Part 16

(8/8) Kaarloseni! Hetki sitten tuli sähkösanoma Hrimalylta: "Würden Sie nehmen recht braven Tenoristen für Zeit 1 Oktober bis 31 März gegen dreitausendfünfhundert Mark Gage und ein Benefice? Würde trachten ihn bekommen. Antwort gleich telegrafisch".[61] Minulla oli jo sähkösanoma sinulle puoleksi kirjoitettuna, mutta kun klo oli 1/2 10 Hrimalyn sanoman tullessa ja Lappeenranta tietysti ei ole yöasema, niin olisi se saapunut käsiisi vasta huomenna ja niin olisi koko vuorokausi mennyt hukkaan, ennen kun Hrimaly olisi saanut vastauksen, joka tietysti on kiireellinen, koska hän pyytää sitä "kohta sähköteitse". Augusta ja minä tuumailimme hetken yhdessä ja päätimme ettei ollut muuta neuvoa kuin kohta vastata: _otamme_. Kumminkin vähän rajoitin asiaa, sillä minä sähkötin: "Wenn er ein guter Sänger ist und einige Partien kann, nehmen wir ihn auf diese Bedingungen".[62] Siis on asia melkein ratkaistu etkä sinä sentähden saa olla pahoillasi; mihinkä me joutuisimmekaan yksistään Ericssonilla? Huhtikuun 1 p:ksi voi jo uutta ilmaantua ja kenties voimme silloin tulla toimeen Ericssonin kanssa ja saatammehan näyttelyn ajaksi hankkia jonkun "Gast'in" [vierailijan]. Kirjoita kuitenkin, oletko pahoillasi? -- Sitte kirjoitin kohta Hrimalylle ja pyysin häneltä yksityistietoja laulajastamme, mitä oopperoita hän ennen on laulanut, kelpaako hän Faustiksi y.m. Edelleen pyysin Hrimalya sähköttämään, jos hän osaa Faustin, niin että täydellä vauhdilla voimme ryhtyä harjotuksiin. Mutta nyt -- hyvää yötä. On myöhäinen, minulla on uni ja olen väsynyt. Emilie.

Fredlander [uusi vahtimestari, Vaasasta] tuli tänä iltana ja huomenaamuna vien hänet Arkadiaan. Aion vastaiseksi antaa hänen asua tulevassa kansliahuoneessa ja Adlerbergin rappusissa. -- Wirman [entinen vahtimestari] kuuluu olevan kovin murheellinen.

Siihen säilynyt kirjeenvaihto päättyy. Melkein pyörryttää, kun ajattelee mitä kaikkea sisaruksilla tällä viiden viikon ajalla oli mietittävänä ja ratkaistavana. Joka päivä tuli milloin miltäkin suunnalta kirjeitä ja sähkösanomia, joihin oli vastaaminen. Milloin lähetettiin neuvoja ja ohjeita, milloin rahaa, milloin tilattiin nuotteja, taikka kirjoja taikka suomennoksia, milloin oli pukuja hankittava, milloin tiedusteltava sitä taikka tätä -- joka päivä toi uusia huolia! Ja tämmöistä puuhaa oli heidän elämänsä läpi koko vuoden, sillä itse näytäntökautena oli asiain paljous vain kahta vertaa suurempi. Totta kyllä silloin enimmät seikat suoritettiin suullisesti, mutta ei sentään kirjeenvaihtokaan tauonnut. Entäs kun sitten ikäviä selkkauksia sattui, kun sairauskohtaukset pakottivat muuttamaan ohjelmia ja suunnitelmia! Entäs kun raha-asiat kävivät ahdistaviksi, niin että koko teatteriyritys näytti rientävän vararikkoa ja perikatoa kohti!

