Part 38

[29] Kirjeessä Bergbomille Kiljander kertoo jo ennenkin kirjoittaneensa pikkukappaleita, jotka kuitenkin olivat joutuneet tulen saaliiksi. Niin olisi arvattavasti tämänkin käynyt, jollei Minna Canth olisi sen pelastanut. Tekijä antoi Bergbomille täyden vallan tehdä korjauksia, jota valtaa tämä tietysti käytti kappaleen hyväksi.

[30] Julkaisu, jonka ruotsalainen nimi oli: _Tomten. Den 2:dra Februari 1881_, käsitti 21 sivua ruotsalaista ja 14 suomalaista tekstiä. Teatterihistoriallista oli siinä: _Cendrillon, Z_. Topeliuksen Ida Aalbergille omistama runoelma; _Tvänne minnesblad_, Emlekylin (E. Nervander) muistelmia Aleksis Kivestä ja yksityisistä pidoista Kaarlo Bergbomin kunniaksi 1869 Lea näytännön jälkeen; _Till Evelina Alma Fohström_, tz'n (K. Hertzbergin) käännös laulajattarelle omistetusta italialaisesta runoelmasta; _Afsked från Ida Aalberg_, saman käännös unkarilaisesta runoelmasta; _Tili Naëmi Ingman_, ?:n sepittämä; _Tili Lydia Lagus_, Emlekylin kirjoittama 14/9 1873; _Rouva H. O. Winterhjelmille_ Suomalaisen teatterin jäseniltä, V. Soinin laatima runoelma (kts. s. 70); _Neiti Ida Aalbergille_ 2/1 1880 (kts. s. 41).

[31] J. V. Snellmanin kunniaksi hänen täyttäessään 75 vuotta 12/5. Nimien keräys tarkotti Snellmanille osotettua adressia Suomen naisilta.

[32] Porvoon lukion lehtori A. F. Borenius, kuollut 3/4 1881, oli Snellmania kaksi vuotta nuorempi.

[33] Vaalissa, joka tapahtui 11/4, saivat enimmät äänet Gr. W. Walle (343), E. G. Palmén (342) ja L. Kivekäs (319), lähinnä heitä olivat J. J. Serlachius (301), M. G. Schybergson (292) ja A. Lille (275).

[34] Painettu Valvojassa 1881.

[35] Emilie lausuu eräässä kirjeessä puheen johdosta: "'Puolueeton' Lagus luonnollisesti ei saanut puheessaan tilaa mainita, että kotimainen näyttämö on olemassa taikka toivottaa sille onnea kun se vierailee Viipurissa, yhtä vähän kuin hän kotimaisten taiteilijain joukossa muistaa Ida Basilieria ja Emmy Achtéta! Uskomatonta on että semmoisia henkilöitä kunnioitetaan isänmaanystävinä."

[36] _Niilo Edvard Sala_ (Sarelius), s. 1856 Kemijärvellä, oli kruununnimismiehen poika. Käytyään Tornion alkeiskoulun hän köyhyyden tähden luopui lukutiestä ja meni Chr. Ev. Barckin kirjapainoon Oulussa latojanoppiin. Siellä hän työskenteli viidettä vuotta samalla omin neuvoin kartuttaen kirjatietojaan. Sen jälkeen hän kunnialla kävi Jyväskylän seminaarin ja pääsi kansakoulunopettajaksi Poriin. Siellä hän näki Suomalaisen teatterin näyttelevän ja innostui niin näyttämötaiteeseen, että hän syksyllä 1881 antautui teatterin palvelukseen.

[37] Lähettikö Bergbom jo tämän kirjeen ohella joitakin muistutuksia (eri lehdelle kirjoitettuina, niinkuin hän joskus myöhemmin teki), se on epäiltävää, koska hän toisissa kirjeissä ehdottaa lisäyksiä ja muutoksia mainitsematta mitään entisistä.

