Part 32

"Synnerbergin ottaminen oli mestariteko -- voitto, jota tuskin uskalsin toivoa. Nyt on kysymys, missä hän on esiintyvä. Altto-osat, joista meillä voi olla puhe, ovat: Siebel, Maffio Orsini, Nancy (Martha), Pierotto ja Azucena. Syyskuun 20 p:stä lokakuun 8:een hän tuskin ennättää laulaa useammassa kuin kahdessa tai korkeintaan kolmessa näistä rooleista, kahdessa, jos Linda otetaan, kolmessa, jos ainoastaan vanhoja oopperoita esitetään. Jos Fohström alkaa jo 20 p., niin ovat kai Faust ja Linda edullisimmat. Mutta jollei hän tule niin pian, niin on paras ottaa Faust (Ingmanin kanssa), Lucrezia Borgia (taikka Trubaduri) ja Martha. Niin, luonnollisesti olettaen että Synnerbergillä on Nancy ja Azucena ohjelmistossaan. Kaikissa tapauksissa olisi paras lähettää Lucrezia Lagukselle ja pyytää, että hän laulaa ainakin toisen ja kolmannen näytöksen, niin että voisimme antaa koko Maffio Orsinin osan. Herttuasta emme tarvitse huolehtia, sillä hän ei esiinny näissä näytöksissä. Vahinko että Emmy Achté ei nyt ole saatavissa, olisimme saaneet loistavan Lucrezia-esityksen, sillä Hahl voi kyllä täyttää herttuan osan, jos aaria transponoidaan."

"Synnerbergin roolien valinnasta riippuu jossakin määrin (nti) Lagermarckin ottaminen. Jos näet Synnerberg laulaa Lindassa, on meidän melkein täytymys ottaa Lagermarck, sillä Lindaa emme voi antaa loppuun 8 p:ksi lokak. ja sen jälkeen on vaikea panna (nti) Braxén Synnerbergin sijaan, mutta varsin hyvin siihen kelpaa koulutettu laulajatar, Lagermarck. Muutoin riippuu Lagermarckin ottaminen siitä mitä hän tahtoo -- -- ja jos ystävät arvelevat hänen kotimaisuutensa sitä vaativan." -- --

Tästä huomaa kuinka paljo miettimistä oopperanäytäntöjen järjestäminen vaati, ja samassa kirjeessä on vielä 8-9 sivua samantapaista selvittelyä ja suunnittelua. Eikä siinä kyllin: näinä päivinä hän kirjoitti sisarelleen näistä ja muista teatteriasioista kolme pitkää kirjettä. Ne ovat täynnä määräyksiä ja neuvoja ei ainoastaan päärooleista, vaan pienimmistä sivuosistakin, köörilaulajista, soittokunnan jäsenistä y.m. Orkesterinjohtajiksi oli pyydettävä Richard Faltin ja Martin Wegelius; kun puheosasto erosi Kuopiosta, oli "pikku ooppera", se on osaston laulajat, paitse nti Hacklinia, lähetettävä Helsinkiin; tulot ja menot arvioidaan koko alkavaksi ooppera-ajaksi, ja toivoo kirjoittaja että päästään tappiotta, jollei mitään erityistä onnettomuutta tapahdu; esitetään hetken näkökohdat, jotka ovat lukuun otettavat puheosaston matkoja määrätessä j.n.e. -- --

Odottaessaan rahalähetystä Bergbom on kauhean levoton. "Siitä saakka kun sain tietää että työ alkaa syyskuulla, minulla ei ole ollut hetkeäkään rauhaa. Pelkoni että jotakin tärkeää laiminlyödään poissaoloni tähden kiihtyy tavasta todelliseksi tuskaksi." Vihdoin 20 p. elok. hän saa sähkösanoman että rahat on lähetetty ja kohta hän kirjoittaa ("k:lo 2 päivällä!"):

"Oh! on kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni. -- Olin lähellä epätoivoa. Käsitin että minua tarvitaan Helsingissä enkä nähnyt mitään keinoa päästä sinne. Kiitos, sydämellinen kiitos, rakkaani. Kunpa vaan tämä viivytys ei vaikuttaisi vahingollisesti teatterin toimeen. Olen pitänyt kunnianani aina olla paikallani, olisin onneton, jos luultaisiin että tällä kertaa olen laiminlyönyt velvollisuuteni huvituksieni tähden! Ne ovat muutoin näinä viime aikoina olleet varsin surullisia, sillä kun Wahlström kirjeessään lupasi lähettää minulle rahaa jo viime viikolla, olin kyllä kevytmielisesti jättänyt itseni puille paljaille. En kumminkaan ole nähnyt hätää. Sitä paitse on levottomuuteni ollut niin suuri, että kolme kertaa olen lähtenyt teatterista ennen näytännön loppua, olin liian kiintynyt teatteriin kotona voidakseni seurata esitystä. Ja kuitenkin Got ja Coquelin näyttelivät."

