Part 4

Kuudennella, seitsemännellä tahi kahdeksannella kuulla syntymästään on lapsi muuhun ruokaan totutettawa ja rinnalta wierotettawa, wähitellen, ei yhtäkkiä, joka woisi lasta terweytensä puolesta wahingoittaa. Luonnollisin ja paras asia on, äitin itse lapsensa imettää; ellei taida, toimitettakoon lapselle wieras imettäjä, joka on nuori, terwe, siwiäluontoinen ja itse samoina aikoina, kun lapsen äitiki, synnyttänyt. Senlaista ei löytyessä tulee lapsi seuraawalla tawalla elätettäwäksi. Ensimäisinä päiwinä seotetaan _yksi osa_ wastapoikineen lehmän maitoa ja _neljä eli wiisi osaa_ wettä ynnä wähä sokuria lapsen elätteeksi. Toisella wiikolla otetaan jo wähemmin wettä maidon suhteen ja sitte ainaki wähemmin, jotta muutaman wiikon päästä tulee puoliksi kumpaaki seotettawaksi. Ensimäisten hammasten ilmi tultua ruwetaan seuraawalla tawalla tehtyä welliä lapselle wälimmiten antamaan. Kahdesta osasta nisuisista ja yhdestä osasta rukiisista jauhoista leiwotaan leipää, jota kuiwataan ilman eli tuulen käywässä paikassa. Tätä happametointa leipää hienonnetaan sitte jauhoiksi ja seotetaan wedellä puuroksi, jota sopii kylmässä paikassa usiampiaki päiwiä walmisna pitää. Waan joka kerralla lasta syöttäissä otetaan siitä, minkä näkee tarwitsewan, ja seotetaan äskenlypsetyllä maidolla weteläksi, hienoksi, kokkareista puhtaaksi welliksi. Enemmän, kun kerralla tarwitsee, ei pidä welliksi seottaa, sillä se waan happaneisi ja pilaisi lapsen watsan. Samasta syystä tulee katsoa, ettei maito ole hapanta; joka waan taitaa, lypsäköön uutta joka kerraksi. Ei haittaa jos wähä sokuriaki welliin seotetaan, ei kuitenkaan liiemmäksi. Sillä tawalla saadusta wellistä annetaan lapselle alussa joka neljännellä tiimalla kymmenkunta teelusikallista itsekullaki kerralla, waan sitte lapsen paremmin wahwistuen enetään wellin antia, jonka ohessa toisinaan annetaan jo ennennimitettyä wesi= ja maitosekoa, kolmanneksi osaksi maitoa weden suhten, ei wielänä wahwempata. Myös ruwetaan lasta wähitellen ruokkimaan maidolla tahi laihalla, raswattomalla lihawellillä, ei kuitenkaan suolaisella eli ryytisekaisella. Taikka lihaliemen sijasta annetaan wellilientä munaruskialla seotettuna, ja aikalomasta muitaki ruokia, esimerk. olu'juustoa, wahwempaa lihawelliä, seottamatointa rieskamaitoa. Waan aina tulee muistaa, että lapsenki ruuassa kohtuus on paras; ei milloinkaan sitä pidä pakottaa syömään.

Edellä nimitetystä wellileiwästä nimitämmä wielä, että kun nisuisia jauhoja ei olle, sopii sitä samalla tawalla _ohraisista ja rukiisista_ jauhoista sekaisin tehdä. Taitais waan näyttää monellenki joutawaksi ja turhaksi koko waiwa leiwänteosta, kun leipää sitte jälleen pitää jauhoiksi hienota ja welliksi tehdä; niin ei kuitenkaan ole asian kohta. Leipomatoin ja nousuttamatoin wilja, jos kohta hienoksiki jauhettu ja welliksi tehty, saattaa lapselle watsawäänteitä, happamen, sampaita, kinan, matoja, riisin, näiwettäjän ja muita pahojaki wikoja. Jos lieneeki monta lasta menestynyt ja kaswanut tawallisellaki jauhowellillä, niin sitä siitä ei kuitenkaan pidä soweliaaksi päättää. Miksi ei woisi wahwempiluontoinen lapsi toisinaan senlaistaki rawintoa kestää? Waan jos kestääki yksi, kaksi eli kymmenenki, niin lankeawat sitä wastoin sataluwut sopimattomasta rawinnosta ennen aikaansa maan poween, sillä kaikilla ei ole'kaan yhtä wahwa ja kestäwä luonto.

