Part 8

b) _Pienet madot_. Owat pikkuruisia, walkoisia, teräwäpäisiä matoja, jotka peräsuolessa saattawat waikian syyhynnän ja kutkun. Niitä wasten tipahutellaan sulattua rikkiä kylmään weteen, joka wesi sitte siiwilöitään ja käytetään lawemangeiksi. Taikka otetaan tähän tarpeesen (lawemangiksi nimittäin) teewettä tupakasta tahi malista, seotettawa wähällä liinaöljyllä, suolalla, saipulla ja tärkillä; taikka puoli kortteli muuta haaliata wettä yhteen wispilöittäwä puolen luodin hienotun haisupihkan ja yhden munanruskian kanssa. Terpentiini on hywin tehosa niin matoja kuin muita eläwiä häwittämään ja taitaan myös weden seassa (teelusikallinen kerrallaan) lawemangeiksi käyttää.

c) _Alwe, rihmamato, heisit, lettimato, lapamato_. On waalahka, nauhanmoinen, solmuinen eläwä, pitkällä, huittuisella päällä. Ynnä jo nimitetyillä matowaiwoilla ilmotaikse tämä silläki, että tuntuu watsassa, kuin joku kiertelehtäwä, liikkuelewa, kylmähkä muhkura eli kerä, joka rasittaa sairasta lewottomuudella, painolla sydänalassa ja laihtumisella. Kylmän weden, marjain, hapankaalin, laukkojen (kynsilaukan, sipulin, j.m.), suolan ja terpentiinin nautinto waiwaa tätä matoa, jonka tähden on hywä ja sowelias sitä wasten nauttia suolaisia ruokia, esimerk. suolakalaa kynsilaukan ja wähän leiwän kanssa, aamuisilla juoda kylmää wettä tahi maitoa kynsilaukalla seotettuna ja sitte joku aika (2 eli 3 wiikkoa) niin elettyä, jälkeenpäin kahtena eli kolmena päiwänä illoin aamuin ottaa pari teelusikallista tahi runsaamminki terpentiiniä. Tätä sopii sisäänottamista warten joka kerralla kahden munanruskian kanssa sekaisin wispilöitä ja wahwemmille ihmisille saapi sitä antaa joka tiima neljästi perätysten eli kunnes waikuttaa. Sanotaan loppukuulla matojen helpommasti lähtewän, eikä kyllä haittaa, jos sen ajan walitseeki niiden poisajamiseksi.

18:ksi _Wesiumpi, salpuuwika, wesitulehdus_. Waatii erityisten syitensä jälkeen erityisiä paranteita. Ainoastaan oppinut lääkäri taitaa tutkia, mistä syystä tauti on alkunsa saanut, jonka tähden tuleeki häneltä apua noutaa, jos tauti wuorokauden sisässä ei heittäisi sillä, että nautitaan näljäisiä juomia, lawemankeja ja lämpimiä hauteita pidetään häpyseudulla ja mahan alla, taikka sillä, että sairas istuu ammewedessä ja lawemangin sijasta nautitsee joita kuita pehmittäwiä aineita. Wedenajawia sisällisiä lääkkeitä ei pidä ilman lääkärin neuwoa wiljellä, kuin olisiwat usein waarallisia.

19:ksi _Kiwitauti, tippatauti_. Waiwaa sairasta moninaisilla tuskilla ja kiwuilla wettä heittäissä, milloin raastaltaen ylempää siwusta, milloin wesiteistä alempata. Wesi usein ei lähde, kuin tippumalla, on usein werisekaista, usein samiata, kuin hiedalla eli somerella seotettu. Tämä wika waatii ainaki lääkärin apua. Itsepäällänsä ei sowi muuta tehdä, kuin nauttia liewiä ruokia, pitää watsan pehmiänä, liikuskella ulko=ilmassa, liewittää kowempia tuskia wereksen woin nauttimalla. Saapi myös, ken niin tahtoo, syödä paistetuita pihlajanmarjoja, juoda teetä sianpuolalehdistä tahi keitettä katajanmarjoista, taikka sisäänottaa muutamia kertoja päiwässä wähän potaskaa wedessä tahi sen sijasta teelusikallisen porolipiätä weden seassa, joista toisinaan on sanottu apua olewan.