Tähän päättyy kertomus Bergbomin ensimäisestä Parisinmatkasta, joka niin erinomaisesti todistaa, kuinka hän oli kokonaan ja ehdottomasti antautunut elämäntehtäväänsä. "Olen pitänyt kunnianani aina olla paikallani" pysyi alusta loppuun saakka hänen tunnuslauseenaan. -- Palatkaamme nyt kotimaahan.

* * * * *

Puheosasto alkoi toimensa _Kuopiossa_ 21/7 esittämällä Daniel Hjortin -- viimeinen näytäntö, 27:s luvultaan, oli 24/9. Ensi viikkoina Vilho oli lomalla vahvistaakseen terveyttään, ja Kallio oli "johtajana". Tositeossa Emilie Bergbom alkuaikana johti ja järjesti seurueen toimintaa. Eräässä nti Kaarola Avellanin kirjeessä nti Bergbomille (21/8) sanotaan siitä:

"Emilien olo täällä meidän keskellämme oli miellyttävin aika, jonka olen Suomalaisessa teatterissa kokenut, kun Emilie niin kokonaan oli meidän -- ja yksityisesti pyydän saada täydestä sydämestäni kiittää Emilietä siitä ajasta, jonka Emilie uhrasi teatterille. -- -- Sitte kun Emilie oli matkustanut pois, kuultiin kaikkien lausuvan että oli oikein vaikea mennä teatteriin, kun tiesi ettei enää saisi nähdä Emilietä istuvan rampin edessä seuraamassa harjotuksen menoa ja sähköttäen meitä kaikkia. Nyt onkin aivan toisin: kaikki olivat silloin iloisia ja ystävällisiä sentähden että Emilie oli semmoinen, nyt käy työ konemaisesti ja hitaasti." -- Valitettavasti Helsinkiin tulikin uutisia, jotka kertoivat eripuraisuudesta ja rettelöistä näyttelijäin kesken. Luultavasti olisi moni ikävä selkkaus joko jäänyt tapahtumatta taikka ollut verraten helposti tukahutettavissa, jos voimakas johtaja olisi ollut paikalla. Mutta Vilhon voimat eivät olleet entisellään, vaan sai toinen tai toinen vastoinkäyminen liian helposti hänen mielensä masennuksiin. Tämä ja usea muukin seikka antoi aihetta toivomaan muutosta teatterin elämässä, eikä se enää ollutkaan kaukana.

Daniel Hjort, joka ensi iltana tuotti 350 mk, annettiin toisen kerran 11/9 juhlanäytäntönä Helsingin suomalaisen yhteiskoulun vihkimisen johdosta. Ilojuhla muuttui kuitenkin teatterille surunhetkeksi, sillä näytellessään nimiroolia kohtasi Lundahlia näyttämöllä halvaus, joka teki lopun hänen näyttelijätoimestaan. Kolmannen kerran meni sama näytelmä 15/9, jolloin Vilho näytteli pääosaa -- Tapion mukaan "mestarillisesti". Kolme kertaa esitettiin myöskin Schillerin _Rosvot_, mutta huonolla menestyksellä, vaikka se oli uusi -- 100:es kappale -- ohjelmistolle. Ensi ilta tuotti ainoastaan 121 mk, ja kaikki yhteensä ei täyttä 450 mk. Karl Mooria näytteli Böök, jolle Lundahl kivuloisuuden takia oli luovuttanut roolin.