Sitte kun hampaamisen jälkeen muutaki kewiämpää ruokaa lapselle annetaan, tulee waan waroa, ettei sitä purettamalla (puruilla) ruokita, joka tapa sekä ilman on ilkiä että lapsen terweydellenki sopimaton. Eikä pidä minkään ruuan olla ylen kylmän tahi lämpimän; kumpiki pilaisi lapsen watsan.

Sarwesta tahi muusta tapanännistä imettäminen on peräti sopimaton ja hyljättäwä tapa. Siitä lapsi usein saapi happamen, suurupia ja muita jo ennen nimitettyjä wikoja. Paras on pienoisillenki lapsille ruokansa lusikasta antaa, jos äitiänsä eiwät ime.

Liikunnosta ja lewosta.

Lapsi saakoon aina mieltänsä myöten liikuksella, kuin waan silmällä pidetään, ettei mitään wahinkoa tapahdu. Kahdeksan kuukauden wanhasta annettakoon waippa alla lattialla istuksella ja konttaella, kuinka parahite woipi ja kykenee. Waan sopimaton on, häntä ennen aikaansa käymään taiwutella, josta waan jalat wääristywät. Mitättömiä ja wahingollisiaki kaluja talossa owat siis kaikki reikätuolit, taluwyöt ja muut sitä lajia. Kauniilla säällä annettakoon lapsen ulko=ilmassa oleksella ja itse kykenemättä kannettakoon sinne. Sopimaton on kuitenki ylen kauwan kerrallansa häntä siellä pitää.

Mitä nuorempi lapsi, sitä suurempi unen tarwe. Lapsen unta ei millään pidä häirittää, waan ei nukkumaankaan ylimäärin pakottaa kowalla kiikuttamalla (soudulla, heijaamisella, kätkyttämisellä) taikka unettawaisilla rohdoilla eli seljoilla ja muilla lääkkeillä, jonkalaisia owat _walmusiirappi_, sensetulsi, (essentia dulcis), wäkewänhajuiset kukat, palowiina, olut ja muut senlaiset. Yhtä waarallinen on pään kynsimisellä ja kutkuttamalla lasta unettaa. Kaikista niistä tulee lapselle wastaisia kiwulaisuuksia, esimerk. _halwuu, puistutuswikoja, kaaduttaja_ ja muita. Sensetulsi ja opiowiinat, unettawaisina lääkkeinä lapselle tyrkytettynä, jo owat lukemattomia ennen aikaansa multaan wieneet.