[38] _Lucina Hagman_ (Minna Canthin elämäkerta) sanoo Penttula-noidan mallina olleen poppamies Kumpulaisen, josta s. 55 sanotaan, että hän oli Jyväskylästä kotoisin, mutta s. 111 että rva Canth oli tavannut hänet Kuopion lähellä. Kirjailijatar itse koskettelee asiaa kirjeessä Bergbomille 16/5 1882 seuraavin sanoin: "Olen kuullut, että prof. Ahlqvist olisi hyvin suutuksissaan siitä, että meidän oivat tietäjämme ovat saaneet niin huonon taikka oikeammin ilkeän edustajan Murtovarkaudessa. Täällä päin on vielä paljo tietäjiä, ja kaikkia niitä kansa kammoo ja pelkää, ja ovat ne sangen huonomaineisia. Samaa muistan jo lapsuudessani niistä kuulleeni. Ennen muinoin he kenties ovat olleet toisenlaisia. Erinomaisen intelligentia he epäilemättä vieläkin ovat. Kummallista on nähdä heitä haltioissaan! Hiukset nousevat pystyyn, koko ruumis tärisee ja deklamatsioni on maailman mainiota! Ja tuo kaikki on luontoperäistä taitoa -- sitä ei voi käsittää." -- Tästä voinee päättää, että kuvaus ei ole _yhden_ mallin mukaan tehty, vaan nojaa monipuolisempiin ja pitempiaikaisiin havaintoihin ja kokemuksiin.

[39] Rva Canth oli talvella 1880 muuttanut Jyväskylästä Kuopioon.

[40] Katkelma näytelmästä Kauppaneuvos Toikka -- luultavasti kaikki mitä siitä valmistui taikka on säilynyt -- on painettu julkaisussa "Suomalainen näyttämö 18 13/10 72 -- 18 13/10 97". Se käsittää ensimäisen kohtauksen kauppaneuvoksen ja Amerikasta palanneen Kaipaisen välillä.

[41] Taiteilijatar oli toista kuukautta viipynyt Tukholmassa, syystä kun hän pelkäsi liian varhain alottaa työtä. Jo Kristianiasta hän oli kirjoittanut, että hänelle oli tarjottu tilaisuus esiintyä Juliana Tukholman kuninkaallisessa teatterissa -- joku rouva, joka oli nähnyt hänet Juliana Helsingissä, oli muka puhunut hänen puolestaan. Ymmärrettävästi johtokunta ei voinut pitää suotavana, että näyttelijätär tuskin terveenä ryhtyisi niin vaaralliseen kokeeseen ja se jäikin silloin sikseen.

