Part 29

Jouluksi ooppera palasi _Helsinkiin_ ja alkoi toimensa toisena joulupäivänä Marthalla. Sitten esitettiin Taikahuilu kolme kertaa peräkkäin, 28/12 ja 30/12 sekä uudenvuodenpäivänä, ja Ernani yhden kerran, 4/1. Näistä näytännöistä _ei_ ole erikoista sanottavaa. Kuulijakunta oli verraten harvalukuinen -- teatterin uskollinen ystäväpiiri, joka ilolla toivotti rakkaan oopperansa tervetulleeksi takaisin.[117] Papagenona esiintyi rva Aura Thuring, jota pitkän ajan päästä jälleen mielihyvällä nähtiin ja kuultiin näyttämöllä. Viime mainitun näytännön jälkeen tuli "oopperakonsertti" yliopiston juhlasalissa, joka sekin on luettava niihin alkajaisiin, joiden aikana talvi- ja kevätkauden päätapahtumaa, _Alma Fohströmin_ ensi kerran esiintymistä näyttämöllä, valmistettiin.

Tämä laulajatar oli 11/12 palannut Italian matkaltaan ja nähtävästi täysin toipuneena, koska hän jo 15/12 antoi laulajaiset yliopiston juhlasalissa. Huone oli ihan täysi ja yleisö aivan ihastunut. Samoin menestyi hengellinen konsertti Nikolainkirkossa 27/12. Nyt ryhdyttiin harjotuksiin näyttämöllä esiintymistä varten, ja oli nuori "diva", joka tähän saakka oli laulanut ainoastaan konserteissa, ensi kerran astuva yleisön eteen Margaretana. Se tapahtui keskiviikkona 9/1 ja ilta tuli yhdeksi loistavimpia mitä vanhassa Arkadiassa ennen tai myöhemmin on nähty. Jo edellisenä päivänä loppuivat piletit, mutta tavalla tai toisella moni vielä jälestäpäinkin hankki itselleen pääsyn teatteriin, niin että poliisimestari vaivoin saatiin olemaan harventamatta katsojain rivejä. Itse näytännöstä sanoo Morgonbladet:

"Oli riemupäivä debytantille ja yleisölle; edellinen voi olla täysin tyytyväinen menestykseensä ja jälkimäisellä oli ilo jälleen tervehtiä etevää kykyä suomalaiselle näyttämölle. Jo ensi kerran astuessaan sisään nti Fohström vastaanotettiin lämpimillä kättentaputuksilla, juveliaaria herätti suosionosotus-myrskyn ja kolmannen näytöksen lopussa nuori laulajatar huudettiin esiin useita kertoja ja hänelle ojennettiin komea kukkakimppu; näytännön lopussa seurasi vielä esiinhuutoja ja kymmenkunta kukkavihkoa. Kunnianosotus oli siis täydellinen laatuaan, mutta kyllä nti Fohström lauloikin verrattomasti: aistillinen sulosointu, hieno musikaalinen vivahduttaminen, sydämellisyys ja lämpö, kaikki yhteensä teki hänen laulustaan erinomaisen taideluoman. Nti Fohström, joka lauloi osansa italiankielellä, oli käsittänyt tehtävänsä vakavasti, sen näki ja kuuli kaikesta; hän oli mitä seikkaperäisimmin tutkinut roolinsa, niinkuin se tekee joka tietää päämääränsä ja mitä taide vaatii. Kun nti Fohström tulee yhtä vapaaksi näyttelemisessään kuin hän jo on laulussaan, kun liikunnot ja kasvojeneleet, joita laulajatar kaikella huolella oli opetellut, aikaa voittaen enemmän syntyvät innostuksesta ja itse olosuhteista, silloin -- eikä siihen pitkää aikaa tarvittane -- on nti Fohström täydellinen näyttämöllinen taiteilija." -- --

Paitse nti Fohströmiä palkittiin hänen rinnallaan loistavasta näytännöstä vilkkailla suosionosotuksilla Navrátil -- Faust, Lydia Lagus -- Siebel ja Holm -- Valentin. Erittäin huomattiin viimemainittu, joka ensi kerran ja varsin kauniisti lauloi osansa. -- Niinkuin tavallista teatterin merkki-iltoina, kävivät ylioppilaat myöhemmin serenaadilla tervehtimässä päivän sankaritarta.