Muutoin on tämä kirjeenvaihto yhdessä kohden oikein draamallisesti jännittävä. Tarkoitamme tuota läpikäyvää tenorikysymystä. Jo ensi kirjeessä se tulee näkyviin. "Hrimalylle 500 markkaa" -- niin se alkaa. Ennen oli niinkuin Morgonbladetin arvostelijan sanoista näkyy tieto tullut, että saksalainen tenori oli tulossa. Tieto tarkoitti Trochlillia, jonka kanssa välikirja oli tehtävä. Mutta kirjeistä nähdään, kuinka ensin huhujen ja sitte yhä selvempien sanomien kautta Bergbom-sisarukset saavat tietää, että Trochlil ei tulekaan. Se oli "ukkosen isku". Mutta väsymättömästi Emilie pommittaa Hrimalya yhä uusilla kirjeillä vaatien, että hän sittekin hankkisi tenorin ja samalla aikaa hän kehottaa Bergholmia ja -- miltei epätoivoisesti -- Kalliotakin (!) tiedustelemaan tuota ikävöityä laulajaa. Sillä Emilie ei uskalla mitenkään alottaa uutta näytäntökautta Ericssonin kanssa -- edellisen tuottama kokemus oli näet ollut liiaksi tuskallinen. Kaikki näyttää jo menetetyltä, kun eräänä iltana Hrimalyn sähkösanoma tulee: "ottaisitteko" j.n.e., johon on paikalla vastattava -- ja Emilie ja rva Heurlin yhdessä päättävät: otamme! Ja päätös oli kaikin puolin onnellinen, sillä laulaja, joka näin, niin sanoaksemme, viime näytöksessä nimettömänä astui näyttämölle, oli se tenori, joka Suomalaisen oopperan jäsenenä ennen pitkää oli saava yleisömme täyden suosion ja joka oli tänne jäävä lähes neljäksi vuodeksi -- tsekkiläinen Josef Navrátil. -- Vähäpätöisemmistä aiheista kuin Emilie ja Kaarlo Bergbomin kirjeenvaihdosta kesällä 1875 on huvinäytelmiä sepitetty!

Vielä on katsaus luotava laulutaiteilijoittemme kesään. -- Jo toukokuun lopulla kerrottiin sanomissa eräitten oopperaseurueen jäsenten päättäneen tehdä kiertomatkan sisämaahan esittääkseen kohtauksia eri oopperoista, ja näytäntöjen päätyttyä Helsingissä Strömer-sisarukset sekä Achté ja Bergholm lähtivätkin liikkeelle. Heidän aikomuksensa oli käydä Kuopiossa ja Joensuussakin, johon kauppiaat H. ja P. Parviainen olivat tarjonneet heille vapaan matkan höyrylaivallaan ja jossa nti Svärd oli luvannut teatterisalinsa maksutta käytettäväksi. Kesäkuun alkupuolella kuopiolaiset saivatkin ihastuksekseen nauttia näytännöistä, joissa esitettiin kohtauksia Normasta, Fra Diavolosta ja Luciasta, jota paitse Emmy Strömer toimeenpani laulajaiset Kuopion avarassa teatterissa. Sanomattakin ymmärtää, että etevien taiteilijain esityksiä palkittiin mitä innokkaimmilla suosionosotuksilla, vaikkei yleisöä joka ilta riittänytkään huoneen täydeltä. Jopa kutsuivat kaupunkilaiset harvinaiset vieraat pitoihinkin seurahuoneelle ja läänin kuvernööri esitti heidän maljansa tunnustaen todeksi, että "Väinämöisen kanteleita vielä tehdään uusia". Samassa tilaisuudessa kauppias Rissanen puhui Bergbomin kunniaksi, jota aina muistettiin teatterijuhlissa, huolimatta siitä oliko hän saapuvilla vai ei. -- Kuopiosta seurue matkusti Savonlinnan kautta Joensuuhun esiintyäkseen siellä kolmena iltana.