[42] "Promemoria Regina von Emmeritziä varten: Näytös I. 2:sen ja 3:nen kohtauksen väliaika vältetään, jos 1:nen ja 2:nen kohtaus esitetään edustalla ja sen tausta nousee, niin että seuraava kohtaus esiintyy peräalalla. -- Näytös II. Jotta hyökkäys ei tekisi fiaskoa, on olosuhde paraasta päästä merkittävä levottomuudella ja pakenemisella sisällä näyttämöllä -- alituinen pakenevien riento edestakaisin, alkaen 5:nnestä ja päättyen 9:nteen kohtaukseen. Säästävästi pamahduksia, käytä mieluummin patarumpuja kestävän kanuunajyrinän jäljentämiseksi -- pari haavotettua ja joku kaatunut on saatettava näkyviin. -- Messua ei pidä jättää pois niinkuin Uudessa Teatterissa -- se johtaa huomion pois heikoista sotavarustuksista ja antaa hyökkäykselle jonkinlaista todennäköisyyttä. -- Luultavaa on että Suomalainen teatteri on paremmin kuin Uusi Teatteri onnistuva tässä vaarallisessa sotakokeessa. -- Toinen seikka, jonka Uusi Teatteri on laiminlyönyt, on näytöksen lopussa välttämätön. Näyttämö kuninkaan ja haavotetun ruhtinaan takana on oleva _kansan täyttämä_ ahdinkoon asti, koska Reginan murhayrityksellä kuningasta vastaan ainoastaan semmoisessa tungoksessa on joku näennäinen onnistumisen mahdollisuus. -- Näytös III. Koht. 5. Valo kuninkaan huoneesta on näkyvä. -- Näytös IV. Koht. 6. Agardh on, sen sijaan että olisi vetänyt ristin liidulla, käyttänyt rukousnauhassa riippuvaa krusifiksia. -- Valitse kumpi näyttää sopivammalta. Krusifiksi olisi parempi, jollei juurikään Hieronymukselta olisi otettu _toinen_ krusifiksi. -- Näytös V. Koht. 4. Ripitys ja synninpäästö ovat pakosta liiaksi supistettuja. Niitä ei siis pidä käsitellä lyhyesti ja ohimennen, vaan yhtenä pääkohtana, johon pannaan painoa. Helmboldin näennäisesti vähäpätöinen rooli on hyvin tärkeä katolisuuden kostona Hieronymusta vastaan, -- niinkuin ruhtinaan kuningasta vastaan, Kätchenin vastakohta Reginaa ja Bertelin Larssonia vastaan. -- Bertel on heikosti kuvattu ja vaatii hyvää käsitystä. Harjota hyvin hänen raporttinsa Stoltzenfelsista, joka ei koskaan ole tullut oikein lausutuksi eikä oikein huomioon otetuksi ympäröivässä sotajoukossa Uudessa Teatterissa. -- Koht. 7. Bertelin pitää lyödä käsivartensa sivulle, kun Hieronymus ampuu. -- Koht. 14. Uusi Teatteri suvaitsi viimein antaa kuninkaan _kävellä_ sisään. Situatsioni menettää kaiken kärjen, jollei häntä kanneta. -- Koht. 11-14 on huomattava, että Regina, joka ensin näkyy seisovana, Bertelin raportin lopussa vaipuu alas penkille ja kuninkaan tullessa joutuu sotilaitten peittoon. Hän jää istumaan tajuttomana, siksi kun hän huomattuaan kirjeen ryntää ylös uudella voimalla, joka kirjettä lukiessa lannistuu ja sammuu. -- Moni puute näyttämöllisissä laitoksissa voidaan peittää käyttämällä riittävän lukuisasti harjotettuja statisteja."

[43] Nämä sanat ovat kirjeessä suomeksi kirjoitetut.

[44] _Aleksis Rautio_, s. 29/11 1857 Viipurissa, postiljooni Markus Akkasen ja Karolina Ramsin poika, käynyt Wilken koulun ja 3 luokkaa ruotsalaista yläalkeiskoulua, ollut apteekin oppilaana ja kirjanpitäjänä. Tuli teatteriin 1/1 1882.

[45] Kats. _L. Hagman_, Minna Canthin elämäkerta, s. 137 ss.

[46] _Adolf Erik Lindfors_, kirjanpainajan poika Porvoosta, synt. 1857, kävi ensin muutamia vuosia Helsingin alkeiskoulussa, oli sitte valokuvaajanopissa ja meni vihdoin ruotsalaisen näyttelijän G. Mallanderin yksityiseen teatterikouluun. Syksystä 1873 hän oli 7 vuotta Ruotsalaisessa teatterissa saamatta tärkeämpiä tehtäviä, teki sen jälkeen pari merimatkaa, esiintyi näyttelijänä Göteborgissa ja laulajana Fiorinin italialaisessa oopperassa Helsingissä.

[47] Kirjottajan sanojen selvittämiseksi muistutettakoon, että H. D:n päätoimittajan, R. Lagerborgin, kuoltua (5/11 1882) perustettiin ultraviikinkiläinen lehti Nya Pressen, joka kohta yhtyi siihen parjauskonserttiin suomenmielisiä vastaan, joka muissa samankarvaisissa julkaisuissa jo ennenkin oli paisunut äärettömän äänekkääksi. Tähän aikaan se näet oli kun ensiksi täydessä voimassaan esiintyi tyystin suunniteltu harrastus tehdä suomalaisuuden ystävät epäluulon alaisiksi niin hyvin venäläisten ja kotimaisten hallitsevien piireissä, kuin kansan syvissä, itsetiedottomissa riveissä. He olivat muka valtiolle ja yhteiskunnalle turmiollisia, "kavalia jesuiittoja", "sosialisteja", "nihilistejä" ja semmoisina poissuljettavat kaikista vaikuttavista valtion ja kunnallisista viroista.