Alma Fohströmin debyytti toi vihdoin myötätuulen oopperalle. Ensi illan tulo nousi 1,984 markkaan -- enemmän kuin koskaan lukuunottamatta keisarinäytäntöä v. 1876, ja useimmat seuraavat tuottivat koko joukon toista tuhatta markkaa. -- Toisena Faust-iltana 11/1 oli laulajattaren esitys jo varmempi ja täysi huone yhtä innostunut kuin ensi kerralla. Ja kolmantena -- mutta kolmas ei tullutkaan kohta. Onhan elämässä usein niin, että kun asiat kääntyvät hyvään päin saadaan enemmänkin kun on uskallettu odottaa. Niin nytkin. Rva Achtékin tuli lisäämään myötätuulen voimaa. Hän esiintyi Paminana Taikahuilussa 13/1 ja, kun Faust oli annettu kolmannen kerran 16/1, Normassa 18/1. Emme tarvitse sanoa, että nerokas taiteilija innostutti kuulijakuntaa, jonka mielestä hän esitti molemmat roolit entistä kypsyneemmin ja sillä aitodraamallisella hengellä, jonka lempeä luonto oli hänelle suonut -- eikä samassa määrässä kellekään toiselle suomalaiselle laulajattarelle. Sitte seurasi 20/1 ja 23/1 neljäs ja viides Faust-näytäntö, joissa yleisön ihastus ei ollut laimeampi kuin edellisissä.

Tässä näytäntöjen välissä on mainittava pari teatteria koskevaa tapahtumaa. Lokakuun 21 p. pidetyssä yhtiökokouksessa oli väliaikainen johtokunta suostunut pysymään toimessaan siksi kun yhtiön säännöt olivat tulleet vahvistetuiksi, ja tämän tapahduttua oli 19/1 uusi kokous, jossa valittiin varsinaisen johtokunnan jäseniksi: K. Bergbom, Alex. Streng, A. Almberg, K. F. Wahlström ja V. Löfgren. Mainitun suostumuksen ehtona oli, että eräät yhtiön osakkaat sitoutuisivat yhdessä väliaikaisen (ja myöskin varsinaisen) johtokunnan jäsenten kanssa vastaamaan näytäntövuotena mahdollisesti syntyvästä tappiosta. Ne, jotka allekirjoittivat semmoisen sitoumuksen, olivat: A. Almberg, Jaakko Forsman, V. Löfgren, K. F. Wahlström, Alex. Streng, E. G. Palmén, Wald. Churberg, Yrjö Koskinen, K. F. Ignatius, Robert Rissanen, S. Aejmelaeus, J. Ekroos, B. F. Godenhjelm, A. W. Mélart, A. Ahlström, Afr. Kihlman, O. Donner, W. V. Forsman, Th. Rein, Z. J. Cleve, J. Krohn.

Tiistaina 22/1 oli ylioppilastalolla teatterin matka-apurahaston hyväksi suuret arpajaiset -- edelläkävijä useille samanlaisille yrityksille, joilla varoja koottiin taidelaitostamme varten. Voittoja vastaanottivat rvat D. Wallenius, K. Ekelund, I. Ekroos, E. Löfgren ja A. Thuring sekä neidit J. Molander ja H. Palmén. Onni oli myötäinen -- se nähdään ei ainoastaan sanomista vaan myöskin Emilie Bergbomin kirjeestä nti Elfvingille (1/2):

