Part 36

[10] Sen jälkeen kun tämä luku jo oli valmiiksi kirjotettu, sain rva A. af Heurliniltä kirjeen, jossa Emilie Bergbom kertoo näistä samoista asioista. Mainittuaan ruotsalaisen teatterinjohtokunnan haasteen Kaarlolle, josta puhutaan alempana, hän jatkaa: "Ajatteles, teatterinjohtokunta tahtoo aivan yksinkertaisesti saada hänet kuritushuoneeseen! Ja keskellä tätä taistelua tulee sanoma, että Kivi on päättänyt raskaan kamppauksensa! Uuden vuoden aattona aamupäivällä veli tuli meille tuodakseen Kaarlolle ilosanoman. Kun hän sai kuulla, että Kaarlo oli poissa [Viipurin matkalla], kysyi hän minua, sanoi veljensä kuolleen ja tahtovansa, että Kaarlo määräisi hautauspäivän y.m. Minäkään en ollut kotona, mutta kun Ossian, joka istui ja kirjotti Kaarlon huoneessa, kuuli tämän, aavisti hän kohta että kysymys oli Kivestä, astui ulos ja sai tietää että niin oli laita. Ossian vei Stenvallin Morgonbladetin toimituspaikkaan, jossa Forssell ja Hagman määräsivät maahanpanijaiset lauantaiksi ja antoivat rahaa niitä varten. Eikö ole ihmeellistä että Kiven hautajaiset kustannetaan niillä rahoilla, jotka Kaarlo sai teatterilta, tältä teatterilta, joka hänen eläessään ei ojentanut hänelle oljenkorttakaan! Rauha hänen tomulleen ja Jumalan kiitos että hänen levoton henkensä on taistellut loppuun! -- En muista olenko kertonut Teille, että veli muutamia viikkoja sitten oli Kaarlon luona ja kertoi, että pitäjä nyt oli korottanut avunannon 50 penniksi päivässä. [Eliel] Aspelin kävi siellä, ennenkuin hän kirjotti esitelmänsä [A. Kivestä Porthaninjuhlassa 1872] ja hänen matkansa vaikutti tämän. 'Kun herrat Helsingistä käyvät häntä katsomassa', niin pitäjäläiset pitivät häpeänä antaa ainoastaan 100 markkaa vuodessa."

[11] "Krogius kertoi", kirjottaa Emilie, "että Kiseleff oli ollut asiaa vastaan, 'välttääkseen rettelöitä', mutta hän ja Estlander tekevät kaikki 'jotta Kaarlo leimataan herjaajaksi'!"

[12] Vaikka Albert Stenvallia neuvottiin toimittamaan yksinkertaiset pidot kutsutuille vieraille, tilasi hän Saksan emännältä mitä komeimmat, niin että menoihin tarvittiin lisää 115 mk. Vajaus täytettiin siten että ystävien kesken kerättiin 5 mk mieheltä. Ne jotka täten ottivat osaa Kiven hautauskustannuksiin olivat: A. Almberg, E. Aspelin, J. V. Calamnius, O. W. Churberg, W. Cronström, A. Boehm, K. Elmgren, P. Ervast, W. Forsman, E. A. Forssell, B. F. Godenhjelm, A. Hagman, K. F. Ignatius, A. W. Jahnsson, Y. Koskinen, J. Krohn, V. Löfgren, E. Nervander, F. Perander, Th. Rein, C. G. Svan ja E. E. Åström.

[13] Morgonbladetin alakerrassa painettu Lean ruotsinnos ei mainittavasti vähentäne syytä huomautukseen.

[14] Lehden teatteriarvostelija 1875 vuoden loppuun oli tämän kirjan tekijä.

[15] Nti Laguksen suuri menestys herätti Ruotsalaisen teatterin puolella ajatuksen "ryöstää", se on houkutella hänet suomalaisilta! Vaikka ei laulajattaren kiintymystä suomalaiseen asiaan vähääkään epäilty, sai tämä kuitenkin kiiruhtamaan hänen opintomatkaansa ulkomaille.

