vv. 303--6, ei löydy ainakaan säilyneissä käsikirjoituksissa; --

_Ilmarisen epäys kanteleen teosta_, 40: 215-20, luultavasti Lönnrot'in tekemä; -- _Lemminkäisen kerskaus ja soitanto_, vv. 265-80, luultavasti samoin; -- _osa Pohjolan soittamisesta_, vv. 283-292, 298-9, 301-10, tuntemattomasta lähteestä; -- _Ukon suuttuminen, kanteleen tuomitseminen mereen ja sen vastaus_, vv. 311-39, samoin. Eteläisessä toisinnossa tosin ilmautuu sokea ukko sopesta, vaan se on juuri Väinämöinen, joka sitten taitavasti soittaa. -- _Eri nelijalkaisten, lintuin ja kalain lajien tulo kuulemaan_, r. 41: 37-46, 50-6, 77-92, 123-32. Pohjoisessa toisinnossa ilmautuu vaan karhu usein, joskus hirvi; eteläisessä mainitaan useampia, mutta siihen tapaan, jonka 44:sta runosta näemme; tähän ovat vaan otetut vv. 47-8. Semmoiset sanat kuin kotkan "pennut" osoittanevatkin, että on omia seassa. Pari riviä linnuista nähdään kuitenkin vanhan Kalevalan painoksen toisintoluettelossa, lienevätkö sitten lyyrillisestä laulusta. -- _Kyynelten muuttuminen helmiksi_, vv. 261-6, luultavasti Lönnrot'in keksimä.

[1580] Vastaa 44:n runon vv. 169-76, 215-31, 273-9, 293-302. Lönnrot'in lisäämiä ovat: runon _alku_, vv. 1-14, joka tämän toisinnon Sampo-retkeen liittää, epäilemättä Lönnrot'in omatekemä; -- _suru kanteleen kadottamisesta_, vv. 69-76, samoin; _koko koivun idylli_, vv. 79-168, arvattavasti jostain lyyrillisestä laulusta, jota en kuitenkaan ole löytänyt (Vanhan Kalevalan toisintoluettelossa on muutamia vastaavia värssyjä). -- _Naulain saaminen käen kullasta_, vv. 183-94, yhdestä tammenrunon lajista; -- _Kielten etsiminen ja immen itku_, vv. 197-214, on vähän toisella lailla minulle tutuissa lauluissa; -- _laulun vaikutus hengettömään luontoon_, vv. 307-34, jostain minulle tuntemattomasta runosta (sen todellisuuden todistaa Kalevin pojan kulku samalla tavalla Virossa). -- Muut mainitsematta jääneet kohdat kuuluvat pohjoisiin toisintoihin.

[1581] Esim. Lönnr. A II 2 N 2 Akonlahdesta, Berner N 44 Uhtuesta; vastaa r. 44: 15-34, 60-2.

[1582] Vertaa s. 386 muist. 5.

[1583] Esim. Lönnr. A II 4 N 3 Tollonjoelta, A II 10 N 4 Koivujärveltä, A II 6 N 75 Arhipalta (ilman Vipusen runoa), Berner N 10 Repolasta, luultavasti edellisestä paikasta tullut; Topel. vanh. run. III s. 24, luultavasti Akonlahdelta, sisältää yhdistyneen muodon: sen jälkeen kun hauki on saatu, lasketaan Luotolan merelle (nähtävästi luotohon meressä), josta saadaan lohen luita, hauin päitä ja tehdään _sorsanluinen_ kantele. Painettuun Kalevalaan on Lönnrot siitä vaan ottanut muutamia rivejä, r. 40: 175-8.

[1584] Boren, painettuin toisintoin N 40 Venehjärveltä, Lönnr. A II 6 N 111 Latvajärveltä. Näistäkin edellinen alkaa Vipusessa käynnillä.

[1585] Esim. Europ. G N 184 Korpiselältä, Boren. 1872 N 79 Venehjärveltä Samporunossa.