"Yhdessä tunnissa myytiin noin 7,000 arpaa à 1 mk. ja 2,000 olisi varmaan mennyt lisää, mutta emme uskaltaneet panna niin paljo. Noin 420 markasta johtokunta oli ostanut voittoja; useimmat maalaajamme [A. von Becker, Hj. Munsterhjelm, S. Falkman, Fanny Churberg, B. A. Godenhjelm, S. Keinänen] lahjoittivat jonkun taulun ja muutoin tuli kauniita voittoja tahoilta, joilta sitä olisi voinut vähimmän odottaa; oletan puhtaan voiton nousevan 6,800 mk. -- Oopperan tulevaisuus on vielä epätietoinen; fennomaaniset yritykset ovat kumminkin yleensä varsin sitkeitä. Joulukuun alussa päätettiin että Morgonbladet välttämättömästi oli lakkautettava, mutta neljä päivää myöhemmin ilmoitettiin, että sitä jatketaan 'laajennetussa muodossa'. Toivokaamme ettei oopperan käy samoin. Minulla yksityisesti ei ole mitään sen kuolemaa vastaan -- päin vastoin. Meillä on aivan liiaksi ja liian rasittavaa työtä -- minulla ilman penninkään korvausta ja Kaarlolla ei suinkaan liian runsaasta palkkiosta, kun sitä vastoin hyvin keskinkertaiset jäsenet eivät tiedä kuinka suuria palkkoja heidän on vaatiminen. -- Hupaista on että Alma Fohström on meillä; minä puolestani luen hänelle suureksi ansioksi, että hän niin erinomaisella lujuudella esiintyy meillä, huolimatta loistavista tarjouksista, joita hänelle on tehty toiselta taholta. Maaliskuun alussa hän lähtee, ja silloin Ida Basilier tulee sijaan. -- Nyt olemme, Kaarlo ja minä, taas terveinä; olen ollut huononlainen kolme ja Kaarlo pari viikkoa." --

Viidennessä Faust-näytännössä oli vähemmän väkeä (848 mk.) -- jota ei sovi ihmetellä kun ajattelee että ooppera jo oli annettu yli 30 kertaa --, sentähden oli uutta tarjottava. Juutalaistyttö, jota Helsingissä ei koskaan oltu kuultu, meni 25/1. Turussa oli esityksessä vielä huomattu epätasaisuuksia; nyt se suoritettiin niin ansiokkaasti, että uusi laakeri liitettiin lauluosaston entisiin. Nti Lagus tulkitsi Rachelin traagillista osaa sekä lauluun että näyttelemiseen nähden yhtä viehättävästi kuin sydäntäkouristavasti, "osottaen että hänestä saattoi tulla ensimäisen suuruuden tahti", ja yleisö ilmaisi myrskyisesti ihastuksensa. Mutta sen ohella saivat runsasta tunnustusta nti Ingman -- Eudora ja erittäinkin Navrátil -- Eleazar, jolla jälkimäisellä tässä oli kenties paras roolinsa. Navrátilille, jonka hyväksi näytäntö annettiin, ojennettiin laakeriseppele. Kardinaalina esiintyi ansiokkaasti Bergholm ja Leopold prinssinä Himberg miellyttäen laulullaan, mutta tapansa mukaan näytellen elottomasi! Kun muutkin esiintyjät ja köörit hyvin pitivät puoliaan, oli kokonaisuuden vaikutus tyydyttävintä laatua. Lopuksi Hrimalykin huudettiin esiin. Sama ooppera esitettiin 27/1 ja 30/1, mutta silloin oli rva Achté Rachelina. Traagillisena roolina tehtävä oli kuin luotu tälle laulajattarelle, ja hänen esityksensä muodostuikin niin taiteelliseksi ja vaikuttavaksi, että sentapaista harvoin nähdään. Jälkimäinen mainituista näytännöistä oli viimeinen missä rva Achté tällä kertaa esiintyi kokonaisessa roolissa, ja hyvin lukuisa yleisö ilmaisi esiinhuudoilla ja kukkalaitteilla täysin määrin ihastuksensa. -- Helmikuun 1 p oli Bergholmin hyväksi erikoinen näytäntö, jossa esitettiin osia Faust-, Taikahuilu- ja Trubadurioopperoista ja siinä kuultiin samana iltana kaikki etevimmät laulajattaret: rva Achté sekä neidit Fohström, Lagus ja Ingman. Ensimainittu esiintyi viimeiseksi Leonorana.

