Part 9

Me saamme hirvittäviä läksyjä filosofiassa -- koko Schopenhauer huomiseksi. Professori ei näytä käsittävän että luemme muitakin aineita. Hän on omituinen vanha otus, kulkee kasvot kohti pilviä ja räpyttelee häikäistyneenä silmiään, kun sattumalta kohtaa edessään kiinteätä maata. Hän koettaa silloin tällöin keventää luentojaan leikkipuheilla -- ja me hymyilemme parhaamme mukaan, mutta vakuutan sinulle että hänen vitsinsä eivät naurata. Kaiken aikansa oppituntien välissä hän viettää pohtimiseen, onko aine todella olemassa vai kuvitteleeko hän vain että se on.

Olen varma että ompelijatyttöni mieleen ei juolahdakaan muuta kuin että se on!

Missä luulet uuden romaanini olevan? Paperikorissa. Voin itse nähdä että siitä ei ole mihinkään, ja kun rakastava tekijä toteaa sen, _mikä_ olisikaan arvostelevan yleisön mielipide?

Myöhemmin.

Kirjoitan sinulle, Setä, tautivuoteelta. Kaksi päivää olen maannut nielurisat turvoksissa, kuumaa maitoa voin niellä, mutta siinä kaikki. "Mitä ajattelivatkaan vanhempanne kun eivät otattaneet pois noita rauhasia teidän vielä ollessanne lapsi?" halusi lääkäri tietää. Siitä ei minulla totisesti ole aavistusta, mutta epäilen mahtoivatko he paljonkaan ajatella minua.

Sinun J.A.

Seuraavana aamuna.

Luin tämän juuri läpi ennenkuin suljen sen. En ymmärrä _miksi_ näen elämän niin sumun vallassa. Kiirehdin vakuuttamaan sinulle että olen nuori ja onnellinen ja tulvillani elämää, ja luotan että sinä olet samoin. Nuoruudella ei ole mitään tekemistä syntymäpäivien kanssa, hengen _virkeyden_ kanssa vain, niin että vaikka hiuksesi ovatkin harmaat, Setä, voit silti vielä olla poika.

Kiintyneenä JUDY.

Tammikuun 12 p.

_Rakas Mr. Ihmisystävä!_

Rahakirjeesi perhettäni varten tuli eilen. Tuhannet kiitokset! Karkasin voimistelusta ja vein sen heille heti päiväaterian jälkeen, ja olisit nähnyt tytön kasvot! Hän oli niin ihmeissään ja onnellinen ja huojentunut että näytti melkein nuorelta, ja hän on vain kaksikymmentä neljä. Eikö se ole surkeata!

Mutta nyt hänestä tuntuu kuin kaikki hyvä tulisi samalla kertaa. Hänellä on vakinaista työtä kahdeksi kuukaudeksi eteenpäin -- joku menee naimisiin, ja hän saa ommella kapiot.

"Kiitos hyvän Jumalan!" huudahti äiti tajutessaan sen tosiseikan, että tuo pieni paperipalanen oli sata dollaria.

"Ei se ole hyvältä Jumalalta ollenkaan", sanoin minä, "se on Setä Pitkäsääreltä." (Mr. Smith'iltä, sanoin.)

"Mutta hyvä Jumala sen pani hänen päähänsä", sanoi hän.

"Vielä mitä! Minä itse sen panin hänen päähänsä", sanoin minä.

Mutta joka tapauksessa, Setä, uskon että hyvä Jumala palkitsee sinua sopivalla tavalla. Ansaitset kymmenen tuhannen vuoden armahduksen kiirastulesta.

Kiitollisena sinun JUDY ABBOTT.

Helmik. 15 p.

_Suvaitkoon Teidän Korkea-arvoisin Majesteettinne!_

Tänä aamuna nautein eineeksi kylmää kalkkunapiirakkaa ja hanhenpaistia, ja lähetin noutamaan kupin teetä (kiinalaista juomaa), jota en ole koskaan ennen maistanut.