Terwe, rawittu, kuiwa ja lämmin lapsi kyllä ilman kaikkia niitäki tarpeensa nukkuu, jos semminki ei ahtailla, piukoilla kapaloilla waiwata. Mutta jos olisi tawallisella nukku=ajallaan lewoton, pitää se riisuttaa ja tarkoin katseltaa, olisiko mitään pistäwätä eli muuten waiwaawata, neuloja, tikkuja, pieniä eläwiä ja muita senlaisia unen esteenä. Samalla tarkuudella waarin=pidetään, ettei umpi, wihleet, nälkä, märkä, wilu, lämmin, hierelmät ja muut senlaiset rasita lasta. Lääkkeitä waankaan ei pidä joka itkulla antaa, sillä niillä lapsen terweys usein peräti turmeltaisi, ettei enää olisikaan lääkkeistä apua. Ynnä mitä jo nimitettiin, taitaa lapsen lewottomuus helposti tulla itse ruuastaki, sen sopimattomuudesta eli ylenpaltisuudesta, joka myös on mielessä pidettäwä ja autettawa. Rawinneena lapsi nukutetaan ei seljälleen, waan kyljelleen, lewottomana toiselle kyljelle käännettäwä. Eriwuode lapselle, semminki yötisaikana, on jo senki wuoksi parempi, ettei tukehtuisi eli likistyisi. Ylen lämpimät peitteet owat terweydelle wahingolliset, pää ja kaswot eiwät tarwitse eikä pidä ollenkaan peitettä. Paras on totuttaa lapsi kiikuttamatta nukkumaan. Kowa liikutus kätkyessä tahi käsissäki on sopimaton ja wastarawinneelle waarallinen. Wuodetta ei pidä laittaa walkian, owen tahi akkunan ohille, jossa uho olisi wahingollinen terweydelle ja päiwän taikka tulen walo tekisiwät sitä alti katselewan lapsen kierosilmäksi. Jos soweliaammalle paikalle wuoteen sijaa ei saataisi, niin pantakoon edes jotai estettä waloa eli uhoa wasten.

Wioista ja taudeista.

Lapsi ymmärtäwäisellä hoidolla tawallisesti kaswaa ja pysyy terweenä. Muutamat erinäiset wammat taitawat kuitenki kohdata häntä ja waatia erityistä huolenpitoa. Senlaisia wammoja ja wikoja owat:

1:ksi _Sierottuminen_ (ihoaminen, heltyminen, werestäminen, poimuaminen) tulee useemmiten huolimattomasta korjuusta ja autetaan wiriällä pesolla kylmässä wedessä, hienoin nisu= tahi potakkajauhoin eli nihdin päälle pirostelemisella.

2:ksi _Napawiat eli haawat_ witkaan paratessaan antawat alun werestämiselle, ajetukselle tahi liikalihalle. Werestämistä wasten pidetään nawalla rieputilkoja kasteltuna weteen, johon on sulattu wähä walkiaa wihtrilliä (puolansuolaa) tahi alunaa; ajettumista wasten liewittäwää woidetta; liikalihalle ripistellään poltettua alunaa (alunan tuhkaa) ja sen jälkeen äskennimitettyä woidetta.

3:ksi _Nikka, oksettaja, watsan wääntäjä, kowa ja pehmiä watsa, pöhö_, tulewat tawallisesti sopimattomasta eli ylellisestä rawinnosta ja autetaan sillä, että lapselle annetaan soweliasta ruokaa ja niukemmältä, eikä usiammin kun joka 4:nellä tiimalla. Ellei siitä yksin tule apua, niin annetaan weitsen kärjellinen magnesiaa teelusikallisessa wettä illoin aamuin ja watsan turpuudessa koetetaan lawemankia.

4:ksi _Sammas eli sampaat_ (trusku, suuwalkia) tutaan walkioista pisamista, pilkuista ja rehneistä suussa, watsan pureista ja wetelästä wiheriännäköisestä jäljestä; tulee yksistä syistä kun edellisetki 3:ksi mainitut wiat, niink. happamista welleistä, sarwella, natulla eli tilalla syöttämisestä taikka sopimattomista ulostawista aineista. Jos nämät syyt estetään waikuttamasta, paranee usein tautiki, tahi annetaan magnesiaa, kun äsken nimitetyissä wioissa, ja suun sisusta woidellaan puuraksiwedellä (Borax).

5:ksi _Lewottomuus, unettomuus_, ei ole mikään itsenäinen wika, waan seuraa jota kuta waikuttawaista syytä, joka on etsittäwä ja autettawa.