Kaksi kertaa annettiin seuraavat koko illan näytelmät: Angelo, Kylänheittiö, Hellät sukulaiset, Maantien varrella ja Don Pasquale. Viimemainitun, Donizettin oopperan, joka toukokuulla oli esitetty Helsingissä Ida Basilier Normana, suoritti nyt "pikku ooppera". Nimiroolissa esiintyi niinkuin ennen Pesonen ja Ernestona Himberg, mutta uusia olivat Anni Hacklin -- Norina ja _Kahra_[127] -- Malatesta. Ensi ilta 30/8 tuotti 512 mk -- suurin tulo koko aikana; toinen 294. Hellissä sukulaisissa näytteli toisella kerralla, Vilhon pahoinvoinnin tähden, nuori näyttelijänalku Anton Kivinen[128] Schumrichin osaa ja onnistui hän huolimatta riittämättömistä opinnoistaan jotenkin hyvin.

Yhden kerran esitettiin vain kaksi koko illan kappaletta, nimittäin Kultaristi ja Sirkka, joka jälkimäinen veti enemmän väkeä kuin Rosvot vähän ennen. -- Vielä on ohjelmistoon nähden merkittävä, että Raatimiehen tytär täällä meni toisen kerran, Turussa kun sitä ei oltu katsottu voitavan toistamiseen esittää. -- Paitse Don Pasqualea esitti "pikku ooppera" Noita-ampujan toisen näytöksen ensi kuvaelman ja Jeannetten häät, puhumatta Laululintusesta ja 2-osaisesta alkuteoksesta _Kallaveden rannalla_ (ensi ilta 31/7), johon oli sovitettu sarja kansanlauluja. Vaatimaton kappale oli syntynyt niin että Törmänen Bergbomin neuvojen mukaan oli laulunäytelmäksi muodostanut erään Aukusti Korhosen laatiman pikkunäytelmä-luonnoksen.

Tulot Kuopiossa tekivät yhteensä 7,670:94 mk, joten siis keskimäärin saatiin 285 mk. illalta.

Täältä muutettiin _Jyväskylään_, jossa annettiin 16 näytäntöä, ensimäinen -- Sirkka -- 30/9 ja viimeinen -- Maria Tudor -- 5/11. Ohjelmiston järjestäminen uudessa olopaikassa oli vaikea useista syistä. Laulukyvyt olivat jo syyskuun alussa Kuopiosta matkustaneet Helsinkiin ollakseen mukana oopperanäytännöissä, Ida Aalberg oli Dresdenissä, Lundahl toivottomasti sairas (lääkärin neuvosta hänet toimitettiin Helsinkiin sairaalaan) ja Vilhonkin kivuloisuus rajoitti rajoittamistaan hänen työkykyään. Lisäksi tuli näyttämön ahtaus, jota Vilho syytti rintatautinsa pahentumisestakin: usein olivat kynttilät sammumaisillaan ilman turmeltumisesta. Kumminkin täällä esitettiin paitse jo mainituita seuraavat suuret näytelmät: Daniel Hjort kolme kertaa (yhteensä 923:25 mk. -- Kuopiossa 843), Angelo, Rosvot (tuotti kahtena iltana yhteensä 588 mk. -- Kuopiossa kolmena alle 450), Hellät sukulaiset ja Maantien varrella kukin kaksi kertaa ja Nummisuutarit yhden kerran. --

Kirjeistä päättäen Vilho jatkoi tointaan niin kauvan kun seurue viipyi Jyväskylässä ja hän näyttelikin vielä 25/10, kun Nummisuutarit annettiin; mutta sen jälkeen hän tunsi voimansa olevan lopussa. Toverien lähtiessä uuteen olopaikkaan, Haminaan, Vilhon täytyi erota heistä ja hän matkusti Turkuun. Häntä oli näet neuvottu käyttämään siellä olevaa tri Krohnin johtamaa "oivallista voimistelulaitosta". Sieltä hän marraskuulla ilmoitti Bergbomille lääkärin sanoneen, että "kumpikin hänen keuhkonkärkensä oli taudin koskettama".

_Haminassa_ Suomalaisella teatterilla oli vanha ystävä, Otto Florell, jolta voitiin odottaa apua. Hänelle Bergbom kirjoitti 4/11 ja pyysi, että hän neuvoilla ja teoilla avustaisi Kalliota ja Glantzia, jotka Vilhon sairauden aikana täyttävät tämän tehtävät. "Ja vielä enemmänkin! Ottaisitko itse taikka jonkun toisen kautta hoitaaksesi kassaa, se on nostaaksesi joka illan tulot ja suorittaaksesi laskut?" Florell tietysti suostui. Toisessa kirjeessä Bergbom suosittelee nti Hacklinia Florellille ja hänen vaimolleen. "Näiden rivien tuoja on signora Anni Hacklin, puhenäyttämön primadonna. Ehkä Emmy voisi antaa hänelle joitakuita tunteja viikossa. Hänellä on hyvin kaunis ääni ja luonnollisen musikaalinen esitystapa. Hänet otettiin tänne Helsinkiin, jotta hän koettaisi laulaa Zerlinaa (Don Juanissa), mutta Holmin sairaus teki aikeen tyhjäksi." Bergbomin oma matka Haminaan oli myöhästynyt, mutta luvaten pian tulla hän uudistaa pyyntönsä: "Ole siksi hyväntahtoisesti joukkoni kaitselmus ja tuki."