[48] Uudenvuodenpäivänä ei ollut mitään näytäntöä, luultavasti sairauskohtausten tähden.

[49] Nti Emma Katarina Chydenius, s. 1827 Turussa, oli tuomiokapitulin notariuksen, sittemmin Jomalan kirkkoherran Jak. Gust. Chydeniuksen tytär. Äiti oli Marg. Katar. Bergbom, senaattori Bergbomin, Kaarlo ja Emilie Bergbomin isän, sisar. Emmy Chydenius oli serkkujensa uskollinen ystävä ja nähtiin usein hiljaisena ja vaatimattomana heidän kodissaan. Hän harrasti suomalaista kirjallisuutta, kävi ahkerasti suomalaisessa teatterissa ja osotti lahjotuksellaan tahtovansa edistää kansallista yritystä.

[50] Niin sanotaan kirjeessä, mutta Orleansin neitsyt näyteltiin vasta 1887 ja Paljo melua tyhjästä jäi kokonaan esittämättä -- yksi lukuisista esimerkeistä, kuinka pienen teatterin johtajan täytyy mukautua siihen mitä olot myöntävät. Sairaus- ja kuolemantapaukset y.m. seurueen kokoonpanoon vaikuttavat seikat pakottivat luopumaan milloin mistäkin tuumasta.

[51] Falck jäi kuin jäikin teatteriin. Hänen lahjansa tosin eivät myöntäneet korkeaa nousua, mutta rajotetulla alallaan (vakavia kansanmiehiä y.m.s.) hän harvinaisen rehellisellä työllään saavutti kunnioitettavia tuloksia. Hän oli s. 7/7 1851 Helsingissä, oli ennen ollut metallityöntekijä ja jonkun aikaa saanut opetusta Hillbergin teatterikoulussa Tukholmassa.

[52] Kirjeistä on tekijällä ollut käytettävänä Minna Canthin Emilielle (ja Kaarlolle) lähettämät. Ovatko Emilien kirjeet säilyneet, sitä emme tiedä; Kaarlon kirjeitä Minna Canthille on meillä ollut 17 käsissämme ja sen lisäksi muutamia alustelmia (konsepteja).

[53] Asian raukeamiseen vaikutti myöskin taudinkohtaus, jota rva Canth itse arveli vesitaudiksi, mutta joka lienee johtunut reumatismista. Kuitenkin lääkäri varotti häntä liiallisesta puuhaamisesta. Bergbomien varotukset taasen nojasivat pääasiassa siihen kokemukseen, että sanomalehden toimittaja ei saa luottaa sivulla olevien lupauksiin, vaan täytyy hänen olla selvillä siitä että kaikki huolet jäävät hänen hartioilleen. Tietenkin he pitivät myöskin Minna Canthin draamallista tuotantoa silmällä. Naisten lehti olisi luultavasti tehnyt lopun siitä.

[54] Hilda Asp oli rakennusmestarin tytär Urjalasta, synt. 30/7 1862. Käytyään ruotsalaista tyttökoulua Tampereella ja Helsingissä sekä ruotsalaisessa jatko-opistossa, hän tuli 1881 suomalaisen tyttökoulun opettajattareksi Kuopioon. Siitä virasta hän erosi mennäkseen teatteriin. Seuranäytännössä hän oli m.m. näytellyt Sirkkaa niin hyvin, että ystävät pitivät häntä (niin Minna Canth kertoo eräässä kirjeessä) parempana kuin Ida Aalbergia (!).

[55] K. E. Frisk, s. 29/4 1860 Kuopiossa, oli kirjanpainajan poika, ylioppilas 1880. Ennen kun rupesi näyttelijäksi Frisk oli alkanut astua sanomalehtimiehen uraa, jolle hän erottuaan teatterista 1886 palasikin. Nyk. Hels. San. toimitussihteeri.