[16] Aug. Aspegren ja nti Toikka, jotka Porissa olivat menneet kihloihin, viettivät teatterin ollessa Helsingissä häitänsä 29 p. huhtik.

[17] Eräässä kirjeessä Emilie kertoo Koskisenkin lausuneen: "vähitellen väsyy niin, ettei enää jaksa taistella!" Ja kohta sen jälkeen hän jatkaa ikäänkuin selitykseksi: "Mitä sanoa kuopiolaisten anomuksesta saada ruotsalainen koulu? Kyllä herrassäätymme itsekkäisyys kuitenkin on suunnaton."

[18] Tavaststjerna sai operetistaan 200 mk, josta 70 meni "libretton" tekijälle. Säveltäjä pyysi sitte 100 mk. lisäksi joko palkkion korotuksena taikka "jonkinlaisena etumaksuna" vastedes suoritettavasta työstä.

[19] Anomus, jonka ovat allekirjottaneet Kaarlo Bergbom, Yrjö Sakari Forsman ja B. O. Schauman, sekä sääntöehdotus ovat kirjotetut suomeksi, mutta oheen on liitetty ruotsinnos kummastakin. Senaatin päätös on tietysti ruotsinkielinen, joten siis oikeastaan vain sääntöjen ruotsinnos vahvistettiin.

[20] Tulojen keskimäärä oli Helsingissä 531, Porissa 323, Tampereella 331, Hämeenlinnassa 270, Viipurissa 484 mk.

[21] Tämä lisäys johtunee siitä että, niinkuin Bergbomin ylempänä luettavasta kirjeestä näkyy, kaksi ruotsinkielistäkin kirjailijaa oli luvannut sepittää jotain teatterille.

[22] Seurahuoneen omistaja ja ravintolan hoitaja nti A. Svärd, jossa vuodet eivät olleet tukehuttaneet taiteellisia mielitekoja. Hän oli innokas seuranäytäntöjen harrastaja ja esiintyi itsekin näyttämöllä etupäässä -- miesrooleissa. Teatterin jäsenille hän osotti erinomaista ystävällisyyttä.

[23] Tämän johdosta mainittakoon pieni seikka, joka on jättänyt jälkiä sen ajan sanomiin. Muuan kynäilijä kertoo Åbo Underrättelserissä (26/6 "Hajanaisia muistiinpanoja matkalla Suomessa"), että Vilho kekkereissä Joensuun (oikeammin Savonlinnan!) seurahuoneella olisi ivallisesti puhuen "fennomanian vastustajista" verrannut vastapuoluetta "ummehtuneeseen olueeseen" ja "kylmään kahviin". Tämän johdosta läksytetään Vilhoa ja koko seuruetta palstan pituudelta ja uhataan, että teatteriyritys on menettävä yleisön suosion, jolleivät näyttelijät ole politikoitsematta ja nöyrästi ajattele ainoastaan taidettaan! -- Tositeossa oli Vilho innostuneesti puhuessaan kansallisesta kulttuurityöstä käyttänyt tuota vertausta silloisesta liberalismista eli dagbladilaisuudesta ja sillä herättänyt mielipahaa muutamissa kuulijoissa. Toisten mielestä oli puhe ollut sana ajallaan ja paikallaan. -- Niin naurettavan vähäpätöinen kuin asia olikin nieli esim. Wiborgs Tidning suurella mielihyvällä koko palstan Å. U:stä.

[24] Rva Raan (valokuvan mukaan muovaeltu) muotokuva-mitaljoni luonnollista kokoa oli asetettu kasvien ja kukkien keskelle salin koristukseksi. Kuvan oli kahdessa päivässä tehnyt A. Tavaststjerna nuorempi.

[25] Saml. Arbeten V. s. 345.

[26] Rantasalmelta syntyisin; Tukholmassa opintoja harjottanut.

[27] Nti Alma Floman, nykyään lehtorin rva Jalava.