Ohjelmisto oli pääasiassa sama kuin lähinnä edellisillä paikkakunnilla. Kumminkin esitettiin kaksi uuttakin kappaletta: A. Belotin 3-näytöksinen näytelmä _Sarah Multon_ (ensi ilta 29/11) ja Törmäsen suomentama Bayardin ja Vanderburchin 2-näytöksinen huvinäytelmä _Parisin veitikka_ (ensi ilta 13/11). Jälkimäisen nimiroolissa esiintyi nti Avellan, joka myöskin näytteli kaksi kertaa Leaa. Daniel Hjortista annettiin täällä vain toinen näytös ja Nummisuutareista ensimäinen. -- Ensimäinen näytäntö oli 10/11, viimeinen 15/12; näytäntöjen koko luku 16.

Ylipäätään menestys oli hyvänlainen. Tulot ja menot, Florell kirjoittaa, olisivat vastanneet toisiansa, jollei Jyväskylän vaillinkia olisi täytetty Haminassa. Kavaluus ja rakkaus meni kaksi kertaa "varsin kunnioitettavasti, mikäli voimat riittivät". Nti Avellan näytteli lady Milfordia. "Hacklin yleisön suosikki laulettuaan Kallaveden rannalla. Kiltti tyttö ansaitsisi palkankorotusta." -- Kahdessa kirjeessä Morgonbladetiin kerrottiin teatterin käynnistä:

Kirjoittaja sanoo kuulleensa talonpoikien käräjätalon pihalla ja eteisessä tekevän toisilleen selkoa näytellyistä kappaleista ja päättää siitä, että teatteriin käytetyt varat meillä eivät ole turhaan tuhlattuja, kun vain katsotaan että yleisöä ei pilata samalla kun näyttämö luo sitä itselleen. -- Haminalainen ohjelmisto todistaa mikä runsas työ seurueen jäsenillä on suoritettavana, varsinkin kun ajattelee kesäloman lyhyyttä. Esiintyä kolme kertaa viikossa, melkein joka kerta uusissa rooleissa, ei ole leikintekoa, mutta epäilemättä hyvä koulu nuorille näyttelijöille, joista moni ansaitsee tämän nimen samalla kun kaikki kaunistavat vaivaloista uranaukausijatointaan kiitettävällä ahkeruudella ja ilahuttavalla edistyksellä. Ei tarvinnut nähdä muuta kuin Leaa, nti Avellan nimiroolissa, huomatakseen mitä teatterilta nyt voi odottaa, joskin kaipasi Vilhon klassillista Sakeusta, miten hyvin Leino -- tuo monen erilaisen tyypin ja niiden joukossa Nummisuutarien Eskon oivallinen esittäjä -- täyttikin vaikean tehtävän; taikka nähtäköön rva Aspegren Katrina tavatessaan poikansa synkässä yökohtauksessa, taikka Kallion koomilliset henkilöt j.n.e. ---- Teatterin ystävät toimeenpanivat viimeisen näytännön jälkeen pienet läksiäispidot näyttelijöille, jotka 16/12 lähtivät Turkuun.

* * * * *

Nyt on kertomuksemme palaava syksyn alkuun ja Helsinkiin. -- Edellisestä tiedämme, kuinka kesän kuluessa lauluosasto oli uudestaan järjestetty ja puhuttava on siitä Suomalaisen oopperan jaksosta, joka oli sen viimeinen, vaikkei kukaan aavistanut sitä.

