteä ja jatkoi sitä vähän aikaa. Tämä ei kumminkaan ole ensimmäinen suomalaisen päivälehden yritys Amerikassa. Sellaista jo ennen koetteli julkaista J. O. Östman, vaan oli se vielä liian aikainen puuha.

Tuskin yhtään siirtolaistemme lehteä on niin eri tavalla arvosteltu kun Amerikan Uutisia. Ylimpänä kuuluu moitteet lehteä vastaan ja myöntää täytyy, että puolueraivo tuskin yhdessäkään muussa lehdessä on niin kiihkoisana esiintynyt. Fred. Karinen, Naavuonossa syntynyt Norjan suomalainen, on vihollisjalalla Amerikan suomalaisten etevimpiä yhteispyrinnöitä, Suomisynoodia ja Veljeysseuraa, sekä niiden johtajia vastaan. Viha lienee etupäässä persoonallista, niin ainakin nuo johtajat itse väittävät. Ja senpä vuoksi artikkelitkin Amerikan Uutisissa ovat olleet osaltaan persoonallisia hyökkäyksiä noita vastaan. Kyllä ovat he saaneet kuulla "kunniansa". Tosiasioita on liioiteltu ja tarkoituksia pahoin päin käännetty. Karisella on apulaisena lehden toimituksessa ollut ylioppilas Kalle Haapakoski, joka terävän, pisteliään kynänsä on käyttänyt erityisellä uutteruudella lehden palveluksessa. Hän onkin tullut oikein kammotuksi Suomisynoodin innokkaimpien puolueystäväin piirissä, jopa niin, että Synoodin äänenkannattaja, Paimen-Sanomat, on verrannut hänet paholaiseen. Niin hurjaksi voi puolueraivo Amerikan suomalaisten keskuudessa mennä, kun on vaan puoluetulen lietsojia. Ja Kalle Haapakoski on yksi tuollainen lietsoja.

Amerikan Uutisten ystävät kutsuvat itseään "kansallisiksi", vaan synoodilaiset sanovat heitä huonoimmaksi osaksi Amerikan suomalaista kansaa. Usea heistä ihailee sitä miten hyvin lehti osaa vastustajiaan haukkua. Mutta on sellaisiakin, jotka katsovat lehden toimintaa syvemmältä. He näkevät lehdessä kansan oikeuksien tulisen puolustajan. Ja siinä on kyllä perää, että A. Uutiset leimaavat tekevänsä kaikki kansan nimessä. Mutta tuo kansan ystävä on niin tulinen, että "näkee pöppöjä keskellä päivää", taistelee, taistelee, vaikka ei syrjäisen mielestä olisikaan syytä miekan heiluttamiseen. Amerikassa suomalaisten keskuudessa on omain yhteispyrintöjensä järjestäminen kokonaan kansan käsissä. Kansa itse on laitoksensa tehnyt ja niiden hallitseminen on sen omassa vallassa.

Tähän saakka on Amerikan Uutisten työ ollut hajoittavaa, vasta viime aikoina on se kokoamisenkin halua osoittanut. Mutta tuo kokoaminen ei tapahdu entisten, vaivalla saatujen laitosten perusteella, vaan se koettaa aivan uutta rakentaa, uutta kirkkokuntaa ja nähtävästi myös uutta yleisyhdistystä raittiuden alalla.

Amerikan Uutiset ovat myös ehkä enemmän kun mikään muu lehti vaikuttaneet kansan heräämistä henkisiin harrastuksiin. Tätä herätystä on se saanut aikaan ei ainoastaan ystävissään mutta vihollisissaankin. Kunhan vaan liika kiihko laimenee, niinkun on merkkejä alkanut näkyä jo siinäkin, että lehden ennen jotenkin raaka kirjoitustapa on silistynyt, on luultavaa että Amerikan suomalaisen kansan keskuudessa alkaa kiitokset lehteä kohtaan voittaa nykyisten moitteiden sijan.

V. 1890 perustettiin New Yorkissa suomalaisten toimesta "New Yorkin Lehti". Pian joutui se siirtolaisasioitsija G. A. Grönlundin omaksi, joka lukuisain asiamiestensä kautta levitti lehteä erityisellä innolla. Lehti pääsi myös hyvään maineeseen paljastamalla erään suomalaisen kultakaivosyhtiön epävarman perustan. Muutaman vuoden kuluttua oli lehti enimmän levinnyt Amerikan suomalaisten keskuudessa.

Vuotta myöhemmin kun New Yorkin Lehti syntyi Astoriassa, Tyynen meren rannalla Lännetär, jonka puuhaajat olivat Aadolf Riippa, J. E. Saari ja A. Ketonen. Lehti tuli heti tunnetuksi etevän henkisen sisältönsä kautta. Jonkun ajan kuluttua siirtyi lehti West Superioriin, Wisconsinissa, ja ilmestyi nimellä "Siirtolainen".

Vuoden 1894 alussa ehdotti G. A. Grönlund Siirtolaisen miehille, että muodostettaisi osakeyhtiö, joka ostaisi New Yorkin Lehden ja Siirtolaisen sekä alkaisi niitä yhdessä julkaista. Näin saataisi sanomalehtialalla varmempaa yhteistoimintaa ja voitaisi lehti tehdä paremmaksi. Osakeyhtiö muodostettiin ja Siirtolainen muutti New Yorkiin. Siitä lähtien on se lehti ollut suosituin ja enimmän levinnyt siirtolaissanomalehdistössämme. Se mielilauseellaan "Ahkeruus kovan onnen voittaa" on tullut varttuneimmaksi lehdeksi, omistaen nyt muiden muassa latomakoneen (ensimmäisen, mitä on ollut suomalaisessa kirjapainossa) ja oman talon Brooklynin puolella. Sen kustannusyhtiön esimies J. E. Saari on Amerikan suomalaisten keskuudessa hyvin tunnettu nimellä "Siirtolaisen Jaska". Moneen kertaan on hän lehteä kaupaten ja raittiuspuheita pitäen kulkenut Amerikan ristiin ja rastiin. Lehden toimittajina ovat nyt maisteri E.E. Takala ja Antero Riippa. Siirtolainen on kaiken aikaa puolustanut Amerikan suomalaisten yhteispyrintöjä, Suomisynoodia ja Veljeysseuraa. Mutta samalla on se parhaansa mukaan neuvonut miten nuo parhaiten voisivat vielä yleisemmiksi tulla. Tässä tarkoituksessa on se tehnyt parannusehdotuksia, joita ei kumminkaan ole asianomaisella taholla haluttu ymmärtää.

Kun V. Burmanin omistama lehti myytiin v. 1895 Chicagossa Siirtolaiselle, siirtyi hän Hancockiin, osti siellä ilmestyvän "Kuparisaaren Sanomat" nimisen lehden, jonka vähän ajan kuluttua muutti "Amerikan Suomalaiseksi". Burman puolusti ensin mitä kiivaimmin Suomisynoodia ja lienee hän nytkin itse kirkkokunta-aatteen puolustaja, mutta johtajien kanssa joutui hän