Part 8
Kiintyneenä JUDY.
Toukokuun 15 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Kuuluuko hyviin tapoihin, kun istuu raitiovaunussa, tuijottaa suoraan eteensä eikä nähdä ketään muuta?
Hyvin kaunis nainen hyvin kauniissa samettipuvussa astui raitiovaunuun tänään ja istui viisitoista minuuttia kasvot ihan ilmeettöminä ja tuiotti varoitukseen yleisölle. Minusta ei ole kohteliasta olla tietämättä kenestäkään muusta ikäänkuin itse olisi ainoa tärkeä henkilö paikalla. Joka tapauksessa siinä menettää paljon. Sillävälin kun hän oli vaipunut katsomaan tuota typerää varoitusta, minä tutkin koko vaununtäyttä mielenkiintoisia ihmisolentoja.
Mukanaseuraava kuva esiintyy tässä ensi kertaa. Se on kuin hämähäkki langan päässä, mutta se ei suinkaan esitä sitä, vaan minua, kun opettelen uimaan voimistelusalin uima-altaassa.
Opettaja kiinnittää nuoran vyöhöni renkaaseen ja ripustaa nuoran väkipyörään kattoon. Se olisi hyvä systeemi, jos vain voisi täydellisesti luottaa opettajansa rehellisyyteen. Mutta minä aina pelkään että hän laskee nuoran irti, ja niinpä kiinnitän toisen silmäni levottomana häneen ja toisella uin, ja mielenkiinto näin jakaantuneena en edisty siinä määrin kuin muuten edistyisin.
Hyvin epävakaista ilmaa on ollut viime aikoina. Satoi kun aloitin ja nyt paistaa aurinko. Sallie ja minä menemme ulos pelaamaan tennistä ja saamme niin ollen vapautta voimistelusta.
Viikkoa myöhemmin.
Minun olisi pitänyt lopettaa tämä kirje aikoja sitten, mutta sitä en ole tehnyt. Ethän suutu, Setä, ethän, vaikka en juuri ole säännöllinen? Minusta todellakin on hauska kirjoittaa sinulle, se antaa minulle sellaisen kunnianarvoisen tunteen, ikäänkuin minulla olisi perhettä. Tahtoisitko että kertoisin sinulle jotakin? Sinä et ole ainoa mies, jolle kirjoitan kirjeitä. On kaksi muutakin! Olen tänä talvena saanut kauniita pitkiä kirjeitä Master Jervieltä (päällekirjoitus on kirjoitettu koneella, niin ettei Julia voi tuntea käsialaa). Oletko koskaan kuullut mitään niin sopimatonta? Ja joka viikko tai suunnilleen saapuu hyvin tuhruinen epistola Princetonista, tavallisesti kirjoitettuna keltaiselle lehtiöpaperille. Joihin kaikkiin vastaan nopeasti kuin liikemies. Näet nyt -- en ole niinkään erilainen kuin muut tytöt -- saan kirjeitä minäkin.
Kerroinko että minut on valittu jäseneksi seniorien draamalliseen klubiin. Hyvin _recherché_ yhdistys. Vain seitsemänkymmentä viisi jäsentä tuhannesta. Voinko mielestäsi johdonmukaisena sosialistina kuulua siihen?
Minkä luulet nykyään kiinnittävän huomiotani yhteiskuntaopissa? Minä kirjoitan (_figurez vous!_) ainetta Turvattomien Lasten huoltamisesta. Opettaja sekoitti aiheet ja jakoi ne umpimähkään, ja tämä lankesi minun osalleni. _C'est drôle ca n'est-ce pas?_
Päivälliskello soi. Panen tämän postiin kun kuljen laatikon ohi.
Kiintyneenä JUDY.
Kesäkuun 4 p.
_Rakas Setä!_
Hyvin työteliästä aikaa -- diploomienjako kymmenen päivän päästä, tutkinnot huomenna, paljon luettavaa, paljon pakattavaa, ja maailma ulkona niin ihastuttava että sydäntä vihloo kun pitää olla sisällä.
Mutta mitäs siitä, lupa on tulossa. Julia matkustaa ulkomaille tänä kesänä -- jo neljättä kertaa. Siitä ei ole epäilystä, Setä, onni ei jakele lahjojaan tasaisesti. Sallie, kuten tavallisesti, lähtee Adirondacksiin. Ja mitä luulet minun aikovan tehdä? Saat arvata kolme kertaa. Lock Willow'hon? Väärin. Adirondacksiin Sallien kanssa? Väärin. (Sitä en yritä enää koskaan, menetin rohkeuteni viime kesänä.) Etkö voi arvata mitään muuta? Et ole juuri kekseliäs. Kerron sen sinulle, Setä, jos lupaat olla tekemättä vastaväitteitä. Varoitan sihteeriäsi etukäteen, olen järkähtämätön.
Aion viettää kesän merenrannalla Mrs. Charles Patersonin luona ja opettaa hänen tytärtään, joka aikoo korkeakouluun ensi syksynä. Tulin hänen tuttavakseen McBridein kautta, ja hän on hyvin viehättävä nainen. Annan tunteja latinassa ja englannissa myöskin nuoremmalle tyttärelle, mutta minulle jää vähän aikaa itseänikin varten, ja ansaitsen viisikymmentä dollaria kuussa! Eikö se tunnu sinusta aivan suunnattomalta summalta? Hän tarjosi sen, minä en olisi kehdannut pyytää enemmän kuin kaksikymmentä viisi.
Lopetan työni Magnoliassa (se on paikka, missä hän asuu) syyskuun ensimäisenä, ja vietän jäljelläolevat kolme viikkoa luultavasti Lock Willow'ssa -- minusta olisi hauskaa nähdä Semplet taas ja kaikki ystävälliset eläimet.
Miten tämä ohjelma vaikuttaa sinuun, Setä? Minusta tulee aivan riippumaton, niinkuin näet. Sinä olet pannut minut jaloilleni ja luulen että osaan melkein kävellä omin neuvoin nyt.
Princetonin diploomienjako ja meidän tutkintomme sattuvat ihan yhteen, mikä on kauhea isku. Sallie ja minä niin toivoimme ehtivämme niihin, mutta tietysti se on aivan mahdotonta.
Hyvästi, Setä. Nauti kesästäsi ja tule syksyllä takaisin levänneenä ja valmiina alkamaan uutta työvuotta. (Noin sinun pitäisi kirjoittaa minulle!) Minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä teet tänä kesänä tai millä tavoin huvittelet. En voi silmilläni havaita ympäristöäsi. Pelaatko golfia vai metsästätkö vai ratsastatko vai istutko vain auringossa ja mietiskelet?
Joka tapauksessa, oli miten oli, pidä hauskaa äläkä unhoita Judya.
Kesäkuun 10 p.
_Rakas Setä!_
Tämä on vaikein kirje mitä ikinä olen kirjoittanut, mutta olen päättänyt mitä minun on tehtävä, eikä ole mitään peräytymisen mahdollisuutta. On hyvin herttaista ja suurenmoista ja kultaista että tahdot lähettää minut Europpaan tänä kesänä -- hetkiseksi aivan hurmaannuin siitä ajatuksesta, mutta selvä järki sanoi kohta ei. Olisi sangen epäloogillista jos kieltäytyisin ottamasta rahojasi koulua varten ja sitten käyttäisin ne pelkkiin huvituksiin! Sinä et saa totuttaa minua liian moneen ylellisyysseikkaan. Ihminen ei kaipaa sitä mitä hänellä ei koskaan ole ollut, mutta on kauhean kovaa olla ilman sitä ja sitä kun on ruvennut pitämään niitä ominaan luonnollisen oikeuden mukaan. Eläminen Sallien ja Julian seurassa panee stoalaisen filosofiani hirveälle koetukselle. Heillä molemmilla on ollut kaikkea siitä saakka kun he olivat pikkulapsia, he pitävät onnea aivan asiaankuuluvana. Maailma, niin he ajattelevat, on heille velkaa kaiken mitä he tarvitsevat. Ehkä onkin -- ainakin maailma näyttää tunnustavan velkansa ja maksavan sen. Mutta minun on toista, minulle se ei ole mitään velkaa, ja sen se sanoikin heti alussa. Minulla ei ole mitään oikeutta tehdä velkaa luottoa vastaan, sillä aika on tuleva, jolloin maailma lakkaa tunnustamasta saataviani.
Huomaan ponnistelevani vertauskuvien meressä -- mutta toivon että saat selvän tarkoituksestani. Joka tapauksessa minulla on hyvin voimakas tunne siitä että ainoa kunniallinen mitä voin tehdä on opettaa tämän kesän ja ruveta elättämään itseäni.
* * * * *
MAGNOLIA. Neljä päivää myöhemmin.
Juuri näin paljon olin ehtinyt kirjoittaa, kun -- arvaa mitä tapahtui? Palvelustyttö toi Master Jervien kortin. Hänkin matkustaa ulkomaille tänä kesänä, ei Julian eikä hänen perheensä kanssa, vain aivan itsekseen. Kerroin hänelle että sinä olit tarjonnut minulle ulkomaanmatkan erään rouvan seurassa, joka on kaitsijana tyttö-retkikunnassa. Hän tietää sinusta, Setä. Se on, hän tietää että isäni ja äitini ovat kuolleet ja että eräs ystävällinen herra on lähettänyt minut korkeakouluun. Minulla ei suorastaan ole ollut rohkeutta kertoa hänelle John Grier Homesta ja kaikesta muusta. Hän luulee että sinä olet holhoojani ja täysin laillinen vanha perheystävä. En ole koskaan kertonut hänelle etten tunne sinua -- se tuntuisi liian hassulta!
Joka tapauksessa hän kaikin tavoin tahtoi minua lähtemään Europpaan. Hän sanoi että se oli välttämätön osa kasvatustani ja etten saanut ajatellakaan kieltäytymistä. Hän sanoi myöskin että hän olisi Parisissa samoihin aikoihin ja että karkaisimme kaitsijan luota silloin tällöin ja söisimme päivällistä kahden hauskoissa, vitsikkäissä ulkomaan ravintoloissa.
No niin, Setä, tämä totisesti houkutteli minua! Minä melkein horjuin, ja jollei hän olisi ollut niin jyrkkä, olisin ehkä taipunut kokonaan. Minut voi houkutella askel askeleelta, mutta minua ei _voi_ pakottaa. Hän sanoi että olen tyhmä, hupsu, järjetön, eriskummallinen, typerä, itsepintainen lapsi (ne ovat vain muutamia hänen solvaavista adjektiiveistaan, loput menivät korvieni ohi), ja etten ymmärrä mikä on minulle hyvä, ja että minun pitäisi antaa vanhempien ihmisten päättää. Me melkein riitelimme -- en ole varma vaikka olisimme riidelleet kokonaankin!
Joka tapauksessa pakkasin kapsäkkini nopeasti ja tulin tänne. Mielestäni oli parempi nähdä sillat liekeissä takanani ennenkuin lopetin kirjeeni sinulle. Nyt ne ovat kokonaan tuhkana. Täällä olen Cliff Top'issa (Mrs. Patersonin huvilan nimi), matkalaukkuni on jo avattu ja Florence (pikku tyttö) kamppailee jo ensimäisen deklinatsionin kanssa. Ja siitä lupaakin tulla kamppailu! Hän on aivan harvinaisen hemmoiteltu lapsi, minun täytyy opettaa hänelle ensin kuinka sitä oikein opiskellaan -- hän ei ole elämässään keskittynyt mihinkään vaikeampaan kuin jäätelöön ja soodaveteen.
Käytämme hiljaista kallionurkkaa kouluhuoneena -- Mrs. Paterson toivoo että olen heidän kanssaan ulkoilmassa -- ja minä sanon että _minusta_ on vaikeata keskittää ajatuksiani, kun edessä on sininen meri ja laivoja purjehtii ohi! Ja kun ajattelen että itse voisin olla tuollaisessa laivassa, matkalla vieraisiin maihin -- mutta minä _en tahdo_ sallia itseni ajatella muuta kuin latinan kielioppia.
Prepositsionit _a_ tai _ab, absque, coram, cum, de, e_ tai _ex, prae, pro, sine, tenus, in, subter, sub_ ja _super_ vaativat ablatiivia.
Näet nyt, Setä, että olen jo uponnut työhön, vaikka kiusaus alituisesti väikkyy silmieni edessä. Älä ole vihoissasi, ole kiltti, äläkä ajattele etten pidä arvossa ystävällisyyttäsi, sillä sen teen -- aina -- aina. Ainoa tapa millä koskaan voin maksaa velkaani sinulle on se että minusta tulee Hyvin Hyödyllinen Kansalainen. (Ovatko naiset kansalaisia? Tuskin vain). Joka tapauksessa Hyvin Hyödyllinen Henkilö. Ja kun katselet minua, voit sanoa: "Minä annoin tuon Hyvin Hyödyllisen Henkilön maailmalle."
Se kuuluu hyvältä, eikö kuulu, Setä? Mutta en tahdo johtaa sinua harhaan. Minut valtaa usein sellainen tunne, etten ole ollenkaan huomattava, on lysti suunnitella elämänuraa, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan minusta ei tule hituistakaan erilainen kuin kukaan muu tavallinen ihminen. Ehkä lopetan menemällä naimisiin urakkamiehen kanssa ja inspiroin häntä hänen työssään.
Sinun alati JUDY.
Elokuun 19 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Ikkunastani näkyy ihastuttava maaseutu -- meriseutu oikeammin -- ei muuta kuin vettä ja kallioita.
Kesä kuluu. Vietän aamupäivät latinan ja englannin ja algebran ja kahden tyhmän tyttöni seurassa. En käsitä kuinka Marion voi päästä korkeakouluun tai jäädä sinne, jos pääsee. Ja mitä tulee Florenceen, hän on toivoton -- mutta oi, mikä pieni kaunotar! Minä en luule että merkitsee mitään, ovatko he tyhmiä vai ei niin kauan kun ovat kauniita. Ei kuitenkaan voi olla ajattelematta, kuinka heidän keskustelunsa väsyttää heidän tulevia miehiänsä, jolleivät he onnistu saamaan tyhmiä miehiä. Luullakseni se on aivan mahdollista, maailma näyttää olevan täynnä typeriä miehiä, olen tavannut heitä joukottain tänä kesänä.
Iltapäivällä kävelemme kallioille tai uimme, jos nousuvesi on paikallaan. Minä osaan uida suolaisessa vedessä erinomaisen helposti -- näet että kasvatuksestani on jo hyötyä!
Kirje on tullut Mr. Jervis Pendletonilta Parisista, aika lyhyt, tiukka kirje. En ole vielä aivan saanut anteeksi sitä etten suostunut seuraamaan hänen neuvoaan. Joka tapauksessa, jos hän ehtii takaisin ajoissa, hän tulee pariksi päivää tapaamaan minua Lock Willow'hon ennenkuin koulu alkaa, ja jos olen hyvin kiltti ja suloinen ja tottelevainen, pääsen (minulla on syytä otaksua) armoihin taas.
Myöskin kirje Sallielta. Hän tahtoo minua heidän leiriinsä kahdeksi viikoksi syyskuussa. Täytyykö minun pyytää lupaa, vai enkö jo ole päässyt sille asteelle että saan tehdä niinkuin tahdon? Olen, aivan varmaan -- olen seniori, kuten tiedät. Tehtyäni työtä koko kesän tunnen tarvitsevani hieman terveellistä virkistystä, tahdon nähdä Adirondacksin, tahdon nähdä Sallien, tahdon nähdä Sallien veljen -- hän opettaa minua melomaan kanoottia -- ja (tulemme nyt päävaikuttimeeni, joka on halpamainen) tahdon että Master Jervie tulee Lock Willow'hon eikä tapaa minua siellä.
Minun _täytyy_ näyttää hänelle että hän ei voi sanella minulle käskyjään. Sitä ei voi kukaan muu kuin sinä, Setä -- etkä sinäkään aina! Minä livistän tieheni.
JUDY.
MCBRIDEN LEIRI.
_Rakas Setä!_
Kirjeesi ei tullut ajoissa (voin ilokseni sanoa). Jos tahdot määräyksiäsi toteltavan, täytyy sinun katsoa että sihteerisi toimittaa ne perille vähemmässä kuin kahdessa viikossa. Kuten huomaat olen täällä, ja olen ollut jo viisi päivää.
Metsät ovat hurmaavat, samoin leiri, samoin ilma ja samoin McBridet ja koko maailma. Olen hyvin onnellinen!
Jimmie tuolla huutaa minua soutelemaan. Hyvästi nyt -- valitan että olen ollut tottelematon, mutta miksi sinun pitääkin olla niin itsepintainen siinä ettet antaisi minun leikkiä hiukan? Kun olen tehnyt työtä koko kesän, ansaitsen kaksi viikkoa. Olet kauhean härkäpäinen.
Kuitenkin -- rakastan sinua vielä, Setä, huolimatta kaikista virheistäsi.
JUDY.
Lokakuun 3 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Koulussa taas ja seniorina -- myöskin _Kuukauslehden_ toimittajana. Ei tunnu mahdolliselta, vai tuntuuko, että niin rikkiviisas henkilö vielä neljä vuotta sitten oli John Grier Homen asukas? Amerikassa päästään eteenpäin nopeasti!
Mitä ajattelet tästä? Lock Willow'hon lähetetty ja tänne palautettu kirjelippu Master Jervieltä. Hän on pahoillaan, mutta huomaa mahdottomaksi käydä Lock Willow'ssa tänä syksynä, hän kun on suostunut lähtemään purjehdusmatkalle eräiden ystäviensä kanssa. Toivoo että minulla on ollut hauska kesä ja että nautin maallaolosta.
Ja hän tiesi koko ajan että olin McBridella, sillä Julia oli kertonut sen hänelle! Teidän miesten pitäisi jättää vehkeilyt naisille, teidän kosketuksenne ei ole kyllin keveä.
Julialla on arkullinen mitä ihastuttavimpia uusia pukuja -- iltapuku sateenkaarenväristä Liberty-silkkiä, joka kelpaisi vaikka paratiisin enkeleille. Ja minä kun luulin että omat pukuni tänä vuonna ovat ennakkotapauksettoman (onko sellaista sanaa?) kauniit. Jäljensin Mrs. Patersonin pukuvarastoa huokean ompelijan avulla, ja vaikka puvuistani ei tullutkaan vallan alkuperäisten kaksoissisaria, olin täysin onnellinen kunnes Julia avasi tavaransa. Mutta nyt -- minä elän nähdäkseni Parisin!
Rakas Setä, etkö iloitse kun et ole tyttö? Varmaan ajattelet että tuo hälinä mitä pidämme vaatteistamme, on ehdottomasti typerää? Niin onkin. Siitä ei ole epäilystä. Mutta se on kokonaan teidän miesten vika.
Oletko koskaan kuullut oppineesta Herra Professorista, joka halveksi tarpeettomia koristeita ja suosi järkeviä, tarkoituksenmukaisia pukuja naisilla? Hänen vaimonsa, joka oli kuuliainen sielu, omaksui reformipuvun. Ja mitä luulet professorin tehneen? Hän karkasi kuorotytön kanssa.
Sinun alati JUDY.
P.S. Palvelustyttö meidän käytävässämme pitää siniruutuisia pumpuliesiliinoja. Aion hankkia hänelle ruskeita niiden sijalle ja hukuttaa siniset järveen. Eräs muisto kylmää minua joka kerta kun näen ne.
Marraskuun 17 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Hirmuinen halla on vahingoittanut kirjallista mainettani! En tiedä kerronko siitä sinulle vai enkö, mutta hauska olisi sentään saada hiukan myötätuntoa -- hiljaista myötätuntoa, ole hyvä: älä revi haavaa auki viittaamalla siihen ensi kirjeessäsi.
Olen kirjoittanut kirjaa, iltaisin koko viime talvena ja kaiken kesää kun en opettanut latinaa kahdelle typerälle lapsukaiselleni. Lopetin sen juuri kun koulu alkoi ja lähetin eräälle kustantajalle. Hän piti sitä kaksi kuukautta ja uskoin varmaan että hän ottaisi sen, mutta eilen aamulla tuli pikalähetys (kolmenkymmenen sentin lunastus) ja siinä se tuli takaisin, mukanaan kirje kustantajalta, hyvin kohtelias, isällinen kirje -- mutta suora! Hän sanoo huomanneensa osoitteesta että olen vielä korkeakoulussa, ja jos tahtoisin kuulla neuvoja, kehottaisi hän minua kohdistamaan kaiken tarmoni opintoihin ja odottamaan kunnes olen saanut oppiarvoni ennenkuin rupean kirjoittamaan. Hän liitti mukaan arvostelijansa mielipiteen. Näin se kuului:
"Juoni kaikkea muuta kuin uskottava. Luonnekuvaus liioiteltu. Keskustelu luonnotonta. Huumoria aika paljon, mutta ei aina maultaan parasta. Käskekää häntä yrittämään edelleen, niin hän voinee aikanaan kirjoittaa oikean kirjan."
Ei ollenkaan imartelevaa, vai onko, Setä? Ja minä kun luulin tekeväni huomattavan lisän amerikkalaiseen kirjallisuuteen! Minä luulin ihan todella. Aioin yllättää sinut kirjoittamalla suuren romaanin ennenkuin olin päässyt korkeakoulusta. Kokosin ainekset sitä varten Julian luona viime jouluna. Mutta uskon kyllä että kustantaja on oikeassa. Luultavasti kaksi viikkoa ei riittänyt suuren kaupungin tapojen ja elämän tarkkaamiseen.
Otin sen mukaani eilen iltapäivällä kun lähdin kävelemään, ja kun tulin kaasuhuoneelle, menin sisään ja kysyin koneenkäyttäjältä enkö saisi käyttää hänen uuniansa. Hän avasi kohteliaasti oven ja minä sulloin kirjani omin käsin sisään. Minusta tuntui kuin olisin polttanut oman lapseni!
Menin levolle eilen illalla äärimmäisen masentuneena, ajattelen ettei minusta koskaan tule mitään ja että olet viskannut rahasi hukkaan. Mutta mitä luulet? Tänä aamuna heräsin kaunis uusi aihe mielessäni, ja olen kaiken päivää suunnitellut henkilöitäni aivan niin onnellisena kuin saatoinkin olla. Kukaan ei koskaan voi moittia minua pessimistiksi! Jos maanjäristys tänään nielisi mieheni ja kaksitoista lastani, heräisin huomenaamuna hymyillen ja alkaisin katsella mistä saisin uuden perhekunnan.
Kiintyneenä JUDY
Joulukuun 14 p.
_Rakas Setä Pitkäsääri!_
Näin kauhean hassua unta viime yönä. Olin menevinäni kirjakauppaan ja myyjä toi minulle uuden kirjan nimeltä "Judy Abbottin elämä ja teokset". Saatoin nähdä sen ihan selvästi -- punaiset vaatekannet ja kannessa John Grier Homen kuva ja oma kuvani nimilehdellä ja alla "Vilpittömästi teidän Judy Abbott". Mutta juuri kun aioin katsoa hautakirjoitustani lopusta, heräsin. Se oli hyvin harmillista! Olin melkein saamaisillani selville kenen kanssa menen naimisiin ja koska kuolen.
Eikö sinusta olisi jännittävää jos todella voisit lukea elämäsi tarinan -- kaikkitietävän tekijän ihan totuudenmukaisesti kirjoittamana? Ja kuvittele että saisit lukea sen vain sillä ehdolla ettet koskaan unohtaisi sitä, vaan kulkisit elämän läpi tietäen ennakolta tarkalleen, miten kaikki mitä teet, tulee päättymään ja voiden tunnilleen määrätä kuolemasi hetken. Kuinka monella ihmisellä luulisit olevan rohkeutta lukea sellaista kirjaa? Ja kuinka monen luulisit voivan hillitä uteliaisuuttaan ja olla lukematta, silläkin uhalla että heidän senjälkeen olisi elettävä ilman toiveita ja ilman yllätyksiä?
Elämä on yksitoikkoista parhaimmillaankin ollen; pitää syödä ja nukkua niin usein. Mutta kuvittele kuinka _kuolettavan_ yksitoikkoista se olisi, jollei mitään odottamatonta voisi tapahtua ateriain välissä. Siunatkoon, Setä, tuohon tuli mustetahra, mutta olen kolmannella sivulla enkä viitsi alkaa uutta arkkia.
Jatkan biologia-opintojani tänäkin vuonna -- hyvin mielenkiintoinen aine. Luemme tätä nykyä ravintosysteemiä. Sinun pitäisi nähdä kuinka herttainen kissan pohjukaissuolen läpileikkaus on mikroskoopissa.
Olemme myöskin päässeet filosofiaan -- mielenkiintoista, mutta perin aineetonta. Minä pidän enemmän biologiasta, jossa tutkimuksen esineen voi kiinnittää pöytään. Kas siinä taas! Ja taas! Tämä kynä itkee vuolaasti. Suothan anteeksi sen kyyneleet.
Uskotko sinä vapaaseen tahtoon. Minä uskon -- ehdottomasti. En ensinkään voi yhtyä filosoofeihin, joiden mukaan jokainen toiminta on ehdottomasti välttämätön ja automaattinen tulos etäisten syitten kasaantumista. Se on epänormaalisin oppi mitä koskaan olen kuullut -- eihän ketään siis saisi moittia mistään. Jos ihminen uskoisi fatalismiin, saisi hän luonnollisesti vain vaipua istumaan ja sanoa: "Tapahtukoon Jumalan tahto", ja istua siinä kunnes kupsahtaisi kuolleena maahan.
Minä uskon ehdottomasti omaan vapaaseen tahtooni ja omaan toteuttamiskykyyni -- ja usko se on, joka siirtää vuoret. Saat nähdä että minusta tulee suuri kirjailija! Minulla on neljä lukua valmiina uudesta kirjastani ja viisi suunniteltuina eteenpäin.
Tämä on hyvin sekava kirje -- särkeekö päätäsi, Setä? Luulen että lopetamme nyt ja rupeamme laittamaan vaahtokakkua. Vahinko etten voi lähettää sinulle maistiaisia, niistä tulee tavattoman hyviä, sillä meillä on oikeata kermaa ja kolme palloa voita.
Sinun, kiintyneenä JUDY.
P.S. Harrastamme nykyään fantasiatansseja voimistelutunnilla. Kuvasta voit nähdä missä määrin muistutamme oikeita tanssijattaria. Se joka rivin päässä juuri suorittaa sulavaa hyppyliikettä olen minä.
Joulukuun 26 p.
_Rakas, rakas Setäni!_
Eikö sinulla ole järkeä ollenkaan? Etkö _tiedä_ ettet saa antaa yhdelle tytölle seitsemäätoista joululahjaa? Ole hyvä ja muista että olen sosialisti -- tahdotko tehdä minusta raharuhtinaan?
Ajattele kuinka hankalaa jos meille joskus tulisi riita! Minun täytyisi vuokrata kuorma-ajuri palauttamaan lahjojasi.
Olen pahoillani kun kaulaliina, jonka lähetin sinulle, on niin kovin epätasainen. Kudoin sen omin käsin (kuten epäilemättä voit päättää sisäisestä päivänselvyydestä). Käytä sitä kylminä päivinä ja napita takkisi hyvin.
Kiitos, Setä, tuhat kiitosta. Mielestäni olet kultaisin mies mitä koskaan on elänyt -- ja mielettömin!
JUDY.
Tässä on nelilehtinen apila McBriden leiristä, se tuo sinulle hyvää onnea uudelle vuodelle.
Tammikuun 9 p.
Tahdotko tehdä jotakin, Setä, joka turvaa iäisen autuutesi? Täällä on eräs perhe, jonka tila on hirveän toivoton. Isä ja äiti ja neljä näkyvää lasta -- kaksi vanhinta poikaa on lähtenyt maailmalle etsimään rikkautta eikä ole lähettänyt mitään siitä kotiin. Isä on tehnyt työtä lasitehtaassa ja saanut näivetystaudin -- se on kauhean epäterveellistä työtä -- ja on nyt lähetetty sairaalaan. Siihen menivät kaikki heidän säästönsä, ja perheen ylläpito on nyt vanhimman tyttären niskoilla. Hän on kaksikymmentä neljä vuotta vanha ja ompelee 1:50:n päiväpalkalla (silloin kun voi sen saada) ja tekee koruompelua iltaisin. Äiti ei ole erittäin vahva ja on äärimmäisen saamaton ja jumalinen. Hän istuu kädet ristissä, kärsivällisen alistumisen perikuvana, sillävälin kun tytär tappaa itsensä ylityöllä ja edesvastuuntunteella ja huolilla. Tyttö ei käsitä kuinka he pääsevät lopputalven yli -- enkä minäkään käsitä. Sadalla dollarilla saisi vähän hiiliä ja kenkiä lapsille niin että he pääsisivät kouluun, ja jäisikin vielä vähän säästöä niin että hänen ei tarvitsisi murehtia itseään kuoliaaksi kun joku päivä kuluu ilman että hän saa työtä.
Sinä olet rikkain mies minkä tunnen. Etkö luule että saisit säästetyksi sata dollaria? Se tyttö ansaitsee apua paljon paremmin kuin minä koskaan olen ansainnut. Minä en pyytäisi muuten kuin tytön tähden, en paljonkaan välitä siitä miten äidin käy, hän on sellainen vanha kala.
Minua raivostuttaa kun ihmiset pyörittävät silmiään taivasta kohti ja sanovat: "Ehkä se kaikki on vain parhaaksi", vaikka ovat aivan kuollakseen varmat että niin ei ole. Nöyryys eli alistuminen eli miksi suvaitsette sitä nimittää, on yksinkertaisesti voimatonta velttoutta. Minä kannatan taistelevampaa uskontoa!