Tutustuaksemme ajan tunnelmaan luemme ensin pari Emilie Bergbomin kirjettä nti Elfvingille:

(23/8) "Oma Bettyni! Sydämelliset kiitokset kirjeistäsi. En voi oikein sanoa kuinka kiitollinen olen, ettet aina odota vastausta, vaan kirjoitat 'kun henki tulee'. Katsos, tulee vähän hitaaksi, kun pitää kirjoittaa niin paljo kirjeitä kuin minun. Tullessani Kuopiosta oli minulla ainakin 40 kirjettä vastassa, ja koska asiakirjeisiin on ensin vastaaminen, niin jäävät ystäväkirjeet odottamaan, jopa joskus kauvankin. -- Kuukauden lopussa Kaarlo tulee kotia, ja syyskuun 15 p:n jälkeen alkavat oopperanäytännöt. Raskasta on taas ryhtyä vaivaloiseen puuhaan, mutta emmehän siitä pääse. Oopperasesonkimme tulee lyhyeksi, mutta loistavaksi. Fohström, Synnerberg, Lagus, Ingman, Holm, Hahl ja Navrátil tulevat kaikki esiintymään. Luuletko Lagermarckin jäävän meidän luoksemme. Äitinsä kirjoitti, että tytär ensin tekee konserttimatkan ympäri maata ja se kestää lokakuun keskivaiheille. Se on meille hyvin sopivaa." -- --

"Kuopiosta tulin sangen tyytyväisenä. Oli hyvin hupaista nähdä minulle ennen tuntemattomia seutuja ja niinikään muutamiksi viikoiksi kääntää selkäni Helsingille ja edes lyhyeksi ajaksi heittää pois muut huolet." --

(3/9) [Tässä ja muissa syksyn kirjeissä puhutaan paljo -- keinuhevosista, joita Emilie nti Elfvingin kautta tilasi Turusta lahjottaakseen niitä Betty sisarensa ja Atte veljensä ja entisen Preciosan, Ottilia Silfverstolpen, pojille. Niiden tuli olla niin tukevia kuin yksi ennen saatu, jota Augusta sisaren pojat käyttivät ja jonka seljässä Kaarlo eno saattoi istua kaikki kolme lasta sylissään!] -- "Kaarlo on nyt kotona ja tuntuu oikein rauhottavalta; kuulin että hän oli tavannut sinua laivarannassa. Saa nähdä kuinka asiat tänä vuonna luonnistuvat. Vähän levottomia olemme, kun Turun teatterin johtokunta ei vastaa kysymykseemme [oliko teatteri vapaa puheosastolle?]. Rva Elffors on vuokrannut teatterin 1 p:ään marrask. eikä ole varmaa, saammeko sen sen jälkeen vai onko joku toinen ruotsalainen seurue haalittava sinne." --

Nti Elfving vastasi 5/9 ja kertoo juuri tulleensa nti Mathilda Lagermarckin konsertista. Laulajatar oli menestynyt erittäin hyvin. Hän oli halukas tulemaan Suomalaiseen oopperaan, ja kirjoittaja kehottaa ehdottomasti ottamaan hänet. Sopimuksen mukaan taiteilijat syyskuun alkupuolella kokoontuivat Helsinkiin ryhtyäkseen harjotuksiin, joiden aikana toinen toisensa perästä konsertissa esitti itsensä yleisölle. Ensi näytäntö oli 26/9, jolloin täpötäydelle ja innostuneelle huoneelle annettiin Faust, jonka vetovoima ei vieläkään ollut hävinnyt. Ensi kädessä tänä iltana huomio kohdistui uuteen Siebeliin, _Hortense Synnerbergiin_, joka tervehdykseksi sai kukkavihkon, jonka nauhoissa oli kirjoitus: "Hortense Synnerbergille. Muistoksi ensimäisestä näytäntöillasta kotimaassa Suomalaisen teatterin johtokunnalta"; mutta oli muutakin mieltäkiinnittävää, niinkuin näkyy Morgonbladetin arvostelusta (merk. G. L.):