[1586] R. 39: 213-66. Katso Lönnr. Q 352 Taipaleelta, A II 6 N 60 Tsenasta, Europ. G N 632 Ilamantsista, K N 36 Kiimasjärveltä.

[1587] R. 39: 263-8. Europ. G N 353 Korpiselältä, nähtävästi eksynyt kilpalaulannasta.

[1588] R. 39: 295-8, Lönnr. A II 5 N 21 Lonkan Martiskalta.

[1589] R. 40: 5-12, Europ. G N 353 Korpiselältä.

[1590] R. 40: 21-82, Lönnr. A II 4 N 3 Tollonjoelta, kuitenkin aivan lyhyesti; Lönnrot on itse sen täydentänyt tavallisista loitsuista.

[1591] R. 40: 180-202. Topel. vanh. run. III s. 24, luultavasti Akonlahdelta, Europ, K N 36 Kiimasjärveltä.

[1592] R. 40: 293, 305, Lönnr. A II 3 N 41 Vuonnisen Ontreilta. Tämän satunnaisen paikan poistamisella katoaisi se paha ristinriitaisuus, että kantele edeltä lähetetään Pohjolaan, vaikka vasta ollaan menossa sinne.

[1593] R. 41: 217-60, ilmautuu ainoasti kolmessa kappaleessa: Arhipan runossa sen tekee sorsa, kiimasjärveläisessä (Europ. K N 36) kokko, kostamukselaisessa (Lönnr. R N 617) korppi; Lönnrot on jälkimmäisenkin toisinnon hyvin taitavasti lisään pannut. Niinkuin tiedämme, on tämä seikka alkuaan kuuluva vanhaan luomistaruumme.

[1594] R. 44; 259-64, esim. Lönnr. A II 3 N 25 Kiannalta, Rudbeck v. U N 30 Kivijärveltä t. Viitasaaresta, Lönnr. S N 252 Kerimäeltä, Reinh. v. XI N 234 Sakkulasta.

[1595] S. 145. Lönnrot'in keräelmissä (Q, N 229) on kuitenkin katkelma, joka sisältää ainoasti nämät rivit: "Lemminkäinen lieto poika, Toinen vanha Väinämöinen," ja vanhassa Kalevalassa ovat samat rivit sijoitetut kanteleen synnyn toisintojen sekaan, josta voipi päättää että Lönnrot tiesi tai arveli niiden siihen kuuluvan.

[1596] Pääpesänä on Ilamantsi, esim. Europ. G N 644 Sissoselta, N 645 Huohvanaiselta y.m.; Lönnr. A II 3 N 59 Kiannalta, Sirel. N 121 Suistamolta, Boren. 1871 31 Himolasta, Lönnr. A II 2 N 3 Akonlahdelta.

[1597] Tämäkin on nähtävästi Ilamantsissa saanut alkunsa ja luultavasti vanhempi edellistä. Joukamoisen kehoitus lauluun kilpalaulannossa on siihen mahtanut antaa syytä. Alkupesästään on se levinnyt kauemmaksi kuin edellinen, katso Europ. G N 632 ja H N 148-9 Ilamantsista, I N 46 Suistamolta, K N 13 Repolasta, Boren. 1872 N 159 Kiimasjärveltä, Lönnr. A II 9 N 36 Uhtuesta. -- Muutamissa harvoissa Vuonnisen ja Vuokkiniemen seuduilta on Ilmarinen yksin apulaisena, joka seikka luultavasti on tullut tulen synnystä.

[1598] Esim. Lönnr. A II 6 N 75 Arhipalta, Sjögr. Q N 43 Vuokkiniemeltä, Lönnr. A II 3 N 3-4 Kiannalta, Becker lis. Ganand. Mythologiaan s. 98-101 Utajärven kappelista, Topel. vanh. run. I s. 30 Kemistä (viime vuosisadalta), Lönnr. Q N 358 Enolta, Arvidss. C VI K Kiuruvedeltä, Lönnr. S N 258 Iisalmesta, Reinh. XII N 95 Sakkulasta y.m.

[1599] Huomattava on että käsikirjoituksissa tämä kansa harvoin lauletaan, enimmiten ladotaan.

[1600] S. 137.

[1601] Esim. Erlemann C 52 b Vörumaalta, Peet N 262 Viljannista, Krickmann N 17 Varsinais-Virosta. Yhdessä ainoassa vaan tehdään sarvesta pilli. Useammin tavataan toisinto, jossa peura, mikä pellossa tekee pahaa, ammutaan ja sarvesta tehdään torvi (esim. Moks N 30 Viljannista, Kreutzwald A N 260 Tarvastusta). Ensinmainitussa kappaleessa tulee kertovärssyssä myös kantele, vaan samassa viulukin lisään.

[1602] Mythol. s. 102. Kuitenkin löytyi jo silloin sekin toisinto, jossa kantele tehdään hauista (Vert. Ganand. Mythol. s. 13). Pohjanmaalla ja Savossa tavataan usein sellaisiakin kappaleita, jotka vaan sisältävät kanteleen soitannon (Ganand. s. 104, Arvidss. C X N 7).

[1603] N 774. -- Sokea sopesta vaatii kanteletta luokseen myös eräässä Ilamantsin runossa (Europ. G: N 127).

[1604] Kiannalta saadussa (A H 3 N 3-4) tapaamme aivan eteläiset säkeet: Uupui kantele vähäistä: yhtä kieltä, kahta jouhta. Anna, impi, hapsiasi, neitonen hivuksiasi. Immen itku nähdään parissa muussa (esim. Europ. H N 148-9 Suojärveltä, Lönnr. R 617 Kostamuksesta, Europ. K N 36 Kiimasjärveltä). Parissa koppa tehdään puusta, vaikka ylimalkaan sanotaan hauin pään olleen kanteleen aineksena (esim. Lönnr. A II 6 N 75 Arhipalta, Bern. N 10 Repolasta).

[1605] Esim. Genetz N 42 Vuonnisesta, Boren. 1871 N 91 Latvajärveltä, Topel. vanh. run. I s. 30 Kemistä, Ganand. Mythol. s. 104, Gottl. N 602 Savosta. Joskus on Venäjän puolisissakin tosin "vatsallehen", mutta ainoasti Lönnrot'in käsikirjoituksissa, joissa äänet ei ole niin tarkasti kirjaan pannut kuin uudemmissa. Joskus tavataan Vienan toisinnoissa myös suomalainen murteellinen sana "_vattu_raunioilla" (joihin hauki tarttuu); mutta se ei ole yhtä todistavainen, koska vaan satunnaisesti on eräästä loitsusta sekaan tullut.

[1606] Yhtä usein kuitenkin nähdään "hyvän hevosen", ja mahdoton on aivan varmaan päättää, kumpi toisesta on syntynyt.

[1607] Parissa virolaisessa toisinnossa tehdään jousi (!) hauin hampaista t. kylkiluusta (Veske N 388 vanhalta kuuluisalta Epp Vasar'ilta), joskus koko kannel, paitsi puusta, myös hauin hampaista, lohen leukaluusta (esim. Neus N 13 Varsinais-Virosta). Näissä kuitenkin luultavasti näemme kaikua Suomesta.

[1608] S. 319. Sadkon laulun esikuvana näkyy olleen indialainen tarina (Stasov, venäl. epill. laul. synty, Vesti Europy 1868 III s. 23) Somadevassa, jossa kerrotaan, että Viduschaki lähtee kaupalle merelle, laiva tarttuu johonkin, Viduschaki lasketaan mereen, Agni jumalan miekka kädessä, ja hakkaa kiinnipitävän jättiläisen jalan poikki.

[1609] Muutamat ovat vasta pohjoisessa lisään keksityt: sulhasten ja neitoin asettaminen laivaväeksi, joka Inkerissä on harvinainen ja mainesanoista päättäen selvästi kaikua osaksi Ilamantsista, osaksi Vienasta asti. Myöhempiä lisäyksiä ovat niin-ikään vauhdin kuvaus (hyvin harvinainen Inkerin alueessa) ja erilaisten vesien kulkeminen. Mihinkä itse veneretki oikeastaan kuuluu, siitä tulee vasta puhe.

[1610] Siitä syystä pohjoisessa toisinnossa kielet enimmiten otetaan _Hiiden_ immen t. emännän t. Kalevan neidon hiuksista, naulat välistä Tuonen ohran okaista (esim. Topel. vanh. run. I s. 30 Kemistä, viime vuosisadalta).

[1611] Se ilmautuu kuitenkin hyvin laajalta: Vienassa, Pohjanmaalla, Ilamantsin seudulla, Aunuksessa ja Savossa. Siihen liittynyt hevosen haku ei molemmissa viimeksimainituissa maakunnissa ilmau, josta myös näkyy että se on myöhempi lisäys.

[1612] Esim. J. Hurt Setumaalta N 21, Matson Järvamaalta N 9, Kallas S N 8 luultavasti Saarenmaalta.

[1613] J. Hurt Sangasten pitäjästä I N 71.

[1614] S. 227.

[1615] Paitsi pieniä sipaleita kanteleen synnystä on vaan tietoa yhdestä ainoasta täydellisestä kappaleesta Väinämöisen soitantoa, nimittäin tuosta Fählmann'in suoranaisesti ja Saksaksi esiintuomasta (s. 185), joka osaksi tuntuu olevan "laitettu" ja alkuperäiseenkin muotoonsa nähden kaikua Suomen pohjoisesta toisinnosta, luultavasti tullut Virossa majailevain suomalaisten soturien kautta (esim. kyynelten vieremistä ei koskaan nähdä eteläisessä toisinnossa). Pienemmät katkelmat ovat pää-asiallisesti inkeriläisen tapaiset, vaikka niissäkin, niinkuin näimme, on seassa vaikutusta pohjoisesta.

[1616] Katso F. Kanitz Donau-Bulgarien I s. 47.

[1616] Ur vår tids forskning, V. Thomsen, Ryska rikets grundläggn. gen. Skandinaverne s. 20-2.

[1618] Akiander, Utdrag ur ryska annaler, Suomi 1848 s. 15.

[1619] Sama paikka s. 17.

[1620] S. 236-7.

[1621] Vert. myös Lönnr. A II 10 N 4 Koivujärveltä.

[1622] S. 186.

[1623] Länkelä VI N 17 Soikkulasta.

[1624] _H_ Virossa katoo, _m_ suomalaisissa kielissä ei voi seisoa _t:n_ edessä; näin kävisi muutos aivan luonnollisesti.

[1625] Joskus harvoin Inkerinkin alueessa tehdään vene "tiedolla", mutta se mahtaa olla vaikutusta pohjosesta.

[1626] Sirel. s. 110.

[1627] Inkerissä ja Virossa ovat ylimalkaan tarulliset nimet suuressa määrässä antaneet sijaa uudemmille, luultavasti papistoa vähemmin kammottaville.

[1628] S. 461.

[1629] S. 137-8.

[1630] Tämä toisinto tavataan melkein yksin-omaisesti Laatokan pohjoisrannikolla.

[1631] Yksi tätä lajia on myös saatu Virosta (Kreutzwald'in käsikirj. A N 259, Tarvastun pitäjästä).

[1632] Esim. Estn. Gel. Gesellsch. käsikirj. E H 66 N 25 tietymättömästä paikasta, Krickmann N 148 Varsinais-Virosta; Matson N 67 Harjusta t. Järvasta (Rummusta). Jälkimmäisten kaltainen on myös yksi suomalainen toisinto Lavansaaresta (Länkelä P IV N 31), jota lauletaan ja leikitään jouluna laivaleikin nimellä.

[1633] Groundstr. N 223, 246 Soikkulasta, Törneroos N 377 luultavasti samasta paikasta.

[1634] S. 340.

[1635] Kreikkalaisuskoisilla Karjalaisilla ne olisivat Venäjän tapaan: Pedri ja Matvei. Jesus, Pietari ja Antti ilmautuvat myös laivamiehinä tuossa yleisessä runossa pilviveneestä, jonka länsisuomalaista syntyperää siinä Karjalankin puolella joskus ilmautuva sana _piskuinen_ todistanee.

[1636] Katso edempänä tutkimus Ahdin retkestä.

[1637] Europ. G N 103. Tähän myös kuuluvat sekavat runot Salmin kihlakunnasta, joista Vipusesta puhuttaessa mainittiin.

[1638] Katso esim. Lönnr. A II 6 N 68 Latvajärven Arhipalta, 2 N 2 Akonlahdelta, 3 N 45 Vuonnisen Ontreilta. Sekaan on kuitenkin Lönnrot, niinkuin saamme nähdä, pistänyt kaikellaisia täytteitä Ilamantsin toisinnosta. Poisluettavat ovat myös muutamat muut Lönnrot'in lisäykset: _purren varustus, r_. 18: 9-22, suurimmaksi osaksi muista purjehdusretkistä, erittäin kanteleen synnystä -- _tuulen sanat_, vv. 27-40, tavallinen merimiesten loitsu (joskus osaksi pistetty muiden purjehdusretkien sekaan) -- _puhe orjan kanssa ja osa reen varustuksista_, vv. 383-406, (yhdessä toisinnossa, Europ. G N 103, vaan nähdään rivi: sanoi sitten orjallensa) -- _matkaan lähtö ja onnen sanat_, vv. 429-42, edellinen nähtävästi Lönnrot'in sovittama erilähteitten mukaan, jälkimmäiset loitsua. -- _Pohjan neidon kysymys veneen veistosta ja Väinämöisen vastaus_, vv. 677-94, Lönnrot'in omatekemä yhdistys-side. -- _Pohjan neidon kielto_, vv. 695-706, osaksi sananlaskua, osaksi lyyrillistä laulua -- _Ilmarisen kieltäyminen juomasta Pohjolassa_, r. 19:5-12, arvattavasti balladista Suomettaren kosijat (nähdään kuitenkin myös välistä häärunoissa) -- _osa Ilmarisen puheesta morsiamelle ja tämän neuvot_, vv. 45-58, 111-28, 165-84, luultavasti Lönnrot'in omalaittamat satujen mukaan (runoissa ainoasti joskus säe: antoi morsian apua) -- _kyntämisen varustus_, vv. 59-90, alku erilähteistä koottu, loppu käärmeen sanoista -- _utusanat_, vv. 136-42, loitsua -- _Ilmarisen puheet kokolle_, vv. 195-202, 297-312, nähtävästi Lönnrot'in omia kokoonpanemia, edellinen muutamien Samporunoin esikuvan mukaan. Suuren kokon ja hauin taistelussa on myös yhtätoista loitsuista lisättyä, esim. vv. 258-62 (vert. Lönnr, A II 8 N 3). -- _Häärunot_: r. 19: 355-498 (loppu runoa osaksi lyyrillistä, osaksi sananlaskua) r. 21-4, r. 25: 1-672, tietysti myös oikeastaan ovat erinäiset.

[1639] Kansalle vieraita lisäyksiä kultaneidon runossa ovat: vv. 1-12, Lönnrot'in omatekemä yhdistys-side -- _valitukset_, vv. 14-34, ensimmäinen kappale Vellamon neidon onkimisrunosta (Lönnr. A II 5 N 7 Lonkasta), muut lyyrillisiä -- _uuhen ilmauminen ahjosta_, vv. 71-86, tietymättömästä lähteestä -- _Ilmarisen kylpeminen_, vv. 167-176, erilähteistä mukaeltu -- _neidon tarpominen Väinämöiselle_,