vv. 199-200, 253-8, 289-90, 303-4, balladista Surmattu veli --

_Suoni- ja voide-sanat_, vv. 307-548, loitsuja -- _osa äidin ja pojan keskustelua_, vv. 549-62, 569-82, 585-90, nähtävästi Lönnrot'in omia -- _vesikäärmeen synty_, vv. 595-602, loitsua -- _loppu_, vv. 603-50, melkein kaikki Lönnrot'in omaa. Yhdessä kappaleessa Lemminkäisen surmaa, Europ. G 649, Ilamantsista Lemminkäinen kyllä vastaa: Tuolla on syömeni minun, Kiven sinisen sivulla, Maksankarvaisen mahassa; Johan happani hartiani j.n.e. Mutta hän sillä tahtoo osoittaa, että uudesta herääminen on mahdoton; Lönnrot on sen puheen tehnyt Lemminkäisen lempiseikkoja tarkoittavaksi.

[1804] R. 12: 129-56, Lönnr. A II 3 N 7 Kiannalta. Se olisi, koska ei siinä mainita mitään sankarin nimeä, enemmän tavallisen kerskausluvun kaltainen, jos ei tuuran iskeminen maahan ja Lappiin aikominen, joka sillä on yhteinen parin Lemminkäisen surman kappaleen kanssa, liittäisi sitä epilliseen piiriin. Varsinaiset surmarunot, Europ. G 649 Ilamantsista ja Lönnr. S N 210 Kerimäeltä, myös sisältävät muutamia säkeitä varoituksesta.

[1805] R. 12: vv. 311-84; toinen kappale, Lönnr. A II 11 N 1, on luultavasti Kajaanin puolelta, toinen, Europ. H N 80 Suomen Karjalasta.

[1806] Lönnr. S N 210 Kesälahdelta.

[1807] Huomattava on että joutsenpaisti venäläisissä epillisissä lauluissa alin-omaa mainitaan herkkuna, josta syystä sitä sankarit pyytävät.

[1808] Se ei ilmau koskaan ansiotyönä muissa kosintarunoissa, ja sama on joutsenenkin ampumisen laita. Parissa Länsi-Inkeristä ja Viipurin rajalta saadussa Hirven hiihdännän kaltaisessa runossa on suksien veistäminen, hiihtäminen sekä oravan ampuminen yhteydessä oman emon maidon maksamisen kanssa. Kenties se on ollut välityksenä. (Vert. Groundstr. N 26, Törner. N 196; Reinh. 11 N 282 Sakkulasta).

[1809] Ahlqv. B N 313.

[1810] Saxb. 9 N 340 Vuoleelta.

[1811] S. 151.

[1812] Hiihtäjä on ainoasti harvoin Lemminkäinen, siihen tapaan kuin painetussa Kalevalassa (ainoasti kahdessa vanhemmassa kirjaanpanossa, molemmat Jyskyjärveltä, joka, niinkuin usein on nähty, ei ole alkuperäisten runoin pesäpaikka). Vienan läänissä on hän tavallisesti Lyylikki (uudemmissa vääntynyt Lystikiksi), Ilamantsin alueessa Viisas Viini l. Villi Vuojalainen t. Kaunis Kauppi Lappalainen (jälkimmäinen myös Arhipalla Latvajärvellä sekä hänen sisarellaan Kellovaarassa); Inkerin alueessa Lauri Lappalainen.

[1813] S. 271-2.

[1814] Esim. Europ. G N 650 Sissoselta; G 653 sanoo hänet: Mannun poika keltahattu.

[1815] Europ. G N 649 Huohvanaiselta.

[1816] Lönnr. A II 6 N 66 Arhipalta.

[1817] Boren. 1871 N 67 Jyrki Maliselta.

[1818] Bern. N 35 Minoalta (P. a. pyöräraivo), Lönnr. A II 5 N 40. Vuonnisesta (Louhi P. emäntä).

[1819] Bern. N 35.

[1820] Lönnr. A II h N 40; myös A II 3 N 73 Vuokkiniemeltä.

[1821] Ahlq. B N 195 Ilamantsista, Sirel. N 113 Suistamolta. Tähän myös kuulunee Ganander'in katkelma (Mythol. s. 23), jossa Väinämöinen pistää Joukahaista peitsellä.