20:ksi _Hammastauti, hammasmato, hampaan kolotus_. On erittäinki kahta lajia, alkunsa saawat toinen laji hampaan kololle eli reiälle syöpymästä, toinen ijenlihan ja lähellisten paikkain ajettumisesta. Edellisessä pakottaa waan sitä eli niitä hampaita, jotka owat kololla. Montaki keinoa on hywäksi kiitetty tässä wiassa. Parahimmia ja luotettawimmia owat: pistää punaiseksi kuumetun paksun rautalangan pään koloon eli reikään ja niin juurinensa polttamalla häwittää taudin. Taikka nyäistään hammas pois, jota kuitenkaan ei pitäisi kewiämielisesti usein wähemmästäki tarpeesta tehdä, waan ennen kärsiä ja odottaa siksi, että kolotus itsestänsä lakkaa, joka melkein ainaki on nähty aikaa woittain tapahtuwan. Jälkimäinen hammastaudin laji saapi alkunsa samoista syistä kuin yskäki. Siinä on hyödyllinen iltaisilla maatamennessä hautoa jalkoja taikka koko ruumistaki lämpimässä wedessä, paahtaa kolottawaa paikkaa ulkopuolin kuumetuilla raesuloilla willaisen riewun tahi sukan sisässä taikka muilla lämpimillä hauteilla, jonka ohessa nautitaan hiestäwiä juomia. Kowemmissa tapauksissa tarwitsee 6 eli 8 iilimatoa panna ijenlihalle kipiän hampaan seuduilla ja rakkolaastaria niskaan, korwan taaksi tahi kaulaan kipiälle puolelle.

21:ksi _Pitali_. On erotettawa kohta mainittawasta kuppataudista, joka aina tulee tarttumalla, jota wastoin pitali saapi alkunsa muista, wielä epätietoisista syistä. Se alkaa ruumiin pitkällisesti ja wähittäin kangistumisella, jalkain, sääriwartten ja reisien ajettumisella, alakuloisuudella ja woimattomuudella. Sitte alkaa nenä tukkeutua, kaswot käypi mustan tahi sinisen punertaviksi, säärillä, reisillä ja muuallaki tawataan sinertäwiä eli punertawia, wähitellen puhkeawia muhkuroita. Sairaalta sortuu ääni ja nielimissä ilmautuu päällisiä haawoja, jotka leweäwät pehmiämpiä paikkoja myötänsä syöden. Wälistä tulee koko ruumis ruwille, joista wuotaa sitkiätä walkoista tahi harmaata märkää. Rupi kuiwuu sitte jälleen, warisee pois ja toista kaswaa sijaan. Monia wuosia kestää tauti, ennenkuin sairas wiimein riutuneena, näiwettyneenä kuolee. Ei muu, kuin oppinut lääkäri woi tähän tautiin mitään, eikä hänkään, jos tauti pääsee wanhenemaan, jonka tähden pitääki aikaiseen neuwoa pitää.

22:ksi _Kuppatauti, paha tauti, ransuusi_. On sekä alkuansa että seuruitansa monenlainen. Alussa milloin wuotaa wesireiästä (kusettimesta) märkää ja karwastelee, wiilaisee wettä heittäissä, milloin ajaa ja kiwistää mulkkuja tahi sapsorauhaisia, milloin ilmautuu ensimältään pieniä, sitte yhtäläiseen suuremmaksi syöpywiä haawoja terskaan, erittäinki sen päähän ja esinahkaan tahi muihin luonnonpaikkoihin. Haawat owat laidoiltaan jyrkkiä, hylkeenraswan=näköisiä pohjalta. Ilman jo mainittuihin paikkoihin, taitaa näitä haawoja ilmautua kurkkuun, kitaan, huuliin, suuwieriin, nenään ja perään. Taikka kaswaa häpyhyn ja perään syylämäisiä näpyjä; hiusrajahan ja muihin paikkoihin ilmautuu ruskioita, sawipuolen=näköisiä pilkkuja. Muita kupan seuruita ja tunteita owat: kuiwa, itsepintainen syyhelmä; pahoja haawoja ja ajeita jaloissa, reisissä ja muualla; sääriluiden kolottaminen öillä ja niiden wiimein pahoille, haisewille haawoille puhkeaminen; nenän syöpyminen ja litistyminen, kowa äänen sortuminen jne.

