Part 3

Chapter 33,086 wordsPublic domain

17. Kamalasti olisin siis, Athenalaiset, menetellyt, jos Potidaian, Amphipoliin ja Delionin luona[14] pysyin alallani siinä kuin joku toinenkin ja antauduin kuoleman vaaraan sillä paikalla, minne minut olivat sijoittaneet ne päälliköt, jotka te olitte valinneet minua komentamaan, mutta nyt sen sijaan olisin kuoleman tai minkä muun pelosta hyvänsä väistynyt _siltä paikalta, johon sen mukaan, kuin luulin ja otaksuin, jumala oli minut asettanut_ määrätessään, että viettäisin elämäni filosofeeraamalla ja tutkimalla itseäni ja muita. Tämä olisi kamalaa, ja silloin saattaisi todellakin syystä haastaa minua oikeuteen sen johdosta, ett'en tunnusta jumalia, koska kerta en tottele oraakelia, vaan olen peljännyt kuolemaa ja katsonut itseni viisaaksi, sitä kuitenkaan olematta. Sillä kuoleman pelkääminen, miehet, ei ole muuta kuin itsensä viisaaksi kuvittelemista, vaikk'ei sitä olekaan. Ei kukaan nim. tiedä, vaikka kuolema sattuisi olemaan ihmiselle suurin hyvä, mutta yhtäkaikki ihmiset sitä pelkäävät, ikäänkuin varmuudella tietäisivät, että se on suurin paha. Eikö tämä ole tuota samaa moitteellista tietämättömyyttä, joka on siinä, että kuvittelee tietävänsä, mitä ei tiedä? Minä, Athenalaiset, olen mahdollisesti juuri tässä kohden useimpia muita ihmisiä edellä ja jos _jossakin_ suhteessa, niin väittäisin tässä olevani toista viisaamman, että, koska en varmuudella mitään tiedä Tuonen oloista, en myöskään kuvittele tietäväni. Mutta vääryydenteon ja tottelemattomuuden parempaani kohtaan, oli sitten jumalaa tai vain ihmistä kohtaan, tiedän kyllä olevan pahaa ja häpeällistä. Ennen sitä pahaa, josta tiedän, että se on pahaa, en sen vuoksi milloinkaan pelkää ja vältä sitä pahaa, josta en tiedä, vaikkapa sattumalta olisikin hyvää. Sen vuoksi, jos te nyt tahdottekin vapauttaa minut ettekä kuuntele Anytosta, joka lausui, että joko minua alusta pitäen ei olisi laisinkaan pitänyt saattaa tänne tai että, kun se kerta on tapahtunut, myöskin on välttämätöntä määrätä minut kuolemaan (hän nim. väitti teille, että, jos nyt pääsisin vapaaksi, niin silloinpa vasta teidän poikanne seuraisivat Sokrateen oppeja ja sen kautta kaikki perin turmeltuisivat), jos te tähän nähden sanoisitte: "_Tällä kertaa_, Sokrates, emme aijo noudattaa Anytoksen mieltä, vaan päästämme sinut vapaaksi, kuitenkin sillä ehdolla, ett'et enää harjota tätä tutkimistasi ja filosofeeraa; mutta jos sinut kerrankin tavataan sitä tekemästä, tulee kuolema osaksesi" --: jos siis, niinkuin sanoin, näillä ehdoilla tahtoisitte päästää minut menemään, vastaisin teille: "Athenalaiset, minä tosin kunnioitan ja rakastan teitä, mutta toisaalta tottelen enemmän jumalia kuin teitä ja niin kauvan kuin ilmaa hengitän ja minulla kykyä on, en milloinkaan lakkaa filosofeeraamasta enkä kehottamasta ja nuhtelemasta teitä, kenenkä hyvänsä teistä kulloinkin vaan tapaan, vaan lausun aina totuttuun tapaani: 'Hyvä mies, sinä, joka olet Athenalainen ja sellaisena suurimman ja viisauden ynnä voiman puolesta kuuluisimman valtion kansalainen, eikö sinua hävetä yhtäältä pitää huolta siitä, miten saada enimmän rahaa, mainetta ja arvoa, mutta toisaalta olla viisaudesta, totuudesta ja sielusi jalostuksesta välittämättä ja piittaamatta?'" Ja jos joku teistä kieltää tämän ja väittää näistäkin kyllä huolehtivansa, en kuitenkaan päästä häntä menemään tai itse hänen luotaan lähde, vaan alan kysellä häneltä ja tutkia ja kumota häntä ja jos havaitsen, ett'ei hänellä ole väittämäänsä hyvettä, soimaan häntä siitä, että hän arvokkainta asiaa pitää vähimmässä arvossa, mutta vähempiarvoista suuremmassa. Näin olen menettelevä sekä nuorta että vanhaa kohtaan, kuka hyvänsä tielleni sattuu, sekä muukalaista että kansalaista kohtaan, kuitenkin etupäässä kansalaisia kohtaan, mikäli he syntyperältään ovat minua lähempänä. Tähän kehottaa minua nimittäin jumala, se tietäkää, ja luulenpa, ett'ei teille ja valtiollenne ennen ole tapahtunut mitään hyvää, joka olisi ollut suuremmassa määrässä sitä kuin minun jumalalle omistettu työskentelyni. Sillä ympäri kulkiessani en muuta tee kuin taivutan sekä nuoria että vanhoja teistä siihen, ett'ette pidä ruumiistanne ja tavaroistanne suurempaa tai yhtä innokasta huolta kuin sielustanne, sen kasvattamisesta mitä jaloimmaksi; minä huomautan silloin teille, ett'ei varoista vartu hyvettä, vaan hyveestä varat ja kaikki muu, mitä ihmisillä on joko yksityistä tahi yhteiskunnallista hyvää. Jos siis todellakin tällaisilla puheillani turmelen nuorisoa, niin pitäisi niiden olla vahingollisia; jos taas joku väittää minun toisenlaisia puheita pitävän kuin näitä, niin hän valehtelee. Mitä näihin tulee, Athenalaiset, niin, sen tahdon sanoa, kuulkaa Anytosta tai älkää kuulko, päästäkää minut vapaaksi tai älkää päästäkö, minä puolestani en aijo missään tapauksessa toisin menetellä, en, vaikkapa minun pitäisi kolmasti kuolla.

18. Älkää pitäkö melua, Athenalaiset, vaan pysykää siinä pyynnössäni, ett'ette pitäisi elämää puheeni johdosta, vaan kuuntelisitte; luullakseni myös hyödytte kuuntelemisestanne. Aijon nimittäin teille sanoa vielä yhtä toista muuta, jota kuullessanne mahdollisesti tahtoisitte huutaa, mutta älkää mitenkään tätä tehkö. Siitä olkaa siis varmat, että, jos minut kuolemaan tuomitsette, minut miehen sellaisen, kuin teille olen kuvannut, niin ette minua enemmän vahingota kuin itseänne. Minua ei nim. saata Meletos eikä Anytos mitenkään vahingottaa, sillä heillä ei ole siihen _kykyä_; en nimittäin luule jumalallisen oikeuden sallivan, että parempi mies kärsii vahinkoa huonomman miehen puolelta. Mahdollisesti voisi hän tuottaa minulle kuoleman tai ajattaa minut maanpakoon tai tuomituttaa kansalais-arvoltani pois; mutta vaikkakin _hän_ (ja kaiketi moni muukin) pitänee niitä suurina onnettomuuksina, niin en silti minä, vaan paljon pikemmin katson minä onnettomuudeksi tehdä sitä, jota hän nyt tekee yrittäessään vasten oikeutta riistää mieheltä henkeä. Nyt siis, Athenalaiset, en pidä puolustuspuhettani likimainkaan itseni takia, vaan teidän tähtenne, jott'ette minua tuomitsemalla rikollisesti raiskaisi sitä lahjaa, minkä jumala on teille antanut. Sillä _jos minut surmaatte_, niin ette hevillä tule löytämään toista sellaista, joka suoraan sanoen, miten naurettavalta tämä muuten kuuluukin, jumalan toimesta on valtion kimpussa aivan kuin suuren ja jalorotuisen hevosen kimpussa, joka suuruuttaan on liiaksi hidasteleva ja jota sen vuoksi on jonkun paarman tarvis herättää; -- juuri niin näyttää jumala panneen minut valtion kimppuun, koska kerta olen sen laatuinen mies, etten herkeä teitä jokaista erikseen herättämästä, taivuttamasta ja moittimasta kaikkialla kanssanne istuessani päivät pitkään. Ketään toista sellaista ei teille hevillä ilmesty, miehet; jos siis seuraatte minun neuvoani, niin säästäkää minut. Mutta tepä pian aikaa saatatte Anytoksen vaikutuksesta äkeissänne lyödä minua, niinkuin ne tekevät, joita unestaan herätetään, ja sillä tavoin kevytmielisesti tappaa minut, mutta sitten herkeämättä nukkua jälellä olevan elon-aikanne, paitsi jos Jumala teistä huolta pitää ja lähettää jonkun toisen teitä herättämään. Mutta että minä olen semmoinen mies, että minut voi katsoa lahjaksi, jonka jumala on valtiolle antanut, sen saatatte seuraavasta havaita. Ei näytä nim. olevan inhimillistä se, että jo niin monta vuotta olen laiminlyönyt kaikki omat asiani ja sallinut kotini olla ilman hoitoa, mutta sen sijaan aina toimin teidän paraaksenne, mikäli lähestyn jokaista eriksensä kuin isä tai vanhempi veli ja koetan häntä taivuttaa pitämään hyveestä huolta. Jos minulla tosiaan olisi tästä jotakin hyötyä ja maksua ottaisin näistä kehotuksistani, niin olisi työskentelyni selitettävissä; mutta näettehän nyt itsekin, että kantajani, jotka niin suurella hävyttömyydellä ovat tehneet kaikki muut syytöksensä, eivät kuitenkaan julkeudessaan ole kyenneet sitä väittämään ja sitä vieraalla miehellä todistamaan, että jonakuna kertana olisin saanut rahaa palkakseni tai vaatinut sitä. Että totta puhun, sen kyllä luulenma riittävästi todistaa -- köyhyyteni.

19. Nyt saattaa mahdollisesti näyttää omituiselta, että yksityisesti neuvoakseni kuljeksin ympäri ja näen paljon vaivaa, mutta ett'en sitävastoin uskalla astua teidän kansankokouksiinne valtiota neuvomaan. Tähäu on, niinkuin monesti ja monessa tilaisuudessa jo olette kuulleet minun sanovan, syynä se, että minulle ilmenee jotakin jumalallista ja daimonista -- juuri se, mistä myös Meletos pilkallisesti puhui kanteessaan. Tämä on ilmennyt minulle aina lapsesta pitäen, ääni, jonka kuulen ja joka, niin usein kuin sen kuulen, aina kieltää minua tekemästä sitä, jota aijon tehdä, mutta ei milloinkaan kehota. Tämä se estää minua toimimasta julkisuudessa; ja varsinpa hyväksi seikaksi katsonkin, että se estää. Sillä se tietäkää, Athenalaiset, että, jos olisin ryhtynyt valtion toimiin, niin aikoja sitten olisin joutunut hukan omaksi enkä olisi voinut hyödyttää teitä enempää kuin itseänikään. Älkää suuttuko, jos puhun totta! Ei nim. ole ketään, joka säilyttää henkensä, jos hän kunniallisesti ja miehuullisesti asettautuu teitä tai jotakuta toista kansanjoukkoa vastaan ja koettaa estää paljon vääryyttä ja laittomuutta tapahtumasta valtiossa. Sen, joka todellakin tahtoo taistella oikeuden puolesta, on välttämättä, jos mieli edes vähän aikaa pysyä hengissä, eläminen yksityisenä henkilönä, ottamatta osaa julkiseen elämään.

20. Päteviä todistuksia tuon teille tästä, en tyhjiä sanoja, vaan, mitä pidätte suuremmassa arvossa, tosiasioita. Kuulkaa siis, mitä minulle on tapahtunut, jotta tietäisitte, ett'en milloinkaan kuoleman pelosta vastoin oikeutta voi antaa yhdellekään perää, mutta että toisaalta, jos en anna myötä, samalla saatan menettää henkeni. Vastenmieliseltä ja ikävältä tulee tosin tuntumaan se, mitä aijon teille sanoa, mutta totta se kyllä on.

Minä en ole, Athenalaiset, muuten koskaan ollut missään valtionvirassa, mutta kerran olin neuvoston jäsenenä. Sattuma saattoi meidän Antiokhis-fyyleemme toimittamaan prytaneiaa silloin, kun tahdoitte langettaa kaikki ne kymmenen strateegia, jotka eivät olleet korjuuseen ottaneet meritaistelussa kuolleita sotureita, yht'aikaa, vaikka tämä oli laitonta menetystä, kuten myöhemmin jokainen myönsitte. Sillä kertaa olin minä ainoa prytaani, joka vastustin laittomuudentekoa ja äänestin sitä vastaan;[15] ja vaikka puhujat olivat valmiit minua ilmiantamaan ja korjuuseen saattamaan[16] ja te heitä huudoillanne kehotitte siihen, katsoin kuitenkin täytyväni ennemmin laki ja oikeus puolellani antautua vaaran alaiseksi kuin vankilan tai kuoleman pelosta yhtyä teihin teidän tuumiessanne sellaista, joka ei ollut oikein. Tämä tapahtui aikana, jolloinka Athena vielä oli kansanvaltana. Kun sen perästä tuli harvainvalta, niin taas kolmikymmenmiehistö kutsutti minut neljän muun kera tholokseen ja määräsi meidät Salamiista tuomaan Salamiilaisen Leonin mestattavaksi. Moisia käskyjä antoi se usein useille muillekin, koska se tahtoi rikoksilla tahrata mitä useimpia. Tuonaan minä jälleen teossa, enkä ainoastaan sanoilla, osotin, ett'en kuolemasta piittaa -- joll'ei vaan ole liian törkeätä sanoa -- niin tutuistakaan, vaan että sen sijaan olen yksin-omaan siitä huolissani, miten välttää jokaista rikoksellista ja jumalatonta tekoa. Minua ei nim. silloinen hallitus, vaikka olikin niin voimakas, kuitenkaan voinut pelottaa mitään väärää tekemään; vaan kun läksimme raatihuoneelta ja toiset neljä suuntasivat matkansa Salamiin saarelle sekä noutivat Leonin, niin minä menin omaa tietäni kotiini. Mahdollisesti olisin myös tämän johdosta saanut kuoleman osakseni, ell'ei mainittu hallitus kohta sen perästä olisi kukistunut. Nämät kertomukseni saattaa moni teille tosiksi vakuuttaa.

21. Luulettekohan minun näin monta vuotta eläneen, jos olisin antautunut julkisen toiminnan alalle ja toiminut, niinkuin kelpo miehen arvo vaatii, aina ollut oikeuden puolella ja sitä pitänyt, kuten tuleekin, kaikkein suurimmassa arvossa? Kaukana se, Athenalaiset; sillä ei kenellekään toisellekaan tämä olisi ollut mahdollista. Mutta minä olen, niinkuin tullaan näkemään, läpi koko elämäni (sekä julkisuuden alalla, jos muuten olen siellä jotakin toimittanut, että yksityisessä elämässäni) niin menetellyt, ett'en kuuna päivänä ole kenellekään mitään vastoin oikeutta myöntänyt, en muille enempää kuin kenellekään niistä, joita panettelijani väittävät "oppilaikseni". Minä en ole yhtäkaikki ikänäni ollut kenenkään opettajana; mutta jos joku, oli hän nuori tai vanha, on halunnut kuunnella minua, kun puhun ja toimin laillani, en ole häneltä milloinkaan sitä kieltänyt. Enkä minä myöskään keskustele ainoastaan, jos rahaa palkaksi saan, mutta ole keskustelematta, ell'en sitä saa, vaan samallaisesti suon sekä rikkaan että köyhän minulta kysyä tai, jos hänellä siihen on mieli, vastata ja sen ohessa kuulla, mitä minulla olisi sanottavaa. Ja jos joku näistä tulee kunnon mieheksi tai ei, niin en minä oikeudenmukaisesti saata olla siitä vastuun-alainen, koska kerta en koskaan kenellekään ole mitään oppia luvannut tai todellisesti ketään opettanut. Mutta jos joku väittää, että hän kahdenkeskisessä puhelussa on oppinut tai kuullut minulta jotakin sellaista, jota eivät myös kaikki muut ole oppineet tai kuulleet, niin tietäkää, ett'ei hän puhu totta.

22. Mutta miksikä sitten useat niin mielellänsä pitkän aikaa pysyttäytyvät parissani? Sen olette, Athenalaiset, jo kuulleet; olen sanonut teille koko totuuden mainitessani, että he ilolla kuuntelevat, miten niitä tutkitaan, jotka kuvittelevat olevansa viisaita, vaikk'eivät sitä olekaan; tämä nimittäin ei ole vastenmielistä. Mutta tämän on minulle, kuten väitän, _jumala toimeksi antanut_ sekä oraakelinvastausten että unennäköjen kautta ynnä yleensä jokaisella tavalla, jolla muuten joku jumalallinen tahto joskus on ihmistä määrännyt jotakin, mitä hyvänsä, tekemään.

Tämä on, Athenalaiset, totta ja helposti toteen näytettävissä. Sillä jos minä toisia nuorukaisia nyt turmelen ja toisia olen turmellut, niin pitäisihän toki joidenkuiden heistä, jos he vanhemmiksi vartuttuaan ovat tulleet huomaamaan, että minä annoin heille heidän nuoruudessaan mitenkuten huonoja neuvoja, nyt itsensä esiintyä täällä minua syyttämässä ja vaatimassa minulle rangaistusta; mutta jos he eivät itse tahtoisikaan sitä tehdä, niin ainakin heidän omaistensa, isäin, veljien tai muiden sukulaisten, tulisi, jos kerta minä jotenkuten olen heidän omaisiinsa pahaa vaikuttanut, nyt sitä muistella. Nyt onkin, kuten näen, monta heistä täällä saapuvilla: ensinnä tämä Kriton,[17] minun ikä- ja deemos-kumppanini, tämän Kritobuloksen isä; edelleen Lysanias Sphettolainen,[18] Aiskhineen[19] isä, ja lisäksi Antiphon Kephisialainen,[20] Epigeneen[21] isä; muita vielä ovat nämät, joiden veljet ovat tässä työskentelyssäni mukana olleet: Nikostratos, Theodotoksen veli -- Theodotos on jo manalle mennyt eikä siis ainakaan hän ole voinut rukoilla tuota pysymään levossaan -- ja Paralos, Demodokoksen poika, jonka veli Theages[22] oli; edelleen Ademantos, Aristonin poika, tämän Platonin[23] veli, ja Aiantodoros, tämän Apollodoroksen[24] veli; ja voisinpa mainita teille useita muitakin. Näistä olisi Meletoksen pitänyt mainita joku todistajaksi etupäässä silloin, kun hänellä itsellään oli puhevuoro; mutta jos kuitenkin tämä tuonaan häneltä unohtui, niin mainitkoon nyt todistajan -- minä kyllä astun syrjään siksi aikaa -- ja puhukoon, mitä hänellä mahdollisesti on siihen suuntaan sanottavaa.[25] Mutta päinvastoin huomaatte, Athenalaiset, kaikkien olevan valmiit minua auttamaan, minua turmelijaa, joka heidän sukulaisilleen teen pahaa, kuten Meletos ja Anytos syyttävät. Jos nimittäin "turmellut" itse auttaisivat minua, olisi se kenties kyllä ymmärrettävissä; mutta kun turmeltumattomat, jotka jo ovat ijäkkäitä miehiä -- edellisten sukulaiset -- minua auttavat, niin mikä muu syy saattaa heillä siihen olla kuin se oikea ja kohtuullinen, että tietävät Meletoksen valehtelevan, mutta minun puhuvan totta?

23. Kylliksi jo, Athenalaiset! Mitä minä osaisin puolustustani varten puhua, sisältyy likipitäin siihen, mitä tässä nyt olen puhunut, sekä mahdollisesti muuhun samallaiseen. Kenties saattaa nyt moniahta teistä muistellessaan itseään suuttua sen johdosta, että, vaikka hän oikeudenkäynneissä, jotka ovat olleet paljon vähäpätöisempiä kuin tämä, on runsain kyynelin anonut ja rukoillut tuomareita ynnä tuonut mukanansa oikeuteen omat pikkulapsensa, jotta häntä mitä enimmin säälittäisiin, ja sitä paitsi useita muita sukulaisiaan ja ystäviään, niin kuitenkaan minä en aijo mitään tämmöistä tehdä, en, vaikkapa minua, kuten saattaisi luulla, uhkaa suurin vaara. Mahdollisesti käy siis moni, kun hän tätä ajattelee, ynseämieliseksi minua kohtaan ja juuri tästä äkeissään antaa vihapäissä äänensä. Jos siis joku teistä on tällaisella mielellä -- minä nähkääs en pidä sitä tiettynä asiana, mutta jos sentään siten on, niin luulenpa, että sanani olisivat täysin oikeutetut, jos sanoisin hänelle seuraavaa: Myöskin minulla, ystävä kulta, on muutamia sukulaisia; sillä minäkään en ole, käyttääkseni Homeroksen sanoja, "tammesta alkujani paadesta myös en", vaan polveudun ihmisistä, ja siksi on minullakin sekä muita sukulaisia että, Athenalaiset, kolme poikaa, joista yksi jo on nuorukainen, toiset kaksi vielä pikkulapsia. Mutta kuitenkaan en aijo tuottaa ketäkään heistä tänne enkä rukoile, että te heidän takiaan minut vapauttaisitte. Miksikä sitten en tätä tee? Ei syynä ole liikanainen itsetietoisuus, Athenalaiset, eikä se, että teitä halveksisin; ei, vaan -- toinen asia on nimittäin, voinko minä rohkeasti katsella kalmaa kasvoihin vai enkö -- arvelen siihen katsoen, mitä sekä oma arvoni että teidän ja koko valtion arvo vaatii, ett'ei olisi kaunista, jos minä jotakin tämmöistä tekisin, koska jo olen näin ijäkäs mies ja minulla on se nimi, joka minulla on, olkoon se muuten tosi tai valheperäinen; yleisesti otaksuttua on yhtäkaikki, että Sokrates jossakin suhteessa on useita muita etevämpi. Jos siis ne teistä, jotka käyvät muita etevämmistä miehistä joko viisautensa tai urhoollisuutensa tai minkä muun avun puolesta hyvänsä, menettelisivät sillä tavalla, olisi se häpeällistä -- tarkoitan sillä tavalla, kuin usein olen nähnyt ihmisten menettelevän silloin, kun he ovat oikeudessa, kun he, vaikkakin käyvät enemmästä kuin muu yleisö, kuitenkin tekevät kummia, koska luulevat saavansa kärsiä jotakin hirmuista, jos heiltä riistetään heidän henkensä, ikäänkuin tulisivat kuolemattomiksi, ell'ette tuomitsisi heitä hengiltä. Nämät näyttävät minusta tuottavan häpeätä valtiolle, ja tulee kaiketikin moni muukalainen siihen käsitykseen, että ne, jotka kuntonsa puolesta ovat muita Athenalaisia etevämmät ja joita nämät katsovat itseänsä paremmiksi sekä virkamiesten valinnassa että muiden kunnian-osotusten jaossa, ett'eivät nämät ole akkoja laisinkaan paremmat. Tätä ei siis, Athenalaiset, meidän tule tehdä, jotka jossakin suhteessa, missä hyvänsä, käymme enemmästä kum muu yleisö, eikä toisaalta teidän sitä sallia, jos me niin menettelemme, vaan tulee teidän osottaa juuri sitä, että paljoa pikemmin tuomitsette sellaisen, joka ottaa esittääkseen näitä surunäytelmiä ja sen kautta tekee valtiomme naurettavaksi, kuin sellaisen, joka esiintyy levollisesti.

24. Mutta vaikk'ei katselekaan asiata arvon näkökannalta, Athenalaiset, niin ei minusta nähden ole oikeinkaan rukoilla tuomareita ja siten päästä vapaaksi, vaan pitää tuomareita opettamalla taivuttaa. Sillä ei tuomari istu sitä varten, että hän suosionsa jälkeen jakelisi oikeutta, vaan sitä varten, että hän ratkaisisi, missä oikeus on, ja on hän vannonutkin, ett'ei hän käytä oikeutta niiden mieliksi, joille katsoisi paraaksi sitä tehdä, vaan että hän tuomitsee lakien mukaan. Sen vuoksi me emme saa totuttaa teitä valapettureiksi enempää kuin te puolestanne antaa itseänne siihen totuttaa; sillä silloin emme kummatkaan menettelisi hurskaasti. Älkää siis, Athenalaiset, vaatiko minua tekemään edessänne sellaista, jota en katso kauniiksi tai oikeaksi tai hurskaaksi, älkää, kautta Zeuksen, varsinkaan nyt, jolloin tämä Meletos syyttää minua jumalattomuudesta. Sillä jos koettaisin taivuttaa ja rukouksilla pakottaa teitä johonkin vastoin valaanne, niin selvästi opettaisin teitä kieltämään jumalien olemassa-oloa, samalla kuin puolustuksellani itse itseäni ilmeisesti syyttäisin siitä, ett'en tunnusta jumalia. Mutta näin ei ole likimainkaan laita; sillä tunnustan, Athenalaiset, jumalia pikemmin kuin kukaan syyttäjistäni ja jätän teidän ja jumalan toimeksi antaa minulle sellaisen oikeudenpäätöksen, joka on sekä minulle itselleni että teille paras.

(Ensimäisea äänestyksen perästä.)

25. Ett'en, Athenalaiset, ole harmissani sen johdosta, mikä tässä on tapahtunut, että nimittäin olette tuominneet minut syylliseksi, se johtuu sekä useista muista seikoista että eritenkin siitä, ett'ei se, mikä nyt on tapahtunut, ollut minulle odottamatonta. Paljoa enemmän kummastelen sitä äänimäärää, joka kumpaisellakin taholla on annettu. En nimittäin luullut erotuksen tulevan näin vähäiseksi, vaan päinvastoin suureksi; mutta nytpä, kuten näkyy, olisin päässyt vapaaksi, jos vain kolmekymmentä ääntä olisi langennut toisin.[26] Meletoksen syytöksestä olen ajatukseni mukaan päässyt vapaaksi myöskin nyt; enkä ole ainoastaan päässyt vapaaksi, vaan on kaikille ilmeistä, että, joll'eivät Anytos ja Lykon olisi yhdistyneet häneen minua syyttääkseen, niin olisi hänen täytynyt maksaa sakkoa tuhat drakhmaa, koska hän ei olisi saanut viidettä osaa äänistä.[27]

26. Mies vaatii nyt minulle kuolemanrangaistusta. No hyvä! mutta minkä rangaistuksen ehdotan sitten minä osaltani, Athenalaiset? Selvästi sen, jonka ansaitsen? Mutta minkä siis? Mitä ansaitsen kärsiä tai maksaa sen johdosta, ett'ei päähäni pälkähtänyt elää rauhassa, vaan olin välittämättä kaikesta siitä, josta ihmiset yleensä välittävät -- rikkauksien kokoamisesta ja taloudenhoidosta, strateegin ja kansanpuhujan toimista ynnä johtavista asemista yleensä, valtiollisista klubeista ja valtiollisista puolueriidoista --, mikäli katsoin itseäni todellakin liian hyväksi ottaakseni niihin osaa ja siten elossa säilyäkseni, ja ett'en niinmuodoin kääntynyt sille uralle, missä en olisi teitä enempää kuin itseänikään mitenkään hyödyttänyt, vaan suuntasin askeleeni sinne, missä luuloni mukaan yksityisesti saatoin kullekin tehdä suurimman palveluksen, ja koetin taivuttaa teitä jokaista siihen, ett'ette pitäisi huolta mistään asiasta, joka koskee teitä, ennenkuin olisitte pitäneet huolta itsestänne, siitä, miten tulisitte niin kunnollisiksi ja järkeviksi miehiksi kuin mahdollista, ettekä niin-ikään mistään asiasta, joka koskee valtiota, ennenkuin valtiosta itsestään ja että te samalla tavalla pitäisitte kaikesta muustakin huolen? Kun näin on laitani, niin mitä ansaitsen? Jotakin hyvää, Athenalaiset, jos yleensä todella tahdotte ansion mukaan määrätä, ja lisäksi sellaista hyvää, joka soveltuu minulle. Mikä nyt on sopivaa "hyväntekijälle", köyhälle miehelle, jonka tarvitsee olla joutilaana voidakseen teitä kehottaa? Ei mikään ole, Athenalaiset, sopivampaa kuin että tällainen mies saa prytaneionissa syödä.[28] Hänelle on se paljoa kohtuullisempaa kuin sille teistä, joka yksi-, kaksi- tai nelivaljakolla on voittanut Olympian kilpaleikeissä; sillä hän aikaansaa sen, että te näytätte onnellisilta, mutta minä, että olette onnellisia; toiseksi ei hän ole elatuksen tarpeessa, sen sijaan kyllä minä. Jos siis minun pitää vuorostani oikeuden mukaan ehdottaa sitä, mitä ansaitsen, niin ehdotan: syöntiä prytaneionissa.