Tältä matkalta palasi pikku seurue Helsinkiin, jossa sillä välin Emmy Strömerin ja Achtén kuuluutus avioliittoon oli tapahtunut. Yksinkertaiset "aamupäivähäät", jotka morsiamen äiti ja Emilie Bergbom olivat valmistaneet, vietettiin sitten 30 p. kesäk. tri Sanmarkin huoneustossa Elisabetinkadun varrella n:o 13. Vihkimisen toimitti sulhasen lanko rovasti Osk. Grönholm. Bergbom ja Wahlström olivat sulhaspoikina sekä neidit Sofie Strömer ja Sigrid Chrons morsiusneitosina. Iltapäivällä lähti nuori pari höyrylaivalla Orrbyhyn Porvoon saaristossa, viettääkseen siellä kesänsä.

Elis Duncker, joka ei ollut yhtynyt toisten kiertomatkaan, antoi omin päinsä 31/7, se on Savonlinnan 400-vuotisjuhlan jälkeisenä päivänä, aamupäivä-laulajaiset siinä osassa vanhaa linnaa ("bastion Dick"), jossa juhlatanssiaiset olivat kestäneet samaan aamuun saakka. Kuopiossa hän lauloi 3/8 N. Kiljanderin avustamana ja syksyllä muuallakin, esim. Porissa, niinkuin jo tiedämme Vilhon pahantuulisesta kirjeestä.

Ida Basilier palasi kotimaahan elokuun keskivaiheilla, tullen ensin Helsinkiin. Siellä hän 22/8 sulasta ihmisrakkaudesta antoi mielisairaitten Lapvikin sairaalassa kuulla helkkyäänensä suloutta ja hetken tuta lempeän sopusoinnun hivelyä, jota he enimmän elämässä kaipaavat. Sen jälkeen laulajatar lähti pitkälle konserttimatkalle, jolla hän pianotaiteilijan nti Ina Forsténin seuraamana kiersi koko Suomen niemen laulaen useimmissa kaupungeissa (ja maaseudullakin, niinkuin Kalajoella).

Paitse näitä suomalaisella näyttämöllä jo esiintyneitä laulajakykyjä antoivat tänä kesänä eri paikkakunnilla laulajaisia erinäiset toisetkin, jotka pian olivat vuorostaan esiytyvät oopperassa. Niin nti Naëmi Ingman, jonka nimi jo ennen on tässä luvussa mainittu, ja niin neidit Mathilda Lagermarck ja Hortense Synnerberg.

Oopperanäytännöt alkoivat _Helsingissä_ 5/9, jolloin Bellinin Norma annettiin täydellisenä, joka keväällä oli ollut mahdotonta. Nyt oli Ericssonin ääni heleä kuin ennen, ja oopperan esitys oli erinomaisen tyydyttävä. Luonnollisesti kohdistui yleisön innostus kuitenkin rva Achtéhen, jonka rinnalla nti Sofie Strömer vielä esiintyi, vaikka hänenkin häänsä olivat lähellä. Köörit olivat heikommat kuin keväällä, syystä kun osa avustajia vielä oli maalla; sama oli orkesterin laita. Seuraavissa näytännöissä 9/9 ja 12/9 oli yleisön ihastus muuttumaton ja lämpimimmin se tavallisuuden mukaan ilmaistiin Casta diva aarian, toisen näytöksen tersetin ja kolmannen näytöksen finaalin jälkeen. Jossakin näistä kolmesta näytännöstä kävi eräs pietarilainen, joka St. Petersburger Zeitungissa julkilausui vaikutelmansa:

-- -- "Norma olisi koristanut suurtakin näyttämöä. Norma 65° pohj. leveyttä -- esittäjätär rva Strömer-Achté on kotoisin Oulusta -- ja samalla täynnä etelämaista hehkua ja intohimoa ja kykenevä käyttämään mitä draamallisimpia ilmaisukeinoja oli tietysti ylen kiehtova. Rva Achtélla on ihana mezzosopranoääni, sangen voimakas ja soinnultaan erinomaisen sympaattinen. Nähtävästi parhaimman koulun kehittämänä on laulu nuhteettoman puhdas äännännän sekä lämmin ja eloisa esityksen puolesta. Miellyttävän ulkonäön, ilmehikkään kasvojeneleilyn ja jalojen liikuntojen avulla hän osasi, liiottelematta, täydellisesti ilmisaattaa suuret mielenliikutukset. Suurilahjaisena taiteilijattarena ja itsenäisesti luovana kykynä, täynnä eloa ja tulta, hän niin kauvan kun hän isänmaallisen innostuksen kannattamana antautuu Suomalaiselle oopperalle varmaan pitää sen voimassa. Adalgisana häntä avusti ansiokkaalla tavalla nuorempi sisar, joka myöskin on kyvykäs laulajatar. Kööri lauloi, joskin sen jäsenet näyttivät vähän tottuneilta näyttämöllä liikkumaan, varmasti, puhtaasti ja oikein, harvalukuinen orkesteri teki niinikään parastaan, niin että hyvä, musikaalinen yhteisvaikutus syntyi."

Tämän jälkeen tuli kaksi Trubaduri-näytäntöä 17/9 ja 19/9. Ja yhä vaan tämä ooppera sai myrskyistä suosiota osakseen -- "sillä, sanottakoon mitä tahansa, rva Achtén Leonora on vastaiseksi taiteilijattaren täydellisin luoma!" -- Sitte seurasi Lucrezia Borgia, joka sekin nyt vasta voitiin antaa täydellisenä. Rva Achté ja Duncker lauloivat ja näyttelivät niin, että olisivat tyydyttäneet paljo suurempien ja mainioimpien näyttämöjen vaatimuksia. Orsinin osassa esiytyi nti Fanny Tallgren. Ooppera annettiin kolme kertaa peräkkäin (21, 23 ja 26 p.). Viimeisenä iltana oli huone täynnä, esitys niin eloisa ja hengeltään taiteellinen, että kuulijat vastustamattomasti joutuivat innostuksiinsa.

Näin näytännöt alkoivat ulkonaisesti hyvällä menestyksellä; mutta silti kaikki ei ollut hyvin. Viimemainittuna päivänä sai Emilie Bergbom nti Elfvingiltä lahjaksi teatteria varten kauniita tekokukkia. Vastauksesta otamme seuraavat rivit:

-- -- "Oletko itse tehnyt erinomaisen kauniit, siniset lemmenkukat? Ne saavat debyteerata Lydia Laguksen kanssa Rykmentin tyttäressä, kun hän vain tulee niin terveeksi, että hän voi laulaa. Hän on näet useita viikkoja ollut sairas, niin että meidän on täytynyt kokonaan lykätä Rykmentin tytär ja hänen debyyttinsä tuonnemmaksi, vaikka ooppera oli melkein valmis. Sentähden sai Ruotsalainen teatteri, joka tietysti on katsonut tarpeelliseksi ottaa saman kappaleen, aikaa näyttää sen ennen meitä, ja tapahtui se viime keskiviikkona -- nti Byström pääosassa --, mutta onneksi kokonaan onnistumatta. Ylipäätään ovat ihmiset nykyään kerrassaan haluttomia teatteriin; sitä vastoin ne harrastavat sirkusta, ja sillä on _joka_ ilta hyvät ja täydet huoneet. Meillä on ollut huononlaisesti väkeä, keskimäärin puoli huonetta taikka vähä enemmän, ainoastaan kaksi kertaa täysi. Yleisö vaatii jotain uutta ja Laguksen sairauden tähden emme voi tarjota sitä. Don Juania harjotetaan ja samoin Stradellaa, nyt kun Rykmentin tytär jätettiin. -- Suuri teatteri näyttelee melkein tyhjille huoneille, niin että me kuitenkin olemme vähän onnellisemmassa asemassa. -- Minusta sinä voisit marraskuun alussa tulla tänne pariksi viikoksi katsomaan rva Winterhjelmiä ja puheosastoa. -- Kylpyparannuksilla olo on vaikuttanut hyvin Kaarloon, vaikka hän ikävä kyllä nyt on vilustunut ja saanut julman katarrin, joka luultavasti kestää koko talven." -- --