[1822] Lönnr. A II 9 N 40 Uhtuesta.

[1823] Europ. G 649, Lönnr. A II 5 N 40, 6 N 66.

[1824] Umpisilmin syntyville penikoille sopi silmitön haltija.

[1825] Huomattava on kuitenkin, että tämä muoto ei löydy Suomen puolella.

[1826] Huomattavat ovat kuitenkin vielä tähän runoon saduista lisääntulleet pikkukohdat: merkin jättäminen kotolaisille, josta kohtalon voivat arvata (vert. s. 297, 313, 332), kuolleen herättäminen läheisen sukulaisen kautta, jolloin herätetty tulee entistä paremmaksi ja ihmettelee kuinka niin kauan ja sikeästi on saattanut nukkua (vert. s. 225, 275, 298, 314, 332). -- Merestä haravoiminen on nähtävästi tullut Inkerin alueen ja Viron balladeista, (hukkunut veli -- Kalevinpojan hukkunut sisar). Lieneekö se siinäkään alkuperäinen vai tullut luomisrunosta, on vaikea päättää.

[1827] S. 257-62. Vertaileminen Freyr'in ja Gerdan rakkaudesta (e. 254-6) tietysti raukeaa, koska kosiminen Lemminkäisen surmarunossa vaan on satunnainen lisä; eikä näy Päivölän retkellä vastaan tulevat vaaratkaan olevan tästä tarusta otetut.

[1828] Ulkopuolella sitä piiriä se vaan löytyy muutamissa harvoissa Länsi-Inkerin runoissa, joissa Kullervon kulkeminen kultineen on sovitettu aluksi Saaren neidon kosinnalle (s. 127; vahingossa on siinä tullut sanotuksi, että se muoto myös idempänä löytyy.) Nähtävästi on se varsin myöhään eksynyt sinne pohjoisesta, sillä Inkerissä, niinkuin kohta saamme nähdä, ei ole sisaren turmelija koskaan Kalevan poika, vielä vähemmin Kullervo. Parissa Pohjois-Inkeristä saadussa taivaskappalten kosinnassa on "Kullervo mies kuningas" kolmantena kosijana, joka saa vastahakoisen morsiamen taipumaan, mutta tämäkin on nähtävästi myöhäinen erhetysmuoto ja nimi siinä epäilemättä kaikua pohjoisesta. Viimeinkin tavataan Kullervo parissa maailmankynnön kappaleessa Ilamantsista ja Savosta (?), johon on syynä että Sampsakin turmelee läheisen sukulaisen.

[1829] Sotaan lähdössä esim. Europ. H N 11 Ilamantsista, Gottl. N 688; sisaren turmeluksessa ainoasti Vienan läänissä, esim. Lönnr. A II 9 N 17 Jyskyjärveltä, Boren. 1872 N 125 Kenttärveltä; uhkatöissä Lönnr. A II 9 N 51 Uhtuesta, 3 N 65 Vuonnisesta, Europ. K N 184 Repolasta. Myös yhdessä Länsi-Inkerin runossa (Länkelä P VII N 11 b) alkaa pääruno sillä, että "Kullervo" kyntää mättään kahtia, josta viholliset veljekset syntyvät; mutta tämä kyntö (ilman Kullervon nimeä) kuuluu toiseen runoon ja on vaan erehdyksessä tähän liitetty. Itse runossa sitten ei sankari olekaan enää Kullervo, vaan tavallisuuden mukaan Kalervon poika.

[1830] Viron Kalevinpojan sisaren turmelus ei ole yksityis-seikoissa ollenkaan meidän runon sukua ja lienee kenties vaan hämärää kaikua Suomesta, _jos_ se kansan suussa todella ilmautuu niin kuin se on painettu.

[1831] Tämän muodostuksen on Lönnrot käyttänyt Kyllikin runoon, ottaen nähtävästi aiheeksi sen, että turmelija parissa kappaleessa erehdyksestä on saanut nimen Lemminkäinen (esim. Ahlqv. B N 276 Ilamantsista, jossa syy on näkyvissä, koska sekaan on tullut kappale Saaren elämästä). Yhdessä kappaleessa nähdään samaten hairahtunut Samporetkeläinen Iku-Tiera (Lönnr. A II 9 N 10 Kellovaarasta), parissa Väinön poika (Europ. H N 143 Suojärveltä, Boren. 1871 N 16 Selgin kylästä Aunuksessa.) Joskus on Kullervo, arvattavasti Kalervon vaikutuksesta, pehmennyt Kulervoksi (esim. Bern. N 73 Kenttärveltä); useammin on Kalevan poika yksin mainittu (esim. Boren. 1872 N 165 Kellovaarasta, Europ. K N 29 Suurjärveltä).

[1832] Mahdollisesti on alkulähteenä ollut balladi, jossa Kojosen poika ryöstää taipumattoman neiden.

[1833] Painetussa Kalevalassa kuuluvat tähän enimmät osat 34:ttä ja 35:ttä runoa sekä 36:n säkeet 251-360. Kuitenkin on seassa paljon lisiä; _sepän suru ja Kullervon kulku metsässä_, r. 34: 25-42, nähtävästi Lönnrot'in omaa -- _valitukset_, vv. 43-86, lyyrillisistä lauluista; muutamat säkeet kuitenkin jossakussa turmeluksenkin kappaleessa -- _mielen rohkaistuminen_, vv. 87-94, samoin lyyrillistä (vert. Lönnr. R N 483 Jaakkimasta) -- _koston johtuminen mieleen_, vv. 95-106, Lönnrot'in luoma yhdistys-side -- _keskustelu akan kanssa_, vv. 107-78, tuntemattomasta lähteestä; ihme kyllä on vastaava paikka Kalevinpojassa hyvin läheisesti tämän kaltainen (s. 176-7), mutta ei tunnu kansan runolta -- _tulo kotiin_, vv. 179-96, samoin tuntemattomasta paikasta (Inkerissä Kullervo joskus sillä tavoin tulee Untamon luo; olisiko tämä vaihdos siitä, vai Lönnrot itse vaan sen näin mukaillut, saadakseen sisaren turmeluksen täten paremmin liitetyksi?) -- _tytön eksyminen_, vv. 197-246, erinäisestä Inkerin balladista, joka hiukan on tähän tarpeesen muodostettu (aiheen sen lisäänliittämiseen Lönnrot luultavasti sai siitä, kun yhdessä sisaren turmeluksen kappaleessa, Lönnr. A II 9 N 10 Kellovaarasta, joillakuilla samasta balladista otetuilla sanoilla kuvataan äidin lähtö ryöstettyä tytärtänsä hakemaan) -- _alkusanat 35:ssä runossa_, vv. 1-10, Lönnrot'in tekemä yhdistys-side -- _työt vanhempain luona_, vv. 11-68, kansan laulun mukaan oikeastaan tehdään sepän palveluksessa -- _sisaren kertomus eksymisestään ja kuolo_, vv. 217-66, osaksi lyyrillistä (vv. 247-56), muu kaikki luultavasti Lönnrot'in oma -- _Kullervon valitus äidille_, vv, 297-314, lyyrillistä -- _teon tiedustus ja osa tunnustusta_, vv. 315-24, ei löydy niillä sanoilla minulle tutuissa kappaleissa; Inkerissä monesti paljon kauniimmilla -- _sisaren kohtalon kertominen_, vv. 333-40, arvattavasti Lönnrot'in omaa -- _uhkaus lähteä sotaan_, vv. 359-72, varmaan Lönnrot'in omaa (yhdessä kappaleessa vaan äiti sanoo: "älä lähde piilemähän", ja lupaa maksaa pahanteon rahalla) -- _tulo tyhjään kotiin_, r. 36: 251-74, mukailtu miniän runosta -- _valitus äidin haudalla ja koiran neuvominen kumppaliksi_, vv. 275-96, suurimmaksi osaksi yhdestä lyyrillisestä runosta (saatu ainoasti Repolasta, Europ. G N 10). -- _kulku turmeluspaikalle_, vv. 297-306, nähtävästi Lönnrot'in omaa -- _luonnon valitus_, vv. 307-18, Inkerissä erirunona (esim. Törner. N 272): neidon tultua turmelluksi, metsä lakastuu, mutta virkistyy jälleen, kun pappi sitä on vihkivedellä pirskoittanut; Virossa se on myös tuttu ja siellä turmelija sanotaan "Päivän pojaksi, kuun palvelijaksi" (esim. Knüpfer E H 62 VIII 8), Wehlmann (Vesken kok. N 5 Virumaalta) -- _Surma_, vv. 319-46, oikeastaan löytyy balladissa, joka Aino-jaksoon kuuluu (katso edempänä); kansan lauluissa se tietääkseni vaan löytyy kahdessa tämän runon kappaleessa. Jyskyjärveltä saadussa (Europ. K N 315) Kullervo turmeluksen jälkeen menee Saareen piiloon, sieltä Pohjolaan paimeneksi, viimein kaataa kasken; siihen taotaan hänelle kirves, sitten miekka, jolla hän itsensä tappaa. Porkka sanoo Inkeristä saaneensa paremmin kehittyneen muodostuksen, jota en ole nähnyt. Kaikissa tapauksissa se on vaan erehdysmuoto, mutta kaunis ja tarun kehittymistä edistävä. Lönnrot on osoittanut hienoa aistia, sitä käyttäessään -- _loppumoraali_, vv. 347-60, hyvin tarpeettomasti tähän lisätty jostain runottomasta didaktisesta runosta.

[1834] Kertovärssyssä Köyretyinen, joka on otettu sepän nimestä Kalevanpojan runossa.

[1835] Esim. Länk. P I N 56 Narusista, Reinh. 11 N 350 b Venjoelta, Stråhlman Tyröstä N 3, Europ. v. 3 N 32 Inkeron pitäjästä, Saxb. N 164 Vuoteelta.

[1836] S. 310-11.

[1837] S. 315.

[1838] Europ. I N 10 Tulemajärveltä.

[1839] S. 315-6.

[1840] Länk. P I N 56. Arvattavasti samasta syystä on myös joskus tähän runoon liittynyt kappale sitä balladia, jossa poika tahtoo emon maidon maksaa joutsenen ampumisella (esim. Europ. 3 N 123, 155, 195, kaikki Inkeron pitäjästä.).

[1841] Joskus tavataan jo Tuurikkinen paikannimen ohessa.

[1842] Europ. H N 143 Suojärveltä.

[1843] Esim. Ahlqv. A N 408 Raudulta, N 274 Sakkulasta, Slöör VIII N 2 Lempaalasta.

[1844] Melkein yksistään Venäjän puolella; kuitenkin myös Ahlqv. B N 276 Ilamantsista.

[1845] Esim. Europ. K N 29 Suurijärveltä, Lönnr. A II 9 N 17 Jyskyjärveltä.

[1846] Ne vastaavat 36:n runon alkupuolta. Lönnrot'in lisäämiä ovat kuitenkin: _alku_, vv. l-10 hänen omatekemänsä side -- _Kullervon sota-innostus_, vv. 23-36, lyyrillistä sotalaulua (katso Europ. I N 181 Toksovalta) -- _kysymykset mitä kotolaisille osaksi jääpi_, vv. 37-56, löytyvät tietääkseni vaan kahtena kappaleena (Europ. G N 601 Suojärveltä, Cajan N 154 Vienan läänistä), joissa ei sankari kuitenkaan ole Kullervo, vaan Vassilei kuningas, joka suoriaa Ruotsiin "Tatarvartta tarjottamah." Nähtävästi se siis on mukailus Dobryinjan hyvästijätöstä, kun hän Tatareja vastaan menee (s. 310). Kullekin jäävät osat ovat kuitenkin toisellaiset; painetussa Kalevalassa nähtävät taitavat olla otetut "lunastettava neito" nimisestä balladista.

[1847] Vv. 17-22; Europ. H N 11 Ilamantsista. Lönnrot on, mitä siinä tapauksena kerrotaan, sovittanut äidin varoitukseksi.

[1848] Gottl. N 688 Juvalta.

[1849] Esim. Saxb. N 819 Toksovalta, Reinh. 11 N 284 Sakkulasta. Joskus tavataan Sulho poika paitulainen (esim. Törner. N 222 Länsi-Inkeristä), Veikkoni (esim. Ahlqv. B N 18 Ilamantsista), Hahti (Ahti?) Saaren vanhin (Europ. G N 499 Suistamolta), Lemminkäinen (Europ. K N 185 Repolasta); viimeinmainittuun on myös kappale Päivölän retkestä sekaunut, joka nimen selittää.

[1850] Täydellisimmin minun tietääkseni Gottl. N 688 Juvalta, jota ei Lönnrot kuitenkaan ole voinut käyttää, niin että hänellä näkyy olleen toinen, nyt kadonnut kirjaanpano käsillä.

[1851] Esim. Boren. 1871 N 4 Säämjärveltä, Gen. N 62 Nokeuksesta, Europ. G N 11 Repolasta; Europ. G N 449 Suistamolta.

[1852] Tämän valituksen on Lönnrot muuttanut äidin nimelle.

[1853] Esim. Europ. K N 502 Kuolemajärveltä, Ahlqv. A N 544 Lempaalasta, Reinh. 12 N 80 e Toksovalta.

[1854] Esim. Ahlqv. A N 128 Pyhäjärveltä, Europ. I N 268 Toksovalta, Groundstr. N 252 f. Pari kappaletta on saatu pohjoisempaa (Ahlqv. B N 9 Liperistä, N 189 Ilamantsista.) Niistä puuttuu koulussakäynti, joka onkin toiseen balladiin kuuluva.

[1855] Slöör III N 31 Sakkulasta, Ahlqv. A N 353 b Raudulta.

[1856] Joskus hän päinvastoin pitää lukua ainoasti vanhemmistaan.

[1857] Groundstr. N 145 a Narusista. Toisessa kappaleessa (Länk. P V N 23 Soikkulasta) hän hylkää sulhasenkin, koska se on ollut hänelle paha.

[1858] Arvidsson, Svenska fornsånger III s. 233-9 Skön Engela l. Gundela.

[1859] Nähtävästi se on oikeastaan Päivänpojan kulku (vert. Jaryiloa s. 303). Onko "Pääskynen" kenties tullut siitä, kun tämä lintu sanotaan "päivän linnuksi." Anterus on balladeissa hyvin yleinen ja rakastettu nimi.

[1860] Onkos se sama kuin hämärästi tunnettu germanilainen kevätjumala _Ostara_? Vai kenties sukua magyarilaiselle _Isten'ille_, votjakilaiselle Ostolle l. Ost'ille?

[1861] Lönnr. A II 6 N 59 Tsenasta.

[1862] Lönnrot on muuttanut tässä runossa välistä ilmautuvan soimauksen isästä j.n.e., että ne ovat lumpeista y.m. tehdyt (otettu hirven hiihdännästä hyvästijättöön).

[1863] Tämä muodostus vastaa 31:n runon vv. 213-374 sekä kokonaan 32:tta ja 33:tta runoa. Lönnrot'in lisäämiä ovat, paitsi tavallista _karjan lukua ja karhun syntyä_, r. 32: 37-542, osaksi _muutamat Untamon arveluista_, r. 31: 219-22, 231-4, 302-6, 335-42, 349-62, luultavasti Lönnrot'in kokoonpanemia -- _loppuliite lukuihin_, r. 32: 543-8, Lönnrot'in oma -- _Kullervon valitus ja enin osa laulusta auringolle_, r. 33: 7-14, 17-58; kansan laulussa tavataan tässä yhteydessä ainoasti vv. 39-41, 43; muu kaikki jälkimmäisessä kappaleessa on tavallista paimenlaulua; edellinen kappale muuta lyyrillistä -- _Kullervon epäilys kakusta_, vv. 77-80, sananlaskua -- _osa variksen neuvosta_, w. 115-22, Lönnrot'in kokoonsovittamaa Kullervon omien puheitten ja töitten mukaan -- _muorin lähettäminen lypsämään_, vv. 185-96, tosin löytyy sinne päin muutamassa käsikirjoituksessa, mutta muori ei ole siinä erihenkilönä, vaan Kullervo puhuttelee emäntää sillä nimellä (Topel. vanh. run. I s. 40 Kemistä) -- osa _emännän valitusta ja Kullervon kirous_, vv. 251-62, tuntemattomasta lähteestä -- _emännän ja Kullervon kostonrukoukset_,