vv. 197-232, minulle tuntemattomasta lähteestä, luultavasti Lönnrot'in

oma -- _Väinön varoitus_, vv. 233-8, sananlaskua. -- Joskus harvoin näkee kultaneidon Vienassa eksyneenä Vellamon neidon runoon, mutta ei koskaan Kullervon runoin yhteydessä. Eriksensäkin se tavataan välistä sekä Vienassa, Suomessa ja Inkerissä, mutta usein on silloin vielä joku jälki osoittamassa oikeata yhteyttä, mihin se kuuluu.

[1640] Esim. Lönnr. A II 2 N 2 Akonlahdelta, R N 615 Kostamuksesta.

[1641] Uvantolainen esim. Vuonnisen Ontrein runossa, Lönnr. A II 6 N 39 Jyvälahdelta; Umantolainen Arhipalla, muuten vaan uudemmissa kirjaanpanoissa, niissä myös Ontrein pojilla, joka muuttumista todistaa. Viimeinmainittu on vielä varsin harvinainen vanhemmissa keräelmissä. Harvinainen on vielä enemmän vääntynyt Ulontolainen.

[1642] Edemmäksi etelään emme voi näiden nimien jälkiä seurata; sillä Ilamantsissa käytetään yksistään uuden-aikuista nimitystä Ruoan Ruotsi, joka on Henrik piispan surmavirrestä sekaan tullut.

[1643] Katso Genetz'in sanakirjaa. Purha ilmautuukin samassa kohdassa yhdessä tämän runon toisinnossa.

[1644] Katso Wiedemann'in sanakirjaa; alkujuurena on saksalainen sana _Beuche_. Meillä Suomessa käytetään ruotsinsyntyistä pyykki-sanaa. Lönnrot'in sanakirjassa poukku tosin löytyy, mutta viereen asetettu kilpakosinnan värssy näyttää, mistä se on saatu. Huomattava seikka on kuitenkin, että Ilamantsin ja Inkerin runot (milloin jälkimmäiset rannalla pesemistä ollenkaan mainitsevat) _tässä runossa_ käyttävät toisia sanoja poukun sijasta.

[1645] Pohjanmaalta on kilpakosinnasta ainoasti tavattu pari pientä hämärää sipaletta (katso s. 143), josta syystä on epäiltävä, onko se siellä ollut oikein tunnettu. Luultavammin on se suoraan Ilamantsista tullut Vienaan.

[1646] Katso esim. pitkä vihko 3 Europ. I s. 10 (täydellisin), Ahlq. B N 196, Europ. G N 656.

[1647] Tämä seikka näkyy olevan häärunoista lainattu.

[1648] Salmin kihlakunnassa se on tietysti vienalaisten vaikutusta.

[1649] Edellinen on sekaan eksynyt balladista "Lalmanti ja Inkeri" (Kanteletar III N 9), jälkimmäisen lähteenä näkyy olevan Inkerin alueella hyvin yleinen pikku balladi (esim. Slöör VIII N 22 Lempaalasta). Purjehtija ilmautuu olevan sulhanen, joka pyytää tyttöä veneesensä, mutta tämä ei huoli, sanoo kivisillä kengillään puhkaisevansa purren pohjan. Tämä loppukin on Vienassa tullut liitetyksi muutamiin harvoihin kilpakosinnan kappaleihin (Lönnr. A II 6 N 39 Jyvälahdelta) ja siitä otettu painettuun Kalevalaan.

[1650] Ainoasti Europ. K N 256 ja Boren. 1872 N 54 Uhtuesta, arvattavasti isältä ja pojalta t. samalta mieheltä.

[1651] Lisäksi tulee, että, niinkuin jo on viitattu, keskustelu Tuonen neidon kanssa on Skandinaveilta lainattu (s. 258).

[1652] Gottlund N 655 Kortteisten kylästä (luultavasti Kesälahdelta) ja Lönnr. S N 200 Kesälahdelta.

[1653] Painetun Kalevalan r. 47: 141-60; seassa on muutamia säkeitä "omiakin".

[1654] Reinh. XII N 34 b.

[1655] Esim. Lönnr. S N 94 Juvalta, A II 6 N 96 Latvajärveltä.

[1656] Lähenijäin luuleminen sotaväeksi näkyy olevan tullut Suomen Karjalan häävirsistä, joissa läksiäistalon väki usein on pelkäävinänsä nuodejoukkoa vihollisiksi. -- Hanhen haku mahtaa olla ex analogia tehty mukailus kalastuksesta. Muutamassa Vienan runossa tulee vielä näädänkin pyytäminen lisään (Lönnr. R N 660, luultavasti Kontokista).

[1657] Yhdessä kappaleessa tehdään "_lipeää, pestä päätä Päivän pojan_." Tästä ainoasta kohdasta ei kuitenkaan ole lupa (niinkuin Aspelin Kalev. tutkim. s. 137-8) päättää, Ilmarisen olevan Päivän pojan. Se lause on nähtävästi otettu ison tammen runosta, jossa se samoilla seuduilla on hyvin tavallinen ja aivan luonnollinen, koska pilven (ison tammen) valahtaessa vedeksi auringon kasvot jälleen kirkastuvat.

[1658] Puuttuu kuitenkin joskus Vienan läänissä.

[1659] Silloinkin, kun tämä on toiseen vaihdettu, on joku jälki siitä jäänyt, tavallisesti lumien t. rakeitten rukoileminen.