Tästä näkyy että oli perää tuossa Emilien kesällä kuulemassa kertomuksessa, että Ruotsalainen teatteri ottaisi esittääkseen samoja oopperoita samaan aikaan kuin Suomalainen teatteri! Edelleen näemme että rva Winterhjelm oli suostunut tulemaan marraskuulla, jolloin puheosasto toimisi Helsingissä ja lauluosasto Turussa. -- Tämän yhteydessä mainittakoon toisesta, vähän myöhemmästä (30/9) kirjeestä nti Elfvingille, että tämän teatterin ystävän alotteesta Turussa oli ruvettu puuhaamaan arpajaisia Suomalaisen näyttämön hyväksi. Samassa kerrotaan erään teatterin suosijan (Julius Krohnin) lahjoittaneen sille 1,000 markkaa, josta ei kuitenkaan saisi julkisesti mainita ennen kuin vuositileissä.

Tieto että uusi tenori tänä syksynä tulisi oopperaan herätti melkoista uteliaisuutta yleisössä. Hän saapui Helsinkiin 3/10. Samana iltana annettiin Trubaduri, jossa oopperassa kaukainen vieras muutama päivä myöhemmin esiintyi ensi kerran. Tämä _Josef Navrátilin_ debyytti oli mitä mieltäkiinnittävin tapaus oopperamme elämässä, eikä siis kummaa, että huone oli täpötäynnä. Morgonbladet lausuu siitä:

"Debyytti oli vaikutukseltaan yllättävä. Hra Navrátil valloitti yleisön oikein ryntäämällä. Mitä voimakkaimmat kättentaputukset ja hyvä- sekä esiinhuudot ilmaisivat kuinka ihastuneita oltiin hänen ytimekkääseen, dramaattiseen lauluunsa. Hra Navrátililla on oivallinen, hyvässä koulussa kehitetty tenoriääni ja hänen esityksensä on tarmokas ja ilmehikäs. Semmoinen tenorilaulaja kuin Navrátil on erinomainen lisä Suomalaisen oopperan jäsenistöön ja on tuottava sille uutta loistoa. Selvästi näkyi että hra Navrátilin hehkuva esitys innostutti toisiakin esiintyjiä." --

Navrátil oli syntynyt Böhmissä 1840 ja siis Suomeen tullessaan parhaimmassa ijässään, 35-vuotias. Ollen niinkuin nimikin ilmaisee tsekkiläistä kansallisuutta, hän oli ennen oopperalaulajana toiminut ainoastaan kotimaassaan, Egerissä, Teplitzissä ja Pragissa; mutta hänen ohjelmistonsa oli silti sangen runsas. Hän oli näet laulanut kolmattakymmentä tenoriosaa tavallisimmissa italialaisissa, ranskalaisissa ja saksalaisissa oopperoissa (muun muassa Lohengrin ja Tannhäuser) ja oli siis niin täysin tottunut, että hän saattoi vaikuttaa tottumattomampaan ympäristöön. Vartaloltaan hän oli lyhytläntä ja tanakka eikä hän kasvoiltaankaan ollut kaunis, mutta hänessä oli runsain määrin etelämaista tulisuutta ja osaten suurella taidolla käyttää miellyttävää ja heleää, joskaan ei ylen voimakasta ääntään, hän helposti sai unohtamaan mitä ulko-olennolta puuttui viehättävää. -- Kun Ericssonkin vielä oli oopperan palveluksessa, voitiin olla jotenkin varmat siitä että ainakin tenoripuoli oli turvattu.

Trubaduri esitettiin vielä 10/10 ja 12/10 ja Navrátilista sanottiin jo niiden iltojen jälkeen, että hänestä tulee yleisön suosikki, vaikka samalla tunnustettiin, että Emmy Achté toki nyt niinkuin ennen antoi kokonaisuudelle vastustamattoman tenhovoiman. Toinen rooli, jossa Navrátil esiintyi, oli Edgardo Luciassa 15/10 Ja 17/10. Siinäkin hän lauloi vaikuttavasti, erittäinkin viimeisessä kuvaelmassa, joka vasta nyt näyttäytyi oikeassa valossaan. Sekstetti suoritettiin loistavasti ja oli kohta toistettava.