Samaan aikaan kun Faust annettiin kuudennen kerran, 3/1, luettiin Morgonbladetissa B:n kirjoittama arvostelu nti Fohströmistä Margaretana, josta otamme pääkohdan. Huomautetaan että laulajatar, toisin kuin Ida Basilier, edustaa etelämaalaista, Gounodin musiikin mukaista käsitystä Gretchenistä, arvostelija lausuu:

"Jättäen sikseen perusjohteellisen eroavaisuuden roolin käsittämisessä on tunnustettava, että nti Fohström on luonut jotakin lähes mallikelpoista. -- Se lämpö ja sydämellisyys, joka ensi iltana antoi hänen laululleen niin vastustamattoman sulouden, on joka kerralta yhä enemmän määrännyt hänen näyttelemistäänkin, tehden roolin tulkitsemisen niin eheämuotoiseksi, että se on myönnettävä oikeaksi taiteelliseksi voitoksi. Varsinkin juveliaarialla nti Fohström on voittanut yleisön vilkkaimman tunnustuksen, emmekä kiellä, että hieno vivahduttaminen ja äänen kristalliheleys, eritoten siinä kohden, on kaiken kiitoksen yläpuolella, mutta samalla uskallamme huomauttaa, että vielä perjantain ja sunnuntain näytännöissä eräs oikean käden liikunto Gretchenin katsoessa peiliin sekä suuri liikunto aarian lopussa muistuttivat plastiikkaopinnoista. -- Sitä vastoin voimme hänen käsitykselleen viimeisissä näytöksissä antaa mitä ehdottomimmat kiitoslauseet. Tässä hänen näyttelemisensä oli sydäntäkouristavaa ja tarmokasta, astumatta esteettisen sopusuhtaisuuden yli; tositeossa siinä nähtiin lapsekas, innostunut tyttö, joka onnettomuudessaan esiintyi ihastuttavampana kuin itse korkeimman onnensa päivinä." -- --

Tällä aikaa oli valmiiksi harjotettu uusi ooppera, Bellinin _Unissakävijä_, jossa nti Fohströmillä oli toinen debyyttiroolinsa. Se esitettiin ensi kerran 8/2, ja päämielenkiinto kohdistui luonnollisesti Aminan osaan, jossa suosittu laulajatar esiintyi. Morgonbladetin mukaan "rohkeimmat toivomukset täyttyivätkin alkuperäisen ja soman sekä tarpeen tullen todella sydäntäkouristavankin kuvauksen kautta, jolla hän osasi suorittaa tehtävänsä, ja erittäinkin erinomaisen laulun kautta, jota ei voinut kyllin kiittää ja jossa taiteilijattaren koloratuuri näyttäytyi mitä oivallisimmassa valossaan. Toisetkin, nti Ingman -- Elisa sekä Navrátil -- Alvino ja Kiljander -- Rudolf, saivat ansaittua tunnustusta, mutta enimmät suosionosotukset tuli tietysti nti Fohströmin osalle." -- Toisen näytännön jälkeen 10/2 lisätään:

"Nti Fohström ansaitsee mitä korkeimman kiitoksen Aminastaan, josta hän laulullaan ja esityksellään yleensä osaa luoda ylen liikuttavan ja sydämeen tunkevan kuvan. Hänen laulunsa on niin kaunis, niin innostuttava, että laulajattarelta, vaikka hän onkin vasta-alkava näyttämöllä, tuskin voi pyytää jotakin parempaa. Se joka epäilee että koloratuurilaululla voidaan ilmaista surua ja tuskaa, kuulkoon nti Fohströmin andantea loppuaariassa. Mestarillinen tapa, millä hän varsinkin tämän andanten vahvasti väritetyissä loppusävelissä tuo esiin Aminan valituksen, ei voi olla herättämättä ihmettelyä. Loistavan ihastuttavasti nti Fohström laulaa myöskin allegro-osan, joka tulkitsee Aminan vilpittömän ilon. Näytännön lopussa huudettiin laulajatar riemulla esiin neljä viisi kertaa. Nti Ingmanin laulussa Elisana on hienoutta ja suloa ja koloratuuritaitoa, Navrátil on lämmin ja viehättävä, vaikkei osa ole edullisimpia hänelle, ja Kiljander laulaa taitavasti, kuitenkaan täysin täyttämättä osaansa." --

