Part 6

— Siäl' on Hilima! Kyllä mä sen tiärän. Mutta mikäs roikales sin'oot, joka sinne oot konttinu? Häh? — Jo nyt miäs pistit pääs pussihi, jost'et elävänä selviä! — Hilima, aukaase vähä äkkiää ovi, elikkä mä tuun ramat kaulas!

Ja ja, ku se rupes trumpaamahan ja moikottamhan ovhen n'otta klasit heläji ja koko pykninki heiluu n'otta tornin nenästä tiiliskivet sinkooli.

Ja vannoo ja huuti jotta:

— Mä tapan sun heti paikalla, ku yksikis knääkkä! — Kirves! Tuokaa kirvestä, jotta mä lyän oven hajalle —!

Lakijuristin nousi hiukset pystyhy. Se hyppäs sängystä ja truiskii pimiäs kamaris ympäri seiniä ku miäletöön. Pöytä kaatuu ja lavittat poukkooli ympärinsä, ku se ettii reikää, mistä pääsis pihalle ennenku tapethan. Viimmee sai klasin auki, hyppäs yliskamarista suinpäin pärinämaalle ja painoo paitaasillansa henkensä erestä yli aitojen ja peltojen, mettähän n'otta rapa proiskuu.

Samas kans ovenpeilit sälähti pirstaksi ja se kauhia miäs tormas kirves pystys kamarihi ja huuti jotta:

— Haa, siinä s'oli se Hilimanki uskollisuus!

Ku sitte tuli alakerrasta ihmisiä housut tutisten lamppu käres kattomhan, nii ne näkivät kauhian näyn. Miäs hakkas kirves käres keskilaattialla sen lakijuristin housuja ku korppi kalasäkkiä. Aiva tuusan nuuskaksi peittos.

Ja silloo kans nähtihin kaikkien suureksi hämmästykseksi, jotta se julmistunu friijarimiäs oli kevarinisäntä itte, se vanhapoika...

N'otta kyllä nyt on kylän ämmillä kotkottamista jotta:

— Sitähän m'oon aina sanonu, jotta eikhän ne vai yhtyyttä pirä — — ja kuinkas muutoon — — mutta jopas ny rookattihin rysän päältä!

VANHAANPOIKAAN VERO.

No ny vasta kummia kuuluu ku meinathan panna vanhoollepoijille ja kissiille klapu kaulahan!!

Niinku koirille verolappu rintahan, eli nirri pois! Täm'on kauhiaa!

Mitä pahaa vanhatpoijat on tehny, jotta niitä tällä lailla ruvethan sakottamhan ja räknäämähän kissien kans samhan luakkahan? Eikö siin'oo kyllä, jotta niitä ahristaa ja vainuaa vanhatpiijat joka pualelta ja koittavat surenkuappia kaivaa?

Vai viälä ny erityyne vero vanhoollepoijille siitä hyvästä, ku ne koittaa kunniallisesti ja nuhteettomasti vajeltaa?

Tällääne katala ajatus on voinu syntyä vain kateuresta ja halusta saattaa toisekki samahan karotuksehen, ku itte on joutunu. Elikkä sitte täss on vanhaanpiikaan sormet pelis. Meinaavat vetää oikee isoon rysän ja pakottaa vanhatpoijat vängällä naimhan.

Mihnä on oikeus ja lain turva?

Mettän peroollaki on rauhootus-aikansa, mutta nyt meinathan vanhatpoijat julistaa lainsuojan ulkopualelle, n'otta poliisit saavat niitä ampua mihnä vai rookaavat niinku kulkukoiria, jos ei niil'oo verolappua kaulas.

Täm'on kauhiaa vääryyttä!

Ihmisiähän n'oon toki vanhatpoijakki, eikä mitää mettäneläviä, joita sillä lailla saa jahrata.

Veronsa n'oon aina maksanhet siinä ku muukki miähet, mutta nyt niitä ruvethan sakottamhan ja linnahan viämähän, jos eivät jaksa lunastaa veroklapua kaulahansa.

Kunniallinen vanhanpoijan elämä julistethan siis rikolliseksi, ja siitä voi menettää äänioikeutensakki. Pitääshän toki ihmisten ymmärtää, jottei kaikille passaa akka. Se tuloo tyyrihiksi muutoonkin vanhanpoijan elämä, viälä täs ny akkasakkoja maksamhan.

Kuka vastaa seurauksista, kysyn mä, jos vanhatpoijat pannahan vängällä naimisihin? Se ei oo silloon ainakaa niiren syy, jos n'oon yhtä mahrottomia ku ennenki.

Jos ny kumminki vanhoollepoijille erityyne vero pannahan siitä hyvästä, jottei niiren trenkää ottaa akkaa, nii se vero pitää mun miälestäni tulla ainaki tekressiiviseksi eli asteettaan alenevaksi rumhinvoimien ja iän mukhan. Reumatismi ja vattakatarri on otettava huamiohon, mutta kaljupääsyyrestä älköön verohelpootusta tyännettäkö, sillä se ei oo mikään syy. Päinvastoon, kaljupäille saa panna kolme markkaa lisää, siitä hyvästä, ku ei akka saa niitä tukistetuksi.

Vanhanpoijan verua ruvethan räknäämähän vissihin 30 vuaresta. Sen ikääsille sitä verua sopiikin lyärä nii friskisti, jotta vissisti lähtööväkki korvat luimus heti akkamettähän. Mutta vanhemmille on myännettävä helpootusta sitä mukaa ku vuaret lisääntyy ja voimat vähenöö. Ja ku vanhapoika on uskollisesti maksanu akattomuusveruansa 60 vuaren ikähän, niin sen raukan pitää jo päästä rauhaan, vapauttaa verosta ja ripustaa vapaurenristi kaulahan.

Sen se on silloon hyvin ansaannu.

Mistä tämä pahanilkiys ja viha vanhojapoikia kohtahan oikee johtuu? Eikö n'oo koittanhet olla ja elää ihmiskunnalle oikee esimerkiksi ja kaunistukseksi? Onko koskaa kuultu vanhaanpoikaan pahaa sanaa naisista sanonehen? Jos nainehekki miähet olsivat nii ystävällisiä ja huamaavaasia naisille ku vanhatpoijat, nii avioliitto olis kaikille paratiisi. Vanhatpoijat ovat ensimmääsiä aina puallustamhan naisten vapautta.

Muutoonkin on vanhatpoijat erityysesti naisten suasios. Aivan niinku kissikki, joiren kans ne ny joutuuvat klapuniekooksi.

Miksei naiset nouse puallustamhan lemmikkiänsä tätä vääryyttä vastahan?

Kaikki se hyvä ja kaunis mitä voirahan sanua kissiistä, kuuluu myös vanhoollepoijille.

Esimerkiksi:

Kissi on kaunis elään. Niin on vanhapoikakin. Kissiistä tykkää kaikki naiset ja siloottaavat niiren selkää. Niin myäs vanhaanpoikaan. Kiitokseksi nostaa kissi korkialle häntää. Niin teköövät vanhatpoijakki.

Kissi on viisas elään. Niin on vanhapoikaki. Kissi ei koskaan maista, ennenku se haistaa. Ja se on viisahasti tehty. Mutta vanhapoika ei haista eikä maista. S'oon viälä viisaheet.

Kissi on rauhalline elään. Nii on vanhapoikaki. Moni nainen pelkää kissiä, mutta vanhaapoikaa ei ykskää. Se ei tee kellekkää pahaa. Ja varkaureksi ei voi sanua sitä, jos joskus rookathan toiskan kissi krannin maittilakupista. Sillä n'oon erehtyvääsiä niinku vanhatpoijakki. Mutta tapanansa n'ei sitä pirä. S'oon vissi se.

Kissi on puhras elään. Niin on vanhapoikaki puhras ja purkis ku nualtu lusikka. Kissi ei asto koskaa tassuansa kurahan. Eikä oo oikiaa vanhaapoikaa koskaa rapakosta rookattu, vaikk' olis joskus sinne puronnukki.

Kissi on sähkööne elään. Niin on vanhapoikaki. Jos sen turkkia pimees siloottaa, nii se sätii ja hehkuu ku valkia. Jos että usko, nii koittakaa. Mutta vastakarvahan ei saa vetää.

Kissi näköö pimiäs. Niin teköö vanhatpoijakki. Ja sitä varte niitä rookathanki useen pimiäs kulkeella.

Kissi on sitkiähenkinen. Ja niin on vanhatpoijakki. Monta kertaa on hirttonuara jo ollu vanhanpoijan niinku kissinki kaulan ympärillä ja lujaa kinnattu, mutta henkiä ei oo irti saatu. Niinki lujaa on vanhojapoikia rinnoosta rynkytetty, jotta knapit piraannu, muttei sittekää!

Jos vanhatpoijat nyt hävitethän, nii pitääs toki ajatella niitä orpoja lapsukaisia, jokka — — jaa jaa tuata...