Tällä aikaa oli Flotowin ooppera _Alessandro Stradella_, valmiiksi harjotettu ja näyteltiin ensi kerran 21/10 ihan täydelle huoneelle. Tässä oopperassa esiintyi pääasiassa aivan uusia voimia: nimiroolissa Navrátil, Leonorana nti _Mathilda Wecksell_ [runoilija J. J. Wecksellin sisar], jonka nimeä ei ennen ole mainittu tässä kertomuksessa, Bossin osassa Bergholm sekä rosvoina maisteri _W. O. Gottlund_ ja Aspegren. "Syvällä, lempeällä intomielellä Navrátil lauloi Stradellan osan. Varsinkin oli hänen laulunsa kolmannen näytöksen rukousaariassa, jolloin Stradella tietämättään lumoaa rosvot, miellyttävä, lämmin ja taiteellisen ihana. Tämän aarian esitti laulaja suomeksi; muutoin hän lauloi saksaksi (samoin kuin Edgardona; Manricon osassa hän oli käyttänyt tsekinkieltä)." Tietysti Navrátil palkittiin lämpimillä suosionosotuksilla. Myöskin nti Wecksell sai yleisöltä myötätuntoisen kohtelun, vaikkei hänen tottumattomuutensa ollut omansa hankkimaan hänelle suurempaa menestystä. Laulajatar, joka oli harjottanut opintoja Pietarissa, osotti kumminkin käyneensä hyvää koulua; hänen korkea sopranoäänensä oli aika hienosti kehitetty ja esitys laadultaan huoliteltua. Bergholm oli tapansa mukaan tyydyttävä, ja rosvot suorittivat koomilliset osansa sangen hupaisesti. -- Ooppera annettiin vielä kolme kertaa (24, 26 ja 28 p.). Lähinnä viimeinen oli Navrátilin ja viimeinen nti Sofie Strömerin resetti-ilta. Tarkoitus oli ollut, että laulajatar esiintyisi viimeisen kerran 27/10 niissä Norman, Noita-ampujan ja Fra Diavolon kohtauksissa, joissa hän enimmän oli miellyttänyt yleisöä, mutta rva Achtén äkillisen sairastumisen tähden näytäntö peruutettiin ja sijaan pantiin seuraavana iltana ohjelma, missä lyhyeen Stradellaan oli liitetty Fra Diavolon ensi näytös. Tässä jälkimäisessä oopperassa nti Strömerillä englantilaisena ladynä oli yksi onnellisimpia roolejaan, jossa hän sekä laulunsa että kujeellisen näyttelemisensä kautta oli suuresti tyydyttänyt katsojia. Nyt yleisö varsin lämpimästi ilmaisi myötätuntoisuuttansa ja kiitollisuuttansa eroavalle laulajattarelle, jolla ei suinkaan ollut arvoton osa Suomalaisen oopperan voitoissa. -- Näytännön jälkeen oli Arkadian lämpiössä läksijäispidot, jossa Julius Krohn julkilausui juuri mainitut tunteet ja nti Strömerille muistolahjana annettiin pieni kokoelma suomalaista kirjallisuutta. Tilaisuudessa oli saapuvilla nti Strömerin sulhanenkin, norjalainen insinööri Bonnevie. Häät vietettiin lauantaina 30 p. lokak.

Oopperan näytäntösarja Helsingissä päätettiin Lucrezia Borgian kahdenkertaisella esittämisellä 31/10 ja 2/11. -- Sen jälkeen oli lauluosasto matkustava Turkuun, ollakseen siellä tammikuun keskivaiheilla. Pari viikkoa rva Achtén oli määrä vielä olla mukana, mutta sitte laulajatar (joka oli yleisistä varoista saanut 1,500 mk:n matkarahan) oli lähtevä ulkomaille. Niin aikoi Dunckerkin tehdä, joten oopperan jonkun aikaa oli tultava toimeen ilman heitä. Rva Achtén sijaan oli kuitenkin Ida Basilier astuva uuden vuoden alusta.