[1660] Europ. G N 655 Ilamantsista. Se on nähtävästi väännös Lemminkäisen teosta Päivölään mennessä.

[1661] S. 304. Kosittavan tytön tulo pojalle kyyhkysen (alkuaan kenties _kyyn_, vert. Päivän päästö-runoa) t. käärmeen muodossa voisi olla tullut samasta venäläisestä tarusta.

[1662] Esim. Lönnr. A II 6 N 39 Jyvälahdelta.

[1663] Sen kohdan on Lönnrot siirtänyt Ilmarisen toiseen kosintaretkeen, r. 38: 249-86. Tästä runosta ovat kuitenkin ainoasti vv. 253-6, 279-86 otetut, muut kaikki erilähteistä lisätyt. Puheen-alaisen paikan synty tulee selitettäväksi edempänä yhdessä Kojosen pojan runon kanssa.

[1664] R. 18; 451-62. Lähinnä seuraavan Väinämöisen vastauksen näkyy Lönnrot itse sovittaneen tämän mukaan (vert. Europ. G N 22 Repolasta). Muutamissa Vienan rajalla olevissa Aunuksen kylissä tavataan toinen, siihen vivahtava lisäys: Ei sovi sotoa kaksi yksille yötulille, Eikä kahta nuorta miestä yhtä neittä kosjomahan. Esim. Boren. 1871 N 17 Seljistä, 1872 N 169 Kellovaarasta.

[1665] Nämät nimitykset ovat päämaineina niissäkin harvoissa kappaleissa, joissa Pohjola on tullut lisään; -- toisessa näistä nähdään vielä Väinöläkin muiden rinnalla!

[1666] Kaikkein useimmin ei ole kumpaakaan paikan-osoitusta, vaan on hän linnan vartija, suuri koira y.m. Ilamantsissa nähdään parissa kappaleessa Hiiden vartija.

[1667] Lönnr. A II 3 N 45, Boren. 1872 N 117, 1871, N 65.

[1668] Etelämpänä Vienan ja Aunuksen rajakylissä sekä ylimalkaan koko Aunuksessa ja Salmin kihlakunnassa oli se jo Europaeus'en aikana vallitseva ja on viime vuosikymmeninä myös Vienassa työntänyt vanhemman nimityksen syrjälle.

[1669] Väinämöisen sijasta on piispa Henrikin runosta otettu Ruoan Ruotsi; Hiisi ja Vuori ovat nähtävästi saduista tulleet; yön tyttö, hämärän neito on luultavasti otettu loitsuista, joissa hän välistä, vaikka ei usein, ilmautuu erittäin karjan ja metsän viljan holhoojana. Esim. metsä- ja karjaluvuissa, Polén N 82 b, luultavasti Suistamolta, Lönnr. 10 N 15 Koivujärveltä, Ganand. s. 33; tulen synnyssä Lönnr. A II 6 N 82; ison tammen runossa Europ. H N 84. Syy sen muuttamiseen tähän kosintarunoon oli arvattavasti se, että Tapion neito jo ennenkin oli saanut sijan siihen runoon, missä Väinämöinen taivaan kannen päällä istuvaa neitoa (painetun Kalevalan Pohjan neittä) kosii; katso edempänä.

[1670] Vert, Inkerin runoa s. 125-7.

[1671] Inkerinkin runossa joskus nähdään reen varustus ja hevosen valjastus, mutta se on ylimalkainen kosintaretkiin kuuluva kohta.

[1672] S. 239-42. Voitonkiven tuominen ja astioitten takominen kuninkaan poikien kalloista ei kuulune verrattaviin, koska Sammon takominen ei ilmau kilpakosinnan yksinkertaisemmissa muodostuksissa ja Kojosen pojan runo siitä oikeastaan on aivan erillään.

[1673] S. 283-5.

[1674] S. 126. Siinä jo ovat ansiotyötkin lisään liitetyt; vaikka ihan toiset kuin pohjoisessa.

[1675] Krickmann N 132 Nigulasta Varsinais-Virossa, Parissa sepän vihastus ja pihtien poisviskaaminen on liitetty tuohon balladiin Annin koristeista: Krickmann N 15 Maaholmasta, Sommer N 12 Jaakobin pitäjästä, molemmat Varsinais-Virosta. -- Pärnonmaalla lauletaan kalujen ja korujen takominen toisen runon seassa (Lellep N 14).

[1676] S. 166; Tämä balladi semmoisenaan on luultavasti kaikua pohjosesta, niinkuin Anni nimi näyttää.

[1677] Sana _valta_ piirikunnan merkityksessä voisi olla virolaisena tunnusmerkkinä, mutta se on myös Inkeriläisille tuttu (Virostako lainattu?).

[1678] Lokiksi laulaminen Ilamantsin toisinnoissa, joka Eddassa tavattavasta Völunder-tarun toisinnosta I muistuttaa (s. 242) osoittaisi, jos vaan vertaamisessa on perää, tarun kulkemista toistakin tietä, nimittäin suoraan lännestä.

[1679] Tämä Sampojakson osa vastaa painetun Kalevalan 7:ttä ja 10:ttä runoa. Lönnrot'in lisäämiä ovat: enin osa _Väinämöisen valituksista_, r. 7: 17-28, 33--42 lyyrillisistä lauluista -- _kohtaus kokon kanssa_,