v. 1000 jälkeisen, jolloin tietysti sen todistusvoima kokonaan

raukenee.

[1986] Tanskal. sanomalehdessä Dagbladet 24 p. Marrask. 1880. Syrjäisen on siinä mahdoton nähdä muuta kuin enimmäkseen eläinkuvia, jotka selitetään asian-omaisille jumalille pyhitetyiksi ja siis niiden vertauskuviksi.

[1987] Inkeriläisen toisinnon tulon Virosta näkyvät todistavan muutamat ennen huomaamattomat pikku seikat. Siinä mainitut tyttöin nimet ovat kaikki germanilais-katolisia (Susanna, Helka l. Helo, Hele = Helena (Venäläisillä Jelena), Hekko = Hetaa; Soppo = Sofia, Maiju = Maria tosin alkumuodossaan löytyvät myös Venäläisillä, vaan ei näissä lyhennyksissä; jälkimmäinen on aivan virolainen). Seassa on myös muutamia virolaisia sanoja: laimata = soimata, takoa _traksutella_, konella = puhua. Monikon genitiivin _hammasten_ on niin-ikään Inkerikköin murteelle aivan outo jämiläisyys.

[1988] Suomi 1848, Akiand. ulosved. Venäj. aikakirjoista s. 44.

[1989] Näiden yhtäläisyyksien luetteleminen saattaisi tosin olla hauska, mutta on liian syrjässä nykyisestä aineestani. Buslajev (Istor. otsherki russk. nar. slovesn. II s. 79) minun mielestäni ilman syyttä vertaa Nestor'in aikakirjan kertomusta Svjatoslav'ista, että hän leikkasi hevosista t. metsän riistasta liuskoja ja itse paistoi ne liesivalkealla, Völunder'in karhunpaistamiseen Eddassa, sillä se on kovin yleinen seikka.

[1990] Nuor. Edda, Gylfaginn. 45.

[1991] Venäläiset tutkijat tuovat vielä lisäksi esiin seuraavat mielestäni epäiltävät vertailut: Suhman'in veristä syntyvät joet Ymer-taruun -- Svjatogor'in lähettämisen pajaan, missä hänen aviopuolisoansa määräävää hiusta taotaan ja uuden kultatukan taottamisen kääpiöillä Sif'ille (Sif = Sippe oli suvun, siis avioliiton haltija).

[1992] Tietysti vasta 17:llä vuosisadalla. Sitä onkin yksistään löydetty Narvan seudulla, jossa nähdään paljon muutakin länsisuomalaista runovaikutusta.

[1993] Suomen kielessä ne löytyvät kaikki, Virossa 5/7, Venäjän Karjalassa 2/3, Vatjassa 4/7, Vepsässä ja Liivissä kumpaisessakin 3/7. -- Katso Thomsen'in kirjaa Den got. sprogklass. indflyd. p. d. finska.

[1994] Virossa 3/5, Vatjassa, Liivissä ja Venäjän Karjalassa, kumpaisessakin 1/3, Vepsässä viimein ainoasti 1/5. Tietysti tässäkin tulee ottaa lukuun muutamien murteitten vaillinaisesti tutkittu tila; mutta vertaus edellisiin suhteisin kuitenkin on ratkaisevainen.

[1995] Suom. asukkaat s. 55-6.

[1996] Hänen sanansa kuuluvat: että se Uudenmaan rantakansa Porvoon ja Raaseporin lääneissä, että myös kaikki luotolaiset Kalandis (Rauman ja Uudenkaupungin seudulla) ja Pohjalaiset ovat Gotlandista ulos tulleet. Hän jatkaa niin, että ne ovat ennen manterelaisia tulleet kristityiksi, koska Suomalaisten päällekarkausten tähden usein kävivät Ruotsissa apua ja turvaa hakemassa. Hänen tietonsa Pohjalaisista on kuitenkin varmaan väärä ja niin mahtaa myös osaksi olla Uusmaalaiseen rantakansaan nähden, sillä tuskin niillä silloin vielä lienee ollut hallussaan koko saaristo, vaan ainoasti Hankoniemen seutu, missä tavataan pakanallisia jumalain nimiä paikkain nimissä. Tämän seikan selville saamisessa, niinkuin myös monessa muussa, joka skandinavilaisen vaikutuksen ijän määräämistä koskee, olen saanut paljon neuvoja prov. Freudenthal'ilta, joista kiitän.

[1997] Jäljelle jäävä 1/5 hajautuu satunnaisiin ryhmittymisiin.

[1998] Katso Donner, üb. d. Einfl. d. Litthauisch. auf d. finn. Sprach. (Internat. Zeitschr. f. allgem. Sprachwissenschaft, Leipzig, I s. 257-71).

[1999] Liivin kielen yksin-omaiset lainat ovat enimmäksi osaksi tulleet Lätin kielestä, joka on Liettuan nuorempi sisar, ja siis arvattavasti verrattavasti uuden-aikuisia.

[2000] Morgonbl. 1832 N 15, 16, Väinämöinen en histor. person.

[2001] Katso edempänä.

[2002] Föreläsn. i finska Mythol. s. 293-324.

[2003] Kaikki paikkoja lähellä Sortavalaa. Katso A. J. Europaeus Karjalan ajantiedot.

[2004] Morgonbl. 1838 Väinäm. o. Ilmar. näst Ukko Finn:s högste Gudar. Samassa sanomalehdessä 1836 N 95, 96 on toinenkin nimetön kirjoitus: Några ord om Kalevala, jonka sisällys pää-asiallisesti on samallainen, vaikka Kalevalan ja Pohjolan sota siinä selitetään valon ja pimeyden taisteluksi.

[2005] Zur Sampomythe, Piet. akat. Bulletin 1851; Ueb. d. Mythengehalt d. finn. Mährch. Bullet. hist. philol. 1855.

[2006] Der Mythus v. Sampo, Acta Soc. scient. fenn. t. X.

[2007] Suomi, uusi j. V s. 167-85.

[2008] Aspelin tahtoo todistaa, että Päivölä ja Kalevala ovat yhtä.

[2009] Muinaisissa Kreikkalaisissa tosin jo löytyi muutamia, jotka arvelivat ettei Iliadi ja Odysseia voi olla yhden miehen tekemät, mutta niiden ääni oli niinkuin huutavan korvessa.

[2010] Prolegomena ad Homerum. Itse teosta en ole nähnyt, vaan ovat Wolf'in samoin kuin Lachmann'in, Nitzsch'in ja Gautier'in mielipiteet kerrotut V. Ursin'in kirjoituksen mukaan: Den Homer. fråg. Histor.-krit. undersökn.

[2011] Hänen kirjoituksensa tästä aineesta ovat painetut Berlin'in tiede-akatemian toimittamien philosoph., philolog. u. histor. Abhandlungen'ien sekaan.

[2012] Die Sagenpoesie d. Griech. 1852 ja Beitr. z. Gesch. d. ep. Poesie d. Griech. 1862.

[2013] Ueb. d. ursprüngl. Gestalt. d. Niebelungen 1816.

[2014] Les épopées francaises, eripainoksissa.

[2015] Suomalaisen runolaulun tuntija tietää, että tämä on paljon liioiteltua, jos kohta pää-asiassa totta. "Ilveilläänhän" esim. karhunpeijais-runoa, niinkuin Lönnrot'ille selitettiin, usein huvin vuoksi, vaikkei ollutkaan karhua ammuttu. Ja epillisillä runoilla ei taida erittäin olla määräpäiviä; niitä lauletaan milloin vaan kansaa on koossa, usein myös ulkotöissä ajan kuluksi. Useampia paitsi sitä käytetään loitsuina, esim. Vellamon neidon ongintaa kalanpyytämisessä.

[2016] Das Epos (Zeitschrift f. Völkerpsycholog. u. Sprachwissenschaft V s. 1-57).

[2017] Litteraturb. 1849 s. 16.

[2018] Nekin lisäykset, jotka yllä on sanottu hänen omatekemikseen, ovat enimmäksi osaksi kokoonpantuna aivan kansanlaulajain tavoin sieltä täältä poimituista, kansan lauluvaroihin kuuluvista yleisistä säkeistä. Senvuoksi hänen näkyy olleen kovin vaikea erottaa omaa vieraasta. Tämän kirjoittaja kerran antoi hänelle kaksi kappaletta herttua Kaarlen runoa, ainoat, mitkä ovat olemassa. Hän pani ne kokoon ja näytti minulle sitten, merkinneensä lomiin lisäämänsä värssyt ristillä. Mutta oli niitä kuitenkin hänen huomaamattansa jäänyt muutamia ilman merkkiä.

[2019] Joskus myös väärinymmärrys voi olla syynä uusiin muodostuksiin, esim. saa-sanan Väinämöisen alas-astumiseen Vipusen vatsaan.

[2020] Edistystä on myös, kun joskus yksi henkilö halkiaa kahdeksi, esim. Vienan kilpakosinnassa Ilamantsin kosittavasta neidosta eroo Annikki Ilmarisen sisar.

[2021] Aivan oikeassa on Steinthal siinä, kun arvelee että aivan uusia lauluja ylen harvoin syntyy, ei muulloin kuin kansanhengen uudistumisen ja kiihtymisen hetkinä. Semmoisia voisi Suomen kansan elämässä ajatella kaksi: toinen olisi nykyisten asuinsijain valloitus, jolloin siitä suuresta työstä seuraavan innostumisen lisään saattoi tulla liettualaisilta ja germanilaisilta naapureilta saatu ääretön runollisten aiheitten paljous. Taikka jos jälkimmäisten ainesten tulo tapahtui vasta myöhemmin, sopii ajatella että siihen liittyi voimallinen henkinen vaikutus osallisuudesta Varjägien valtakunnan perustamisessa ja Konstantinopel'in retkihin. Kumpi tahansa se lieneekin ollut, kenties kumpainenkin, niin on siitä seurannut semmoinen lykkäys Suomalaisten runohengelle, että se sitten on voinut vuosisatoja luoda yhä täydellisempiä luomia.

[2022] Verrattakoon esim. Kriemhild'in surun kuvaus, siihen kuinka Gudrun itkee Sigurd'ia Eddassa. -- Runomitta Niebelungenlied'issä tuntuu melkein mutkikkaalta, voidaksensa olla kansan käyttämä.