Margaretana esiintyi nti Ingman, joka ansaitsi suurta kiitosta varsinkin siitä liikuttavasta luonnollisuuden ja viattomuuden kuvasta, jonka hän teeskentelemättä antoi etenkin 3:ssa näytöksessä. Juveliaaria meni nuhteettomasti; mutta semmoisissa kohdissa, joissa olisi vaadittu voimakasta tunteenilmaisua, oli paljo muistutettavaa. Navrátilin Faust oli sama kuin ennen. -- "Kaksi tärkeintä roolia oli uskottu hroille Hahlille ja Holmille, Mefiston ja Valentinin. Hra Hahl tutustutti suomalaisen yleisön oikeaan Mefistotyyppiin, jommoista Goethe luultavasti on tarkoittanut, eikä mihinkään irvikuvaan. Meillä on täysi syy kiittää yksityiskohtaista näyttelemistä sekä varmaa ja musikaalista esitystä, ja toivomme vain että hra Hahlin ääni saisi takaisin osaksi kadonneen heleytensä sekä että hänen pirunsa olisi hieman enemmän 'vrai gentilhomme', niinkuin Mefisto ensi kerran ilmaantuessaan lausuu itsestään. -- Hra Holm lauloi Valentinin kauttaaltaan kauniisti ja taiteellisesti. -- Kenties tulisi niin urhoollisen sotilaan ensi näytöksessä olla vähemmän tunteellinen laulussa ja näyttelemisessä. -- Nti Synnerbergin Siebel oli tietysti illan tapahtuma, ja yleisö tuhlasikin hänelle suosiotaan. Ei kuumuus, eikä ahdinko, eikä epäedullinen salonki estänyt hänen ääntänsä helkkymästä, niinkuin ainoastaan semmoinen ääni voi helkkyä. Hänen laulunsa oli puhdas, esitys taiteellisesti huoliteltu ja koko hänen esiintymisensä oli omansa saamaan meidät ihailemaan nuoren diivan hehkuvaa näyttelemistä ja kaunista plastiikkaa, vaikka kenties samassa unohdimme sen vaatimattoman, lämminsydämisen ja runollisen Siebelin, jolle Goethe ja Gounod yhdessä ovat suoneet niin paljo viehätysvoimaa. Toivomme suuresti saavamme nähdä nti Synnerbergin tehtävässä, joka vaatii enemmän hänen musikaaliselta ja draamalliselta kyvyltään. Köörit menivät niinkuin ennenkin hyvin, ja orkesteri, jota tirehtööri Faltin johti, suoritti myöskin asiansa ansiokkaasti." --

Faust annettiin vielä 29/9 Ja 6/10, samat esiintyjät kaikissa rooleissa, täysille tai lähes täysille huoneille ja muuttumattomalla menestyksellä. Kolmannella kerralla nti Synnerbergin täytyi toistaa kukka-aaria 3:ssa näytöksessä, Hahlin Mefisto sai yhä enemmän tunnustusta ja Holmin Valentinin sanottiin ilta illalta edistyneen -- "se oli todella erinomainen taideluoma".

Toiseksi esitettäväksi otettiin Lucrezia Borgia, joka meni ensi kerran 4/10 ja toisen kerran 8/10. Edellinen näistä näytännöistä oli varsin loistava, ensimäinen jossa _Martin Wegelius_ johti orkesteria. Yleisö oli kovin innoissaan. "Myrsky pakotti nti Synnerbergin laulamaan 3:nnen näytöksen juomalaulun da capo ja Wegeliukselle annettiin kukkavihko."

G. L. mainitsee, että Lucrezia Borgia, joka ensi kerran oli otettu ohjelmistoon rva Achtén tähden, nyt esitettiin nti Synnerbergin vuoksi. Päärooli oli nti Laguksen käsissä, joka tietysti ainoastaan osaksi kykeni sitä tulkitsemaan, se kun oli hänelle liiaksi intohimoinen. Mutta mitä Lucreziassa oli inhimillistä, jaloa ja traagillista hän esitti sielukkaasti, laulaen kauniisti ja lämpimästi. Navrátil lauloi tapansa mukaan Gennaron aistikkaasti ja aitomusikaalisesti. Hahl antoi selvän ja todenmukaisen kuvan herttua Alfonsosta. Hänen laulunsa ilmaisee aina musikaalista käsitystä, mutta ääni ei tunnu täysin kehittyneeltä. Toisen näytöksen kolminlaulun esittivät nti Lagus sekä Navrátil ja Hahl erinomaisesti. -- "Nti Hortense Synnerbergillä oli Maffio Orsinin rooli, joka paremmin soveltuu hänen luonnonlaadulleen kuin Siebel. Ritarillinen venetialainen aatelismies oli tehtävä, joka aivan toisin vastasi hänen ominaisuuksiaan kuin saksalainen porvarillinen nuorukainen. Tässä nti Synnerbergin kauniit plastilliset liikunnot, hänen loistava ryhtinsä, hänen kevyt ja ylimielinen tapansa käyttäytyä olivat aivan paikallaan. Laulustakin voimme vakaumuksesta sanoa, että se vastasi mitä tältä osalta sopii vaatia. Sanalla sanoen nti Synnerberg oli semmoinen kuin Orsinin tulee olla. Äänen kauneus esiintyi, niinkuin ennen, täydessä loistossaan, varsinkin henkevässä juomalaulussa, ja italialaiset sävelmät soivat hänen huuliltaan niinkuin ainoastaan italialaiset sävelet voivat." Maisteri Wegeliuksenkin esiintyminen soittokunnan johtajana tuotti näyttämölle jotakin juhlallista. Oopperan harjotuksiakin hän oli ansiokkaasti johtanut. Vihdoin oli syytä mainita, että köörinkin jäsenten käyttäytyminen näyttämöllä viime aikoina oli osottanut huomattavaa edistystä.

