v. 1862; se ei kuitenkaan ollut onnistunut, eikä sitä liene paljon

tarkoitukseensa käytetty.

[150] Semmoisena kuin se Schiefner'in käännöksessä esiintyy, s.o. ilman sananjakoa.

[151] Sitä vastoin ei Lönnrot saanut painolupaa saman tekijän _Puuristi_-nimiselle kertomukselle. Molemmat ilmestyivät näihin aikoihin vironkielellä venäläisissä paino-oloissa!

[152] Täydellisyyden vuoksi sopii mainita toinenkin sen-aikuinen lehtinen, jonka Lönnrot painatti: _Minkätähden kuolee niin paljo lapsia ensimäisellä ikävuodellansa_, 1859.

[153] Viimeksi on hänen testamentti-varoillaan saatu Sammattiin emäntäkoulu.

[154] Tähän Lönnrot'in elämäkertaan, joka suurimmaksi osaksi on uudestaan toimitettu, on käytetty etupäässä maisteri _A.R. Niemen_ kirjoituksia (Johdanto Kalevalan selityksissä 1895, _Elias Lönnrot'in lapsuus_ Valvojassa 1895 ja _Elias Lönnrot Kajaanissa_ Virittäjässä 1897) ynnä julkaisemattomia keräelmiä sekä toimittajan omia tutkimuksia (kts. _Kalevalan esityöt_ Valvojassa 1896).

[155] Tämä salanimi on käännös hänen oikeasta niinestänsä _Ar-vids son_.

[156] Ruotsintaja, niinkuin valtioneuvos _Th. Rein_ on selville saanut, ei ole kukaan muu kuin itse Snellman, jonka suomalaisista harrastuksista se on aikaisin ilmaus.

[157] Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1871, s. 223.

[158] Kaikki kolme olivat olleet Castrén'in ensimmäisiä kuulijoita ja _Ingman'in sekä Fabian Collan'in_ kera muodostaneet mainitun suomalaisuuden liiton. Kellgren'in elämäkerta tulee myöhemmin esitettäväksi. _Juhana Robert Tengström_, joka Ingman'in kertomuksen mukaan oli liiton varsinainen "sielu", oli professori Juliana Jaakko Tengström'in poika sekä Castrén'in, Kellgren'in ja Tikkasen lanko. Hän syntyi Turussa 24 p. Toukok. 1823, tuli ylioppilaaksi 1839 ja seurasi samana kesänä Castrén'ia matkalla Venäjän Karjalaan. Läksi v. 1843 Kellgren'in kera opintomatkalle Saksaan, suoritti yhdessä Kellgren'in ja Tigerstedt'in kanssa filosofian kandidaatti-tutkinnon sekä vihittiin maisteriksi 1844. Filosofian dosentiksi nimitettynä 1846 teki uuden matkan Berliiniin ja Kellgren'in mukana Pariisiin, jossa kuoli lavantautiin 13 p. Marrask. 1847. Hänen kirjoittamansa ovat kuvaukset Kalevalasta _Fosterländskt_-albumiin ensimmäisessä ja _Joukahaisen_ toisessa osassa. -- _Kaarle Konstantin Tigerstedt_, ruukin-omistajan poika Kuopiosta, syntynyt 7 p. Toukok. 1822, nimitettiin historian dosentiksi 1846 ja saman aineen lehtoriksi Turkuun 1859, josta virasta otti eron 1891.

[159] Sen kolmannessa ja viimeisessä, 1847 vuoden vihkossa ilmestyi myös Runeberg'in _Vårt land_ (Maamme-laulu) ensi kertaa julkaistuna.

[160] Tässä kuitenkin ilmestyi _Lauri Jaakko Stenbäck'in_ runo _Mitt finska fosterland_ (Suomalainen isänmaani).

[161] Sen ensimmäisessä vuosikerrassa 1845 on muun muassa painettuna Berndtson'in omakirjoittama näytelmäruno _Fennomanen_.

[162] _Kaarle Martti Kiljander_ oli syntynyt 22 p. Syysk. 1817 Kaavilla, jossa isä oli kirkkoherrana. Tuli ylioppilaaksi 1838, vihittiin papiksi 1842, määrättiin ensin rukoushuoneen-saarnaajaksi Lapinlahdelle, sitten notaariksi Kuopion tuomiokapituliin ja pääsi viimein kirkkoherraksi Nilsiään 1866. Oli useat kerrat valittuna mainitun tuomiokapitulin assessoriksi ja kuoli tarkastusmatkalla piispaa seuratessaan Muhoksessa 6 p. Syysk. 1879. Kiljander oli käynyt Porvoon kymnaasia ja nauttinut jonkun aikaa Runeberg'in opetusta, joka nähtävästi oli vaikuttanut hänen runollisiin harrastuksiinsa. Ne puhkesivat kuitenkin ilmi vasta Snellman'in herätyksen johdosta. Hänen toimittamansa oli vielä neljäs v. 1855 ilmestynyt _Annikan_ osa, suomennos Nicander'in murhenäytelmää _Taikamiekka_. Myöhemmin ilmestyivät hänen Runeberg'in suomennoksensa: _Nadeschda_ 1860 ja _Fjalar kuningas_ 1876 sekä _Salaminin kuninkaat_ 1880. Viimeksi mainittu, niinkuin myös uusi Nadeschdan suomennos 1879, oli toimitettu painosta hänen kuolemansa jälkeen. Vielä on Kiljander mainittava 1863 vuoden virsikirja-komitean jäsenenä.

[163] _Samuli Roos_ oli talollisen poika Eurajoelta, syntynyt 1 p. Tammik. 1792. Tuli ylioppilaaksi 1811 ja maisteriksi 1819 sekä lääketieteen lisensiaatiksi 1821. Oli piirilääkärinä ensin Kajaanissa 1823-32, siis välittömästi ennen Lönnrot'ia, sitten Ylä-Karjalassa 1832-40. Sen jälkeen eli yksityislääkärinä kotipuolellaan ja kuoli 14 p. Marrask. 1878. Kaiken joutoaikansa Roos pani suomalaisen kirjallisuuden kartuttamiseen. Erittäin toimitteli hän ahkerasti terveys-opillisia ja taloudellisia neuvokirjoja rahvaalle. 1860 vuoden _Suomi_-kirjaan painatti hän suomentamiansa _Phaidron aisopolaisia satuja_. Käsikirjoituksena jäi häneltä suomennos Sjögrenin latinalais-ruotsalaista sanakirjaa sekä saksalais-suomalainen sanakirja.

[164] Mainitaan olleen Tammelan kirkkoherra _Niilo Maunu Tolpo_ (1770-1853).

[165] Pikemmin kuin mitä hän itsekään oli rohjennut toivoa; sillä vielä vähäistä ennen oli tekijä Yrjö Koskisen kanssa keskustellut siitä, tokko edes harmaapäisinä vanhuksina saisivat nähdä yhden suomenkielisen oppikoulun toiminnassa!

[166] _Frans Vilhelm Rothsten_ on syntynyt 14 p. Syysk. 1S33 Porissa, jossa isä eli puuseppänä. Tuli ylioppilaaksi 1851 ja maisteriksi 1857. On ollut ajoittain suomenkielen opettajana parissa Helsingin koulussa, siinä toimessa osoittaen harvinaista taitoa, vaan muuten, virkoihin pyrkimättä, pannut kaiken aikansa kirjallisiin töihin. On sepittänyt tarkan _Latinalais-suomalaisen sanakirjan koulujen tarpeeksi_, joka ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksissa 1864 (toinen painos 1883), sekä toimittanut sana- ja asiaselitykset helppohintaiseen Kalevalan-painokseen vuodelta 1870. Näiden hänen työnsä näkyväin hedelmäin ohessa on hän vielä hiljaisuudessa ollut suurena apuna monessa muussa kirjallisessa sekä tieteellisessä yrityksessä. Niin on hän esim. valvonut kielen puhtautta _Valdemar Churberg'in Uudessa romani-jaksossa_ 1874-78 sekä antanut neuvoja ja lisiä _A.V. Jahnsson'in_ v. 1871 ruotsiksi ilmestyneesen suomenkielen lauseoppiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä vuodesta 1870 on hän tehokkaalla tavalla ottanut osaa myös useimpien Seuran toimituksien, etenkin sanakirjojen ja maanviljelys-oppikirjojen julkaisemiseen.

[167] Ei ole sekoitettava ennen mainittuun veljeensä _Aksel Gabriel Corander'iin_, joka julkaisi ruotsinkielisen suomenkielen lauseopin _Finsk sattslära_ 1861. Hän oli syntynyt Mikkelissä 23 p. Maalisk. 1827, tuli ylioppilaaksi 1845 ja maisteriksi 1850. Oli pari vuotta opettajana Helsingissä ja sitten lehtorina Viipurissa vuoteen 1874. Kuoli 29 p. Syysk. 1877. On vielä painattanut _Kertoelman Suur-Savosta eli Mikkelistä_ 1848, joka on ensimmäinen pitäjänkertomus suomenkielellä. Toimitti Viipurissa _Sananlennätintä_ 1856 yhdessä veljensä kanssa ja yksin 1857-58 sekä _Otavaa_ 1862-63. Oli vv. 1857-75 Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä.

[168] Tässä yhteydessä sopinee mainita, että samana vuonna, 1852, ilmestyi ensimmäinen muun kielen oppikirja suomeksi. Se oli _Juhana Vilhelm Murman'in Harjoittava ruotsinkielen-oppi alkaville_. Murman oli syntynyt 12 p. Tammik. 1830 Haukiputaalla, tullut ylioppilaaksi 1852 ja vihitty papiksi 1857. Oltuaan pappina ja opettajana monessa paikoin Suomessa, siirtyi v. 1868 Inkeriin, jossa kuoli Keltun ja Rääpyvän seurakuntain kirkkoherrana 31 p. Tammik. 1892. On kirjailijana liikkunut hyvin erilaisilla aloilla ja aikoinansa ollut erinomaisen tuottelias. Hänen huomattavin teoksensa on _Setän opetuksia_, ensimmäinen vihko _sielutieteessä_ 1856, toinen _sielunviljelyksestä_ 1860, jotka nekin ovat laatuaan esikoisia kirjallisuudessamme. Yhdessä _Pekka Aschan'in_ kanssa on hän myös toimittanut oppikirjan _Eläintiede suomalaisille alkeiskouluille_ 1866. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran lähettiläänä on hän ollut kahdella tutkimusmatkalla Pohjanmaalla, v. 1854 kansanrunoja ja v. 1862 historiallisia muistoja keräämässä. Edellisen retken tuloksista on hän julkaissut saman vuoden Suomi-kirjassa ensimmäisen laveamman esityksen Suomalaisten muinaisista taikatavoista ja -tempuista ruotsiksi: _Några upplysningar om Finnarnes fordna vidskepliga bruk och trollkonster_, sekä suomeksi _Kertomuksen jälkimmäisestä tiedustusmatkasta Pohjanperällä_, niin-ikään Suomi-kirjassa 1865. Inkerissä hän on vielä painattanut _Selityksen häätavoista Inkerinmaan Suomalaisissa seurakunnissa_, 1872. Mainitun ruotsin kieliopin jälkeen seurasivat _Juhana Gabriel Geitlin'in_ latinan ja saksan kieliopit 1858 ja 1861, _Kustaa Cannelin'in_ kreikkalainen ja _Vilhelm Flomam'in_ ranskalainen kielioppi 1863, suomennos _Mattias Akianderin_ venäjän kielioppia 1864 sekä viimein _Romulus Maunu Oppman'in_ englannin kielioppi 1867.

[169] _Sven Gabriel Elmgren_, kappalaisen poika Paraisista, oli syntynyt 25 p. Lokak. 1817. Tuli ylioppilaaksi 1836 ja maisteriksi 1840. Suoritti jumaluus-opin kandidaatti-tutkinnon 1844, mutta antautui yliopiston kirjaston palvelukseen, jonka vakinaiseksi amanuenssiksi pääsi 1848 sekä varahoitajaksi 1862 ja jossa palveli vuoteen 1891. Oli vv. 1846-61 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä ja painatti kertomuksen seuran edellisestä vaikutuksesta 1847 vuoden _Suomi_-kirjaan. Antoi _Fosterländskt album'iin_ m.m. tutkimuksen _Mikael Agricolasta_ sekä useita kirjallishistoriallisia elämäkertoja nimikirjaan _Finlands minnesvärda män_ (Suomen muistettavat miehet), joka ilmestyi vv. 1853-57. Hänen muista ruotsinkielisistä julkaisuistaan on mainittavin kaksiosainen väitöskirja _Öfversigt af Finlands litteratur_ (Suomen kirjallisuuden luettelo ja yleiskatsaus) 1861 ja 1865. Kuoli 2 p. Marrask. 1897.

[170] Ilmoituksia otti _Kanava_ vastaan myös ruotsin-, saksan-ja venäjänkielillä. Se oli, näet, samoin kuin _Sanansaattaja Viipurista_, aikoinaan ainoa Viipurissa ilmestyvä sanomalehti. Saksankielinen _Wiburgs Wochenblatt_ oli lakannut 1832; ruotsinkielinen _Wiborgs annonceblad_ oli Sanansaattajan vuosikertojen välillä ja jälkeen ilmestynyt vv. 1837-39, 42-44, ja virkosi vielä _Kanavan_ kuoltua eloon, vaikka ainoasti vuodeksi 1848.

[171] Kts. Litteraturblad 1848 n:o 12.

[172] Myöhemmistä runotuotteista huomattakoon _Sotamarssi_ vuodelta 1889 ja samana vuonna juuri vähää ennen kuolemaa kirjoitettu _Punkaharjun tytön laulu_.

[173] Ensimmäisen _Suomenkielisen lukemiston_ kouluja varten toimitti v. 1850 Vaasan kymnaasin apulainen, sittemmin Ulvilan kirkkoherra _Aukusti Lilius_.

[174] Se painettiin v. 1891 Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksiin, joissa myöhemmin myös Ahlqvist'in voguulilaiset kielinäytteet ynnä kielioppi ilmestyivät 1894.

[175] Ihmeellisintä on että tämä "kansatieteellinen unelma" taisi päästä painotarkastuksen läpi. Tämän seikan selittää ainoasti sen ilmestyminen pienissä kappaleissa 1847 vuoden Suomettaren palstoilla, joten kokonaisuus ei heti tarkastajan silmään pistänyt. Kuinka ahtaat paino-olot muuten siihen aikaan olivat, osoittaa paraiten eräs kohta runossa _Miksikä aina suret!_ 1849 vuoden Suomettaressa, jossa se ensikerran löytyy julkaistuna, on näet _Suomeni_ sanan sijalle täytynyt painattaa _Saimani_!

[176] _K(aarlo) B(erghom)_, Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1869 s. 19.

[177] Ainoasti vähäinen avunlisä tähän teokseen: _Tutkimus sivistyssanoista obilais-ugrilaisten kansojen kielissä_ 1882, on suomenkielellä julkaistu. Sitä vastoin ovat kaikki hänen Kalevalaa koskevat kirjoituksensa: _Tutkimus Kalevalan tekstissä ja tämän tarkastusta_ 1886 ja _Kalevalan Karjalaisuus_ 1887, niinkuin myös _Elias Lönnrot, elämäkerrallisia piirteitä_ 1884, kaikki suomeksi kirjoitetut. Ensiksimainittu on suomenkielisenä promotsiooni-kutsumuskirjana ensimmäinen laatuaan. Myös yliopiston rehtorina on Ahlqvist ensimmäisenä käyttänyt suomenkieltä avajaispuheissaan, jotka ilmestyivät painettuina heti hänen kuolemansa jälkeen 1889.

[178] _Sakari Joakim Cleve_ syntyi 3 p. Jouluk. 1820 Rantasalmella, jossa isä oli kirkkoherrana. Tuli ylioppilaaksi 1838, maisteriksi 1844, filosofian dosentiksi 1848 ja tohtoriksi 1850. Nimitettiin lehtoriksi Kuopion kymnaasiin 1851 sekä v. 1862 kasvatustieteen professoriksi, josta virasta otti eron 1882. On järjestänyt Suomen korkeamman oppikoulun ja sitä varten perustanut Helsinkiin mallikoulun, johon toimitti suomenkielisenkin osaston 1867. Kun tämä päätettiin lakkautettavaksi 1871, oli hän Helsingin suomalaista alkeisopistoa perustamassa, samoin kuin Helsingin suomalaista tyttökoulua 1869. On vielä järjestänyt Helsingin kansakoululaitoksen sekä jäsenenä 1862 vuoden kansakoulu-komiteassa valmistanut sen ehdoituksen, joka pääasiallisesti on perustuksena nyt voimassa olevalle asetukselle. On perustanut Suomen Kasvatustieteellisen yhdistyksen sekä sen aikakauskirjan 1864. On myös ollut v. 1874 perustetun Kansanvalistus-seuran ensimmäinen esimies. Hänen pääteoksensa on _Koulujen kasvatus-oppi_, joka ilmestyi suomalaisessa käännöksessä 1886.

[179] Nimitys on Lönnrot'in keksimä; Kantelettaren runo, jossa se ensiksi esiintyy, on ainoasti vapaa suomennos virolaista _Salme-runoa_.

[180] Siihen asti oli sitä alusta vuotta toimittanut länsisuomalainen maisteri _Edvard Rindell_.

[181] Uudella Suomettarella on tähän saakka ollut ainoasti kaksi päätoimittajaa: _Antti Almberg_ 1869-70, ja _Viktor Löfgren_ Kesäkuusta 1870 alkaen. -- _Antti Fredrik Almberg_, Maskun kirkkoherran poika, syntyi 18 p. Heinäk. 1846, tuli ylioppilaaksi 1863 ja maisteriksi 1869, nimitettiin suomenkielen-kääntäjäksi senaattiin 1876. Käytyään vv. 1874-75 tutkimusmatkalla Unkarissa, on hän tutustuttanut Suomalaisia tämän veljeskansan oloihin useilla teoksilla: _Unkarin maa ja kansa_ 1876, _Unkarin kielen oppikirja_ yhdessä unkarilaisen _Joszef Szinnyei'n_ kanssa 1880, _Unkarin albumi I_ 1881. _Maantieteellisiä kuvaelmia 10-11. Unkari_, 1882-83, sekä suomennoksilla (esim. Jókai'n _Uusi Tilanhaltija_ 1878). On sitä paitsi ylimääräisenä unkarinkielen lehtorina yliopistossa vuodesta 1881 antanut opetusta mainitussa kielessä. -- _Niilo Viktor Alfred Löfgren_, hovioikeudenneuvoksen poika, syntyi Viipurissa 25 p. Marrask. 1843, tuli ylioppilaaksi 1862 ja filosofian kandidaatiksi 1870. Oli v. 1865 apumiehenä _Maiden ja Merien takaa_ lehden toimituksessa. Suomensi 1869-70 kaksi Emlekyl'in (Eemil Nervanderin) novellia: _Honkain tarinat_ ja _Uotilan isäntä_, joiden alkuteokset ovat jääneet julkaisematta. Otti myös osaa Vänrikki Stoolin tarinain suomentamiseen.

[182] _Pietari Aadolf Europaeus_ (1753-1825). Oli kielten ja nähtävästi myös kansanrunojen harrastaja. S. 244 ylhäällä mainittu Porthan'in kiitoskirje on, sen mukaan kuin t:ri _E. Lagus_ on selville saanut, hänelle, eikä Berner'ille kirjoitettu.

[183] Jälkimmäisenä vuonna yhdessä maisteri _Abraham Nylander'in_ kanssa.

[184] Viimeksi hän on v. 1896 painattanut _Mietteitä I. Lainkäyntikielistämme ja II. Lainkäynti-säädäntömme parantamistoimista_.

[185] Toinen uudistettu painos ilmestyi 1877.

[186] V. 1871 ilmestyi vielä _Aminoff'in_ väitös _Etelä-Pohjanmaan kielimurteesta tutkimus_, joka on vertailevaa laatua ja ensimmäisenä edustaa uuden-aikaista murretutkimusta maassamme. Mutta samana vuonna ilmestyi asetus, joka kielsi suomen- ja ruotsinkieltä kielitieteellisissä väitöskirjoissa käyttämästä ja joka oli voimassa vuoteen 1886. -- _Torsten Kustaa Aminoff_ oli syntynyt 11 p. Marrask. 1838 Nilsiässä, jossa isä oli maamittarina. Palveli vv. 1855-61 sotaväessä, viimein vänrikin arvolla, ja suoritti sillä välin ylioppilastutkinnon 1857. Vihittiin maisteriksi 1869 ja nimitettiin historian lehtoriksi Haminan kadettikouluun 1871, jonka jälkeen saavutti vielä tohtorin-arvon 1873. Kuoli Helsingissä 18 p. Elok. 1881. Jo sotamiehenä Virossa majaillessaan oli hän opiskellut vironkieltä, niin että v. 1869 saattoi toimittaa _Virolais-suomalaisen sanakirjan satukokoukseen: Eestirahva ennemuistesed jutud_, jonka Kreutzwald'in teoksen Suomalainen Kirjallisuuden Seura kolmea vuotta aikaisemmin oli painosta kustantanut. Käytyään v. 1871 Ruotsin ja Norjan rajamailla asuvain Suomalaisten luona, julkaisi hän arvokkaan kielitieteellisen tutkimuksen _Tietoja Vermlannin Suomalaisista_ Suomi-kirjassa 1876. Sitä ennen oli hän savokarjalaisen osakunnan albumiin antanut kaksi huomattavaa historiallista kirjoitusta _Savolaisten sija Suomen asutushistoriassa_ 1870 ja _Lyhyt silmäys itäisten suomensukuisten kansain historiaan_ 1873. Kesällä 1878 teki hän Suomen Tiedeseuran kustannuksella matkan _Votjakkein_ luo, jonka tuloksista on suurin osa vasta hänen kuolemansa jälkeen tohtori _Yrjö Wichman'in_ toimesta ilmestynyt.

[187] Heidän sijallaan olivat väliajalla toimittajina maisterit _Paavo Cajander_ 1873-74 ja _Samuli Suomalainen_ 1875, kaunokirjailijoina vasta mainittavat, sekä _Aukusti Juhana Mela_ 1873-75. Viimeksi mainittu syntyi 8 p. Maalisk. 1846 Kuopiossa, jossa isä oli henkikirjurina. Tuli ylioppilaaksi 1865 ja maisteriksi 1873 sekä luonnonhistorian ja maantieteen lehtoriksi suomalaiseen normaalilyseesen 1888. Muutti alkuperäisen nimensä Malmberg Melaksi 1876. On luonnontieteellisen kirjallisuuden ensimmäinen varsinainen sekä etevin edustaja suomenkielellä. Mainittakoon ainoasti: _Suomen eläimistö_ 1872; _Lyhykäinen kasvioppi ja kasvio_ 1877; _Suomen luurankoiset_ 1882; _Zoologia kansalaisille I_, pääasiallisesti Brehm'in mukaan, 1891-96.

[188] Valvojan päätoimittajina ovat olleet: _Juhana Richard Danielson_ 1881-84, _Thiodolf Rein_ 1885-87, _Ernst Kustaa Palmén_ 1888-91, _Oskar Eemil Tudeer_ 1892-96 ja _Eemil Nestor Setälä_ 1897. --_Danielson_, kappalaisen poika, on syntynyt Hauholla 7 p. Toukok. 1853, ylioppilas 1870, yleisen historian dosentti 1878 ja professori 1880, valtiopäivämies. Suomenkielisistä teoksista huomattakoon: _Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan_ 1891; _Suomen sisällinen itsenäisyys_ 1892; _Viipurin läänin palauttaminen muun Suomen yhteyteen_ 1894; _Suomen sota ja Suomen sotilaat 1808-09_ 1896. -- _Palmén_, professorin poika, on syntynyt Helsingissä 26 p. Marrask. 1849, ylioppilas 1866, pohjoismaiden historian dosentti 1877 ja professori 1884, valtiopäivämies. Teoksista: _Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viisikymmen-vuotinen toimi ynnä suomalaisuuden edistys_ 1881; sekä Valvojasta: _Neljä merkkivuotta Suomen oppikoulun historiassa_ ja _Suomen valtiovarojen hoidosta_ 1889, _Taistelu lakiemme puolesta 1840-luvulla_ 1896. -- _Tudeer_, tuomarin poika, on syntynyt Mikkelissä 30 p. Elok. 1850, ylioppilas 1867, kreikan kielen ja kirjallisuuden dosentti 1879 ja ylimääräinen professori 1885. Valvojasta: _Matkamuistelmia Kreikasta_ 1883; _Homeeros ja Kalevala_ 1885; _Runous ja vapaus_ 1888. -- _Setälä_, talollisen poika, on syntynyt Kokemäellä 27 p. Helmik. 1864, ylioppilas 1882, suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1887, Suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1893. Teoksia mainittakoon: _Suomen kielen lauseoppi_ 1880; _Lauseopillinen tutkimus Koillis-Satakunnan kansankielestä_ 1883; _Yhteissuomalainen äännehistoria 1-2_, 1890-91; _Lisiä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen historiaan_ 1891; _Oikeakielisyydestä suomenkielen käytäntöön katsoen_ 1894.

[189] Viimeksi on v. 1896 ilmestynyt alkuosa hänen kirjoittamaansa laveata _Suomen lainsäädännön historiaa_.

[190] Lisäksi: _Lyhyt runous-oppi_ ja _Runous-opin pääkohdat_ 1891.

[191] _Aksel August Borenius_ on syntynyt 19 p. Maalisk. 1846 Porvoossa, jossa isä oli kymnaasinlehtorina. Tuli ylioppilaaksi 1863 ja filosofian kandidaatiksi 1871. Kävi vv. 1871, 1872 ja 1877 keräämässä vanhoja runoja ja niiden sävelmiä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannuksella, jonka kirjaston ja arkiston hoitajana myös oli vv. 1876-79, pannen nämät aivan uuteen kuntoon. On m.m. julkaissut: _Selityksiä runonkeräyksistäni ja niiden johdosta muutamia mietteitä Kalevalasta_ Kielettäressä 1872; _Missä Kalevala on syntynyt?_ Suomen Kuvalehdessä 1873; _Suomen keskiaikaisesta runoudesta I. Luojan virsi_ Virittäjässä 1886.

[192] Viime aikoina on hän etenkin edistänyt siperialaisten kalliokirjoitusten kokoilemista, julkaisemista ja tutkimista.

[193] Sekä ennen mainittu _Juhana Vilhelm Snellman'in elämä_, joka on myös suomeksi ilmestynyt 1896.

[194] Myös _Godenhjelm'in_ voi tähän lukea sekä itse kirjan tekijän. Ryhmitys on muuten kokonaan toimittajan.

[195] Myöhemmin on hän julkaissut kokoelman _Raittiusrunoja_ 1889 sekä kertomuksen _Salmelan heinätalkoot_ 1891.

[196] _B. F. G(odenhjelm)_, Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1876 s. 43.

[197] Lisättäköön: _Itätsheremissiläiset kielennäytteet_ saksalaisen käännöksen kera Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksissa 1889 ja _Kuollan Lapin murteiden sanakirja ynnä kielennäytteitä_ Tiedeseuran Bidrag'eissa 1891.

[198] Kokoelman runojansa julkaisi Arvi Jännes nimellä _Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi_ 1889. Promotsiooni-runoilija 1897.

[199] Ilmestyivät 1867-70; yksin on Cajander uudistanut suomennoksen mallikelpoiseksi 1889. On myös uudestaan suomentanut Topelius'en _Maamme-kirjan_ ja _Luonnon-kirjan_ 1886.

[200] Erikseen ovat vielä huomattavat hänen tervehdyssanansa v. 1890 seppelöidyille maistereille.

[201] Myöhemmin ilmestyneitä ovat runokokoelmat: _Kuplia_ 1890 ja _Ajan varrelta_ 1896, eletty kertomus _Uskovainen_ 1890 sekä näytelmät _Tietäjä_ 1887, _Aino_ 1893 ja _Kullervo_ 1895.

[202] Tämä arvostelu tietysti ei koske vuoden 1886 jälkeen ilmestyneitä näytelmärunoja.

[203] Ennen vuotta 1886 esiintyneistä.

[204] _Eemil Fredrik Nervander_, kuuluisan luonnontutkijan ja runoilijan (_Jephtas bok_ 1840) _Juhana Jaakko Nervander'in_ poika, on syntynyt Helsingissä 16 p. Marrask. 1840. Tuli ylioppilaaksi 1858 ja suoritti filosofian kandidaatti-tutkinnon 1869. On salanimellä _Emlekyl_ julkaissut kaunokirjallisia teoksia, sekä ruotsin- että suomenkielisiä. Jälkimmäiset, nimittäin ennen mainitut novellit _Honkain tarinat_ 1869 ja _Uotilan isäntä_ 1870 sekä v. 1884 ilmestynyt _Katri, kertomus 17 vuosisadasta_, ynnä suomalaisessa teaatterissa v. 1879 esitetty näytelmä _Pieni Suometar_, ovat kaikki toisten kääntämiä. Nervander on muistettava myös Suomen taidehistoriallisten muinaismuistojen ahkerana keräilijänä ja tutkijana.

[205] Uutta painosta valmistetaan parast'-aikaa. Edellisen oli toimittanut _B.F. Godenhjelm_.

[206] _Eliel Aspelin_, Juhana Reinhold Aspelin'in nuorempi veli, on syntynyt 9 p. Lokak. 1847 Ylivetelissä, jossa isä silloin oli kappalaisena. Tuli ylioppilaaksi 1865, filosofian kandidaatiksi 1871 ja lisensiaatiksi 1878. Nimitettiin estetiikan ja taidehistorian dosentiksi 1880 sekä ylimääräiseksi professoriksi 1892. Julkaisi tutkimuksen Aleksis Kivestä ja hänen teoksistaan jo v. 1872 Kirjallisessa Kuukauslehdessä. On sittemmin esiintynyt etevänä elämäkerran-kirjoittajana: _Johannes Takanen_ 1888, _Verner Holmberg_ 1890, _Elias Brenner_ 1896. Hänen muita julkaisujaan mainittakoon: _Siipialtarit, tutkimus keskiajan taiteen alalla_, väitöskirja 1878; _Kalevalan tutkimuksia I_, 1882; _Suomen taiteen historia pääpiirteissään_ 1891: _Kansa Saksan kertomarunoudessa, 1750-1850_ 1894: sekä salanimellä _Ellei_ suomennetut Dickens'in _Kotisirkka_ Novellikirjastossa 1870 ja Ibsenin näytelmä _Kuninkaan alut_ 1884.

[207] Ennen vuotta 1886 ilmestyneistä. Onnistuneen aiheensa puolesta merkillinen on myös _Matti Kurikan_ v. 1884 painettu _Viimeinen ponnistus_, kuvaus Inkerin kansan elämästä orjuuden lakkauttamisen ajoilta.

[208] _Näytehnistön_ suomentajista mainittakoon vielä _Eerik Juhana Blom_, syntynyt 22 p. Toukok. 1817 Iisalmella, jossa isä oli kappalaisena. Hän tuli ylioppilaaksi 1836 ja maisteriksi 1840, toimitti ensin kouluvirkoja eri paikoissa, vaan sitten vihitti itsensä papiksi ja nimitettiin Heinävedelle 1855 ja Sysmään 1860. Kuoli 20 p. Huhtik. 1887. Blom on tunnettu monista sujuvista suomennoksistaan. Suorasanaisista ovat mainittavat, paitsi Näytelmistöön painetut Lessing'in draamat _Emilia Galotti_ 1861 ja _Minna von Barnhelm_ 1864, Conscience'n novelli _Ravintolan isäntä_ 1863. Runomitalla on hän kääntänyt Tegnér'in _Frithiofin sadun_ 1872 ja Runeberg'in _Hirvenhiihtäjät_ 1876, joista edellinen ei kuitenkaan ole yhtään onnistunut. V. 1873 painatti hän nimellä _Niitä näitä runouden alalta_ vihkosen suomennoksia Runeberg'in, Franzén'in, rouva Lenngren'in y.m. pienistä runoelmista. Omiakin sepitelmiä on hän julkaissut, ensi kerran Saima-lehdessä 1845 ja sittemmin Suomettaressa.

[209] Omaa sukua _Forsman_, kultasepän tytär Tukholmasta, syntynyt 20 p. Marrask. 1838. Meni v. 1866 Helsingissä naimisiin etevän näyttelijän _Frithiof Raa'n_ kanssa, sekä tämän kuoltua norjalaisen kirjailijan _Kristian Winter-Hjelm'in_ kanssa 1874.

[210] Vaikka, niinkuin on mainittu, Bergbom suomalaisen teaatterin johtajana ei ole mitään näytelmää omassa nimessään julkaissut, on hänen kuitenkin siinä asemassa ollut tilaisuus suuressa määrin vaikuttaa uusimman näytelmäkirjallisuutemme kehitykseen. Kuinka suuri osa hänellä on ollut monessa näyttämöllämme esitetyssä ja myöhemmin julkaistussa näytelmässä, on vastainen suomalaisen kirjallisuuden historian tutkimus selvittävä.

[211] Etevänä runomitallisten näytelmäin suomentajana huomattakoon myös _Juhana Enlund_. Hän syntyi Raumalla 29 p. Kesäk. 1836. Kun Suomen ruotusotaväki v. 1854 asetettiin, meni hän Turun ja Porin läänin pataljoonaan ja palveli siinä, viimeksi vältvääpelin arvolla, siksi kuin Suomen sotaväki v. 1868 hajoitettiin. Sitten tultuaan Helsinkiin, sai hän viran rautatiehallituksen kansliassa, jossa v. 1897 pääsi vakinaiseksi kamreeriksi. Enlund on hienolla runoaistilla ja sujuvalla, kauniilla kielellä suomentanut seuraavat näytelmät: Oehlenschläger'in _Aksel ja Valpuri_ 1873, Lessing'in _Nathan viisas_ 1876, Hertz'in _Kuningas René'n tytär_ 1878 ja Björnson'in suorasanainen _Leonarda_ 1880. Myös on hän sepittänyt sävelmän Yrjö Koskisen runoelmaan _Suomen salossa_.

[212] Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1869 s. 20-22, 306-312.

[213] Kts. _J. W. C(alamnius'e)n_ arvostelua Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1874 s. 52.

[214] Myöhemmin on Minna Canth'ilta vielä ilmestynyt m.m. seuraavat näytelmät: _Kovan onnen lapsia_ 1888, _Papin perhe_ 1891 _Sylvi_ 1893 ja _Anna Liisa_ 1895; kertomukset: _Hanna_ 1886, _Köyhää kansaa_ 1886, _Salakari_ 1887, _Lain mukaan_ ja _Kauppa-Lopo_ 1889, _Novelleja_, kaksi osaa, 1892; aikakauskirja _Vapaita aatteita_ 1889-90.

[215] _V(asenius)_, Valvojassa 1882, s. 139.

[216] _K(aarlo) B(ergbom)_, 1869, s. 101.

[217] _Juliana Adrian Hahnsson_, kauppiaan poika, oli syntynyt Raumalla 4 p. Maalisk. 1834. Tuli ylioppilaaksi 1852 ja maisteriksi 1860. Kuoli 9 p. Toukok. 1888. On julkaissut _Muoto-opillisen selityksen Eurajoen, Lapin, Rauman, Pyhänmaan, Laitilan ja Uudenkirkon pitäjien kielestä_ Suomi-kirjassa 1866-72 sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamaa laveata _Ruotsalais-suomalaista sanakirjaa_ kaksi vihkoa 1884 ja 1888, jota teosta, vaikka supistetun suunnitelman mukaan ovat jatkaneet: maisteri _Aukusti Herman Kallio_ sekä hänen kuoltuaan tohtori _Heikki Paasonen_. -- Theodolinda Hahnsson meni v. 1896 uusiin naimisiin senaattori Yrjö-Koskisen kanssa.

[218] Myöhemmin ilmestyneitä ovat kertomukset: _Huutolaiset_ 1887, _Joululahjat_ ja _Martta_ 1891, _Kaksi_ 1893, _Marjapojat_ 1894 sekä näytelmä _Sodan uhatessa_ 1888.

[219] Uusi, vähän muutettu laitos 1886.

[220] Myöhemmin vielä: _Uusia kertoelmia_ 1889 ja _Sivuteitä_ 1891.

[221] Myöhemmin ilmestyivät: _Hellmannin herra_ ja _Esimerkin vuoksi_ 1886; _Kuvauksia_ 1889; _Helsinkiin_ 1889; _Yksin_ 1890; _Lastuja_, kolme kokoelmaa, 1891, 1892, 1896; _Papin rouva_ 1893; _Heränneitä_ ja _Maailman murjoma_ 1894; _Panu_ 1897.

[222] Nuori kirjailija, johon tämän kirjan tekijä jo aikaisin kiinnitti huomionsa, on sittemmin kaksiosaisella romaanillansa _Vaaralla_ 1891 ja _Elsa_ 1894 saavuttanut yleisen tunnustuksen. Vielä on hän julkaissut novellikokoelman _Lapsia_ 1895.

[223] 1878, s. 86-87.

[224] Myöhempien kansankirjailijain luetteleminen ei tähän esitykseen enää kuulu. Heidän yhteiseen novellikokoelmaansa _Syvistä riveistä_, joka ilmestyi vv. 1888-90, oli tekijä aikonut kirjoittaa johdannon, mutta sitäkään aijetta ei hänen ollut suotu toteuttaa.

[225] Toiset viisi vv. 1886-89.

[226] Myöhemmin ilmestyivät: _Isäin pahat teot lasten päällä_ 1887; _Jälkipoimintoja_ 1889; _Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista_ 1893 sekä viimeksi _Valitut teokset_, kolme osaa, 1895-96.

End of Project Gutenberg's Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet, by Julius Krohn