Part 5

"Virattomuudessa" ihminen kypsyy viisauteensa. -- Eiköhän Salomostakin vain ylellinen ajanviete, oleilu ja toimettomuus hautonut esiin hänen karmaisevaa ja humoristista sananlaskurunouttaan.

*

Älä tee säännöksesi hylkiä kaikkea n.s. klassillista. Säännöllinenkin kauneus on joskus inhimillistä -- ja siinä on silloin jumalallisuudellakin realiteettia.

*

_Ajatusrunoilija_ voi kuulua korkeimman asteen runoilijoihin; _aaterunoilija_ korkeintaan lähinnä alempaan.

*

Runotar on yleensä taipuvaisempi hekumaan kuin hengen raittiuteen; sen vuoksi se hedelmöittyy helpommin murheesta, joka on hekumaa, kuin huumorista, joka on hengen raittiutta.

Näin on ainakin meidän leveysasteillamme. Riippuneeko tämäkin seikka sitten todella leveysasteista?

*

"Suis-je né trop tot ou trop tard? Qu'est-ce que je fais dans ce monde?"

kysyin minäkin itseltäni Gaspard Hauserin kanssa, kun olin nuori ja kärsimätön. En kysy enää. Tunnen, että juuri tämä aika ja tämä maailma on tullut predestinoidussa järjestyksessään juuri nyt eteeni, vaatien, että minä elän sen --, vaikkapa vain muistellen menneitä ja suunnitellen tulevia aikoja ja maailmoita. Minun on kiltisti myönnettävä tämä hetki edellisen hetken perijäksi, -- ja perintönä on minun tyytymykseni, minun alttiuteni. Ei aika jätä minua enkä minä aikaa: minulla on aikani sisässäni, josta minä kerin sitä esiin tarpeen mukaan, milloin nopeammin milloin hitaammin kuten hämähäkki verkkolankaansa. Ja se ajan lanka kehiytyy esiin juuri siinä järjestyksessä missä se syntyykin, -- elämä on jokahetkistä syntymistä. -- Tämä kaikki ei estä minua kuitenkaan antamasta sananvuoroa tunteelleni, joka usein valittaa sitä, etten juuri nyt ole etempänä -- tai paljon taampana tästä elämästä:

"O vous tous, ma peine est profonde! Priez pour le pauvre Gaspard!"

*

Aforismi = uusaikainen, mieskohtaiseen, salattuun tuntoon pohjautuva sananlasku, jossa ajatus tekee pienen, mutta tiukan solmun.

*

Jokaisella on se kohtalo, minkä hän ansaitsee, minkä hän kestää, mikä on hänelle parahiksi (vai sanoisiko: _kutti -- parahiksi_ --!).

*

Jos suomalaisessa joskus on ylpeyttä, on sekin passiivista: kieltäytymistä.

*

Kaksi ominaisuutta olkoon miehellä: kainous ja ylpeys. Kaikki muu seuraa sitten itsestään, -- ellei hän ole älynsä lahjoilta aivan idiootti.

*

"_Att göra sig rar_" -- sen itsekunnioituksen oppii nousukas viimeksi.

*

Miten helppoa onkaan sanoa: ei elämä ole mitään! Niin sanoo venäläinen, joka asuu laakeassa maassa ja näkee kaikki samassa tasapinnassa. Niin sanoo halvattu, joka laski lapsenkelkassa nöpöttäen matalan kotimäkensä ja joutui kinokseen, ja istuu nyt siinä ja taivastelee, ja kun ei ole kipu eikä ole nälkä eikä sydän ehtinyt tuntea myötämäen huimausta, niin hän joutessaan antaa huultensa tehdä liikuntoharjoituksia, alkaen helpoimmasta: elämä ei ole mitään! -- ja jatkaen ja päättäen sillä. -- Niin ei sano tervejäseninen vuorten ja virtain maan mies, joka mittaa ja punnitsee, kumpi on suurempi suure: painovoiman laki vai hänen uteliaisuutensa nähdä, miltä ihmisten maailma näyttää korkealta harjanteelta tai väkevän virran latvoilta katsoen, kumpi on hänelle houkuttelevampi tunne: vakaumus siitä, ettei putoa pois tasapinnaltaan, vai se huimaus, mikä käy läpi hänen päänsä ja sydämensä, kun hän kiidättää suksilla alas harjanteelta tai veneellä koskista. Hänen elämässään vaihtelee kolme momenttia: tiukka ylämäki -- lepo siellä korkealla -- "das wunderbare Sehnen dem Abgrund zu", jokaisen kohtalonmiehen rakkain houkutus. -- Hän ei määrittele elämää, tuskin tietää sen käsitettä, hän elää sen.

*

Filosofia ei saa olla työtä eikä virkaa, sen pitää olla sydämen ja älyn yhteinen intohimo. Niinkuin taide.

*

Suomalaisen avut ovat läpeensä passiivisia.

*

Kaikki aine on ihanaa, sillä siitä voi synnyttää vielä ihanampaa.

*

Kaksi lääkettä on ihmiselle annettu: työ ja toimettomuus. Mutta aherrus ei ole lääke.

*

_Hautakirjoitus_:

En jättänyt käyttämättä maailman pienintäkään pitkämielisyyden osoitusta! En tahtonut rientää sitä iloisesti yllättämään, esiintyäkseni sen toivomusten mukaisesti ja saadakseni sen säälivän hyväksymisen uurauteni palkkioksi! En joutunut pois tasapainostani, kun olin pakoitettu pitämään vakituisesti kiinteässä vireessä sen salanurpeata kärsivällisyyttä minua kohtaan! Silti juuri silloin tuntoni oli ylpein ja puhtain ja vapain. Silti -- tai juuri siksi!

*

Neitseellinen koivu on lujin puulajeistamme. -- Luotettavimmassa miehessäkin on jotain neitseellistä: katsannon avoin ja puhdas rauha.

*

Saman ajatuksen voi sanoa niin monella tavalla. Se on kirjallisen luomistyön suurin levottomuus.

*

Sitä, jonka huomaan itseäni heikommaksi, rakastan hänen syvimmän alennuksensa hetkellä, vihaan silloin kun hän on antautumassa heikkoudelleen, kohtelen muulloin välinpitämättömyydellä. Voimakkaampaani rakastan sekä hänen suurimman voimansa että suurimman heikkoutensa hetkellä, vihaan kun näen hänen pieniä heikkouksiaan, en koskaan kohtele välinpitämättömyydellä.

*

Ennen puoli elämää kokonaisesti kuin koko elämä puolinaisesti! -- jokaisen 20-vuotiaan tunnus.

*

Helmiina! Meidän on tulevaisuus, niin pitkältä kuin silmämme näkee, sillä meidän tarkoitusperämme ovat kaukaisemmat kuin muitten! Ja meidän nuoruutemme näkee vielä tuhat joulua -- ja enemmän!

24.XII.16.