Part 7

Koulussa taas ja yläluokkalainen. Lukuhuoneemme on tänä vuonna parempi kuin koskaan -- etelän puolella ja kaksi suurta ikkunaa -- ja oi, niin hienosti kalustettu! Julia rajattomine kuukausirahoineen saapui kaksi päivää aikaisemmin ja joutui oikean kalustamiskuumeen valtaan. Meillä on uudet seinäpaperit ja itämaiset matot ja mahonkituolit -- ei maalattua mahonkia, joka viime vuonna riitti tekemään meidät onnellisiksi, vaan oikeata. Se on hyvin ylellistä, mutta minusta tuntuu kuin en kuuluisi siihen, olen kaiken aikaa hermostunut pelosta että pudotan mustetahran väärään paikkaan.

Ja, Setä, kirjeesi odotti minua täällä -- anteeksi -- tarkoitan sihteerisi kirjettä.

Tahdotko ystävällisesti sanoa minulle järkevän syyn, miksi en ottaisi vastaan tuota stipendiä? En ymmärrä vastustustasi vähääkään. Mutta missään tapauksessa ei vastustelustasi ole pienintäkään hyötyä, sillä olen jo ottanut stipendin -- enkä aio muuttaa mieltäni. Tämä kuulostaa hieman nenäkkäältä, mutta en tarkoita sitä siksi.

Otaksun että kun kerran olet ruvennut kasvattamaan minua, tahtoisit kernaasti lopettaa työsi ja panna sievän pisteen diploomin muodossa loppuun.

Mutta katsohan nyt sekunnin verran asiaa minun kannaltani. Minä saan kiittää kasvatuksestani sinua aivan yhtä hyvin kuin jos antaisin sinun maksaa kaiken, mutta en ole aivan yhtä velkaantunut. Tiedän ettet tahdo minua maksamaan rahaa takaisin, mutta minä aion kuitenkin tahtoa tehdä sen, jos suinkin voin, ja tuon stipendin saaminen helpottaa asiaa suuresti. Odotin saavani viettää lopun elämääni velkojeni maksamisessa, mutta nyt meneekin vain toinen puoli loppuelämästäni siihen. Toivon että ymmärrät asemani etkä pahastu. Kuukausirahan otan vieläkin hyvin kiitollisena vastaan. Tarvitaankin rahaa, jos tahtoo elää Julian ja hänen kalustonsa tasalla! Soisin että hän olisi kasvatettu yksinkertaisemmille tavoille tai ettei hän olisi huonetoverini.

Tämä ei juuri ole kirje, aioin kirjoittaa paljon -- mutta olen päärmännyt neljä ikkunaverhoa ja kolme oviverhoa (olen iloinen kun et voi nähdä pistojen pituutta) ja kiillottanut messinkiset kirjoitusneuvot hammaspulverilla (hyvin vastahakoista työtä) ja sahannut poikki teräslankaa kynsisaksilla ja pakannut auki neljä kirjalaatikkoa ja ripustanut kaksi matka-arkullista vaatteita (ei tunnu uskottavalta että Jerusha Abbott omistaa kaksi matka-arkullista vaatteita, mutta se on totta!) ja siinä välissä toivottanut viisikymmentä rakasta ystävää tervetulleiksi takaisin.

Avajaispäivä on iloinen tilaisuus!

Hyvää yötä, Setä kulta, ja älä ole vihoissasi, vaikka kananpoikasi tahtoo kaaputtaa itse itselleen. Hänestä kasvaa kauhean ponteva pieni kana -- jolla on hyvin päättäväinen kaakatus ja paljon kauniita höyheniä (kaikki sinulta saatuja).

Kiintyneenä JUDY.

Syyskuun 30 p.

_Rakas Setä!_

Vieläkö sinä nytkin jumpittelet tuosta stipendiasiasta? En ole koskaan nähnyt miestä niin itsepintaista ja kovakorvaista ja järjetöntä ja järkähtämätöntä ja härkäpäistä ja kykenemätöntä-tajuamaan-toisten-ihmisten-näkökantoja kuin sinä.

Sinä pidät parempana etten muka ota vastaan lahjoja vierailta.

Vierailta! -- Ja mikä sinä sitten olet, jos saan luvan kysyä?

Onko maailmassa ketään, jota tuntisin vähemmän? En tuntisi sinua, jos tulisit kadulla vastaan. Näet nyt, jos olisit ollut järkevä, ymmärtäväinen ihminen ja kirjoittanut sieviä, rohkaisevia, isällisiä kirjeitä pikku Judyllesi ja tullut silloin tällöin taputtamaan häntä päähän ja sanomaan että olet iloinen, kun hän on niin kiltti tyttö. -- Silloin hän ehkä ei olisi ilkkunut sinua vanhalla iälläsi, vaan olisi totellut pienintäkin toivettasi niinkuin kuuliainen tytär ainakin, jollaiseksi hänet oli tarkoitettu.

Vierailta tosiaankin! Te elätte lasitalossa, Mr. Smith.

Ja sitäpaitsi se ei ole mikään lahja, se on palkinto -- olen ansainnut sen kovalla työllä. Jollei kukaan olisi ollut tarpeeksi etevä englanninkielessä, ei komitea olisi jakanut stipendiä ollenkaan, muutamina vuosina on käynyt niin. Siis -- Mutta mitä kannattaa väitellä miehen kanssa? Te kuulutte, Mr. Smith, sukupuoleen, jolta logiikan taju puuttuu. On vain kaksi keinoa, jos tahtoo saada miesväkeä järkiinsä: täytyy joko mielistellä tai olla epämiellyttävä. Minä en alennu mielistelemällä yrittämään miehiltä sitä mitä haluan. Senvuoksi minun täytyy olla epämiellyttävä.

Minä kieltäydyn, sir, luopumasta stipendistäni, ja jos vielä pidätte ääntä asiasta, en tahdo ottaa vastaan kuukausirahaakaan, vaan väsytän ja hermostutan itseni pilalle antamalla yksityistunteja typerille keltanokille.

Se on minun uhkavaatimukseni. Ja kuule -- minulla on vielä uusi ajatus. Koska niin pelkäät että minä, ottamalla vastaan tämän stipendin, riistän koulunkäynti-mahdollisuuden joltakin toiselta, tiedän keinon siihen. Voithan käyttää rahan, jonka olisit kuluttanut minun hyväkseni, jonkun toisen John Grier Homen pikku tytön kasvattamiseen. Eikö se ole mielestäsi hyvä ajatus? Mutta, Setä, _kasvata_ uutta tyttöä niin paljon kuin tahdot, mutta älä toki _pidä_ hänestä enemmän kuin minusta.

Toivon ettei sihteerisi loukkaannu, kun kiinnitän niin vähän huomiota ehdotuksiin, joita hän tekee kirjeissään, mutta jos hän loukkaantuu, en voi sitä auttaa. Hän on hemmoteltu lapsi, Setä. Olen säyseästi taipunut hänen oikkuihinsa tähän saakka, mutta tällä kertaa aion olla LUJA.

Sinun, päättävästi, täysin ja peruuttamattomasti ja maailman loppuun saakka iki-jyrkkänä,

JERUSHA ABBOTT.

Marraskuun 9 p.

_Rakas Setä Pitkäsääri!_

Lähdin tänään kaupunkiin ostamaan kenkämustetta ja pari kaulusta ja puserokankaan ja putken orvokkivoidetta ja kappaleen hienoa saippuaa -- kaikki hyvin tarpeellisia, en voisi enää päivääkään olla onnellinen ilman niitä -- ja kun aioin maksaa vaununkuljettajalle, huomasin kukkaron jääneen toisen hameeni taskuun. Niinpä minun täytyi astua alas ja odottaa seuraavaa vaunua, ja myöhästyin voimistelusta.

On kauheata kun on kaksi hametta eikä yhtään muistia!

Julia Pendleton on kutsunut minut luokseen joululomaksi. Miten tämä vaikuttaa teihin, Mr. Smith? Kuvitelkaa Jerusha Abbottia John Grier Homesta istumassa rikkaitten pöydässä. En käsitä miksi Julia tahtoo minut sinne -- hän näyttää suorastaan kiintyneen minuun viime aikoina. Totta puhuakseni lähtisin paljon mieluummin Sallien luo, mutta Julia pyysi minua ensiksi, niin että jos jonnekin lähden, täytyy minun lähteä New Yorkiin eikä Worcesteriin. Minua hieman hirvittää ajatus, että joudun kohtaamaan Pendletoneja _en masse_, ja sitten minun täytyy saada paljon uusia pukuja -- niin että Setä kulta, jos kirjoitat että tahtoisit minut jäämään kauniisti kouluun, mukaudun toiveisiisi herttaisen tottelevaisena kuten ainakin.

Luen tyhjinä hetkinä "Thomas Huxleyn elämää ja kirjeitä" -- se on hauskaa, kevyttä luettavaa silloin tällöin. Tiedätkö mikä archaopteryx on? Se on eräs lintu. Ja stereognathus? En ole itsekään varma, mutta luullakseni se on jokin puuttuva rengas, lintu jolla on hampaat tai lisko jolla on siivet. Ei, se ei ole kumpaakaan, katsoin juuri kirjasta. Se on mesozoinen nisäkäs.

Olen valinnut kansantalouden tänä vuonna -- hyvin valaiseva aine. Kun olen lopettanut sen, alan tutkia hyväntekeväisyyttä ja uudistuksia, ja silloin, Mr. Johtokunnan Jäsen, tiedän tarkalleen kuinka orpokoti on järjestettävä. Etkö usko että minusta tulisi verraton äänestäjä, jos minulla olisi äänioikeus? Täytin kaksikymmentä yksi viime viikolla. Kauhean tuhlaileva maa, joka heittää pois sellaisen rehellisen, sivistyneen, itsetietoisen, älykkään kansalaisen kuin minä olisin.

Sinun alati JUDY.

Joulukuun 7 p.

_Rakas Setä Pitkäsääri!_

Kiitos että annoit minulle luvan lähteä Julian luo -- otaksun että vaitiolo on myöntymisen merkki.

Ah kuinka olemme olleet seuraelämän pyörteissä! Johtajan tanssiaiset olivat viime viikolla -- tämä on ensimäinen vuosi, jolloin kukaan meistä saa olla mukana, sillä vain yläluokkalaiset pääsevät niihin.

Minä kutsuin Jimmie McBriden ja Sallie kutsui hänen huonetoverinsa Princetonista, saman, joka oli viime kesänä heidän leirissään -- hirveän hauska, punatukkainen poika -- ja Julia kutsui erään new-yorkilaisen herran, joka ei ollut erittäin mielenkiintoinen, mutta seuramiehenä moitteeton. Hän on sukua De la Mater Chichesterien kanssa. Kenties se merkitsee jotakin sinulle? Minua se ei valista vähääkään.

No niin, vieraamme saapuivat perjantai-iltapäivällä ja joivat teetä seniorien käytävässä ja syöksyivät sitten hotelliin päivälliselle. Hotelli oli niin täynnä että he nukkuivat riveissä biljardipöydillä, niin he kertovat. Jimmie McBride sanoo että ensi kerran kun hänet kutsutaan illanviettoon tähän korkeakouluun, hän ottaa mukaansa teltan Adirondackista ja pystyttää sen urheilukentälle.

Puoli kahdeksan he palasivat takaisin presidentin vastaanottoon ja tanssiaisiin. Meidän tilaisuutemme alkavat aikaisin! Olimme järjestäneet miesten nimikortit ennakolta, ja joka tanssin jälkeen jätimme heidät ryhmiin alkukirjaimen mukaan, niin että heidän parinsa löytäisivät heidät helposti ensi tanssissa. Jimmie McBriden esimerkiksi piti seisoa kärsivällisesti M-ryhmässä kunnes hänen vuoronsa tuli. (Ainakin hänen olisi pitänyt seisoa kärsivällisesti, mutta hän vaelteli koko ajan ympäri ja sekaantui R- ja S-ryhmiin ja kaikellaisiin muihin kirjaimiin.) Huomasin hänet hyvin vaikeaksi vieraaksi, hän murjotti kun sai tanssia vain kolme tanssia minun kanssani. Hän sanoi että häntä ujostuttaa tanssia tyttöjen kanssa, joita ei tunne!

Seuraavana aamuna laulukuoromme antoi konsertin -- ja kenen luulet kirjoittaneen hauskan uuden laulun, joka oli sepitetty tilaisuutta varten? Jerusha Abbott sen kirjoitti. Se on totta. Hän sen teki. Oi, minä sanon sinulle, Setä, sinun pikku löytölapsestasi tulee kohta perin huomattava henkilö!

Joka tapauksessa olivat nuo kaksi iloista päiväämme suunnattoman hauskat, ja luulen että miehetkin nauttivat. Muutamia heistä ensin kovasti hirvitti joutua tuhannen tytön seuraan, mutta he perehtyivät hyvin nopeasti. Kahdella Princeton-pojallamme oli hauska aika -- ainakin he kohteliaasti sanoivat meille niin, ja he ovat kutsuneet meidät tanssiaisiinsa ensi keväänä. Me lupasimme tulla, niin että älä pane vastaan, Setä kulta!

Julialla ja Salliella ja minulla oli kaikilla uudet puvut. Tahdotko kuulla niistä? Julian oli kellertävää silkkiä, kirjailtu kullalla, ja kukkina hänellä oli purppuranpunaisia orkideoja. Puku oli kuin _uni_, tuli suoraan Parisista ja maksoi miljoonan dollaria.

Sallien oli himmeän sininen, kirjailtu persialaisella koruompelulla, ja sopi hyvin hänen punaiseen tukkaansa. Se ei maksanut ihan miljoonaa, mutta oli aivan yhtä vaikuttava kuin Julian.

Minun oli himmeän punaista _crepe de chine'ä_ ja koristettu kellertävillä pitseillä ja vaaleanpunaisella silkillä. Ja minulla oli tulipunaisia ruusuja, jotka J. McB. lähetti (Sallie oli sanonut hänelle, mikä väri hänen piti hankkia). Ja meillä kaikilla oli satiinikengät ja silkkisukat ja harsoliinat, kullakin värinsä mukaan.

Nämä muoti-yksityiskohdat mahtavat tehdä sinuun syvän vaikutuksen.

Ei voi olla ajattelematta, Setä, kuinka väritöntä elämää miesten on pakko elää, kun muistaa että harsokangas ja venetsialainen pitsi ja käsi-koruompelu ja irlantilainen virkkaus kaikki ovat heille vain tyhjiä sanoja. Kun taas nainen -- harrasti hän sitten vauvoja tai mikrobeja tai miestänsä tai runoutta tai palvelijoita tai suunnikkaita tai puutarhanhoitoa tai Platonia tai bridgeä -- pohjimmaltaan ja aina harrastaa pukuja.

Luonnon ainokainen kosketus tekee koko maailman sukulaisiksi. (Tämä ei ole alkuperäistä. Sain sen eräästä Shakespearen näytelmästä.)

Mutta palatkaamme asiaan. Tahdotko että kerron sinulle salaisuuden, jonka olen hiljattain keksinyt? Ja lupaatko ettet pidä minua turhamaisena? Kuule sitten:

Minä olen kaunis.

Minä olen, se on totinen tosi. Olisin kauhea idiootti jollen tietäisi sitä, kun huoneessa on kolme peiliä.

YSTÄVÄ.

P.S. Tämä on noita ilkeitä nimettömiä kirjeitä, joista lukee kirjoissa.

Joulukuun 20 p.

_Rakas Setä Pitkäsääri!_

Minulla on vain hetkinen aikaa, koska pitää käydä kahdella tunnilla, pakata matkalaukku ja pukurasia ja ehtiä kello neljän junaan -- mutta en voi lähteä kirjoittamatta sinulle paria sanaa, jotta tietäisit kuinka suuresti iloitsen joululahjalaatikostani.

Minä pidän turkiksista ja kaulakoristeesta ja Liberty-huivista ja hansikkaista ja nenäliinoista ja kirjoista ja kukkarosta -- ja kaikkein eniten pidän sinusta! Mutta Setä, eihän sinun _pitäisi_ hemmotella minua sillä tavalla. Olen vain ihminen -- ja lisäksi tyttö. Kuinka voin vakavasti kiinnittää mieleni opintiehen, kun häiritset minua moisilla maailmallisilla turhuuksilla?

Minulla on nyt vahvat epäluuloni siitä, kuka oli se ainoa John Grier Homen Johtokunnan Jäsen, joka antoi joulukuusen ja jäätelön sunnuntaisin. Hän oli nimetön, mutta hänen töistään minä tunnen hänet! Sinä ansaitset olla onnellinen kaikkien hyvien tekojesi tähden.

Hyvästi nyt, ja oikein hauskaa joulua.

Sinun alati JUDY.

P.S. Lähetän pienen ystävyydenosoituksen minäkin. Luuletko että pitäisit hänestä jos tuntisit hänet?

Tammikuun 11 p.

Aioin kirjoittaa sinulle kaupungista, Setä, mutta New York on paikka, joka vie ihmisen kokonaan.

Minulla oli mielenkiintoinen -- valaiseva -- aika, mutta iloinen olen etten kuulu sellaiseen perheeseen! Totisesti mieluummin ottaisin John Grier Homen taustakseni. Oli kasvatuksessani mitä epäkohtia tahansa, ei siinä ainakaan ollut mitään turhaa vaateliaisuutta. Nyt tiedän mitä ihmiset tarkoittavat kun sanovat että asiat painavat heidät alas. Tuon talon aineellinen ilmakehä oli musertava, en vetänyt syvää henkäystä ennenkuin olin pikajunassa paluumatkalla. Kaikki huonekalut olivat täynnä kaiverruksia ja päällystetyt ja ylelliset, ihmiset, joita tapasin, olivat kauniisti puettuja ja matalaäänisiä ja hyvinkasvatettuja, mutta totta on, Setä, että siitä saakka kun tulimme aina lähtöhetkeen asti, en kuullut sanaakaan oikeata puhetta. En usko että ainoakaan ajatus koskaan on astunut päätyovesta sisään.

Mrs. Pendleton ei koskaan ajattele muuta kuin jalokiviä ja ompelijoita ja seuraelämän vaatimuksia. Hän sitten näyttää olevan erilainen äiti kuin Mrs. McBride! Jos minä joskus menen naimisiin ja saan perheen, teen sen niin McBridelaisten kaltaiseksi kuin suinkin voin. En mistään maailman rikkauksista antaisi lapsistani kehittyä Pendletoneja. Ehkä ei ole kohteliasta arvostella ihmisiä, joiden vieraana on juuri ollut? Jos ei ole, suo anteeksi, ole hyvä. Tämä on sanottu aivan tuttavallisesti, näin meidän kesken.

Näin Master Jervien vain kerran, kun hän kävi talossa teenjuonnin aikana, ja silloin minulla ei ollut tilaisuutta puhua hänen kanssaan kahden. Se oli todellinen pettymys kaiken sen hauskan jälkeen, mitä meillä oli ollut viime kesänä. En luule että hän paljonkaan välittää sukulaisistaan -- ja olen varma että he eivät välitä hänestä! Julian äiti sanoo että hän on epävakainen. Hän on sosialisti -- ei hän sentään, taivaan kiitos, anna tukkansa kasvaa eikä käytä punaisia kaulanauhoja. Julian äiti ei voi käsittää, mistä hän on saanut kummalliset mielipiteensä, perhe kun on kuulunut Englannin kirkkoon sukupolvien ajan. Hän viskaa rahojansa kaikenlaisiin hupsuihin uudistuksiin sen sijaan että kuluttaisi niitä sellaisiin järkeviin asioihin kuin purjealuksiin ja autoihin ja polo-poneihin. Ostaa hän sillä sentään makeisiakin! Hän lähetti Julialle ja minulle laatikon kummallekin jouluksi.

Tiedätkö, minusta aikoo tulla sosialisti myöskin. Ethän pahastu, vai kuinka, Setä? Sosialistit ovat aivan toista kuin anarkistit, he eivät tahdo räjäyttää ketään ilmaan. Luultavasti on minulla siihen oikeus, minähän kuulun proletariaattiin. En ole vielä ihan päättänyt minkä ryhmän sosialisti minusta tulee. Aion perehtyä asiaan sunnuntaina ja selitän periaatteeni ensi kirjeessä.

Olen nähnyt kuormittain teattereja ja hotelleja ja kauniita taloja. Mielessäni pyörii yhtenä sekasortona onyksia ja kultausta ja mosaikkilattioita ja palmuja. Olen vielä aivan hengästynyt, mutta iloinen olen päästessäni takaisin korkeakouluun ja kirjojeni ääreen -- luulen että pohjaltani olen oikea opiskelija; tämä akateemisen rauhan ilmakehä on mielestäni paljon raikkaampi kuin New York. Korkeakouluelämä on hyvin tyydyttävä elämänmuoto, kirjat ja opinnot ja säännölliset tunnit pitävät ihmisen niin virkeänä henkisesti, ja kun ajatus väsyy, pääsee voimistelemaan ja urheilukentälle, ja aina on ympärillä iloisia ystäviä, jotka ajattelevat samoja asioita kuin itsekin. Kulutamme kokonaisen illan vain puhumiseen -- puhumiseen -- puhumiseen -- ja menemme nukkumaan hyvin ylennetyin tuntein, ikäänkuin olisimme pysyväisesti ratkaisseet jonkun painavan maailman-ongelman. Ja joka raon täytteeksi on aina niin paljon kaikenlaista pötyä -- hassunaikaista pilaa vain pikku asioista, joita sattuu tapahtumaan -- mutta hyvin tyydyttävää. Me annamme arvoa omille vitseillemme!

Ei ne ole isot ilot, jotka eniten merkitsevät, vaan se että tekee suuren numeron pienistä -- minä olen keksinyt onnen tosi salaisuuden, Setä, ja se on siinä että elää _nykyhetkessä_. Ei saa aina ikävöidä menneisyyttä eikä odottaa tulevaisuutta, vaan täytyy ottaa juuri tästä hetkestä talteen niin paljon kuin suinkin voi. Se on kuin maanviljelystä. On olemassa ekstensiivistä ja intensiivistä viljelystä -- no niin, minä aion tästälähin harrastaa intensiivistä elämää. Aion nauttia joka sekunnista ja aion _tietää_ että nautin siitä kun kerran nautin. Enimmät ihmiset eivät elä, he vain juoksevat kilpaa. He koettavat ehtiä johonkin rajapatsaaseen kaukana taivaanrannalla, ja juoksun kuumuudessa he niin hengästyvät ja läähättävät etteivät ollenkaan näe sitä kaunista, tyventä seutua, jonka läpi kulkevat, ja ensimäinen seikka minkä he tietävät, on se että he ovat vanhoja ja väsyneitä, ja silloin ei merkitse mitään, ovatko he saavuttaneet rajapyykin vai ei. Minä olen päättänyt istahtaa tien varrelle ja kasata yhteen koko joukon pieniä iloja, silloinkin jollei minusta tule Suurta Kirjailijaa. Oletko koskaan tuntenut moista naisfilosoofia kuin miksi minä olen kehittymässä?

Sinun alati JUDY.

P.S. Tänä iltana sataa kissoja ja koiria. Kaksi koiranpentua ja yksi kissanpoika on juuri tipahtanut ikkunalaudalle.

_Hyvä toveri!_

Hurraa! Minä olen Fabiaani.

Se on, sosialisti joka on halukas odottamaan. Me emme tahdo yhteiskunnallista vallankumousta vielä huomenaamulla, se olisi liian järkyttävää. Me tahdomme että se tulee vähitellen kaukaisessa tulevaisuudessa, kun olemme kaikki valmistuneita ja kykenemme kestämään romahduksen.

Sillävälin meidän täytyy valmistua panemalla toimeen uudistuksia teollisuuden alalla, kasvatuksessa ja orpokodeissa.

Veljellisellä rakkaudella JUDY.

Maanantai, kello kolme.

Helmikuun 11 p.

_Rakas S.P.S.!_

Älä loukkaannu vaikka tämä on niin lyhyt. Se ei ole kirje, se on vain _rivi_, jonka tarkoituksena on sanoa sinulle että aion kirjoittaa kirjeen hyvin pian, kun vain tutkinnot ovat ohi. Ei ole välttämätöntä ainoastaan että pääsen läpi, vaan että pääsen läpi HYVIN. Minulla on stipendi, joka velvoittaa.

Sinun, kovassa työssä J.A.

Maaliskuun 5 p.

_Rakas Setä Pitkäsääri!_

Presidentti Cuyler piti tänä iltana puheen, jossa moitti nykyistä sukupolvea vallattomaksi ja pintapuoliseksi. Hän sanoi että olemme kadottaneet vanhat vakavan pyrkimyksen ja oikean opiskelun ihanteet, ja että tämä höltyminen ilmenee varsinkin epäkunnioittavassa suhtautumisessamme järjestyneeseen arvovaltaan. Me emme enää osoita asianmukaista kunnioitusta ylempiämme kohtaan.

Minä palaan kappelista hyvin vakavana.

Olenko liian tuttavallinen, Setä? Pitäisikö minun kohdella sinua arvokkaammin ja etäisemmin. Kyllä, ihan varmaan minun pitäisi. Minäpä alan uudestaan.

* * * * *

_Hyvä Mr. Smith!_

Teille on varmaan mieluisaa kuulla että suoriuduin menestyksellä keskivuoden tutkinnoistani ja aloitan nyt uuden lukukauden työtä. Jätän kemian -- saatuani loppuun kvalitatiivisen analyysin oppimäärän -- ja alan nyt lukea biologiaa. Lähestyn tätä ainetta hieman epäröiden, koska olen ymmärtänyt että joudumme leikkelemään onkimatoja ja sammakoita.

Äärettömän mielenkiintoinen ja arvokas luento pidettiin viime viikolla kappelissa roomalaisajan jäännöksistä etelä-Ranskassa. En ole koskaan kuullut valaisevampaa esitystä asiasta.

Luemme Wordsworthin "Tintern Abbey" runoelmaa Englannin kirjallisuuskurssimme yhteydessä. Mikä verraton teos, ja kuinka tarkoin siinä ilmenee hänen käsityksensä panteismistä! Viime vuosisadan alkupuolen romanttinen liike, joka esiintyy runoijain sellaisten teoksissa kuin Shelley, Byron, Keats ja Wordsworth, miellyttää minua paljon enemmän kuin klassillinen liike sen edellä. Runoudesta puhuen, oletko lukenut Tennysonin viehättävää pikku kappaletta nimeltä "Locksley Hall"?

Olen käynyt voimistelussa hyvin säännöllisesti viime aikoina. On pantu toimeen valvojasysteemi, ja sääntöjen laiminlyöminen aiheuttaa hyvän joukon epämukavuutta. Voimistelusalissa on hyvin kaunis uima-allas sementtiä ja marmoria, erään entisen oppilaan lahja. Huonetoverini, Miss McBride, on antanut minulle uimapukunsa (se vanui niin ettei hän enää voinut käyttää sitä) ja alan nauttia opetusta uimisessa.

Meillä oli ihastuttavaa vaaleanpunaista jäätelöä jälkiruuaksi eilen illalla. Ainoastaan kasvikunnasta saatuja värejä käytetään ruuan värittämiseksi. Koulu vastustaa innokkaasti, sekä esteettisistä että terveydellisistä syistä, aniliinivärien käyttöä.

Ilma on viime aikoina ollut ihanteellinen -- kirkasta auringonpaistetta ja pilviä ja tervetulleita lumipyryjä silloin tällöin. Minä ja toverimme olemme nauttineet kävelyistämme sekä tunnille että tunnilta -- varsinkin jälkimäisistä.

Uskoen, paras Mr. Smith, että tämä kohtaa teidät hyvässä terveydessä kuten tavallisesti,

olen edelleen mitä sydämellisimmin teidän JERUSHA ABBOTT.

Huhtikuun 24 p.

_Rakas Setä!_

Kevät on tullut taaskin! Sinun pitäisi nähdä kuinka ihastuttava leikkikenttämme on. Minusta voisit tulla katsomaan sitä itse. Master Jervie tipahti tänne viime perjantaina -- mutta valitsi mahdollisimman epäsuotuisan ajan, sillä Sallie ja Julia ja minä juoksimme parastaikaa asemalle. Ja minne luulet meidän olleen lähdössä? Princetoniin, tanssiaisiin ja pallopeliä katsomaan, jos suvaitset! En kysynyt sinulta saanko mennä, koska minulla oli sellainen tunne että sihteerisi vastaisi ei. Mutta kaikki kävi täysin säännöllisesti, meillä oli lupa koulusta, ja Mrs. McBride oli kaitsijana. Oli hurmaavan hauskaa, mutta jätän yksityiskohdat sikseen, ne ovat liian lukuisat ja monimutkaiset.

Lauantaina.

Ylhäällä ennen päivänkoittoa! Yövartija herätti meidät -- kuusi meistä -- ja me keitimme kahvia kattilassa (et ole koskaan nähnyt niin paljon sakkoja!) ja kävelimme kaksi penikulmaa Yhden Puun Kukkulan huipulle katsomaan auringonnousua. Viimeisen rinteen saimme ryömiä! Aurinko miltei nolasi meidät! Ja ehkä luulet ettei tullut ruokahalua aamiaiseksi!

Hyvänen aika, Setä, minulla näyttää olevan perin haihatteleva tyyli tänään, tämä sivu on tulvillaan huutomerkkejä.

Aioin kirjoittaa pitkät jutut puhkeavista puista ja uudesta tuhkakäytävästä urheilukentällä ja inhottavasta biologialäksystä, joka meillä on huomiseksi ja uusista kanooteista järvellä ja Catherine Prentiss'ista, jolla on keuhkotulehdus, ja Prexy'n Angora-kissanpojasta, joka karkasi kotoa ja on ollut täysihoidossa Fergussen Hallissa kaksi viikkoa, kunnes eräs palvelustyttö vei sen takaisin, ja kolmesta uudesta puvustani -- valkeata ja vaaleanpunaista ja sinistä musliinia ja samanvärinen hattu jokaiseen -- mutta olen liian uninen. Puolustan itseäni aina sillä, eikö totta? Mutta tyttökorkeakoulu on eloisa paikka ja päivän päättyessä väsyttää! Varsinkin kun päivä alkaa auringon noustessa.