v. 1882 Egyptiin tehdyn matkan hedelmät: "Arapialainen värjäri" ja

"Almée", keisarin ostama "Vakoilemassa" 1885, jota on seurannut muitakin suomalaisen sotilaselämän kuvauksia, "Lepo matkalla" (1886, taideyhdistyksen kokoelmassa) y.m. Kivulloisuus on melkoisesti ehkäissyt tämän maalaajan tuotteliaisuutta, joka siitä huolimatta on viime aikoina alkanut opettajana vaikuttaa Helsingissä.

Vuotta myöhemmin matkusti talokkaan poika, yhden vuoden ylioppilaana ollut _Aukusti Uotila_ (s. Urjalassa 1858, k. Ajaccio'ssa Corsican saaressa 1886) Parisiin jatkaakseen taideyhdistyksen koulussa ja yliopiston piirustussalissa aloitettuja taideopintojaan. Hän pääsi Ecole des Beaux-Arts'iin ja Lehmann'in atelieriin oppilaaksi. Varojen puute ja lisäksi sairaalloisuus piti hänet myöhemmin neljä vuotta kotimaassa, josta hän keväällä 1885 lähti Nizza'an ja sieltä Corsican saareen turhaan parannusta etsimään. Jo ensimäinen Suomeen tullut taulunsa "Apelsiinityttö" (1879) herätti toiveita, jotka kotona, taudin ahdistaessa, maalatut maisemat "Metsässä" (1883), taideyhdistyksen kokoelmassa, ja "Vallinkoski" (1884) y.m. kuvat ylläpitivät ja viimeiseltä matkalta kotiin lähetetyt todistivat oikeutetuiksi. Tosin eivät nämäkään olleet kypsyneitä, mutta "Nizzan tori" (taideyhdistyksen oma), "Kalastajia Välimerellä", "Ajaccio" y.m. sekä keskieräiseksi jäänyt "Kalastajia Corsican rannalla" osottavat alkuperäistä ja erinomaisen hienoa väriaistia, joka olisi taannut Uotilalle itsenäisen aseman taiteessamme.

Paitse näitä on toista kymmentä suomalaista naista 1870- ja 80-luvuilla Parisissa opiskellut paraasta päästä laatukuvamaalausta. Niistä mainitsemme seuraavat _H. Amelie Lundahl_ (s. Oulussa 1850), _Maria K. Wiik_ (s. Helsingissä 1853), _Elin Danielson_ (s. Normark'ussa lähellä Poria 1861), _Helene S. Schjerfbeck_ (s. Helsingissä 1862) ja _Hanna Frosterus_ (s. Helsingissä 1867). Kaikki ovat saaneet ensimäisen opetuksensa Helsingissä ja Parisissa työskennelleet eri taiteilijain ateliereissa; 1880-luvun keskivaiheilla oleskelivat suomalaiset naismaalaajat halusta Bretagnessa, josta ovat monta aihetta ottaneet. Neiti Lundahlin pienet taulut kuvaavat tavan mukaan kohtausta tai henkilöitä kesämaisemassa; taideyhdistyksen kokoelmassa on hänen maalaamansa "La jardinière" (1885). Taiteessaan edistynein ja vakaantunein on neiti Wiik, joka on luonut sekä huomatuita laatukuvia niinkuin "Vastus" (1884), "Kukkien keskellä" y.m. että oivallisia muotokuvia, niinkuin Ida Basilier-Magelsenin, B. O. Schaumanin ja Th. Reinin. Neiti Danielson on niinikään tullut tunnetuksi raittiisti maalattujen laatukuviensa kautta, joissa on oma miellyttävä sävynsä: "Nuori äiti" (1885) taideyhdistyksen kokoelmassa. Suuria toiveita on lahjakas neiti Schjerfbeck herättänyt, vaikka itsenäistyminen näyttää hänelle käyvän sangen vaikeaksi. Hänen teoksistaan mainittakoon "Linköpingin vankilan pihalla v. 1600" (1882), "Kurjuuden lapsia" (1883), "Wilhelm von Schwerin" ja taideyhdistyksen omistama "Taudista parantuva" (1888). Neiti Frosterus, nykyään rouva Segerstråhle, vihdoin on ilmaissut synnynnäistä kauneudenaistia "Hartaus" nimisessä ja muissa tauluissaan. Näiden naismaalaajain ryhmään liitettäköön lopuksi _Margareta E. W. Kiseleff_ (s. Münchenissä 1862), vaikka hän, joka on oppinsa saanut etupäässä Schweitz'in Vevey'issä Rosalie Gay'n luona, kukkaismaalaajana heistä eroaa.

Kaikkia muita 1880-luvulla Parisiin lähteneitä huomattavammat ovat kumminkin seuraavat kaksi maalaajaa, nimittäin _Eero N. Järnefelt_ (s. Wiipurissa 1863) ja _Aksel W. Gallén_ (s. Porissa 1865). Helsingin suomalaisen alkeiskoulun läpikäyneenä Järnefelt tuli ylioppilaaksi