Kuppatauti on niin monenlaatuinen, eritapainen, että usein yksi laatu eli laji tulee pahemmaksi niistä lääkkeistä, joilla toinen laatu paranee. Pahoin siis tekewät, jotka ymmärtämättömäin käsiin ja parannuksen ala tässä taudissa antauwat. On siinä lukeneella lääkärilläki usein kylliksi tekemistä ja hänelle pitääki tauti kohta alussaan ilmotettaman.

Tauti kyllä tarttuu tawallisesti haureudesta, mutta usein myös muullaki tawalla nimittäin: kun annetaan wierasten, pahatautisten waimoin lapsia imettää, syödään tahi juodaan yksistä astioista, poltetaan yksistä piipuista, maataan tahi kylwetään yhdessä wierasten, kulkioiden, useinki tuntemattomain ihmisten kanssa. Sentähden tulee jokaisen ja liiatenki perheenhaltioiden wäestänsä waarin pitää, ettei tauti näillä tahi muilla tawoilla pääsisi taloon. Sillä kerran tulleena on se hidas lähtemään. Ei ainoasti tuntemattomain jälkeen pitäisi jokaisen wäestänsä huolta pitäwäisen, tunnollisen perheenhaltian antaa wisusti pestä astiat, makuuwaatteet, saunanlaudat ja muut senlaiset kappaleet, waan myöski tarkoin kysellä ja tutkia omaisiansaki, markkinoilta, kaupunkiloista, keräjistä, hollista ja muilta matkoilta palaawia. Jos kuitenki joku tulisi saastutetuksi, niin on hänen welwollisuutensa heti kohta erottaa semmoinen muiden wäen yhteydestä ja ruununmiehille tahi papeille asia ilmottaa.

9 Luku.

Haawoista ja muista ulkonaisista wioista.

Ulkonaisiaki wikoja on monesta laadusta ja niiden luontoansa myöten korjaaminen ja parantaminen waatii tarkkaa, tiedollista menetystä, ei puoskarien, sotkutohtarien lukusuoloja ja muita ilwehiä. Parempi, kun näiden käsiin heittäytä tahi itse epätiedosta mitään tehdä, on odottaa luonnon itsestään awuksi ja parantamiseksi rientäwän. Onki luonto niin woimallinen parantamaan haawoja ja muita ulkonaisia wammoja, ettei tarwitse useinki muuta, kuin katsoa, jotta mitään ei pääsisi wäliin luonnon waikutusta estämään. Niin esimerk. paranee poikki taittunut luu sillä, että päät sojotetaan yhteen ja ollaan liikkumatta. Kalliimmatki woiteet ja laastarit owat siinä aiwan joutawia. Samate on paras apu ja woide suurissaki haawoissa niiden puhtaana pitäminen ja sillä tawalla sitominen, että reunat tulewat yhteen tahi kuitenki likemmäksi toistaan. Wieläpä wieraita aineitaki ulos ajaa luonto märjällä. Paras on siis haawoissa ja muissa semmoisissa enimmästi luonnon omiin woimiin turwata ja muutamissa tapauksissa autella, että pääsewät oikein waikuttamaan. Joita kuita neuwoja siitäki asiasta:

1:ksi _Leikatuista eli lyödyistä (hakatuista) werihaawoista, raudanhaawoista_. Niissä on waarinotettawa:

a) _Werenseisottaminen, werenasetus_. Ei kyllä haittaakaan, jos nuorilta, werewiltä ihmisiltä wähän werta juoksee, wieläpä se siinä tilassa on hyödyllinenki. Mutta kowemmissa wuodoissa ja wanhoilla, heikoilla on weri seisotettawa. Tasaisesti juoksewa, tummempi weri seisottuu useinki paljaalla jääkylmällä wedellä, jos sitä walellaan tahi tukkoin kanssa haawalla pidetään. Senlainen weri tulee laskusuonista. Waalahkampi, heleänpunainen, tyrskiwä weri sitä wastoin tulee waltasuonesta, eikä ota toisinaan seisattuaksensa, jos liiatenki loukattu suoni on suurempi. Silloin pitää kerkiämiseen puusta, pullosta eli kaarnasta tehdä pitkänomainen, kahden tuuman pituinen, tuuman lewyinen ja puolen korkuinen, toiselta puolelta tasainen, toiselta kehkerä (pullokas) kone, joka pitkittäin pannaan suonta wasten ylemmäksi sitä paikkaa, josta weri juoksee, käsiwarrelle tahi reidelle, kun käsi= taikka jalka=puolia on haawoitettu. Sitte sidotaan sama kone kiinni sitä paikkaa wasten wahwalla siteellä eli weranhulpiolla ja wastapäätä toiselle puolelle pistetään siteen ja ihon wäliin sormenkokoinen puinen pulikka eli kapu, jolla kierretään sidettä pinkommaksi, siksi että weri seisottuu wuotamasta. Kehkerä puoli koneesta pannaan ihoa wasten ja kääritään sitä ennen waatteella, jotta tuntuis pehmiämmälle. Pitää myös pulikan alle ihoa wasten panna palanen nahkaa, jotta kiertäessä paikka sen paremmin kärsisi. Käsiwarressa tawataan tällä werentyrekkeellä eli suonen likistäjällä kiinnitettäwä waltasuoni syrjäkämmenen paikoin kainalosta ja reittä myöten kulkee se kupeista alkain, kiertää esinnä wähän sisäänpäin ja sitte taaksi polwiwäänteesen. Suonta pitää, siksikun tyreke joutuu walmiiksi, peukalolla eli nyrkillä lujasti painaa. Koska weri on saatu seisottumaan, pestään haawa puhtaaksi. Sitten haetaan sen juoksewan suonen pää ja pannaan siihen, ensiksi pieni ja sen päälle toinen toistaan suurempia taulapalasia, niiden päälle liinannukkaa eli untuwaa ja wiimeksi monikertainen liinalappu, jotka kaikki siteellä kiinnitetään. Nyt helpotetaan tyrekettä näkeeksi, joko ottaisi weri seisoaksensa. Usiampia tiimoja pitää wieressä wahdata, ettei wieläki rupeaisi weri siteen läpi wuotamaan. Jos niin tapahtuisi, pitää wiipymättä uudelleen likistäjä kiinnitettämän ja haawa tukittaman tawalla, kuin siitä wasta neuwottiin. Ellei silläkään seisottuisi, ja ketään muuta ei löytyisi, joka pienillä, teräwäpäisillä atuloilla saisi suonenpään haawasta käsiin ja osaisi sen langalla ympäri sitoa, niin toimitettakoon lääkäriä siihen tarpeesen. Kun päässä waltasuoni sattuu loukkautumaan, niin painetaan sitä tuuman werroin juoksupaikastansa.