[28] Veuve Grapin, Musta Domino, Mignon ja Nummisuutarit tulivat joko vuosia myöhemmin taikka ei koskaan (Mignon) näytellyksi. Niiden mainitseminen osottaa kuinka suunnitelmia tehtiin ja täytyikin tehdä, vaikkei aina tietty mikä oli mahdollista toteuttaa. Nummisuutarien esitys esim. lykkääntyi alempana kerrotun kuolemantapauksen johdosta; Korhosta ajateltiin näet ensiksi Eskoksi.

[29] Paitse näitä Bergbomin jäähyväissanoja on Korhosen muistolle omistettu Fred. Cygnaeuksen sepittämä kaunis runoelma "Kaatunut etuvartija" (En stupad förpost, Saml. Arbeten IX. s. 174), joka oli painettu Morgonbladetiin samana päivänä kun vainaja haudattiin, sekä E. Nervanderin ennen mainittu kuvaelma (kts. I. s. 29).

[30] Aura Evelina Avellan oli senaatin kamaritoimituskunnan kamreerin K. K. Avellanin ja hänen puolisonsa M. G. Ekmanin tytär. Hän meni jo 1875 naimisiin kamarikirjurin, sittemmin kruununvouti L. A. F. Thuringin kanssa ja erosi teatterista, mutta esiintyi kuitenkin seuraavina vuosina silloin tällöin pienemmissä oopperarooleissa.

[31] Muistutamme tämän johdosta mitä ylempänä (s. 78) on kerrottu laulajattaren oman tiedonannon mukaan, nimittäin että hän _ei_ ollut ulkomailla nähnyt niitä oopperoina joissa hän täällä esiintyi; luonnollisesti oli hän silti nähnyt toisia.

[32] Se on entinen nti Selma Heerman, joka juurikään Turussa oli mennyt naimisiin näyttelijä Artturi Lundahlin kanssa.

[33] Suomalaisen oopperan aikana esiintyi Morgonbladetissa useita eri arvostelijoita, joista vain pari alempana mainittua ovat tunnettuja Hagman näet hankki arvostelut toiselta tai toiselta asiantuntijalta ilman että muut tiesivät, kuka ne oli kirjoittanut.

[34] Ei, minä en toivu hämmästyksestäni.

[35] Parisilaisia pitsejä ja jalkineita.

[36] Pyydetty oli 20,000 markkaa (se on 12,000 mk seuruetta ja 8,000 orkesteria varten), vaikka saatiin 16,000. Samalla korotettiin Ruotsalaisen teatterin valtioapu 24,000:sta markasta 32,000:teen! -- "Siis on tässäkin asiassa havaittava kuinka isällisen kohtuullisesti hallituksen apua annetaan ruotsalaisille ja suomalaisille maassamme. Huhu kertoo kuitenkin että toinen puoli senaatin talousosaston jäsenistä oli vastustanut mainittua korotusta ja päin vastoin vaatinut, että Ruotsalaisen teatterin valtioapu alennettaisiin siihen määrään, joka Suomalaiselle myönnettiin. Puheenjohtajan ääni oli ratkaissut." (U. S. 27/1 1875).

[37] Kun Törmänen kesäkuulla 1873 kirjeessä Bergbomille kiihkeästi pyysi päästä teatteriin -- "ainoa haluni on tulla näyttelijäksi" -- lähetti hän jonkinlaisena puoltolauseena seuraavan kirjeen, joka ansaitsee tässä sijan:

"Herra C. E. Törmäselle.

Näytelmäteoksenne _Onneton Rakkaus_ on kielen puolesta selvää ja sujuvaa. Sen muusta arvosta en taida lausua muuta kun että se minusta nähden on tarkoitukseensa jotenkin sopiva ja ansaitsee painetuksi tulla. Parempaa kiitosta en tahdo senkin (sic!) tähden antaa, kun tiedän, minkä onnettoman vaikutuksen ylenvarhainen kiitos osaksi on tehnyt Wecksellille ja Stenvallille (Kivelle), josta Jumala Teitä ja meitä kaikkia armollisesti varjelkoon, ja tosin varjeleekin jos hänessä pysymme. Laulupalaset näytelmässänne tarvitsisivat runomitan vuoksi paikoin korjaamista, jonka dosentti Krohn hyväntahtoisesti kyllä tekisi, jos pyytäisitte häntä siihen ja samassa tervehtäisitte häntä minulta.