Kaksi päivää myöhemmin oli lauluyhdistyksen konsertti, jossa Schumannin sävelteos Paratiisi ja Peri esitettiin neitien Fohströmin ja Laguksen sekä Navrátilin avulla; mutta silti oopperanäytännöt jatkuivat tasaisesti. Juutalaistyttö annettiin 13 ja 17 p. ja Unissakävijä 15, 16, 19, 21, ja 24 p., ja esiintyjät olivat koko ajan samat paitse että Vuorio 17/2 menestyksellisesti lauloi Leopold prinssin osan (Himbergin sijasta). Vähitellen kävi yleisö harvalukuisemmaksi, vaikka ihastus ei sentään vähentynyt, sillä kumpikin primadonna, Lagus Rachelina ja Fohström Aminana, kotiutui kotiutumistaan rooliinsa ja kunakin iltana kuulijakunta luuli kuulleensa entistä täydellisempää. -- Viimeinen näytäntö helmikuulla (27 p.) annettiin nti Fohströmin hyväksi ja esitettiin silloin kohtauksia oopperoista: Unissakävijä, Stradella, Musta domino ja Dinorah, josta viimeisestä resetinsaaja mestarillisesti lauloi "varjoaarian". Huone oli täynnä ja laulajatar suurten suosionosotusten esineenä. Venäläinen osa yleisöä lahjotti taiteilijattarelle kultaisen rannerenkaan.

Maaliskuuta kului melkein kokonainen viikko ilman näytäntöä; ainoastaan 3/3 oli yliopiston juhlasalissa oopperakonsertti. Harjotettiin näet Luciaa, jonka nimiroolissa nti Fohström oli esiintyvä. Se tapahtui 6/3 ja laulajattaren menestys oli täydellinen, vaikka esitys hänen luontonsa mukaan oli "paljon hiljaisempi" kuin rva Achtén. Mielipuolisuuskohtaukselle nti Fohström antoi hiljaisen, lempeän tylsämielisyyden leiman, jonka hymyilystä epätoivo kuitenkin ilmeni yhtä voimakkaasti kuin rajuista tunteenpurkauksista. Lord Ashtonin osa oli uskottu Kiljanderille, jonka laulajan sairastumisen tähden näytäntö uudistettiin vasta 13/3. Välillä annettiin 8/3 Faust ja 10/3 osia Luciasta, Ernanista ja Dinorahsta. Ja koska nti Fohströmin vierailu oli loppumaisillaan, pidettiin hänelle Arkadiateatterin lämpiössä jäähyväiskemut, joihin hänen ihailijansa olivat lukuisasti kokoontuneet. Th. Rein piti kunniavieraalle puheen, mainiten kuinka Suomalainen ooppera oli äkkiä syntynyt niinkuin Pohjolan kevät puhkeaa kukoistukseen ja kiittäen laulajatarta siitä että hän oli käyttänyt taivaan lahjottaman kykynsä suomalaisen taiteen palvelukseen. -- Hyvästijättö-näytäntö 15/3, jonka ohjelman muodostivat: kolmas näytös Unissakävijästä, neljäs Faustista sekä Dinorah-kohtaukset, tuli samoin kuin laulajattaren ensi ilta loistavaksi kunnianosotus-tilaisuudeksi. Joka lippu oli myyty ja tunnelma semmoinen kuin ainoastaan kukkuroillaan täydessä huoneessa saattaa kehittyä. Kun laulajatar illan kuluessa tavan takaa oli huudettu esiin, annettiin ja heitettiin hänelle lopussa kymmenkunta kukkakimppua ja laakeriseppele ja erinäisiä kallisarvoisia lahjoja. Niistä oli huomattavin komea kaulavyö ja mitaljonki muinaispohjalaista tyyliä (Mellinin tekemä 700 markasta), johon oli kaiverrettu sanat: _"Suomalaisen oopperan ystäviltä 15/3 1878. Amina. Margareta. Lucia."_[118] Sitä paitse venäläinen yleisö nytkin antoi useita kultakoristuksia. Viihdyttääkseen yleisöä taiteilijatar Hrimalyn säestäessä lauloi: "En voi sua unhoittaa poijes" ja "Ah voi kuinka kauhiasti", ajattelematta että hän siten vain heitti öljyä tuleen. Kun salonki vihdoin tyhjeni, töytäsi joukko ihailijoita näyttämölle ja siellä he "eläköön huutojen kaikuessa" tuolilla kantoivat laulajatarta. Sen jälkeen hän pääsi muuttamaan pukua; mutta kun hänen piti lähteä kotiinsa, olivat Nuijan laulajat eteisessä häntä vastaanottamassa ja seurasivat häntä laulaen kotia.