Kun oopperaseurue muutti Turkuun, oli puheosasto jo tullut pääkaupunkiin, jossa se nyt oli antava näytäntöjä rva Winterhjelmin kanssa. Tämä taiteilijatar oli lokakuun viime viikolla saapunut Turkuun ja toimeenpantuaan siellä draamallisen iltaman (Tanssikengät, mestauskohtaus Daniel Hjortista y.m.) hän 1 p. marrask. tuli Helsinkiin.

Ensimäinen puhenäytäntö oli 5/11, jolloin rva Winterhjelmiä lämpimästi tervehdittiin taiteellisesti ja historiallisesti yhtä merkillisessä Lea-roolissaan. Sitä paitse näyteltiin Mustalainen, jonka pääosan Lundahl esitti eloisasti ja hyvällä värityksellä sekä Toinen tai toinen naimaan, jossa Vilho Jakob Grimminä etupäässä huvitti katsojia. Kun sama näytäntö oli uudistettu 7/11 annettiin 9/11 Brachvogelin Narcisse Rameau, rva Winterhjelm madame Pompadourina. Tuskin tarvitsee sanoa, että suuri näyttelijätär mestarillisesta luonteenkuvauksestaan ansaitsi ja sai innostunutta tunnustusta; mutta ei paljo vähempää tyydytystä herättänyt se, että Lundahl nimiroolissa ja rva Aspegren m:lle Quinaultina osottivat sangen merkillistä edistystä. Varsinkin edellinen näytteli useissa kohdin sillä välittömällä intomielellä, joka vastustamattomasti vaikuttaa katsojaan, ja jälkimäinenkin ilmaisi kehittynyttä kykyä. Molemmille sopi jo antaa taiteilijan nimi, koska olivat päässeet sille asteelle että voivat harkita tehtävänsä kokonaisuutena, jonka ilmisaattamiseksi yksityispiirteet olivat yhteenliitettävät. Itse roolin laatu teki, että Lundahlin esitys tässä kohden oli suuriarvoisempi. Paitse pienempiä yksityiskohtia huomautettiin, että puhelukohtaukset olivat heikommat. Näytäntö uudistettiin 11/11 ja 14/11.

Lähinnä sen jälkeen tuli Maria Tudor, 18/11 ja 21/11, hyville huoneille. Rva Winterhjelmin erinomainen esitys tässä näytelmässä oli sama kuin ennen; sitä vastoin kotimaiset avustajat eivät saaneet mainittavaa kiitosta. -- Se päivä, jolloin Maria Tudor esitettiin ensi kerran, oli rva Winterhjelmin 37 syntymäpäivä. Sen johdosta Suomalaisen teatterin johtokunta kävi hänen luonaan kunniatervehdyksellä ja pyysi saada maalauttaa hänen muotokuvansa Lean roolissa; kuva olisi säilytettävä Arkadiateatterin lämpiössä, muistona hänen vaikutuksestaan näyttämömme hyväksi. Sitä paitse seurueen jäsenet lahjoittivat rva Winterhjelmille albumin, jossa oli heidän kaikkien muotokuvat. Myöhemmin kävi joukko ylioppilaita, joihin muutakin yleisöä oli liittynyt, tervehtimässä taiteilijatarta laululla. -- Muotokuvan maalasi rva Winterhjelmin täällä ollessa nuori Albert Edelfelt, ja on se nykyään sijoitettu Kansallisteatterin lämpiöön, jonka muotokuvakokoelmasta se on ensimäinen eli vanhin.[63]