Sammatissa 12 tammik. 1872.

Elias Lönnrot."

Tästä näkee että tällä näyttelijänalulla oli kirjallisiakin taipumuksia. Kumminkaan hän ei tietääksemme ole mitään alkuperäistä julkaissut, mutta sen sijaan tuli hänestä ahkera ja kykenevä suomentaja, joka on kääntänyt melkoisen osan seuraavien vuosien ohjelmakappaleista.

[38] Tämän teatterin oli ravintolanisäntä Kleineh 1860-luvun alulla rakennut Kaivopuistoon (siitä nimi "Parktheatern") kohta oikealle kädelle kun kaupungista päin tullaan puistoon. Se oli alkuaan maksanut yli 20,000 mk, mutta n. 1870 Kleineh möi rakennuksen kaikkineen päivineen Kaivopuiston johtokunnalle 700 mk:sta! Kauvan ei taidetemppeli kuitenkaan pysynyt uudenkaan omistajan käsissä, sillä ennen pitkää se revittiin ja rakennusaineet käytettiin uuteen -- pesuhuoneeseen. Koristukset tulivat sitä vastoin Suomalaisen teatterin käytettäviksi Kuopioon.

[39] Preciosan kööreissä lauloivat: neidit Tilma Dahlström, Aurora Engström, (?) Hedman, Augusta Johnsson, Sofie Moldakoff, Lilli Pauloff, Betty Bongain, Gerda Ruuth ja Lilli Wiik sekä hrat (?) Braxén, G. Händell, F. Inberg, H. Hyvärinen, (?) Kukkonen, (?) Lagerstam. (?) Ruuth, A. Ticcander ja J. Snellman. Säestäjänä myötävaikutti rva Ida Herckman ja laulunopettajana kauppias Strunck. -- Bartholdus Simonis näytelmässä avustivat lukiolaiset: Frans Alcenius, Theodor Guseff, K. Hyttinen, Gust. Höök, Edv. Krook, A. Markkonen, Sam. Miettinen, Kaimund Neiglick, Alb. Pfaler, K. A. Behnfors, Joh. Sarlin, Joel Weisell, Jonathan Weisell ja Karl Virtanen.

[40] Vilhon puhe, joka mainitaan ylempänä s. 61, kuuluu aiheutuneen sentapaisista kokemuksista joista tekstissä kerrotaan.

[41] Helmikuussa oli Lydia Lagus kirkossa laulanut "O salutaris" ja huhtikuulla iltamassa, josta Neue Freie Presse puhuu kiittävästi. Nti Lagus oli esittänyt pari suomalaista kansanlaulua ja sanotaan hänestä "vakavalla työllä epäilemättä tulevan kelpo laulajattaren". Muuten mainitaan rva Prucknerin oppilaiden saksankielessä olevan huomattavissa "miellyttävä sointu puolan- ja suomenkielen välillä!"

[42] Ylioppilas, synt. 1852, kruununvoudin poika.

[43] Ruotsalaisen teatterin kapellimestari.

[44] Toisista kirjeistä saamme tietää, että H. D:n ryhmä oli äärettömän suutuksissaan Ida Basilieriin, sentähden että tämä esiintyi ainoastaan suomalaisella näyttämöllä. Elokuulla oli H. D:ssa kerrottu varmana asiana, että hän tulisi laulamaan ruotsalaisessa teatterissa. Mutta se oli erehdys; laulajatar ei ollut sitä luvannut eikä ajatellutkaan peruuttaa sopimustaan suomalaisen kanssa. Seuraus oli että tuo ryhmä pysyttäytyi kerrassaan poissa Parranajaja-näytännöistä. -- Eräs ruotsinmielisten piireissä liikkuva nainen tiesikin kertoa, ettei vihamielisyys sillä taholla koskaan ole ollut niin katkera kuin tänä syksynä ja oli siihen syynä toiseksi Ida Basilierin menettely, toiseksi heidän tappionsa kansanvalistusseuran perustamiskokouksessa.

[45] Myöhemmin saatiin 199 istumapaikkaa, joista 50 tuolia à 2 mk.

[46] Kööreissä avustivat: (sopranot) rvat Jenny Kolis ja Augusta Lindbohm; (altot) rva Guseff, neidit Hilja Landgren, Nina Antonoff. (?) Rönnholm; (tenori) ylioppilas Nohrström; (basso) insinööri Karstens.

[47] Jo 1872 oli Z. Topelius luvannut jotakin Suomalaiselle teatterille ja arvattavasti täyttääkseen sen lupauksen hän lähetti tekstissä mainitun kappaleen. Teos ei ollut uusi, vaan oli se 1867 alkukielellä esitetty Uudessa teatterissa. Lähetyksen ohella oli seuraava kirje:

22 jouluk. 1873.

"Neiti Emilie Bergbom.

Tässä lähetän Suomalaisen teatterin käytettäväksi "Brita Skrifvarsin", puoleksi itsekkäällä toivomuksella, että kappale on paremmin menestyvä siellä kuin ruotsalaisella näyttämöllä.

Nimitys ja nimet voidaan suomentaa samoin kuin muukin; kumminkin soisin näkeväni uuden muodon ennen kuin se on lopullisesti ratkaistu.

Kappaleen huono menestys johtui sekä näytelmästä että esityksestä. Olen muutamilla pienillä korjauksilla koettanut antaa tarkemmat rajapiirteet Richardsonin utuhaamulle.

Juuri tähän suuntaan suurikykyinen Lotten Raa ei ollut nähnyt Britan pohjalaista tyyppiä. Jos hän olisi nähnyt sen, hän olisi ymmärtänyt, että semmoisen naisen täsmällinen, aina itsetietoinen, aina selväjärkinen luonteenlaatu itse intohimossakin pysyy joissakin määrin tyynenä eikä koskaan tule haavemieliseksi. Hän oivalsi mainiosti keskittää lakoonisen sanan, mutta näytteli enemmän Maria Tudoria kuin Brita Skrifvarsia.

Rooli on vaikea, myönnän sen mielelläni, mutta ei mahdoton.

Erik Schriveriä varten en toivo parempaa esikuvaa kuin nerokas Fritiof Raainme.

Richardsonin rooli meni aivan hukkaan -- ja siihen nojaa kuitenkin antiteesi. Tämä mies on kalpea, mustapukuinen, synkkä, mutta voimakas sotilas, joka kädet ristissä, liikkumatta katselee menehtymiskohtausta, ja jäähtyy samassa määrässä kuin Brita lämpenee. Hän päättää alakuloisella, maailmaa ylenkatsovalla hymyllä.

Black luonnistuu parhaiten siltä, joka on nähnyt tyypin. Roolin lopussa olen asettanut hänet paremmin rajoihinsa.

Mieltäkiinnittävää on kuulla kuinka roolit jaetaan.

Kun näytelmä on suomennettu, saanen ruotsalaisen tekstin takaisin. Tuli mieleeni että kenties lähetän sen Tukholmaan.

Hyvää joulua toivottaa

kunnioittaen ystävyydessä

Z. T."

[48] Useista tiedoista olemme kiitollisuuden velassa maanviljelijä Kustaa Kiipulalle.

[49] Isä Antti Ahlberg, hänkin syntyään Janakkalasta, oli Helsingin--Hämeenlinnan rautatien rakennustöissä jonkinlaisena neljännysmiehenä siihen määrään herättänyt insinöörien huomiota, että hänelle uskottiin Leppäkosken rautatiesillan rakentaminen, jonka perustamistyöt olivat tämän rautatien vaikeimpia ja sittemmin hän rakennusmestarista tuli ratamestariksi Leppäkosken asemalla, jossa toimessa pysyi noin 30 vuotta; äiti Charlotta Lindroos postiljoonintytär Hämeenlinnasta ja ennen naimistaan emännöitsijä Lepaan kartanossa. Lapsia heillä oli kuusi: kaksi tytärtä (toinen lapsi-ijässä kuollut) ja neljä poikaa.