[56] _Ada Sofia Cajander_, s. 4/9 1864 Kuopiossa, oli kanttori Samuel Cajanderin ja Solima Fredrika Zinckin tytär, kotikaupunkinsa suomalaisen tyttökoulun käynyt. Oli tullut teatteriin 1883, mutta meni jo 1885 naimisiin lehtori J. A. Lylyn kanssa ja erosi seurueesta.

[57] Professori Lemström kokeili näihin aikoihin, eikö tulisoihduilla voisi karkottaa hallaa pelloilta.

[58] Emilie ja rva Canth olivat sopineet, että tapaisivat toisensa laulujuhlassa. Edellisen matka jäi kuitenkin tri Sanmarkin sairauden tähden tekemättä. Ida Aalbergin rva Canth tapasi Jyväskylässä, ja hän luki hänelle Työmiehen vaimon. Näyttelijätär lupasi esittää Homsantuun, joka häntä suuresti viehätti.

[59] Sala aikoi palata takaisin Wieniin syys- ja lokakuulla vielä nauttiakseen Levinskyn opetusta.

[60] Minna Vyyryläinen, s. 1864 Uuraassa, lautatarhan työnjohtajan Kristian Vyyryläisen tytär, käynyt koulua Viipurissa ja ollut Sortavalan seminaarissa, tullut teatteriin 1883, sittemmin eronnut mennäkseen naimisiin.

[61] Samoin kuin nti Kurikka oli Lattukin Inkeristä kotoisin, s. 21/7 1857 Kolppanan seurakunnassa, vanhemmat, Saara Kämpäs ja Abraham Lattu, inkeriläisiä talonpoikia. Käytyään Kolppanan seminaarin hän oli ollut yhdeksän vuotta (8 Tuutarissa) kansakoulunopettajana. Paitse näyttelijänä, toiminut teatterissa kirjastonhoitajana, eläkelaitoksen esimiehenä y.m. Suomentanut näytelmiä venäjänkielestä.

[62] Vihkonen oli nimeltä _"Marraskuun 4 p:nä 1884. Varjokuvia. Muutamia muistoja kuvissa ja sanoissa Suomalaisesta teatterista"_ ja käsitti 30 siv., 8:o, ja sisälsi 12 varjokuvaa: Kaarlo Bergbom, Emilie Bergbom, Oskari Vilho, Ismael Kallio, Aurora Aspegren, Arthur Lundahl, Benjamin Leino, Bruno Böök, Ida Aalberg, Kaarola Avellan, Anni Hacklin, Axel Ahlberg sekä elämäkerrallisia tietoja samoista henkilöistä. Julkaisu oli E. Nervanderin toimittama.

[63] Muotokuvan tekijäksi pyydettiin Edelfeltiä, joka antoi myöntävän vastauksen, mutta erinäisistä syistä työn suoritus lykkääntyi aina v:een 1902, jolloin vihdoin syntyi se suuri, näyttelijätärtä Hedda Gablerina esittävä maalaus, joka koristaa Kansallisteatterin lämpiötä. -- Yhden seppeleen nauhoissa, jonka Ida Aalberg sai tässä ensimäisessä riemujuhlassaan, luettiin seuraava runo:

Ei runotarta Suomen kantelen Ennen muinoin seppelöitty laakerilla; Hän lauloi hiljaa yössä salojen Yksin hongat vaan ja kuuset saapuvilla.

Mutta aamu koitti, nousi päiväkin, Astui saloista se impi kuultavillen, Viritti soiton uusiin lauluihin, Jakain intonsa kansan lapsosillen.

Ol' erinlaiset innon osingot, Neito nuori suurimman sai rintahansa: Hän lauluhun kun ryhtyi, hongistot Laakerlehdoksi ne muuttui kerrassansa.

Nyt taide Pohjan hallat karkoittaa, Johtain meidät linnoillensa ihanille. Me kiitokseksi seppel sitokaa Laakerinen neidon puhtaill' ohimoille.

[64] Tästä kappaleesta maksettiin tekijälle 200 mk.

[65] Lucina Hagman on Minna Canthin elämäkerrassaan laajanlaisesti tehnyt selkoa sanomalehtikiistasta ja arvosteluista. Paha vain että esitys paikottain on enemmän jatkettua polemiikkia kuin objektivista selostusta.