Morgonbladetin arvostelija lausui nti Fohströmin Dinorahsta, kuultuaan sen toisen kerran hyvästijättö-iltana: "Laulajattaren esiintyminen tässä osassa lienee ilman epäilyksiä huippukohtana kaikesta siitä mitä hän täällä on aikaansaanut taidelaulussa ja sulokkaassa esiintymisessä. Se lapsekas joskin Meyerbeerintapaisesti hienostettu naivisuus, joka näyttää kuuluvan Dinorahn luonteeseen hänen milloin laulaen milloin tanssien leikkiessään varjonsa kanssa, se sai nti Fohströmissä todella hurmaavan ilmaisun, jossa tyylikäs täsmällisyys sekä taiteellinen mutta samalla luonteva sulous yhtyivät, ja me luulemme julkilausuvamme yleisön yksimielisen ajatuksen, kun me kiitämme siitä että tämä korkeasti kehittyneen lyyrillisen taiteen helmi oli sijotettu ohjelmaan."

Aamulla 17/3 oli nti Fohströmin matkustaminen Pietarin kautta Berliniin. Silloinkin laulajat kokoontuivat ja lauloivat odotussalissa ja asemasillalla. Ja niin nuori tenhotar lähti, mutta ulkomaillekin häntä seurasivat kotimaisten ystävien tunteenilmaisut. G. W. Edlundin toimesta lähetettiin Lyybekin kautta Berliniin sähkösanoma, että nti Fohströmille hänen ensi kerran esiintyessään Berlinissä oli annettava kukkakimppu valkoisilla nauhoilla, joihin oli painettu sanat: "Sydämelliset tervehdykset ystäviltä Suomessa". Tämän laulajatar saikin 9/4, sinä onnellisena iltana, jona hän ensi kerran esiintyi huoneen täyttävän, valitun yleisön edessä Krollin Teatterissa. Todistukseksi ettei ylempänä esitetyt kotimaiset arvostelut olleet liioteltuja ja puolueellisia otamme tähän H. Truhnin arvostelun Berliner Tageblattista, joka oli kaikkein maltillisimpia:

"Johtaja R. Bialin italialaisella oopperalla on merkittävänä uusi, merkillinen menestys. Lauvantaina esiintyi ensi kerran Signora Alma Fohström, nuori suomalainen neiti ja mainion maestra di bel canto Henriette Nissenin oppilas, Aminana Bellinin Somnambulassa. Nti Fohström on, niinkuin näyttää, vielä hyvin nuori, skandinavilaisesti vaaleaverinen nainen ja hänellä on helkkyvä soprano, joka kohoaa kolmiviivaiseen es'iin asti. Signora Alma on taitoon nähden täysin kypsynyt. Vaikeimmatkin juoksutukset hän leikkien esittää ja -- mikä on pääasia -- puhtaalla ääntämisellä; toivoisimme vain, että äänen väritys, erittäinkin e-ääntiöllä olisi un poco piu oscuro [hieman tummempi]; mutta skandinavilaisissa kielissä on merkillisen kirkas e yleinen. Jenny Lind osasi kuitenkin vapautua siitä, ja varmaan nti Fohström vähällä harjotuksella on tekevä samoin. Lukuisa yleisö vastaanotti ensikertalaisen erinomaisella mielihyvällä eikä signora Alma jäänyt vaille tavallisia suosionosotuksia, kukkienheitot siihen luettuna." --

Siinä signora Alman ensi voitto ulkomailla. Toisia seurasi; mutta meidän täytyy palata kotimaahan.