[50] Näytäntö tapahtui 11/1 1874 Sipilän tilalla. Muut esiintyjät olivat: ensimäisessä näytelmässä ylioppilaat Lehrbäck ja A. Borg, toisessa ylioppilas Puustinen ja nti A. Kerkkonen (myöh. rva Foudila) sekä kolmannessa eläinlääkäri Aulén, ylioppilaat Itkonen ja A. Borg, nti Kerkkonen y.m. -- Saman vuoden huhtikuun ja lokakuun seuranäytelmissä näytteli Ida Aalberg Leonoraa Holbergin huvinäytelmässä Ei ole aikaa ja Liisaa Kiven idyllissä Yö ja päivä. Merkille pantava on että rakennusmestari Ahlbergkin esiintyi tyttärensä kanssa näissä kappaleissa ja sittemmin toisissakin seuranäytännöissä. Tästä saattanee päättää, että tytär oli isältään perinyt näyttämölliset taipumuksensa.

[51] Anna Charlotta Rinman, tukkukauppiaan tytär Oulusta, oli 18-vuotiaana alussa vuotta 1874 tullut oopperaan, josta kuitenkin pian erosi mennäkseen naimisiin. Nti Rinman oli Emmy Strömerin oppilas.

[52] Nti Sofie Strömer oli jo kesällä 1873, ollessaan sisarensa kanssa Norjassa, tullut tutuksi ja mennyt kihloihin insinöörin Donald Campbell Mackey Bonnevien kanssa.

[53] H. D:ssa (7/3) luettiin ikäänkuin tervehdykseksi kirje Turusta, jossa eräs nimetön tekijä, tunnustettuaan ettei hän ollut asiantuntija, kuitenkin lateli puolitoista palstaa moitteita ja ilkeyksiä oopperaa vastaan, päättäen sillä, että "nti Strömer yksin oli suomalainen ooppera".

[54] Kaunis ja henkevä tyttö.

[55] _Jaromir Hrimaly_ (urkurinpoika Pilsenistä, synt. 1845), joka usein mainitaan näissä kirjeissä, oli syksystä 1874 v:een 1878 suomalaisen ooppera-orkesterin jäsen. Hän oli etevä sellonsoittaja ja oli "solosellistinä" toiminut Amsterdamissa, Bilsekonsertti-soittokunnassa Berlinissä ja Pragissa ennen kun hän 1872 tuli Helsinkiin (Uuteen teatteriin). -- Nuorempi veli _Bohuslav Hrimaly_ (synt. 1848) oli oikeastaan viulunsoittaja, mutta oli 1872 alkanut toimia kapellimestarina, ensin Pragissa ja Pilsenissä ja otettiin veljensä välityksellä 1876 Suomalaisen oopperan palvelukseen, jossa pysyi v:een 1878, jolloin meni Uuteen teatteriin.

[56] Laivamatkalla Päijänteellä nti Alma Floman (nyk. rva Jalava) oli laulavien Tammisaaren seminaristien joukosta "löytänyt" ihanan alttoäänen, jonka omistaja oli nti Sofie Vestberg Vaasasta, ja hän kehottaa Emilie tätiä vaasalaisten tuttaviensa kautta kuulustelemaan, eikö nti haluaisi tulla oopperaan.

[57] Maria Sofia Eschner Turussa, k. 1877.

[58] Rva Engdahl meni syksyllä Ruotsalaiseen teatteriin.

[59] Keväällä (3/4) oli nti Ingman kirjoittanut Parisista Emilie Bergbomille: "Parin vuoden päästä [kun olen päättänyt opintoni] olen kiitollisuudella ja ilolla noudattava tarjomusta saada laulaa kotimaisella näyttämöllä, joka kauvan on ollut toivojeni päämäärä." Vuoden päästä hän esiintyi ensi kerran.