[66] Työmiehen vaimosta maksettiin tekijälle 500 mk.

[67] Lucina Hagman, Minna Canth s. 237.

[68] Vaikkei sitä kirjeessä mainita, kuuluu kamariherra Silfverstolpe, jolle Emilie Bergbom oli [kiireen tähden] sähköttänyt nti Aalbergin tulosta, tehnyt paljon hänen hyväkseen. Toiselta puolen sanotaan, että kuningas itse huomauttamalla että kuninkaallisella näyttämöllä nykyään puhutaan _monta kieltä_ oli vaikuttanut sen, ettei näyttelijättären sallittu esiintyä toista kertaa, niinkuin luvattu oli.

[69] Näyttääksemme kuinka yleistä osanotto oli, merkitsemme tähän lahjat: Helsingin suom. alkeiskoulun oppilailta 140 mk, Viipuri 167, Nakkila 80, Kangasala 240, Nurmes 100, Mäntyharju 480, Salo 600, Ylöjärvi 125, Räisälä 389, Noormarkku 630, Iisalmi 150, Raisio 300, Sääksmäki 100, Ulvila 110, Turku 3,505, Kuopio 1,920, Pori 1,200, Helsinki 11,891, Mikkeli 470, Tampere 2,209, Viipuri 4,212, Albumin myynnistä 65, Heinola 226, Sortavala 1,200, Oulu 244, Sakkola 505, Urjala. 115, Janakkala 223, Käkisalmi 216, Mikkeli 377, Hauho 125, Jyväskylä 854, Parikkala 255, Kurkijoki 351, Joensuu 1,015, Hamina 923.

[70] Seikkaperäinen kertomus veneestä koristuksineen Finlandissa 6/8.

[71] Sanat tarkottavat tapaturmaa, joka todella mahtoi tuntua kamalalta sille, jonka piti kaikesta vastata. Sattui näet niin että Lappeenrantaan lähetettävät keisarinnan veneeseen kuuluvat tavarat jostakin erehdyksestä lähtivät Vaasaan päin! Onneksi ne voitiin palauttaa, ennen kun se oli liian myöhäistä.

[72] _Saimi Piia Svan_, s. 12/6 1867, vanhemmat maisteri C. G. Svan ja Emilia Charlotta Malin. Meni 1890 naimisiin taiteilija Eero Järnefeltin kanssa, mutta jäi kuitenkin teatteriin v:een 1893.

[73] _Olga Finne_, s. 17/7 1866 Kangasalla, vanhemmat G. A. Finne ja Wilhelmina Vesterling. Meni 1892 naimisiin nimituomari V. Poppiuksen kanssa, mutta esiintyi senkin jälkeen useita vuosia näyttämöllä.

[74] Näinä aikoina alettiin puhua _vanhoista_ (ensiksi "vanhoista johtajista") ja _nuorista_, joka jälkimäinen mainesana ensin sukelsi esiin muodossa "Nuori Suomi", lähinnä kai alkunsa saanut sen johdosta että Ruotsissa tänä vuonna oli perustettu julkaisu nimeltä "Nuori Ruotsi".

[75] Niin m.m. Sala, joka samoin kuin Bergbom asui Keisarinkadun varrella 77 rva Spohrin luona ("hyväntahtoinen sage femme"). Huumoriin taipuva Kaarlo kertoo sisarelleen emännän arvostelun hiljaisesta Salasta tekstissä mainitussa kappaleessa: "Und unser Sala! Er kann ja auch liebkosen! Das hätte ich nie geglaubt! So ein Schäfchen!"

[76] Paras näistä oli Epäilijä, joskaan ei mikään kypsynyt tuote. Bergbom olisikin ottanut sen näyteltäväksi, mutta kun se 21/1 1886 luettiin julki johtokunnan kokouksessa, johtokunta "ei katsonut voivansa puolustaa sen esittämistä", koska "sen sisällys oli sitä laatua, että se epäilemättä tulisi loukkaamaan useimpien teatterissa kävijäin uskonnollisia tunteita".