Tämän jälkeen tuli 13/10 ja 15/10 kaksi Taikahuilu-näytäntöä, joista ensimäinen annettiin hyvälle huoneelle, vaikka esiintyjäin joukossa ei ollutkaan vierailijatähteä.

Nti Lagus oli Pamina ja G. L. lausuu, "hän laskee niin paljo pehmyttä suloa ja lämmintä tunnetta tähän tosilemmen naiselliseen edustajaan, että kuulija ei voi olla viehättymättä. Navrátil -- Tamino lauloi oivallisesti, ja Hahl oli kelpo, arvokas Sarastro. Hän astuu esiin erinomaisen vaikuttavasti kuin mikä vanha, kokenut näyttelijä; alhaiset sävelet eivät soineet oikein selvinä. Nti Ingman oli ensi näytöksessä ensimäinen Yön neitoja ja lauloi sitten Yön kuningattaren osan -- menestyen hyvin kumpaisenakin. Pesonen on kelpo ja oiva suomalainen Papageno, jonka luulee kohdanneensa joissakin talonpoikaishäissä kaikkien ilona ja riemuna. Nti Wikström yllätti laulamalla Papagenon osan nuhteettomasti ja varmasti. Orkesteria johti nytkin Martin Wegelius."

Toisia loistavampi ilta oli jälleen nti Synnerbergin hyväksi annettu näytäntö 17 p., jossa esitettiin kohtauksia Faustista, Lucreziasta ja Taikahuilusta. Yhtä hyvin kuin pilettien loppuunmyynti ilmaisivat myrskyiset suosionosotukset, kuinka laulajatar oli herättänyt yleisön myötätuntoa. Korkeimmilleen myrsky nousi nti Synnerbergin laulettua aarian Glinkan oopperasta Henki tsaarin edestä ja Voi äiti parka ja raukka, jotka kumpikin toistettiin. Kukkavihkoja, suuria ja pieniä, satamalla satoi näyttämölle ja niitä seurasi täkäläisen venäläisen yleisön antama kukkakori ja sen ohella hohtokivillä koristettu kultainen rannerengas.[129] -- Kun sitte välillä 20/10 Taikahuilu oli esitetty, tuli nti Synnerbergin jäähyväisnäytäntö: Lucrezia Borgia. Nytkin huone oli aivan täysi ja innoissaan, ja laulajatar yhä uudistettujen kunnianosotusten esineenä. Tälläkin kertaa hän sai kalliita lahjoja, nimittäin kaksi hohtokivisormusta, toisen venäläisiltä ihailijoilta ja toisen rva Karamsinilta. Kaarlo ja Emilie Bergbom antoivat ihanan ruusukimpun, jonka nauhoihin oli painettu: "Muista meitä rakkaudella."

Paitse nti Synnerbergille oli nti Laguksellekin lähtöaika tullut. Hän oli näet päättänyt matkustaa Milanoon jatkaakseen opintojaan ja esiintyi nyt enää vain kaksi kertaa, 27/10 ja 29/10, jolloin illan ohjelmaksi oli yhdistetty kohtauksia oopperoista Noita-ampuja ja Tsaari työmiehenä sekä Laululintunen, tuo vanha pikku laulukappale. Kumpanakin iltana yleisö sydämellisesti ilmaisi tunteitaan rakastettavaa laulajatarta kohtaan, joka niin uskollisesti oli palvellut oopperaa ja ilahuttavan taiteellisesti suorittanut mitä vaikeimpia tehtäviä. Paitse kukkavihkoilla teatterissa tervehdittiin häntä myöhemmin serenaadilla. -- Laulajatar antoi vielä lähtökonsertin 2/11.