[60] Matka Savonlinnaan tapahtui tietysti siellä 30 p. heinäk. vietettävää Olavinlinnan 400-vuotisjuhlaa varten.

[61] Ottaisitteko kelpo tenorilaulajan lokak. 1 p:stä maalisk. 31 p:ään, palkka 3,500 markkaa ja yhden näytännön tulot. Koettaisin saada hänet. Vastaus kohta sähköteitse.

[62] Jos hän on hyvä laulaja ja osaa muutamia rooleja, otamme hänet näillä ehdoilla.

[63] Muotokuvasta on Edelfelt 29 p. helmik. kuitannut 500 mk.

[64] Nti Alma Wikström oli syksyllä tullut oopperaan. Hän oli syntynyt Turussa, vahtimestarin tytär, 21 v. vanha, käynyt kotikaupungissaan tyttökoulua ja sitten kolme vuotta Jyväskylän seminaarissa, josta kutsuttiin Suomalaiseen teatteriin.

[65] Kirjeessä tekijälle mainitsee Wahlström, että köörit olivat erittäin voimakkaita; kaikkiaan myötävaikutti oopperassa yli 80 henkeä! --

[66] Ei liene enää mahdollista saada todistetuksi kuka kirjoittaja oli, mutta huomautamme kuitenkin että esitystapa muistuttaa J. V. Snellmania. Lukija verratkoon tätä kirjoitusta siihen J. V. Snellmanin arvosteluun rva Achtésta, joka on kokonaisena otettu seuraavaan lukuun: yhtäläisyys on meistä täydellinen.

[67] Semmoista en ole koskaan nähnyt enkä kuullut.

[68] Rva Achtésta on tässä mainittava, että hänen ensimäinen tyttärensä _Aino_ syntyi 23 p. huhtik. 1876. Se selittää miksi laulajatar tänä keväänä oli esiintymättä.

[69] Yksityisen kirjeen mukaan oli kukkavihkojen luku 176!

[70] Pietarissa teatteriin tutustui 26-vuotias värjärinpoika, kauppapalvelija Julius Nikolai Glantz, joka 1 p:stä toukok. rupesi seurueen jäseneksi. Hän oli suomalaista sukuperää ja otti näyttelijänä nimen Kiiltonen. Mainittavia taiteellisia lahjoja hänellä ei ollut ja niinä kolmena ja puolena vuotena, jotka hän oli teatterissa, hän näytteli ainoastaan vähäpätöisiä osia, mutta hän avusti järjestystoimissa ja kuiskaajana.

[71] Ylempänä (s. 199) mainitsee Emilie Bergbom antaneensa kappaleen Christersonille suomennettavaksi, mutta laskuista nähdään että ylioppilas U. von Schrove sai siitä maksun (75 mk). Käännös on tästä päättäen jälkimäisen tekemä.