[77] Eräs "Syrjäinen" [Minna Canth itse, niinkuin sitten ilmeni] oli Kuopion Tapio lehdessä perustettavaksi aiotusta "nuoren puolueen" lehdestä lausunut kiihkoiset sanat: "Jos tämän uuden lehden kanta tulee olemaan vapaamielinen, sitä ilolla nuorempi sukupolvi tervehtii, sillä vanhojen fennomaanien jäykkä konservatismi on ollut sille tukehduttavana ikeenä, joka onkin painanut alas kaiken vireämmän henkisen elämän alun suomalaisella puolella, ja ollut siis paljon tukalampana vastuksena kuin ikinä ruotsinmielisten kylmä välinpitämättömyys (!)" -- Tähän U. S. 1/7 vastasi osottamalla, että vanhat fennomaanit eivät suinkaan olleet vastustaneet muuta kuin erinäisiä "löyhän" vapaamielisyyden ilmaisuja ja ratkesi lopuksi "Syrjäiselle" kohdistettuihin sanoihin: -- "koska hänen elämänsä vanhojen fennomaanien vaikutuksen alla käy tukalammaksi kuin ruotsinmielisten kylmässä välinpitämättömyydessä, niin emme ollenkaan ihmettelisi, jos kohdakkoin saisimme nähdä hänen vapaamielisyytensä kanssa siirtyneen viime mainittuun leiriin, jossa Nya Pressen 'häntä jo on ilolla tervehtinyt'." -- Eihän tämä nyt ole samaa kuin "yhdistykää ruotsinmielisiin!" vaan polemiikeissa tavallinen kaiku ennen lausutuista hyökkäyssanoista.

[78] L. Hagman, Minna Canthin elämäkerta s. 241.

[79] Bergbom on unohtanut mainita, että kattokin tykkänään uusittiin.

[80] Kun katto uusittiin, korotettiin se myöskin näyttämön kohdalta, niin että kulissit voitiin vetää suoraan ylisille tarvitsematta enää kääriä niitä kokoon niinkuin ennen. Tämän vuoksi olivat vanhat kulissit yläreunaltaan korjattavat, jota paitse uusiakin maalattiin.

[81] Tätä ennen oli nti Avellan säännöllisesti näytellyt Leaa.

[82] Aihetta "protesteihin" ja selityksiin antoi varsinkin esitelmänpitäjän väite että jonkun ruotsalaisen naisyhdistyksen vaatimus, että miesten avioliittoon mennessään pitäisi olla siveellisesti yhtä puhtaita kuin naiset, oli _"hävytön ja mieletön"_.

[83] Jo kesäkuussa Auk. Aspegren julkaisi kehotuksen asiaaharrastaville kannatuksellaan edistämään uutta teatterihanketta. Kts. U. S. 1887 n:o 140.

[84] Oulussa käytettiin nimeä "Parjaus parittajana".

[85] _Naimi Armida Stenbäck_, s. 5/10 1867 Rautalammilla, koulumestari Lauri Stenbäckin ja Hilda Granbergin tytär. Tullut teatteriin jo 1885 ja opiskellut nti K. Avellanin johdolla; mennyt 1891 naimisiin silloisen ylioppilaan sitten kielenkääntäjän ja maisteria V. M. Kahilaisen kanssa, mutta pysynyt teatterissa v:een 1898.

[86] Liikemies, Robert Kiljanderin serkku.

[87] Finlandissa teatterin johtoa kovasti nuhdeltiin siitä, että kappale oli näyteltäväksi otettu. Tämän kirjan tekijä taasen lausui tunnustuksensa teatterille ("Suomalainen teatteri", U. S. 14/10), että se oli antanut yleisön tutustua merkilliseen teokseen. Eikä Ibsen mitenkään ollut kuvannut henkilöitään miellyttäviksi, niin että näytelmä voisi "katsojia turmella".

[88] Arvostelija oli tämän kirjan tekijä.

[89] Runoilijan vastauskirje kutsumukseen on päivätty: Koivuniemellä 12 p. tammik. 1888.

Minä kiitän kutsumuksesta, jota, jos Jumala tahtoo, olen noudattava koko pataljoonan kanssa lapsia ja lapsenlapsia. Tälle joukolle tuottanee kai suurimman ilon sota toisessa näytöksessä.

Ilmottakaa minulle millä välinäytöksellä saan tehdä lyhyen käynnin näyttämölle kiittääkseni näyttelijöitä! Mutta älkää huoliko näyttää minua esirippu ylhäällä!

Ei yksikään näyttämö ole esittänyt Reginaa niin huolellisesti kuin Suomalainen teatteri. Sen ansio on ettei kappale jo ole mennyt kaiken maailman tietä vanhana deklamatsioniläksynä. Kiitos kaikesta ja paljosta enemmästä kuin köyhästä Emmeritzistä!

Hoida kurkkuasi, sinä olet tarpeen tässä maassa! Ja sano terveisiä Emilielle teidän

hartaalta Z. T:lta.

J. K. Ajattele jos Björnson nyt tulisi Expressillä! Hänen pitäisi saada kuulla tshudien loihtivan!

[Huhu kävi jo tähän aikaan, että Björnson aikoi käydä Suomessa; mutta hän tuli vasta toukokuulla.]

[90] Mahdoton on sanoa tinkimättä: _kaikki_, sillä ultraruotsinmieliset tekivät parastaan häiritäkseen juhlaa. Kansakoulujen oppilaat kiellettiin käymästä juhlatervehdyksellä, Taideyhdistys, jossa Z. Topelius oli toiminut 33 vuotta, loisti poissaolollaan y.m. y.m.

[91] Näin Numers itse kertoo kirjeessä (17/4 1889) tekijälle, joka on hänen nuoruudentuttaviaan.

[92] Väsyneenä odottamaan Numers 7/9 1885 oli kirjoittanut tekijälle ja pyytänyt, että minä perisin hänen käsikirjoituksensa Hertzbergiltä ja toimittaisin sen hänelle. Hertzberg lähetti sen kuitenkin suoraan Numersille, joka silloin oli Vehmaisten asemalla. Kohta sen jälkeen hän tuli Suinulan aseman päälliköksi.

[93] Katsomme velvollisuudeksemme mainita, että olemme Numersilta turhaan pyytäneet käytettäväksemme Bergbomin kirjeet hänelle.

[94] Eerikki Pukesta maksettiin Numersille 500 mk, josta hän luovutti ehdottoman näyttelemisoikeuden teatterille, mutta pidätti itselleen (taikka myönnettiin hänelle) täysi oikeus painattaa se niin suomen- kuin ruotsinkielellä.

[95] Tietäjästä suoritettiin Erkolle tekijäpalkkiona 500 mk.

[96] Kuultuaan Berlinissä, että Deutsches Theater aikoi heinäkuulla näytellä Kööpenhaminassa, Kaarlo oli kirjoittanut Emilielle, että Weckmanille oli annettava apua, niin että hän voisi olla pari kuukautta Tanskassa, itse hän lupasi maksaa hänen meno- ja tulomatkansa. Weckman, joka ei osannut vieraita kieliä, voisi näin hyötyä enemmän kuin Saksan- tai Ranskanmatkan kautta. Weckman oli tietenkin iloinen tarjoumuksesta. -- "Hän on vastaanottavainen hyviin vaikutelmiin nähden", Bergbom arvostelee, "se näkyi, kun hän lyhyellä Pietarin matkalla tutki Reviisoria."

[97] Laajempi selostus johtokunnan kokouksesta y.m. asiaan kuuluvasta tavataan alempana 21:ssä luvussa.

[98] _Kaarle Halme_ (Sundgren), s. 4/12 1864 Hämeenkyrössä, tuli palveltuaan Turun lääninhallituksessa ja oltuaan v.t. nimismiehenä teatteriin syksyllä 1888.

[99] Tämän kirjan tekijä.

[100] Kirjan tekijä Valvojassa.

[101] Kirjan tekijä Valvojassa.

[102] Kirjan tekijä Valvojassa.

[103] Kirjan tekijä Valvojassa.