Älä hermostu, Setä -- en minä ole menettänyt järkeäni, minä vain lainailen Sam'l Pepys'iä. Luemme häntä Englannin historian yhteydessä, alkuperäisiä lähteitä. Sallie ja Julia ja minä keskustelemme nyt 1660:n kielellä. Kuule tätä:

"Menin Charing Crossiin nähdäkseni kun Majuri Harrison hirtettiin, hukutettiin ja revittiin kappaleiksi: hän itse näytti niin reippaalta kuin sellaisissa olosuhteissa suinkin saattaa." Ja tätä: "Syönyt päivällistä erään naisen kanssa, joka kantaa kaunista surupukua veljensä jälkeen, joka eilen kuoli pilkkukuumeeseen."

Hiukan aikaista alkaa huvitella, eikö totta? Eräs Pepysin ystävä keksi hyvin ovelan tavan, millä kuningas saattoi maksaa velkansa myymällä köyhille ihmisille vanhoja pilaantuneita elintarpeita. Mitä sinä, uudistusten mies, ajattelet siitä? En usko että olemme meidän päivinämme niin huonoja kuin sanomalehdet väittävät.

Samuel oli yhtä jännitetty vaatteistaan kuin kuka tyttö tahansa, hän tarvitsi pukeutumiseensa viisi kertaa enemmän aikaa kuin hänen vaimonsa -- se näyttää olleen aviomiesten kulta-aikaa. Eikö tämä ole liikuttava alku? Näet että hän todella oli rehellinen. "Tänään tuli kotiin hieno kultanappinen kamelottipukuni, joka maksaa minulle paljon rahaa, ja rukoilen Jumalaa että kykenisin suorittamaan laskun."

Anna anteeksi että olen niin täynnä Pepystä, kirjoitan hänestä erikoisainetta.

Mitä ajattelet, Setä? Itsehallinto-yhdistys on kumonnut kello kymmenen säännön. Nyt saamme polttaa tulta kaiken yötä jos tahdomme, sillä ehdolla vain ettemme häiritse toisia -- emme siis saa huvitella suuremmassa määrin. Tulos on kaunis kuvaus ihmisluonteesta. Nyt kun saisimme olla ylhäällä niin kauan kuin tahdomme, emme enää tahdo. Päät alkavat nuokkua yhdeksältä, ja puoli kymmenen kynät putoavat hervottomista käsistämme. Kello on puoli kymmenen nyt. Hyvää yötä.

Sunnuntaina.

Juuri palannut kirkosta -- saarnaaja Georgiasta. Meidän täytyy pitää varamme, sanoo hän, ettemme kehitä älyämme tunteellisen luontomme kustannuksella -- mutta minun mielestäni se oli köyhä, kuiva saarna. Yhdentekevää mistä osasta Yhdysvaltoja tai Kanadaa he tulevat tai minkä nimellisiä he ovat, aina saamme saman saarnan. Miksi maailmassa he eivät mene poikakorkeakouluihin ja vaadi oppilaita varomaan, ettei liian ahkera henkinen työ lannista heidän miehistä luontoansa?

Nyt on kaunis päivä -- kylmä ja jäinen ja kirkas. Heti päivälliseltä pukeudumme Sallie ja Julia ja Marty Keene ja Eleanor Pratt (ystäviäni, mutta sinä et tunne heitä) ja minä lyhyisiin hameisiin ja kävelemme yli maitten mantereitten Crystal Springin taloon syömään kananpaisti- ja vohveli-illallista, ja sitten pyydämme Mr. Crystal Springiä tuomaan meidät kotiin häkkirattailla. Meitä odotetaan takaisin seitsemäksi, mutta aiomme tänä iltana venyttää määräajan kahdeksaksi.

Hyvästi, hyvä Sir.

Saan kunnian piirtää olevani vilpittömin, alamaisin, uskollisin ja tottelevaisin palvelijanne JUDY ABBOTT.

Maaliskuun 5 p.

_Rakas Mr. Johtokunnan Jäsen!_

Huomenna on kuukauden ensimäinen keskiviikko -- väsyttävä päivä John Grier Homessa. Kuinka he huokaavatkaan helpotuksesta kun kello tulee viisi ja te taputatte heitä päähän ja poistutte! Mahdoitko sinä (henkilökohtaisesti) koskaan taputtaa minua päähän, Setä? En usko -- muistissani ei tunnu olevan muita kuin lihavia Johtokunnan Jäseniä.

Vie kotiin rakkaat terveiseni -- todella rakkaat. Tunnen suoranaista hellyyttä sitä kohtaan, kun katson taaksepäin neljän vuoden usvan läpi. Kun ensin tulin korkeakouluun, olin ihan katkera, kun minulta oli riistetty normaalimuoto lapsuutta, joka toisilla tytöillä oli ollut, mutta nyt ei minusta tunnu enää vähintäkään sellaiselta. Pidän tapaustani hyvin tavattomana seikkailuna. Se on kuin edullinen asema, jossa saan seisoa syrjässä ja katsoa elämää. Kun nyt täysikasvuisena astun elämään, avautuu minulle perspektiivi maailmasta, joka kokonaan puuttuu toisilta, keskellä mylläkkää kasvatetuilta ihmisiltä.

Tunnen joukottain tyttöjä (Julia esimerkiksi), jotka eivät koskaan tiedä että he ovat onnellisia. He ovat niin tottuneet onnen tunteeseen että heidän aistinsa ovat turtuneet sille, mutta minun on toista -- minä olen täysin varma elämäni jokaisena hetkenä että olen onnellinen. Ja minä aion olla edelleen -- yhdentekevää mitä epämiellyttävää tapahtuu. Aion katsoa epämiellyttäviä asioita (myöskin hammassärkyä) mielenkiintoisiksi kokemuksiksi ja olla iloinen kun tiedän miltä ne tuntuvat. "Oli taivas ylläni mikä tahansa, minulla on rohkeutta uhmata kaikkia onnen vaiheita."

Älä sentään ota tätä uutta rakkauttani J.G.H:ta kohtaan liian kirjaimellisesti. Jos minulla olisi viisi lasta kuten Rousseaulla, en jättäisi niitä löytölastenkodin portaille ollakseni varma että ne kasvatetaan yksinkertaisesti.

Sano ystävälliset terveiseni Mrs. Lippettille (se on luullakseni totuudenmukaista, rakkaat olisi sentään vähän liian vahvaa) äläkä unohda kertoa mikä kaunis luonne minusta on kehittynyt.

Kiintyneenä JUDY.

LOCK WILLOW, Huhtikuun 4 p.

_Rakas Setä!_

Huomaatko postileiman? Sallie ja minä kaunistamme Lock Willow'ta läsnäolollamme pääsiäisluvan aikana. Päätimme että parasta mitä voimme tehdä kymmenenä päivänämme oli tulla paikkaan, jossa on hiljaista. Hermomme ovat nyt sillä asteella etteivät ne kestäisi enää ainoatakaan ateriaa Fergussenissa. Päivällinen huoneessa, jossa on neljäsataa tyttöä, on oikea tulikoe, jos on väsynyt. Hälinä on sellainen ettei voi kuulla pöydän toisella puolella istuvien tyttöjen puhetta, jolleivät he pane kättään megafoniksi ja huuda.

Me samoilemme yli kukkulain ja luemme ja kirjoitamme, ja meillä on hauska, levollinen aika. Kiipesimme tänä aamuna "Pilvitöyrään" huipulle, jossa Master Jervie ja minä kerran keitimme illallista -- tuntuu mahdottomalta että siitä on jo lähes kaksi vuotta. Saatoin vielä nähdä paikan, missä tulemme savu on noennut kallion. On omituista kuinka muutamat paikat liittyvät muutamiin ihmisiin, eikä koskaan voi palata niihin ajattelematta heitä. Tunsin olevani perin yksin ilman häntä -- kaksi minuuttia.

Mitä luulet minun toimineen viime aikoina, Setä? Rupeat uskomaan että olen parantumaton -- minä kirjoitan kirjaa. Alotin kolme viikkoa sitten ja ahmin sitä nyt täysin siemauksin. Olen keksinyt salaisuuden. Master Jervie ja tuo kustantaja-ihminen olivat oikeassa, kirjailija on uskottavin kun kirjoittaa asioista, jotka tuntee. Ja tällä kertaa kirjoitan jostakin jonka tunnen -- tyhjentävästi. Arvaa mikä on toiminnan paikka? John Grier Home! Ja siitä tulee hyvä, minä uskon nyt että siitä tulee -- siinä kerrotaan vain pikku mitättömyyksistä, joita tapahtui joka päivä. Olen realisti nyt. Olen jättänyt romantiikan, mutta palaan siihen myöhemmin, kun oma seikkailurikas tulevaisuuteni alkaa.

Tämä uusi kirja tulee valmiiksi -- ja ilmestyy! Saat nähdä vain. Jos oikein tahtoo jotakin asiaa ja koettaa koettamistaan, saa sen lopuksi. Olen koettanut neljä vuotta saada kirjettä sinulta -- enkä ole vielä menettänyt toivettani.

Hyvästi nyt, Setä kulta.

(Minusta on hauska sanoa sinua Setä kullaksi, se kuuluu niin hyvältä.)

Kiintyneenä JUDY.

P.S. Unohdin kertoa Lock Willow'n uutiset, mutta ne ovat perin murheellisia. Hyppää tämän jälkikirjoituksen yli jollet tahdo tunne-elämääsi aivan kuohuksiin.

Vanha Grove-parka on kuollut. Se tuli niin huonoksi ettei voinut enää purra ja heidän täytyi ampua se.

Viime viikolla tappoi kärppä tai näätä tai rotta yhdeksän kananpoikaa.

Yksi lehmistä on sairas, ja meidän piti kutsua eläinlääkäri Bonnyrigg Four Cornersista. Arnasai valvoi koko yön syöttääkseen lehmälle liinaöljyä ja whiskyä. Mutta meillä on kauhea epäluulo, että sairas lehmäparka ei saanut mitään muuta kuin liinaöljyä.

Hempeämielinen Tommy (kirjava kissa) on kadonnut, pelkäämme että se on joutunut satimeen.

Maailmassa on paljon huolia!

Toukokuun 17 p.

_Rakas Setä Pitkäsääri!_

Tämä tulee olemaan äärimmäisen lyhyt, sillä olkapäätäni särkee kun vain näenkin kynän. Luentomuistiinpanoja kaiken päivää, kuolematonta romaania iltaisin, siinä on liian paljon kirjoittamista.

Diploomienjako ensi keskiviikosta kolmen viikon taa. Minusta sinä voisit tulla tekemään tuttavuuttani -- vihaan sinua jollet tule! Julia kutsuu Master Jervien, joka kuuluu hänen perheeseensä, ja Sallie kutsuu Jimmie McBriden, joka kuuluu hänen perheeseensä, mutta kenen minä voin kutsua? Sinut vain tai Mrs. Lippettin, ja hänestä en huoli. Ole hyvä ja tule.

Sinun, rakkaudessa ja kirjoituskouristuksessa,

JUDY.

LOCK WILLOW, Kesäkuun 13 p.

_Rakas Setä Pitkäsääri!_

Minä olen ulosoppinut! Diploomini on piironkilaatikon pohjalla kahden parhaan pukuni kanssa. Diploomienjako oli kuin ennenkin, muutama sadekuuro kriitillisinä hetkinä. Kiitos ruusunnupuistasi. Ne olivat herttaiset. Master Jervie ja Master Jimmie molemmat antoivat minulle ruusuja, mutta jätin heidän ruusunsa pesuvatiin ja pidin sinun ruusujasi kädessäni luokkakulkueessa.

Tänne Lock Willow'hon olen tullut kesäksi -- kenties ainiaaksi. Täysihoito on halpaa, ympäristö hiljainen ja sopiva kirjalliseen elämään. Mitä muuta voi kamppaileva kirjailija toivoa? Olen hullaantunut kirjaani. Ajattelen sitä joka hetki valveilla ollessani ja näen siitä unta yöllä. Kaikki mitä tarvitsen on rauhaa ja lepoa ja paljon aikaa työhön (ja ravitsevia aterioita silloin tällöin).

Master Jervie tulee elokuussa viikoksi tai niin, ja Jimmie McBride pistäytyy silloin tällöin kesän kuluessa. Hänellä on nykyään toimi eräässä pankkiiriliikkeessä ja hän matkustaa maaseudulla myyden sitoumuksia pankeille. Hän aikoo yhdistää "Maanviljelijäin Kansallispankin" ja Cornersin ja minut samaan matkaan.

Näet siis ettei Lock Willow'sta kokonaan puutu seuraelämää. Odottaisin että sinäkin joskus ajaisit ohi autollasi -- mutta tiedän nyt että se on toivotonta. Kun kerran et tullut diploominjakooni, olen repinyt sinut sydämestäni ja haudannut ainiaaksi.

JUDY ABBOTT, A.B.

[Artium Baccalauraeus, alin yliopistollinen oppiarvo.]

Heinäkuun 24 p.

_Rakkakin Setä Pitkäsääri!_

Eikö ole hauskaa tehdä työtä -- vai etkö koskaan tee? Se on erikoisen hauskaa kun työ on sellaista jota tekee mieluummin kuin mitään muuta maailmassa. Olen kirjoittanut niin nopeasti kuin kynästä lähtee joka päivä tänä kesänä, ja ainoa riitani elämän kanssa on se että päivät eivät riitä kaikkien niiden kauniiden ja arvokkaiden ja mielenkiintoisten ajatusten kirjoittamiseen, joita ajattelen.

Olen lopettanut kirjani toisen osan ja aloitan kolmatta huomenaamuna kello puoli kahdeksan. Se on herttaisin kirja mitä koskaan olet nähnyt -- se on, ihan totta. En osaa ajatella mitään muuta. Tuskin maltan aamulla pukea ja syödä ennenkuin aloitan, sitten kirjoitan ja kirjoitan ja kirjoitan kunnes äkkiä olen niin väsynyt että ihan herpaisee joka paikasta. Sitten menen ulos Colinin (uuden paimenkoiran) kanssa ja kuljen pitkin maita ja saan uuden varaston ajatuksia seuraavaksi päiväksi. Se on kaunein kirja mitä koskaan olet nähnyt -- oi anteeksi, minähän sanoin sen jo.

Ethän pidä minua itserakkaana, vai pidätkö, Setä kulta?

Minä en totisesti ole itserakas, mutta nyt juuri olen innostuneessa asteessa. Kenties myöhemmin olen kylmä ja arvosteleva ja nyrpistän nenääni. Ei, sitä en varmaankaan ole! Tällä kertaa olen kirjoittanut oikean kirjan. Odota vain kunnes saat nähdä!

Koetan hetkisen aikaa puhua jostakin muusta. En kai ole vielä kertonut, vai olenko, että Amasai ja Carrie ovat menneet naimisiin viime toukokuussa? He ovat vieläkin täällä palveluksessa, mutta mikäli minä voin nähdä, on avioliitto pilannut molemmat. Carrie aina ennen nauroi kun Amasai toi mutaa jaloissaan tai varisti tuhkaa lattialle, mutta nyt -- kuulisit vain kuinka hän toruu! Ja hän ei enää käherrä tukkaansa. Amasai, joka ennen oli niin halukas toimittamaan mattoja ja kantamaan puita, murisee jos jotakin sellaista ehdotetaan. Hänen kaulanauhansakin ovat nykyään aivan likaisen värisiä -- mustaa ja ruskeata, vaikka ne ennen olivat kirkkaanpunaiset. Olen päättänyt etten koskaan mene naimisiin. Se vie ihmistä ilmeisesti alaspäin.

Uutisia ei talosta juuri ole. Eläimet ovat kaikki mitä parhaassa terveydentilassa. Siat ovat tavattoman lihavia, lehmät näyttävät tyytyväisiltä ja kanat munivat hyvin. Harrastatko kananhoitoa? Jos niin on, salli minun suositella verratonta pikku kirjasta "200 munaa kanaa kohti vuosittain". Ajattelen ostaa hautomakoneen ensi keväänä ja ruveta kasvattamaan kananpoikia. Näet nyt että olen pysyväisesti asettunut Lock Willow'hon. Olen päättänyt jäädä tänne kunnes olen kirjoittanut 114 romaania kuten Anthony Trollopen äiti. Sitten katson täyttäneeni elämäntyöni ja voin vetäytyä syrjään ja matkustaa.

Mr. James McBride vietti viime sunnuntain luonamme. Päivälliseksi kananpojanpaistia ja jäätelöä, hän näytti pitävän arvossa kumpaistakin. Olin kauhean iloinen kun sain nähdä hänet, hän hetkiseksi muistutti minulle että suuri maailma vielä on olemassa. Jimmie paralla on kova työ sitoumuksiensa kaupittelusta. "Maanviljelijäin Kansallispankki" Cornersissa ei huolinut niistä vaikka ne tuottavatkin kuusi prosenttia korkoa ja väliin seitsemän. Luulen että hän lopulta palaa kotiin Worcesteriin ja ottaa jonkun toimen isänsä tehtaassa. Hän on liian avomielinen ja luottavainen ja hyväsydäminen onnistuakseen koskaan liikemiehenä. Mutta kukoistavan overall-tehtaan johtajan toimi on hyvinkin miellyttävä asema, eikö totta? Tätä nykyä hän nyrpistää nenäänsä overalleille, mutta hän on palaava niihin vielä.

Toivottavasti annat arvoa sille seikalle että tämä kirje on hyvin pitkä kirjoituskouristusta potevan kirjoittamaksi. Mutta minä rakastan sinua vielä, Setä kulta, ja olen hyvin onnellinen. Kaunis maisema ympärillä, yllinkyllin syötävää, mukava vanhanaikainen vuode ja riisi valkoista paperia ja puolen litraa mustetta -- mitä muuta voi kaivata maailmassa?

Sinun kuten ainakin JUDY.

P.S. Postimies on juuri tuonut erään uutisen lisää. Saamme odottaa Master Jervie'a tänne ensi perjantaina viettämään viikon päivät luonamme. Se on hyvin mieluisa uutinen -- pelkään vain että kirjaparkani tulee kärsimään. Master Jervie on hyvin vaativainen.

Elokuun 27 p.

_Rakas Setä Pitkäsääri!_

Missä sinä olet, minä tahtoisin tietää?

En koskaan ole saanut tietää missä osassa maailmaa asut, mutta toivon ettet ole New Yorkissa tällä kauhealla ilmalla. Toivon että olet vuoren harjanteella (mutta ei Sweitsissä, jossakin lähempänä), katselet lunta ja ajattelet minua. Ole hyvä ja ajattele minua. Olen niin yksin ja tekee niin hyvää kun minua ajatellaan. Oi, Setä, soisin tuntevani sinut! Silloin voisimme tehdä toinen toisemme iloisiksi, kun olemme onnettomia.

En usko että enää kauan jaksan olla Lock Willow'ssa. Ajattelen muuttamista. Sallie on saanut paikan Bostoniin ensi talveksi. Eikö sinusta olisi mukavaa jos minä menisin sinne hänen kanssaan ja vuokraisimme yhteisen työhuoneen. Minä kirjoittaisin sillä aikaa kun hän on toimessaan ja iltaisin saisimme olla yhdessä. Illat ovat hyvin pitkät kun ei ole ketään muuta puhetoveria kuin Semplet ja Carrie ja Amasai. Tiedän etukäteen että Boston-ajatukseni ei miellytä sinua. Voin jo nyt lukea sihteerisi kirjeen:

'_Miss Jerusha Abbott_. Arvoisa Neiti,

Mr. Smith pitää parhaana että jäätte Lock Willow'hon.

Vilpittömästi Teidän "ELMER H. GRIGGS.'

Minä vihaan sihteeriäsi. Olen varma että mies, jonka nimi on Elmer H. Griggs, mahtaa olla inhottava. Mutta ihan totta, Setä, minä luulen että minun on sittenkin mentävä Bostoniin. En voi jäädä tänne. Jollei pian tapahdu jotakin, hyppään kaivoon sulasta epätoivosta.

Siunatkoon kuinka on kuuma! Kaikki ruoho on palanutta ja purot ovat kuivina ja tiet pölyiset. Ei ole satanut viikkokausiin.

Tästä kirjeestä voisi päättää että minulla on vesikauhu, mutta ei se sitä ole. Minä vain tahtoisin perheen.

Hyvästi, rakkahin Setäni.

Soisin tuntevani sinut. JUDY.

LOCK WILLOW, Syyskuun 19 p.

_Rakas Setä!_

Jotakin on tapahtunut ja minä tarvitsen neuvoa. Tarvitsen sitä sinulta enkä keneltäkään muulta maailmassa. Eikö olisi mahdollista että saisin tavata sinut? On paljon helpompi puhua kuin kirjoittaa, ja pelkään että sihteerisi voisi avata kirjeen.

JUDY.

P.S. Olen hyvin onneton.

LOCK WILLOW, Lokakuun 3 p.

_Rakas Setä Pitkäsääri!_

Omalla kädelläsi -- ja aika vapisevalla kädellä -- kirjoitettu lippunen tuli tänä aamuna. Olen niin pahoillani kun olet ollut sairas, en olisi vaivannut sinua omilla asioillani, jos olisin tietänyt sen. No niin, minä kerron sinulle huoleni, mutta siitä on aika vaikeata kirjoittaa, ja se on _hyvin yksityistä_. Ole hyvä äläkä säilytä tätä kirjettä, vaan polta se.

Ennenkuin aloitan -- tässä on tuhannen dollarin pankkiosoitus. Tuntuu hullunkuriselta, eikö totta, että minä lähetän pankkiosoituksen sinulle.

Mistä luulet minun saaneen sen.

Olen myynyt kertomukseni, Setä. Se ilmestyy jaksottain seitsemänä vihkona, ja sitten kirjana! Voisit ajatella että olen villinä ilosta, mutta minä en ole. Olen täysin apaattinen. Tietysti olen iloinen, kun voin ruveta maksamaan sinulle -- olen vieläkin velkaa yli kaksituhatta. Se tulee kyllä vähitellen. Älä nyt ole kauhea ja mukise vastaan, ole niin kiltti ja ota se, kun sen lähettäminen tekee minut niin onnelliseksi. Olen sinulle velkaa paljon enemmän kuin pelkkää rahaa, ja sitä velkaa suoritan edelleen kaiken elämäni olemalla kiitollinen ja pitämällä sinusta.

Ja nyt toiseen asiaan, Setä. Ole hyvä ja anna minulle maailmanmiehen neuvo, joko sitten luulet sen olevan minulle mieleen vai ei.

Sinä tiedät että minulla aina on ollut hyvin erikoinen tunne sinua kohtaan, sinä ikäänkuin olet edustanut koko perhettäni, mutta ethän ole pahoillasi, vai mitä, jos kerron sinulle että minulla on hyvin paljon erikoisempi tunne erästä toista miestä kohtaan. Voit kai arvata ilman suurtakaan vaivaa kuka hän on. Epäilen että kirjeeni jo hyvin kauan ovat olleet hyvin täynnä Master Jervie'a.

Toivon että voisin saada sinut ymmärtämään minkälainen hän on ja kuinka täydellisen hyvin sovimme yhteen. Ajattelemme kaikesta samalla tavoin -- pelkään että minulla on taipumusta muodostelemaan omat ajatukseni hänen ajatustensa mukaan! Mutta hän onkin melkein aina oikeassa -- hänen pitääkin olla, tiedäthän, sillä hänellä on neljäntoista vuoden ennätys minusta. Toisissa asioissa hän kuitenkin on kuin, mikäkin suuri poika, joka tarvitsee huolenpitoa -- hän ei älyä käyttää kalosseja, kun sataa. Hän ja minä aina pidämme samoja asioita lystikkäinä, ja se merkitsee niin paljon; on kauheata kun kahden ihmisen huumorin taju on vastakkainen. En usko että mikään silta voisi viedä sen kuilun yli!

Ja hän on -- Oi, niin! Hän on vain oma itsensä, ja minä kaipaan ja kaipaan ja kaipaan häntä. Koko maailma tuntuu tyhjältä ja kipeältä. Vihaan kuutamoa, koska se on kaunis ja koska hän ei ole täällä näkemässä sitä minun kanssani. Mutta ehkä sinäkin olet rakastanut jotakin ja tiedät? Jos olet, ei minun tarvitse selittää, jos et ole, en voi selittää.

Sentapaiset ovat tunteeni -- ja olen kieltäytynyt menemästä naimisiin hänen kanssaan.

En sanonut hänelle minkätähden, olin vain mykkä ja onneton. En keksinyt sanoa mitään. Ja nyt hän on mennyt pois kuvitellen että tahdon mennä naimisiin Jimmie McBriden kanssa -- enkä minä ollenkaan tahtoisi, en voisi kuvitellakaan että menisin naimisiin Jimmien kanssa, hän ei ole kyllin täysikasvuinen. Mutta Master Jervie ja minä jouduimme kauheaan väärinkäsitysten sekasortoon ja loukkasimme kumpikin toistemme tunteita. Syy miksi lähetin hänet pois ei ollut se etten välittäisi hänestä, vaan se että välitän hänestä niin paljon. Pelkäsin että hän vielä katuisi -- ja sitä en minä voisi kestää! Minusta ei ollut oikein että minunlaiseni ihminen, jolta niin kokonaan puuttuu esi-isät, joutuisi naimisiin sellaiseen perheeseen kuin hänellä on. En ollut koskaan kertonut hänelle orpokodista ja minua inhotti selittää hänelle etten tiedä kuka olen. Minä voin olla _kauhea_ niinkuin tiedät. Ja hänen perheensä on ylpeä ja minä olen ylpeä minäkin!

Tunsin myöskin olevani jollakin tavoin sidottu sinuun. Kun minut on kasvatettu kirjailijaksi, täytyy minun ainakin koettaa tulla siksi. Ei olisi juuri kaunista ottaa koulusivistys vastaan sinun lahjanasi ja sitten mennä pois eikä käyttää sitä. Mutta nyt kun alan kyetä maksamaan takaisin, tunnen että olen osittain vapautunut tuosta velasta -- sitäpaitsi luulen että voisin edelleenkin olla kirjailija vaikka menisinkin naimisiin. Nuo kaksi ammattia eivät ehdottomasti sulje pois toisiansa.