Näinä päivinä Suomalainen teatteri sai vastaanottaa 2,194:04 markkaa, tulot teatterin matkarahaston hyväksi toimeenpannuista arpajaisista Turussa. Yritys oli, niinkuin edellisestä tiedetään, syntynyt nti Elfvingin alotteesta. Emilie Bergbomin kirjeestä 22/11 näkee, että toimeenpanijoilla oli ollut paljo vastuksia voitettavana, mutta "loppu hyvä, kaikki hyvä". Edelleen saamme siitä tietää, että turkulaiset ystävät olivat päättäneet kehottaa samanmielisiä henkilöitä muuallakin ryhtymään samanlaisiin puuhiin. Olihan ilahduttavaa ja rohkaisevaa Bergbom-sisaruksille kokea tämäntapaista ystävällistä myötävaikutusta. Samassa kirjeessä Emilie lausuu:

-- "Hyvin hauskaa on jälleen nähdä puheosastoa ja me olemme varsin tyytyväisiä sen edistykseen. -- Rva Raa on sama uskollinen, yritystä harrastava ystävä kuin aina; me saamme pitää hänet noin 10 tai 12 p:ään jouluk. Hänen miehensä täytyy olla kotona jouluksi [hra Winterhjelm oli tullut Helsinkiin marraskuun keskivaiheilla viipyäkseen niin kauvan kuin rouvansakin]. Yleisö ei ole samassa määrässä tyydyttävä; se on kyllä ystävällinen ja mieltynyt, mutta ei läheskään niin lukuisa kuin tarpeellista olisi. Draamallista taidetta harrastetaan nykyään kovin vähän. Minun mielestäni ooppera edustaa alhaisempaa kantaa, mutta valitettavasti minä en ole yleisö. -- Luultavasti Lundahl saa ensiksi nauttia matkastipendiä." --

Edelleen näyteltiin 23/11 ja 25/11 Deborah, jota seurue ei ennen ollut esittänyt Helsingissä. Rva Winterhjelm esiintyi pitkässä nimiroolissa, jonka hän oli oppinut suomeksi. Loistavin oli hän 4:ssä näytöksessä, missä petetty juutalaistyttö kiroaa rakastajaansa. Muista mainitaan nti Tötterman, joka näyttäytyi entistä tottuneemmaksi näyttämöön ja näytteli teeskentelemättömän sydämellisesti, ja Vilho, joka hyvin suoritti kyläkouluttajan osan. Vanhan juutalaiseukon pienessä roolissa nti Emilie Stenberg ensi kerran astui näyttämölle Helsingissä. Kielenkäyttö ilmaisi ettei suomi ole ollut hänen jokapäiväinen kielensä, mutta näyttelemisessä oli alkuperäistä voimaa, joka todisti luontaista taipumusta näyttämötaiteeseen. -- Ohjelma 28/11 alkoi Ofeliakohtauksilla Hamletin neljännestä näytöksestä ja päättyi Yhdistysjuhlaan. Jälkimäisen kappaleen esitystä sanotaan onnistuneeksi ja erittäin kiitetään Vilhoa kauppaneuvoksena, Kalliota vahtimestarina ja nti Aalbergia miellyttävänä Ludmillana. Kaksi päivää myöhemmin 30/11 oli ohjelman ytimenä samat kohtaukset Hamletista ja unissakävijäkohtaus Macbethista; edellä kävi Anna Skrifvars ja jälkeen tuli Kihlaus. Shakespeare-kohtauksissa esiintyi tietysti rva Winterhjelm. -- Sitte seurasi 3/12 ja 5/12 Sven Dyringin koti, jossa rva Winterhjelm suoritti Ragnhildin osan. Ragnhild oli varma ja eheä luonne- ja kohtalokuvaus, niinkuin taiteilijattarelta saattoi odottaa; mutta verraten hyvin onnistuivat myöskin rva Aspegren Guldborgina ja nti Tötterman Regissana. Sitä vastoin vaivasi sekä Böökiä Stig Hvidenä että Leinoa uskollisena palvelijana liiallinen tunteellisuus, vaikkei se estänyt esitystä sujumasta tasaisesti ja kokonaisuutta tekemästä vaikutusta.