6:ksi _Silmäkipiät_ tulewat usein kowasta päiwän tahi walkian walosta. Silmät punastuwat, ajettuwat, kuumiwat ja märkiwät. Parantamista warten pitää walo huoneesta wähettää, huonet pidettää raittiina, kylmänwoittawana, märjät eli räämeet silmistä pestään haalialla wedellä, jonka jälkeen äiti kielellänsä nuolaisee luomia siksi että aukenewat ja tirahuttaa nisästänsä illoin aamuin wähän maitoa nenäpuolimaiseen silmänurkkaan.

7:ksi _Hammaskiwut_. Ensimäiset hampaat ilmauwat usein lapsen kuolastamisella, kuumuudella, lewottomuudella, pehmeellä, unettomuudella, wawahtelemilla ja muulla semmoisella. Näissä kiwuissa on luonto oma auttajansa, kun waan lapsi muuten pidetään korjuussa, huone raittiina ja puhtaana, ja lapselle juotetaan sokurilla seotettua maitoheraa. Hywä on myös aikaisin taiwuttaa ijenystä kihuuttamista wasten joko sormella niitä siwuellen eli sillä että lapsen annetaan pureksella jotai ei aiwan kowaa ainetta, niink. leiwän kannikkaa, lihakamaraa eli muuta senlaista. Mutta jos ikenet owat kowin punastuneet, kuumat ja ajettuneet, pitää tulewan hampaan kohti ijenliha jotaki syvältä ristin leikattaman. Wawahtelemissa eli puistelmissa owat haalianlämpimät ammekylwyt ja lawemangit tarpeellisia.

8:ksi _Wäwähtelemiset, puistelia, kouristaja meneskelewäisyys_, saawat monestaki syystä alkunsa, niink. hammaskiwuista, maidosta, säikähtämisistä, äitin eli imettäjän äkillisistä wimmoista eli mielenliikutuksista, sopimattomista ruuista ja muistaki. Jos apua ei ole haalianlämpimistä wesisaunoista eli ammekylwyistä, lawemangeista ja erinäisten syiden estämisestä wastaki waikuttamasta, niin pitää lääkäriä neuwoteltaa.

9:ksi _Maitokerni_. Runsaammasti rawittuin imewäisten lasten rohtuu toisinaan kaswot keltakuorisilla pienillä pisamilla. Ne katoawat tawallisesti lapsen rinnalta wierotettua. Sitä ennen tulee lasta ja sen kaswoja usein pestä haalialla, puhtaalla, joki= taikka sadewedellä, taikka kauraliemellä kaswoja ja rohtumaa. Kowemmissa tiloissa woidellaan pisamia suolaamattomalla woilla ja liotetaan sitte lämpimällä wedellä, jotta heltiwät, jonka jälkeen lapsi kerran päiwässä pestään haalianlämpimässä wedessä, johon on edellä sulattu luoti apoteikistä saatawaa rikkimaksaa (Hepar Sulphuris) ja 4 luotia suolaa. Olutjästi on myös hywä woide maitokerniä wasten. Ruwet woidellaan sillä 3 kertaa päiwässä ja lapsi pestään äskenmainitulla tawalla. Jästin kaipuussa otettakoon pehmiätä saipuaa eli soopaa. Lempikukista (Viola tricolor) keitettyä lientä kiitetään myös hywäksi sillä rupia woidella ja maidon seassa sisäänki antaa.

10:ksi _Eltta eli wilustaja_ kohtaa tawallisesti lapsia, jotka asuwat ahtaissa, hikoisissa, alhaisille paikoille raketuissa huoneissa, taikka joita pidetään huonossa, siiwottomassa korjuussa. Näiden syiden, jos mahdollinen, häwitettyä ja lääkärin kaipuussa, annetaan wäli=ajalla lapselle oksetinta ja purku=aineita, jonka jälkeen, sitten kun kieli on puhtaampi, 9 wuorokautta perätysten watsaa ja sen alapuolta woidellaan elttawoiteella illoin aamuin, talwisaikana walkian edessä, jonka ohessa ulostawia aineita joka toinen päiwä annetaan. Joka woitelemisen jälkeen sidotaan willainen wyö kolmin kerroin watsan ympäri ja paitaa ei muuteta koko ajalla. Muutamat lapset näyttäwät liiatenki hampaamisen ajalla lihawiksi ja liikawerewiksi. Niille tulee ennen elttalääketten wiljelemistä panna 3, 4 tahi 5 iilimatoa niskaan hiusrajan paikoille, joka estää kowemmat taudit lasta kohtaamasta.

Jos tällä lapsi ei paranisi, annetaan oksettimen ja purku=ainetten perästä raparperiwiinaa seotettuna muutamilla tipoilla walkoista hofmannin wiinaa wäliajoilla kerran tahi kahdesti päiwässä ja sitä paitsi lihalientä taikka munan ruskiaa ja walkiaa, seotettuna kanelilla ja sokurilla, kahdesti päiwässä.

Watsan pöhöttymisessä, joka toisinaan eltan jälkeen ilmautuu, on mainittu elttawoide awullinen.

11:ksi _Riisi, Englannin tauti, kuiwatauti_. Sen tuntomerkit owat kalwiat kaswot, laihtuminen lapsen runsaastiki syödessä, mahan pullistuminen, toisin ajoin löysä, wetelä watsa, woimattomuus, hermottomuus, jäsenpaikkain ajettuminen, iso pää, koukku selkä, teräwä rinta. Tawallisesti owat huono, puuttuwainen korjuu, saastainen ilma, ruokottomuus ja kehno, sopimaton rawinto tämän taudin syynä. Tähän wikaan kysytään usiammiten akkain neuwoja, jotka woiteillansa ja rohdoillansa eiwät hyödytä wähääkään, waan enemmin wahingoitsewat. Wasta wihdoin taudin oikein juurruttua ja woimaan päästyä etsitään lääkäriltä apua, koska jo pian kaikki awut owat tyhjät ja woimattomat. Wiheliäisyys, kyhyrä, kässä eli kupulaselkäisyys, kykenemättömyys ja näiwehtyminen seuraawat, josta lopulta moniwuotisten kipuin ja kärsimisten jälkeen kuolema tulee wälttämättömästi. Sen tähden pitäisi heti kohta taudin alussa lääkäriltä neuwoa etsiä ja sitä wielä odottaessa laittaa lapselle parempaa ruokaa, lihalientä maidolla seotettuna taikka munaruskoa weden ja maidon kanssa joka 4:nellä tiimalla, waan harwoin ja wähä, taikka ei ollenkaan, jauho= ja leipäruokaa, jotka riisitaudissa owat sopimattomia. Samoin pestään lasta usein kylmässä suolawedessä, selkäpiitä woidellaan palowiinalla paljaaltansa taikka terpentiinillä seotettuna, ruumista hierotaan kuiwalla willaisella waatteella, lapsi pidetään hywin puhtaana ja käytetään ulko=ilmassa, jossa hänen lämpiminä kesäisinä aikoina annetaan kuiwassa hiekassa eli sannassa mieltänsä myöten rypeillä. Lääkitykseksi annetaan apoteikistä saatawaa kalanmaksaraswaa teelusikallinen illoin aamuin usiampina kuukausina perätysten. Jos imettäjä on kiwulainen, pitää toinen terwe ja raitis imettäjä laitettaman, tahi ruokitaan lasta ilman rintamaidotta.

12:ksi _Kuppa, ransuusi, pahatauti_ tulee lapselle joko wanhemmalta perittynä, taikka imettäjältä, purettajalta tahi muulla saastumalla. Sentähden pitää waroa, ettei pahatautisia, epäiltäwiä waimonpuolia päästetä lasta imettämään tahi purettamaan. Tauti sillä tawalla lapseen tullen rikkoo esinnä suun; huuliin ja suuhun sisälle ilmautuu pieniä, näöltään wähäpätöisiä rakkoja, jotka kuitenki rutosti syöpywät sekä lewiämmiksi että sywiksi haawoiksi waalewalla eli kellahtawalla pohjalla ja punaisilla, hellillä wierillä. Wähitellen tulee uusia haawoja ensin lähimmäisiin paikkoihin ja myöhemmin kaukaisempiinki erinomattain peräwieriin ja häpytienoihin. Jos lapsi synnyttäessä äitistä saastuu, saa se pian senlaisia haawoja muuallenki ruumiisen, kipiät, rokottuneet, wuotawat luomet j.n.e. Kumpaisessaki tapauksessa, joko synnyttäessä tahi sittemmin saastunut, tulee lapsi lewottomaksi, unettomaksi, kiwulaiseksi ja näiwettywäiseksi.

Tämä tauti, jonka pahat seuruut owat äärettömät ja joka kerran taloon tullunna saattaa lukemattomat waiwat, huolet ja häpiät ynnä alinomaisen pahan luulon, pitää niin aikaisin kuin mahdollinen ymmärtäwälle lääkärille ilmotettaa ja ainoaisti häneltä, ei muilta tietäjiltä, parannettaa. Jos wainen luultawasti lapsi tahi sen imettäjä on saastutettu, pitää wiiwyttelemättä lääkärin katselo paikalle toimitettaa.

13:ksi _Suumärkö, suuwieras_ tutaan pahoinhaisewista märättäwistä haawoista suupielissä, huulten ja poskien sisäpuolella eli ikenissä ja toisinaan leukaluissaki. Tämä tauti, joka ennenpitkää saattaa palkitsemattomat wahingot, tulee wälistä ilman sanottawia oireita, wälistä on lapsi edellä lewotoin, kuumalta ja wetelältä waiwattu, wälistä kieli ja suu liittaiset, watsa kowa. Lääkäriä odottaessa, jonka halttuun tämä tauti wiipymättä pitää annettaa, saapi lapselle antaa pehmittäwäisiä aineita niink. raparperiwiinaa, wähemmin mutta parempaa rawintoa, tehdä ilma huoneessa raittiiksi ja pitää lapsi ja haawapaikat hywin puhtaana. Ilman sitä pidetään haawoilla muurutia, juurikkaa (sinikkaa) tahi potakkaa hienoksi kaawittuna ja 2:desti eli 3:masti päiwässä uudistettuna.

14:ksi _Ulkonaiset wiat ja wirheet_ lapsi=iällä owat monenlaiset ja monta niistä waatii lääkärin hoitoa niink. rainot (luunmurrot, taittumiset), nyrjähtymiset, hiweltymiset, wäärät jalat, suljetut luonnolliset reikäpaikat, pahat, rumentawaiset luomet (syntymerkit), rewenneet ja muut wirheet. Nawanpuhkeamia taitaan toki lääkärinkin awutta auttaa, jos lyjypalanen taotaan kuperaksi ja, kuperan puolen napaa wasten pantua, sidotaan kiinni napasiteellä, jonka putoamista kahdella yli olkapäiden kulkewalla nauhalla eli wiilekkeellä estetään. Taikka laitetaan lankakerä napaa painamaan ja pysytetään sekä sidelaastarilla että napasiteellä. Side pitäisi likaiseksi tultua uudistettaa eikä ennen heitettää, kuin puhkeama on parannut.

Luomia eli syntymerkkiä saadaan toisinaan sillä katoamaan, että niitä haudotaan wäkewällä etikalla.

Ensimäisenä wuonna tulee lapseen warjelusrokkoa panna, ison rokon kulkiessa, milloin hywänsä, waan muuten ei ennen kun lapsi on pääsnyt 3:men tahi 4:jän kuukauden wanhaksi.

5 Luku.

Lasten hoidosta kolmannen ja wiidennentoista wuoden wälillä.

Mainitsimma, kuinka lapsi hammasten saatua on totutettawa wahwempiaki ruokia nauttimaan, eikä yksin rintamaidolla tahi muulla maito=seotuksella elätettäwä. Waan wieläki owat leipä ja maito sopiwimmia ruokia lapselle, niin koko lapsi=iän halki. Suolaisia, raswaisia, ryytisekaisia, sawutettuja ja kowenneita ruokia annettakoon aiwan wähä lapsille, eikä kuin juuri wälistä ynnä wetelämpäin laitosten, niin aina wiidenteentoista wuoteensa asti. Maahedelmät kiwulaisille lapsille eiwät ole soweliaat rawinnoksi; ja terweitäki warten owat ne hywin keitettäwät. Muuten lapsi totutettakoon määrätyillä ajoilla syömään, kolme eli neljä kertaa päiwässä, älköönkä waan häntä pakotettako, koska hän kyllä ilmanki terweenä ollen luontonsa ja tarpeensa mukaan nautitsee. Jos taas jostai kiwulaisuuden syystä toisinaan ei söisi, kuin tahallisesti, niin syömään waatimalla häntä ei suinkaan terweeksi tehdä waan aina kipiämmäksi. Se on luonnon oma lääkitys sairaille, ettei ruoka maista; pahoin ja ymmärtämättömäsi tekee, joka siinäki ei luontoa seuraa. Juotawaksi annetaan lapselle wettä paljaaltaan eli wähän maidon seassa. Ainoastaan kiwulaisille, heikkohenkisille saisi toisinaan hywin käynyttä, ei wanhaa hapanta, sahtia antaa. Muut kaikki wäkewät juomat olkoot heiltä peräti kieltyt, niink. wiina, olut, kahwi ja muut senlaiset. Palowiinan turmioista tekisi mielemme erittäin lausua, jos emme pelkäisi jo minne'ki koko edellisestä aineesta joutuwamme. Woi niitä wanhempia, jotka kewiämielisyydestä tahi tuhmasta hywätahtoisuudesta taikka jostai muusta syystä, luullen muka palowiinan hywäksi, lewottawaksi, lämmittäwäksi, wirwottawaksi aineeksi, antawat lapsillensa sitä myrkkyä -- ja jopa myrkkyäki pahempata ainetta. Sillä myrkky kuolettaa ja lopettaa waiwat paikalla, mutta palowiinasta lapsi siihen wähitellen totutettu, saapi ikuisen turmelewaisimman tawan ja taipumuksen, ynnä ikuisen kiwulaisuuden, typerämielisyyden, heikkouden ja kaikenlaisia ikuisia turmioita.

Lapsen wanhempanaki pitää saada asua puhtaissa, kewiöissä, wäljissä, talwisaikana lämpimissä, käsiwarsille ja säärille ulottuwaisissa waatteissa. Käsiä ja kaswoja -- hywä jos jalkojaki -- pitää joka aamu pestä kylmällä wedellä ja koko ruumis wähintäi kerran wiikossa kylwetettää eli muuten pestää. Kesä=aikana totutettakoon wanhempia lapsia joka päiwä uimaan ja nuorempia pestäköön muuten järwi= eli jokirannalla. Lasta ei pidä talwellakaan estää ja kieltää ulkona liikkumasta, waan ennemmin kehottaa kaikenlaisiin ruumiinkäytöksiin ja liikuntoihin ulkoilmassa, joka tekee hänen wahwaksi, raittiiksi, nopiaksi ja wikkeläksi. Kolmannen ja seitsemännen wuoden wälillä annettakoon hänen nukkua puoli aikansa eli kaksitoista tiimaa wuorokausittain, waan seitsemännestä wuodesta alkain ja wiidenteentoista asti lyhettäköön nukkuma=aikaa puolella tiimalla wuorokaudessa joka wuodelta, niin että wiidentoista wuotisena tulee waan kahdeksan tiiman paikoilla nukkumaan.

Koko tällä iällä on lapsi kaikkihin teräwä, rupeawa ja taipuwa, jonka tähden on kowin tarpeellinen asia, heidän wanhemmiltansa saada hywiä esimerkkejä siweydestä, siisteydestä, uutteruudesta, töistä, toimista ja järjestyksestä; raittiista, juomattomasta elämästä, jumalanpelwosta, rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan, auttelewaisuudesta, ja, sanalla sanoen, kaikista hywistä awuista. Woi jos kuitenki jokainen, jolla jotai lasten kanssa on toimittamista ja erinomattain wanhemmat, muistaisiwat minkä pahuuden tuhmilla, mielettömillä, kelwottomilla puheillansa ja muilla pahoilla esimerkeillänsä lasten keskellä owat matkaan saattawat. Ja woi sitä, jonka kautta pahennus tulee!

Wasta seitsemännellä tahi kahdeksannella wuodella pitää lasta lukemaan opettaa, eikä silloinkaan kowuudella ja rankaisemilla, waan wiettelemällä ja palkinnoilla, jos ilman luku lapselle ei olisi haluinen. Pelwottelemiset, uhkaukset ja rankaistukset, samati kuin muutki oudot mielenwaikutukset, owat wahingolliset sekä mielen että ruumiin puolesta. Eikä pidä lukuakaan yhdellä kerralla ylen pitkittää, waan useinki wälimmiten laskea lapsi totuttuihin, wiattomiin huwituksiinsa ja mielentehtyihin syyttömiin askereihin. Nuorempana walitkoon lapsi itse huwituksensa, waan wanhemmaksi tullen määrätkööt wanhemmat hänelle luontoansa ja taipumista myöten sopiwaisia askareita, joilla harjautuisi töihin, ei kuitenkaan raskaampia, kuin mitä hywästi jaksaa.

Kesällä sallittakoon lapsen seurata wanhempia ulkotöillä, jotta paremmin maantöihinki tottuisi ja ilmanki tulisi soweliaasti liikkeellä olemaan. Pientä lasta warottakoon waan mihinkään raskaampaan työhön puuttumasta ja kaikkiaki teräaseilta, eläwiltä, wedestä, tulesta, kowasta päiwänhelteestä ja kylmästä wahingoita saamasta. Erinomattain kiellettäköön nuorempia, heikkoja ja kiwulaisia lapsia mitänä yli woimainsa nostelemasta, kauwan yhdessä työssä wiipymästä, pitkiä matkoja käymästä, änkään juoksemasta taikka muulla tawalla kowin waiwaumasta, josta waan tyrät, muut puhkeamat ja repeämät ynnä montaki wikaa ja kiwulaisuutta taitaisiwat alkunsa saada. Parahite sopii lapsen aikansa wiettää kukkatarhain eli ryytimaiden korjuussa, kewiämmissä weistellyksissä ja muissa helpommissa käsitöissä.

Wioista ja taudeista tällä ijällä.

Pienten lasten wioista ja taudeista on jo ennen kerrottu, waan löytyypä monta muutaki wikaa ja tautia lapsi=ijällä, nimittäin:

1:ksi _Rokkotauti, rupuli, iso rokko_. Tämä waikia tauti panorokon kautta nykyjään joksiki hälwennyt, kohtaa kuitenki muutamia ja alottaa päänkiwulla, wäreillä, kuumalla, nukuttamisella, wetistäwillä silmillä, kuoittamisella, oksulla ja wawahtelemilla eli hypähtämillä. Kolmannella päiwällä ilmautuu pieniä pilkkuja esinnä kaswoihin, sitte käsiin ja muuhun ruumiisen, jotka wähitellen nousewat ja täytywät walkialla wiswalla. Kuudennella wuorokaudella ajettuwat näpyt usein uuden kowemman kuumeen ohessa, 11:nellä alkawat ne jällen kuiwaa.