[72] Eräästä kirjeestä otamme seuraavat rivit: "Poliitillinen maailma on ollut hyvin kiihoittunut T. K:n ja A:n polemiikin johdosta. Mielissä vallitsee terveellinen raittius ja rohkeus, jota kauvan on kaivattu fennomaaneissa. Sveesit ovat ehdottomasti alakuloisia. He eivät ole voineet puolustaa itseään tässä asiassa. Jos olet lukenut Dagbladia, niin huomaat itse että ääni on tavallista nöyrempi(!) [Toisessa kirjeessä sanotaan ruotsinmielisiä vimmastuneiksi; eräänä yönä heitettiin kivi sisään Yrjö Koskisen salin akkunasta]. Haluat varmaan tietää kutka ovat asiasta kirjoittaneet Morgonbladetiin. 'Otacksam' (kiittämätön) oli K. W. Forsman, lehden oma lausunto on Th. Reinin kirjoittama. Sekä Forsmanin että Reinin kirjoituksia on pidetty erinomaisina, vaikka ne minusta eivät ole keskinkertaisuuden rajaa korkeammalla. Toinen taistelukysymys on koskenut Hankoniemen obligatsioneja. Kysymys oli ylen tärkeä hallitukselle. Ratkaistava oli, olivatko obligatsionit velkakirjoja vai osakkeita. Edellisessä tapauksessa täytyi valtion lunastaa ne, jälkimäisessä saivat omistajat ainoastaan osingon puhtaasta voitosta. Pintapuolinen Dagblad katsoi niitä pitemmittä mutkitta velkakirjoiksi ja esitteli laajasti valtion velvollisuuden olevan tyydyttää velkojiaan -- luonnollisesti ollakseen vapaamielinen. Mutta Morgonbladet esiintyy J. V. S:n kirjoittamalla oivallisella kirjoituksella ja ratkaisee asian. Jopa luullaan että tämä lehti määräsi hallituksen menettelyn." -- Edelleen jännitti mieliä kysymys matemaattisen professorin viran täyttämisestä, jossa taas tavallinen yliopistollinen puoluejako tuli näkyviin, ja Mittag-Leffler vei voiton kotimaisilta hakijoilta. -- Todistuksena suomalaisen puolueen virkeydestä mainittakoon, että "Suomalainen Klubi" perustettiin tänä keväänä; suomenmieliset ylioppilaat taasen harrastivat ruotsalaisten nimiensä muuttamista suomalaisiksi, vaikkei vielä suurempia tuloksia saavutettu.

[73] Kotimaiset taiteilijat olivat todella uskollisia Suomalaiselle oopperalle. Uusi ruotsalainen johtokunta koitti -- niin kerrottiin -- kaikin tavoin houkutella heitä puolelleen, vaikka turhaan, "Helst för en enda gång!" oli nti Fohströmiä pyydetty; mutta isä on vakuuttanut 'selvällä suomen kielellä', että siitä ei tule mitään. Rva Achtélle oli tarjottu 10,000 markkaa 'tahi enemmän', jos hän tahtoo, mutta vastaus oli kieltävä. -- Tämän yhteydessä mainittakoon, että muutaman tenorin Ruotsista sanottiin vastanneen, kun hänelle tarjottiin paikkaa Ruotsalaisessa teatterissa: "jos tulen Suomeen, niin menen tietysti Suomalaiseen oopperaan, jossa kaikki etevämmät taiteilijat esiintyvät".(!) (Kaikki yksityisestä kirjeestä).

[74] Virheetön luettelo ei ole, sillä muun muassa ovat Kristiinankaupungissa annettujen kolmen näytännön ohjelmat tuntemattomia.

[75] Talvella 1875 Holm oli Wienissä, jossa hän käytti eri opettajia ("kolmas" oli Loewy). Nti Lagus kirjoitti, että he aina väittelivät keskenään, sillä heillä oli kaikissa asioissa erilaiset mietteet; kumminkin Holm oli luvannut hänelle, että hän (jos hänestä laulaja tulee) on esiintyvä Suomalaisessa oopperassa.

[76] Tämä tuuma raukesi tyhjiin, luultavasti sentähden että oopperan vastoinkäymiset tukehuttivat halun antautua epävarmaan yritykseen. -- Keväällä 1875 oli Suomalaista oopperaa kehotettu tulemaan Pietariin, jossa se olisi saanut esiintyä Maria-teatterissa, ja myöskin Norrköpingiin Ruotsiin.

[77] Niilo Kiljander oli värjärimestarin poika Lappeenrannasta, synt. 1851, ylioppilas 1871. Harjotettuaan soitannollisia opintoja Helsingissä matkusti hän syksyllä 1873 Tukholmaan ja rupesi musikaalisen akatemian oppilaaksi. Joulukuulla 1876 hän siellä suoritti urkurin sekä laulun- ja soitannonopettajan tutkinnon.

[78] Jaakko Passinen, maanviljelijän poika Kauhavalta, synt. 1852, harjotti lauluopintoja Tukholmassa vuosina 1875-76 ja 1877-78.

[79] Palacky, "böhmiläisen historiankirjoituksen isä", tsekkiläisen kansallisliikkeen perustaja, se on tsekkiläisten Snellman.