b) _Side_. Weren seisottumisen ja paikan pesemisen jälkeen liitetään haawa niin umpeen, kuin mahdollinen, ja kiinnitetään sillä lailla pysymään. Kiinnitysnauhoja leikataan palttinasta haawan suuruuden mukaan usiampia, puolesta tuumasta niin kahdenki lewyisiksi ja kahdesta tuumasta niin kuudenki pituisiksi. Sitte leikataan keskipaikka kapiammaksi ja lewitetään niille ohuelta sidelaastaria. Toinen puoli semmoisesta sidenauhasta kiinnitetään esinnä toiselle puolelle haawaa, jonka tehtyä haawa painetaan wisusti umpeen ja toinenki puoli nauhasta kiinnitetään. Sidelaastari on hywä ihoon tarttumaan ja siinä pysymään, kun sitä waan sormella wähän aikaa pitkin pituuttansa likistää. Ensimäinen nauha pannaan kernaasti keskipaikalle haawaa ja toisia siitä kummallenki puolelle. Sillä jos ruwettaisi haawan päästä nauhoja panemaan, taitais waan tapahtua, etteiwät tulisikaan reunat keskipaikalta ja toisesta päästä oikein kohdalleen. Nauhoja piti sentähden keskeltä kaidemmiksi leikata etteivät tulisi koko haawaa peittämään, joka ei olisi hywä, jos haawa märille rupeaisi, eikä muutenkaan lämpimän tähden. Sidenauhain päälle pannaan ensin untuwaa, sitte monikertainen liinalappu, wiimeksi päällysside. Jos haawa olisi kowin suuri ja peljättäwä, etteiwät nauhasiteet pitäisi, niin pitää niitä tukea pitkällä, kahden tuuman lewyisellä siteellä eli wyöllä, jonka keskuspaikka pannaan wastapäätä haawaa toiselle puolelle ja aletaan siitä kääriä monin kerroin haawapaikan ympäri, niin että joka kerralla kulkewat haawan suulla ristin. Jos haawa alustaan on tullut hywin puhdistetuksi, eikä millään woiteilla tahi muilla aineilla pilatuksi, niin paranee se useinki ensimäisessä siteessään, jota ei pidä'kään liikuttaa, ennenkun haawa taikka paranee, taikka ajettuu.

c) _Ajettuminen_. Jos haawa on tullut repimällä, raatelemalla tahi satattamalla (rutistamalla), niin se ei parane yhdellä siteellä kohdastaan, waan ajettuu esinnä ja kaswaa sitte märjästämällä wähitellen umpeen. Toisinaan tulee ajettuwa paikka kowin kuumaksi ja punaiseksi. Silloin tehdään sille haudewettä, johon otetaan 4 kupillista kylmää wettä ja kupillinen etikkaa toinen palowiinaa yhteenseotettawaksi. Tahallisesti ilmautuu aje kolmannella eli neljännellä päivällä. Silloin pitää side ensimäisen kerran muuttaa ja sen jälkeen joka päiwä, kunnes haawa paranee. Joka kerta muuttaissa puhtaaksi pestään haawa haalialla wedellä, jolla myös sidettä ennen muuttamista pitää liotella, jos olisi kiinni tarttunut. Kaikki woiteet ja laastarit enemmin estäwät, kuin puoltawat paranemista, jonka tähden ei tarwitse kuin untuwaa ja sidelaastaria. Jos kuitenki haawa jolloin kulloin käwisi kowin kuiwaksi, niin on hywä siinä silloin ohuelta hienolle palttinalle lewitettyä liewittäwää woidetta pitää.

d) Haawapaikka pidetään jotenki ylhäällä ja niin ettei mikään painaisi, likistäisi eli muuten loukkaisi. Koska märjillä olleet haawat jo jotenki owat umpeen kaswaneet, nidotaan paikan ympäri (käden, jalan jne) wahwa, sidelaastaroittu palttinawyö, joka leikataan wähä lewiämmäksi, kun haawan pituus, ja niin pitkäksi, että ulottuu wähintäki puolentoista kertaa ympäri sitä paikkaa. Tämän kanssa nidotaan paikka, että haawan reunat tulewat yhteen eli likelle toistaan, sitte kääritään päälle toinen side ja niin saapi ruweta liikuskelemaan. Näitä siteitä ei tarwitse muuttaa, kun joka wiidennellä päiwällä. Wielä paranemisen jälkeenki owat ne jonkun ajan tarpeellisia.

2:ksi _Pistehaawoista, pistetyistä haawoista_. Niihin sisäänwuotanut, hyytynyt weri poislaitetaan ja katsotaan, ettei haawa suulta menisi umpeen, ennenkun pohjasta paranee. Tätä suulta ennenaikaista umpeumista estetään sisässä pidettäwillä pienillä ja pitkillä tukoilla. Pitkä ja ahdas reikä tarwitsee toisinaan weitsellä wäljennettää, johon työhön älköön kuitenkaan muu kun oppinut lääkäri ruwetko. Häntä odottaessa pidettäköön kylmiä hauteita paikalla ja pantakoon werimatoja, jos werta muuten ei juoksisi.

3:ksi _Puremahaawoista ja muista repimällä, raatelemalla ja runtelemalla saaduista haawoista_. Jos kyllin wuotaisiwat werta, niin korjataan niitä samalla tawalla, kun raudanhaawoja. Elleiwät wuotaisi, ja loukattu osa olisi suurempi, niin pitää paikalle panna iilimatoja tahi suonta iskeä käsiwarresta ja sairaalle antaa jähdyttäwäisiä aineita. Muutenki pitää paikalle laitettaman sopiwa side, joka kahden, kolmen päiwän päästä ensi kerta ja sitte joka päiwä muutetaan ja kastellaan raudanhaawoissa mainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla.

4:ksi _Ampuhaawoista, luodinhaawoista_. Puhdistetaan ensin wieraista aineista ja korjataan sitte untuwalla, monikertaisella lapulla ja päällyssiteellä, joita kastellaan wastamainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla ja wähän samaan sekoon sulatulla suolalla. Jos toisella päiwällä paikkaa kowemmin wihottaisi, niin pitää suonta iskeä tahi iilimatoja haawan ympärille panna. Jähdyttäwäisiä aineita ja hapahkoita juomia nautitaan, kuin edellisissäki wioissa.

5:ksi _Mätähaawoista, wanhoista märkänewistä haawoista_. Owat näköänsä pahansiiwoisia, harmaita, sinertäwiä tahi punertawia, laidoiltansa helliä, useinki kowaksi tuntuwia. Toisinaan märättää luutaki ja silloin on se haawasta wuotawa, pahalle haisewa wiswa tummempi näköänsä. Siiwoton, ymmärtämätön korjuu ja muullosti joku sisällinen wika on syy tämmöisiin haawoihin. Jos haawa on jalkapuolessa, niin jalkoja ei saa käymisellä waiwata, eikä muutenkaan alhaalla pitää, waan yhtä korkialla peräpuolen kanssa wuoteella tahi istualla. Ja olkaan haawa missä tahansa, niin ainaki pitää sillä, miten mahdollinen, liikkumatta oltaman ja sen ohessa soweliaita, liewiä ruokia, wähemmin kun tawallinen, nautittaman. Wäkewiä juomia ei saisi maistaakaan.

Neljän eli kuuden wiikon nälkäpidolla on tawallisesti pahimmatki mätähaawat paranneet. Sairaalle nälkäpidossa ei anneta päiwäruuaksi, kun 10 eli korkeinta 15 luotia leipää ja saman werta hiilillä paistettua, luutonta, suonitonta lihaa, jonka ohessa saapi päiwän kululla juoda 2 eli 3 korttelia mallasteetä tahi keitettä maitiaisjuurista tahi paljasta haaliata wettä. Jos watsa turpuisi, niin annetaan ulostusainetta joka 3 eli 4:tenä päiwänä. Itse haawoilla pidetään nelikertaisia palttinalappuja, joita joka neljännellä tiimalla muutetaan ja sitä ennen kastetaan ensimäisinä kymmenenä päiwänä lämpimämpään, sitte kylmempään weteen.

Muuten sopii mätähaawoja korjata sidelaastarinauhoilla, joiden keskuspaikka liitetään wastapäätä haawaa terweelle puolelle ja päät wedetään kohtuullisen kiintiästi haawan yli ristin. Niiden päälle laitetaan tawallinen kääreside, joka tarpeen mukaan muutetaan, ja muuttaissa pestään haawa haalialla wedellä ja saipulla puhtaaksi. Monella on tapana kääriä semmoisia laastarinauhoja ei ainoastansa haawan kohdalle, waan ulommaksi kummallenki puolelle, ja antaa niiden yhdellä laitoksella monet wuorokaudet perätysten olla. Semmoisessa tapauksessa pannaan niitä puolella leweydellänsä limin toinen toisensa päälle, ja wedetään jotenki kiintiäksi.

Paljo wiswowalle haawalle pannaan laastarinauhan alle kahdesti päiwässä muutettawa hieno palttinalappu, jota ärtywillä haawoilla kostutetaan pellawasiemenwedellä. Samate pannaan liikalihaa kaswawille haawoille _kuiwa_ hieno palttinalappu laastarinauhain alle ja haawan reunoille, jos tuntuisiwat kowiksi, liewittäwää woidetta, jonka ohessa pidetään lensiöitä, usein muutettawia puurohauteita ohranryynistä tahi pellawasiemenjauhoista. Liikalihalle, jos muuten ei wähenisi, sopii ripistellä wähä hienottua wihtrilliä taikka alunantuhkaa. Kowin wanhoissa taikka jostain edellisestä kiwulaisuudesta tulleissa haawoissa laitetaan tekohaawa ei kauwas wikapaikasta.

Tawallisista raudan= ja ruusuhaawoista tulee toisinaan pitkällisiä mätähaawoja, kun niitä pahasti korjataan, annetaan waatetten niitä hieroa ja niihin tartuskella tahi woidellaan wäkewillä, kihottawaisilla woiteilla, pi'illä, pihkoilla, terpentiinillä, piköljyllä ja muilla semmoisilla. Niin woiwat myös paiseet, kynsimiset ja pienetki ihoriipaisemiset mätähaawoiksi muuttua. Sentähden on tarpeellinen pienempiäki wikoja huolellisesti korjata, sitä paremmin, jos sattuwat jalkapuoliin. _Puhtaana ja liikkumatta_ pitäminen ja _tawallinen side_ waikuttawat niissä aina kymmenen kertaa paremmin, kun mitkään woiteet, laastarit ja muut keinot, jotka useinki ja tawallisesti tekewät pahan pahemmaksi.

6:ksi _Kerpunkkihaawoista_. Owat näköänsä mätähaawan kaltaisia, sinertäwiä, kerpunkin tawallisilta yhteisiltä tuntomerkeiltä seurattuna. Itse sisälliseen kerpunkkiin nautitaan, mitä siitä jo on neuwottu, ja haawoilla pidetään kahdesti päiwässä muutettawaa, hienoa sihdattua jauhoa koiwunhiilistä, taikka juodaan keitteitä tahkiaisen tahi kukonyrtin lehdistä.

7:ksi _Ruusuhaawoista_. Lue, mitä jo ennen sisällisestä ruususta on kirjotettu. Jos haawat suoraan seuraawat ruusukuumetta, kowin punottawat ja tuskittelewat, niin katetaan ne sidelaastarilapulla, joiden päällä pidetään palowiinakääreitä taikka ruusupulweria. Kaikista tawallisista woitimista ja laastareista on enempi wahinkoa, kun hywää. Ainoastaan kuiwaawasta woiteesta on toisinaan jotain hyötyä hawaittu. Sitä lewitetään ohuelta hienolle lapulle ja pannaan uutta joka päiwä haawalle. Wanhoja ruusuhaawoja korjaillaan mätähaawain tawalla.

8:ksi _Pitalihaawoista_. Lue, mitä pitalista eli kuppataudista yhteisesti on mainittu.

9:ksi _Polttohaawoista_. Kaikissa polttowioissa, joissa nahkaki ei ole palanut, on kylmä wesi paras woide. Sitä pitää esinnä yhtäläiseen walella paikan päälle ja sitte usein muutettawilla kääreillä siinä pidättämän, ei koskaan lämpimäksi päästettämän. Tätä tulee tehdä siksi, että kaikki tuska ja polte on ylimennyt. Waan jos olisi laiminlyöty eli nahkaki polttaunut, niin pitää polterakot neulan eli weitsen kärjellä awettaman, wesi niistä poisjuoksutettaman ja paikka woideltaman liinöljystä, kermasta (taaleesta, maidon päällisestä) tahi suolattomasta woista ja munanruskiasta tehdyllä woitimella, jonka päälle pannaan hieno lappu woideltuna toisella woiteella, johon otetaan 2 luotia hywin hienoa lyjywiita ja 3 luotia suolatonta woita. Muutamat seottawat siihen wähä etikkaaki ja sanowat woiteen sillä tehosammaksi tulewan. Tätä woidetta muutetaan kerta päiwässä ja pidetään, kunnes wika paranee. Kaswoilla ja muissa paikoissa, joissa orwaskettä ei suotaisi hukkautuwan, saapi ihoa wasten woiteen alle panna hienon hentuisen lapun kulunutta palttinaa. Kellä edellämainituita woide=aineita ei sattuisi olemaan, pitäköön nauriin kaawetta yksinään tahi kermalla seotettuna haawan päällä tahi peittäköön sen yltä yleensä tuumaa paksulta ruisjauhoilla tahi nuorella lehmänsonnalla.

Hywiä woiteita palaneille owat myös: _walkia saippu_ weden kanssa laastariksi tehty, jota kerta päiwässä pitää muutettaman; taikka puunöljyä 2 luotia, keltawahaa (waksia) ja lyjyetikkaa luoti kumpaistaki woiteeksi seotettu; taikka 3 wertaa puunöljyä ja 2 lyjyetikkaa yhteen hämmettynä; taikka 3 wertaa nuorta kermaa neljän werran liinöljyn kanssa; taikka kalkkiwettä ja liinöljyä yhden werta kumpaistaki; taikka nuori kerma siltänsä.

Jos palaneita kaimaa kowa kuume, niin annettakoon ulostawia ja jähdyttäwäisiä aineita. Toisinaan on suonenlyöntiki tarpeellinen. Koska, niinkuin sormien ja warpahien wälissä, kaksi palanutta paikkaa tulee yhteen sattumaan, tahtowat ne mielellään kaswaa yhteen, joka sentähden niissä ja muissa, esimerk. _jäsenwäänteissä_, pitää muistettaman ja estettämän.

10:ksi _Paleltuneista, paleluwioista, palelmista_. Paleltunut paikka hierotaan wiipymättä ja ahkeraan lumella, kunnes pehmenee ja tuntuu lämpiäwän. Sen perästä haudellaan eli woidellaan wikaa siansappi= tahi kamferttiwiinalla, taikka paljaalla wiinalla, rommilla, terpentiinillä eli kiwiöljyllä (petroleum), joita myös hywästi sopii toinen toisensa seassa woiteeksi käyttää. Ensimäisinä aikoina pitää useimmiten woidella, sitte illoin aamuin, ja liiatenki, jos paikalla jäisi punaisia pilkkuja, jotka kylmästä wikautuwat. Jos kuitenki paikka paleltumisen jälkeen tulisi mustalle lihalle eli kuolisi, niin pidetään sillä liewittäwää woidetta ja lämpimiä puuroja ohran tahi kauran ryyneistä taikka jauhetuista pellawansiemenistä, siksettä musta, kuollut liha lähtee, jonka jälkeen wikaa korjataan mätähaawain tawalla. Öljy tahi muu raswa iholle woideltu tekee sen kylmää wasten lujemmaksi.

11:ksi _Paiseista, ajoksista, weripahkoista jne_.