* * * * *

Vaihtelun vuoksi ja muutoinkin on kertomuksen nyt käännyttävä puheosastoon, joka, niinkuin lukijamme muistanee, vähää ennen joulua muutti Helsingistä _Tampereelle_. Täällä annettiin noin neljän viikon aikana 14 näytäntöä, ensimäinen 20/12 ja viimeinen 21/1. Ohjelmistosta sanottakoon vain, että Daniel Hjort, Nummisuutarit, Hellät sukulaiset ja Kevään oikkuja menivät kukin kaksi kertaa; Viuluniekka, Karkurit y.m. yhden kerran. Uusi oli ainoastaan Benedixin 3-näytöksinen _Hellät sukulaiset_, jonka Törmänen oli suomentanut. Ylipäätään tamperelaiset eivät olleet teatterituulella. "Tulot menevät yhä alaspäin", Vilho valittaa 12/1, "Ohdakkeet ja laakeri ja Kevään oikkuja, joka jälkimäinen suuresti miellytti yleisöä, tuottivat ainoastaan 211 mk. Eikä Nummisuutaritkaan antanut enempää kuin 286 mk. Toivon kuitenkin huomenna saavamme täyden huoneen, sillä Nummisuutarit näkyy luovan itselleen ystäviä väkisinkin." -- "Hellät sukulaiset", Vilho kirjoittaa 20/1, "annettiin täällä perjantaina arvaamattoman suurella menestyksellä. En koskaan ennen ole nähnyt Tampereen yleisöä niin innostuneena kuin nyt, mutta paha kyllä olivat tulot huonot, ainoastaan 206 mk." -- Kaksi viimeistä huonetta oli täynnä, mutta kumminkin Tampereellakin olo päättyi tappiolla -- menoja oli 685 mk enemmän kuin tuloja.

Tampereelta seurue muutti _Hämeenlinnaan_, jossa ohjelmisto ensimäisestä illasta 25/1 alkaen Vilhon äkkinäisen sairastumisen tähden tuli aivan toisellaiseksi kuin suunniteltu oli. Hän kirjoittaa näet keskiviikkona 30/1, että hän edellisestä torstaista oli ollut vuoteen omana. Hellät sukulaiset oli ilmoitettu, mutta kuitenkin täytyi alottaa Karkureilla. Paitse pikku kappaleita esitettiin sitte Daniel Hjort, Hellät sukulaiset ja Kylänheittiö kukin kaksi kertaa sekä Narcisse Rameau ja ja Enon rahat kumpikin kerran. Mustalainenkin annettiin kaksi kertaa, mutta siitä oli hirmunen vastus; "Glantz, Törmänen ja hyvä nti Tötterman ovat niinkuin mustalaiset juosseet talosta taloon" kysymässä pianoa lainaksi. -- Runebergin syntymäpäivänä 5/2 oli ohjelma laadittu tilaisuuden mukaan. Siinä vaihteli kuvaelmia tanssi- ja laulunumerojen kanssa. -- Näytäntöjen luku oli täälläkin 14; viimeinen 20/2. Tulot olivat yleensä huonot, joten Hämeenlinnankin "sesjuuri" päättyi noin 1,000 mk:n tappioon.

Täältä seurue suuntasi matkansa _Turkuun_ ja siellä sitä kohtasi menestys, joka oli omansa virkistämään näyttelijäin mieliä. Ensi iltana 24/2 annettiin Enon rahat eikä ainoastaan huone ollut hyvä, vaan arvostelijatkin olivat tyytyväisiä esitykseen. Jälkimäiset tunnustivat, että seurue niinä kolmena vuotena, joina se oli pysyttäytynyt kaukana Turusta, oli kunnioittavasti edistynyt. "Kokonaisuuden yli", Nervander lausui, "lepäsi tasaisuus, joka kiitettävällä tavalla koetti korvata illusioonia, huvinäytelmän henkilöt olivat kaikki selväpiirteisesti käsitetyt ja muutamat esitettiinkin varsin hyvin." -- Kylänheittiö meni 27/2 ja 3/3. "Esiintyjät saivat osakseen vilkkaita suosionosotuksia", sama arvostelija kirjoittaa, "ja enimmän nuori, lupaava näyttelijätär nti Aalberg, joka huudettiin esiin sekä kolmannen että neljännen näytöksen jälkeen." -- Kiven näytelmistä esitettiin Lea 1/3 ja 17/3 ja sai nti Avellan täyden tunnustuksen nimiroolin suorituksesta, Kihlaus kerran ja Nummisuutarit kolme kertaa (6/3, 10/3, 14/3). Viimemainitusta Nervander laati seikkaperäisen selostelun ruotsinkieliselle yleisölleen ja sen jälkeen laajan arvostelun esityksestä, josta otamme pääkohdat: